Lue keskustelun säännöt.
Mummo sai biologisia lastenlapsia eikä enää välitä ei-biologisesta
05.02.2023 |
Surettaa ihan hirveästi lapsen puolesta. Lapsi on esikoiseni, ei missään tekemisissä isänsä tai tämän suvun kanssa. Mieheni on ollut lapsen elämässä ihan alusta asti, kutsunut häntä isäksi ja mies on myös adoptoinut lapsen. Miehen äiti oli alkuun innoissaan lapsesta, hänellä oli kuulemma niin kova mummokuume. Anoppi tosiaan oli lapselle mummo, ja vielä silloinkin kun saatiin miehen kanssa yhteinen lapsi. Nyt kun miehen siskolla ja veljellä on omia lapsia, mummoa kiinnostaakin vain "oikeat" lapsenlapset. Perheeseen ja sukuun aina kuulunut esikoinen on pullautettu ulos. Mummo ei enää huoli häntä yökylään muiden lasten kanssa, ei anna yhtä hyviä lahjoja kuin aikaisemmin ja antaa edelleen muille lapsille, nyt viimeisimpänä jätti lapsen synttärit väliin kun oli lahjakortti risteilylle. Mies on ihan yhtä pihalla kuin minäkin, eikä kysyessä ole saanut äidiltään muuta syytä käytökselle kuin että lapsi ei ole oikea lapsenlapsi.
Mitään muuta keinoa eriarvoisuuden tasoittamiseen ei olla keksitty kuin että on vähennetty yhteyksiä isovanhempiin ihan koko perheen osalta, eli nuorempikaan ei enää juurikaan ole tekemisissä isovanhempien kanssa. Eikä sekään tunnu reilulta, mutta en myöskään halua että vanhempi lapsi joutuu ihmettelemään miksi pikkusisarus on tärkeämpi kuin hän. Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta, voiko tilanne vielä tasoittua?
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän adoptiolapsi tai parin yhteinen keinohedelmöitetty lapsi on eri asia. Siinä ei tule mukana lapsen biologista vanhempaa mukana.
Tässähän taas tulee lapsen äidin menneisyys lapsen muodossa sukuun. Lapsen isä voi olla ok vaimonsa edellisen elämän kanssa, mutta mutta mutta.....
Tuleehan adoptiolapsenkin kanssa biologisten vanhempien perintö mukana. Esim. äidin päihteiden käyttö raskausaikana voi vaikuttaa lapseen todella paljon. Tai vähän vanhemman lapsen kohdalla käytökseen vaikuttavia muistoja huonoista elinoloista, tyyliin lastenkoti missä on eletty viidakon lakien mukaan, tai se että vanhemmat ovat konkreettisesti jättäneet huolehtimatta. Adoptiolapsen mukana tuleva painolasti voi olla hyvinkin raskas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätähän on myös bio-lastenlasten kohtelussa.
Meillä toinen isoäiti pitää lempilapsensa esikoista jumalasta seuraavana. Ulospäin kyllä esittää kuinka kaikki on tärkeitä ja päläpälä, käytöksestä ja puheenaiheista kyllä huomaa kuka oikeasti merkitsee.
No tästä on vuosien varrella seurannut se että meidän lapset menevät kylään tapaamaan lemmikkejä - eivät isovanhempia. Ja kokevat muista syistä tämän isoäitinsä ahdistavana ja tarvitsevat vanhemman tukemaan - muuten mummo jyrää omalla tahdollaan ja lapsen tahto lytätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota, kunnes nuorimmainen on saman ikäinen kuin vanhin lapsenne nyt ja valita vasta sitten lahjojen hienoudesta. Meidän mummi lopetti kalliiden lahjojen oston jokaiselta lapsenlapselta, kun tämä täytti 10. Ei tullut mieleenkään olla kateellinen, kun pienemmät sisarukset sai kalliimpaa lelua, kun itse sai kivaa hilpetööriä silloisesta tiimarista. Ei voi olettaa, että mummi ostaa aina kalleimmat ja hienoimmat lahjat.
Olihan sitä inhottavaa kohtelua muutakin kuin lahjat. Ei anna aikaansa, ja joku risteilylahjakorttikin menee lapsen edelle.
Isovanhemmat, elämänne tarkoitus on miellyttää lapsianne, jo aikuisia, perheen perustaneet, muuta ei saa elämässänne olla.
Kuulostaapa kamalalle.
Sanon minäkin ajatukseni, että mä en edes alkaisi olemaan mummo muille kuin biologisille lapsenlapsille. Jos en niitä saa, niin sitten en tietenkään ole mummo ollenkaan.Eli jos lapsesi adoptoisi lapsen, et olisi tälle mummo? Ja jos lapsesi saisi myöhemmin biologisen lapsen, olisit mummo vain tälle nuoremmalle?
