Köyhäilyruoka onkin ihan törkeän hyvää!

Ruis-puolukkapuuro pitkään haudutettuna NAM! Pitää hyvin nälkää ja on edullista kun tekee ison padallisen ja marjat on kerännyt itse.👍

Ps. Aromipesä hyvä pitempään kypsentämiseen!

valkosipuliperunat uunissa 

Maalla asui 1970-luvulla paljon muitakin ihmisiä kuin maatilallisia! Eläimettömiä talouksia tosi paljon. Mutta pienessäkin pihanläntissä pidettiin kasvimaata, marjapensaita, ehkä omenapuu, kirsikkapuu, kriikunakin mahtivat mukaan ( Hämeen seudulla).

Annokset olivat pienempiä, meillä lisäksi marjastettiin, sienestettiin ja kalastettiin. Kalasoppaa ahvenista oli viikottain. Silakkaruokia oli usein, jauhelihaa harvoin ( hinta silakalla halvempi). Kananmunakastiketta, sianlihakastiketta. Naudanlihaa en muista lainkaan. Maksakastiketta, makkarakastiketta. Makaronia ei juuri koskaan, perunaa päivittäin. Keittoruokia ruisleivän kanssa. Peruna, ruisleipä , kananmunat ja maito perusruoka-aineet. Porkkanaraaste ja puolukkahillo ja suolakurkku.

Munakokkeli, paistetut munat leivän päällä, keitetyt munat leikattiin leikkurilla leivän päälle. Paistetut perunat seassa sipulia ja kananmunaa.

Vispipuuro, mannapuuro, munavelli, leipämaito ( leipäressu), köyhät ritarit, lätyt , kaakao muistuu herkkuina mieleen. Minulla oli iäkkäät vanhemmat, ja köyhä perhe, joten ruuat sen mukaisia.

Jäätelöä ostettiin kauppa-autosta joskus ( pakastinta ei ollut). Hedelmiä vanhemmat pitivät tärkeinä, joten jouluna ostettiin laatikollinen omenia. Lisäksi muistan kotona 1970- luvulla syöneeni päärynöitä, appelsiinia, banaania ja viinirypäleitä ( joissa oli hirveästi siemeniä). Mummulla sai joskus hedelmäsalaattia, jossa oli purkkihedelmiä. Mummu myös leipoi kuivakakkuja ja pikkuleipiä.

Haaleeta hanavettä ja ripaus suolaa, halpaa ja hyvää vissyä. Ihan hullua maksaa mońta markkaa kaupan vissystä kun ite tekemällä saa pennillä ison pullollisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kyllä 70-luvulla juotiin punaista maitoa ja syötiin voita. Vasta 80-luvulla ruvettiin syömään margariinia ja rasvatonta maitoa. En ole koskaan oikein tottunut rasvattomaan maitoon, joten heitin pois sen juonnin. Mokomaa litkua. Suht koht terveenä olen pysynyt. Saas nähä miten käy kun ei ole enää varaa mihinkään terveelliseen rupkavalioon.

Jeps, kasarin puolivälissä alkoi se hillitön rasvanpelko. Mikään ei ollut hienompaa kuin kevytlevite!

Itse syön nyt viisikymppisenä yhden aterian päivässä, lounaan. Iltapäivällä sitten lisäksi jotain pientä.

70-luvullahan syötiin kolme kertaa päivässä. Aamulla kaurapuuro maidolla, päivällä koulussa lounas, ja illalla kotona pottuja ja mitä nyt sitten milloinkin niiden kanssa oli.

Joo, metrikarjalanpiirakasta ei oo tainnut moni kuulla!:), mut meillä faija teki sitä usein kasarin alussa.

Teki aina pari pellillistä kerralla. Siitä sitten leikattiin sellaisia 20cmx20cm paloja päivälliseksi, tai automatkalla evääksi.

Muistatko reseptin?

No en kun en tehnyt sitä vaan faija, mutta voin kuvailla.

Metrikarjalanpiirakka on kuin ison uunipellin kokoinen karjalanpiirakka, mutta neliön muotoinen.

Päälle laitetaan sitten taikinanauhoja samaan tapaan, kuin johonkin piiraaseen.

