Lue keskustelun säännöt.
Te, keillä on hyvä suuntavaisto, niin miten havannoit ympäristöäsi?
Tuli oltua reissulla viikonloppuna. Olen ollut siellä aikaisemminkin, mutten edelleen osaa liikkua siellä juuri mihinkään.
Ystäväni ymmärtää jo ensimmäisen kävelyn jälkeen, missä ollaan ja missä päin on mikäkin. Itse olen hyvin hämmästynyt, miten joku osaakin.
Noh, kun mietin itseäni, tuudittaudun liikaakin siihen, että toinen osaa ja itse kuljen melkein kuin kapteeni käskee (tiedän, se on ärsyttävää toisesta). Joten ympäristön havannointi maamerkkeineen jää huonoksi.
Te, keillä on omasta mielestänne hyvä suuntavaisto ja kun olette jossain uudemmassa paikassa, painatko koko ajan mieleesi kaikki tien nimet, maamerkit, patsaat, talot tms? Ja oikein pänttäät niitä päähäsi? Vai riittääkö, että kuljet vaan ilman pahempia pänttäilyjä ja muistat sen jälkeen tasan tarkkaan vaan reitit?
Kommentit (184)
Tietyllä tavalla osaa nähdä alueen ikäänkuin ylhäältäpäin, vaikka ei kuitenkaan kirjaimellisesti. Vaikea selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En paina mitään erityisesti mieleeni, mutta vähintään alitajuisesti olen keskimäärin käsityksessä siitä, missä ilmansuunnassa ollaan ja hahmotan asiaa jotenkin kartanomaisesti. En käytä navigaattoria, mutta katson usein karttaa kokonaisuutena Google mapsista. Navigaattorista en pidä, koska se ei näytä isoa kuvaa tilanteesta.
Omaan myös suht hyvän suuntavaiston, mutta kerran kävi outo tapaus, olin kääntynyt väärään suuntaan tutulle polulle tultaessa (vasemmalle kun piti mennä oikealle) ja olin ihan äimänä miten niin kävi kun en ollut ajatuksissa tai mitään muuta ilmeistä syytä keksinyt. Pähkäilin varmaan pari viikkoa tapausta, kunnes tajusin: olin lenkkeillyt kyseisessä paikassa aiemmin aina päivällä ja nyt olin ollut liikkeellä illemmalla-> aurinko paistoi eri suunnasta. Käännyin siis auringon mukaan oikeaan suuntaan, sattui vaan olemaan väärä aika päivästä. Tämän jälkeen olenkin tarkoituksella käyttänyt auringon asentoa suunnistamiseen. Omalla pihalla tiedän myös kellonajan auringon paikan perusteella 20 min tarkkuudella.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on valikoiva suuntavaisto :D Jos olen metsässä sienestämässä/marjastamassa, keskityn niin paljon nenä maata kohti kulkemiseen, että varsinkin tasaisessa metsämaastoon minulla ei hetken päästä ole hajuakaan siitä mistä olen tullut. Vähänkään tutummassa metsässä, tai jos siellä on selkeitä pinnanmuotoja, havainnoin automaattisemmin ympäristöäni. En kuitenkaan koskaan metsään eksynyt ole, jonkinlainen käsitys aina on, mistä päin auto löytyy.
Kaupungeissa/rakennetuilla alueilla/tieverkolla minulle taas on aina selvää mistä olen tulossa ja minne olen menossa. On sama liikunko autolla, pyörällä, kävellen vai miten tai onko kyseessä suurkaupunki, pieni kaupunki, taajama vai mikä. Sitä, mihin se perustuu, ei osaa kyllä sanoa. Vieraassa paikassa toki vilkaisen karttaa tai mapsia ennen lähtöä, mutten sitä sen jälkeen tarvitse. En paina tietoisesti mieleeni mitään osoitteita, rakennuksia, maamerkkejä tai muita. Auton parkkeeratessani sentään yritän muistaa katsoa mille kadulle sen pysäköin ja lähimmän risteävän kadun. Vielä en ole omaani hukannut ja nykyäänhän tuossa auttaa sekin, että puhelimeni kyllä muistaa missä pysäköity auto on ja osaa sinne johdattaa.Niin kuin joku mainitsi, niin tässä taitaa olla kyse jostain hahmotuskyvystä. Ja mitä tuolla aivoissa tapahtuu ihan automaattisesti, en koe mitenkään erityisesti panostavani ympäristön tarkkailuun. Ja jos AP ihmettelee miten joku osaa kulkea eksymättä, niin ainakin minä vastavuoroisesti itsekseni ihmettelen niitä ihmisiä, joiden kanssa liikun ja jotka eivät vaan millään osaa liikkua eksymättä. Kun se on itselle itsestäänselvyys. Minä osaan tämän, mutta olen sitten jossain toisessa asiassa aivan osaamaton.