Kutakuinkin näin.
Lapseni saa toki adoptoida ja ryhtyä vanhemmaksi. Sehän on hänen valintansa mutta ei se minusta mummoa tee. Minusta tulee mummo vain biologisten lasten kautta.Kauheaa, olet kyllä moukka.
Lapsesi tuskin olisi tekemisissä kanssasi enää koskaan.En minä ole vastuussa aikuisen lapseni valinnoista. Jos hän adoptoi lapsen se on HÄNEN oma valintansa eikä liity minuun mitenkään.
Minun näkemykseni on, että MUMMOKSI tullaan vain biologisen lapsenlapsen saamisella.
Jos niitä ei ole, ei ole oikea mummokaan.
En minä alkanut anoppipuoltakaan lapsillemme mummoksi kutsumaan kun hän ei ollut mieheni oikea äiti.
Joku tolkku nyt sentään.Lapsesi lapsi = lapsenlapsesi.
Niin. Biologinen lapsi. Ei adoptiolapsi ole lapseni lapsi vaan adoptoitu lapsi. Se on ihan eri asia.
Et ilmeisesti edes ymmärrä, mitä adoptio tarkoittaa. Se tarkoittaa kirjaimellisestikin omaksi ottamista. Lapsesi adoptoitu lapsi on hänen oma lapsensa. Ja sinun oma lapsenlapsesi.
Sä tässä et ymmärrä. Ei ole biologinen lapsi koskaan vaikka kuinka adoptoisi.
Ilmenee käytännössä vaikka niin, että mun sairauteni ei ole koskaan hänen rasitteenaan mutta lapseni rasitteena voi olla. Mun geenini ei ole hänellä mutta lapsellani on jokunen. Meidän suku ja geenit ei jatku hänen kauttaan koska hänen vanhempansa eivät ole meidän sukua.
Rautalangasta väännettynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota, kunnes nuorimmainen on saman ikäinen kuin vanhin lapsenne nyt ja valita vasta sitten lahjojen hienoudesta. Meidän mummi lopetti kalliiden lahjojen oston jokaiselta lapsenlapselta, kun tämä täytti 10. Ei tullut mieleenkään olla kateellinen, kun pienemmät sisarukset sai kalliimpaa lelua, kun itse sai kivaa hilpetööriä silloisesta tiimarista. Ei voi olettaa, että mummi ostaa aina kalleimmat ja hienoimmat lahjat.
Olihan sitä inhottavaa kohtelua muutakin kuin lahjat. Ei anna aikaansa, ja joku risteilylahjakorttikin menee lapsen edelle.
Isovanhemmat, elämänne tarkoitus on miellyttää lapsianne, jo aikuisia, perheen perustaneet, muuta ei saa elämässänne olla.
Kuulostaapa kamalalle.
Sanon minäkin ajatukseni, että mä en edes alkaisi olemaan mummo muille kuin biologisille lapsenlapsille. Jos en niitä saa, niin sitten en tietenkään ole mummo ollenkaan.Eli jos lapsesi adoptoisi lapsen, et olisi tälle mummo? Ja jos lapsesi saisi myöhemmin biologisen lapsen, olisit mummo vain tälle nuoremmalle?
Kutakuinkin näin.
Lapseni saa toki adoptoida ja ryhtyä vanhemmaksi. Sehän on hänen valintansa mutta ei se minusta mummoa tee. Minusta tulee mummo vain biologisten lasten kautta.Kauheaa, olet kyllä moukka.
Lapsesi tuskin olisi tekemisissä kanssasi enää koskaan.En minä ole vastuussa aikuisen lapseni valinnoista. Jos hän adoptoi lapsen se on HÄNEN oma valintansa eikä liity minuun mitenkään.
Minun näkemykseni on, että MUMMOKSI tullaan vain biologisen lapsenlapsen saamisella.
Jos niitä ei ole, ei ole oikea mummokaan.
En minä alkanut anoppipuoltakaan lapsillemme mummoksi kutsumaan kun hän ei ollut mieheni oikea äiti.
Joku tolkku nyt sentään.Lapsesi lapsi = lapsenlapsesi.
Niin. Biologinen lapsi. Ei adoptiolapsi ole lapseni lapsi vaan adoptoitu lapsi. Se on ihan eri asia.
Et ilmeisesti edes ymmärrä, mitä adoptio tarkoittaa. Se tarkoittaa kirjaimellisestikin omaksi ottamista. Lapsesi adoptoitu lapsi on hänen oma lapsensa. Ja sinun oma lapsenlapsesi.
Sä tässä et ymmärrä. Ei ole biologinen lapsi koskaan vaikka kuinka adoptoisi.