Siis helvetin iso neliön muotoinen karjalanpiirakka, jonka päällä on reunojen lisäksi muutama taikinanauha.

Muistan sen olleen suorakaiteen muotoinen, kuin pullapitko mutta littana.

Tästä oli juttu vähän aikaa sitten

https://www.iltalehti.fi/ruoka-artikkelit/a/0e6262ba-ea1b-4014-9148-3d6…

Tämä oli hyvä. Luin jutun ja aion pikapuoliin tehdä tuollaisen peltiriisipiirakan. Kiitos vihjeestä!

Ei hitsi, olen 60-luvulla syntynyt enkä koskaan kuullutkaan tuollaisesta jättikarjalanpiirakasta,

Samoin ja äitini vanhemmat oli Karjalan evakkoja. Tuon jättipiirakan näin joku aika sitten just jostain lehdestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kullut, että joku syö pelkkää ruskeaa kastiketta ja perunaa tai perunamuusia tai spagettia. Aina ollut mukana myös kolmas elementti = proteiininlähde.

Kaikkea uutta sitä oppiikaan.

Vm. -73

Vm-72 (eri kuin se alkuperäinen ruskeankastikkeen ihmettelijä). Kyllä vaan Suomessa on syöty hyvin monella vuosikymmenellä perunaa ja ruskeaa kastiketta. ILMAN mitään proteiinilähdettä.

Koko proteiinivillitys on tullut vasta 2000-luvulla. Tylsästä pottu-ruskeakastike-ruisleipä-maitolasillinen-annoksesta sai ihan riittävästi valkuaisaineita (sellaisia ne oli 1900-luvun puolella, ei silloin proteiinista puhuttu) ja energiaa. Jos oikein hyvin kävi, niin lautasen reunalla oli myös maustekurkkuja (itsetehtyjä).

Olen eri mieltä tuosta proteiinilähteestä. Tosin sitä ei 70-80-luvulla kutsuttu proteiinilähteeksi. Se oli lihaa, kalaa tai jopa kanaa sunnuntaisin. Meillä ei ollut lapsuudenperheessä ylimääräistä rahaa, mutta ikinä ei syöty pelkkää perunaa, kastiketta ja leipää. Luulisi, että ainakin maalla asuvilla olisi ollut lihaa ja kalaa ruokapöydässä.

En nyt oikein tiedä, miten tämän vääntäisi rautalangasta. Suomessa ON OLLUT perheitä, joissa on syöty ihan vaan ruskeaa kastiketta perunoiden kanssa ILMAN että siellä olisi ollut seassa mitään lisäkettä (Jauhelihaa, kylkiviipaletta, seitiä, kanaa...) IHAN OIKEASTI. Maalla asuminen ei muuten tarkoita sitä, että asuu välttämättä kalastuskelpoisen vesistön lähellä.

Olen itse elänyt lapsuuteni sellaisessa perheessä, meillä oli vähintään kerran viikossa keitettyjä perunoita ja ruskeaa kastiketta. Seuraavana päivänä oli usein paistettuja perunoita siinä ruskeassa kastikkeessa (kun ei ollut mikroakaan, jossa olisi voinut lämmittää), eli pannulle pilkotut perunat ja se ruskea kastike ja paistettiin kuumaksi.

Syksyisin perunoiden ja ruskean kastikkeen kanssa oli usein sieniä (lähinnä rouskuja), minä niitä keräsin koko syksyn 6-vuotiaasta alkaen. Äiti ei ollut sienestämisestä innostunut, kun oli koko lapsuutensa niitä kerännyt (äidin vanhemmat keräsivät vielä pitkälle 80-luvulle kymmeniä litroja rouskuja, jotka ryöppäsivät ja suolasivat; osan vaihtoivat naapurien kanssa hyödykkeisiin, osan käyttivät talven aikana mm. jauhelihamurekkeen seassa - kertaakaan heillä ei ollut sieniä tunnistettavassa muodossa ;-) )

Lauantaisin meillä oli joskus uunilihaa, se oli lähinnä vasikkaa, koska mummolla oli kesäisin mullikka tai kaksi kasvamassa lihaksi, joskus uunimakkaraa, makkarakuppeja tai lämpimiä voileipiä. Ostettua kokolihaa ei juurikaan ollut. Muutaman kerran vuodessa meillä oli grillattua kanaa, se ostettiin Raketti-Anttilan grillistä. Kesälauantaisin meillä oli Kiekura-lenkkiä grillattuna. Sunnuntaisin saattoi olla kyljyksiä, kotletteja tai silakkapihvejä. Joskus arkipäivänä saattoi olla savusilakoita perunamuusin kanssa.

