Lue keskustelun säännöt.
Hesarin mielipidepalstalla äiti valittaa, ettei lapsi halua pitää yhteyttä
05.02.2023 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009362918.html
Suoraan sanottuna en ihmettele. Minulla tulee tästä kirjoituksesta hyvin ikävä olo. Kirjoittava äiti puhuu lapsen 'harhaisista muistoista', mutta valittaa, että lapsi ei halua keskustella.
Minulla on hankala suhde vanhempiini. Olen juuri kokenut niin, että he eivät edes myönnä muistojani - ikään kuin olisin keksinyt kaikki traumani! Kun tarpeeksi kauan joutuu tällä tavalla tunnetasolla hylätyksi ja kuulemaan sen, ettei omat ajatukseni ja muistot ole todellisia, niin todellakin siinä haluaa ottaa etäisyyttä.
Olen myös kuullut tuon kirjoittajan hokeman, että 'kaikkit ekevät virheitä' monta kertaa äitini suusta. Ikään kuin sillä pitäisi deletoida kaikki mennyt.
Kommentit (1197)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.
Mistä sinä tämän tiedät?
Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.
Niin kulunut väite.
Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.
No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?
Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.
Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?
😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?
Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.
Vaikutat niin sekaselta että sun juttuihin en ainakaan usko. Taitaa siskosi olla ainoa tervejärkinen teidän perheessä,
toivottavasti pääsee teistä lopullisesti eroon.Tottakai niin. Valemuisto nyt on kuitenkin ihan tosiasia. Kuten myös defenssit, sulla ne tuntuvat olevan aika voimakkaasti päällä, kun räkytät tuntemattomalle ihmiselle avlla.
MIKSI juuri sinun täytyy saada aggressiivisesti päättää siskosi lapsuudesta?
Eri
Mitä? Enhän mä sanonut mitään diskoni lapsuudesta. Voi luoja taas.
Sitähän sinä jyräät. Että sinå tiedät siskosi lapsuuden, ei sisko itse.
Tyypillistä vääntää asiat nurin kun joku sanoo että aina se vika ei ole siinä vanhemmassa.
-eriSinä et voi määrätä millaiset lapsuusmuistot siskollasi saa olla.
Ei ole kyse lapsuusmuistoista vaan siitä että hän on kehitellyt päässään äidistämme kuvan, jota kukaan muu ei näe. Joo, unohtakaa koko juttu. Sovitaan että vanhemmissa aina vika.
Hänellä on oikeus muodostaa kuva ihmisistä omien havaintojensa pohjalta.
Miksi sinä uhriudut tuolla lailla? Asenteesi äitiisi on jotenkin todella sairas.
Uhriudun? Kyllä, puolustan äitiäni, koska tiedän totuuden. Jos se on susta sairasta, mikäs siinä.
Niin. Uhriudun. Heittelet marttyyrilausahduksia. Olet aggressiivinen.
Miksi se äitisi on uhri jota pitää puolustaa aggressiivisesti?
Kyllä se nyt on ihan eri henkilö joka on aggressiivinen ja täysin neutraaliin kommenttiin tulee räkyttämään.
-eriNeutraaliin?
Jep, ei ihme että perheessä on ns valemuistoja.
Kyllä, neutraaliin. Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.
Kaikki omat traumat ja kokemukset ja keittiöpsykologin opit sit tähän piti tulla laittamaan.
Ei laittanut vaan sen takia että koki lapsuutensa ja äitinsä käytöksen sellaiseksi ettei halunnut äitisi enää kuormittavan itseään.
Siihen siskollasi on oikeus ja aikuisena sinun pitäisi kunnioittaa siskoasi ja siskosi näkemyksiä ja kokemuksia.
Kukaan ei laita välejä poikki yhden valemuiston takia. Sen sijaan ihmiset sietävät järkyttävää käytöstä vuosia ihan turhaan.
