Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Köyhäilyruoka onkin ihan törkeän hyvää!
Keitin kokonaista ohraa, sekoitin siihen currytahnaa ja lopuksi paistettua uunilenkkiä. Hyvää!
Kommentit (1264)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkullista jälkiruokaa saa kun vispaa kerman ja rahkan, siihen sekoittaa marjoja tai hedelmiä. Se kylmään odottamaan ja sitten vain nauttii. Riittää useammalle tai itselle useampaan herkutteluhetkeen.
Tavallista rahkaksi kutsuttua jälkiruokaa. Mikä tässä on mainitsemisen arvoista?
No se ettei tarvi ostaa kalliita rahkoja, voi tehdä itse ja saa niistä terveellisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän ketjun innoittamana pitääpä tehdä Riisifruttia. Joskus tulee ostettua kaupasta, vaikka helpollahan tuon kotona tekisi. Riisipuuroa ja kuohukerma vatkattuna siihen. Taatusti halvempaa kuin kaupasta ostettu.
Vierailija kirjoitti:
Köyhäily ei onnistu oikein terveellistä ja kehittävää ruokaa syöden.
Proteiini on ihmiselle se tärkein rakennusaine, ja sitä ei köyhäin leipä jonoissa jaeta.
Laadukas naudanliha ja rasvanen kala maksaa kyllä aikanaan hintansa takaisin suurempina lihaksina, ja sitä kautta nätimpinä, ja ennen kaikkea hoikempina seksi kumppaneina.
Kun oikein säästöruoista puhutaan, niin hyvä/ huono, ehdottomasti vaarallinen esimerkki, on eräs balettitanssijatar Pariisissa, jonka kerrottiin syöneen toisinaan ainoastaan paperia vatsan täytteeksi. Niin oli sairasta pysyä hoikkana, mutta etteikö balettitanssijalla olisi jaloissa lihaksia ilman proteiiniakin?!
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun innoittamana pitääpä tehdä Riisifruttia. Joskus tulee ostettua kaupasta, vaikka helpollahan tuon kotona tekisi. Riisipuuroa ja kuohukerma vatkattuna siihen. Taatusti halvempaa kuin kaupasta ostettu.
Nam! Pitääpä tosiaan tehdä. Oli jo unohtunut. Jamie Oliver tuota kerran valmisti ohjelmassaan ja rutisteli käsin mukaan mansikoita, hieman sokeroitua. Hänellä on aina ihanan kursailematon tapa valmistaa ruokaa helposti ja halvalla, valitettavasti aineksia kaikkia ei täältä joka kaupasta löydy, enkä alkaisikaan kikkailemaan, säästö menisi siinä. Mutta tuo näytti herkulliselta ja näytti maistuvan:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetehdyt verilätyt, kun kaupasta sai teurastuksen aikaan tuoretta verta. Ei ollut kallista.
Juu noin meilläkin kotona. Olivat kolmionmallisissa tetroissa myytävinä, muisteleisin.
70-luvulla valkoisissa muovipulloissa, joissa luki punaisella "verta"
Niinpä olikin! Mitenhän nuo tetran malliset vieläkin mielessä kummittelee. Ehkä niitä oli jonkin aikaa myöhemmin myynnissä. Ehkä dementia minulla alkamassa;D Mehuja myös oli tetroina mehupilleineen, mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun innoittamana pitääpä tehdä Riisifruttia. Joskus tulee ostettua kaupasta, vaikka helpollahan tuon kotona tekisi. Riisipuuroa ja kuohukerma vatkattuna siihen. Taatusti halvempaa kuin kaupasta ostettu.
