Lue keskustelun säännöt.
Köyhäilyruoka onkin ihan törkeän hyvää!
Keitin kokonaista ohraa, sekoitin siihen currytahnaa ja lopuksi paistettua uunilenkkiä. Hyvää!
Kommentit (1264)
Paras ruskea kastike tulee valurautapannulla (tai hiiliteräspannulla), koska pinnoitetun paistinpannun kanssa ei meinaa saada jauhoja ruskistettua.
Olen tänään jatkanut köhää ruokailua, töihin otin mukaan lounaaksi eilisten ruokien jämät: kaalisalaatinlopun, pienen nokareen munakokkelia, joka ei enää kelvannut kenellekään kun oli jo vähän kuivahtanut pannulla, paistettuja makkaranpalasia, keitettyä makaronia... Majoneesin kanssa maistui ihan hyvältä - ei edelleenkään mitään törkeän hyvää, mutta pahempia eineksiä on tullut syötyä enemmänkin. Jälkiruokana mustikkakiisseliä, ja välipalana (pitkä päivä tänään) banaani. Banaanin kanssa nämä eväät kustansivat noin euron, todennäköisesti vähemmän. Sen verran lyhyt kahvitauko, etten jaksa laskea tarkasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä ketjusta tuli 70-luvun ylistyslaulu?
Jos vaikka siksi, että sen ajan normaalit arkiruokia pidetään nykyisin köyhäilyruokina, kun on totuttu korkeampaan elintasoon mitä silloin vallitsi?
Mutta kun puhutaan oppikouluista ja kaikesta muusta, mikä ei liity ruokaan.
Vielä tuosta oppi-/keskikoulusta. Itse kävin 70-luvulla keskikoulu, sen jälkeen saman koulun lukion ja kirjoitin ylioppilaaksi Oppikouluun sekä keskikouluun pyrittiin neljänneltä kansakoulusta ja niissä molemmissa oli samat aineet mitä opiskeltiin. Molemmista pääsi lukioon keskiarvon perusteella. Ja olivat maksullisia ainakin H:gissä, samoin ruokailu maksoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sianlihakastike eli läskisoosi äidin tekemänä oli hyvää!. Ensin valurautapannulla käristettiin sialihapsloja kunnes läski suli melkein kokonaan pois. Sitten haudutettiin pannulla sipulia, viimeksi vehnäjauhosuurus. Tämä ruskea kastike sianlihoineen, mausteena suolaa ja pippuria, sai muhia kolmekin tuntia puuhellalla. Ja oli hyvää, oikein makoisaa.
Koulussa sain melkein samantapaista ( pieni kyläkoulu 1970-luvulla), mutta kastikkeessa oli myös punajuurenpaloja. Sekin versio oli hyvä.
Läskisoosi oli todella yleinen ruoka 70-luvulla. Se oli erittäin hyvää silloin lapsenkin mielestä mutta muistan että sydänala tuli siitä toisinaan kipeäksi. Laardia myös paistettiin pannulla ja kasteltiin leipää siihen. NAM! Oli raskasta ruokaa. Silti pysyin hoikkana lapsena ja nuorena. Olihan sitä sitten myöhempinä vuosina perheessä sepelvaltimotautia ja sappikivisairautta. Kaikin tavoin kuitenkin monipuolisuutta oli ruokailussa silti kaloineen, marjoineen, sienineen, hedelmineen, viljoineen ja maitotuotteineen, unohtamatta kananmunia. Valmistettiin itse ruokaa ja usein oli perinteen mukaan pitkää kaavaa noudattavia ruoanlaiton, leipomisen tapoja. Näin lapsen silmin oli ihana nähdä kuinka vanhempani molemmat olivat innoissaan ruuanlaitosta, valmistamiseen käytettiin menetelmiä ja aikaa. Oli turvallinen ja mukava olo niinä hetkinä. Silti äiti oli toki silloin se ensisijainen kokkaaja ja meidät sisaret toisinaan otettiin apureiksi. Isä teki toisaalla raskasta ruumiillista työtä.
Meillä ei kotona ollut koskaan läskisoosia 70-luvulla. Eikä ruskeaa kastiketta. Meidän äiti oli niin terveystietoinen. Meillä oli yleensä vain jotain keittoja. Leivän päälle laitettiin Flooraa. Köyhäilyruokaa oli puuro, parasta ehkä oli vispipuuro, jossa oli mannaryynejä ja puolukkaa. Myös kokonaisista ohraryyneistä tehtyä uunipuuroa oli aina välillä.