Sinäkö sen tiedät miksi laittoi välit poikki? Jos hän on ainut, joka koki että äitinsä oli sekaisin (eipä selvinnyt miten), kokekoon, mutta jos se äiti ei ole ollut sekaisin, onko sun mielestä ok väittää niin?
Hänellä on täysi oikeus omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa.
Ja siihen että päättää milloin sukulaisen käytös saa riittää ja milloin ei sitä aio sietää.
Sinulla taas on ihan sairas tarve toimia jonain ylituomarina ja puolustaa äitiäsi vimmaisesti.
Miksi?
Ei ole nyt minun äidistä kyse, mutta kuvitellaan hetki niin. Jos siskoni kertoisi minulle että äitimme oli sekaisin koko lapsuutemme vaikka isämme ja muut sisaruksemme emme olisi nähneet häntä sekaisin, kyllä ihmettelisin ja suuresti. Saisihan hän ajatella näin, mutta ei mun tarvitsisi sitä tajuta. Ihan saisi laittaa välit poikki tuon takia, mutta tuskinpa hänen ajatukseensa lähtisin mukaan. Ja todennäköisesti olisin äitini puolella, jos asiaan liittyisi syyttelyä. Sama tilanne, jos siskoni olisi psykoosissa, enpä lähtisi hänen harhoihinsa mukaan.
Minulla oli tällainen tilanne, että kaksivuotiaana jouduin pyytämään muilta tuntemiltani aikuisilta puuttumista sekaisin olevan äitini käytökseen. Selitin asiaani aika monelle, ja lopulta joku kyllä uskoikin siinä määrin että minut velvoitettiin viemään päivähoitoon. Äitini oli siis minulle hengenvaarallinen, kävi päälle ja käytti ties mitä, mutta onnistui salaamaan näitä kaikkein vaarallisimpia riehumisiaan muilta aikuisilta hyvin pitkälle.
Isältäni meni yli neljä vuosikymmentä ennen kuin hänen silmänsä avautuivat. Äitini kuollessa kävi näet ilmi että hän oli alusta alkaen valehdellut jopa sukutaustansa ja lapsimääränsä. Hän kuoli pitkään jatkuneen alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytön seurauksiin.
Saahan sitä silmät laittaa kiinni jos ei usko muttei se mitään muuta.
Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Varmasti oli tarkoitus saada minut näyttämään valehtelijalta ja/tai typerältä. Sinun kokemuksesi on kauhea, se ei ole minun kokemukseni.
Siskoni ei koskaan ole syyttänyt äitiäni mistään tuollaisesta eikä lapsena tai nuorena reagoinut mihinkään. Puhuimme usein lapsuudestamme iloisina aikoina. Vasta aikuisena erään toisen ihmisen kautta paineistetussa tilanteessa hän sitten muisti asiat eri tavoin ja yhtäkkiä kuva lapsuudesta muuttui. Asia johti äidin vuosien stressiin ja hänen työnsä oli mennä alta. Siskoni on oikeutettu tunteisiinsa ja sai laittaa välit poikki, itseasiassa se oli helpotus kaikille. Se ei kuitenkaan estä surua ja toiveikkuutta äitimme puolelta, minun kyllä.
On hyvä että puhutte omista kokemuksistanne, mutta toivoisin teidän tekevän sen painamatta muita alas. Jos teitä ärsyttää että joku ei ole kokenut samaa kuin te, käsitelkää asia jossain muualla. Kiitos
-se alkuperäinen
Voisin tavallaan olla tuo siskosi, paitsi että. Lapsuus oli hirveä, olen siis se, jota äiti pahoinpiteli kun sisko sulkeutui huoneeseensa. Nuorena aikuisena tilanne korjautui jossain määrin joksikin aikaa. Äitini saattoi kyllä edelleen esimerkiksi kutsua perheeni syömään ja jättää minut ilman ruokaa siinä pöydässä, mutta muuten elämä sujui enimmäkseen ihan hyvin. Siskoni ei kestä ikävistä asioista puhumista, joten puhuin hänen kanssaan vain iloisista asioista.