Nam! Pitääpä tosiaan tehdä. Oli jo unohtunut. Jamie Oliver tuota kerran valmisti ohjelmassaan ja rutisteli käsin mukaan mansikoita, hieman sokeroitua. Hänellä on aina ihanan kursailematon tapa valmistaa ruokaa helposti ja halvalla, valitettavasti aineksia kaikkia ei täältä joka kaupasta löydy, enkä alkaisikaan kikkailemaan, säästö menisi siinä. Mutta tuo näytti herkulliselta ja näytti maistuvan:D
Kiitos Riisifrutti-idean antajalle. Vähän vaniljasokeria joukkoon ja hillon kanssa kylmenneenä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun innoittamana pitääpä tehdä Riisifruttia. Joskus tulee ostettua kaupasta, vaikka helpollahan tuon kotona tekisi. Riisipuuroa ja kuohukerma vatkattuna siihen. Taatusti halvempaa kuin kaupasta ostettu.
Nam! Pitääpä tosiaan tehdä. Oli jo unohtunut. Jamie Oliver tuota kerran valmisti ohjelmassaan ja rutisteli käsin mukaan mansikoita, hieman sokeroitua. Hänellä on aina ihanan kursailematon tapa valmistaa ruokaa helposti ja halvalla, valitettavasti aineksia kaikkia ei täältä joka kaupasta löydy, enkä alkaisikaan kikkailemaan, säästö menisi siinä. Mutta tuo näytti herkulliselta ja näytti maistuvan:D
Jamie ei ole suosikkikokkini, mutta sitä arvostan kovasti, että hänen ohjelmissaan on mukana tuo taloudellinenkin puoli. Uusissa jaksoissa on taustatiimi, joka kertoo aktiivisesti eri aineksien hintoja sitä mukaa kun Jamie kokkaa (ja kysyy). Lisäksi Jamie on aiemmin opettanut köyhien alueiden asukkaita laittamaan tavallista perusruokaa, eivät siis kokanneet mitään sosekeittoja jotka jäisivät näiltä syömättä, vaan mm. spagetti bolognesea. Tästä tehtiin toisaalla tv-ohjelmakin, kun yksi asukkaista opetti olikohan jotain ministeriä ja/tai kunnanpoliitikkoa laittamaan sitä spagettia suorassa lähetyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
posket lommolla kirjoitti:
Tuo sanan "köyhäily" käyttö on herjaa niitä kohtaan, joilla joka päivä on taistelua hengissäpysymisestä köyhyyden keskellä. Ei niin, että se köyhyys heti tappaa, vaan lyhentää elinaikaa huonontaen tervyettä mm halvan, epäterveellisen, laaduttoman ruuan takia.
Onkohan se herjaksi tarkoitettu? Minusta on hyvä, että ihmiset tulotason tippuessa huomaavat, että ruokaa voi laittaa halvemmalla ja ilman eksoottisia lisukkeita maapallon toiselta puolelta.
Siitä ei ole kovin pitkä aika, kun hyvin moni puhui ettei voi syödä terveellisesti, koska halpa ruoka on epäterveellistä, mautonta ja laadutonta. Korona-aika opetti monet heistä tekemään itse terveellistä hyvää ruokaa. Heillä jäävät nyt valmismössöt kauppaan.
Tiedän, että osa on siltikin niin vähätuloisia, että syövät mitä saavat jos saavat. Suomessa on tällä hetkellä useampi väliinputoajaryhmä, joka elää paljon vähemmällä kuin ne, jotka ovat löytäneet "köyhäilyruuat" uudestaan.
Ruokajonojen tuotteet alkavat painottua kuivuneeseen leipään, vanhentuneisiin keksi-ja karkkipakkauksiin. Ruokakermaa, margariinia tms. ja myymättä jääneitä kummallisia kokeilueriä on silloin tällöin, joskus harvoin muutama vihannes. Aika köyhäilyruuan mestari saa olla, jos niistä minkäänlaista ateriaa saa, mutta moni on siitäkin kiitollinen. Ompahan lisänä.
