Lue keskustelun säännöt.
Te, keillä on hyvä suuntavaisto, niin miten havannoit ympäristöäsi?
Tuli oltua reissulla viikonloppuna. Olen ollut siellä aikaisemminkin, mutten edelleen osaa liikkua siellä juuri mihinkään.
Ystäväni ymmärtää jo ensimmäisen kävelyn jälkeen, missä ollaan ja missä päin on mikäkin. Itse olen hyvin hämmästynyt, miten joku osaakin.
Noh, kun mietin itseäni, tuudittaudun liikaakin siihen, että toinen osaa ja itse kuljen melkein kuin kapteeni käskee (tiedän, se on ärsyttävää toisesta). Joten ympäristön havannointi maamerkkeineen jää huonoksi.
Te, keillä on omasta mielestänne hyvä suuntavaisto ja kun olette jossain uudemmassa paikassa, painatko koko ajan mieleesi kaikki tien nimet, maamerkit, patsaat, talot tms? Ja oikein pänttäät niitä päähäsi? Vai riittääkö, että kuljet vaan ilman pahempia pänttäilyjä ja muistat sen jälkeen tasan tarkkaan vaan reitit?
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että tämä liittyy enemmän abstraktiin hahmmotuskykyyn ja kykyyn havainnoida ympäristöä laaja-alaisesti ja siten kirjaimellisesti suuntaa antavia yksityiskohtia huomaten.
Liittyy täysin spatiaaliseen hahmotuskykyyn, joka on muuten miehillä huomattavasti naisia kehittyneempi.
Ehkä keskimäärin, mutta meillä se olen kyllä minä, siis vaimo, joka sanoo minne kannattaa mennä, ja mies on jo kauan sitten oppinut luottamaan suuntavaistooni kun omansa on surkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa lukea miten monilla on samanlaisia kokemuksia! Minäkin yleensä tiedän pääilmansuunnat se enempää ajattelematta. Kaupungeissa olen parempi kuin metsissä, järjestäisiköhän joku urbaanisuunnistuskisat? ;) Siinä kun muut kulkevat tyyliin hotellilta rannalle aina samaa hankalaa reittiä, olen keksinyt jo monta näppärää oikotietä.
En tietoisesti pane mieleeni maamerkkejä, mutta sellaisia jää mieleen. Olin erään ryhmän kanssa rämpimässä oppaan kanssa maastossa enkä kiinnittänyt kovasti huomiota menomatkaan. Perillä satoi ja tuuli, minulla oli huonot varusteet ja koska oli kylmä, lähdin yksin takaisin. Helpostihan se löytyi: tuossa on se hassu kivikasa, tässä katkennut puu, tuolta kaukaa tultiin kiertämällä eli tästä pääsee lyhyempää reittiä. Pääsin lämpimään ja kaikki oli hyvin. Eli kyllä ympäristön yksityiskohdat jäävät mieleen.
Olen hyvä kartanlukija, mutta valitettavasti mies ei aina osaa hahmoittaa mitä tarkoitan. Jos sanon, että seuraavasta isosta risteyksestä oikealle, niin hän ei osaa ennakoida eikä tiedä mikä kaista pitäisi valita - ja sitähän minä en osaa neuvoa. On pitänyt muuten vääntää terminologia rautalangasta, eli mitä tarkoitan "isolla risteyksellä"! Ei käännytä Kososen Koneliikkeen pihaan oikealle, vaan odotetaan risteystä jossa on kylttejä ja kaistoja ja ehkä liikennevalotkin.
Rajoituksenikin tiedän. Vierassa metsässä en voi luottaa suuntavaistoon 100%sti, varsinkin jos on pilvistä. Kaupungissa vilkaisen karttaa ja sitten neuvonkin tietä vieraille tai kerron, että tossa nurkan takana on kahvila kaverille, joka ei voi käsittää mistä sen tiedän (kartasta).
Tuo kuulostaa kyllä tutulle, ettei osaa selittää toiselle sitä reittiä niin että tämä ymmärtäisi. Mun miehellä on huonompi suuntavaisto ja varsinkin ajaessa se haluaa että minä opastan minne ajaa, ja hermostuu sitten jos opastan sen mielestä väärin. Sillä meni tosi pitkään oppia edes tän meidän kotikaupungin kaupunginosien nimiä ja reittejä niihin. Tästä syystä minä yleensä ajan jos on kaupunkiajoa 😅
Rohkeus. Sellasilla ihmisillä on hyvä suuntavaisto, jotka ei pelkää. Ei ne kokoajan katso, että jaahas, tuossa on joku risu ristissä ja että tästä pitääkin ottaa kuva, että osaan palata samaa reittiä takaisin. Rohkeat menee siitä mistä menee ja löytää aina perille, suorinta tietä, ei ne vatvo ja arvioi, ja tulee yleensä eri kautta takaisin, kuin mistä lähti. Jos siis haluaa osata suunnistaa missä tahansa, on oltava ensikädessä rohkea ja lopetettava pelkäämästä sitä eksymistä.
Tsekkaapa joskus keskikesällä mistä se oikeasti Suomessa nousee, ei tähänkään aikaan vuodesta nouse suoraan idästä. Ja keskikesällä aurinko on tasan etelässä kello. 14, ei puolenpäivän aikaan.