Lue keskustelun säännöt.
Köyhäilyruoka onkin ihan törkeän hyvää!
Keitin kokonaista ohraa, sekoitin siihen currytahnaa ja lopuksi paistettua uunilenkkiä. Hyvää!
Kommentit (1264)
Vierailija kirjoitti:
mun halpisvakkari on paistettu tai ihan vaan keitetty riisi kananmunalla ja soijalla. eipä paljon halvemmaksi ruoka mene ja on hyvää.
Sama, mutta riisin sijaan couscousta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki, jos leipää meinaa jäädä kuivamaan. Leikkaa ohuiksi siivuiksi, jätä esim. juomalasiin tai kulhoon pystyasentoon kuivamaan huoneenlämmössä. Parissa päivässä on ihania raksuteltavia naposteluja, voit dipata, murustella keiton pinnalle tai tehdä jotakin leipäressua. Sopii kaikenlaiselle leivälle ja ei mene hukkaan nekään viimeiset palat.
Kuivat leivänpalat voi hauduttaa myös aamupuuron sekaan. Kannattaa murustella pieniksi paloiksi sinne sekaan jotta pehmiävät varmemmin.
Teen korppujauhoja kuivista leivistä, en ole oppinut napostelemaan mitään. Leipää en heitä koskaan roskiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä laitatte ruskeaan kastikkeeseen sekaan? Ei kai pelkkää kastiketta ja perunaa? Jauhelihaa, makkaraa tai jotain?
Täällä nää meinaa, että syövät pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa. Oli mulle aivan täysin uusi juttu, että piti jututtaa äitiäkin, kun en omasta lapsuudesta tuommoista muista.
Äitikin oli samaa mieltä, että kyllä ruskeeseen kastikkeeseen tuli aina lihaa tai makkaraa/nakkia. Nauroi vielä päälle, eihän kukaan niin ravintoköyhää ole syönyt, että tosiaan pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa?
vm -72
Ruskea kastike=voissa ruskistettuja vehnäjauhoja mausteilla.
Jos sekaan laitetaan lihaa, kyseessä on luonnollisesti lihakastike. Nakeilla nakkikastike jne.
Meillä oli lapsuudessa usein keitettyjä perunoita, ruskeaa kastiketta ja lihapullia (erillään kastikkeesta). Hyvin tyypillinen kotiruoka kasarilla.
vm -78
Samoin.
Ja kuulostaa erikoiselta jos seitsemänkymppinen naureskelee pelkälle ruskealle kastikkeelle, aikamoisessa kuplassa on tarvinnut elää ellei tiedä, että se oli perunoiden kylkeen ihan yleinen perusruoka aikanaan. Tai toki muistikin voi tietty tehdä jo tuossa iässä tepposet...
On muutenkin hauskaa, että tätä kastike-peruna yhdistelmää dissataan, nimittäin nää meidän paljon ihailemat satavuotiaat ja vähän sitä nuoremmat on käytännössä katsoen kasvaneet perunalla ja kastikkeella. Ei se siis kovin surkeaa ravintoa ole voinut olla. Sen sijaan heidän lapsensa eli nää suuret sukupolvet ovat jo nyt 70-80 vuotiaina siaraampia kuin omat vanhempansa saman ikäisinä.
Suuren ikäluokan lapset ja lapsenlapset vasta sairaita ovat. Terveys mennyt kansalta ja lääkkeitä syödään enemmän kuin koskaan. Ummetuksesta ja pikkujutuista rynnätään hysteerisinä terveyskeskuksiin tai soitetaan ambulanssi.
Mitä ihmettä selität? Jos itse toimit noin ja ryntäilet terveyskeskukseen pikkujutusta, ei kannata kuvitella, että muut tekevät niin. Ennen vanhaan kuultiin nuorempina, lapsikuolleisuus oli suurempi, sairastettiin enemmän ja kuoltiin sairauksiin, joista nykyään parannutaan lääkkeillä tai hoidoilla. Moni sai jo rippilahjaksi tekohampaat. Niin että höpön löpön vaan. Se, että nykyisin diagnosoidaan ja löydetään sairauksia, joihin ennen vaan kuoltiin, ei tarkoita, että sairastettaisiin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Mitä 70-luvun gurmeiden epäterveellisyyteen tulee, niin käsittääkseni lihavuutta pidetään suurimpana terveysongelmana ja jos vähänkin katsotte filmejä tai kuvia siltä ajalta, niin kyseisestä asiasta ei siihen aikaan kärsinyt käytännössä kukaan. Jengin indeksi oli keskimäärin jotain 18-20.
