Lue keskustelun säännöt.
Köyhäilyruoka onkin ihan törkeän hyvää!
Keitin kokonaista ohraa, sekoitin siihen currytahnaa ja lopuksi paistettua uunilenkkiä. Hyvää!
Kommentit (1264)
Mitä 70-luvun gurmeiden epäterveellisyyteen tulee, niin käsittääkseni lihavuutta pidetään suurimpana terveysongelmana ja jos vähänkin katsotte filmejä tai kuvia siltä ajalta, niin kyseisestä asiasta ei siihen aikaan kärsinyt käytännössä kukaan. Jengin indeksi oli keskimäärin jotain 18-20.
Köyhäilyruoka on terveyspommi, jos sen tekee 70-luvun tyyliin eikä mätä mitään roiskeläppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta on hyvä että nykynuoriso ei tiedä ja muista kaikkea mitä me 50-luvulla syntyneet olemme kokeneet.
Tosi_asia_on_se_että_ meillä oli_nälkä vielä 60-luvulla.
Tuossa joku ihmetteli kuinka pommitettujen talojen puutarhoista käytiin omppuja hakemassa.
Olitteko ollenkaan hereillä koulussa historian tunneilla?Siinä Kalevankaan poispuolella oli ns. pikataloja, jotka piti purkaa piankin, kunhan saatiin rakennuskanta elvytettyä. Sinne ei lapsiperheitä huolittu asumaan, sieltäkin käytiin poimimassa marjoja.,
Kyllä minun luokallani kansakoulussa oli siellä asuva tyttö. Oli muuten yhteiset huussitkin usealla talolla. Ei juoksevaa vettä.
Itsellä oli sen puoleen asiat hyvin Asuin muualla. . Sääliksi kävi siellä asuvia. Ei heidänkään ruokansa ollut kuin perunaa ja ruskeata sipulisoosia.
Ne talot on nyt nyt vihdoin purettu.
Isäni on elänyt maalla 50-luvulla, ja hänen lapsuudessaan oli todellakin nälkää. Isäni perheessä oli kuitenkin kohtalaisen hyvin asiat, naapurin sukulaisperheessä (jonka isä oli inv alidi) oikeasti elivät nälkiintymisen partaalla, vaikka heillä olikin oma lehmä ja kanoja. Esimerkiksi isäni lapsuudessa perunoita istuttaessa ei istutettu kokonaisia ituperunoita tai edes puolikkaita, vaan perunoista leikattiin ne itukohdat ja istutettiin ne, loppuperuna syötiin (näin saatiin tarpeeksi perunoita myös niille naapureille). Mummoni oli taitava leipoja, ja saikin lisätienestiä leipomalla kunnan silmäätekevien juhliin tarjottavia. Maitotilistä hän säästi rahaa niin paljon, että isän nuorin sisko pääsi keskikouluun, oppikouluun ei enää ollutkaan varaa. Nyt tämä nuorin sisko jäi juuri eläkkeelle, muistan, kun juhlimme hänen ripillepääsyään!
Keskikoulu oli juuri se oppikoulu.
Keskikoulu:viisivuotinen koulu, jonne mentiin kansakoulun neljän luokan jälkeen, voi toimia oppikoulun osana tai omana koulunaan
Meillä se oli omana koulunaan, ei oppikouluna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kullut, että joku syö pelkkää ruskeaa kastiketta ja perunaa tai perunamuusia tai spagettia. Aina ollut mukana myös kolmas elementti = proteiininlähde.
Kaikkea uutta sitä oppiikaan.
Vm. -73
Sinä ja sinun proteiininlähteet :D
Varmasti vielä 50-60-luvulla ei tuollaista sanaa ollut olemassakaan ja ihmiset söi mitä söi, mutta ruuassa oli harvoin mukana se "proteiininlähde".
Muutenkin nykyään tuota proteiinihöpötystä painotetaan ihan liikaa. Ihmiset syö hulluna proteiinia, eivätkä ymmärrä, että senkin liika saanti muuttuu elimistössä ihan vaan läskiksi/turhiksi kaloreiksi.
Tuo proteiinihömpötys alkoi varmaan silloin, kun nämä kehonrakentjat alkoivat popsimaan proteiinikapseleita ja siitä se levisi tavallisen kansan pariin.
Muusta ei nykyään höpötetäkään, kuin proteiinin saannista.
Ennen elettiin ihan terveinä ja hyvinvoivina vaikka sitä proteiinia saatiin huomattavasti vähemmän, kuin nyt.