Ilmenee käytännössä vaikka niin, että mun sairauteni ei ole koskaan hänen rasitteenaan mutta lapseni rasitteena voi olla. Mun geenini ei ole hänellä mutta lapsellani on jokunen. Meidän suku ja geenit ei jatku hänen kauttaan koska hänen vanhempansa eivät ole meidän sukua.
Rautalangasta väännettynä.
Ei ole biologinen, mutta oma on, koska on _otettu omaksi_.
Biologinen ja oma eivät ole synonyymejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota, kunnes nuorimmainen on saman ikäinen kuin vanhin lapsenne nyt ja valita vasta sitten lahjojen hienoudesta. Meidän mummi lopetti kalliiden lahjojen oston jokaiselta lapsenlapselta, kun tämä täytti 10. Ei tullut mieleenkään olla kateellinen, kun pienemmät sisarukset sai kalliimpaa lelua, kun itse sai kivaa hilpetööriä silloisesta tiimarista. Ei voi olettaa, että mummi ostaa aina kalleimmat ja hienoimmat lahjat.
Olihan sitä inhottavaa kohtelua muutakin kuin lahjat. Ei anna aikaansa, ja joku risteilylahjakorttikin menee lapsen edelle.
Isovanhemmat, elämänne tarkoitus on miellyttää lapsianne, jo aikuisia, perheen perustaneet, muuta ei saa elämässänne olla.
Kuulostaapa kamalalle.
Sanon minäkin ajatukseni, että mä en edes alkaisi olemaan mummo muille kuin biologisille lapsenlapsille. Jos en niitä saa, niin sitten en tietenkään ole mummo ollenkaan.Eli jos lapsesi adoptoisi lapsen, et olisi tälle mummo? Ja jos lapsesi saisi myöhemmin biologisen lapsen, olisit mummo vain tälle nuoremmalle?
Kutakuinkin näin.
Lapseni saa toki adoptoida ja ryhtyä vanhemmaksi. Sehän on hänen valintansa mutta ei se minusta mummoa tee. Minusta tulee mummo vain biologisten lasten kautta.Kauheaa, olet kyllä moukka.
Lapsesi tuskin olisi tekemisissä kanssasi enää koskaan.En minä ole vastuussa aikuisen lapseni valinnoista. Jos hän adoptoi lapsen se on HÄNEN oma valintansa eikä liity minuun mitenkään.
Minun näkemykseni on, että MUMMOKSI tullaan vain biologisen lapsenlapsen saamisella.
Jos niitä ei ole, ei ole oikea mummokaan.
En minä alkanut anoppipuoltakaan lapsillemme mummoksi kutsumaan kun hän ei ollut mieheni oikea äiti.
Joku tolkku nyt sentään.Lapsesi lapsi = lapsenlapsesi.
Niin. Biologinen lapsi. Ei adoptiolapsi ole lapseni lapsi vaan adoptoitu lapsi. Se on ihan eri asia.
Et ilmeisesti edes ymmärrä, mitä adoptio tarkoittaa. Se tarkoittaa kirjaimellisestikin omaksi ottamista. Lapsesi adoptoitu lapsi on hänen oma lapsensa. Ja sinun oma lapsenlapsesi.
Sä tässä et ymmärrä. Ei ole biologinen lapsi koskaan vaikka kuinka adoptoisi.
Ilmenee käytännössä vaikka niin, että mun sairauteni ei ole koskaan hänen rasitteenaan mutta lapseni rasitteena voi olla. Mun geenini ei ole hänellä mutta lapsellani on jokunen. Meidän suku ja geenit ei jatku hänen kauttaan koska hänen vanhempansa eivät ole meidän sukua.
Rautalangasta väännettynä.
Biologinen ei tarkoita omaa. Rautalangasta väännettynäkään.
Kukaan ei ole myöskään väittänyt, että adoptoitu lapsi muuttuisi biologiseksi adoptiolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä nämä "lapsella on oikeus oikeisiin/biologisiin sukulaisiinsa" -huutelut oikein on?
Ensinnäkin adoptoidun oikea suku on se suku, mihin hän nyt kuuluu.
Toiseksi, lapsen oikeudet tietää biologisesta taustastaan ei nyt liity tähän keskusteluun yhtään mitenkään.
Kyllä varmaan lasta joka kuitenkin elää biologisen äidin kanssa rupee kiinnostamaan, hei, kuka mun oikee isä on.
Kyllä on vastuuta naisellakin joka hankkii adoptio-isän lapselle.
Kun nämä ulkomailta adoptoidutkin etsivät lastenkotia ja juuriaan aikuisena.
