Hesarin mielipidepalstalla äiti valittaa, ettei lapsi halua pitää yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Mistä sinä tämän tiedät?

Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.

Niin kulunut väite.

Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.

No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?

Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.

Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?

😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?

Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.

Vaikutat niin sekaselta että sun juttuihin en ainakaan usko. Taitaa siskosi olla ainoa tervejärkinen teidän perheessä,

toivottavasti pääsee teistä lopullisesti eroon.

Tottakai niin. Valemuisto nyt on kuitenkin ihan tosiasia. Kuten myös defenssit, sulla ne tuntuvat olevan aika voimakkaasti päällä, kun räkytät tuntemattomalle ihmiselle avlla.

MIKSI juuri sinun täytyy saada aggressiivisesti päättää siskosi lapsuudesta?

Eri

Mitä? Enhän mä sanonut mitään diskoni lapsuudesta. Voi luoja taas.

Sitähän sinä jyräät. Että sinå tiedät siskosi lapsuuden, ei sisko itse.

Tyypillistä vääntää asiat nurin kun joku sanoo että aina se vika ei ole siinä vanhemmassa.

-eri

Sinä et voi määrätä millaiset lapsuusmuistot siskollasi saa olla.

Ei ole kyse lapsuusmuistoista vaan siitä että hän on kehitellyt päässään äidistämme kuvan, jota kukaan muu ei näe. Joo, unohtakaa koko juttu. Sovitaan että vanhemmissa aina vika.

Hänellä on oikeus muodostaa kuva ihmisistä omien havaintojensa pohjalta.

Miksi sinä uhriudut tuolla lailla? Asenteesi äitiisi on jotenkin todella sairas.

Uhriudun? Kyllä, puolustan äitiäni, koska tiedän totuuden. Jos se on susta sairasta, mikäs siinä.

Niin. Uhriudun. Heittelet marttyyrilausahduksia. Olet aggressiivinen.

Miksi se äitisi on uhri jota pitää puolustaa aggressiivisesti?

Kyllä se nyt on ihan eri henkilö joka on aggressiivinen ja täysin neutraaliin kommenttiin tulee räkyttämään.

-eri

Neutraaliin?

Jep, ei ihme että perheessä on ns valemuistoja.

Kyllä, neutraaliin. Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Kaikki omat traumat ja kokemukset ja keittiöpsykologin opit sit tähän piti tulla laittamaan.

Ei laittanut vaan sen takia että koki lapsuutensa ja äitinsä käytöksen sellaiseksi ettei halunnut äitisi enää kuormittavan itseään.

Siihen siskollasi on oikeus ja aikuisena sinun pitäisi kunnioittaa siskoasi ja siskosi näkemyksiä ja kokemuksia.

Kukaan ei laita välejä poikki yhden valemuiston takia. Sen sijaan ihmiset sietävät järkyttävää käytöstä vuosia ihan turhaan.

Sinäkö sen tiedät miksi laittoi välit poikki? Jos hän on ainut, joka koki että äitinsä oli sekaisin (eipä selvinnyt miten), kokekoon, mutta jos se äiti ei ole ollut sekaisin, onko sun mielestä ok väittää niin?

Hänellä on täysi oikeus omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa.

Ja siihen että päättää milloin sukulaisen käytös saa riittää ja milloin ei sitä aio sietää.

Sinulla taas on ihan sairas tarve toimia jonain ylituomarina ja puolustaa äitiäsi vimmaisesti.

Miksi?

Ei ole nyt minun äidistä kyse, mutta kuvitellaan hetki niin. Jos siskoni kertoisi minulle että äitimme oli sekaisin koko lapsuutemme vaikka isämme ja muut sisaruksemme emme olisi nähneet häntä sekaisin, kyllä ihmettelisin ja suuresti. Saisihan hän ajatella näin, mutta ei mun tarvitsisi sitä tajuta. Ihan saisi laittaa välit poikki tuon takia, mutta tuskinpa hänen ajatukseensa lähtisin mukaan. Ja todennäköisesti olisin äitini puolella, jos asiaan liittyisi syyttelyä. Sama tilanne, jos siskoni olisi psykoosissa, enpä lähtisi hänen harhoihinsa mukaan.

Minulla oli tällainen tilanne, että kaksivuotiaana jouduin pyytämään muilta tuntemiltani aikuisilta puuttumista sekaisin olevan äitini käytökseen. Selitin asiaani aika monelle, ja lopulta joku kyllä uskoikin siinä määrin että minut velvoitettiin viemään päivähoitoon. Äitini oli siis minulle hengenvaarallinen, kävi päälle ja käytti ties mitä, mutta onnistui salaamaan näitä kaikkein vaarallisimpia riehumisiaan muilta aikuisilta hyvin pitkälle.

Isältäni meni yli neljä vuosikymmentä ennen kuin hänen silmänsä avautuivat. Äitini kuollessa kävi näet ilmi että hän oli alusta alkaen valehdellut jopa sukutaustansa ja lapsimääränsä. Hän kuoli pitkään jatkuneen alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytön seurauksiin.

Saahan sitä silmät laittaa kiinni jos ei usko muttei se mitään muuta.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Varmasti oli tarkoitus saada minut näyttämään valehtelijalta ja/tai typerältä. Sinun kokemuksesi on kauhea, se ei ole minun kokemukseni.

Siskoni ei koskaan ole syyttänyt äitiäni mistään tuollaisesta eikä lapsena tai nuorena reagoinut mihinkään. Puhuimme usein lapsuudestamme iloisina aikoina. Vasta aikuisena erään toisen ihmisen kautta paineistetussa tilanteessa hän sitten muisti asiat eri tavoin ja yhtäkkiä kuva lapsuudesta muuttui. Asia johti äidin vuosien stressiin ja hänen työnsä oli mennä alta. Siskoni on oikeutettu tunteisiinsa ja sai laittaa välit poikki, itseasiassa se oli helpotus kaikille. Se ei kuitenkaan estä surua ja toiveikkuutta äitimme puolelta, minun kyllä.

On hyvä että puhutte omista kokemuksistanne, mutta toivoisin teidän tekevän sen painamatta muita alas. Jos teitä ärsyttää että joku ei ole kokenut samaa kuin te, käsitelkää asia jossain muualla. Kiitos

-se alkuperäinen

Voisin tavallaan olla tuo siskosi, paitsi että. Lapsuus oli hirveä, olen siis se, jota äiti pahoinpiteli kun sisko sulkeutui huoneeseensa. Nuorena aikuisena tilanne korjautui jossain määrin joksikin aikaa. Äitini saattoi kyllä edelleen esimerkiksi kutsua perheeni syömään ja jättää minut ilman ruokaa siinä pöydässä, mutta muuten elämä sujui enimmäkseen ihan hyvin. Siskoni ei kestä ikävistä asioista puhumista, joten puhuin hänen kanssaan vain iloisista asioista.

Äidin vanhetessa hän muuttui kuitenkin pahemmaksi, ja lopulta välit on ollut pakko laittaa poikki. Siskoni ei hyväksy tätä lainkaan. Hän ei myöskään ymmärrä, että asiat ovat oikeasti tapahtuneet, vaikka minä en puhuisi niistä hänen kanssaan. Ja kuinka voisinkaan, kun hän menee heti täysin tolaltaan, alkaa huutaa ja käskee minun olla hiljaa, koska hän ei suostu kuuntelemaan pahaa sanaa äidistämme.

Hänen kieltoreaktionsa ei kuitenkaan poista sitä, että ne asiat ovat tapahtuneet.

Näin sivusta tulee mieleen, että ehkä se äidin lempilapsi kokee itsekin vähän syyllisyyttä eikä siksi halua myöntää, että mitään epäreilua tai julmaa on koskaan tapahtunutkaan. Tavallaan turhaan, koska lapsi  yhä ollessaan lapsi on aina vanhemman manipulaation armoilla, eikä oikeasti voi tehdä yhtään mitään sairaassa tilanteessa. Kaltoinkahtelun katselukin on haitallista, ehkä hänellä on omat traumansa, joita hän ei tässä elämäntilanteessa halua käsitellä.