Jos rahat on oikeasti loppu ja ruokaa ei ole, suosittelen tutustumaan oman paikkakunnan mahdollisuuksiin saada ilmaisia tai todella halpoja aterioita. Esimerkiksi seurakunnilla ja mielenterveysyhdistyksillä on jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ja sinun proteiininlähteet :D
Varmasti vielä 50-60-luvulla ei tuollaista sanaa ollut olemassakaan ja ihmiset söi mitä söi, mutta ruuassa oli harvoin mukana se "proteiininlähde".
Muutenkin nykyään tuota proteiinihöpötystä painotetaan ihan liikaa. Ihmiset syö hulluna proteiinia, eivätkä ymmärrä, että senkin liika saanti muuttuu elimistössä ihan vaan läskiksi/turhiksi kaloreiksi.
Tuo proteiinihömpötys alkoi varmaan silloin, kun nämä kehonrakentjat alkoivat popsimaan proteiinikapseleita ja siitä se levisi tavallisen kansan pariin.
Muusta ei nykyään höpötetäkään, kuin proteiinin saannista.
Ennen elettiin ihan terveinä ja hyvinvoivina vaikka sitä proteiinia saatiin huomattavasti vähemmän, kuin nyt.
50-60-luvuilla Suomi oli vielä pääosin maaseutuyhteiskunta ja kyllähän maaseudulla on lihaa syöty iät ja ajat. Karjaa kasvatettiin ja niistä sai niin lihaa kuin maitoakin, kanoista kananmunia. Ei heinätöitä ja peltojen äestystä tehty pelkkien hiilareiden voimalla todellakaan. Silloin ei puhuttu "proteiinilähteistä" mutta kyllä ihmiset tiesivät että lihaa tarvitaan perunoiden ja ruisleivän rinnalle, jotta raskasta työtä jaksetaan tehdä.
Ja jos ei omistanut maatilaa, niin pienissäkin mökeissä asuvat pitivät pihassaan vähintään sitä yhtä lehmää, jolta sai maitoa, pari kanaa joilta sai kananmunia ja porsas kasvamassa lihoiksi. Kalastaminen oli yleistä ja ahvenia pyydettiin. Jopa särjet kelpasivat terävistä ruodoistaan huolimatta.
Te proteeinista puhujat unohdatte maidon, jota juotiin ennen paljon. Lisäksi syötiin munia päivittäin.
Itsellä meni teininä noin puolitoista litraa maitoa joka päivä. Punaista pääosin ja joskus kevyttä.
"Herkkuni" oli kaataa isoon mukiin puoli litraa maitoa, ja tujaus mehukattia perään.
Maito vähän juoksettui, mutta hyvää oli. Aamiaisella kaurapuuron kanssa juotiin lasista maitoa, kaurapuuroon kaadettiin maitoa, puuro oli tehty maitoon. Koulussa juotiin lounaalla maitoa, kotona päivällisellä lasi maitoa, ja sitten puolisen litraa ilalla janoon ulkona riehumisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sokeripaska on lähes ilmasta ja sitä suomalaiset on näyttäny suuhunsa tunkeneen, suurin osa kansasta on ylilihavia ja puolet näistä on sairaaloisen lihavia. Nuoret likatkin jo kauttaaltaan läskejä, poikasista puhumattakaan. Kolakolaa ja pitsaa naamariin aamusta iltaan niin tietäähän sen, ainoa liikunta on puhelimen näpyttelyä.
Olen jo kauan odottanut läskiveroa jolla läskin haitat terveydenhuollossa saataisiin kustannettua.
Meidän hoikkien normaaleiden verot käytetään läskisten ihmisten hoitoihin ja lääkkeisiin, onko tämä jonkun mielestä tasapuolista verovarojen käyttöä?
En kykene ymmärtämään ihmisiä, jotka suhtautuvat toisiin jaotellen kuin aikoinaan Saksassa, tai tänä päivänä Kiinassa uiguureihin. Ja vain, jotta saavat kokea ylemmyyttä muihin nähden.