Äidin vanhetessa hän muuttui kuitenkin pahemmaksi, ja lopulta välit on ollut pakko laittaa poikki. Siskoni ei hyväksy tätä lainkaan. Hän ei myöskään ymmärrä, että asiat ovat oikeasti tapahtuneet, vaikka minä en puhuisi niistä hänen kanssaan. Ja kuinka voisinkaan, kun hän menee heti täysin tolaltaan, alkaa huutaa ja käskee minun olla hiljaa, koska hän ei suostu kuuntelemaan pahaa sanaa äidistämme.
Hänen kieltoreaktionsa ei kuitenkaan poista sitä, että ne asiat ovat tapahtuneet.
Ei tietenkään niin. Kuten se että sä jauhat että on tapahtunut, saisi ne olemaan totta. Minä en epäile yhtäkään teidän kertomaa, voisitko kertoa miksi minua epäilet? Se että sulle on tapahtunut näin, ei poista niitä meidän tilanteen faktoja ja *todisteita* miksikään.
Oletko sinä se joka väität hallitsevasi myös siskosi muistot? Eikö sinua uhtään ihmetytä milloin sinusta tuli noin kaikkivaltias?
En hallitse siskoni muistoja, en ole missään vaiheessa niin väittänyt.
Väitäthän. Sinä haluat että sisko muistaa kuten sinä. Muu ei käy.
Senkus muistaa mitä muistaa, en ole sanonut etteikö hän saisi näin tehdä. Olen sanonut vain että välit on äitiin poikki valemuiston (-muistojen) vuoksi. Minä en ole hänen totuudentorvensa, toki yritin aluksi asiasta keskustella, mutta en edes sitä vuosiin. Hän on varmasti onnellisempi kun hänellä on seuranaan henkilöitä, jotka vahvistavat hänen kokemustaan, meidän perhe sitä ei tee.
Millä oikeudella väität siskosi valehtelevan ja muistavan väärin? Miksi olet niin kaikkivoipa että voit tuollaista jankuttaa?
Miksi teillä on noin kova tarve olla hovi yhtä ihmistä vastaan?
Jos minä väitän sinun olevan huumeaddikti, miten vastaat? Toki olen, olet oikeassa, täytyyhän mun olla kun sä noin sanot ja muistat, niinkö?
Jos sinun siskosi muistaa jotain omasta äidistään, miksi se lähtökohtaisesti on väärä muisto ja siskosi valehtelee?
Miksi äitisi kerää ympärilleen opetuslapsia jotka ovat hänen suosiossaan ja siskoasi vastaan?
Koska normaalisti aikuinen ihminen selvittää erimielisyytensä ihan itse. Sen sijaan että kerää jonkin ihmeellisen suojavartion.
En koskaan sotke toista lastani keskusteluihini toisen lapsen kanssa. Paitsi jos se lapsi jota asia koskee niin haluaa. Käyttäydun lapsiani kohtana aina niin että he voivat luottaa vaitiolooni ja minuun.
Ja mitä tulee joulunviettoon. Siskosi ei ole tiennyt muuta perheen mallia eikä muuta roolia itselleen. Hän on yrittänyt sitä sietää jo senkin takia, että hänethän heitettiin ulos lahkostanne heti kun hän edes puhui omista muistoistaan tai kyseenalaisti dynamiikkanne.
Narsistin hovi on hyvin paljon kiihkolahkon tapainen. Siellä vou tapahtua vaikka minkälaisia hirveyksiä. Ja de hylkää kaikki jotka sanoo toisin.
Eli jos sua syytetään jostakin mitä sä et ole tehnyt, sä keskustelet aiheesta tasolla, onpas ikävää että koit asian näin? Siskoni ei tuennyt muuta perheen mallia niin, miksi olisi pitänyt? Hänellä on perhe, jossa elettiin ja eletään onnellisena. Hänen muistoissaan se perhe oli koko hänen lapsuutensa pilalla. Miksi tätä vahvistaisin tai myötäilisin tai ymmärtäisin? Perhedynamiikasta hän ei puhu mitään, vain ja ainoastaan äidistä.