Siksi joskus on vaan parempi katkaista ne välit. Minä katkaisin jo 30 v sitten omaann äitiini, enkä ole katunut. Toki hän on valehdellut ja kääntänyt osaa suvusta minua vastaan, mutta se on pienempi paha kun pitää myrkyllistä, aiemmin hyvin väkivaltaistakin ihmistä jatkuvasti elämäänsä myrkyttämässä.

Aina kun kohtaa vanhuksen joka valittaa miten jälkikasvu on hylännyt, tekee mieli kysyä, että mitä sinä ensin teit niille lapsillesi, kun kukaan ei enää halua tavata. 

Ja se on siis ihan mahdoton ajatus että yhden ihmisen kertomaa asiaa x ei oikeasti olisi tapahtunut? Kumpi on tidennäköisempää, se että kaikki muut sulkevat asian mielestään, lapsenomaisesti unohtavat, piilottelevat, eivät myönnä vai se että asiaa ei ole tapahtunut?

Ketkä kaikki? Sana sanaa vastaan noi on. Eikä se kaltoinkohteleva vanhempi ole kuin hyvin harvoin niin tyhmä, että tekee sitä muiden nähden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Mistä sinä tämän tiedät?

Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.

Niin kulunut väite.

Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.

No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?

Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.

Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?

😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?

Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.

Vaikutat niin sekaselta että sun juttuihin en ainakaan usko. Taitaa siskosi olla ainoa tervejärkinen teidän perheessä,

toivottavasti pääsee teistä lopullisesti eroon.

Tottakai niin. Valemuisto nyt on kuitenkin ihan tosiasia. Kuten myös defenssit, sulla ne tuntuvat olevan aika voimakkaasti päällä, kun räkytät tuntemattomalle ihmiselle avlla.

MIKSI juuri sinun täytyy saada aggressiivisesti päättää siskosi lapsuudesta?

Eri

Mitä? Enhän mä sanonut mitään diskoni lapsuudesta. Voi luoja taas.

Sitähän sinä jyräät. Että sinå tiedät siskosi lapsuuden, ei sisko itse.

Tyypillistä vääntää asiat nurin kun joku sanoo että aina se vika ei ole siinä vanhemmassa.

-eri

Sinä et voi määrätä millaiset lapsuusmuistot siskollasi saa olla.

Ei ole kyse lapsuusmuistoista vaan siitä että hän on kehitellyt päässään äidistämme kuvan, jota kukaan muu ei näe. Joo, unohtakaa koko juttu. Sovitaan että vanhemmissa aina vika.

Hänellä on oikeus muodostaa kuva ihmisistä omien havaintojensa pohjalta.

Miksi sinä uhriudut tuolla lailla? Asenteesi äitiisi on jotenkin todella sairas.

Uhriudun? Kyllä, puolustan äitiäni, koska tiedän totuuden. Jos se on susta sairasta, mikäs siinä.

Niin. Uhriudun. Heittelet marttyyrilausahduksia. Olet aggressiivinen.

Miksi se äitisi on uhri jota pitää puolustaa aggressiivisesti?

Kyllä se nyt on ihan eri henkilö joka on aggressiivinen ja täysin neutraaliin kommenttiin tulee räkyttämään.

-eri

Neutraaliin?

Jep, ei ihme että perheessä on ns valemuistoja.

Kyllä, neutraaliin. Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Kaikki omat traumat ja kokemukset ja keittiöpsykologin opit sit tähän piti tulla laittamaan.

Ei laittanut vaan sen takia että koki lapsuutensa ja äitinsä käytöksen sellaiseksi ettei halunnut äitisi enää kuormittavan itseään.

Siihen siskollasi on oikeus ja aikuisena sinun pitäisi kunnioittaa siskoasi ja siskosi näkemyksiä ja kokemuksia.

Kukaan ei laita välejä poikki yhden valemuiston takia. Sen sijaan ihmiset sietävät järkyttävää käytöstä vuosia ihan turhaan.

Sinäkö sen tiedät miksi laittoi välit poikki? Jos hän on ainut, joka koki että äitinsä oli sekaisin (eipä selvinnyt miten), kokekoon, mutta jos se äiti ei ole ollut sekaisin, onko sun mielestä ok väittää niin?

Hänellä on täysi oikeus omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa.

Ja siihen että päättää milloin sukulaisen käytös saa riittää ja milloin ei sitä aio sietää.

Sinulla taas on ihan sairas tarve toimia jonain ylituomarina ja puolustaa äitiäsi vimmaisesti.

Miksi?

Ei ole nyt minun äidistä kyse, mutta kuvitellaan hetki niin. Jos siskoni kertoisi minulle että äitimme oli sekaisin koko lapsuutemme vaikka isämme ja muut sisaruksemme emme olisi nähneet häntä sekaisin, kyllä ihmettelisin ja suuresti. Saisihan hän ajatella näin, mutta ei mun tarvitsisi sitä tajuta. Ihan saisi laittaa välit poikki tuon takia, mutta tuskinpa hänen ajatukseensa lähtisin mukaan. Ja todennäköisesti olisin äitini puolella, jos asiaan liittyisi syyttelyä. Sama tilanne, jos siskoni olisi psykoosissa, enpä lähtisi hänen harhoihinsa mukaan.

Minulla oli tällainen tilanne, että kaksivuotiaana jouduin pyytämään muilta tuntemiltani aikuisilta puuttumista sekaisin olevan äitini käytökseen. Selitin asiaani aika monelle, ja lopulta joku kyllä uskoikin siinä määrin että minut velvoitettiin viemään päivähoitoon. Äitini oli siis minulle hengenvaarallinen, kävi päälle ja käytti ties mitä, mutta onnistui salaamaan näitä kaikkein vaarallisimpia riehumisiaan muilta aikuisilta hyvin pitkälle.

Isältäni meni yli neljä vuosikymmentä ennen kuin hänen silmänsä avautuivat. Äitini kuollessa kävi näet ilmi että hän oli alusta alkaen valehdellut jopa sukutaustansa ja lapsimääränsä. Hän kuoli pitkään jatkuneen alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytön seurauksiin.

Saahan sitä silmät laittaa kiinni jos ei usko muttei se mitään muuta.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Varmasti oli tarkoitus saada minut näyttämään valehtelijalta ja/tai typerältä. Sinun kokemuksesi on kauhea, se ei ole minun kokemukseni.

Siskoni ei koskaan ole syyttänyt äitiäni mistään tuollaisesta eikä lapsena tai nuorena reagoinut mihinkään. Puhuimme usein lapsuudestamme iloisina aikoina. Vasta aikuisena erään toisen ihmisen kautta paineistetussa tilanteessa hän sitten muisti asiat eri tavoin ja yhtäkkiä kuva lapsuudesta muuttui. Asia johti äidin vuosien stressiin ja hänen työnsä oli mennä alta. Siskoni on oikeutettu tunteisiinsa ja sai laittaa välit poikki, itseasiassa se oli helpotus kaikille. Se ei kuitenkaan estä surua ja toiveikkuutta äitimme puolelta, minun kyllä.

On hyvä että puhutte omista kokemuksistanne, mutta toivoisin teidän tekevän sen painamatta muita alas. Jos teitä ärsyttää että joku ei ole kokenut samaa kuin te, käsitelkää asia jossain muualla. Kiitos

-se alkuperäinen

Voisin tavallaan olla tuo siskosi, paitsi että. Lapsuus oli hirveä, olen siis se, jota äiti pahoinpiteli kun sisko sulkeutui huoneeseensa. Nuorena aikuisena tilanne korjautui jossain määrin joksikin aikaa. Äitini saattoi kyllä edelleen esimerkiksi kutsua perheeni syömään ja jättää minut ilman ruokaa siinä pöydässä, mutta muuten elämä sujui enimmäkseen ihan hyvin. Siskoni ei kestä ikävistä asioista puhumista, joten puhuin hänen kanssaan vain iloisista asioista.

Äidin vanhetessa hän muuttui kuitenkin pahemmaksi, ja lopulta välit on ollut pakko laittaa poikki. Siskoni ei hyväksy tätä lainkaan. Hän ei myöskään ymmärrä, että asiat ovat oikeasti tapahtuneet, vaikka minä en puhuisi niistä hänen kanssaan. Ja kuinka voisinkaan, kun hän menee heti täysin tolaltaan, alkaa huutaa ja käskee minun olla hiljaa, koska hän ei suostu kuuntelemaan pahaa sanaa äidistämme.

