Lue keskustelun säännöt.
Te, keillä on hyvä suuntavaisto, niin miten havannoit ympäristöäsi?
Tuli oltua reissulla viikonloppuna. Olen ollut siellä aikaisemminkin, mutten edelleen osaa liikkua siellä juuri mihinkään.
Ystäväni ymmärtää jo ensimmäisen kävelyn jälkeen, missä ollaan ja missä päin on mikäkin. Itse olen hyvin hämmästynyt, miten joku osaakin.
Noh, kun mietin itseäni, tuudittaudun liikaakin siihen, että toinen osaa ja itse kuljen melkein kuin kapteeni käskee (tiedän, se on ärsyttävää toisesta). Joten ympäristön havannointi maamerkkeineen jää huonoksi.
Te, keillä on omasta mielestänne hyvä suuntavaisto ja kun olette jossain uudemmassa paikassa, painatko koko ajan mieleesi kaikki tien nimet, maamerkit, patsaat, talot tms? Ja oikein pänttäät niitä päähäsi? Vai riittääkö, että kuljet vaan ilman pahempia pänttäilyjä ja muistat sen jälkeen tasan tarkkaan vaan reitit?
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Te, joilla on hyvä suuntavaisto, onko teillä aina joku käsitys ilmansuunnista ts. missä päin pohjoinen jne. ?
En ole edes ajatellut tuota, ensin meinasin että ei, mutta saattaa ollakin.
Itse en paina mitään maamerkkejä tms. mieleen.
Kai sen vois kuvailla että mulla on koko ajan jotenkin päässä taustalla karttasovellus auki :D
Joka kerta ihan uudessakin kaupungissa voin pyöriä sinne sun tänne ostoksilla jne. ja tiedän missä kohtaa ns. kartalla olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni käy niin, että kun olen muutamaan kertaan kääntynyt kadunkulmasta, mulla ei ole välttämättä enää mitään käsitystä siitä mistä suunnasta oon tulossa ja mihin suuntaan oon menossa. Ainoa keino on kaivaa kännykästä kartta ja yrittää katujen nimien avulla päätellä suunnat. Sitten kun hahmotan itseni kartalta löydän kyllä.
Mulla on vähän niinkuin kartta ja kompassi päässä. Siis tiedän vain mihin suuntaan pitää liikkua ja kartta "liikkuu mukana". Eli siis jos käännyn vasemmalle, niin karttakin kääntyy sinne ja tiedän koko ajan missä joku kiintopiste on (lähtöpaikka, nähtävyys, määränpää tms). Pääni toimii siis kuin googlemaps.
Vaatii sitä avaruudellista hahmotuskykyä...
Minä rakastan karttoja. Tutkin niitä siis ihan huviksenikin. Sitten jos uuteen paikkaan menen, niin minulla on jo paljonkin käsitystä kaupungin rakenteesta. Yleensä joki, meri tai muu merkittävä maantieteellinen asia entisestään auttaa hahmottamaan sitä aluetta. Kartoista näkee myös etäisyydet, joten tiedän, että jos lähden paikasta x ja kävelen puoli tuntia, niin olen tuossa, tuossa tai tuossa.
Hassua on se, että kartan lukeminen kävellessä on minulle vaikeaa. En osaa keskittyä molempiin. Minun pitää siis ensin mielikuvamatkailla (kiitos google maps kuvat!) ja paikan päällä selviän jo aika hyvin.
Isossa kaupungissa saatan sekoilla jos pölähdän metrosta keskellä väentungosta. Sitten vaan kävelen johonkin suuntaan ja saan tuntumaa, että kannattaako tänne mennä. Ihmisiä seuraamalla huomaa, että mihin se suurin tungos on kehkeytymässä ja siitä voi päätellä, että joku suosittu paikka on kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostain syystä tiedän aina missä on pääilmansuunnat. Huomioin niitä koko ajan, huomaamatta, ja näin ollen tiedän aina esim, että tulin lännestä. Ja missä olen nyt, päättelen sen auringosta.
Näin Suomessa. Ulkomailla saatan olla hukassa ehkä vähän enemmän, mutta en eksyksissä.