Mummolassa oli kerran läskisoosia, olen maistanut, tykkäsin kyllä. Mummolassakin se loppui sitten 80-luvulla kun papalle tuli sepelvaltimotauti, ja sielläkin lopetettiin voin syöminen ja siirryttiin Beceliin. Gravilohta oli usein, itse pyydettyä, ja myöhemmin kun pappa ikääntyi, lohi oli ostettua mutta itse graavattua. Elivät pitkälle 2000-luvulle, yli ysikymppisiksi molemmat. Meidän mummolan köyhäilyruokaa oli itse ongitut ahvenet, jotka savustettiin ja syötiin perunoitten kanssa.
Meilläkin oli 70-luvulla arkiruokana yleensä keittoja ja viikonloppuna jotain uuniruokaa, mutta ei koskaan ruskeaa kastiketta tai läskisoosia. Mulla on sellainen mielikuva jäänyt, että ne ruskeat kastikkeet taisi olla vähän enemmän sellaisten maalaisten ja juuri maalta muuttaneitten köyhien lähiöperheitten ruokia.
Noita puuroja syötiin meilläkin. me kyllä ihan tykättiin niistä puuroista, ei pidetty mitenkään köyhäilynä. Maitoon keitetty puuro ja lohivoileipä, sehän on ihan herkkuateria!
Kyllä meidän äiti teki lihapullia ruskeaan kastikkeeseen 60- ja 70-luvulla ja itse tein lapsille 80-ja 90 -luvulla. Samoin ihan jauhelihakastiketta. Ihan stadilaisia oli mun vanhemmat ja äiti oli käynyt soppakoulun ja teki hyvää ruokaa.
Itselläni köyhäilyruoka perustuu paljon omaan viljelypalstaan. Aarimaan vuosivuokra ei ihan hirveä ole. Yrttejä ja amppelitomaatti mahtuu parvekkeellekin. Kerään tosi tosi paljon marjoja ja syön niitä noin puoli kiloa päivässä. Eli Kerään tosi tosi paljon. Joskus vähän kalastan tosin juuri nyt se ollut tauolla. Kerään sieniä. Ostan peruselintarvikkeita. En osta sipsejä, limuja, olutta, alkoholia, valmisvälipaloja ja jälkiruokia. Makkaroista olen laskenut niiden sisältämän lihan kilohinnan ja ostan sitten mieluummin kokolihana, mutta vähemmän ja ostan jauhot eri pakkauksessa erikseen. Kanamunia käytän. Sokeria en. Ei leikkeleitä. Leivällä Joskus juustoa, läheskään aina ei. Joskus ostan kokonaisen lohenkin. Paistan uunissa tai savustan. Katkon ja laitan pari palaa pakkaseen. Syön noin puolen sentin kerroksena leivän päälle levitettynä leikkeleiden sijasta, jolloin lohen hinta vertautuu leikkeleiden hintaan ja mahtuu budjettiini, koska säästän jättämällä nuo limut, oluet sipsit ja karkit ostamatta. Mielestäni syön ihan hyvin. Noo ei ehkä ihan vaivatta, mutta hyvin. Aamupala on aina puuro marjojen kanssa. Halpa mutta hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuosta oppi-/keskikoulusta. Itse kävin 70-luvulla keskikoulu, sen jälkeen saman koulun lukion ja kirjoitin ylioppilaaksi Oppikouluun sekä keskikouluun pyrittiin neljänneltä kansakoulusta ja niissä molemmissa oli samat aineet mitä opiskeltiin. Molemmista pääsi lukioon keskiarvon perusteella. Ja olivat maksullisia ainakin H:gissä, samoin ruokailu maksoi.
Meillä ainakin puhuttiin oppikoulusta ja keskikoulusta. Oppikoulu oli luokat 1-8 (5 luokkaa keskikoulua ja 3 lukiota).
Joku oli keskikoulun käynyt kun oli käynyt vain 5 luokkaa oppikoulua ja ei lukiota.
Ihme jankkausta. Kun meillä ei tehty, niin tämä tarkoittaa kaikkia samaan sosioekonomiseen luokkaan kuuluvia, vai? Kylläpä joillakin on ahdas ajattelutapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sianlihakastike eli läskisoosi äidin tekemänä oli hyvää!. Ensin valurautapannulla käristettiin sialihapsloja kunnes läski suli melkein kokonaan pois. Sitten haudutettiin pannulla sipulia, viimeksi vehnäjauhosuurus. Tämä ruskea kastike sianlihoineen, mausteena suolaa ja pippuria, sai muhia kolmekin tuntia puuhellalla. Ja oli hyvää, oikein makoisaa.