Köyhäilyruoka on terveyspommi, jos sen tekee 70-luvun tyyliin eikä mätä mitään roiskeläppiä.
Ei nykyajan ihmiset välttämättä syö yhtään enempää tai kaloripitoisempia ruokia kuin 70-luvulla, päinvastoin osa voi syödä nykyään jopa paljon vähemmän. Mutta energiankulutus on laskenut noista ajoista aivan valtavasti. 70-luvulla ei kaikilla ollut autoa, paljon enemmän pyöräiltiin, käveltiin ja hiihdettiin. Marjoja ja sieniä oli normaalia poimia metsästä, mutta nykyään suurin osa ei poimi itse vaan ostaa kaupasta tai torilta. Elämäntapaan kuului myös kasvimaan kitkemistä, halkojen hakkaamista, risujen keräämistä, soutamista onkiretkille. Ei istuttu tietokoneen ääressä eikä puhuttu kaverin kanssa kännykässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä laitatte ruskeaan kastikkeeseen sekaan? Ei kai pelkkää kastiketta ja perunaa? Jauhelihaa, makkaraa tai jotain?
Täällä nää meinaa, että syövät pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa. Oli mulle aivan täysin uusi juttu, että piti jututtaa äitiäkin, kun en omasta lapsuudesta tuommoista muista.
Äitikin oli samaa mieltä, että kyllä ruskeeseen kastikkeeseen tuli aina lihaa tai makkaraa/nakkia. Nauroi vielä päälle, eihän kukaan niin ravintoköyhää ole syönyt, että tosiaan pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa?
vm -72
Ruskea kastike=voissa ruskistettuja vehnäjauhoja mausteilla.
Jos sekaan laitetaan lihaa, kyseessä on luonnollisesti lihakastike. Nakeilla nakkikastike jne.
Meillä oli lapsuudessa usein keitettyjä perunoita, ruskeaa kastiketta ja lihapullia (erillään kastikkeesta). Hyvin tyypillinen kotiruoka kasarilla.
vm -78
Tottakai ruskeakastike on ruskeakastike, mutta lähtökohtaisesti se tarkoitettu lisäkkeeksi/pohjaksi eri ruuille, ei pelkäksi perunoiden kanssa syötäväksi, kuten teidänkin perheessä kasarilla lihapullien kera. Se on aivan sama, laitetaanko ne lihapullat sinne kastikkeen sekaan, vai pidetäänkö ne tarjoilun ajan erillään. Sitäpaitsi lihapullat ruskeakastikkeella on yhä edelleenkin tyypillinen kotiruoka, ollut sitä jo paljon ennen kasariakin.
Itse olen viiskytluvulla syntynyt, vanhempani 30-luvulla syntynyt ja mummoni viime vuosisadan alussa syntynyt, joka asui koko elämänsä sähköttömässä ja viemärittömässä mökissä rutiköyhänä yksinhuoltajana (pappani kaatui sodassa) ja koskaan, ei siis koskaan mummolassani syöty perunoita pelkän ruskaeakastikkeen kera, vaan aina sen lisänä oli jotain, oli se sitten makkaraa, lihaa, lihapullia, mitä ikinä, mutta ei koskaan pelkkää perunaa ja ruskeakastiketta. Ja minä vietin todella paljon aikaa mummolassani, eli ison osan kesälomastani, joululomastani, sekä hiihto ja pääsiäislomat, eli syötyä siellä tuli paljon ja kaikenlaista, mutta ei koskaan pelkkää perunaa ja kastiketta.
Sama oli lapsuudenkodissani, vaikka olimme köyhä duunariperhe ja ruskeakastiketta syötiin monta kertaa viikossa, niin silti ei koskaan pelkästään perunan kanssa.