Kai sitä muodostuu vaan jonkinlainen kartta päänsisällä sitä mukaa kun etenee. Liekö peruja suunnistuksesta, jo alle kouluikäsenä kulkenut metsissä ja suunnistus oli harrastuksena lapsena, palannut sen pariin aikuisena.
Sellasta yleistä korkeuserojen ja maamerkkien havainnointia, tiet ja polut tietysti se simppelein osuus hahmottaa. Haastavampaa on kun kulkee jossain umpipuskassa rastia ettien jos hetkeksi hukkaa kompassin suunnan. SIinä sitten paikannat itteäs takas kartalle maaston korkeuksien ja vaikka mahdollisten suppien ja kivien jne kautta, että missä mentiinkään. Samalla tavalal se toimii ilman karttaakin, ikäänku tiedostamatta rakentaa mielikuvakarttaa mielen sopukoihin ja sijoittaa itseään sinne.
Sitten onkin melko helppo hahmottaa mistä suunnasta on tullut, minne pitää mennä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Ehkä osittain sillä on merkitystä missä kasvaa: osaan liikkua ja suunnistaa Lapin metsissä ja tuntureilla ihan helposti, ja tiedän aina mistä suunnasta tulen ja minne on suunta.
Mutta kaupungeissa ei vaan jää mikään mieleen. Kaikki alueet näyttää samoilta, talot ja ns maamerkit samoilta ja ilman gepsiä en osaisi mennä yhtään minnekään.
N37
Auringosta ja suurin piirtein kelloajasta voi aina päätellä missä etelä vaikka on tai toisinpäin aurigosta paljonko kello on jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Ehkä osittain sillä on merkitystä missä kasvaa: osaan liikkua ja suunnistaa Lapin metsissä ja tuntureilla ihan helposti, ja tiedän aina mistä suunnasta tulen ja minne on suunta.
Mutta kaupungeissa ei vaan jää mikään mieleen. Kaikki alueet näyttää samoilta, talot ja ns maamerkit samoilta ja ilman gepsiä en osaisi mennä yhtään minnekään.
N37
Tsekkaa kaupungin karttaa vähän ja paina nieleesi pääkatujen suunnat. Kyl se siitä
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Ehkä osittain sillä on merkitystä missä kasvaa: osaan liikkua ja suunnistaa Lapin metsissä ja tuntureilla ihan helposti, ja tiedän aina mistä suunnasta tulen ja minne on suunta.
Mutta kaupungeissa ei vaan jää mikään mieleen. Kaikki alueet näyttää samoilta, talot ja ns maamerkit samoilta ja ilman gepsiä en osaisi mennä yhtään minnekään.
N37
Ei sulla silloin ole suuntavaistoa.
Siihen ei tarvita maamerkkejä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin viime vuoteen asti että mulla on hyvä suuntavaisto. Johtuen varmaan siitä että osaan lukea niin hyvin karttaa, aikanaan suunnistuksessakin olin yksi parhaista. Mutta ilman karttaa olen aivan hakusessa, sen sain huomata kun oltiin perheen kanssa ulkomailla hetki sitten ja en vaan ikinä osannut tietä hotellille. Aina joko yllätyin että jaa, joko me tultiin perille tai sitten lähdin väärään suuntaan. Lapsetkin pyöritteli silmiään, että äiti sä olet höpsö. Mutta en vaan millään tunnistanut maisemista että missä milloinkin mennään, samat palmut ja talot joka puolella :D
Vierailija kirjoitti:
Vaatii sitä avaruudellista hahmotuskykyä...
Niin vaatii.
Joillekin juuri kartat ja esim. asuntojen pohjapiirrokset eivät kerro paljon mitään, eivätkä osaa niistä hahmottaa mitään.
Itselleni ne ovat mielenkiintoisia ja kertovat nopeasti paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin viime vuoteen asti että mulla on hyvä suuntavaisto. Johtuen varmaan siitä että osaan lukea niin hyvin karttaa, aikanaan suunnistuksessakin olin yksi parhaista. Mutta ilman karttaa olen aivan hakusessa, sen sain huomata kun oltiin perheen kanssa ulkomailla hetki sitten ja en vaan ikinä osannut tietä hotellille. Aina joko yllätyin että jaa, joko me tultiin perille tai sitten lähdin väärään suuntaan. Lapsetkin pyöritteli silmiään, että äiti sä olet höpsö. Mutta en vaan millään tunnistanut maisemista että missä milloinkin mennään, samat palmut ja talot joka puolella :D
Kartanlukutaito ja suuntavaisto on tosiaan kaksi eri asiaa.