Olen itse normaalipainoinen, mutta väitän parin selvästi ylipainoisen ystäväni olevan minua paremmassa kunnossa. He liikkuvat todella paljon minuun verrattuna, mutta pysyvät slti ylipainoisina. Kaikki veriarvot meillä kolmella ovat hyvät,
Ja kuinkas kävikään Sukarin Topille, himoliikkujalle ja terveellisen elämän puolustapuhujalle juuri...
Jos ny tlopettaisi muiden syllistäminen,kun selvästi myös geenilotolla on osansa tässäkin asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka muistaa makaronilaatikon? Syötiin ruskean soosin tai ketsupin kanssa. Soosin kanssa oli tosi hyvää.
Se oli lihamakaronilaatikko ilman lihaa. En ole syönyt kymmeniin vuosiin. Pitääpä tehdä joku päivä, puolukkahillo sopii hyvin kyytipojaksi.
Teen usein makaronilaatikkoa, missä on lihan sijaan juureksia. Hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ja sinun proteiininlähteet :D
Varmasti vielä 50-60-luvulla ei tuollaista sanaa ollut olemassakaan ja ihmiset söi mitä söi, mutta ruuassa oli harvoin mukana se "proteiininlähde".
Muutenkin nykyään tuota proteiinihöpötystä painotetaan ihan liikaa. Ihmiset syö hulluna proteiinia, eivätkä ymmärrä, että senkin liika saanti muuttuu elimistössä ihan vaan läskiksi/turhiksi kaloreiksi.
Tuo proteiinihömpötys alkoi varmaan silloin, kun nämä kehonrakentjat alkoivat popsimaan proteiinikapseleita ja siitä se levisi tavallisen kansan pariin.
Muusta ei nykyään höpötetäkään, kuin proteiinin saannista.
Ennen elettiin ihan terveinä ja hyvinvoivina vaikka sitä proteiinia saatiin huomattavasti vähemmän, kuin nyt.
50-60-luvuilla Suomi oli vielä pääosin maaseutuyhteiskunta ja kyllähän maaseudulla on lihaa syöty iät ja ajat. Karjaa kasvatettiin ja niistä sai niin lihaa kuin maitoakin, kanoista kananmunia. Ei heinätöitä ja peltojen äestystä tehty pelkkien hiilareiden voimalla todellakaan. Silloin ei puhuttu "proteiinilähteistä" mutta kyllä ihmiset tiesivät että lihaa tarvitaan perunoiden ja ruisleivän rinnalle, jotta raskasta työtä jaksetaan tehdä.
Ja jos ei omistanut maatilaa, niin pienissäkin mökeissä asuvat pitivät pihassaan vähintään sitä yhtä lehmää, jolta sai maitoa, pari kanaa joilta sai kananmunia ja porsas kasvamassa lihoiksi. Kalastaminen oli yleistä ja ahvenia pyydettiin. Jopa särjet kelpasivat terävistä ruodoistaan huolimatta.
Te proteeinista puhujat unohdatte maidon, jota juotiin ennen paljon. Lisäksi syötiin munia päivittäin.
Itsellä meni teininä noin puolitoista litraa maitoa joka päivä. Punaista pääosin ja joskus kevyttä.
"Herkkuni" oli kaataa isoon mukiin puoli litraa maitoa, ja tujaus mehukattia perään.
Maito vähän juoksettui, mutta hyvää oli. Aamiaisella kaurapuuron kanssa juotiin lasista maitoa, kaurapuuroon kaadettiin maitoa, puuro oli tehty maitoon. Koulussa juotiin lounaalla maitoa, kotona päivällisellä lasi maitoa, ja sitten puolisen litraa ilalla janoon ulkona riehumisen jälkeen.
Kyllähän tässä edellä nimenomaan puhuttiin lihan lisäksi myös maidosta ja kananmunista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkullista jälkiruokaa saa kun vispaa kerman ja rahkan, siihen sekoittaa marjoja tai hedelmiä. Se kylmään odottamaan ja sitten vain nauttii. Riittää useammalle tai itselle useampaan herkutteluhetkeen.