Olet ollut onnekas. Hieno asia. kaikkia muita elämän alku ei ole kohdellut noin hyvin.
Olen iloinen puolestasi. Nykyäään voin itsekin ostaa kaupasta mitä haluan, mutta huomaan silti että katson hintoja kovinkin tarkasti.Eihän tässä ketjussa toki ole tarkoitus vertailla ketään.
Kaikkia muita??? Tarkoitit varmaankin ettei ihan jokaista ja en tietenkään väittänytkään, etteikö jossain alkoholistiperheessä olisi saattanut niin ollakin, että isän ryypätessä rahat, perhe saattoi turvautua pelkkään ruskeakastikkeeseen.
Mummoni kuului taatusti aikanaan Suomen köyhimpiin ja hänelläkin oli varaa ruskeakastikkeeseen sattumia laittaa ja sillä ruokkia niin lapsensa, kuin myöhemmin mummolassa kyläilevät lapsenlapsensakin, joten en millään jaksa uskoa, että se olisi edes 60-luvullakaan enää mikään kustannuskysymys voinuit olla ylivoimaiselle enemmistölle suomalaisista.
Minä taas en todellakaan voi ostaa kaupasta mitä haluan, vaan pääsääntöisesti punalappuisilla ja tupla-alennuksilla mennään. Siltikään minun ei ole vielä koskaan tarvinut turvautua pelkkään ruskeakastikkeeseen ja on todella naurettavaa väittää, että kenenkään muunkaan olisi. Esimerkiksi kaksi nakkia riittää yhteen annokseen tekemään ruskeakastikkeesta nakkikastikkeen ja halvimmillaan kaksi nakkia saa 16 sentillä, siis normihintaisena ja 60% alennuksella tietenkin vieläkin halvemmalla, eli kustannuskysymys se ei todellakaan kenellekään ole.
Alkoholistiperheissä...
Meillä ei alkoholia käytetty. Silti syötiin välillä pelkkää perunaa ja ruskeaa kastiketta. Toki kasvimaalta salaatti siinä ohessa. Iso perhe oli. Ehkä tämä vaikutti asiaan, tai sitten jo silloin oli köyhiä ja toisaalta oli köyhiäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä laitatte ruskeaan kastikkeeseen sekaan? Ei kai pelkkää kastiketta ja perunaa? Jauhelihaa, makkaraa tai jotain?
Täällä nää meinaa, että syövät pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa. Oli mulle aivan täysin uusi juttu, että piti jututtaa äitiäkin, kun en omasta lapsuudesta tuommoista muista.
Äitikin oli samaa mieltä, että kyllä ruskeeseen kastikkeeseen tuli aina lihaa tai makkaraa/nakkia. Nauroi vielä päälle, eihän kukaan niin ravintoköyhää ole syönyt, että tosiaan pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa?
vm -72
Ruskea kastike=voissa ruskistettuja vehnäjauhoja mausteilla.
Jos sekaan laitetaan lihaa, kyseessä on luonnollisesti lihakastike. Nakeilla nakkikastike jne.
Meillä oli lapsuudessa usein keitettyjä perunoita, ruskeaa kastiketta ja lihapullia (erillään kastikkeesta). Hyvin tyypillinen kotiruoka kasarilla.
vm -78
Samoin.
Ja kuulostaa erikoiselta jos seitsemänkymppinen naureskelee pelkälle ruskealle kastikkeelle, aikamoisessa kuplassa on tarvinnut elää ellei tiedä, että se oli perunoiden kylkeen ihan yleinen perusruoka aikanaan. Tai toki muistikin voi tietty tehdä jo tuossa iässä tepposet...
On muutenkin hauskaa, että tätä kastike-peruna yhdistelmää dissataan, nimittäin nää meidän paljon ihailemat satavuotiaat ja vähän sitä nuoremmat on käytännössä katsoen kasvaneet perunalla ja kastikkeella. Ei se siis kovin surkeaa ravintoa ole voinut olla. Sen sijaan heidän lapsensa eli nää suuret sukupolvet ovat jo nyt 70-80 vuotiaina siaraampia kuin omat vanhempansa saman ikäisinä.