Perunaa oli käytännössä joka päivä, koska asuimme pientilalla ja ne potut kasvatettiin itse. Makaronia oli kovin harvoin, joko nistipatana tai makaronilaatikossa. Riisiä alkoi olla vasta 80-luvun alussa, sitä ennen riisi oli joko karjalanpiirakoiden täytteenä tai puurona. Uunipuuroa oli aika usein, ihan pääruokana, sekin usein sunnuntaisin. Leipänä ruisleipää (äiti leipoi pitkään sen itse, edelleen on tallella se taikinatiinu, jossa juurikin säilyi leipomiskertojen välillä), itseleivottuja sämpylöitä tai joskus harvoin kaupan ruisleipää. Tavallista vaaleaa leipää syötiin aamu- ja iltapalana teen kanssa, lämpiminä voileipinä ja eväsleipinä.

Kerran viikossa saattoi olla perunoita ja makkara/nakki/kylkiviipale/kananmunakastiketta (ja seuraavana päivänä sitten se paistettuna niiden perunoiden kanssa). Keittoa oli vähintään kerran viikossa, makkarakeittoa, lihakeittoa, kalakeittoa (seitistä).

Mutta VÄHINTÄÄN kerran viikossa oli siis pelkkää ruskeaa kastiketta perunoiden kanssa.

Anteeksi, en voi muuttaa sitä miksikään muuksi.

Ei tarvi muuttaa. Mutta tavallista tuo ei enää 70-luvulla ollut. Ei edes meillä, vaikka olimme köyhiä.

En epäile kertomusta, mutta... harvinaista kyllä. Vaikka paljon oli meitä köyhiä perheitä tuohon aikaan, niin silti eivät äidit missään syöttäneet paljasta kastiketta ja pottua mukuloilleen. Jotain särvinpuolta oli, vaikka edes vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kullut, että joku syö pelkkää ruskeaa kastiketta ja perunaa tai perunamuusia tai spagettia. Aina ollut mukana myös kolmas elementti = proteiininlähde.

Kaikkea uutta sitä oppiikaan.

Vm. -73

Vm-72 (eri kuin se alkuperäinen ruskeankastikkeen ihmettelijä). Kyllä vaan Suomessa on syöty hyvin monella vuosikymmenellä perunaa ja ruskeaa kastiketta. ILMAN mitään proteiinilähdettä.

Koko proteiinivillitys on tullut vasta 2000-luvulla. Tylsästä pottu-ruskeakastike-ruisleipä-maitolasillinen-annoksesta sai ihan riittävästi valkuaisaineita (sellaisia ne oli 1900-luvun puolella, ei silloin proteiinista puhuttu) ja energiaa. Jos oikein hyvin kävi, niin lautasen reunalla oli myös maustekurkkuja (itsetehtyjä).

Olen eri mieltä tuosta proteiinilähteestä. Tosin sitä ei 70-80-luvulla kutsuttu proteiinilähteeksi. Se oli lihaa, kalaa tai jopa kanaa sunnuntaisin. Meillä ei ollut lapsuudenperheessä ylimääräistä rahaa, mutta ikinä ei syöty pelkkää perunaa, kastiketta ja leipää. Luulisi, että ainakin maalla asuvilla olisi ollut lihaa ja kalaa ruokapöydässä.

En nyt oikein tiedä, miten tämän vääntäisi rautalangasta. Suomessa ON OLLUT perheitä, joissa on syöty ihan vaan ruskeaa kastiketta perunoiden kanssa ILMAN että siellä olisi ollut seassa mitään lisäkettä (Jauhelihaa, kylkiviipaletta, seitiä, kanaa...) IHAN OIKEASTI. Maalla asuminen ei muuten tarkoita sitä, että asuu välttämättä kalastuskelpoisen vesistön lähellä.