Minusta taas tuo kuvailemasi ilmiö kuulostaa suorastaan yliluonnolliselta. En tajua, miten voi uudessa kaupungissa osata liikkua noin hyvin vain sillä perusteella, että on vilkaissut karttaa lähtiessään. Itse eksyn helposti aina ja kaikkialla, ja uusien reittien opetteluun menee aina aikaa. Olen lapsesta saakka ollut samanlainen. Metsässä olen pyrkinyt aikuisena harjoittelemaan suunnistamista maanpinnan muotojen ym perusteella, koska siellä voi oikeasti olla pulassa jos eksyy.
Vaikkapa vieraassa kaupungissa jos ei navigaattoria jostain syystä saisi tai voisi käyttää, katselen sen verran tarkemmin liikennemerkkiopastimia, kadunnimiä ja samalla tietysti painuu mieleen minkänäköistä ympäristöä, rakennuksia, maamerkkejä tässä on ja jos kiertääkin ympyrän, havaitsee että tässä jo oltiin äsken. Yleensä esim. kaupungin keskustaan on hyvin viitoitettu tiet ja kadut.
Jos on joku tietty paikka minne mennä, katson sen etukäteen googlemapsista ihan osoitteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun se linnun vinkkelistä katsominen tapahtuu, niin onko teillä tapana vilkuilla enempi yläsuuntaan/taivaalle tai vaakatasossa kauempia kiintopisteitä (mikä tapahtunee automaattisesti)?
Te, joilla on hyvä suuntavaisto, onko teillä aina joku käsitys ilmansuunnista ts. missä päin pohjoinen jne. ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omaan myös suht hyvän suuntavaiston, mutta kerran kävi outo tapaus, olin kääntynyt väärään suuntaan tutulle polulle tultaessa (vasemmalle kun piti mennä oikealle) ja olin ihan äimänä miten niin kävi kun en ollut ajatuksissa tai mitään muuta ilmeistä syytä keksinyt. Pähkäilin varmaan pari viikkoa tapausta, kunnes tajusin: olin lenkkeillyt kyseisessä paikassa aiemmin aina päivällä ja nyt olin ollut liikkeellä illemmalla-> aurinko paistoi eri suunnasta. Käännyin siis auringon mukaan oikeaan suuntaan, sattui vaan olemaan väärä aika päivästä. Tämän jälkeen olenkin tarkoituksella käyttänyt auringon asentoa suunnistamiseen. Omalla pihalla tiedän myös kellonajan auringon paikan perusteella 20 min tarkkuudella.
Eli suunnistat vaistomaisesti auringon mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Te, joilla on hyvä suuntavaisto, onko teillä aina joku käsitys ilmansuunnista ts. missä päin pohjoinen jne. ?
Minua ainakaan ei kiinnosta missä päin on pohjoinen tai etelä vaan missä päin on se kohde jonne olen menossa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnistuukohan myös tasaisessa erämaassa, jossa ei ole mitään erityistä kiintopistettä, ja päivä harmaa? Tuo olisi kiva tosi-tv-ohjelma katsottavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuljettuani reitin muistiini jää helposti sekä käännösten määrä että suunta. Takaisin mentäessä käännän ajatukset ns. Peilikuvaksi. Matkan varrelta jää myös mieleen satunnaisia ns. maamerkkejä, jotka kertovat että oikeassa suunnassa ollaan.