Koulussa sain melkein samantapaista ( pieni kyläkoulu 1970-luvulla), mutta kastikkeessa oli myös punajuurenpaloja. Sekin versio oli hyvä.
Läskisoosi oli todella yleinen ruoka 70-luvulla. Se oli erittäin hyvää silloin lapsenkin mielestä mutta muistan että sydänala tuli siitä toisinaan kipeäksi. Laardia myös paistettiin pannulla ja kasteltiin leipää siihen. NAM! Oli raskasta ruokaa. Silti pysyin hoikkana lapsena ja nuorena. Olihan sitä sitten myöhempinä vuosina perheessä sepelvaltimotautia ja sappikivisairautta. Kaikin tavoin kuitenkin monipuolisuutta oli ruokailussa silti kaloineen, marjoineen, sienineen, hedelmineen, viljoineen ja maitotuotteineen, unohtamatta kananmunia. Valmistettiin itse ruokaa ja usein oli perinteen mukaan pitkää kaavaa noudattavia ruoanlaiton, leipomisen tapoja. Näin lapsen silmin oli ihana nähdä kuinka vanhempani molemmat olivat innoissaan ruuanlaitosta, valmistamiseen käytettiin menetelmiä ja aikaa. Oli turvallinen ja mukava olo niinä hetkinä. Silti äiti oli toki silloin se ensisijainen kokkaaja ja meidät sisaret toisinaan otettiin apureiksi. Isä teki toisaalla raskasta ruumiillista työtä.
Meillä ei kotona ollut koskaan läskisoosia 70-luvulla. Eikä ruskeaa kastiketta. Meidän äiti oli niin terveystietoinen. Meillä oli yleensä vain jotain keittoja. Leivän päälle laitettiin Flooraa. Köyhäilyruokaa oli puuro, parasta ehkä oli vispipuuro, jossa oli mannaryynejä ja puolukkaa. Myös kokonaisista ohraryyneistä tehtyä uunipuuroa oli aina välillä.
Mummolassa oli kerran läskisoosia, olen maistanut, tykkäsin kyllä. Mummolassakin se loppui sitten 80-luvulla kun papalle tuli sepelvaltimotauti, ja sielläkin lopetettiin voin syöminen ja siirryttiin Beceliin. Gravilohta oli usein, itse pyydettyä, ja myöhemmin kun pappa ikääntyi, lohi oli ostettua mutta itse graavattua. Elivät pitkälle 2000-luvulle, yli ysikymppisiksi molemmat. Meidän mummolan köyhäilyruokaa oli itse ongitut ahvenet, jotka savustettiin ja syötiin perunoitten kanssa.
Meilläkin oli 70-luvulla arkiruokana yleensä keittoja ja viikonloppuna jotain uuniruokaa, mutta ei koskaan ruskeaa kastiketta tai läskisoosia. Mulla on sellainen mielikuva jäänyt, että ne ruskeat kastikkeet taisi olla vähän enemmän sellaisten maalaisten ja juuri maalta muuttaneitten köyhien lähiöperheitten ruokia.
Noita puuroja syötiin meilläkin. me kyllä ihan tykättiin niistä puuroista, ei pidetty mitenkään köyhäilynä. Maitoon keitetty puuro ja lohivoileipä, sehän on ihan herkkuateria!
Mitäpä luulet, mistä tuo maito, kala ja hiutaleet sinunkin eteesi ilmestyi? Olisiko "köyhiltä" maalaisilta?!
Ei ruskeaa kastiketta osattu monessa paikassa tehdä 70-luvullakaan. Silloin ei edes ollut mitään soijaa jatkeeksi ja lihaliemikuutiotkin maistuivat pahville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sianlihakastike eli läskisoosi äidin tekemänä oli hyvää!. Ensin valurautapannulla käristettiin sialihapsloja kunnes läski suli melkein kokonaan pois. Sitten haudutettiin pannulla sipulia, viimeksi vehnäjauhosuurus. Tämä ruskea kastike sianlihoineen, mausteena suolaa ja pippuria, sai muhia kolmekin tuntia puuhellalla. Ja oli hyvää, oikein makoisaa.
Koulussa sain melkein samantapaista ( pieni kyläkoulu 1970-luvulla), mutta kastikkeessa oli myös punajuurenpaloja. Sekin versio oli hyvä.
