Hesarin mielipidepalstalla äiti valittaa, ettei lapsi halua pitää yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tekevät virheitä ja maksavat niistä.

Eli onko nyt niin että vain täydellinen kelpaa, muuten joutuu maksamaan virheistään? Anteeksipyynnöt ei riitä, tai aina ei edes kerrota, mitä ne virheet olivat, joita voisi pyytää anteeksi?

Ja tuomion tekee ilmeisesti lapsi yksipuolisesti ja 2020-luvun standardien mukaan, vaikka kasvatus olisi tapahtunut viimevuosituhannella. Vanhemman vika kun ei osannut ennakoida ja teki virheitä. Nyt saa maksaa. 

Kukaan ei ole täydellinen, tarpeeksi hyvä riittää. Monissa tapauksissa varmasti saadaankin suhde pelastettua ja sitä parannettua rehellisellä keskustelulla.

Sitten on toivottomia tapauksia, joissa on tehty liian suuria "virheitä" eikä keskustelu ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaivaa miestä joka silottaa kaiken muijalleen?

Emä ei kestä mitään vastoinkäymisiä. Häiriökäyttäytyy myös miestään kohtaan, riehuu ja raivoaa ja mies pyytelee sitä anteeksi (?). Emä haukkuu miestä, että olisi saanut paremmankin kuin jonkun duunarin. On itsekin duunari, tyhmempi ja tienaa vähemmän. Nälvii ja puhuu pahaa muista. Mies menee mukaan kun emä keksii diagnooseja muille, koska muiden viat selittävät emän jälleen virheettömäksi. “Juu juu, lapsemme on sairas”.

Isä pelkää ja itkee usein että mitä emä nyt tekee hänelle, jos kaikki ei mene emän mielen mukaisesti. Yrittää saada vielä poismuuttanutta jälkeläistä väkisin mukaan selittelemään emälle ettei oikeasti ole katkaissut välejä häneen väkivallasta huolimatta vaan syy käytökseen on siinä että jälkeläinen itse on sairas. Tämä haittaa omaa elämää mutta isälle tärkeintä on ettei emä suutu. Käytöksellään hän uppoaa syvemmälle suohon vahvistaessaan toisen illuusiota täydellisyydestään.

Asiaanhan on ihan yksinkertainen ratkaisu: ero.

Se ei tule kuuloonkaan jostain syytä, vaan ennemmin häiriköidään lapsiakin.

Siis tuohan on ihan klassinen narsku + läheisriippuvainen.

Nämä surkeat kitisijät ovat aina naisia. Tunnen joitakin huonoja kasvattajia, joiden lapset ei arvostele vanhempiaan ja sitten niitä, jotka saivat rakkautta ym mutta eivät niitä kalleimpia barbeja ja siitäkös raivo nousi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvalla on omaa elämää, vaan yrittävät saada sellaisen emättimestään siltä, joka ei voi valita seuraansa. Järkyttävää jos lapsi valitseekin itse seuransa, vaikka hänet on itselle hankittu.

Onhan se kauheaa! Niin kun myös ne mummot mitkä golfaa ja matkustaa eikä hoida lapsenlapsia, niistähän yleensä saa lukea.

Vähän mustakim alkaa kuulostaa että lumihiutaleet haluu määrittää yksipuolisesti suhteen vanhempiin, etenkin äitiin joka on tietty olemassa tässä maailmassa vaan palvellakseen jälkeläistä 😅 hänen haluamalla tavalla

Tämä. Syntymä on kuolemantuomio ja lähtee aina sikiäjän itsekkäistä tarpeista. Lapsella ei ole väliä, pakotetaan seuraan ja kuolemaan.

Mikä mielisairaus tämä on?

Vanhempi nälvii ja piikittelee lasta, raivoaa hänelle samoista asioista joita itse tekee ja käy jokaisen kimppuun joka puolustaa lasta. Huutaa toiselle vanhemmalle ”MIKS SÄ PUOLUSTAT SITÄ?!” kun vanhempi huomauttaa riehumisen epäloogisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lumihiutaleet täällä taas syyttää omaa mt ongelmia vanhempiensa syyksi. Katsokaa peiliin välillä, sieltä löydätte todelliset syylliset siihen miksi elämänne on kurjaa.