Kirjallisuudessa on monia tarinoita kun lapsi saa jonkun sairauden, pitäisi löytää biologiset vanhemmat/ sukulaiset luovuttamaan selkäydintä tai munuaista tma.
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksesta samantyyppisessä tilanteessa, älä välitä siitä, miten mummo toimii serkkujen kanssa, säästät itsesi ja lapsesi paljolta murheelta. Meillä oli serkkujen valokuvilla tapetoitu seinät jne, sanoin lapselle, että mummo näkee heitä varmaan harvemmin ja haluaa kuvat esille siksi tai jotain vastaavaa, ei ihmetellyt enää asiaa. Lahjat sun muut mitä serkut sai, ei kiinnostanut.
Kun meille tuli lahjoja, avasin ne itse etukäteen ja joko ostin lisää sille, jolle mummo ei tai jaoin jo ostetut lahjat lasten kesken tasaisemmin ja paketoin uudestaan.
Omien lasten kuvat yhteiskuvina, jos haluaa esille, kaikki on siinä. Käytiin vain kaikki yhdessä kylässä ja keksin lapsille tekemistä keskenään, johon jos mummo halusi mukaan, joutui olemaan kaikkien kanssa, pelaaminen tms.
Vuosien vieriessä tilanne tasoittui, kun ne "omat" lapsenlapsetkin alkoi olla isompia omine kiinnostuksenkohteineen ja menoineen. Nyt eroa kohtelussa ei enää huomaa ja kaikilla on hyvät välit tuohon mummoon, myös minulla.
Ja kyllä mulla sydämeen sattui ja tuntui pahalta vuosia, mutta päätin ettei lapset tästä kärsi jos minä asialle mitään voin.
Olet kyllä hyväntahtoinen ja viisas ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptiossa lapsi otetaan omaksi. Adoptoitu lapsi on siis oma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota, kunnes nuorimmainen on saman ikäinen kuin vanhin lapsenne nyt ja valita vasta sitten lahjojen hienoudesta. Meidän mummi lopetti kalliiden lahjojen oston jokaiselta lapsenlapselta, kun tämä täytti 10. Ei tullut mieleenkään olla kateellinen, kun pienemmät sisarukset sai kalliimpaa lelua, kun itse sai kivaa hilpetööriä silloisesta tiimarista. Ei voi olettaa, että mummi ostaa aina kalleimmat ja hienoimmat lahjat.
Olihan sitä inhottavaa kohtelua muutakin kuin lahjat. Ei anna aikaansa, ja joku risteilylahjakorttikin menee lapsen edelle.
Isovanhemmat, elämänne tarkoitus on miellyttää lapsianne, jo aikuisia, perheen perustaneet, muuta ei saa elämässänne olla.
Kuulostaapa kamalalle.
Sanon minäkin ajatukseni, että mä en edes alkaisi olemaan mummo muille kuin biologisille lapsenlapsille. Jos en niitä saa, niin sitten en tietenkään ole mummo ollenkaan.Eli jos lapsesi adoptoisi lapsen, et olisi tälle mummo? Ja jos lapsesi saisi myöhemmin biologisen lapsen, olisit mummo vain tälle nuoremmalle?
Kutakuinkin näin.
Lapseni saa toki adoptoida ja ryhtyä vanhemmaksi. Sehän on hänen valintansa mutta ei se minusta mummoa tee. Minusta tulee mummo vain biologisten lasten kautta.Kauheaa, olet kyllä moukka.
Lapsesi tuskin olisi tekemisissä kanssasi enää koskaan.En minä ole vastuussa aikuisen lapseni valinnoista. Jos hän adoptoi lapsen se on HÄNEN oma valintansa eikä liity minuun mitenkään.
Minun näkemykseni on, että MUMMOKSI tullaan vain biologisen lapsenlapsen saamisella.
Jos niitä ei ole, ei ole oikea mummokaan.
En minä alkanut anoppipuoltakaan lapsillemme mummoksi kutsumaan kun hän ei ollut mieheni oikea äiti.
Joku tolkku nyt sentään.Lapsesi lapsi = lapsenlapsesi.
Niin. Biologinen lapsi. Ei adoptiolapsi ole lapseni lapsi vaan adoptoitu lapsi. Se on ihan eri asia.
Et ilmeisesti edes ymmärrä, mitä adoptio tarkoittaa. Se tarkoittaa kirjaimellisestikin omaksi ottamista. Lapsesi adoptoitu lapsi on hänen oma lapsensa. Ja sinun oma lapsenlapsesi.
Sä tässä et ymmärrä. Ei ole biologinen lapsi koskaan vaikka kuinka adoptoisi.