Jos on hyvä suuntavaisto, ei pahemmin tarvitse karttaa.
Kollar i förväg från kartan och går enligt väderstäck. Det räcker med att plocka ut huvudgator och komma ihåg deras väderstreck. Det fungerar i regel helt bra, t.o.m. om man kör bil genom någon större stad. Huvudsaken är att färdriktningen är rätt. Vanan kommer från skären. På öppet hav och speciellt i dimma fungerar endast hjälpmedel då landmärkena slås ut ur navigeringen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin viime vuoteen asti että mulla on hyvä suuntavaisto. Johtuen varmaan siitä että osaan lukea niin hyvin karttaa, aikanaan suunnistuksessakin olin yksi parhaista. Mutta ilman karttaa olen aivan hakusessa, sen sain huomata kun oltiin perheen kanssa ulkomailla hetki sitten ja en vaan ikinä osannut tietä hotellille. Aina joko yllätyin että jaa, joko me tultiin perille tai sitten lähdin väärään suuntaan. Lapsetkin pyöritteli silmiään, että äiti sä olet höpsö. Mutta en vaan millään tunnistanut maisemista että missä milloinkin mennään, samat palmut ja talot joka puolella :D
Kartanlukutaito ja suuntavaisto on tosiaan kaksi eri asiaa.
Jos on hyvä suuntavaisto, ei pahemmin tarvitse karttaa.
Du behöver kartan först för att kunna applicera ditt lokalsinne. Någon överblick eller väderstäck måste finnas.
Vi hade en gång roligt åt en kompis som kändes helt lokalsinneslös. Var gång vi var på väg någonstans, skulle han 180 grader i motsatt riktning i en miljonstad.
En vacker dag var man själv med en kompis i skären och fiskade då dimman föll på. Då dimman skingrades en aning, på ett för en okänt område, var man själv den som hela tiden tog 180 grader fel.
Oberoende hurudant lokalsinne du än må ha, kommer du aldrig rätt i dimman med en motorbåt från en fjärd om du inte ser land som du känner till eller har hjälpmedel. Samma gäller alla andra ställen där fästpunkter och riktningar saknas.
Päässäni pysyy tieto siitä, mihin päin olen milloinkin kulkenut.
Noh mie vaan kattelen ympärilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin viime vuoteen asti että mulla on hyvä suuntavaisto. Johtuen varmaan siitä että osaan lukea niin hyvin karttaa, aikanaan suunnistuksessakin olin yksi parhaista. Mutta ilman karttaa olen aivan hakusessa, sen sain huomata kun oltiin perheen kanssa ulkomailla hetki sitten ja en vaan ikinä osannut tietä hotellille. Aina joko yllätyin että jaa, joko me tultiin perille tai sitten lähdin väärään suuntaan. Lapsetkin pyöritteli silmiään, että äiti sä olet höpsö. Mutta en vaan millään tunnistanut maisemista että missä milloinkin mennään, samat palmut ja talot joka puolella :D
Kartanlukutaito ja suuntavaisto on tosiaan kaksi eri asiaa.
Jos on hyvä suuntavaisto, ei pahemmin tarvitse karttaa.Du behöver kartan först för att kunna applicera ditt lokalsinne. Någon överblick eller väderstäck måste finnas.
Vi hade en gång roligt åt en kompis som kändes helt lokalsinneslös. Var gång vi var på väg någonstans, skulle han 180 grader i motsatt riktning i en miljonstad.
En vacker dag var man själv med en kompis i skären och fiskade då dimman föll på. Då dimman skingrades en aning, på ett för en okänt område, var man själv den som hela tiden tog 180 grader fel.
Oberoende hurudant lokalsinne du än må ha, kommer du aldrig rätt i dimman med en motorbåt från en fjärd om du inte ser land som du känner till eller har hjälpmedel. Samma gäller alla andra ställen där fästpunkter och riktningar saknas.
KiRjOItA sUoMeKSi! Jävlä böööög!
Oman sijainnin suhteessa lähtöpaikkaan (jos sinne on palattava) tai paikkaan, johon pitää päästä.