Jos me lapset olemme niin kauheita lumihiutaleita, niin miksi haluatte seuraamme te täydelliset vanhemmat? 

Mä oon vasta 33v. Tunnistan kyllä lumihiutaleen ja uhriutujan kun osa sukupolvestani on näitä.

Ei munkaan vanhemmat täydellisiä ole, mutta en syytä niitä mun ongelmista. Katsos itse teet oman elämäsi.

Jos sulla on ollut ruokaa pöydällä ja katto pään päällä, niin hyvät lähtökohdat on elämään, vaikka isä tai äiti ei oliskaan täydellisiä.

Se voi olla vaikea ymmärtää jos on mielenterveysongelmia ja päässä vikaa.

Ajatteletko, että olet jotenkin houkutteleva ja hyvä argumentoija kun haukut ihmisiä hulluiksi, joilla on päässä vikaa?

Ajatteletteko te jotenkin että mielenterveysongelmat olisi ihmisen oma vika tai ilkeyttä, jota pitää pyytää anteeksi? Minusta ne on sairaus, jota kukaan ei ole itselleen valinnut. Kärsimystä ne kyllä voi aiheuttaa muillekin. 

Mutta jos ne mielenterveysongelmat on aiheuttaneet väkivaltaisuutta ja ilkeyttä omia lapsia kohtaan, niin pitää sillä lapsella olla mahdollisuus myös valita olla antamatta anteeksi. Mielenterveysongelmat ei ole mikään vapaakortti kusipäiseen käytökseen tai siihen, että muiden pitää samaa vuosikymmenestä toiseen katsella "koska onhan se sinun äiti".

Ei väkivaltaista puolisoakaan tarvitse pitää elämässä, vaikka se olisi sun lasten toinen vanhempi. Sama omissa vanhemmissa.

Niin siis ymmärrän kyllä, että jos on jotain väkivaltaisia tai ilkeitä tekoja, niin ei niitä tarvitse sietää, ja niitä voi pyytää anteeksi. Mutta silloin pitää pystyä ensin kertomaan mitä ne teot on, mitkä on aiheuttaneet kärsimystä. Muuten on mahdotonta pyytää anteeksi. Esimerkiksi minun lapsi ei ole esittänyt mitään syytöksiä. On vain katkaissut välit ja kieltäytyy puhumasta. En ole mt-ongelmainen, en väkivaltainen enkä ainakaan tahallani ole ollut ilkeä. Ymmärtääköhän nuo nuoret mitä tuskaa he aiheuttavat toisille?

Tuo on vain sinun näkemyksesi, että et ole mt-ongelmainen. Lapsi voi olla toista mieltä ja on ehkä yrittänyt sanoakin, että ei jaksa sinun käytöstä. Jossain vaiheessa se jaksaminen vaan loppuu ja sitten käy noin. Itse en jaksa enää olla vanhempi omalle äidilleni, joka aiheuttaa jatkuvasti draamaa ja ongelmia perhepiirissä. Yrittää myös sotkea minut niihin omiin keitoksiinsa ja pakottaa valitsemaan puolia. En suostu enää osallistumaan moiseen toimintaan, mutta hän ei näe itsessään varmaan mitään vikaa. Eli sinuna katsoisin hyvin hyvin syvälle peiliin.

Siis, mitääh? Projisoitko omaan äitiisi kokemiasi tunteita minuun? En minä ole aiheuttanut draamaa enkä ongelmia enkä pyytänyt ketään valitsemaan puolia. Eikä missään tapauksessa minun lasteni ole koskaan tarvinnut toimia minulle vanhempana. Ymmärrä nyt että en ole kuten äitisi. 