Ilmenee käytännössä vaikka niin, että mun sairauteni ei ole koskaan hänen rasitteenaan mutta lapseni rasitteena voi olla. Mun geenini ei ole hänellä mutta lapsellani on jokunen. Meidän suku ja geenit ei jatku hänen kauttaan koska hänen vanhempansa eivät ole meidän sukua.
Rautalangasta väännettynä.Ei ole biologinen, mutta oma on, koska on _otettu omaksi_.
Biologinen ja oma eivät ole synonyymejä.
Niin, lapseni oma. Ei minun.
En minä halua adoptiolapsen mummoksi. Enkä myöskään minkään bonuslapsen mummoksi.
Edelleen jos lapseni sellaisen ratkaisun tekee, minä en aio olla sen lapsen mummo. Piste.
Voin olla joku Maija-täti mutta mummo en ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä nämä "lapsella on oikeus oikeisiin/biologisiin sukulaisiinsa" -huutelut oikein on?
Ensinnäkin adoptoidun oikea suku on se suku, mihin hän nyt kuuluu.
Toiseksi, lapsen oikeudet tietää biologisesta taustastaan ei nyt liity tähän keskusteluun yhtään mitenkään.
Kyllä varmaan lasta joka kuitenkin elää biologisen äidin kanssa rupee kiinnostamaan, hei, kuka mun oikee isä on.
Kyllä on vastuuta naisellakin joka hankkii adoptio-isän lapselle.Kun nämä ulkomailta adoptoidutkin etsivät lastenkotia ja juuriaan aikuisena.
Kirjallisuudessa on monia tarinoita kun lapsi saa jonkun sairauden, pitäisi löytää biologiset vanhemmat/ sukulaiset luovuttamaan selkäydintä tai munuaista tma.
Tässä keskustelussa ei ollut kyse mistään näistä.
Ehkä sinulla on kovin ruusuinen kuva nyyhkyisistä adoptiotarinoista, missä on aina kaunis kohtaus, missä adoptoitu tapaa kyynelehtien biologiset vanhempansa. Se on kuitenkaan hyvin harvoin todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset on tehty luovuttajan siittiöillä, ja täytyy kyllä kehua appivanhempia. Vaikka olivat maalaisia ja jo iäkkäitä, niin ikinä eivät sorsineet meidän lapsia. Kaikki lapsenlapset olivat heille rakkaita ja läheisiä. Sitä en tiedä, mitä syvällä sydämissään tunsivat, mutta millään tavalla mikään eriarvoisuus ei ainakaan näkynyt. Olen siitä hyvin, hyvin kiitollinen.
Minä toin mukana kaksi lasta, jotka olivat tekemisissä myös isänsä kanssa. Mieheni on siis lapsille isäpuoli, ja hänen vanhempansa ovat silti ottaneet lapset vastaan tosi lämpimästi. Anoppi aina sanoo, että hänen sylissään on tilaa useammallekin lapselle. Vaikka poikani on jo sen verran isokokoinen, että voisi helpommin ottaa mummin syliinsä. Ihanaa, että mummin kaltaisiaan ihmisiä on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota, kunnes nuorimmainen on saman ikäinen kuin vanhin lapsenne nyt ja valita vasta sitten lahjojen hienoudesta. Meidän mummi lopetti kalliiden lahjojen oston jokaiselta lapsenlapselta, kun tämä täytti 10. Ei tullut mieleenkään olla kateellinen, kun pienemmät sisarukset sai kalliimpaa lelua, kun itse sai kivaa hilpetööriä silloisesta tiimarista. Ei voi olettaa, että mummi ostaa aina kalleimmat ja hienoimmat lahjat.
Olihan sitä inhottavaa kohtelua muutakin kuin lahjat. Ei anna aikaansa, ja joku risteilylahjakorttikin menee lapsen edelle.
Isovanhemmat, elämänne tarkoitus on miellyttää lapsianne, jo aikuisia, perheen perustaneet, muuta ei saa elämässänne olla.
Kuulostaapa kamalalle.
Sanon minäkin ajatukseni, että mä en edes alkaisi olemaan mummo muille kuin biologisille lapsenlapsille. Jos en niitä saa, niin sitten en tietenkään ole mummo ollenkaan.Eli jos lapsesi adoptoisi lapsen, et olisi tälle mummo? Ja jos lapsesi saisi myöhemmin biologisen lapsen, olisit mummo vain tälle nuoremmalle?
Kutakuinkin näin.
Lapseni saa toki adoptoida ja ryhtyä vanhemmaksi. Sehän on hänen valintansa mutta ei se minusta mummoa tee. Minusta tulee mummo vain biologisten lasten kautta.Kauheaa, olet kyllä moukka.