Olen havainnut, että hyvä suuntavaisto tulee tarpeeseen myös videopeleissä :)
Käännösten muistaminen on ehkä se olennainen omallakin kohdalla, kun piti nyt oikein alkaa miettimään asiaa.
Vieraassa kaupungissa tiedän missä kohtaa hotelli on kartalla ja mihin suuntaan lähden kävelemään. Kunhan ei liikaa poikkea suunnasta tai tee liikaa käännöksiä, niin pysyn kartalla. Ja jälkikäteen katson missä olen liikkunut, niin seuraavalla kerralla muistan taas enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te, joilla on hyvä suuntavaisto, onko teillä aina joku käsitys ilmansuunnista ts. missä päin pohjoinen jne. ?
On. Hyvinkää on hyvä esimerkki tästä, koska se asettuu väli-ilmansuunnittain, olen siellä aina eksyksissä ja sekaisin, ilmeisesti sama olotila mikä monella muulla on vakiona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuljettuani reitin muistiini jää helposti sekä käännösten määrä että suunta. Takaisin mentäessä käännän ajatukset ns. Peilikuvaksi. Matkan varrelta jää myös mieleen satunnaisia ns. maamerkkejä, jotka kertovat että oikeassa suunnassa ollaan.
Olen havainnut, että hyvä suuntavaisto tulee tarpeeseen myös videopeleissä :)
Käännösten muistaminen on ehkä se olennainen omallakin kohdalla, kun piti nyt oikein alkaa miettimään asiaa.
Vieraassa kaupungissa tiedän missä kohtaa hotelli on kartalla ja mihin suuntaan lähden kävelemään. Kunhan ei liikaa poikkea suunnasta tai tee liikaa käännöksiä, niin pysyn kartalla. Ja jälkikäteen katson missä olen liikkunut, niin seuraavalla kerralla muistan taas enemmän.
Minusta sinä et oikeastaan pysy kartalla vaan muistat tarvittavan määrän liikkeitäsi. Jotkut hahmottavat ihan oikeasti kartan ja missä kohtaa sitä ovat itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on valikoiva suuntavaisto :D Jos olen metsässä sienestämässä/marjastamassa, keskityn niin paljon nenä maata kohti kulkemiseen, että varsinkin tasaisessa metsämaastoon minulla ei hetken päästä ole hajuakaan siitä mistä olen tullut. Vähänkään tutummassa metsässä, tai jos siellä on selkeitä pinnanmuotoja, havainnoin automaattisemmin ympäristöäni. En kuitenkaan koskaan metsään eksynyt ole, jonkinlainen käsitys aina on, mistä päin auto löytyy.
Kaupungeissa/rakennetuilla alueilla/tieverkolla minulle taas on aina selvää mistä olen tulossa ja minne olen menossa. On sama liikunko autolla, pyörällä, kävellen vai miten tai onko kyseessä suurkaupunki, pieni kaupunki, taajama vai mikä. Sitä, mihin se perustuu, ei osaa kyllä sanoa. Vieraassa paikassa toki vilkaisen karttaa tai mapsia ennen lähtöä, mutten sitä sen jälkeen tarvitse. En paina tietoisesti mieleeni mitään osoitteita, rakennuksia, maamerkkejä tai muita. Auton parkkeeratessani sentään yritän muistaa katsoa mille kadulle sen pysäköin ja lähimmän risteävän kadun. Vielä en ole omaani hukannut ja nykyäänhän tuossa auttaa sekin, että puhelimeni kyllä muistaa missä pysäköity auto on ja osaa sinne johdattaa.Niin kuin joku mainitsi, niin tässä taitaa olla kyse jostain hahmotuskyvystä. Ja mitä tuolla aivoissa tapahtuu ihan automaattisesti, en koe mitenkään erityisesti panostavani ympäristön tarkkailuun. Ja jos AP ihmettelee miten joku osaa kulkea eksymättä, niin ainakin minä vastavuoroisesti itsekseni ihmettelen niitä ihmisiä, joiden kanssa liikun ja jotka eivät vaan millään osaa liikkua eksymättä. Kun se on itselle itsestäänselvyys. Minä osaan tämän, mutta olen sitten jossain toisessa asiassa aivan osaamaton.