Äitini teki aikoinaan kääretorttuja nimi oli unelmatorttu ja sen sisään laitettiin juuri tuollainen rahka-kerma-massa ja marjoja tai hilloa. Se oli satumaisen hyvää.
Meillä unelmatortun täyte oli voikreemmaiä. Rahkat tulivat myöhemmin.
Äitini ja mummuni tekivät kyllä unelmatorttua jo 1960-luvulla rahka/kerma/marja-täytteellä monta vuotta. Lähdin Suomesta v. 1971 ja sitä ennen oli jo vuosia viikonlopuksi unelmatorttua. En tiä mitä tarkoitat "myöhemmin".
En ole kyseinen kirjoittaja, mutta unelmatortun täyte oli meillä 1970-ja 1980-luvulla voikreemiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ja sinun proteiininlähteet :D
Varmasti vielä 50-60-luvulla ei tuollaista sanaa ollut olemassakaan ja ihmiset söi mitä söi, mutta ruuassa oli harvoin mukana se "proteiininlähde".
Muutenkin nykyään tuota proteiinihöpötystä painotetaan ihan liikaa. Ihmiset syö hulluna proteiinia, eivätkä ymmärrä, että senkin liika saanti muuttuu elimistössä ihan vaan läskiksi/turhiksi kaloreiksi.
Tuo proteiinihömpötys alkoi varmaan silloin, kun nämä kehonrakentjat alkoivat popsimaan proteiinikapseleita ja siitä se levisi tavallisen kansan pariin.
Muusta ei nykyään höpötetäkään, kuin proteiinin saannista.
Ennen elettiin ihan terveinä ja hyvinvoivina vaikka sitä proteiinia saatiin huomattavasti vähemmän, kuin nyt.
50-60-luvuilla Suomi oli vielä pääosin maaseutuyhteiskunta ja kyllähän maaseudulla on lihaa syöty iät ja ajat. Karjaa kasvatettiin ja niistä sai niin lihaa kuin maitoakin, kanoista kananmunia. Ei heinätöitä ja peltojen äestystä tehty pelkkien hiilareiden voimalla todellakaan. Silloin ei puhuttu "proteiinilähteistä" mutta kyllä ihmiset tiesivät että lihaa tarvitaan perunoiden ja ruisleivän rinnalle, jotta raskasta työtä jaksetaan tehdä.
Ja jos ei omistanut maatilaa, niin pienissäkin mökeissä asuvat pitivät pihassaan vähintään sitä yhtä lehmää, jolta sai maitoa, pari kanaa joilta sai kananmunia ja porsas kasvamassa lihoiksi. Kalastaminen oli yleistä ja ahvenia pyydettiin. Jopa särjet kelpasivat terävistä ruodoistaan huolimatta.
Te proteeinista puhujat unohdatte maidon, jota juotiin ennen paljon. Lisäksi syötiin munia päivittäin.
Itsellä meni teininä noin puolitoista litraa maitoa joka päivä. Punaista pääosin ja joskus kevyttä.
"Herkkuni" oli kaataa isoon mukiin puoli litraa maitoa, ja tujaus mehukattia perään.
Maito vähän juoksettui, mutta hyvää oli. Aamiaisella kaurapuuron kanssa juotiin lasista maitoa, kaurapuuroon kaadettiin maitoa, puuro oli tehty maitoon. Koulussa juotiin lounaalla maitoa, kotona päivällisellä lasi maitoa, ja sitten puolisen litraa ilalla janoon ulkona riehumisen jälkeen.
Aasiassa nuo tuollaiset mehumaidot ovat tänäkin päivänä suosittuja, pidän niistä myös itse. :) Valiolla oli vielä noin 10 vuotta sitten useampi versio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkullista jälkiruokaa saa kun vispaa kerman ja rahkan, siihen sekoittaa marjoja tai hedelmiä. Se kylmään odottamaan ja sitten vain nauttii. Riittää useammalle tai itselle useampaan herkutteluhetkeen.