Lapsesi tuskin olisi tekemisissä kanssasi enää koskaan.En minä ole vastuussa aikuisen lapseni valinnoista. Jos hän adoptoi lapsen se on HÄNEN oma valintansa eikä liity minuun mitenkään.
Minun näkemykseni on, että MUMMOKSI tullaan vain biologisen lapsenlapsen saamisella.
Jos niitä ei ole, ei ole oikea mummokaan.
En minä alkanut anoppipuoltakaan lapsillemme mummoksi kutsumaan kun hän ei ollut mieheni oikea äiti.
Joku tolkku nyt sentään.Lapsesi lapsi = lapsenlapsesi.
Niin. Biologinen lapsi. Ei adoptiolapsi ole lapseni lapsi vaan adoptoitu lapsi. Se on ihan eri asia.
Et ilmeisesti edes ymmärrä, mitä adoptio tarkoittaa. Se tarkoittaa kirjaimellisestikin omaksi ottamista. Lapsesi adoptoitu lapsi on hänen oma lapsensa. Ja sinun oma lapsenlapsesi.
Sä tässä et ymmärrä. Ei ole biologinen lapsi koskaan vaikka kuinka adoptoisi.
Ilmenee käytännössä vaikka niin, että mun sairauteni ei ole koskaan hänen rasitteenaan mutta lapseni rasitteena voi olla. Mun geenini ei ole hänellä mutta lapsellani on jokunen. Meidän suku ja geenit ei jatku hänen kauttaan koska hänen vanhempansa eivät ole meidän sukua.
Rautalangasta väännettynä.Ei ole biologinen, mutta oma on, koska on _otettu omaksi_.
Biologinen ja oma eivät ole synonyymejä.Niin, lapseni oma. Ei minun.
En minä halua adoptiolapsen mummoksi. Enkä myöskään minkään bonuslapsen mummoksi.
Edelleen jos lapseni sellaisen ratkaisun tekee, minä en aio olla sen lapsen mummo. Piste.
Voin olla joku Maija-täti mutta mummo en ole.
Ei vanhemmat määrää sitäkään, hankkiiko lapset biologisia lapsia vai ei. Se on ihan lapsen ja puolisonsa oma päätös, miten ja kuinka monta lasta hankkii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota, kunnes nuorimmainen on saman ikäinen kuin vanhin lapsenne nyt ja valita vasta sitten lahjojen hienoudesta. Meidän mummi lopetti kalliiden lahjojen oston jokaiselta lapsenlapselta, kun tämä täytti 10. Ei tullut mieleenkään olla kateellinen, kun pienemmät sisarukset sai kalliimpaa lelua, kun itse sai kivaa hilpetööriä silloisesta tiimarista. Ei voi olettaa, että mummi ostaa aina kalleimmat ja hienoimmat lahjat.
Olihan sitä inhottavaa kohtelua muutakin kuin lahjat. Ei anna aikaansa, ja joku risteilylahjakorttikin menee lapsen edelle.
Isovanhemmat, elämänne tarkoitus on miellyttää lapsianne, jo aikuisia, perheen perustaneet, muuta ei saa elämässänne olla.
Kuulostaapa kamalalle.
Sanon minäkin ajatukseni, että mä en edes alkaisi olemaan mummo muille kuin biologisille lapsenlapsille. Jos en niitä saa, niin sitten en tietenkään ole mummo ollenkaan.Eli jos lapsesi adoptoisi lapsen, et olisi tälle mummo? Ja jos lapsesi saisi myöhemmin biologisen lapsen, olisit mummo vain tälle nuoremmalle?
Kutakuinkin näin.
Lapseni saa toki adoptoida ja ryhtyä vanhemmaksi. Sehän on hänen valintansa mutta ei se minusta mummoa tee. Minusta tulee mummo vain biologisten lasten kautta.Kauheaa, olet kyllä moukka.
Lapsesi tuskin olisi tekemisissä kanssasi enää koskaan.En minä ole vastuussa aikuisen lapseni valinnoista. Jos hän adoptoi lapsen se on HÄNEN oma valintansa eikä liity minuun mitenkään.
Minun näkemykseni on, että MUMMOKSI tullaan vain biologisen lapsenlapsen saamisella.
Jos niitä ei ole, ei ole oikea mummokaan.
En minä alkanut anoppipuoltakaan lapsillemme mummoksi kutsumaan kun hän ei ollut mieheni oikea äiti.
Joku tolkku nyt sentään.Lapsesi lapsi = lapsenlapsesi.
Niin. Biologinen lapsi. Ei adoptiolapsi ole lapseni lapsi vaan adoptoitu lapsi. Se on ihan eri asia.
Et ilmeisesti edes ymmärrä, mitä adoptio tarkoittaa. Se tarkoittaa kirjaimellisestikin omaksi ottamista. Lapsesi adoptoitu lapsi on hänen oma lapsensa. Ja sinun oma lapsenlapsesi.