Aika dramaattisesti reagoit. Yleistä hyökkäävää asennetta on vaikea nimetä teoiksi, ja veikkaan että kivi itkee ennen kuin perheen keskushyökkääjä ymmärtää itse, miten paljon vahinkoa tekee muille. Sait hyvän vastauksen äsken, sisäistä se ja lue uudelleen, mitä hän sanoi. Hän ei syyttänyt sinua vaan kysyi, onko sinun tapauksessasi tästä kysymys. Samaten voit kertoa, jos sinulla on keinoissasi kritiikin kuunteluun käytettävissä lempeäkin tapa, joka ei tursu itsesääliä. 

Olen eri. Vaikka kuinka luen sitä edellistä viestiä, niin ei siinä kysytä onko sinun tapauksessa tästä kysymys. Siinä vihjaillaan, että kirjoittaja on mt-ongelmainen ja esitetään olettamus, että lapsi olisi yrittänyt sanoa ettei kestä kirjoittajan käytöstä, ja lopuksi vielä käsketään katsoa syvälle peiliin. 

Narsku on keskuudessamme. Varokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä mielisairaus tämä on?

Vanhempi nälvii ja piikittelee lasta, raivoaa hänelle samoista asioista joita itse tekee ja käy jokaisen kimppuun joka puolustaa lasta. Huutaa toiselle vanhemmalle ”MIKS SÄ PUOLUSTAT SITÄ?!” kun vanhempi huomauttaa riehumisen epäloogisuudesta.

Narsistilla on hovi jota käytetään syntipukin syyttelemiseen ja narsistin hännystelemiseen. Syntipukki voi olla esim. yksi perheenjäsenistä ja hovi koostua muista perheenjäsenistä. Narsistisen raivon saa aikaan jos joku hoviin kuuluva kohdentaa kritiikkiä syntipukin sijasta narsistiin itseensä. 

https://www.narsisminuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismi/narsisti…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tekevät virheitä ja maksavat niistä.

Eli onko nyt niin että vain täydellinen kelpaa, muuten joutuu maksamaan virheistään? Anteeksipyynnöt ei riitä, tai aina ei edes kerrota, mitä ne virheet olivat, joita voisi pyytää anteeksi?

Ja tuomion tekee ilmeisesti lapsi yksipuolisesti ja 2020-luvun standardien mukaan, vaikka kasvatus olisi tapahtunut viimevuosituhannella. Vanhemman vika kun ei osannut ennakoida ja teki virheitä. Nyt saa maksaa. 

Kukaan ei ole täydellinen, tarpeeksi hyvä riittää. Monissa tapauksissa varmasti saadaankin suhde pelastettua ja sitä parannettua rehellisellä keskustelulla.

Sitten on toivottomia tapauksia, joissa on tehty liian suuria "virheitä" eikä keskustelu ole mahdollista.

Ymmärrätkö tämän jutun pointin? Ei voi pelastaa keskustelulla yhtään mitään, jos toinen ghostaa. Ei vastaa puheluihin eikä viesteihin. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaivaa miestä joka silottaa kaiken muijalleen?

Emä ei kestä mitään vastoinkäymisiä. Häiriökäyttäytyy myös miestään kohtaan, riehuu ja raivoaa ja mies pyytelee sitä anteeksi (?). Emä haukkuu miestä, että olisi saanut paremmankin kuin jonkun duunarin. On itsekin duunari, tyhmempi ja tienaa vähemmän. Nälvii ja puhuu pahaa muista. Mies menee mukaan kun emä keksii diagnooseja muille, koska muiden viat selittävät emän jälleen virheettömäksi. “Juu juu, lapsemme on sairas”.

Isä pelkää ja itkee usein että mitä emä nyt tekee hänelle, jos kaikki ei mene emän mielen mukaisesti. Yrittää saada vielä poismuuttanutta jälkeläistä väkisin mukaan selittelemään emälle ettei oikeasti ole katkaissut välejä häneen väkivallasta huolimatta vaan syy käytökseen on siinä että jälkeläinen itse on sairas. Tämä haittaa omaa elämää mutta isälle tärkeintä on ettei emä suutu. Käytöksellään hän uppoaa syvemmälle suohon vahvistaessaan toisen illuusiota täydellisyydestään.