Hänen kieltoreaktionsa ei kuitenkaan poista sitä, että ne asiat ovat tapahtuneet.

Ei tietenkään niin. Kuten se että sä jauhat että on tapahtunut, saisi ne olemaan totta. Minä en epäile yhtäkään teidän kertomaa, voisitko kertoa miksi minua epäilet? Se että sulle on tapahtunut näin, ei poista niitä meidän tilanteen faktoja ja *todisteita* miksikään.

Oletko sinä se joka väität hallitsevasi myös siskosi muistot? Eikö sinua uhtään ihmetytä milloin sinusta tuli noin kaikkivaltias?

En hallitse siskoni muistoja, en ole missään vaiheessa niin väittänyt.

Väitäthän. Sinä haluat että sisko muistaa kuten sinä. Muu ei käy.

Senkus muistaa mitä muistaa, en ole sanonut etteikö hän saisi näin tehdä. Olen sanonut vain että välit on äitiin poikki valemuiston (-muistojen) vuoksi. Minä en ole hänen totuudentorvensa, toki yritin aluksi asiasta keskustella, mutta en edes sitä vuosiin. Hän on varmasti onnellisempi kun hänellä on seuranaan henkilöitä, jotka vahvistavat hänen kokemustaan, meidän perhe sitä ei tee.

Millä oikeudella väität siskosi valehtelevan ja muistavan väärin? Miksi olet niin kaikkivoipa että voit tuollaista jankuttaa?

Miksi teillä on noin kova tarve olla hovi yhtä ihmistä vastaan?

Jos minä väitän sinun olevan huumeaddikti, miten vastaat? Toki olen, olet oikeassa, täytyyhän mun olla kun sä noin sanot ja muistat, niinkö?

Jos sinun siskosi muistaa jotain omasta äidistään, miksi se lähtökohtaisesti on väärä muisto ja siskosi valehtelee?

Miksi äitisi kerää ympärilleen opetuslapsia jotka ovat hänen suosiossaan ja siskoasi vastaan?

Koska normaalisti aikuinen ihminen selvittää erimielisyytensä ihan itse. Sen sijaan että kerää jonkin ihmeellisen suojavartion.

En koskaan sotke toista lastani keskusteluihini toisen lapsen kanssa. Paitsi jos se lapsi jota asia koskee niin haluaa. Käyttäydun lapsiani kohtana aina niin että he voivat luottaa vaitiolooni ja minuun.

Ja mitä tulee joulunviettoon. Siskosi ei ole tiennyt muuta perheen mallia eikä muuta roolia itselleen. Hän on yrittänyt sitä sietää jo senkin takia, että hänethän heitettiin ulos lahkostanne heti kun hän edes puhui omista muistoistaan tai kyseenalaisti dynamiikkanne.

Narsistin hovi on hyvin paljon kiihkolahkon tapainen. Siellä vou tapahtua vaikka minkälaisia hirveyksiä. Ja de hylkää kaikki jotka sanoo toisin.

Eli jos sua syytetään jostakin mitä sä et ole tehnyt, sä keskustelet aiheesta tasolla, onpas ikävää että koit asian näin? Siskoni ei tuennyt muuta perheen mallia niin, miksi olisi pitänyt? Hänellä on perhe, jossa elettiin ja eletään onnellisena. Hänen muistoissaan se perhe oli koko hänen lapsuutensa pilalla. Miksi tätä vahvistaisin tai myötäilisin tai ymmärtäisin? Perhedynamiikasta hän ei puhu mitään, vain ja ainoastaan äidistä.

En keskustele siitä sellaisille joille se ei kuulu, vaan selvitän sen asian sen kanssa, jolle se kuuluu.

Samassa perheessä toinen voi viettää mitä auvoisimman lapsuuden ja toisen koko elämä on helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Mistä sinä tämän tiedät?

Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.

Niin kulunut väite.

Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.

No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?

Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.

Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?

😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?

Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.

Vaikutat niin sekaselta että sun juttuihin en ainakaan usko. Taitaa siskosi olla ainoa tervejärkinen teidän perheessä,

toivottavasti pääsee teistä lopullisesti eroon.

Tottakai niin. Valemuisto nyt on kuitenkin ihan tosiasia. Kuten myös defenssit, sulla ne tuntuvat olevan aika voimakkaasti päällä, kun räkytät tuntemattomalle ihmiselle avlla.

MIKSI juuri sinun täytyy saada aggressiivisesti päättää siskosi lapsuudesta?

Eri

Mitä? Enhän mä sanonut mitään diskoni lapsuudesta. Voi luoja taas.

Sitähän sinä jyräät. Että sinå tiedät siskosi lapsuuden, ei sisko itse.

Tyypillistä vääntää asiat nurin kun joku sanoo että aina se vika ei ole siinä vanhemmassa.

-eri

Sinä et voi määrätä millaiset lapsuusmuistot siskollasi saa olla.

Ei ole kyse lapsuusmuistoista vaan siitä että hän on kehitellyt päässään äidistämme kuvan, jota kukaan muu ei näe. Joo, unohtakaa koko juttu. Sovitaan että vanhemmissa aina vika.

Hänellä on oikeus muodostaa kuva ihmisistä omien havaintojensa pohjalta.

Miksi sinä uhriudut tuolla lailla? Asenteesi äitiisi on jotenkin todella sairas.

Uhriudun? Kyllä, puolustan äitiäni, koska tiedän totuuden. Jos se on susta sairasta, mikäs siinä.

Niin. Uhriudun. Heittelet marttyyrilausahduksia. Olet aggressiivinen.

Miksi se äitisi on uhri jota pitää puolustaa aggressiivisesti?

Kyllä se nyt on ihan eri henkilö joka on aggressiivinen ja täysin neutraaliin kommenttiin tulee räkyttämään.

-eri

Neutraaliin?

Jep, ei ihme että perheessä on ns valemuistoja.

Kyllä, neutraaliin. Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Kaikki omat traumat ja kokemukset ja keittiöpsykologin opit sit tähän piti tulla laittamaan.

Ei laittanut vaan sen takia että koki lapsuutensa ja äitinsä käytöksen sellaiseksi ettei halunnut äitisi enää kuormittavan itseään.

Siihen siskollasi on oikeus ja aikuisena sinun pitäisi kunnioittaa siskoasi ja siskosi näkemyksiä ja kokemuksia.

Kukaan ei laita välejä poikki yhden valemuiston takia. Sen sijaan ihmiset sietävät järkyttävää käytöstä vuosia ihan turhaan.

Sinäkö sen tiedät miksi laittoi välit poikki? Jos hän on ainut, joka koki että äitinsä oli sekaisin (eipä selvinnyt miten), kokekoon, mutta jos se äiti ei ole ollut sekaisin, onko sun mielestä ok väittää niin?

Hänellä on täysi oikeus omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa.

Ja siihen että päättää milloin sukulaisen käytös saa riittää ja milloin ei sitä aio sietää.

Sinulla taas on ihan sairas tarve toimia jonain ylituomarina ja puolustaa äitiäsi vimmaisesti.

Miksi?

Ei ole nyt minun äidistä kyse, mutta kuvitellaan hetki niin. Jos siskoni kertoisi minulle että äitimme oli sekaisin koko lapsuutemme vaikka isämme ja muut sisaruksemme emme olisi nähneet häntä sekaisin, kyllä ihmettelisin ja suuresti. Saisihan hän ajatella näin, mutta ei mun tarvitsisi sitä tajuta. Ihan saisi laittaa välit poikki tuon takia, mutta tuskinpa hänen ajatukseensa lähtisin mukaan. Ja todennäköisesti olisin äitini puolella, jos asiaan liittyisi syyttelyä. Sama tilanne, jos siskoni olisi psykoosissa, enpä lähtisi hänen harhoihinsa mukaan.