Totta, ja kestää vielä varmaan 10 vuotta, ennen kuin ihmiset ymmärtää että proteiinia ei niin hirveästi tarvitse, moni syö sitä, niin kuin olisi joku bodybilderi. Ja proteiinikin muuttuu elimistössä polttoaineeksi ja ylimäärä läskiksi eikä lihaksiksi.
Mä muistan sen Fat-free -villityksen laihdutuksessa yhteen aikaan. Tytöt itkivät, että ei voi syödä kaurapuuroakaan, kun siinä on gramma tms rasvaa.
Herätykseen ravinnossa rasvan tarpeellisuudesta meni oikeasti varmaan parikymmentä vuotta.
Kyllähän nuo ruoka-aineryhmät jossain määrin elimistössä korvaavat puuttuvia aineita, niin oikeasti voi elää pitkiä aikoja ihan vaikka pelkällä perunalla tms.
Vierailija kirjoitti:
Köyhäilyruoka on todellakin hyvää. Tein juuri viikko sitten hk.n lenkistä makkarakastiketta. Siihen sipulia, ohrakas suurusta , vettä, pippurikermaa, turaus tomaattipyrettä. Kyllä vei kielen mennessään. Niin ja keitettyä perunaa. Ainut ongelma epäterveellisyys. Kyllä kolestrolit kohoaa kohisten.
No ei ne kolesterolit nyt parista makkara-ateriasta viikossa kasva mihinkään. Kunhan ei päivittäin vedä kovaa rasvaa paljon.
Annoskoot tietysti näissä vanhan ajan herkuissakin voi yrittää pitää kohtuullisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvänä vinkkinä, että meillä kotona tehtiin viiliä siten, että ostetusta viilistä laitettiin lusikallinen tai pari astiaan tai pestyihin viilipurkkeihin juureksi, ja maitoa päälle, annettiin olla huoneen lämmössä pari päivää. Tällä tavalla sai paljon viiliä jatkettuna syötäväksi. Vanhemmissa ihmisissä oli tuota kätevää säästöajattelua, etenkin kun viili ei ollut edes vielä niin jokapäiväistynyttä. Terveydestä ei kuitenkaan tingitty, eli joku pöpöpelkoinen voi olla turvallisin mielin, viili oli ensiluokkaista. Kokeilkaa. Itse olen nykyään laiskistunut kaupunkilainen, joten lyllerrän kauppaan ja ostan sen viilin:D
Vuosia sitten kokeilin tehdä viiliä tankkimaidosta (eli suoraan tankista otetusta, kun sukulaisella oli lypsylehmiä) no kyllähän viili onnistui hyvin eli kippo oli huoneen lämmössä puolitoista vuorokautta. No syönnin jälkeen sitten saikin istua siellä huoneessa, jossa kuninkaatkin yksin asioivat oikein urakalla. Eipä ole tuon jälkeen tullut mieleenkään tehdä viiliä itse. Toki laktoosittomasta maidosta voisi kokeilla vähemmän juoksuttaisi sinne yhteen paikkaan.
Raakamaito vaatii yleensä lämpökäsittelyn, koska saattaa sisältää paljon haitallisia mikrobeja. Ei ihme että vatsa ei kestänyt. Meilläkin tehtiin tuo viili täysmaitoon. Mielenkiintoista kuitenkin miten karjanomistajien perheissä tuota maitoa kuitenkin pystyttiin juomaan. Lapsetkin, minä mukaan lukien. Onko niin, että sen vuoksi vieläkään maitotuotteet eivät aiheuta vatsaoireita, kuten monen muun kuulen omalla kohdallaan toteavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta on hyvä että nykynuoriso ei tiedä ja muista kaikkea mitä me 50-luvulla syntyneet olemme kokeneet.
Tosi_asia_on_se_että_ meillä oli_nälkä vielä 60-luvulla.
Tuossa joku ihmetteli kuinka pommitettujen talojen puutarhoista käytiin omppuja hakemassa.
Olitteko ollenkaan hereillä koulussa historian tunneilla?Siinä Kalevankaan poispuolella oli ns. pikataloja, jotka piti purkaa piankin, kunhan saatiin rakennuskanta elvytettyä. Sinne ei lapsiperheitä huolittu asumaan, sieltäkin käytiin poimimassa marjoja.,
Kyllä minun luokallani kansakoulussa oli siellä asuva tyttö. Oli muuten yhteiset huussitkin usealla talolla. Ei juoksevaa vettä.
Itsellä oli sen puoleen asiat hyvin Asuin muualla. . Sääliksi kävi siellä asuvia. Ei heidänkään ruokansa ollut kuin perunaa ja ruskeata sipulisoosia.
Ne talot on nyt nyt vihdoin purettu.