Suuren ikäluokan lapset ja lapsenlapset vasta sairaita ovat. Terveys mennyt kansalta ja lääkkeitä syödään enemmän kuin koskaan. Ummetuksesta ja pikkujutuista rynnätään hysteerisinä terveyskeskuksiin tai soitetaan ambulanssi.
Mitä ihmettä selität? Jos itse toimit noin ja ryntäilet terveyskeskukseen pikkujutusta, ei kannata kuvitella, että muut tekevät niin. Ennen vanhaan kuultiin nuorempina, lapsikuolleisuus oli suurempi, sairastettiin enemmän ja kuoltiin sairauksiin, joista nykyään parannutaan lääkkeillä tai hoidoilla. Moni sai jo rippilahjaksi tekohampaat. Niin että höpön löpön vaan. Se, että nykyisin diagnosoidaan ja löydetään sairauksia, joihin ennen vaan kuoltiin, ei tarkoita, että sairastettaisiin enemmän.
Ei ummetukseen kukaan tainnut kuolla. Nuha ja yskäkin osattiin ennen hoitaa itse, apteekista ehkä haettiin yskälääkettä. Kansakouluissa oli 1950-60 luvuilla vesirokkoa, tuhkarokkoa ja ties mitä rokkoa ja sikotautia liikkeellä ja puoli luokkaa joskus sairaana. Joku terveyssisar saattoi käydä kotona. Ne tekohammasjutut eivät olleet enää kovin yleisiä ainakaan etelä-Suomessa. Mullakin omat hampaat edelleen (73v) ja jopa isällä ja äidillä olivat omat hampaat suussa arkkuun mennessään, olivat 1922-24 syntyneitä. Lapsikuolleisuuskaan ei ollut 50-60 luvuilla enää mikään suuri.Kyllä lääkkeitä syödään nykyään niin hemmetisti ettei ole tosikaan. Otetaan nukahtamis ja heräämislääkkeitä ja pariakymmentä muuta pilleriä sen lisäksi. Hotapulveria ja kampfettippoja otettiin minun lapsuudessani, jos päätä särki. Hammaslääkärissä käytiin koulusta kerran vuodessa ja mittaus/punnitus samoin kerran vuodessa koulun toimesta. Itsellesi höpölöpöä.
Vierailija kirjoitti:
Peruna ja vilja on kyllä halpaa, ei siinä sitten muuta etua olekkaan
Vankien ja sotilaiden ruuaksi oikein sopivaa koska proteenia ja muita terveysvaikutuksia ei näillä tarvita.
Itse asiassa perunan ja täysjyväviljan lyhyehköt proteiiniketjut täydentävät hyvin toisiaan ja muodostavat yhdessä hyvin saman tyyppisen lopputuloksen kuin lihaa syömällä. Proteiiniketjujen ei tarvitse olla pitkiä, kuten lihassa, koska ihmisen elimistö pilkkoo ne joka tapauksessa. Jos kasvissyöjä syö vihannesten lisäksi myös täysjyväviljaa ja perunaa, proteiinin saanti ei ole ongelma.
Vain jos on täysvegaani eikä käytä edes maitotuotteita, jää ilman B12-vitamiineja. Sitä voi syödä purkista, ja nykyään on myös vegaaneille tarkoitettuja kasvijuomia ja muita herkkuja, joihin on lisätty B12-vitamiinia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kyllä 70-luvulla juotiin punaista maitoa ja syötiin voita. Vasta 80-luvulla ruvettiin syömään margariinia ja rasvatonta maitoa. En ole koskaan oikein tottunut rasvattomaan maitoon, joten heitin pois sen juonnin. Mokomaa litkua. Suht koht terveenä olen pysynyt. Saas nähä miten käy kun ei ole enää varaa mihinkään terveelliseen rupkavalioon.
Jeps, kasarin puolivälissä alkoi se hillitön rasvanpelko. Mikään ei ollut hienompaa kuin kevytlevite!
Itse syön nyt viisikymppisenä yhden aterian päivässä, lounaan. Iltapäivällä sitten lisäksi jotain pientä.
70-luvullahan syötiin kolme kertaa päivässä. Aamulla kaurapuuro maidolla, päivällä koulussa lounas, ja illalla kotona pottuja ja mitä nyt sitten milloinkin niiden kanssa oli.