Olen itse elänyt lapsuuteni sellaisessa perheessä, meillä oli vähintään kerran viikossa keitettyjä perunoita ja ruskeaa kastiketta. Seuraavana päivänä oli usein paistettuja perunoita siinä ruskeassa kastikkeessa (kun ei ollut mikroakaan, jossa olisi voinut lämmittää), eli pannulle pilkotut perunat ja se ruskea kastike ja paistettiin kuumaksi.

Syksyisin perunoiden ja ruskean kastikkeen kanssa oli usein sieniä (lähinnä rouskuja), minä niitä keräsin koko syksyn 6-vuotiaasta alkaen. Äiti ei ollut sienestämisestä innostunut, kun oli koko lapsuutensa niitä kerännyt (äidin vanhemmat keräsivät vielä pitkälle 80-luvulle kymmeniä litroja rouskuja, jotka ryöppäsivät ja suolasivat; osan vaihtoivat naapurien kanssa hyödykkeisiin, osan käyttivät talven aikana mm. jauhelihamurekkeen seassa - kertaakaan heillä ei ollut sieniä tunnistettavassa muodossa ;-) )

Lauantaisin meillä oli joskus uunilihaa, se oli lähinnä vasikkaa, koska mummolla oli kesäisin mullikka tai kaksi kasvamassa lihaksi, joskus uunimakkaraa, makkarakuppeja tai lämpimiä voileipiä. Ostettua kokolihaa ei juurikaan ollut. Muutaman kerran vuodessa meillä oli grillattua kanaa, se ostettiin Raketti-Anttilan grillistä. Kesälauantaisin meillä oli Kiekura-lenkkiä grillattuna. Sunnuntaisin saattoi olla kyljyksiä, kotletteja tai silakkapihvejä. Joskus arkipäivänä saattoi olla savusilakoita perunamuusin kanssa.

Perunaa oli käytännössä joka päivä, koska asuimme pientilalla ja ne potut kasvatettiin itse. Makaronia oli kovin harvoin, joko nistipatana tai makaronilaatikossa. Riisiä alkoi olla vasta 80-luvun alussa, sitä ennen riisi oli joko karjalanpiirakoiden täytteenä tai puurona. Uunipuuroa oli aika usein, ihan pääruokana, sekin usein sunnuntaisin. Leipänä ruisleipää (äiti leipoi pitkään sen itse, edelleen on tallella se taikinatiinu, jossa juurikin säilyi leipomiskertojen välillä), itseleivottuja sämpylöitä tai joskus harvoin kaupan ruisleipää. Tavallista vaaleaa leipää syötiin aamu- ja iltapalana teen kanssa, lämpiminä voileipinä ja eväsleipinä.

Kerran viikossa saattoi olla perunoita ja makkara/nakki/kylkiviipale/kananmunakastiketta (ja seuraavana päivänä sitten se paistettuna niiden perunoiden kanssa). Keittoa oli vähintään kerran viikossa, makkarakeittoa, lihakeittoa, kalakeittoa (seitistä).

Mutta VÄHINTÄÄN kerran viikossa oli siis pelkkää ruskeaa kastiketta perunoiden kanssa.

Anteeksi, en voi muuttaa sitä miksikään muuksi.

Ai kerran viikossa ei ollut lihaa ruuassa? No ei tuo vielä kovin köyhää ole, pikemminkin vähän saitaa ja terveellistä. Teillä on ollut monipuolinen ruokavalio.

?

Kaksi päivää ruskeaa kastiketta+ perunaa, kaksi päivää ruskeaa kastiketta, sieniä ja perunaa, yhtenä päivänä lihakeitto, perunamuussia+paistettuja kananmunia ja sunnuntaina uunipuuro. Missä tässä on "kerran viikossa ei ollut lihaa"? Ennemminkin kerran viikossa oli lihaa jossain muodossa.

Oikeasti, meillä ei ollut lihaa kovin usein.

Sen sijaan meillä oli kylän ensimmäinen tiskikone jo 70-luvulla, videonauhuri heti 80-luvun alussa ja tietokone vuonna -86. Rahat käytettiin asioihin, jotka olivat meille tärkeitä, liha ei ollut tärkeää, Taisteluplaneetta Galactica oli.