En keskustele siitä sellaisille joille se ei kuulu, vaan selvitän sen asian sen kanssa, jolle se kuuluu.
Samassa perheessä toinen voi viettää mitä auvoisimman lapsuuden ja toisen koko elämä on helvettiä.
Mutta jos se syy sen helvetin takana on valhe? Mitä teet?
Ei se syy helvettiin ole vale, vaan syy helvettiin on se, mitä siskosi koki.
Valhe on sitten taas sinusta se, mitä sisko kokemastaan kertoo.
Kun ei kokenut, sepä se.
Milloin sinusta tuli ylijumala, joka täydellä varmuudella voi päättää, mitä muutkin kuin sinä ovat kokeneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman perheen lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokaisen kokemus lapsuudestaan on erilainen, vaikka ympäristö olisi näennäisesti sama. Pelkästään lasten ikäero vaikuttaa jo kokemuksiin suuresti. Itse olin vanhempi joten olin hereillä usein silloin, kun vanhemmat riitelivät, tulivat baarista kotiin tai jättivät yksin kotiin, kun lähtivät dokaamaan. Pienempi sisarukseni nukkui, eikä välttämättä ymmärtänyt asioita vielä samalla tavalla kuin minä, koska kognitiivinen kehitykseni oli muutaman vuoden häntä edellä. Pienemmät sisarukset usein myös kokevat vanhemmat sisaruksensa turvanaan, jolloin se vanhempi lapsi joutuu kantamaan tavallaan vastuun myös niistä pienemmistä, jos vanhemmat eivät siihen jostain syystä kykene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
""Psykoterapiat eivät valitettavasti laukaise pattitilannetta, jos hoidettavana on vain jälkeläisen yksipuolinen kokemus. Syyllisyydentunne äidin mielessä voi kasvaa kestämättömäksi, vaikka syyllisiä ei edes olisi olemassa. Stressi lisääntyy ja fyysiset sairaudet uhkaavat. Vakavaksi kriisiksi muodostunut kahden perheenjäsenen välinen harhainen muistikuva yhdessä eletystä elämästä ei laukea, vaan jatkuu tulehtuneena jopa vuosia. Asioilla voi olla täysin looginen selitys, joka pitäisi kahden kesken purkaa tai vaikka terapeutin avustuksella.
”Puhumalla asiat paranevat” on vanha suomalainen sanonta, ja se pätee myös nykyisessä digitaalisessa ympäristössämme. Ihmisten pitäisi opetella purkamaan arkisia asioitaan keskustelemalla ja muistelemalla yhdessä menneitä aikoja – myös nauramalla. Elämme vähän turhan vakavaa aikaa. Lapsen silmin asiat ovat voineet näyttää erilaiselta kuin vanhemman silmin, ja siihen voi olla omat tärkeät syynsä. Olemme kaikki vain ihmisiä virheinemme, eikä menneistä ajoista voi tuomita kumpaakaan osapuolta.
Keskustelun kautta voi rakentua terve tasavertainen ihmissuhde. Sitä ahdistavaan tilanteeseen ajautunut kunnon äiti sydämessään toivoo."
Miten tästä tulee nyt sellainen mielikuva, että tämän kunnon äiti tietää ihan tasan tarkkaan, missä hiertää, mutta ei vaan osaa myöntää omaa osaansa. Helpompi syyttää jälkeläistä harhaisista ja yksipuolisista kokemuksista.
Lapsi ei katkaise välejä vanhempaansa ilman syytä.
Juuri nämä samat boldatut kohdat saivat minut voimaan pahoin.
Sama. Horror-mummeli on sitä mieltä, että hänen pitäisi päästä lapsensa terapiaan kertoman omat versionsa asioista. Huh.
Varmaan olisi ihan hedelmällistä, että kertoisi terapeutille oman versionsa, mutta eri syistä kuin horror-mummeli kuvittelee. Terapeutti pääsisi suoraan kiinni juurisyyhyn.