Isäni on elänyt maalla 50-luvulla, ja hänen lapsuudessaan oli todellakin nälkää. Isäni perheessä oli kuitenkin kohtalaisen hyvin asiat, naapurin sukulaisperheessä (jonka isä oli inv alidi) oikeasti elivät nälkiintymisen partaalla, vaikka heillä olikin oma lehmä ja kanoja. Esimerkiksi isäni lapsuudessa perunoita istuttaessa ei istutettu kokonaisia ituperunoita tai edes puolikkaita, vaan perunoista leikattiin ne itukohdat ja istutettiin ne, loppuperuna syötiin (näin saatiin tarpeeksi perunoita myös niille naapureille). Mummoni oli taitava leipoja, ja saikin lisätienestiä leipomalla kunnan silmäätekevien juhliin tarjottavia. Maitotilistä hän säästi rahaa niin paljon, että isän nuorin sisko pääsi keskikouluun, oppikouluun ei enää ollutkaan varaa. Nyt tämä nuorin sisko jäi juuri eläkkeelle, muistan, kun juhlimme hänen ripillepääsyään!
Keskikoulu oli juuri se oppikoulu.
Keskikoulu:viisivuotinen koulu, jonne mentiin kansakoulun neljän luokan jälkeen, voi toimia oppikoulun osana tai omana koulunaan
Meillä se oli omana koulunaan, ei oppikouluna.
Keskikoulun eli oppikoulun jälkeen oli aikoinaan kuten nytkin lukio.
artsa kirjoitti:
Perunaa kun on vihannesloora pullollaan, niin hyvä. Voi keittää, sen jälkeen seuraavalla safkalla on siis paistettua perunaa tai uunissa tehtyä lohkoperunaa. Perunan syön aina kuorineen. Muusinkin teen kuoriperunasta. Kylkeen sitten sitä mitä vaan tarjouksesta löytyy. Ja kastike kruunaa ruoan, eikä jauhoja oo pakko ruskistaa, vatkaa vehnäjauhot kylmään veteen ja tomaattipyreetä ym mausteet joukkoon. Kun on paistokset ja sipuli paistettu niin litku sinne sekaan, ja kun on paksuuntunut niin kastike on valmis. Hella pienellä lämmöllä niin se ei pala pohjaan. Sen pari minuuttia kyllä jaksaa seisoo vieressä ja sekotella. Kastikepohja voi olla aina sama, lisukkeet tekee makkara-, kana-, liha-, jauheliha tai vaikka kalakastikkeen. Eikä tartte hävetä vaikka ostaa valmiskastikejauhoja, pikku tuunauksella hyvää ja helppoa. Ai niin, älkää unohtako voita, sillä paistettu pahvikin maistuu ok. Itte oon löytänyt perunan taas uudestaan..
Perunasta herkkujen herkku: litistä keitetyt perunat uunivuoan pohjalle, vähän öljyä päälle, mieluisat mausteet (salvia/rosmariini/pippuri/paprika/timjami/valkosipuli). Paista uunissa pinta rapeaksi. Ai että! Eikä maksa paljon ainakaan sille, joka kasvattaa sekä potut että yrtit itse ja tekee ruuat puu-uunissa.
Saattaisi toimia pannullakin paistettuna. En ole kokeillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kullut, että joku syö pelkkää ruskeaa kastiketta ja perunaa tai perunamuusia tai spagettia. Aina ollut mukana myös kolmas elementti = proteiininlähde.
Kaikkea uutta sitä oppiikaan.
Vm. -73
Vm-72 (eri kuin se alkuperäinen ruskeankastikkeen ihmettelijä). Kyllä vaan Suomessa on syöty hyvin monella vuosikymmenellä perunaa ja ruskeaa kastiketta. ILMAN mitään proteiinilähdettä.
Koko proteiinivillitys on tullut vasta 2000-luvulla. Tylsästä pottu-ruskeakastike-ruisleipä-maitolasillinen-annoksesta sai ihan riittävästi valkuaisaineita (sellaisia ne oli 1900-luvun puolella, ei silloin proteiinista puhuttu) ja energiaa. Jos oikein hyvin kävi, niin lautasen reunalla oli myös maustekurkkuja (itsetehtyjä).
Olen eri mieltä tuosta proteiinilähteestä. Tosin sitä ei 70-80-luvulla kutsuttu proteiinilähteeksi. Se oli lihaa, kalaa tai jopa kanaa sunnuntaisin. Meillä ei ollut lapsuudenperheessä ylimääräistä rahaa, mutta ikinä ei syöty pelkkää perunaa, kastiketta ja leipää. Luulisi, että ainakin maalla asuvilla olisi ollut lihaa ja kalaa ruokapöydässä.
