Mummo sai biologisia lastenlapsia eikä enää välitä ei-biologisesta
Surettaa ihan hirveästi lapsen puolesta. Lapsi on esikoiseni, ei missään tekemisissä isänsä tai tämän suvun kanssa. Mieheni on ollut lapsen elämässä ihan alusta asti, kutsunut häntä isäksi ja mies on myös adoptoinut lapsen. Miehen äiti oli alkuun innoissaan lapsesta, hänellä oli kuulemma niin kova mummokuume. Anoppi tosiaan oli lapselle mummo, ja vielä silloinkin kun saatiin miehen kanssa yhteinen lapsi. Nyt kun miehen siskolla ja veljellä on omia lapsia, mummoa kiinnostaakin vain "oikeat" lapsenlapset. Perheeseen ja sukuun aina kuulunut esikoinen on pullautettu ulos. Mummo ei enää huoli häntä yökylään muiden lasten kanssa, ei anna yhtä hyviä lahjoja kuin aikaisemmin ja antaa edelleen muille lapsille, nyt viimeisimpänä jätti lapsen synttärit väliin kun oli lahjakortti risteilylle. Mies on ihan yhtä pihalla kuin minäkin, eikä kysyessä ole saanut äidiltään muuta syytä käytökselle kuin että lapsi ei ole oikea lapsenlapsi.
Mitään muuta keinoa eriarvoisuuden tasoittamiseen ei olla keksitty kuin että on vähennetty yhteyksiä isovanhempiin ihan koko perheen osalta, eli nuorempikaan ei enää juurikaan ole tekemisissä isovanhempien kanssa. Eikä sekään tunnu reilulta, mutta en myöskään halua että vanhempi lapsi joutuu ihmettelemään miksi pikkusisarus on tärkeämpi kuin hän. Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta, voiko tilanne vielä tasoittua?
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota, kunnes nuorimmainen on saman ikäinen kuin vanhin lapsenne nyt ja valita vasta sitten lahjojen hienoudesta. Meidän mummi lopetti kalliiden lahjojen oston jokaiselta lapsenlapselta, kun tämä täytti 10. Ei tullut mieleenkään olla kateellinen, kun pienemmät sisarukset sai kalliimpaa lelua, kun itse sai kivaa hilpetööriä silloisesta tiimarista. Ei voi olettaa, että mummi ostaa aina kalleimmat ja hienoimmat lahjat.
Olihan sitä inhottavaa kohtelua muutakin kuin lahjat. Ei anna aikaansa, ja joku risteilylahjakorttikin menee lapsen edelle.
Isovanhemmat, elämänne tarkoitus on miellyttää lapsianne, jo aikuisia, perheen perustaneet, muuta ei saa elämässänne olla.
Kuulostaapa kamalalle.
Sanon minäkin ajatukseni, että mä en edes alkaisi olemaan mummo muille kuin biologisille lapsenlapsille. Jos en niitä saa, niin sitten en tietenkään ole mummo ollenkaan.Eli jos lapsesi adoptoisi lapsen, et olisi tälle mummo? Ja jos lapsesi saisi myöhemmin biologisen lapsen, olisit mummo vain tälle nuoremmalle?
Kutakuinkin näin.
Lapseni saa toki adoptoida ja ryhtyä vanhemmaksi. Sehän on hänen valintansa mutta ei se minusta mummoa tee. Minusta tulee mummo vain biologisten lasten kautta.Kauheaa, olet kyllä moukka.
Lapsesi tuskin olisi tekemisissä kanssasi enää koskaan.En minä ole vastuussa aikuisen lapseni valinnoista. Jos hän adoptoi lapsen se on HÄNEN oma valintansa eikä liity minuun mitenkään.
Minun näkemykseni on, että MUMMOKSI tullaan vain biologisen lapsenlapsen saamisella.
Jos niitä ei ole, ei ole oikea mummokaan.
En minä alkanut anoppipuoltakaan lapsillemme mummoksi kutsumaan kun hän ei ollut mieheni oikea äiti.
Joku tolkku nyt sentään.Lapsesi lapsi = lapsenlapsesi.
Niin. Biologinen lapsi. Ei adoptiolapsi ole lapseni lapsi vaan adoptoitu lapsi. Se on ihan eri asia.
Et ilmeisesti edes ymmärrä, mitä adoptio tarkoittaa. Se tarkoittaa kirjaimellisestikin omaksi ottamista. Lapsesi adoptoitu lapsi on hänen oma lapsensa. Ja sinun oma lapsenlapsesi.
Sä tässä et ymmärrä. Ei ole biologinen lapsi koskaan vaikka kuinka adoptoisi.
Ilmenee käytännössä vaikka niin, että mun sairauteni ei ole koskaan hänen rasitteenaan mutta lapseni rasitteena voi olla. Mun geenini ei ole hänellä mutta lapsellani on jokunen. Meidän suku ja geenit ei jatku hänen kauttaan koska hänen vanhempansa eivät ole meidän sukua.