Äitini teki aikoinaan kääretorttuja nimi oli unelmatorttu ja sen sisään laitettiin juuri tuollainen rahka-kerma-massa ja marjoja tai hilloa. Se oli satumaisen hyvää.
Meillä unelmatortun täyte oli voikreemmaiä. Rahkat tulivat myöhemmin.
Äitini ja mummuni tekivät kyllä unelmatorttua jo 1960-luvulla rahka/kerma/marja-täytteellä monta vuotta. Lähdin Suomesta v. 1971 ja sitä ennen oli jo vuosia viikonlopuksi unelmatorttua. En tiä mitä tarkoitat "myöhemmin".
En ole kyseinen kirjoittaja, mutta unelmatortun täyte oli meillä 1970-ja 1980-luvulla voikreemiä.
Voikreemi on se aito, alkuperäinen täyte.
Riisihiutale velli ja ruisleipää, leivän päälle mitä nyt sattuu olemaan, vaikka huuli. Nakkikeitto, johon käy wokkivihannekset. Hernekeitto ja pannukakku. Maitokiisseli,joka suurustetaan perunajauhoilla, itse kerättyjä marjoja kiisseliin. Kaalikeitto tai laatikko. Onhan näitä, jos osaa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ja sinun proteiininlähteet :D
Varmasti vielä 50-60-luvulla ei tuollaista sanaa ollut olemassakaan ja ihmiset söi mitä söi, mutta ruuassa oli harvoin mukana se "proteiininlähde".
Muutenkin nykyään tuota proteiinihöpötystä painotetaan ihan liikaa. Ihmiset syö hulluna proteiinia, eivätkä ymmärrä, että senkin liika saanti muuttuu elimistössä ihan vaan läskiksi/turhiksi kaloreiksi.
Tuo proteiinihömpötys alkoi varmaan silloin, kun nämä kehonrakentjat alkoivat popsimaan proteiinikapseleita ja siitä se levisi tavallisen kansan pariin.
Muusta ei nykyään höpötetäkään, kuin proteiinin saannista.
Ennen elettiin ihan terveinä ja hyvinvoivina vaikka sitä proteiinia saatiin huomattavasti vähemmän, kuin nyt.
50-60-luvuilla Suomi oli vielä pääosin maaseutuyhteiskunta ja kyllähän maaseudulla on lihaa syöty iät ja ajat. Karjaa kasvatettiin ja niistä sai niin lihaa kuin maitoakin, kanoista kananmunia. Ei heinätöitä ja peltojen äestystä tehty pelkkien hiilareiden voimalla todellakaan. Silloin ei puhuttu "proteiinilähteistä" mutta kyllä ihmiset tiesivät että lihaa tarvitaan perunoiden ja ruisleivän rinnalle, jotta raskasta työtä jaksetaan tehdä.
Ja jos ei omistanut maatilaa, niin pienissäkin mökeissä asuvat pitivät pihassaan vähintään sitä yhtä lehmää, jolta sai maitoa, pari kanaa joilta sai kananmunia ja porsas kasvamassa lihoiksi. Kalastaminen oli yleistä ja ahvenia pyydettiin. Jopa särjet kelpasivat terävistä ruodoistaan huolimatta.
Te proteeinista puhujat unohdatte maidon, jota juotiin ennen paljon. Lisäksi syötiin munia päivittäin.
Itsellä meni teininä noin puolitoista litraa maitoa joka päivä. Punaista pääosin ja joskus kevyttä.
"Herkkuni" oli kaataa isoon mukiin puoli litraa maitoa, ja tujaus mehukattia perään.
Maito vähän juoksettui, mutta hyvää oli. Aamiaisella kaurapuuron kanssa juotiin lasista maitoa, kaurapuuroon kaadettiin maitoa, puuro oli tehty maitoon. Koulussa juotiin lounaalla maitoa, kotona päivällisellä lasi maitoa, ja sitten puolisen litraa ilalla janoon ulkona riehumisen jälkeen.