En nyt oikein tiedä, miten tämän vääntäisi rautalangasta. Suomessa ON OLLUT perheitä, joissa on syöty ihan vaan ruskeaa kastiketta perunoiden kanssa ILMAN että siellä olisi ollut seassa mitään lisäkettä (Jauhelihaa, kylkiviipaletta, seitiä, kanaa...) IHAN OIKEASTI. Maalla asuminen ei muuten tarkoita sitä, että asuu välttämättä kalastuskelpoisen vesistön lähellä.
Olen itse elänyt lapsuuteni sellaisessa perheessä, meillä oli vähintään kerran viikossa keitettyjä perunoita ja ruskeaa kastiketta. Seuraavana päivänä oli usein paistettuja perunoita siinä ruskeassa kastikkeessa (kun ei ollut mikroakaan, jossa olisi voinut lämmittää), eli pannulle pilkotut perunat ja se ruskea kastike ja paistettiin kuumaksi.
Syksyisin perunoiden ja ruskean kastikkeen kanssa oli usein sieniä (lähinnä rouskuja), minä niitä keräsin koko syksyn 6-vuotiaasta alkaen. Äiti ei ollut sienestämisestä innostunut, kun oli koko lapsuutensa niitä kerännyt (äidin vanhemmat keräsivät vielä pitkälle 80-luvulle kymmeniä litroja rouskuja, jotka ryöppäsivät ja suolasivat; osan vaihtoivat naapurien kanssa hyödykkeisiin, osan käyttivät talven aikana mm. jauhelihamurekkeen seassa - kertaakaan heillä ei ollut sieniä tunnistettavassa muodossa ;-) )
Lauantaisin meillä oli joskus uunilihaa, se oli lähinnä vasikkaa, koska mummolla oli kesäisin mullikka tai kaksi kasvamassa lihaksi, joskus uunimakkaraa, makkarakuppeja tai lämpimiä voileipiä. Ostettua kokolihaa ei juurikaan ollut. Muutaman kerran vuodessa meillä oli grillattua kanaa, se ostettiin Raketti-Anttilan grillistä. Kesälauantaisin meillä oli Kiekura-lenkkiä grillattuna. Sunnuntaisin saattoi olla kyljyksiä, kotletteja tai silakkapihvejä. Joskus arkipäivänä saattoi olla savusilakoita perunamuusin kanssa.
Perunaa oli käytännössä joka päivä, koska asuimme pientilalla ja ne potut kasvatettiin itse. Makaronia oli kovin harvoin, joko nistipatana tai makaronilaatikossa. Riisiä alkoi olla vasta 80-luvun alussa, sitä ennen riisi oli joko karjalanpiirakoiden täytteenä tai puurona. Uunipuuroa oli aika usein, ihan pääruokana, sekin usein sunnuntaisin. Leipänä ruisleipää (äiti leipoi pitkään sen itse, edelleen on tallella se taikinatiinu, jossa juurikin säilyi leipomiskertojen välillä), itseleivottuja sämpylöitä tai joskus harvoin kaupan ruisleipää. Tavallista vaaleaa leipää syötiin aamu- ja iltapalana teen kanssa, lämpiminä voileipinä ja eväsleipinä.
Kerran viikossa saattoi olla perunoita ja makkara/nakki/kylkiviipale/kananmunakastiketta (ja seuraavana päivänä sitten se paistettuna niiden perunoiden kanssa). Keittoa oli vähintään kerran viikossa, makkarakeittoa, lihakeittoa, kalakeittoa (seitistä).
Mutta VÄHINTÄÄN kerran viikossa oli siis pelkkää ruskeaa kastiketta perunoiden kanssa.
Anteeksi, en voi muuttaa sitä miksikään muuksi.
Ei tarvi muuttaa. Mutta tavallista tuo ei enää 70-luvulla ollut. Ei edes meillä, vaikka olimme köyhiä.
En epäile kertomusta, mutta... harvinaista kyllä. Vaikka paljon oli meitä köyhiä perheitä tuohon aikaan, niin silti eivät äidit missään syöttäneet paljasta kastiketta ja pottua mukuloilleen. Jotain särvinpuolta oli, vaikka edes vähän.