Rautalangasta väännettynä.Ei ole biologinen, mutta oma on, koska on _otettu omaksi_.
Biologinen ja oma eivät ole synonyymejä.Niin, lapseni oma. Ei minun.
En minä halua adoptiolapsen mummoksi. Enkä myöskään minkään bonuslapsen mummoksi.
Edelleen jos lapseni sellaisen ratkaisun tekee, minä en aio olla sen lapsen mummo. Piste.
Voin olla joku Maija-täti mutta mummo en ole.Sitä kun ei sinulta kysytä, vaan valinta on yksistään sen lapsesi. Ihan siinä missä on hänen valintansa tekeekö hän sinusta yhden vai kuuden lapsen mummon, ihan samoin hänellä on valta siihen tekeekö hän sinusta adoptoidun vai biologisen lapsen mummon. Menetit oikeuden vaikuttaa tähän sillä hetkellä kun synnytit lapsesi.
Lapset ovat lainaa. " Lapsesi eivät ole sinun lapsiasi vaan maailman lapsia" sanoo tunnettu lainaus.
Mutta koska mummoilla ei ole oikeutta miksi heillä on velvollisuus vähintään xx-arvoinen lahja, jättää risteilylle menemättä ym. Kun sitten nämä 1- 6 omia tai adoptoituja omistavat pojat ja miniät vaativat. Olet huono mummo muuten.
Vierailija kirjoitti:
Mummo on ilkeä, enkä olisi enää tekemisissä tuollaisen kanssa. Ja kun mummo vanhenee, kannattaa muistaa se, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ei teidänkään tarvitse mummoa auttaa kauppareissuilla tai hypätä vanhainkodissa jos hän kohtelee teidän perhettä törkeästi.
No tokkopa niitä mummoja autetaan vaikka mimmosia lahjasäkkejä kantaisivat ja tanssisivat aina miniöiden pillin tahtiin. Jättäisivät risteilyt ja oman elämän tykkänään.
Sanoisin anopille että "Emma" kokee tulleensa sivuutetuksi ja hylätyksi. Ja että hän pitää anoppiasi mummonaan. Yleensä asiat on korjattavissa puhumalla. Jos ei ole, niin sitten mietitään noita muita juttuja.
Hankkikaa ei-biologiselle lapsenlapselle ei-biologinen mummo.
Varmasti on mummoja, jotka eivät ole saaneet toivomaansa lapsenlasta, ehkä edes omaa lasta, ja mielellään alkaisivat varamummoksi.
Olisivat ainakin parempia kuin tämä takinkääntäjä-mummo.
Mikä biologisesta lapsesta tekee niin pyhän?
Itse olen se jonka pikkusisko on adoptoitu.
Hän on luonteeltaan sosiaalinen, mukava, toiset huomioon ottava ja rakastava. Hän on ihminen, kenen kanssa on helppo tulla toimeen.
En keksi mitään syytä, miksi joku näkisi hänet eriarvoisena meihin muihin sisaruksiin. Ei sisko itse ole valinnut biologisia vanhempiaan.
Tai sitten se lapsi on jo kasvanut niin isoksi, että mummo on mielummin pienten lasten synttäreillä kuin niskoja nakkelevan teinin. Ja ajattelee, ettei teinit niin välitä
No niin, taas jotkut biologisia vanhempia jumaloivat huutelemassa.
Jos biologinen isä olisi väkivainen pedo jika ei välitä kenestäkääntai mistään, huutelisitteko silti sen "oikean isän" perään adoptoidulle?
Sanokaa yksikin syy, miksi biologista vanhempaa pitäisi pitää oikeana vanhempana?
Onpa julmaa toimintaa mummolta.
Ei kyllä kiinnostaisi olla tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa, joka leikkii mummoa silloin kun hänelle sopii.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten se lapsi on jo kasvanut niin isoksi, että mummo on mielummin pienten lasten synttäreillä kuin niskoja nakkelevan teinin. Ja ajattelee, ettei teinit niin välitä
Sanottiin että on 8-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo on ilkeä, enkä olisi enää tekemisissä tuollaisen kanssa. Ja kun mummo vanhenee, kannattaa muistaa se, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ei teidänkään tarvitse mummoa auttaa kauppareissuilla tai hypätä vanhainkodissa jos hän kohtelee teidän perhettä törkeästi.
No tokkopa niitä mummoja autetaan vaikka mimmosia lahjasäkkejä kantaisivat ja tanssisivat aina miniöiden pillin tahtiin. Jättäisivät risteilyt ja oman elämän tykkänään.
Tämä. Mummo ostaa ja antaa mitä haluaa ja kenelle haluaa ihan oman ilonsa takia. Jos se ei teidän mielestä ole tasapuolista tai riittävästi, niin korjatkaa itse puutteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota, kunnes nuorimmainen on saman ikäinen kuin vanhin lapsenne nyt ja valita vasta sitten lahjojen hienoudesta. Meidän mummi lopetti kalliiden lahjojen oston jokaiselta lapsenlapselta, kun tämä täytti 10. Ei tullut mieleenkään olla kateellinen, kun pienemmät sisarukset sai kalliimpaa lelua, kun itse sai kivaa hilpetööriä silloisesta tiimarista. Ei voi olettaa, että mummi ostaa aina kalleimmat ja hienoimmat lahjat.