Minulla oli tällainen tilanne, että kaksivuotiaana jouduin pyytämään muilta tuntemiltani aikuisilta puuttumista sekaisin olevan äitini käytökseen. Selitin asiaani aika monelle, ja lopulta joku kyllä uskoikin siinä määrin että minut velvoitettiin viemään päivähoitoon. Äitini oli siis minulle hengenvaarallinen, kävi päälle ja käytti ties mitä, mutta onnistui salaamaan näitä kaikkein vaarallisimpia riehumisiaan muilta aikuisilta hyvin pitkälle.

Isältäni meni yli neljä vuosikymmentä ennen kuin hänen silmänsä avautuivat. Äitini kuollessa kävi näet ilmi että hän oli alusta alkaen valehdellut jopa sukutaustansa ja lapsimääränsä. Hän kuoli pitkään jatkuneen alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytön seurauksiin.

Saahan sitä silmät laittaa kiinni jos ei usko muttei se mitään muuta.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Varmasti oli tarkoitus saada minut näyttämään valehtelijalta ja/tai typerältä. Sinun kokemuksesi on kauhea, se ei ole minun kokemukseni.

Siskoni ei koskaan ole syyttänyt äitiäni mistään tuollaisesta eikä lapsena tai nuorena reagoinut mihinkään. Puhuimme usein lapsuudestamme iloisina aikoina. Vasta aikuisena erään toisen ihmisen kautta paineistetussa tilanteessa hän sitten muisti asiat eri tavoin ja yhtäkkiä kuva lapsuudesta muuttui. Asia johti äidin vuosien stressiin ja hänen työnsä oli mennä alta. Siskoni on oikeutettu tunteisiinsa ja sai laittaa välit poikki, itseasiassa se oli helpotus kaikille. Se ei kuitenkaan estä surua ja toiveikkuutta äitimme puolelta, minun kyllä.

On hyvä että puhutte omista kokemuksistanne, mutta toivoisin teidän tekevän sen painamatta muita alas. Jos teitä ärsyttää että joku ei ole kokenut samaa kuin te, käsitelkää asia jossain muualla. Kiitos

-se alkuperäinen

Voisin tavallaan olla tuo siskosi, paitsi että. Lapsuus oli hirveä, olen siis se, jota äiti pahoinpiteli kun sisko sulkeutui huoneeseensa. Nuorena aikuisena tilanne korjautui jossain määrin joksikin aikaa. Äitini saattoi kyllä edelleen esimerkiksi kutsua perheeni syömään ja jättää minut ilman ruokaa siinä pöydässä, mutta muuten elämä sujui enimmäkseen ihan hyvin. Siskoni ei kestä ikävistä asioista puhumista, joten puhuin hänen kanssaan vain iloisista asioista.

Äidin vanhetessa hän muuttui kuitenkin pahemmaksi, ja lopulta välit on ollut pakko laittaa poikki. Siskoni ei hyväksy tätä lainkaan. Hän ei myöskään ymmärrä, että asiat ovat oikeasti tapahtuneet, vaikka minä en puhuisi niistä hänen kanssaan. Ja kuinka voisinkaan, kun hän menee heti täysin tolaltaan, alkaa huutaa ja käskee minun olla hiljaa, koska hän ei suostu kuuntelemaan pahaa sanaa äidistämme.

Hänen kieltoreaktionsa ei kuitenkaan poista sitä, että ne asiat ovat tapahtuneet.

Ei tietenkään niin. Kuten se että sä jauhat että on tapahtunut, saisi ne olemaan totta. Minä en epäile yhtäkään teidän kertomaa, voisitko kertoa miksi minua epäilet? Se että sulle on tapahtunut näin, ei poista niitä meidän tilanteen faktoja ja *todisteita* miksikään.

Oletko sinä se joka väität hallitsevasi myös siskosi muistot? Eikö sinua uhtään ihmetytä milloin sinusta tuli noin kaikkivaltias?

En hallitse siskoni muistoja, en ole missään vaiheessa niin väittänyt.

Väitäthän. Sinä haluat että sisko muistaa kuten sinä. Muu ei käy.

Senkus muistaa mitä muistaa, en ole sanonut etteikö hän saisi näin tehdä. Olen sanonut vain että välit on äitiin poikki valemuiston (-muistojen) vuoksi. Minä en ole hänen totuudentorvensa, toki yritin aluksi asiasta keskustella, mutta en edes sitä vuosiin. Hän on varmasti onnellisempi kun hänellä on seuranaan henkilöitä, jotka vahvistavat hänen kokemustaan, meidän perhe sitä ei tee.

Millä oikeudella väität siskosi valehtelevan ja muistavan väärin? Miksi olet niin kaikkivoipa että voit tuollaista jankuttaa?

Miksi teillä on noin kova tarve olla hovi yhtä ihmistä vastaan?

Jos minä väitän sinun olevan huumeaddikti, miten vastaat? Toki olen, olet oikeassa, täytyyhän mun olla kun sä noin sanot ja muistat, niinkö?

Jos sinun siskosi muistaa jotain omasta äidistään, miksi se lähtökohtaisesti on väärä muisto ja siskosi valehtelee?

Miksi äitisi kerää ympärilleen opetuslapsia jotka ovat hänen suosiossaan ja siskoasi vastaan?

Koska normaalisti aikuinen ihminen selvittää erimielisyytensä ihan itse. Sen sijaan että kerää jonkin ihmeellisen suojavartion.

En koskaan sotke toista lastani keskusteluihini toisen lapsen kanssa. Paitsi jos se lapsi jota asia koskee niin haluaa. Käyttäydun lapsiani kohtana aina niin että he voivat luottaa vaitiolooni ja minuun.

Ja mitä tulee joulunviettoon. Siskosi ei ole tiennyt muuta perheen mallia eikä muuta roolia itselleen. Hän on yrittänyt sitä sietää jo senkin takia, että hänethän heitettiin ulos lahkostanne heti kun hän edes puhui omista muistoistaan tai kyseenalaisti dynamiikkanne.

Narsistin hovi on hyvin paljon kiihkolahkon tapainen. Siellä vou tapahtua vaikka minkälaisia hirveyksiä. Ja de hylkää kaikki jotka sanoo toisin.

Eli jos sua syytetään jostakin mitä sä et ole tehnyt, sä keskustelet aiheesta tasolla, onpas ikävää että koit asian näin? Siskoni ei tuennyt muuta perheen mallia niin, miksi olisi pitänyt? Hänellä on perhe, jossa elettiin ja eletään onnellisena. Hänen muistoissaan se perhe oli koko hänen lapsuutensa pilalla. Miksi tätä vahvistaisin tai myötäilisin tai ymmärtäisin? Perhedynamiikasta hän ei puhu mitään, vain ja ainoastaan äidistä.

Oletko koskaan antanut tilaa siskollesi puhua niin, että yrität ymmärtää häntä etkä kiellä tai kyseenalaista hänen sanomisiaan?

Toki olen häntä kuunnellut moneen kertaan.

Hän kysyi: Oletko koskaan antanut tilaa siskollesi puhua niin, että yrität ymmärtää häntä etkä kiellä tai kyseenalaista hänen sanomisiaan?

Kuunteleminen on myös eri asia kuin se että oikeasti kuulee.

Vaikea olla kuulematta. En ole häntä koskaan yrittänyt ymmärtää, se on totta, mutta en myöskään ole sanonut etteikö hän saisi kertoa asiaansa. Silloin toki kun hän alkoi puhua asiaansa ulkopuolisille, sanoin että nyt riittää.

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Mistä sinä tämän tiedät?

Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.

Niin kulunut väite.

Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.

No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?

Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.

Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?

😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?

Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.

Vaikutat niin sekaselta että sun juttuihin en ainakaan usko. Taitaa siskosi olla ainoa tervejärkinen teidän perheessä,

toivottavasti pääsee teistä lopullisesti eroon.

Tottakai niin. Valemuisto nyt on kuitenkin ihan tosiasia. Kuten myös defenssit, sulla ne tuntuvat olevan aika voimakkaasti päällä, kun räkytät tuntemattomalle ihmiselle avlla.

MIKSI juuri sinun täytyy saada aggressiivisesti päättää siskosi lapsuudesta?

Eri

Mitä? Enhän mä sanonut mitään diskoni lapsuudesta. Voi luoja taas.