Meitä on kolme lasta. Minua äitimme pahoinpiteli, sekä fyysisesti että henkisesti, muita ei.
Äitini on myös ollut koko aikuisikäni minua kohtaan järjettömän kateellinen ja mitätöivä.
Saman perhene lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen heistä elää oman lapsuutensa, halusivat tai eivät.
Menin aikanaan terapiaan. Olin täysi-ikäistynyt, mutta asuin vielä kotona. Kerroin siitä äidille. Äitiä ei tuntunut kauheasti kiinnostavan, totesi vaan jotain, että siellä laitetaan kaikki vanhempien syyksi. Sitten joskus pari kertaa kysyi todella vähättelevästi, että olenko muistanut ottaa lääkkeeni, kun kiihdyin jostain asiasta. Että sellainen emotionaalisesti tukeva äiti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän aikuiset tunnistavat selvemmin kontrollointi-, alistamis-, hyväksikäyttö jne tilanteet. Ihmissuhteita ja kuvioita, jotka eivät tee hyvää omalle mielenterveydelle.
Ihmisillä on myöskin rohkeutta laittaa rajat ja välttää sairaita ihmissuhteita. Harva jää enää silkasta velvollisuudentunteesta huonoihin ihmissuhteisiin. Ei ole mikään pakko.
Läheisten ihmissuhteiden kuuluu tuoda turvaa ja iloa - ei pahoinvointia.
Tähän tyydyn vain sivusta esittämään toiveen, että ihan jokainen ottaisi joskus hetken ja miettisi 'tuotanko juuri minä läheisilleni aidosti turvaa ja iloa, vastuuta toki unohtamatta'. Omakohtainen kokemus kertoo, että niillä ketkä neuvoo mielellään muita olisi usein itsellään tarvetta noudattaa omia neuvojaan. Minä tiedän -asenne on nykyisin aivan valtavan yleinen, johtuen varmaankin digitaalisten välineiden mahdollistamasta yksipuolisesta julistamisesta. Liian moni keskustelee sisällöltään merkittävimmät keskustelussa ilman vastavuoroisuutta eli kritiikkiä tai todellista tarvetta kuulla toisenlaista näkemystä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.
Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.
Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.
Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.
Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää.
😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?
En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän aikuiset tunnistavat selvemmin kontrollointi-, alistamis-, hyväksikäyttö jne tilanteet. Ihmissuhteita ja kuvioita, jotka eivät tee hyvää omalle mielenterveydelle.
Tämän päivän aikuiset tunnistavat kontrollointia, alistamista ja hyväksikäyttöä myös siellä, missä sitä ei ole. Näitä tulkintojaan he pitävät ainoina oikeina: hyväksikäyttöä oli, koska tunsin itseni hyväksikäytetyksi. Vaikka sitten fakta olisi se, että viikoittainen apk-koneen tyhjennysvuoro tuntuu hyväksikäytöltä (tapaus tosielämästä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.
Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.
Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.
Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.
Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää.
😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?
En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.
Esimerkiksi eräs äiti meni aina suoraan töistä tultuaan kaapille ottamaan huikat ja jemmapulloja oli pitkin kiinteistöä siellä täällä. Silti puolet lapsista on sitä mieltä, että äiti ei ole alkkis ja ongelma on vain toisten lasten kuvittelema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.
Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.
Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.
Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.
Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää.
😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?
En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.
Päihteiden käyttö on helppo salata, varsinkin lapsilta. Kuvitteletko sinä että he kaikki ovat jotain luurangonlaihoja luusereita?
Oma lapsuuteni oli äitini takia hyvin vaikea. Syy siihen, miksen näin aikuisenakaan halua olla kovin paljon enää tekemisissä on se, että äitini käytös on edelleen aivan järkyttävän alentavaa, eikä hän tunnu tajuavan sitä vieläkään. Olisi helppoa antaa anteeksi, jos kyse olisikin vain lapsuudessa tapahtuneista asioista ja maagisesti äiti olisikin nykyään kuin eri ihminen.