No jospa nyt et ole ihan kaikkitietäväinen mitä Suomen kansa noilla vuosiluvuilla on syönyt. Ei kannata niputtaa koko kansaa heti - olot ovat Suomenmaassa olleet tuolloin erilaiset riippuen missä asui, asuiko kaupungissa tai maaseudulla tai oikein syvällä maaseudun korvessa mökissä. Myös iäkkäille ihmisille sen kovin pienen kansaneläkkeen turvin siihen aikaan ei ollut kovinkaan hääppöistä syömistä. Lapsia ei kohdeltu prinsessoina ja prinsseinä, vaan heitä tuputettiin tekemään jotain työtä minkä kynnelle kykenivät. Itsekin jo 5 vuotiaana menin ämpärin kanssa kuokkimaan perunat perunamaalta kun mummu meni navettahommiin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä 70-luvun gurmeiden epäterveellisyyteen tulee, niin käsittääkseni lihavuutta pidetään suurimpana terveysongelmana ja jos vähänkin katsotte filmejä tai kuvia siltä ajalta, niin kyseisestä asiasta ei siihen aikaan kärsinyt käytännössä kukaan. Jengin indeksi oli keskimäärin jotain 18-20.
Köyhäilyruoka on terveyspommi, jos sen tekee 70-luvun tyyliin eikä mätä mitään roiskeläppiä.
Ihan vaan tiedoksi, kyllä 70-luvullakin oli lihavia ihmisiä, vähemmän kuin nykyään, mutta oli kyitenkin. Perunalla ja ruskealla kastikkeella, pullalla ym. kotitekoisella ruoalla lihoi ihan yhtä lailla.
Meillä oltiin köyhiä, mutta ikinä ei syöty pelkkää perunaa ja ruskeaa kastiketta, aina oli jotain kastikkeessa tai lisänä, vaikka sitten halvinta tarjousjauhelihaa tai sianlihaa tai halpaa lenkkimakkara tai lihapullia. Naudanlihaan ei ikinä ollut varaa. Tuore kala oli halpaa ja silakoita syötiin kyllästymiseen asti, samoin kananmunia. Pakastebroileri kun tuli kauppoihin, niin sitä syötiin kerran vuodessa pääsiäisenä. Keitetyt porkkanat tai porkkana- tai lantturaaste sekä etikka-punajuuret ja suolakurkut olivat sitten se kasvispuoli niin ja sekavihannekset, kun ne tulivat kauppoihin.
Mitä tulee köyhäilyruokiin, niin kovin pitkään en söisi pelkkää makaronia tai perunaa ja pelkkää kastiketta. Aika yksipuolista ruokaa, ja mitä ihmeen ravintoaineita on ruskeassa kastikkeessa? Rasvaa ja valkoista vehnää. Kannattaa ostaa porkkanaa ja lanttua, ruisleipää ja jotain proteiinipitoista lisukkeeksi. Kala on niin kallista nykyään, että sitä raaskisi ostaa vain pakastekalana, joka sekin on törkeän hintaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta on hyvä että nykynuoriso ei tiedä ja muista kaikkea mitä me 50-luvulla syntyneet olemme kokeneet.
Tosi_asia_on_se_että_ meillä oli_nälkä vielä 60-luvulla.
Tuossa joku ihmetteli kuinka pommitettujen talojen puutarhoista käytiin omppuja hakemassa.
Olitteko ollenkaan hereillä koulussa historian tunneilla?Siinä Kalevankaan poispuolella oli ns. pikataloja, jotka piti purkaa piankin, kunhan saatiin rakennuskanta elvytettyä. Sinne ei lapsiperheitä huolittu asumaan, sieltäkin käytiin poimimassa marjoja.,
Kyllä minun luokallani kansakoulussa oli siellä asuva tyttö. Oli muuten yhteiset huussitkin usealla talolla. Ei juoksevaa vettä.
Itsellä oli sen puoleen asiat hyvin Asuin muualla. . Sääliksi kävi siellä asuvia. Ei heidänkään ruokansa ollut kuin perunaa ja ruskeata sipulisoosia.
Ne talot on nyt nyt vihdoin purettu.
Isäni on elänyt maalla 50-luvulla, ja hänen lapsuudessaan oli todellakin nälkää. Isäni perheessä oli kuitenkin kohtalaisen hyvin asiat, naapurin sukulaisperheessä (jonka isä oli inv alidi) oikeasti elivät nälkiintymisen partaalla, vaikka heillä olikin oma lehmä ja kanoja. Esimerkiksi isäni lapsuudessa perunoita istuttaessa ei istutettu kokonaisia ituperunoita tai edes puolikkaita, vaan perunoista leikattiin ne itukohdat ja istutettiin ne, loppuperuna syötiin (näin saatiin tarpeeksi perunoita myös niille naapureille). Mummoni oli taitava leipoja, ja saikin lisätienestiä leipomalla kunnan silmäätekevien juhliin tarjottavia. Maitotilistä hän säästi rahaa niin paljon, että isän nuorin sisko pääsi keskikouluun, oppikouluun ei enää ollutkaan varaa. Nyt tämä nuorin sisko jäi juuri eläkkeelle, muistan, kun juhlimme hänen ripillepääsyään!