Sitähän sinä jyräät. Että sinå tiedät siskosi lapsuuden, ei sisko itse.

Tyypillistä vääntää asiat nurin kun joku sanoo että aina se vika ei ole siinä vanhemmassa.

-eri

Sinä et voi määrätä millaiset lapsuusmuistot siskollasi saa olla.

Ei ole kyse lapsuusmuistoista vaan siitä että hän on kehitellyt päässään äidistämme kuvan, jota kukaan muu ei näe. Joo, unohtakaa koko juttu. Sovitaan että vanhemmissa aina vika.

Hänellä on oikeus muodostaa kuva ihmisistä omien havaintojensa pohjalta.

Miksi sinä uhriudut tuolla lailla? Asenteesi äitiisi on jotenkin todella sairas.

Uhriudun? Kyllä, puolustan äitiäni, koska tiedän totuuden. Jos se on susta sairasta, mikäs siinä.

Niin. Uhriudun. Heittelet marttyyrilausahduksia. Olet aggressiivinen.

Miksi se äitisi on uhri jota pitää puolustaa aggressiivisesti?

Kyllä se nyt on ihan eri henkilö joka on aggressiivinen ja täysin neutraaliin kommenttiin tulee räkyttämään.

-eri

Neutraaliin?

Jep, ei ihme että perheessä on ns valemuistoja.

Kyllä, neutraaliin. Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Kaikki omat traumat ja kokemukset ja keittiöpsykologin opit sit tähän piti tulla laittamaan.

Ei laittanut vaan sen takia että koki lapsuutensa ja äitinsä käytöksen sellaiseksi ettei halunnut äitisi enää kuormittavan itseään.

Siihen siskollasi on oikeus ja aikuisena sinun pitäisi kunnioittaa siskoasi ja siskosi näkemyksiä ja kokemuksia.

Kukaan ei laita välejä poikki yhden valemuiston takia. Sen sijaan ihmiset sietävät järkyttävää käytöstä vuosia ihan turhaan.

Sinäkö sen tiedät miksi laittoi välit poikki? Jos hän on ainut, joka koki että äitinsä oli sekaisin (eipä selvinnyt miten), kokekoon, mutta jos se äiti ei ole ollut sekaisin, onko sun mielestä ok väittää niin?

Hänellä on täysi oikeus omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa.

Ja siihen että päättää milloin sukulaisen käytös saa riittää ja milloin ei sitä aio sietää.

Sinulla taas on ihan sairas tarve toimia jonain ylituomarina ja puolustaa äitiäsi vimmaisesti.

Miksi?

Ei ole nyt minun äidistä kyse, mutta kuvitellaan hetki niin. Jos siskoni kertoisi minulle että äitimme oli sekaisin koko lapsuutemme vaikka isämme ja muut sisaruksemme emme olisi nähneet häntä sekaisin, kyllä ihmettelisin ja suuresti. Saisihan hän ajatella näin, mutta ei mun tarvitsisi sitä tajuta. Ihan saisi laittaa välit poikki tuon takia, mutta tuskinpa hänen ajatukseensa lähtisin mukaan. Ja todennäköisesti olisin äitini puolella, jos asiaan liittyisi syyttelyä. Sama tilanne, jos siskoni olisi psykoosissa, enpä lähtisi hänen harhoihinsa mukaan.

Minulla oli tällainen tilanne, että kaksivuotiaana jouduin pyytämään muilta tuntemiltani aikuisilta puuttumista sekaisin olevan äitini käytökseen. Selitin asiaani aika monelle, ja lopulta joku kyllä uskoikin siinä määrin että minut velvoitettiin viemään päivähoitoon. Äitini oli siis minulle hengenvaarallinen, kävi päälle ja käytti ties mitä, mutta onnistui salaamaan näitä kaikkein vaarallisimpia riehumisiaan muilta aikuisilta hyvin pitkälle.

Isältäni meni yli neljä vuosikymmentä ennen kuin hänen silmänsä avautuivat. Äitini kuollessa kävi näet ilmi että hän oli alusta alkaen valehdellut jopa sukutaustansa ja lapsimääränsä. Hän kuoli pitkään jatkuneen alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytön seurauksiin.

Saahan sitä silmät laittaa kiinni jos ei usko muttei se mitään muuta.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Varmasti oli tarkoitus saada minut näyttämään valehtelijalta ja/tai typerältä. Sinun kokemuksesi on kauhea, se ei ole minun kokemukseni.

Siskoni ei koskaan ole syyttänyt äitiäni mistään tuollaisesta eikä lapsena tai nuorena reagoinut mihinkään. Puhuimme usein lapsuudestamme iloisina aikoina. Vasta aikuisena erään toisen ihmisen kautta paineistetussa tilanteessa hän sitten muisti asiat eri tavoin ja yhtäkkiä kuva lapsuudesta muuttui. Asia johti äidin vuosien stressiin ja hänen työnsä oli mennä alta. Siskoni on oikeutettu tunteisiinsa ja sai laittaa välit poikki, itseasiassa se oli helpotus kaikille. Se ei kuitenkaan estä surua ja toiveikkuutta äitimme puolelta, minun kyllä.

On hyvä että puhutte omista kokemuksistanne, mutta toivoisin teidän tekevän sen painamatta muita alas. Jos teitä ärsyttää että joku ei ole kokenut samaa kuin te, käsitelkää asia jossain muualla. Kiitos

-se alkuperäinen

Voisin tavallaan olla tuo siskosi, paitsi että. Lapsuus oli hirveä, olen siis se, jota äiti pahoinpiteli kun sisko sulkeutui huoneeseensa. Nuorena aikuisena tilanne korjautui jossain määrin joksikin aikaa. Äitini saattoi kyllä edelleen esimerkiksi kutsua perheeni syömään ja jättää minut ilman ruokaa siinä pöydässä, mutta muuten elämä sujui enimmäkseen ihan hyvin. Siskoni ei kestä ikävistä asioista puhumista, joten puhuin hänen kanssaan vain iloisista asioista.

Äidin vanhetessa hän muuttui kuitenkin pahemmaksi, ja lopulta välit on ollut pakko laittaa poikki. Siskoni ei hyväksy tätä lainkaan. Hän ei myöskään ymmärrä, että asiat ovat oikeasti tapahtuneet, vaikka minä en puhuisi niistä hänen kanssaan. Ja kuinka voisinkaan, kun hän menee heti täysin tolaltaan, alkaa huutaa ja käskee minun olla hiljaa, koska hän ei suostu kuuntelemaan pahaa sanaa äidistämme.

Hänen kieltoreaktionsa ei kuitenkaan poista sitä, että ne asiat ovat tapahtuneet.

Ei tietenkään niin. Kuten se että sä jauhat että on tapahtunut, saisi ne olemaan totta. Minä en epäile yhtäkään teidän kertomaa, voisitko kertoa miksi minua epäilet? Se että sulle on tapahtunut näin, ei poista niitä meidän tilanteen faktoja ja *todisteita* miksikään.

Oletko sinä se joka väität hallitsevasi myös siskosi muistot? Eikö sinua uhtään ihmetytä milloin sinusta tuli noin kaikkivaltias?

En hallitse siskoni muistoja, en ole missään vaiheessa niin väittänyt.

Väitäthän. Sinä haluat että sisko muistaa kuten sinä. Muu ei käy.

Senkus muistaa mitä muistaa, en ole sanonut etteikö hän saisi näin tehdä. Olen sanonut vain että välit on äitiin poikki valemuiston (-muistojen) vuoksi. Minä en ole hänen totuudentorvensa, toki yritin aluksi asiasta keskustella, mutta en edes sitä vuosiin. Hän on varmasti onnellisempi kun hänellä on seuranaan henkilöitä, jotka vahvistavat hänen kokemustaan, meidän perhe sitä ei tee.

Millä oikeudella väität siskosi valehtelevan ja muistavan väärin? Miksi olet niin kaikkivoipa että voit tuollaista jankuttaa?

Miksi teillä on noin kova tarve olla hovi yhtä ihmistä vastaan?

Jos minä väitän sinun olevan huumeaddikti, miten vastaat? Toki olen, olet oikeassa, täytyyhän mun olla kun sä noin sanot ja muistat, niinkö?