Peruna ja vilja on kyllä halpaa,  ei siinä sitten muuta etua olekkaan

Vankien ja sotilaiden ruuaksi oikein sopivaa koska proteenia ja muita terveysvaikutuksia ei näillä tarvita.

Joku lanttukukko on tosi täyttävä ja edullinen,karjalanpiirakat,sultsinat,perunarieskat,vatruskat,herkullisia,hieman työläitä,perunamuussi,itsekerätyistä marjoista kiisselit,puurot nam nam

Jos tulee kovat ajat, maalla pärjätään paremmin. Kasvatetaan kaikki itse; on perunaa, juuresta, hernettä. Hedelmäpuut ja marjapensaat antavat satoa. Omavaraisuus yleensäkin on iso juttu jos tiukaksi menee.

Miten peruskastikkeesta on tehty köyhäilyruokaa?

Uusavuttomatko tätä ihmettelee?

Saattaapa piankin loppua ruuan kanssa hifistely ja ronklaaminen tyyliin "mä en syö tota yöks". Kyllä se on nälkä joka "ruuan suolaa". Syödään kiltisti mitä sattuu saamaan.

Vierailija kirjoitti:

Saattaapa piankin loppua ruuan kanssa hifistely ja ronklaaminen tyyliin "mä en syö tota yöks". Kyllä se on nälkä joka "ruuan suolaa". Syödään kiltisti mitä sattuu saamaan.

Nälkä on paras mauste.

Muistakaa laittaa lauraselle lisikallinen makeutettua puolukkaa survoksena siis

Sopii kaikkien kastikerukien kanssa

Pannukakku on hyvää ja halpaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tekis mieli hk sinistä uunissa niin että se kuori hieman kutistuu. En vain ole ostanut sitä yli 10 vuoteen.

Se kuori pitää poistaa kun laittaa lenkin. Sehän ei ole luonnon suolta.

juu grillimakkarat on eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

puurosiisiin tomaattitonnikalaa,päälle juustoraastetta,käytän puuroriisiä paljon ruuanlaitossa jasmin ym. riisien sijaan,esim. kokonainen valmiiksi maustettu kana uuniin ja puuroriisiä mukaan,miten ihanan maustunut ja pehmeä riisistä tulee 

Suolainen riisipuuro on hyvää! Tykkään paistaa sipulin ja vaikka 400 grammaa kanaa, laitan paljon mausteita ja sekoitan riisipuuron joukkoon. Tulee hyvä paksu puuro johonkin viiden litran kattilaan. Tätä tykkään jostain syystä tehdä! Tykkään myös että puurossa on väriä niin on kaapissa yleensä balkan-maustetta ja paprikaa isoista pöniköistä. Maitoa en laita mutta sulatejuusto pienenä määränä on ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

puurosiisiin tomaattitonnikalaa,päälle juustoraastetta,käytän puuroriisiä paljon ruuanlaitossa jasmin ym. riisien sijaan,esim. kokonainen valmiiksi maustettu kana uuniin ja puuroriisiä mukaan,miten ihanan maustunut ja pehmeä riisistä tulee 

Suolainen riisipuuro on hyvää! Tykkään paistaa sipulin ja vaikka 400 grammaa kanaa, laitan paljon mausteita ja sekoitan riisipuuron joukkoon. Tulee hyvä paksu puuro johonkin viiden litran kattilaan. Tätä tykkään jostain syystä tehdä! Tykkään myös että puurossa on väriä niin on kaapissa yleensä balkan-maustetta ja paprikaa isoista pöniköistä. Maitoa en laita mutta sulatejuusto pienenä määränä on ok.

Ai niin ja tässä pitää olla porkkanaa niin ettei sitä leikata liian pieniksi paloiksi vaan kunnon lohkoiksi. Täytyy olla isoja paloja joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Ohra on pahaa. Sori. Ja joku suola- ja rasvapommiuunilenkki vielä pahempaa.

No se on sun mielipide.

Köyhäilyruoka on todellakin hyvää. Tein juuri viikko sitten hk.n lenkistä makkarakastiketta. Siihen sipulia, ohrakas suurusta , vettä, pippurikermaa, turaus tomaattipyrettä. Kyllä vei kielen mennessään. Niin ja keitettyä perunaa. Ainut ongelma epäterveellisyys. Kyllä kolestrolit kohoaa kohisten.