Asiaanhan on ihan yksinkertainen ratkaisu: ero.

Se ei tule kuuloonkaan jostain syytä, vaan ennemmin häiriköidään lapsiakin.

Jos mies itkee ja pelkää narskua niin vastaa että ”tappakaa toisenne”, niin narskukin vastasi lapsille, koska miksi kenenkään pitäisi käyttää energiaansa muiden riitoihin.

Asian tuntijan lausunto,noista vanhemmista muistelot. Jospa muistat lapsuutesi väärin?esim. On kaksi sisarusta, joita hastatellan eri aikaan lasuudesta. Kumatkin kertoavat täysin vastakohtaisen muistelon asiasta. Sama koskee useampien sisarussarjassa olevan kanssa. Lapsen mielikuvitus, sisarkateus luulot,luovat  suuren vääryden muistin.

Minulla on sisar ja veli, jotka kumpikin syyttävät nyt jo kuollutta äitiämme ja hoitokodissa muistisairaana asuvaa isäämme kaikista ongelmistaan. Ne heidän esittämänsä syyt ovat erikoisia kuten se, että isä oli yrittänyt painostaa veljeä muuttamaan pois kotoa veljen ollessa jo aikuinen ja hakemaan työpaikkoja. Tämä tapahtui 1980-luvulla ennen lamaa, kun niitä työpaikkoja todellakin oli, ja veljeni oli valmistunut lukion jälkeisestä koulusta.

Kärsin jo lapseni todella paljon tilanteesta, jossa minua parikymmentä vuotta vanhemmat ihmiset (olemme täyssisaruksia) eivät itsenäistyneet vaan viettivät aikaa kodissamme äidin huollettavina ja riidellen kovaan ääneen milloin mistäkin isän kanssa. Äiti yritti tasoitella tilanteita, isä kyllä menetti joskus malttinsakin ja huusi takaisin tai sitten vetäytyi makuuhuoneeseensa pois koko tilanteesta. 

Ihmettelin aina, mikä nämä kaksi sai koko ajan pysymään kuitenkin kiinteästi mukana perhe-elämässämme, kun kerran tämä tilanne oli kerta kaikkiaan rasittava. Miksi sisareni vietti kaikki pitkät kesälomansa vanhempien luona sen sijaan, että olisi aikuisena ihmisenä hakenut seuraa muualta, vaikka matkustellut, kun varaahan hänellä olisi ollut. Ja miksi veljeni asui sitkeästi vanhempien hoivissa, vaikka kyllähän nyt joku sossu olisi hänelle asunnon jostain järjestänyt. 

Vanhempani olivat epätoivoisia ja pois opiskelemaan muutettuanikin äiti soitteli minulle, kun taas oli ollut joku iso riita sisareni tai veljeni ja isän välillä. Isä taas yritti hakea veljeäni psykiatriseen hoitoon ja eläkkeellekin, mutta ei onnistunut. Veljeni eli ja oli siinä sitten äidin kansaneläkkeillä ja täysihoidossa siihen asti, kunnes äiti kuoli. 

Sisareni ja monien sukulaisteni mielestä kaikki on vanhempieni vikaa. Minä olen nähnyt koko elämäni, miten äitini ja isäni omaan uupumukseensa astikin yrittivät näiden kahden eteen kaikkensa. Sisartanikin palveltiin ties missä asioissa, joissa hänellä olisi ollut varaa hyväpalkkaisena ihmisenä toimia itse. Mutta silti jokin katkeruus on ja hän väittää, että minua on suosittu.