Jos sinun siskosi muistaa jotain omasta äidistään, miksi se lähtökohtaisesti on väärä muisto ja siskosi valehtelee?

Miksi äitisi kerää ympärilleen opetuslapsia jotka ovat hänen suosiossaan ja siskoasi vastaan?

Koska normaalisti aikuinen ihminen selvittää erimielisyytensä ihan itse. Sen sijaan että kerää jonkin ihmeellisen suojavartion.

En koskaan sotke toista lastani keskusteluihini toisen lapsen kanssa. Paitsi jos se lapsi jota asia koskee niin haluaa. Käyttäydun lapsiani kohtana aina niin että he voivat luottaa vaitiolooni ja minuun.

Ja mitä tulee joulunviettoon. Siskosi ei ole tiennyt muuta perheen mallia eikä muuta roolia itselleen. Hän on yrittänyt sitä sietää jo senkin takia, että hänethän heitettiin ulos lahkostanne heti kun hän edes puhui omista muistoistaan tai kyseenalaisti dynamiikkanne.

Narsistin hovi on hyvin paljon kiihkolahkon tapainen. Siellä vou tapahtua vaikka minkälaisia hirveyksiä. Ja de hylkää kaikki jotka sanoo toisin.

Eli jos sua syytetään jostakin mitä sä et ole tehnyt, sä keskustelet aiheesta tasolla, onpas ikävää että koit asian näin? Siskoni ei tuennyt muuta perheen mallia niin, miksi olisi pitänyt? Hänellä on perhe, jossa elettiin ja eletään onnellisena. Hänen muistoissaan se perhe oli koko hänen lapsuutensa pilalla. Miksi tätä vahvistaisin tai myötäilisin tai ymmärtäisin? Perhedynamiikasta hän ei puhu mitään, vain ja ainoastaan äidistä.

En keskustele siitä sellaisille joille se ei kuulu, vaan selvitän sen asian sen kanssa, jolle se kuuluu.

Samassa perheessä toinen voi viettää mitä auvoisimman lapsuuden ja toisen koko elämä on helvettiä.

Mutta jos se syy sen helvetin takana on valhe? Mitä teet?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Mistä sinä tämän tiedät?

Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.

Niin kulunut väite.

Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.

No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?

Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.

Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?

😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?

Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.

Vaikutat niin sekaselta että sun juttuihin en ainakaan usko. Taitaa siskosi olla ainoa tervejärkinen teidän perheessä,

toivottavasti pääsee teistä lopullisesti eroon.

Tottakai niin. Valemuisto nyt on kuitenkin ihan tosiasia. Kuten myös defenssit, sulla ne tuntuvat olevan aika voimakkaasti päällä, kun räkytät tuntemattomalle ihmiselle avlla.

MIKSI juuri sinun täytyy saada aggressiivisesti päättää siskosi lapsuudesta?

Eri

Mitä? Enhän mä sanonut mitään diskoni lapsuudesta. Voi luoja taas.

Sitähän sinä jyräät. Että sinå tiedät siskosi lapsuuden, ei sisko itse.

Tyypillistä vääntää asiat nurin kun joku sanoo että aina se vika ei ole siinä vanhemmassa.

-eri

Sinä et voi määrätä millaiset lapsuusmuistot siskollasi saa olla.

Ei ole kyse lapsuusmuistoista vaan siitä että hän on kehitellyt päässään äidistämme kuvan, jota kukaan muu ei näe. Joo, unohtakaa koko juttu. Sovitaan että vanhemmissa aina vika.

Hänellä on oikeus muodostaa kuva ihmisistä omien havaintojensa pohjalta.

Miksi sinä uhriudut tuolla lailla? Asenteesi äitiisi on jotenkin todella sairas.

Uhriudun? Kyllä, puolustan äitiäni, koska tiedän totuuden. Jos se on susta sairasta, mikäs siinä.

Niin. Uhriudun. Heittelet marttyyrilausahduksia. Olet aggressiivinen.

Miksi se äitisi on uhri jota pitää puolustaa aggressiivisesti?

Kyllä se nyt on ihan eri henkilö joka on aggressiivinen ja täysin neutraaliin kommenttiin tulee räkyttämään.

-eri

Neutraaliin?

Jep, ei ihme että perheessä on ns valemuistoja.

Kyllä, neutraaliin. Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Kaikki omat traumat ja kokemukset ja keittiöpsykologin opit sit tähän piti tulla laittamaan.

Ei laittanut vaan sen takia että koki lapsuutensa ja äitinsä käytöksen sellaiseksi ettei halunnut äitisi enää kuormittavan itseään.

Siihen siskollasi on oikeus ja aikuisena sinun pitäisi kunnioittaa siskoasi ja siskosi näkemyksiä ja kokemuksia.

Kukaan ei laita välejä poikki yhden valemuiston takia. Sen sijaan ihmiset sietävät järkyttävää käytöstä vuosia ihan turhaan.

Sinäkö sen tiedät miksi laittoi välit poikki? Jos hän on ainut, joka koki että äitinsä oli sekaisin (eipä selvinnyt miten), kokekoon, mutta jos se äiti ei ole ollut sekaisin, onko sun mielestä ok väittää niin?

Hänellä on täysi oikeus omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa.

Ja siihen että päättää milloin sukulaisen käytös saa riittää ja milloin ei sitä aio sietää.

Sinulla taas on ihan sairas tarve toimia jonain ylituomarina ja puolustaa äitiäsi vimmaisesti.

Miksi?

Ei ole nyt minun äidistä kyse, mutta kuvitellaan hetki niin. Jos siskoni kertoisi minulle että äitimme oli sekaisin koko lapsuutemme vaikka isämme ja muut sisaruksemme emme olisi nähneet häntä sekaisin, kyllä ihmettelisin ja suuresti. Saisihan hän ajatella näin, mutta ei mun tarvitsisi sitä tajuta. Ihan saisi laittaa välit poikki tuon takia, mutta tuskinpa hänen ajatukseensa lähtisin mukaan. Ja todennäköisesti olisin äitini puolella, jos asiaan liittyisi syyttelyä. Sama tilanne, jos siskoni olisi psykoosissa, enpä lähtisi hänen harhoihinsa mukaan.

Minulla oli tällainen tilanne, että kaksivuotiaana jouduin pyytämään muilta tuntemiltani aikuisilta puuttumista sekaisin olevan äitini käytökseen. Selitin asiaani aika monelle, ja lopulta joku kyllä uskoikin siinä määrin että minut velvoitettiin viemään päivähoitoon. Äitini oli siis minulle hengenvaarallinen, kävi päälle ja käytti ties mitä, mutta onnistui salaamaan näitä kaikkein vaarallisimpia riehumisiaan muilta aikuisilta hyvin pitkälle.

Isältäni meni yli neljä vuosikymmentä ennen kuin hänen silmänsä avautuivat. Äitini kuollessa kävi näet ilmi että hän oli alusta alkaen valehdellut jopa sukutaustansa ja lapsimääränsä. Hän kuoli pitkään jatkuneen alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytön seurauksiin.

Saahan sitä silmät laittaa kiinni jos ei usko muttei se mitään muuta.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Varmasti oli tarkoitus saada minut näyttämään valehtelijalta ja/tai typerältä. Sinun kokemuksesi on kauhea, se ei ole minun kokemukseni.

Siskoni ei koskaan ole syyttänyt äitiäni mistään tuollaisesta eikä lapsena tai nuorena reagoinut mihinkään. Puhuimme usein lapsuudestamme iloisina aikoina. Vasta aikuisena erään toisen ihmisen kautta paineistetussa tilanteessa hän sitten muisti asiat eri tavoin ja yhtäkkiä kuva lapsuudesta muuttui. Asia johti äidin vuosien stressiin ja hänen työnsä oli mennä alta. Siskoni on oikeutettu tunteisiinsa ja sai laittaa välit poikki, itseasiassa se oli helpotus kaikille. Se ei kuitenkaan estä surua ja toiveikkuutta äitimme puolelta, minun kyllä.