Läskisoosi oli todella yleinen ruoka 70-luvulla. Se oli erittäin hyvää silloin lapsenkin mielestä mutta muistan että sydänala tuli siitä toisinaan kipeäksi. Laardia myös paistettiin pannulla ja kasteltiin leipää siihen. NAM! Oli raskasta ruokaa. Silti pysyin hoikkana lapsena ja nuorena. Olihan sitä sitten myöhempinä vuosina perheessä sepelvaltimotautia ja sappikivisairautta. Kaikin tavoin kuitenkin monipuolisuutta oli ruokailussa silti kaloineen, marjoineen, sienineen, hedelmineen, viljoineen ja maitotuotteineen, unohtamatta kananmunia. Valmistettiin itse ruokaa ja usein oli perinteen mukaan pitkää kaavaa noudattavia ruoanlaiton, leipomisen tapoja. Näin lapsen silmin oli ihana nähdä kuinka vanhempani molemmat olivat innoissaan ruuanlaitosta, valmistamiseen käytettiin menetelmiä ja aikaa. Oli turvallinen ja mukava olo niinä hetkinä. Silti äiti oli toki silloin se ensisijainen kokkaaja ja meidät sisaret toisinaan otettiin apureiksi. Isä teki toisaalla raskasta ruumiillista työtä.
Meillä ei kotona ollut koskaan läskisoosia 70-luvulla. Eikä ruskeaa kastiketta. Meidän äiti oli niin terveystietoinen. Meillä oli yleensä vain jotain keittoja. Leivän päälle laitettiin Flooraa. Köyhäilyruokaa oli puuro, parasta ehkä oli vispipuuro, jossa oli mannaryynejä ja puolukkaa. Myös kokonaisista ohraryyneistä tehtyä uunipuuroa oli aina välillä.
Mummolassa oli kerran läskisoosia, olen maistanut, tykkäsin kyllä. Mummolassakin se loppui sitten 80-luvulla kun papalle tuli sepelvaltimotauti, ja sielläkin lopetettiin voin syöminen ja siirryttiin Beceliin. Gravilohta oli usein, itse pyydettyä, ja myöhemmin kun pappa ikääntyi, lohi oli ostettua mutta itse graavattua. Elivät pitkälle 2000-luvulle, yli ysikymppisiksi molemmat. Meidän mummolan köyhäilyruokaa oli itse ongitut ahvenet, jotka savustettiin ja syötiin perunoitten kanssa.
Meilläkin oli 70-luvulla arkiruokana yleensä keittoja ja viikonloppuna jotain uuniruokaa, mutta ei koskaan ruskeaa kastiketta tai läskisoosia. Mulla on sellainen mielikuva jäänyt, että ne ruskeat kastikkeet taisi olla vähän enemmän sellaisten maalaisten ja juuri maalta muuttaneitten köyhien lähiöperheitten ruokia.
Noita puuroja syötiin meilläkin. me kyllä ihan tykättiin niistä puuroista, ei pidetty mitenkään köyhäilynä. Maitoon keitetty puuro ja lohivoileipä, sehän on ihan herkkuateria!
Mitäpä luulet, mistä tuo maito, kala ja hiutaleet sinunkin eteesi ilmestyi? Olisiko "köyhiltä" maalaisilta?!
Tuskin ihan ilmaiseksi haettu?
Voi on nykyään niin kallista, että ruskealle kastikkeellekin tulee hintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuosta oppi-/keskikoulusta. Itse kävin 70-luvulla keskikoulu, sen jälkeen saman koulun lukion ja kirjoitin ylioppilaaksi Oppikouluun sekä keskikouluun pyrittiin neljänneltä kansakoulusta ja niissä molemmissa oli samat aineet mitä opiskeltiin. Molemmista pääsi lukioon keskiarvon perusteella. Ja olivat maksullisia ainakin H:gissä, samoin ruokailu maksoi.
Meillä ainakin puhuttiin oppikoulusta ja keskikoulusta. Oppikoulu oli luokat 1-8 (5 luokkaa keskikoulua ja 3 lukiota).
Joku oli keskikoulun käynyt kun oli käynyt vain 5 luokkaa oppikoulua ja ei lukiota.
Oli myös sellainen laitos kuin kansalaiskoulu. Käsittääkseni sinne 6. luokan jälkeen. Oppariin pyrittiin 4. luokalta. Kokeilla mentiin. Jos ei onnistunut, niin siitä sitten kansalaiskouluun.