Joo, metrikarjalanpiirakasta ei oo tainnut moni kuulla!:), mut meillä faija teki sitä usein kasarin alussa.
Teki aina pari pellillistä kerralla. Siitä sitten leikattiin sellaisia 20cmx20cm paloja päivälliseksi, tai automatkalla evääksi.
Muistatko reseptin?
No en kun en tehnyt sitä vaan faija, mutta voin kuvailla.
Metrikarjalanpiirakka on kuin ison uunipellin kokoinen karjalanpiirakka, mutta neliön muotoinen.
Päälle laitetaan sitten taikinanauhoja samaan tapaan, kuin johonkin piiraaseen.
Siis helvetin iso neliön muotoinen karjalanpiirakka, jonka päällä on reunojen lisäksi muutama taikinanauha.
Muistan sen olleen suorakaiteen muotoinen, kuin pullapitko mutta littana.
Tästä oli juttu vähän aikaa sitten
https://www.iltalehti.fi/ruoka-artikkelit/a/0e6262ba-ea1b-4014-9148-3d6…
Kyllä se oli pitkulainen, jonka olen nähnyt ja josta edellinen puhui, leikattiin paloja. Oliko perinneruoka sitä en tiennyt. Tapoja voinut olla muitakin.
Miksi tästä ketjusta tuli 70-luvun ylistyslaulu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta on hyvä että nykynuoriso ei tiedä ja muista kaikkea mitä me 50-luvulla syntyneet olemme kokeneet.
Tosi_asia_on_se_että_ meillä oli_nälkä vielä 60-luvulla.
Tuossa joku ihmetteli kuinka pommitettujen talojen puutarhoista käytiin omppuja hakemassa.
Olitteko ollenkaan hereillä koulussa historian tunneilla?Siinä Kalevankaan poispuolella oli ns. pikataloja, jotka piti purkaa piankin, kunhan saatiin rakennuskanta elvytettyä. Sinne ei lapsiperheitä huolittu asumaan, sieltäkin käytiin poimimassa marjoja.,
Kyllä minun luokallani kansakoulussa oli siellä asuva tyttö. Oli muuten yhteiset huussitkin usealla talolla. Ei juoksevaa vettä.
Itsellä oli sen puoleen asiat hyvin Asuin muualla. . Sääliksi kävi siellä asuvia. Ei heidänkään ruokansa ollut kuin perunaa ja ruskeata sipulisoosia.
Ne talot on nyt nyt vihdoin purettu.
Isäni on elänyt maalla 50-luvulla, ja hänen lapsuudessaan oli todellakin nälkää. Isäni perheessä oli kuitenkin kohtalaisen hyvin asiat, naapurin sukulaisperheessä (jonka isä oli inv alidi) oikeasti elivät nälkiintymisen partaalla, vaikka heillä olikin oma lehmä ja kanoja. Esimerkiksi isäni lapsuudessa perunoita istuttaessa ei istutettu kokonaisia ituperunoita tai edes puolikkaita, vaan perunoista leikattiin ne itukohdat ja istutettiin ne, loppuperuna syötiin (näin saatiin tarpeeksi perunoita myös niille naapureille). Mummoni oli taitava leipoja, ja saikin lisätienestiä leipomalla kunnan silmäätekevien juhliin tarjottavia. Maitotilistä hän säästi rahaa niin paljon, että isän nuorin sisko pääsi keskikouluun, oppikouluun ei enää ollutkaan varaa. Nyt tämä nuorin sisko jäi juuri eläkkeelle, muistan, kun juhlimme hänen ripillepääsyään!
Keskikoulu oli juuri se oppikoulu.
Keskikoulu:viisivuotinen koulu, jonne mentiin kansakoulun neljän luokan jälkeen, voi toimia oppikoulun osana tai omana koulunaan
Meillä se oli omana koulunaan, ei oppikouluna.