On hyvä että puhutte omista kokemuksistanne, mutta toivoisin teidän tekevän sen painamatta muita alas. Jos teitä ärsyttää että joku ei ole kokenut samaa kuin te, käsitelkää asia jossain muualla. Kiitos

-se alkuperäinen

Voisin tavallaan olla tuo siskosi, paitsi että. Lapsuus oli hirveä, olen siis se, jota äiti pahoinpiteli kun sisko sulkeutui huoneeseensa. Nuorena aikuisena tilanne korjautui jossain määrin joksikin aikaa. Äitini saattoi kyllä edelleen esimerkiksi kutsua perheeni syömään ja jättää minut ilman ruokaa siinä pöydässä, mutta muuten elämä sujui enimmäkseen ihan hyvin. Siskoni ei kestä ikävistä asioista puhumista, joten puhuin hänen kanssaan vain iloisista asioista.

Äidin vanhetessa hän muuttui kuitenkin pahemmaksi, ja lopulta välit on ollut pakko laittaa poikki. Siskoni ei hyväksy tätä lainkaan. Hän ei myöskään ymmärrä, että asiat ovat oikeasti tapahtuneet, vaikka minä en puhuisi niistä hänen kanssaan. Ja kuinka voisinkaan, kun hän menee heti täysin tolaltaan, alkaa huutaa ja käskee minun olla hiljaa, koska hän ei suostu kuuntelemaan pahaa sanaa äidistämme.

Hänen kieltoreaktionsa ei kuitenkaan poista sitä, että ne asiat ovat tapahtuneet.

Ei tietenkään niin. Kuten se että sä jauhat että on tapahtunut, saisi ne olemaan totta. Minä en epäile yhtäkään teidän kertomaa, voisitko kertoa miksi minua epäilet? Se että sulle on tapahtunut näin, ei poista niitä meidän tilanteen faktoja ja *todisteita* miksikään.

Oletko sinä se joka väität hallitsevasi myös siskosi muistot? Eikö sinua uhtään ihmetytä milloin sinusta tuli noin kaikkivaltias?

En hallitse siskoni muistoja, en ole missään vaiheessa niin väittänyt.

Väitäthän. Sinä haluat että sisko muistaa kuten sinä. Muu ei käy.

Senkus muistaa mitä muistaa, en ole sanonut etteikö hän saisi näin tehdä. Olen sanonut vain että välit on äitiin poikki valemuiston (-muistojen) vuoksi. Minä en ole hänen totuudentorvensa, toki yritin aluksi asiasta keskustella, mutta en edes sitä vuosiin. Hän on varmasti onnellisempi kun hänellä on seuranaan henkilöitä, jotka vahvistavat hänen kokemustaan, meidän perhe sitä ei tee.

Millä oikeudella väität siskosi valehtelevan ja muistavan väärin? Miksi olet niin kaikkivoipa että voit tuollaista jankuttaa?

Miksi teillä on noin kova tarve olla hovi yhtä ihmistä vastaan?

Jos minä väitän sinun olevan huumeaddikti, miten vastaat? Toki olen, olet oikeassa, täytyyhän mun olla kun sä noin sanot ja muistat, niinkö?

Jos sinun siskosi muistaa jotain omasta äidistään, miksi se lähtökohtaisesti on väärä muisto ja siskosi valehtelee?

Miksi äitisi kerää ympärilleen opetuslapsia jotka ovat hänen suosiossaan ja siskoasi vastaan?

Koska normaalisti aikuinen ihminen selvittää erimielisyytensä ihan itse. Sen sijaan että kerää jonkin ihmeellisen suojavartion.

En koskaan sotke toista lastani keskusteluihini toisen lapsen kanssa. Paitsi jos se lapsi jota asia koskee niin haluaa. Käyttäydun lapsiani kohtana aina niin että he voivat luottaa vaitiolooni ja minuun.

Ja mitä tulee joulunviettoon. Siskosi ei ole tiennyt muuta perheen mallia eikä muuta roolia itselleen. Hän on yrittänyt sitä sietää jo senkin takia, että hänethän heitettiin ulos lahkostanne heti kun hän edes puhui omista muistoistaan tai kyseenalaisti dynamiikkanne.

Narsistin hovi on hyvin paljon kiihkolahkon tapainen. Siellä vou tapahtua vaikka minkälaisia hirveyksiä. Ja de hylkää kaikki jotka sanoo toisin.

Eli jos sua syytetään jostakin mitä sä et ole tehnyt, sä keskustelet aiheesta tasolla, onpas ikävää että koit asian näin? Siskoni ei tuennyt muuta perheen mallia niin, miksi olisi pitänyt? Hänellä on perhe, jossa elettiin ja eletään onnellisena. Hänen muistoissaan se perhe oli koko hänen lapsuutensa pilalla. Miksi tätä vahvistaisin tai myötäilisin tai ymmärtäisin? Perhedynamiikasta hän ei puhu mitään, vain ja ainoastaan äidistä.

En keskustele siitä sellaisille joille se ei kuulu, vaan selvitän sen asian sen kanssa, jolle se kuuluu.

Samassa perheessä toinen voi viettää mitä auvoisimman lapsuuden ja toisen koko elämä on helvettiä.

Mutta jos se syy sen helvetin takana on valhe? Mitä teet?

Kun sinä et edelleenkään tiedä onko se valhe. Sinulle mukavinta on vain sitkeästi pitää kiinni käsityksestä, että se on valhe.

Ja jos minun lapseni syyttäisi minua jostain tuollaisesta, todellakin perin juurin kaikin keinoin pyrkisin selvittämään asian hänen kanssaan.

En todellakaan juoksisi jonkun kultalapseni selän taa vikisemään miten valetta, valetta, valetta kaikki ja miten raskasta minulla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Eli nyt et väitäkään että siskollasi on valemuisto.

Siskollasi voi olla täysin oikea muisto ja sinulla oma muistosi. Kumpikaan niistä ei ole sen kummoisempi, eikä sen kuuluisi vaikuttaa sisarsuhteeseesi mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Mistä sinä tämän tiedät?

Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.

Niin kulunut väite.

Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.

No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?

Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.

Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?

😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?

Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.

Vaikutat niin sekaselta että sun juttuihin en ainakaan usko. Taitaa siskosi olla ainoa tervejärkinen teidän perheessä,

toivottavasti pääsee teistä lopullisesti eroon.

Tottakai niin. Valemuisto nyt on kuitenkin ihan tosiasia. Kuten myös defenssit, sulla ne tuntuvat olevan aika voimakkaasti päällä, kun räkytät tuntemattomalle ihmiselle avlla.

MIKSI juuri sinun täytyy saada aggressiivisesti päättää siskosi lapsuudesta?

Eri

Mitä? Enhän mä sanonut mitään diskoni lapsuudesta. Voi luoja taas.

Sitähän sinä jyräät. Että sinå tiedät siskosi lapsuuden, ei sisko itse.

Tyypillistä vääntää asiat nurin kun joku sanoo että aina se vika ei ole siinä vanhemmassa.

-eri

Sinä et voi määrätä millaiset lapsuusmuistot siskollasi saa olla.

Ei ole kyse lapsuusmuistoista vaan siitä että hän on kehitellyt päässään äidistämme kuvan, jota kukaan muu ei näe. Joo, unohtakaa koko juttu. Sovitaan että vanhemmissa aina vika.

Hänellä on oikeus muodostaa kuva ihmisistä omien havaintojensa pohjalta.

Miksi sinä uhriudut tuolla lailla? Asenteesi äitiisi on jotenkin todella sairas.

Uhriudun? Kyllä, puolustan äitiäni, koska tiedän totuuden. Jos se on susta sairasta, mikäs siinä.

Niin. Uhriudun. Heittelet marttyyrilausahduksia. Olet aggressiivinen.

Miksi se äitisi on uhri jota pitää puolustaa aggressiivisesti?

Kyllä se nyt on ihan eri henkilö joka on aggressiivinen ja täysin neutraaliin kommenttiin tulee räkyttämään.

-eri

Neutraaliin?

Jep, ei ihme että perheessä on ns valemuistoja.

Kyllä, neutraaliin. Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Kaikki omat traumat ja kokemukset ja keittiöpsykologin opit sit tähän piti tulla laittamaan.