Näin ainakin Vihdissä, jossa oppikoulu oli yksityinen (kaikki kirjat ym ostettava itse). Kyseessä 60-70 -luku.
Ranut herkkusienikastikkeella... Voi l*oja miten hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuosta oppi-/keskikoulusta. Itse kävin 70-luvulla keskikoulu, sen jälkeen saman koulun lukion ja kirjoitin ylioppilaaksi Oppikouluun sekä keskikouluun pyrittiin neljänneltä kansakoulusta ja niissä molemmissa oli samat aineet mitä opiskeltiin. Molemmista pääsi lukioon keskiarvon perusteella. Ja olivat maksullisia ainakin H:gissä, samoin ruokailu maksoi.
Meillä ainakin puhuttiin oppikoulusta ja keskikoulusta. Oppikoulu oli luokat 1-8 (5 luokkaa keskikoulua ja 3 lukiota).
Joku oli keskikoulun käynyt kun oli käynyt vain 5 luokkaa oppikoulua ja ei lukiota.
Oli myös sellainen laitos kuin kansalaiskoulu. Käsittääkseni sinne 6. luokan jälkeen. Oppariin pyrittiin 4. luokalta. Kokeilla mentiin. Jos ei onnistunut, niin siitä sitten kansalaiskouluun.
Näin ainakin Vihdissä, jossa oppikoulu oli yksityinen (kaikki kirjat ym ostettava itse). Kyseessä 60-70 -luku.
Miten tämä liittyy ketjun aiheeseen? Perustakaa oma oppikouluketju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sianlihakastike eli läskisoosi äidin tekemänä oli hyvää!. Ensin valurautapannulla käristettiin sialihapsloja kunnes läski suli melkein kokonaan pois. Sitten haudutettiin pannulla sipulia, viimeksi vehnäjauhosuurus. Tämä ruskea kastike sianlihoineen, mausteena suolaa ja pippuria, sai muhia kolmekin tuntia puuhellalla. Ja oli hyvää, oikein makoisaa.
Koulussa sain melkein samantapaista ( pieni kyläkoulu 1970-luvulla), mutta kastikkeessa oli myös punajuurenpaloja. Sekin versio oli hyvä.
Läskisoosi oli todella yleinen ruoka 70-luvulla. Se oli erittäin hyvää silloin lapsenkin mielestä mutta muistan että sydänala tuli siitä toisinaan kipeäksi. Laardia myös paistettiin pannulla ja kasteltiin leipää siihen. NAM! Oli raskasta ruokaa. Silti pysyin hoikkana lapsena ja nuorena. Olihan sitä sitten myöhempinä vuosina perheessä sepelvaltimotautia ja sappikivisairautta. Kaikin tavoin kuitenkin monipuolisuutta oli ruokailussa silti kaloineen, marjoineen, sienineen, hedelmineen, viljoineen ja maitotuotteineen, unohtamatta kananmunia. Valmistettiin itse ruokaa ja usein oli perinteen mukaan pitkää kaavaa noudattavia ruoanlaiton, leipomisen tapoja. Näin lapsen silmin oli ihana nähdä kuinka vanhempani molemmat olivat innoissaan ruuanlaitosta, valmistamiseen käytettiin menetelmiä ja aikaa. Oli turvallinen ja mukava olo niinä hetkinä. Silti äiti oli toki silloin se ensisijainen kokkaaja ja meidät sisaret toisinaan otettiin apureiksi. Isä teki toisaalla raskasta ruumiillista työtä.
Meillä ei kotona ollut koskaan läskisoosia 70-luvulla. Eikä ruskeaa kastiketta. Meidän äiti oli niin terveystietoinen. Meillä oli yleensä vain jotain keittoja. Leivän päälle laitettiin Flooraa. Köyhäilyruokaa oli puuro, parasta ehkä oli vispipuuro, jossa oli mannaryynejä ja puolukkaa. Myös kokonaisista ohraryyneistä tehtyä uunipuuroa oli aina välillä.
Mummolassa oli kerran läskisoosia, olen maistanut, tykkäsin kyllä. Mummolassakin se loppui sitten 80-luvulla kun papalle tuli sepelvaltimotauti, ja sielläkin lopetettiin voin syöminen ja siirryttiin Beceliin. Gravilohta oli usein, itse pyydettyä, ja myöhemmin kun pappa ikääntyi, lohi oli ostettua mutta itse graavattua. Elivät pitkälle 2000-luvulle, yli ysikymppisiksi molemmat. Meidän mummolan köyhäilyruokaa oli itse ongitut ahvenet, jotka savustettiin ja syötiin perunoitten kanssa.