Älä höpötä. Keskikouluun EI MENTY, sinne piti pyrkiä ja jos pääsi niin pääsi. Keskikoulu oli OPPIKOULU ja siitä voi sitten jatkaa toisessa koulussa kuudennelle, seitsemännelle ja kahdeksannelle luokalle ja päästä sieltä ylioppilaaksi. Tietenkin jos vanhemmilla oli latia taskussa maksaa koulumaksut, silloin oli lukukausimaksu ja ruoat piti myös maksaa mikäli otti osaa yhteisruokailuun. Minäkin kävin sellaisen keskikoulun joka oli omana koulunaan eikä lukioluokkia ollut, siitä siirryin iltaoppikouluun ja pääsin ylioppilaaksi.
Niin, nuorin tätini pyrki ja pääsi KESKIKOULUN nimellä olleeseen kouluun, jossa ei ollut enää niitä viimeisiä luokkia, joiden jälkeen olisi kirjoittanut ylioppilaaksi = oppikoulu. Lukupäätä olisi ollut, mutta rahaa ei. Vanhin tätini ei voinut edes pyrkiä keskikouluun, kun ei ollut rahaa. Hän myöhemmin omalla kustannuksellaan kouluttautui, muttei koskaan lähtenyt lukemaan ylioppilaaksi.
Minä olin tämän sukuhaaran ensimmäinen ylioppilas yli sataan vuoteen (melkein 150v väliä), edellinen oli lukenut lopulta itsensä papiksi. Mummo itse oli käynyt 4 vuoden kiertokoulun.
Minullakin on keskikoulun päättötodistus, vaikka olenkin syntynyt 70-luvulla.
Maailma muuttuu.
Jaa, aika isoja ne putelit ovat kumminkin. En usko, että putelit avattuna säilyvät vuoden päivät jääkaapissa. Sitäpaitsi olen omin silmin nähnyt kuinka reippaasti ketsuppia käytetään Suomessa.[/quote]
Itse ostin ketsuppia siinä pullossa, jonka kyljessä luki: ei lisättyä sokeria. Ostaisin vieläkin mutta noin vuoteen en ole sitä enää nähnyt. Suolaa saa mun ketsupissa olla koska käytän suolaa muuten niin vähän enkä ollenkaan, jos tiedän ruokaan tulevan sitten ketsuppi päälle. Käytän ketsuppia täysin surutta. Lykopeenit halvemmalla kuin tomaateista talvella. Kesällä kasvatan tomaatteja niin paljon että pakastimesta saan niitäkin ruokiin, vaikkei pakastettua tomaattia pysty ilman kypsentämistä syömään. Ketsuppia taidetaan haukkua suotta. Valitettavasti monissa on kylläkin sitä sokeria. Sokeria en kyllä itse käytä juuri missään muuten, joten mahtunee suositellun maksimipäiväsaannin rajoihin.
Lykopeenia vaan pitäisi jostain saada. Paprika ja vesimeloni muita hyviä lähteitä. Tomaatin voittanutta ei ole. Punaisen tomaatin. Keltaisissa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sianlihakastike eli läskisoosi äidin tekemänä oli hyvää!. Ensin valurautapannulla käristettiin sialihapsloja kunnes läski suli melkein kokonaan pois. Sitten haudutettiin pannulla sipulia, viimeksi vehnäjauhosuurus. Tämä ruskea kastike sianlihoineen, mausteena suolaa ja pippuria, sai muhia kolmekin tuntia puuhellalla. Ja oli hyvää, oikein makoisaa.
Koulussa sain melkein samantapaista ( pieni kyläkoulu 1970-luvulla), mutta kastikkeessa oli myös punajuurenpaloja. Sekin versio oli hyvä.
Läskisoosi oli todella yleinen ruoka 70-luvulla. Se oli erittäin hyvää silloin lapsenkin mielestä mutta muistan että sydänala tuli siitä toisinaan kipeäksi. Laardia myös paistettiin pannulla ja kasteltiin leipää siihen. NAM! Oli raskasta ruokaa. Silti pysyin hoikkana lapsena ja nuorena. Olihan sitä sitten myöhempinä vuosina perheessä sepelvaltimotautia ja sappikivisairautta. Kaikin tavoin kuitenkin monipuolisuutta oli ruokailussa silti kaloineen, marjoineen, sienineen, hedelmineen, viljoineen ja maitotuotteineen, unohtamatta kananmunia. Valmistettiin itse ruokaa ja usein oli perinteen mukaan pitkää kaavaa noudattavia ruoanlaiton, leipomisen tapoja. Näin lapsen silmin oli ihana nähdä kuinka vanhempani molemmat olivat innoissaan ruuanlaitosta, valmistamiseen käytettiin menetelmiä ja aikaa. Oli turvallinen ja mukava olo niinä hetkinä. Silti äiti oli toki silloin se ensisijainen kokkaaja ja meidät sisaret toisinaan otettiin apureiksi. Isä teki toisaalla raskasta ruumiillista työtä.