Väitän, että kyse ei ole pelkästään lapsuuden kokemuksista, vaan siitä, ettei ihmisen käytös ole näin aikuisen lapsenkaan kanssa muuttunut parempaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meitä on kolme lasta. Minua äitimme pahoinpiteli, sekä fyysisesti että henkisesti, muita ei.
Äitini on myös ollut koko aikuisikäni minua kohtaan järjettömän kateellinen ja mitätöivä.
Saman perhene lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen heistä elää oman lapsuutensa, halusivat tai eivät.
Saman perheen lapset elävät saman äidin kanssa. Jos se äiti on sekaisin piikittäessään aamusta iltaan, se lasten kokemus ei ole kokonaan erilainen. Se saattaa olla hieman erilainen toki, mutta tästähän ei ole kyse. Väitätkö että en olisi koskaan nähnyt edes aikuisena äitini piikitysjälkiä tai että hän olisi tosta noin vain päässyt addiktiostaan sopivasti kun aloin ymmärtää asioita? Oletko tavannut narkkia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.
Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.
Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.
Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.
Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää.
😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?
En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.
Päihteiden käyttö on helppo salata, varsinkin lapsilta. Kuvitteletko sinä että he kaikki ovat jotain luurangonlaihoja luusereita?
En kuvittele. Sen sijaan tiedän että piikittävä narkki ei kyllä sitä pysty salaamaan. Asiaa ei ole tapahtunut, yritä nyt ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko terapiasta ja asioiden yliruotimisesta tullut harrastus? Onko lapsen turvallista elää noin katkeroituneiden ja kummallisten ihmisten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Saman perheen lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokaisen kokemus lapsuudestaan on erilainen, vaikka ympäristö olisi näennäisesti sama. Pelkästään lasten ikäero vaikuttaa jo kokemuksiin suuresti. Itse olin vanhempi joten olin hereillä usein silloin, kun vanhemmat riitelivät, tulivat baarista kotiin tai jättivät yksin kotiin, kun lähtivät dokaamaan. Pienempi sisarukseni nukkui, eikä välttämättä ymmärtänyt asioita vielä samalla tavalla kuin minä, koska kognitiivinen kehitykseni oli muutaman vuoden häntä edellä. Pienemmät sisarukset usein myös kokevat vanhemmat sisaruksensa turvanaan, jolloin se vanhempi lapsi joutuu kantamaan tavallaan vastuun myös niistä pienemmistä, jos vanhemmat eivät siihen jostain syystä kykene.
Toi on ihan totta. Toisaalta myös nuorempi lapsi voi "päästä" näkemään eri asioita kuin vanhempi, koska ajatellaan, ettei pieni kuitenkaan ymmärrä näkemäänsä. Eli ihan hyvin on voitu käyttää huumeita pienen lapsen nähden ajatuksella, ettei se mitään ymmärrä.
Minä "pääsin" näkemään mm äitini harrastamassa seksiä satunnaisen miehen kanssa samassa huoneessa jossa nukuin, ajatus kai oli ettei lapsi herää, eikä ymmärrä. Pitkään jäi ahdistava muisto.
Samoin alkoholin käyttö, äitini on alkoholisti, mutta en minä häntä nähnyt juuri koskaan lasi kädessä. Vasta myöhemmin tajusin, että se hyväntuulisuus oli kaikki humalaa, ja se mikä vaikutti masennukselta ja surulta olikin sitä, että hän oli selvin päin. Jos minulla olisi ollut sisarus, hän ei ehkä olisi tajunnut koko kuviota, ja sitten äiti muuttikin ulkomaille vuosiksi.
En ihan kepoisesti syyttäisi sisarusta valemuistoista, etenkään jos perheessä on jotakin musta lammas- kuviota muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä on kolme lasta. Minua äitimme pahoinpiteli, sekä fyysisesti että henkisesti, muita ei.
Äitini on myös ollut koko aikuisikäni minua kohtaan järjettömän kateellinen ja mitätöivä.