Keskikoulu oli juuri se oppikoulu.
Keskikoulu:viisivuotinen koulu, jonne mentiin kansakoulun neljän luokan jälkeen, voi toimia oppikoulun osana tai omana koulunaan
Meillä se oli omana koulunaan, ei oppikouluna.
Älä höpötä. Keskikouluun EI MENTY, sinne piti pyrkiä ja jos pääsi niin pääsi. Keskikoulu oli OPPIKOULU ja siitä voi sitten jatkaa toisessa koulussa kuudennelle, seitsemännelle ja kahdeksannelle luokalle ja päästä sieltä ylioppilaaksi. Tietenkin jos vanhemmilla oli latia taskussa maksaa koulumaksut, silloin oli lukukausimaksu ja ruoat piti myös maksaa mikäli otti osaa yhteisruokailuun. Minäkin kävin sellaisen keskikoulun joka oli omana koulunaan eikä lukioluokkia ollut, siitä siirryin iltaoppikouluun ja pääsin ylioppilaaksi.
Meillä (minä ja mies) on tällä viikolla ollut jauhelihaperunalaatikkoa, kermaista seikeittoa, pinaattikeittoa kananmunalla (mies söi kaapista löytynyttä hernaria), nakkikastiketta ja muusia sekä keitettyjä porkkanoita. Tänään teen lasagnen loppuviikoksi. Jämät syödään lounaalla, lisäksi on kasviksia tai salaattia. Tein myös sämpylöitä, pienen marjapiirakan ja lappapuuroa. Näihin raaka-aineet maksoi 80 euroa, oli jotain kotonakin valmiiksi, kuten marjat. Mielestäni ei paha kahden henkilön ruuiksi. Mies syö tuplasti sen minkä minä, kun on fyysisessä työssä, enkä itsekään mitään lasten annoksia syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä laitatte ruskeaan kastikkeeseen sekaan? Ei kai pelkkää kastiketta ja perunaa? Jauhelihaa, makkaraa tai jotain?
Täällä nää meinaa, että syövät pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa. Oli mulle aivan täysin uusi juttu, että piti jututtaa äitiäkin, kun en omasta lapsuudesta tuommoista muista.
Äitikin oli samaa mieltä, että kyllä ruskeeseen kastikkeeseen tuli aina lihaa tai makkaraa/nakkia. Nauroi vielä päälle, eihän kukaan niin ravintoköyhää ole syönyt, että tosiaan pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa?
vm -72
Mieheni lapsuudessa syötiin kyllä useastikin kastiketta ja perunaa pelkästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvänä vinkkinä, että meillä kotona tehtiin viiliä siten, että ostetusta viilistä laitettiin lusikallinen tai pari astiaan tai pestyihin viilipurkkeihin juureksi, ja maitoa päälle, annettiin olla huoneen lämmössä pari päivää. Tällä tavalla sai paljon viiliä jatkettuna syötäväksi. Vanhemmissa ihmisissä oli tuota kätevää säästöajattelua, etenkin kun viili ei ollut edes vielä niin jokapäiväistynyttä. Terveydestä ei kuitenkaan tingitty, eli joku pöpöpelkoinen voi olla turvallisin mielin, viili oli ensiluokkaista. Kokeilkaa. Itse olen nykyään laiskistunut kaupunkilainen, joten lyllerrän kauppaan ja ostan sen viilin:D
Vuosia sitten kokeilin tehdä viiliä tankkimaidosta (eli suoraan tankista otetusta, kun sukulaisella oli lypsylehmiä) no kyllähän viili onnistui hyvin eli kippo oli huoneen lämmössä puolitoista vuorokautta. No syönnin jälkeen sitten saikin istua siellä huoneessa, jossa kuninkaatkin yksin asioivat oikein urakalla. Eipä ole tuon jälkeen tullut mieleenkään tehdä viiliä itse. Toki laktoosittomasta maidosta voisi kokeilla vähemmän juoksuttaisi sinne yhteen paikkaan.
Raakamaito vaatii yleensä lämpökäsittelyn, koska saattaa sisältää paljon haitallisia mikrobeja. Ei ihme että vatsa ei kestänyt. Meilläkin tehtiin tuo viili täysmaitoon. Mielenkiintoista kuitenkin miten karjanomistajien perheissä tuota maitoa kuitenkin pystyttiin juomaan. Lapsetkin, minä mukaan lukien. Onko niin, että sen vuoksi vieläkään maitotuotteet eivät aiheuta vatsaoireita, kuten monen muun kuulen omalla kohdallaan toteavan.