Sä tässä et ymmärrä. Ei ole biologinen lapsi koskaan vaikka kuinka adoptoisi.
Ilmenee käytännössä vaikka niin, että mun sairauteni ei ole koskaan hänen rasitteenaan mutta lapseni rasitteena voi olla. Mun geenini ei ole hänellä mutta lapsellani on jokunen. Meidän suku ja geenit ei jatku hänen kauttaan koska hänen vanhempansa eivät ole meidän sukua.
Rautalangasta väännettynä.Ei ole biologinen, mutta oma on, koska on _otettu omaksi_.
Biologinen ja oma eivät ole synonyymejä.Niin, lapseni oma. Ei minun.
En minä halua adoptiolapsen mummoksi. Enkä myöskään minkään bonuslapsen mummoksi.
Edelleen jos lapseni sellaisen ratkaisun tekee, minä en aio olla sen lapsen mummo. Piste.
Voin olla joku Maija-täti mutta mummo en ole.
Sitä kun ei sinulta kysytä, vaan valinta on yksistään sen lapsesi. Ihan siinä missä on hänen valintansa tekeekö hän sinusta yhden vai kuuden lapsen mummon, ihan samoin hänellä on valta siihen tekeekö hän sinusta adoptoidun vai biologisen lapsen mummon. Menetit oikeuden vaikuttaa tähän sillä hetkellä kun synnytit lapsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä nämä "lapsella on oikeus oikeisiin/biologisiin sukulaisiinsa" -huutelut oikein on?
Ensinnäkin adoptoidun oikea suku on se suku, mihin hän nyt kuuluu.
Toiseksi, lapsen oikeudet tietää biologisesta taustastaan ei nyt liity tähän keskusteluun yhtään mitenkään.
Kyllä varmaan lasta joka kuitenkin elää biologisen äidin kanssa rupee kiinnostamaan, hei, kuka mun oikee isä on.
Kyllä on vastuuta naisellakin joka hankkii adoptio-isän lapselle.Kun nämä ulkomailta adoptoidutkin etsivät lastenkotia ja juuriaan aikuisena.
Kirjallisuudessa on monia tarinoita kun lapsi saa jonkun sairauden, pitäisi löytää biologiset vanhemmat/ sukulaiset luovuttamaan selkäydintä tai munuaista tma.
Onhan sen lapsen bioisä tiedossa, eikä tyyppi halua olla tekemisissä lapsensa kanssa. Voi olla että jossain vaiheessa kiinnostaa puolin tai toisin, mutta ei se ole mikään syy olla kylmäkiskoinen tässä ja nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota, kunnes nuorimmainen on saman ikäinen kuin vanhin lapsenne nyt ja valita vasta sitten lahjojen hienoudesta. Meidän mummi lopetti kalliiden lahjojen oston jokaiselta lapsenlapselta, kun tämä täytti 10. Ei tullut mieleenkään olla kateellinen, kun pienemmät sisarukset sai kalliimpaa lelua, kun itse sai kivaa hilpetööriä silloisesta tiimarista. Ei voi olettaa, että mummi ostaa aina kalleimmat ja hienoimmat lahjat.
Olihan sitä inhottavaa kohtelua muutakin kuin lahjat. Ei anna aikaansa, ja joku risteilylahjakorttikin menee lapsen edelle.
Isovanhemmat, elämänne tarkoitus on miellyttää lapsianne, jo aikuisia, perheen perustaneet, muuta ei saa elämässänne olla.
Kuulostaapa kamalalle.
Sanon minäkin ajatukseni, että mä en edes alkaisi olemaan mummo muille kuin biologisille lapsenlapsille. Jos en niitä saa, niin sitten en tietenkään ole mummo ollenkaan.Eli jos lapsesi adoptoisi lapsen, et olisi tälle mummo? Ja jos lapsesi saisi myöhemmin biologisen lapsen, olisit mummo vain tälle nuoremmalle?
Kutakuinkin näin.
Lapseni saa toki adoptoida ja ryhtyä vanhemmaksi. Sehän on hänen valintansa mutta ei se minusta mummoa tee. Minusta tulee mummo vain biologisten lasten kautta.Kauheaa, olet kyllä moukka.
Lapsesi tuskin olisi tekemisissä kanssasi enää koskaan.En minä ole vastuussa aikuisen lapseni valinnoista. Jos hän adoptoi lapsen se on HÄNEN oma valintansa eikä liity minuun mitenkään.
Minun näkemykseni on, että MUMMOKSI tullaan vain biologisen lapsenlapsen saamisella.
Jos niitä ei ole, ei ole oikea mummokaan.