Meillä ei kotona ollut koskaan läskisoosia 70-luvulla. Eikä ruskeaa kastiketta. Meidän äiti oli niin terveystietoinen. Meillä oli yleensä vain jotain keittoja. Leivän päälle laitettiin Flooraa. Köyhäilyruokaa oli puuro, parasta ehkä oli vispipuuro, jossa oli mannaryynejä ja puolukkaa. Myös kokonaisista ohraryyneistä tehtyä uunipuuroa oli aina välillä.
Mummolassa oli kerran läskisoosia, olen maistanut, tykkäsin kyllä. Mummolassakin se loppui sitten 80-luvulla kun papalle tuli sepelvaltimotauti, ja sielläkin lopetettiin voin syöminen ja siirryttiin Beceliin. Gravilohta oli usein, itse pyydettyä, ja myöhemmin kun pappa ikääntyi, lohi oli ostettua mutta itse graavattua. Elivät pitkälle 2000-luvulle, yli ysikymppisiksi molemmat. Meidän mummolan köyhäilyruokaa oli itse ongitut ahvenet, jotka savustettiin ja syötiin perunoitten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä 70-luvun gurmeiden epäterveellisyyteen tulee, niin käsittääkseni lihavuutta pidetään suurimpana terveysongelmana ja jos vähänkin katsotte filmejä tai kuvia siltä ajalta, niin kyseisestä asiasta ei siihen aikaan kärsinyt käytännössä kukaan. Jengin indeksi oli keskimäärin jotain 18-20.
Köyhäilyruoka on terveyspommi, jos sen tekee 70-luvun tyyliin eikä mätä mitään roiskeläppiä.
Ei nykyajan ihmiset välttämättä syö yhtään enempää tai kaloripitoisempia ruokia kuin 70-luvulla, päinvastoin osa voi syödä nykyään jopa paljon vähemmän. Mutta energiankulutus on laskenut noista ajoista aivan valtavasti. 70-luvulla ei kaikilla ollut autoa, paljon enemmän pyöräiltiin, käveltiin ja hiihdettiin. Marjoja ja sieniä oli normaalia poimia metsästä, mutta nykyään suurin osa ei poimi itse vaan ostaa kaupasta tai torilta. Elämäntapaan kuului myös kasvimaan kitkemistä, halkojen hakkaamista, risujen keräämistä, soutamista onkiretkille. Ei istuttu tietokoneen ääressä eikä puhuttu kaverin kanssa kännykässä.
Lapsia oli usein paljon pihoilla ja kylillä ja ulkona oltiin ja kaikenlaisia leikkejä leikittiin, aina juostiin lapsena, pyöräiltiin, kiivettiin isoihin puihin ja talvella hiihdettiin ja luisteltiin. Äidin huudellessa kotiin illalla, oli kyllä niin kaamea nälkä, että kaikki maistui. Äiti oli kyllä hyvä kokki, olin koulun keittolan emäntänä. Lihavia ei näkynyt mailla ei halmeillä, ei lapsia eikä aikuisia. Hyötyliikuntaa oli aikuisillakin iltapuhteena kotona enemmän kuin nykyään. Paljon on muuttunut noista ajoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tulee kovat ajat, maalla pärjätään paremmin. Kasvatetaan kaikki itse; on perunaa, juuresta, hernettä. Hedelmäpuut ja marjapensaat antavat satoa. Omavaraisuus yleensäkin on iso juttu jos tiukaksi menee.
On niitä hedelmäpuita ja marjapensaita aika monilla kaupungeissakin asuvilla, monella on omakotitalo ja pihalla kasvaa kaikenlaista. Monella kaupunkilaisella on myös kesämökki tai kakkosasunto jossain maaseudun rauhassa.