Minua ei ole suosittu mitenkään, ei todellakaan edes taloudellisesti, vaan ensin olin pikkulapsi, jolle tietenkin kuuluikin enemmän huolenpitoa kuin täysi-ikäisille ihmisille. Sitten olen ollut oikeasti ainut meistä lapsista, joka on yrittänyt aikuisena käyttäytyä aikuisen tavoin. En ole käyttänyt omia vanhempiani jatkuvana kaatopaikkana kaikille omille ongelmilleni ja haastanut riitaa milloin mistäkin. Vanhempani ovat olleet yksinkertaisesti todella uupuneita tähän kaikkeen, mutta eivät ole voineet muuta kuin jatkaa. Kunnes sitten sairastuivat ja toinen kuolikin ja nämä kaksi yrittivät jäädä minun huolehdittavikseni.

Se ei onnistunut: Aikani yritin puhua järkeä, hakea apua heille kuten olivat vanhempanikin hakeneet, mutta ei onnistunut vaan sain heidät vielä siitäkin silmilleni. Yrittivät syyllistää ja uhkailla. Katkaisin välit ja siellä he nyt sitten varmasti surevat sitä, miten kylmä ja kova sisar heillä onkaan. Se hyväpuheisempi heistä eli sisareni sai tähän juoneensa vielä yhden sukulaisemmekin mukaan vaatimaan minulta läheisempää yhteydenpitoa sisareeni. Lopetin kanssakäymisen myös tämän sukulaisen kanssa.

Ihmisellä on jokin vastuu omastakin elämästään. Todellakin jos ei tule toimeen vanhempiensa kanssa, oli syy nyt sitten mikä tahansa, niin se napanuora tulee katkaista. Kaikkien hyvinvoinnin edistämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatte vääntää äidin tässä tarinan pahikseksi. Itse ihan hyvin ymmärrän hänen ajatuksensa. Myös lapsi voi olla passiivisaggressiivinen ja tuollainen hyökääminen on yksi vallankäytön muoto sellaiselle.

Voi olla, voi olla. Mutta läsnäoleva vanhempi kaiketi olisi opettanut hänelle muitakin keinoja, jos hänellä on enimmäkseen terveet tavat tehdä asioita, käsitellä tunteita jne.

Missä ne vanhemmat olivat ja mitä tekivät, kun lapsesta tuli passiivisaggressiivinen?

Mä veikkaan ettei ne vanhemmat huomanneet sitä silloin. Mitkä asiat muuten vaikuttaa passiivisaggressiivisuuden syntymiseen?

Itkettää sairas lapseni. Hän ei halua olla tekemisissä vaikka olen hänet synnyttänyt. Ymmärtäisinpä miksi on henkisesti niin sairas ettei saatana OMAA äitiään halua tavata :( Lapsena pysty vielä vetelemään ympäri korvia tollasesta käytöksestä mutta minkä aikuiselle sairaalle lapselle voi? En voi käydä käsiksi.

Ei ole rahaakaan. Jos olisin aikoinani nainut rahakkaasti nin voisi edes taloudellisesti pitää otteessa, koska eihän sairas lapsi mitään töitä saa. En edes osaa diagnosoida häntä :(

Sairas lapsi vie kaiken elämänilon. Olen yrittänyt kysyä sairaalta miksi en kelpaa. Muille lapsille kelpaan. Yksi on koppava eikä sitä enää voi repiä päästä kun on aikuinen eikä voi tietää miten hullu sellaisee reagoisi. Saan pelätä henkeni edestä mitä se sairas lapsi tekee. ALKAA KEINOT KÄYDÄ VÄHIIN JA HUUTOITKEN JKA PÄIVÄ!!!! Ei mulla ole sellaista älyä että osaisin kasvattaa sairasta lasta. Se vie kaikki voimat kun ei tiedä mikä toista vaivaa!!! Kotona pystyi vielä poistamaan huoneen oven mutta miten voi poistaa asunnon oven?! Olen niin huolissani kun sairas lapsi ei avaa :((

Valhemuistosyndrooma on tutkimusten mukaan erittäin yleinen. Se muodostuu terapiassa kun samaan aikaan syö psyykelääkkeitä. Terapeutit saa elantonsa näistä, ja mitä pidempään saa sairastettua asiakkaan ja istutettua valhemuistoja heihin, joita sitten vatvotaan vuosien ajan, sitä varmemmat tulot.