Minusta taas tuo kuvailemasi ilmiö kuulostaa suorastaan yliluonnolliselta. En tajua, miten voi uudessa kaupungissa osata liikkua noin hyvin vain sillä perusteella, että on vilkaissut karttaa lähtiessään. Itse eksyn helposti aina ja kaikkialla, ja uusien reittien opetteluun menee aina aikaa. Olen lapsesta saakka ollut samanlainen. Metsässä olen pyrkinyt aikuisena harjoittelemaan suunnistamista maanpinnan muotojen ym perusteella, koska siellä voi oikeasti olla pulassa jos eksyy.
Olen eri. En ole koskaan pelännyt olevani eksyksissä, en muista kokeneeni sellaista tunnetta eikä minun tarvitse ponnistella "pysyäkseni kartalla". Käytiin ystäväni kanssa molemmille vieraassa kaupungissa ravintolassa. Ohjasin hänet sinne kartan avulla. Pois ohjasin jo ilman karttaa ja sanoin, että seuraavalla kerralla ei tarvita enää karttaa. Hän oli aidosti hämmästynyt, että miten muka.
Emmää paina mitään tien nimiä tai mitään muutakaan mieleen. Sen nyt vaan muistaa missä on kulkenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuljettuani reitin muistiini jää helposti sekä käännösten määrä että suunta. Takaisin mentäessä käännän ajatukset ns. Peilikuvaksi. Matkan varrelta jää myös mieleen satunnaisia ns. maamerkkejä, jotka kertovat että oikeassa suunnassa ollaan.
Olen havainnut, että hyvä suuntavaisto tulee tarpeeseen myös videopeleissä :)
Käännösten muistaminen on ehkä se olennainen omallakin kohdalla, kun piti nyt oikein alkaa miettimään asiaa.
Vieraassa kaupungissa tiedän missä kohtaa hotelli on kartalla ja mihin suuntaan lähden kävelemään. Kunhan ei liikaa poikkea suunnasta tai tee liikaa käännöksiä, niin pysyn kartalla. Ja jälkikäteen katson missä olen liikkunut, niin seuraavalla kerralla muistan taas enemmän.
Minusta sinä et oikeastaan pysy kartalla vaan muistat tarvittavan määrän liikkeitäsi. Jotkut hahmottavat ihan oikeasti kartan ja missä kohtaa sitä ovat itse.
Kyllä minä sen kartankin siinä samalla hahmotan. Mutta käännösten perusteella tiedän missä suunnassa karttaa olen. Mutta vaikea sanoa hahmotanko sen jotenkin eri tavalla kuin joku toinen. Millä tavalla itse hahmotat?
Minulla ja siskollani on hyvä suuntavaisto. Kerran vieraassa kaupungissa ollessamme päätettiin lähteä rantaan (ei mihinkään tiettyyn paikkaan, vaan yleisesti veden äärelle) ja olimmekin eri mieltä, kumpaan suuntaan pitää lähteä. Olimme että hetkinen, miten voimme olla eri mieltä, kunnes sanoin, että todennäköisesti olemme siis jossain niemessä ja kun katsoimme karttaa, niin niemessä olimme ja molemmista suunnista olisi päässyt rantaan...
Suuntavaistossa on paljon samaa kuin vaikkapa joukkuelajien pelin hahmotuskyvyssä. Joillakin on ylimääräinen vaisto hahmottaa ympäristö vaikka miten pyörisi siinä. Tavalliset kuolevaiset ähisevät joidenkin maamerkkien kanssa.
Onkohan siinä vähän sellaista korva-kaikuluotaustakin, että havainnoi, mistä ääni kimpoaa ja mistä ei, missä on aukeaa ja missä seinä vastassa?
Jotenkin se suunta vaan pysyy päässä, ja vaikka esim. Sienestämässä mutkittelee ja keskittyy sieniin, niin aina on hahmotus mistä suunnasta tulin linnuntietä. Lisäksi hyvä muisti varmasti auttaa, ja muistan seuraavana kesänä mistä tarkalleen löysin edellisvuonna kanttarelleja, vaikka kyse on umpimetsästä ilman polkuja.