Olihan sitä inhottavaa kohtelua muutakin kuin lahjat. Ei anna aikaansa, ja joku risteilylahjakorttikin menee lapsen edelle.
Isovanhemmat, elämänne tarkoitus on miellyttää lapsianne, jo aikuisia, perheen perustaneet, muuta ei saa elämässänne olla.
Kuulostaapa kamalalle.
Sanon minäkin ajatukseni, että mä en edes alkaisi olemaan mummo muille kuin biologisille lapsenlapsille. Jos en niitä saa, niin sitten en tietenkään ole mummo ollenkaan.Eli jos lapsesi adoptoisi lapsen, et olisi tälle mummo? Ja jos lapsesi saisi myöhemmin biologisen lapsen, olisit mummo vain tälle nuoremmalle?
Kutakuinkin näin.
Lapseni saa toki adoptoida ja ryhtyä vanhemmaksi. Sehän on hänen valintansa mutta ei se minusta mummoa tee. Minusta tulee mummo vain biologisten lasten kautta.
Poikasi elää avioliitossa toisen miehen kanssa tai tyttäresi toisen naisen kanssa. He eivät voi saada yhteistä biologista lasta. Tyttäresi vaimo tulee raskaaksi lahjoitetuilla spermalla tai poikasi aviomiehen spermalla hedelmöitetään nainen, joka kantaa ja synnyttää lapsen. Tyttäresi tai poikasi tekee perheen sisäisen adoption ja ottaa omakseen puolisonsa biologisen lapsen. Sinäkö et silti ole isoäiti? Vieraan sperman luovuttajan äitikö on?
Vierailija kirjoitti:
Vähän epäilyttää apn tarina. Että joku mies adoptoisi lapsen, vaikka lapsen bioisä on hengissä. En ole koskaan kuullut tällaista tapahtuvan.
Lienet elänyt tynnyrissä? Koska minulle ei ole tapahtunut näin, ei kenellekään muullekaan ole voinut tapahtua? Ei se välttämättä yleistä ole, mutta ihan tavallista kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän epäilyttää apn tarina. Että joku mies adoptoisi lapsen, vaikka lapsen bioisä on hengissä. En ole koskaan kuullut tällaista tapahtuvan.
Lienet elänyt tynnyrissä? Koska minulle ei ole tapahtunut näin, ei kenellekään muullekaan ole voinut tapahtua? Ei se välttämättä yleistä ole, mutta ihan tavallista kylläkin.
Mun mies on adoptoitu lapsena juuri noin. Hän kai on kuitenkin ollut siinä mielessä onnekas ettei sukulaisille ole tullut mieleenkään kohdella häntä mitenkään eri tavalla kuin muita lapsia.
En voi ottaa tosissani ihmisiä, ketkä ei pidä adoptoituja lapsia perheeseen tai sukuun kuuluvina.
Miten suhtaudutte perheenne tai sukulaistenne lahjasukusoluilla alkunsa saaneisiin lapsiin? Ai niin, ette toki varmaan edes tietäisi asiasta.
Varmaan tosi hyvät välit näillä muihin ihmisiin, jos kaikki rakkaus, kiintymys ja välittäminen mitataan biologiassa.
Miniä on vähän itsekin kuin se adoptiolapsi.
Poika on ottanut miniän omakseen ja antanut sukunimensä. Miksi miniät eivät ylenpalttisesti rakasta anoppejaan?
Tilanne on kyllä todella kurja lapselle. Mutta tuollainen suosikkijärjestelmä ja lapsen isovanhemmuuden irtisanominen kertoo vain tämän ihmisen kyvyttömyydestä luoda siteitä. Sisarustenkaan välille ei ole kiva luoda asetelmaa, jossa toinen on parempi jonkun läheisenään pitämän silmissä. Ja noin ailahteleva ihminen ei ole hyvä vaihtoehto yökyläilyyn ja lasten kanssa keskenään olemiseen. Oikeastaan tuossa ei oikein mitään voi, kuin välttää täysin epäreilua asetelmaa. Aikuinen ihminen on irtisanonut luomansa ihmissuhteen ja siteen. Ymmärtämättä ettei lapsi ole mikään esine, joka saadaan elämään ja laitetaan hyllylle kun löytyy kivempaa. Eli häviävätkö lapset tuossa mitään?
Huoh, taas näitä r*skaväen ongelmia.
No oikea ratkaisu on, että mummo ei tapaa ketään lapsenlapsista.
Mummo on ilkeä, enkä olisi enää tekemisissä tuollaisen kanssa. Ja kun mummo vanhenee, kannattaa muistaa se, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ei teidänkään tarvitse mummoa auttaa kauppareissuilla tai hypätä vanhainkodissa jos hän kohtelee teidän perhettä törkeästi.