Saman perhene lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen heistä elää oman lapsuutensa, halusivat tai eivät.
Saman perheen lapset elävät saman äidin kanssa. Jos se äiti on sekaisin piikittäessään aamusta iltaan, se lasten kokemus ei ole kokonaan erilainen. Se saattaa olla hieman erilainen toki, mutta tästähän ei ole kyse. Väitätkö että en olisi koskaan nähnyt edes aikuisena äitini piikitysjälkiä tai että hän olisi tosta noin vain päässyt addiktiostaan sopivasti kun aloin ymmärtää asioita? Oletko tavannut narkkia?
Se äiti ei ole aina sama. Hän voi olla täysin erilainen eri lastensa kanssa, hänen elämäntilanteensa vaihtelee, jolloin sitä päihteidenkäyttöä ei aina ole samaa määrää, välillä ryhdistäytyy, välillä ei.
Lapset myös tottuvat mitä epäterveempiin ja kamalimpiin asioihin ja selittävät ne parhain päin.
Pahoinpitelijä on vain temperamentikas, päihteiden käyttäjä väsyy helposti jne.
Ja en minä ainakaan oliis nähnyt äitini varpaita tms teininä. Emme me esimerkiksi käyneet enää yhdessä saunassa tai pukeutuneet samassa huoneessa. Teinit myös yleensä kiinnittävät todella vähän huomiota vanhempiinsa ylipäätään, kun se elämä on kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.
Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.
Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.
Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.
Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää.
😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?
En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.
Päihteiden käyttö on helppo salata, varsinkin lapsilta. Kuvitteletko sinä että he kaikki ovat jotain luurangonlaihoja luusereita?
En kuvittele. Sen sijaan tiedän että piikittävä narkki ei kyllä sitä pysty salaamaan. Asiaa ei ole tapahtunut, yritä nyt ymmärtää.
Mistä sinä sen tiedät?
Vierailija kirjoitti:
"Äidin ja lapsen välinen suhde on maailman tärkein, herkin ja merkityksellisin"
Tälle väitteelle ei ole mitään perusteita. Se, että lapsi kulttuurissamme on usein se lapsen ensimmäinen ja tärkein aikuinen, näin ei aina ole eikä välttämättä tarvitsekaan olla. On perheitä joissa äiti on häipynyt, päätynyt hoitoon tai kuollut. On lapsia jotka on kasvattanut jokin muu sukulainen tai jopa biologisesti täysin vieras henkilö tai useita henkilöitä.
Väite äidin ja lapsen suhteen ainutlaatuisuudesta on osa ns.äitimyyttiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.
Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.
Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.
Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.
Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää.
😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?
En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.
Olen tuo, joka edellisellä sivulla kertoi, ettei saa puhua isän juomisesta. Minun näkökulmani asioihin mitätöitiin jo lapsesta asti, ja ehkä sen takia minulla oli varhaisteinininä tapana penkoa laatikoita ja etsiä kirjallisia todisteita siitä, miten asiat oikeasti ovat. Että onko esimerkiksi puhelinlasku oikeasti kaksinkertaistunut, koska minä puhun puhelimessa ystävieni kanssa (ei ollut, väitteellä yritettiin vain eristää minut ystävistä), ja niin edelleen.
Noh, tämän takia olen muun muassa lukenut äitini kouluaikaisia päiväkirjoja, joiden lukeminen oli tietysti kielletty. Äitini on ollut koulukiusaaja.
Siskoni ei ole penkonut laatikoita, koska hän oli se ihana lapsi. Siskoni ei tiedä eikä usko mitään pahaa äidistämme.
Tämän valossa en pidä mahdottomana, että toinen lapsista on nähnyt neuloja ja toinen ei ole.
Eli mitätöimällä, vähättelemällä, hylkäämällä ja torjumalla - mutta sinusta teidän perheenne on ihana, mitä nyt tämä yksi mätämuna pilaa kaiken. Onko hän se jonka niskoille kaikki muukin väärin tehty ja muistettu laitetaan?