Tuo tytär on selvästi harhainen joka tarvitsisi kolmannen osapuolen näkemyksen muistoilleen kun ei kerran halua uskoa äitiä. Äidin ei pidä lähteä valhemuistoihin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole täydellinen, tarpeeksi hyvä riittää. Monissa tapauksissa varmasti saadaankin suhde pelastettua ja sitä parannettua rehellisellä keskustelulla.

Sitten on toivottomia tapauksia, joissa on tehty liian suuria "virheitä" eikä keskustelu ole mahdollista.

Ymmärrätkö tämän jutun pointin? Ei voi pelastaa keskustelulla yhtään mitään, jos toinen ghostaa. Ei vastaa puheluihin eikä viesteihin. 

Tapausta tuntematta on mahdoton sanoa, mistä johtuu, mutta yksi vaihtoehto on se, että tietää jo, miten toinen reagoi. Itse opin kahdenkymmenen vuoden aikana, ettei vanhempani kestänyt minkäänlaista itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Yritin silti vielä viimeisen kerran puhua hänelle siitä, kuinka hänen vahingollinen käytöksensä satutti minua, ja hänen reaktionsa oli juuri se, minkä tiesinkin sen olevan. Silmitön raivoaminen, oman vastuunsa pakoilu ja minun syyttely. Ei tuollaisen kanssa ole mahdollista keskustella.

Miten voin auttaa sairasta lastani kun hänellä selvästion pahoja ongelmia mutta ei halua olla tekemisissä??? Ei kukaan OMAAN äitiinsä katkaise välejä ellei ole henkisesti todella epävakaa.

Aikuista ei enää pysty pakottamaan että hakisi sairas apua itselleen. Nuorempana se vielä onnistui mutta olivat niin ammatti taidottomia ettei osanneet auttaa henkisesti niin vakavasti sairasta lasta. En ole mikään ammatti auttaja että sairasta lasta osaisin auttaa kun se ressukka ei itse sitä tajua.

Jos voisin äitinä ottaa syliin ja rutistaa sitä lapsi kultaa kun on niin sairas ja vammainen.

Tahtoisin vain niin rutistaa sairasta lastani :(

Mutta hän ei halua olla yhteyksissä koska on niin sairas :(

Kysyin häneltä mitä minun pitäisi tehdä että kelpaisin. Ei se pipipää edes vastannut mitään.

Envoi sanoin kuvailla miten paljon sairas lapseni on pilannut elämääni kun ei halua olla tekemisissä. Myös isänsä sai sairaskohtauksen kun lapsi on niin sairas että katkaisi välit OMAAN äitiinsä :(((( Sanoin hänelle että olisi pitänyt naida joku rikas eikä toista duunaria että olisi nyt varaa palkata ammatti apua SAIRAALLE lapselle.

Ei se isänsä ressukka saa ostettua mua pois täältä. Millä se mut täältä pois ostaa kun ON VAAN JOKU SAATANAN DUUNARI?! Jos puolustelee SAIRASTA lasta niin voi ostaa mut pois täältä. Jos rahat riittää. Ei taida riittää sillä.

Omasta puolestani voin sanoa, että pidän etäisyyttä enkä kerro asioistani, koska mikään tekemiseni ei ole kelvannut. Olen tekemisissä vain sen verran kuin kohteliaisuuden vuoksi tarvitsee.

Pelottaa että sairas lapsi tekee minulle tai muille jotain. Mihin voi ilmoittaa jos on aikuinen?? En edes pääse hänen asuntonsa diagnosoimaan KUN EI OLE AVAINTA :(

Sisarukset ovat normaaleja ja kärsivät sairaasta lapsesta kun kaikki huomio menee häneen.

Lapsen isä oli tyhmä kuten miehet yleensä ja puolusteli lasta ensin, mutta nyt hänenkin on huomattava miten sairas se todella on.

Itkettää ja on voimaton olo kun ei pysty tekemään mitään auttaakseen sairasta lasta :(