Lehmilläkin olivat erilaiset syömiset ennen kuin nämä nykyiset tehotuotantoon kasvatettu karja. Kai sen ymmärtää, että maitokin oli eri laatuista navestasta tai laitumelta lypsettynä kuin nykyisen prosessoinnin kautta. Itse en juo enää maitoa vuosikymmeniin, mutta lapsena join ja paljon navetasta suoraan ja vielä lämpimänä. Kyllä minä olen nykyisestä luomumaidosta tehnyt viiliä ja hyvin on onnistunut eikä vatsaoireita ole ikinä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä tuosta pelkästä ruskeasta kastikkeesta nyt porukka ärsyyntyy. Sitä syötiin minunkin kotona VÄLILLÄ pelkästään ilman sattumia, perunoiden kastikkeena. Useimmiten jauhenlihan tai nakkien kera vihannesten kanssa. Oma suosikkini oli syödä perunat pelkän voin kanssa. Ne muusattiin haarukalla ja ääntä päin. Tähän oli äidin suostuminen kun olin nirso ja vähäruokainen, laiha lapsi. Muusissa jos erotin sipulin palan, niin änkyröinti alkoi ja äitin turhautuneen ilmeen muistan vieläkin. Jossain vaiheessa teini-ikää söin jo raakaa sipulia leivän päällä, joten niin ne ajat muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vinkki, jos leipää meinaa jäädä kuivamaan. Leikkaa ohuiksi siivuiksi, jätä esim. juomalasiin tai kulhoon pystyasentoon kuivamaan huoneenlämmössä. Parissa päivässä on ihania raksuteltavia naposteluja, voit dipata, murustella keiton pinnalle tai tehdä jotakin leipäressua. Sopii kaikenlaiselle leivälle ja ei mene hukkaan nekään viimeiset palat.
Kuivat leivänpalat voi hauduttaa myös aamupuuron sekaan. Kannattaa murustella pieniksi paloiksi sinne sekaan jotta pehmiävät varmemmin.
🎶Olen myös syönyt lanttuva sekä alatoopiva, lanttuva kaaliva ameriikanherkkuva🎶
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä laitatte ruskeaan kastikkeeseen sekaan? Ei kai pelkkää kastiketta ja perunaa? Jauhelihaa, makkaraa tai jotain?
Täällä nää meinaa, että syövät pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa. Oli mulle aivan täysin uusi juttu, että piti jututtaa äitiäkin, kun en omasta lapsuudesta tuommoista muista.
Äitikin oli samaa mieltä, että kyllä ruskeeseen kastikkeeseen tuli aina lihaa tai makkaraa/nakkia. Nauroi vielä päälle, eihän kukaan niin ravintoköyhää ole syönyt, että tosiaan pelkkää ruskeeta kastiketta ja perunaa?
vm -72
Ruskea kastike=voissa ruskistettuja vehnäjauhoja mausteilla.
Jos sekaan laitetaan lihaa, kyseessä on luonnollisesti lihakastike. Nakeilla nakkikastike jne.
Meillä oli lapsuudessa usein keitettyjä perunoita, ruskeaa kastiketta ja lihapullia (erillään kastikkeesta). Hyvin tyypillinen kotiruoka kasarilla.
vm -78
Samoin.
Ja kuulostaa erikoiselta jos seitsemänkymppinen naureskelee pelkälle ruskealle kastikkeelle, aikamoisessa kuplassa on tarvinnut elää ellei tiedä, että se oli perunoiden kylkeen ihan yleinen perusruoka aikanaan. Tai toki muistikin voi tietty tehdä jo tuossa iässä tepposet...
On muutenkin hauskaa, että tätä kastike-peruna yhdistelmää dissataan, nimittäin nää meidän paljon ihailemat satavuotiaat ja vähän sitä nuoremmat on käytännössä katsoen kasvaneet perunalla ja kastikkeella. Ei se siis kovin surkeaa ravintoa ole voinut olla. Sen sijaan heidän lapsensa eli nää suuret sukupolvet ovat jo nyt 70-80 vuotiaina siaraampia kuin omat vanhempansa saman ikäisinä.
Suuren ikäluokan lapset ja lapsenlapset vasta sairaita ovat. Terveys mennyt kansalta ja lääkkeitä syödään enemmän kuin koskaan. Ummetuksesta ja pikkujutuista rynnätään hysteerisinä terveyskeskuksiin tai soitetaan ambulanssi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta on hyvä että nykynuoriso ei tiedä ja muista kaikkea mitä me 50-luvulla syntyneet olemme kokeneet.
Tosi_asia_on_se_että_ meillä oli_nälkä vielä 60-luvulla.
Tuossa joku ihmetteli kuinka pommitettujen talojen puutarhoista käytiin omppuja hakemassa.