Meilläkin oli 70-luvulla arkiruokana yleensä keittoja ja viikonloppuna jotain uuniruokaa, mutta ei koskaan ruskeaa kastiketta tai läskisoosia. Mulla on sellainen mielikuva jäänyt, että ne ruskeat kastikkeet taisi olla vähän enemmän sellaisten maalaisten ja juuri maalta muuttaneitten köyhien lähiöperheitten ruokia.
Noita puuroja syötiin meilläkin. me kyllä ihan tykättiin niistä puuroista, ei pidetty mitenkään köyhäilynä. Maitoon keitetty puuro ja lohivoileipä, sehän on ihan herkkuateria!
Mitäpä luulet, mistä tuo maito, kala ja hiutaleet sinunkin eteesi ilmestyi? Olisiko "köyhiltä" maalaisilta?!
En tiedä, kai ne kaupasta ostettiin. Olin lapsi silloin, eikä se minun vika ole jos ei kotona ollut ruskeaa kastiketta. Miksi oot noin ilkeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuosta oppi-/keskikoulusta. Itse kävin 70-luvulla keskikoulu, sen jälkeen saman koulun lukion ja kirjoitin ylioppilaaksi Oppikouluun sekä keskikouluun pyrittiin neljänneltä kansakoulusta ja niissä molemmissa oli samat aineet mitä opiskeltiin. Molemmista pääsi lukioon keskiarvon perusteella. Ja olivat maksullisia ainakin H:gissä, samoin ruokailu maksoi.
Meillä ainakin puhuttiin oppikoulusta ja keskikoulusta. Oppikoulu oli luokat 1-8 (5 luokkaa keskikoulua ja 3 lukiota).
Joku oli keskikoulun käynyt kun oli käynyt vain 5 luokkaa oppikoulua ja ei lukiota.
Peruskoulu-uudistus otettiin käyttöön portaittain eli Lapissa jo 1972 ja siitä vähitellen...Helsingissä vasta 1977.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tuosta oppi-/keskikoulusta. Itse kävin 70-luvulla keskikoulu, sen jälkeen saman koulun lukion ja kirjoitin ylioppilaaksi Oppikouluun sekä keskikouluun pyrittiin neljänneltä kansakoulusta ja niissä molemmissa oli samat aineet mitä opiskeltiin. Molemmista pääsi lukioon keskiarvon perusteella. Ja olivat maksullisia ainakin H:gissä, samoin ruokailu maksoi.
Meillä ainakin puhuttiin oppikoulusta ja keskikoulusta. Oppikoulu oli luokat 1-8 (5 luokkaa keskikoulua ja 3 lukiota).
Joku oli keskikoulun käynyt kun oli käynyt vain 5 luokkaa oppikoulua ja ei lukiota.
Peruskoulu-uudistus otettiin käyttöön portaittain eli Lapissa jo 1972 ja siitä vähitellen...Helsingissä vasta 1977.
Nyt v n siitä. Ei ole koulukeskustelu.
Tässä ketjussa näyttää vallitsevan jonkinlainen ruskean kastikkeen, voin, läskin, perunan ja 1970-luvun ihannointi. Ei siinä mitään, mutta kun asenne on, että muut on väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa näyttää vallitsevan jonkinlainen ruskean kastikkeen, voin, läskin, perunan ja 1970-luvun ihannointi. Ei siinä mitään, mutta kun asenne on, että muut on väärässä.
Ja kun siinä oman viiden talon pitäjässä on tehty ruskeaa kastiketta ilman sattumia niin ei voida uskoa, että toisessa pitäjässä on sattumia laitettu, sama pätee toisinkin päin. Voitaisiko keskustella tämän hetken köyhäilyruuista? Valikoimatkin on huikeasti parantuneet.
Meilläkin oli 70-luvulla arkiruokana yleensä keittoja ja viikonloppuna jotain uuniruokaa, mutta ei koskaan ruskeaa kastiketta tai läskisoosia. Mulla on sellainen mielikuva jäänyt, että ne ruskeat kastikkeet taisi olla vähän enemmän sellaisten maalaisten ja juuri maalta muuttaneitten köyhien lähiöperheitten ruokia.
Noita puuroja syötiin meilläkin. me kyllä ihan tykättiin niistä puuroista, ei pidetty mitenkään köyhäilynä. Maitoon keitetty puuro ja lohivoileipä, sehän on ihan herkkuateria!