Mutta on hyvä, että on maallakin asuvia, niin voivat kasvattaa kaikenlaista ja myydä ne niille kerrostaloissa asuville kaupunkilaisille, joilla ei ole omaa maata, missä voisi kasvattaa. Tai vaikka olisikin, niin kriisiaikana joitakin ihmisiä tarvitaan enemmän muihin hommiin kuin maata viljelemään. Omavaraisuus olisi hyvä toteutua Suomessa, ettei olla ulkomaitten varassa.
Ruokahan on nykyään yksi helppo keino ylentäää itsensä, jos mitään varsinaisia ansioita ei ole, muttei ylpeys ja turhamaisuus anna periksi olla ihan tavallinen kansalainen muiden tavallisten joukossa. Siitä tulee kaikki tämä ruualla pelailu ja brassailu. Itsensä ylentämistarpeesta ilman varsinaisia ansioita.
Ihmettelin miksi mielestäsi liha ei ole hyvä? Luulisin, että luomuliha paikkansa ansaitsee lautasella. Esim. nauta, lammas, riistakin.
Nykyään on niin monta eri "ravintokuntaa". Vegaanit, paleon kannattajat, low carb, keto jne. On myös mm. vegaaneja, jotka eivät syö mitään rasvoja, eli ei margariinia (ei ole kyllä terveellistäkään) eikä edes natiiveja öljyjä. Kun seurailee eri keulahahmojen esiintymistä (esim. youtubessa), tulee selväksi, että näitten eri "uskontokuntien" edustajat pitävät jokainen omaa suuntausta sinä ainona oikeana.
Yritän syödä melko puhtaasti (ei sokeria, liha ja munat mahdollisesti aina luomua, leipää vain vähän, kasviksia ja salaattia paljon).[/quote]
Vierailija kirjoitti:
Kesäkurpitsaa pannulla öljyn, suolan ja valkosipulin kanssa. Hyvää!
Tuosta valkosipuli pois, tilalle kantarelleja ja tomaattia. Sekä broilerisuikaletta, jos on. On edelleen hyvää!
Aika halpaa jos kesäkurpitsa, tomaatit ja kantarelli ovat omasta takaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä ketjusta tuli 70-luvun ylistyslaulu?
Jos vaikka siksi, että sen ajan normaalit arkiruokia pidetään nykyisin köyhäilyruokina, kun on totuttu korkeampaan elintasoon mitä silloin vallitsi?
Vierailija kirjoitti:
Miten peruskastikkeesta on tehty köyhäilyruokaa?
Uusavuttomatko tätä ihmettelee?
Yksi sadasta osaa tehdä hyvän ruskean kastikkeen. Hyvin harva kokkikaan osaa. Loput joutuvat lisäämään lihalientä, soijaa tai vaikka sitä makkaraa.
Tässä vielä yksi hyvä mutta halpa:
Ongitaan ahvenet ja perataan. Savustetaan tai hiillostetaan. Syödään itse hierretyn aiolin kanssa. Nam!
Tulee ihan tippa linssiin, kun täällä on lukenut nyt jo kuolleen äitini tekemiä ruokia. Perunaa oli meillä paljon. Sitä sai pihan perunamaalta. Ja myös porkkanaraastetta. Sitäkin kasvatettiin omalla pihalla. Ja siellä pihalla oli myös kurkkuja, joista tehtiin etikkakurkkuja. Ja itse poimituista puolukoista äiti teki suussa sulavaa vispipuuroa. Ja voi sitä itse poimituista mustikoista tehtyä mustikkakeittoa ja mustikkapiirakkaa. Ja siellä pihalla oli raparperia ja niistä tuli ihania jälkiruokia. Eli meidän perheemme ilmeisesti pärjäsi ruoan suhteen aika hyvin, koska pieni pihamme ja metsät tuottivat osan ruoista ihan ilmaiseksi. Ei ihme, että tyttärensä kuluttaa ruokakauppaan useamman satasen kuussa, koska ei asu omakotitalossa. Ja toisaalta tyttärestä tuli uusavuton keittotaidon suhteen.