Aasiassa nuo tuollaiset mehumaidot ovat tänäkin päivänä suosittuja, pidän niistä myös itse. :) Valiolla oli vielä noin 10 vuotta sitten useampi versio.
Minä taas en tykkää yhtään noista mehumaidoista kierrän kaukaa. Täällä Aasiassa on välillä vaikea löytää kunnollista maitoa. Vasta taas harhauduin ja ostin sellaista, missä luki fortified milk kun ajattelin, että se on varmaan jotain Valion plus+ maidon tyyppistä, mitä Suomessa tykkään käyttää. Oli ihan kamalaa sokeroitua ja vaniljalla maustettua maitojuomaa, ja kuten täällä usein, ei missään kohtaa purkkia mainittu että sisältää vanilja/vanilliiniaromia, mutta menihän se kahvissa, muistutti vaniljalattea. Suomessa on hyvää maitoa, rahkaa, raejuustoa ja kaikkia muitakin juustoja.
Tönkkösuolattu kokonainen kalkkuna tynnyrissä ja siitä siivua leivän päälle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkullista jälkiruokaa saa kun vispaa kerman ja rahkan, siihen sekoittaa marjoja tai hedelmiä. Se kylmään odottamaan ja sitten vain nauttii. Riittää useammalle tai itselle useampaan herkutteluhetkeen.
Äitini teki aikoinaan kääretorttuja nimi oli unelmatorttu ja sen sisään laitettiin juuri tuollainen rahka-kerma-massa ja marjoja tai hilloa. Se oli satumaisen hyvää.
Meillä unelmatortun täyte oli voikreemmaiä. Rahkat tulivat myöhemmin.
Äitini ja mummuni tekivät kyllä unelmatorttua jo 1960-luvulla rahka/kerma/marja-täytteellä monta vuotta. Lähdin Suomesta v. 1971 ja sitä ennen oli jo vuosia viikonlopuksi unelmatorttua. En tiä mitä tarkoitat "myöhemmin".
En ole kyseinen kirjoittaja, mutta unelmatortun täyte oli meillä 1970-ja 1980-luvulla voikreemiä.
Voikreemi on se aito, alkuperäinen täyte.
Unelmatorttu oli meillä 80-luvulla kääretorttu, jossa taikinaan laitettiin kaakaojauhetta ja täytteeksi voikreemi. Tämä ohje löytyy kotitalouden oppikirjasta, joka tähän mennessä on ollut kaikkein paras ja paikkansapitävin keittokirja, mitä olen mistään löytänyt. Ja koska se on siellä kirjassa tuollaisena, niin olen aika varma, että sama ohje oli jo 70-luvulla se tunnetuin versio unelmatortusta.
Meillä on ollut kotona moniakin ihan omia nimityksiä ruokalajeille ja leivonnaisille, ja silti ollaan aina tiedetty myös niiden "yleisnimet". Mokkapalat ovat nimellä suklaaleivos tuossa kotitalousoppikirjassa, mutta meille se oli herkkuleivos. Meille resepti on alunperin kulkeutunut mummon sotalapsivuosien Ruotsinkodista, joten on hyvin mahdollista, että pieniä käännösvirheitä on mukaan sattunut, kun varhaisteini mummoni on ohjetta ylös kirjoittanut.
Ja sitten on masaliisa, eli vaalealla pohjalla suklaa/kahvitäyte. Sekin on hyvää, meillä sitä ei kyllä masaliisaksi kutsuttu, tamperelainen työkaverini tunnisti tuon masaliisa-nimen.
Ja kun aikaa on kulunut riittävästi, niin minun muuten pitävät kuivakakuista! Tätini leipoo erinomaisia kuivakakkuja, ja pojat niitä lähtevät mielellään syömään (sukujuhlat eivät ole siis pakkopullaa lapsilleni, vaan kuivakakkuja?)
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla valkoisissa muovipulloissa, joissa luki punaisella "verta"