En minä alkanut anoppipuoltakaan lapsillemme mummoksi kutsumaan kun hän ei ollut mieheni oikea äiti.
Joku tolkku nyt sentään.Lapsesi lapsi = lapsenlapsesi.
Niin. Biologinen lapsi. Ei adoptiolapsi ole lapseni lapsi vaan adoptoitu lapsi. Se on ihan eri asia.
Et ilmeisesti edes ymmärrä, mitä adoptio tarkoittaa. Se tarkoittaa kirjaimellisestikin omaksi ottamista. Lapsesi adoptoitu lapsi on hänen oma lapsensa. Ja sinun oma lapsenlapsesi.
Sä tässä et ymmärrä. Ei ole biologinen lapsi koskaan vaikka kuinka adoptoisi.
Ilmenee käytännössä vaikka niin, että mun sairauteni ei ole koskaan hänen rasitteenaan mutta lapseni rasitteena voi olla. Mun geenini ei ole hänellä mutta lapsellani on jokunen. Meidän suku ja geenit ei jatku hänen kauttaan koska hänen vanhempansa eivät ole meidän sukua.
Rautalangasta väännettynä.Ei ole biologinen, mutta oma on, koska on _otettu omaksi_.
Biologinen ja oma eivät ole synonyymejä.Niin, lapseni oma. Ei minun.
En minä halua adoptiolapsen mummoksi. Enkä myöskään minkään bonuslapsen mummoksi.
Edelleen jos lapseni sellaisen ratkaisun tekee, minä en aio olla sen lapsen mummo. Piste.
Voin olla joku Maija-täti mutta mummo en ole.
Tokihan sinä mummo olisit lapsenlapsellesi, mutta huono mummo.
Entä jos anoppi on jo nähnyt eron oireet, kohtahan tuo lähtee lapsien kanssa ja poika jää etäisäksi?
Ihmisenä jonka perhe ei ole ikinä ollut se normi ydinperhe-idylli tämän ketjun viestit on aika surullista luettavaa.
En minäkään mene jankkaamaan kaverilleni että ei tuo sun sisko oo oikeesti mikään sisko, kun teillä on eri isä. Eikä tämä kaveri jankka myöskään minulle että tuo tuntematon mies on oikeasti veljesi, koska teillä nyt sattuu vaan olemaan sama siittäjä.
Ap on iloinen, kun provonsa meni näin hyvin läpi, päivän puheenaihe taitaa olla.
Mä en vaan tajua, kuinka kukaan viitsisi oikeasti levitellä elämäänsä Suomen suurimmalla keskustelupalstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä nämä "lapsella on oikeus oikeisiin/biologisiin sukulaisiinsa" -huutelut oikein on?
Ensinnäkin adoptoidun oikea suku on se suku, mihin hän nyt kuuluu.
Toiseksi, lapsen oikeudet tietää biologisesta taustastaan ei nyt liity tähän keskusteluun yhtään mitenkään.
Kyllä varmaan lasta joka kuitenkin elää biologisen äidin kanssa rupee kiinnostamaan, hei, kuka mun oikee isä on.
Kyllä on vastuuta naisellakin joka hankkii adoptio-isän lapselle.Kun nämä ulkomailta adoptoidutkin etsivät lastenkotia ja juuriaan aikuisena.
Kirjallisuudessa on monia tarinoita kun lapsi saa jonkun sairauden, pitäisi löytää biologiset vanhemmat/ sukulaiset luovuttamaan selkäydintä tai munuaista tma.
Tässä keskustelussa ei ollut kyse mistään näistä.
Ehkä sinulla on kovin ruusuinen kuva nyyhkyisistä adoptiotarinoista, missä on aina kaunis kohtaus, missä adoptoitu tapaa kyynelehtien biologiset vanhempansa. Se on kuitenkaan hyvin harvoin todellisuutta.
Niin on, harvoin nuo kehitysmaistakaan adoptoidut löytävät kuin lastenkodin.
Moralistina vähän ihmettelen näin ehkäisyjen aikaan miten niitä isättömiä lapsia nykynaisillakin on uusperheisiin ja bonuslapsiksi mummoille. Omien valintojensa takia yritetään sitten pakottaa vieraita mummoja, pappoja, setiä, tätejä muistamaan runsailla lahjoilla edellisen rakkauden hedelmiä
Mitä ihmettä nämä "lapsella on oikeus oikeisiin/biologisiin sukulaisiinsa" -huutelut oikein on?
Ensinnäkin adoptoidun oikea suku on se suku, mihin hän nyt kuuluu.
Toiseksi, lapsen oikeudet tietää biologisesta taustastaan ei nyt liity tähän keskusteluun yhtään mitenkään.