Olitteko ollenkaan hereillä koulussa historian tunneilla?Siinä Kalevankaan poispuolella oli ns. pikataloja, jotka piti purkaa piankin, kunhan saatiin rakennuskanta elvytettyä. Sinne ei lapsiperheitä huolittu asumaan, sieltäkin käytiin poimimassa marjoja.,
Kyllä minun luokallani kansakoulussa oli siellä asuva tyttö. Oli muuten yhteiset huussitkin usealla talolla. Ei juoksevaa vettä.
Itsellä oli sen puoleen asiat hyvin Asuin muualla. . Sääliksi kävi siellä asuvia. Ei heidänkään ruokansa ollut kuin perunaa ja ruskeata sipulisoosia.
Ne talot on nyt nyt vihdoin purettu.
Isäni on elänyt maalla 50-luvulla, ja hänen lapsuudessaan oli todellakin nälkää. Isäni perheessä oli kuitenkin kohtalaisen hyvin asiat, naapurin sukulaisperheessä (jonka isä oli inv alidi) oikeasti elivät nälkiintymisen partaalla, vaikka heillä olikin oma lehmä ja kanoja. Esimerkiksi isäni lapsuudessa perunoita istuttaessa ei istutettu kokonaisia ituperunoita tai edes puolikkaita, vaan perunoista leikattiin ne itukohdat ja istutettiin ne, loppuperuna syötiin (näin saatiin tarpeeksi perunoita myös niille naapureille). Mummoni oli taitava leipoja, ja saikin lisätienestiä leipomalla kunnan silmäätekevien juhliin tarjottavia. Maitotilistä hän säästi rahaa niin paljon, että isän nuorin sisko pääsi keskikouluun, oppikouluun ei enää ollutkaan varaa. Nyt tämä nuorin sisko jäi juuri eläkkeelle, muistan, kun juhlimme hänen ripillepääsyään!
Keskikoulu oli juuri se oppikoulu.
Keskikoulu:viisivuotinen koulu, jonne mentiin kansakoulun neljän luokan jälkeen, voi toimia oppikoulun osana tai omana koulunaan
Meillä se oli omana koulunaan, ei oppikouluna.
Älä höpötä. Keskikouluun EI MENTY, sinne piti pyrkiä ja jos pääsi niin pääsi. Keskikoulu oli OPPIKOULU ja siitä voi sitten jatkaa toisessa koulussa kuudennelle, seitsemännelle ja kahdeksannelle luokalle ja päästä sieltä ylioppilaaksi. Tietenkin jos vanhemmilla oli latia taskussa maksaa koulumaksut, silloin oli lukukausimaksu ja ruoat piti myös maksaa mikäli otti osaa yhteisruokailuun. Minäkin kävin sellaisen keskikoulun joka oli omana koulunaan eikä lukioluokkia ollut, siitä siirryin iltaoppikouluun ja pääsin ylioppilaaksi.
Oli olemassa kansakoulu, sieltä jatkona kansalaiskoulu/ oppikoulu sekä lukio. Minun aikana muuttui peruskouluksi, jolloin vasta kuudennen luokan jälkeen jatkettiin ylä-asteelle toiseen kouluun. Sieltä jatkettiin lukioon tai ammatillisiin kouluihin. Kuulun siihen ikäluokkaan, jonka kohdalle sattui aina jokin uudistus, eikä aina hyviä. Matematiikan opetus oli ihan piip. Positiivista oli, että koulupäivät muuttuivat viisipäiväisiksi, kuuden sijaan.
Vierailija kirjoitti:
jauhelihakeitot ja makkarakeitot yms on ollut aina hyviä ja niitä on tehty ja syöty aina muutenkin vaikka ruan hinta ollut ennen paljon halvempi. Ei hyvä tarkoita aina kallista
Ruoan hinta sen ajan tuloihin nähden ei ollut halvempaa kuin nyt.
Pastaa ja pestoa teen joskus kun pitää nopeasti saada jotain. Nykyään on paljon hyviä edullisia pestojakin.
Toisinaan teen "hampurilaisia" niin että leivän väliin tulee kurkkua/salaattia /mitä sattuu olemaan vihannesta, sipulia, ananasrengas ja paistettu kananmuna pihvin tilalta. Ketsuppia , sinappia ja tabascoa. Kuulosta ankealta mutta on tosi hyvää kun leivän ja ananaksen paistaa hyvin. Teen myös kermaviilidippiä minkä maustan itse ja dippaan siihen porkkanaa ja mitä vaan kauden vihanneksia. Sopii myös paistettujen perunoiden kanssa ja noiden "hampurilaisten" väliin.