Ei laittanut vaan sen takia että koki lapsuutensa ja äitinsä käytöksen sellaiseksi ettei halunnut äitisi enää kuormittavan itseään.

Siihen siskollasi on oikeus ja aikuisena sinun pitäisi kunnioittaa siskoasi ja siskosi näkemyksiä ja kokemuksia.

Kukaan ei laita välejä poikki yhden valemuiston takia. Sen sijaan ihmiset sietävät järkyttävää käytöstä vuosia ihan turhaan.

Sinäkö sen tiedät miksi laittoi välit poikki? Jos hän on ainut, joka koki että äitinsä oli sekaisin (eipä selvinnyt miten), kokekoon, mutta jos se äiti ei ole ollut sekaisin, onko sun mielestä ok väittää niin?

Hänellä on täysi oikeus omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa.

Ja siihen että päättää milloin sukulaisen käytös saa riittää ja milloin ei sitä aio sietää.

Sinulla taas on ihan sairas tarve toimia jonain ylituomarina ja puolustaa äitiäsi vimmaisesti.

Miksi?

Ei ole nyt minun äidistä kyse, mutta kuvitellaan hetki niin. Jos siskoni kertoisi minulle että äitimme oli sekaisin koko lapsuutemme vaikka isämme ja muut sisaruksemme emme olisi nähneet häntä sekaisin, kyllä ihmettelisin ja suuresti. Saisihan hän ajatella näin, mutta ei mun tarvitsisi sitä tajuta. Ihan saisi laittaa välit poikki tuon takia, mutta tuskinpa hänen ajatukseensa lähtisin mukaan. Ja todennäköisesti olisin äitini puolella, jos asiaan liittyisi syyttelyä. Sama tilanne, jos siskoni olisi psykoosissa, enpä lähtisi hänen harhoihinsa mukaan.

Minulla oli tällainen tilanne, että kaksivuotiaana jouduin pyytämään muilta tuntemiltani aikuisilta puuttumista sekaisin olevan äitini käytökseen. Selitin asiaani aika monelle, ja lopulta joku kyllä uskoikin siinä määrin että minut velvoitettiin viemään päivähoitoon. Äitini oli siis minulle hengenvaarallinen, kävi päälle ja käytti ties mitä, mutta onnistui salaamaan näitä kaikkein vaarallisimpia riehumisiaan muilta aikuisilta hyvin pitkälle.

Isältäni meni yli neljä vuosikymmentä ennen kuin hänen silmänsä avautuivat. Äitini kuollessa kävi näet ilmi että hän oli alusta alkaen valehdellut jopa sukutaustansa ja lapsimääränsä. Hän kuoli pitkään jatkuneen alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytön seurauksiin.

Saahan sitä silmät laittaa kiinni jos ei usko muttei se mitään muuta.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Varmasti oli tarkoitus saada minut näyttämään valehtelijalta ja/tai typerältä. Sinun kokemuksesi on kauhea, se ei ole minun kokemukseni.

Siskoni ei koskaan ole syyttänyt äitiäni mistään tuollaisesta eikä lapsena tai nuorena reagoinut mihinkään. Puhuimme usein lapsuudestamme iloisina aikoina. Vasta aikuisena erään toisen ihmisen kautta paineistetussa tilanteessa hän sitten muisti asiat eri tavoin ja yhtäkkiä kuva lapsuudesta muuttui. Asia johti äidin vuosien stressiin ja hänen työnsä oli mennä alta. Siskoni on oikeutettu tunteisiinsa ja sai laittaa välit poikki, itseasiassa se oli helpotus kaikille. Se ei kuitenkaan estä surua ja toiveikkuutta äitimme puolelta, minun kyllä.

On hyvä että puhutte omista kokemuksistanne, mutta toivoisin teidän tekevän sen painamatta muita alas. Jos teitä ärsyttää että joku ei ole kokenut samaa kuin te, käsitelkää asia jossain muualla. Kiitos

-se alkuperäinen

Voisin tavallaan olla tuo siskosi, paitsi että. Lapsuus oli hirveä, olen siis se, jota äiti pahoinpiteli kun sisko sulkeutui huoneeseensa. Nuorena aikuisena tilanne korjautui jossain määrin joksikin aikaa. Äitini saattoi kyllä edelleen esimerkiksi kutsua perheeni syömään ja jättää minut ilman ruokaa siinä pöydässä, mutta muuten elämä sujui enimmäkseen ihan hyvin. Siskoni ei kestä ikävistä asioista puhumista, joten puhuin hänen kanssaan vain iloisista asioista.

Äidin vanhetessa hän muuttui kuitenkin pahemmaksi, ja lopulta välit on ollut pakko laittaa poikki. Siskoni ei hyväksy tätä lainkaan. Hän ei myöskään ymmärrä, että asiat ovat oikeasti tapahtuneet, vaikka minä en puhuisi niistä hänen kanssaan. Ja kuinka voisinkaan, kun hän menee heti täysin tolaltaan, alkaa huutaa ja käskee minun olla hiljaa, koska hän ei suostu kuuntelemaan pahaa sanaa äidistämme.

Hänen kieltoreaktionsa ei kuitenkaan poista sitä, että ne asiat ovat tapahtuneet.

Ei tietenkään niin. Kuten se että sä jauhat että on tapahtunut, saisi ne olemaan totta. Minä en epäile yhtäkään teidän kertomaa, voisitko kertoa miksi minua epäilet? Se että sulle on tapahtunut näin, ei poista niitä meidän tilanteen faktoja ja *todisteita* miksikään.

Oletko sinä se joka väität hallitsevasi myös siskosi muistot? Eikö sinua uhtään ihmetytä milloin sinusta tuli noin kaikkivaltias?

En hallitse siskoni muistoja, en ole missään vaiheessa niin väittänyt.

Väitäthän. Sinä haluat että sisko muistaa kuten sinä. Muu ei käy.

Senkus muistaa mitä muistaa, en ole sanonut etteikö hän saisi näin tehdä. Olen sanonut vain että välit on äitiin poikki valemuiston (-muistojen) vuoksi. Minä en ole hänen totuudentorvensa, toki yritin aluksi asiasta keskustella, mutta en edes sitä vuosiin. Hän on varmasti onnellisempi kun hänellä on seuranaan henkilöitä, jotka vahvistavat hänen kokemustaan, meidän perhe sitä ei tee.

Millä oikeudella väität siskosi valehtelevan ja muistavan väärin? Miksi olet niin kaikkivoipa että voit tuollaista jankuttaa?

Miksi teillä on noin kova tarve olla hovi yhtä ihmistä vastaan?

Jos minä väitän sinun olevan huumeaddikti, miten vastaat? Toki olen, olet oikeassa, täytyyhän mun olla kun sä noin sanot ja muistat, niinkö?

Jos sinun siskosi muistaa jotain omasta äidistään, miksi se lähtökohtaisesti on väärä muisto ja siskosi valehtelee?

Miksi äitisi kerää ympärilleen opetuslapsia jotka ovat hänen suosiossaan ja siskoasi vastaan?

Koska normaalisti aikuinen ihminen selvittää erimielisyytensä ihan itse. Sen sijaan että kerää jonkin ihmeellisen suojavartion.

En koskaan sotke toista lastani keskusteluihini toisen lapsen kanssa. Paitsi jos se lapsi jota asia koskee niin haluaa. Käyttäydun lapsiani kohtana aina niin että he voivat luottaa vaitiolooni ja minuun.

Ja mitä tulee joulunviettoon. Siskosi ei ole tiennyt muuta perheen mallia eikä muuta roolia itselleen. Hän on yrittänyt sitä sietää jo senkin takia, että hänethän heitettiin ulos lahkostanne heti kun hän edes puhui omista muistoistaan tai kyseenalaisti dynamiikkanne.

Narsistin hovi on hyvin paljon kiihkolahkon tapainen. Siellä vou tapahtua vaikka minkälaisia hirveyksiä. Ja de hylkää kaikki jotka sanoo toisin.

Eli jos sua syytetään jostakin mitä sä et ole tehnyt, sä keskustelet aiheesta tasolla, onpas ikävää että koit asian näin? Siskoni ei tuennyt muuta perheen mallia niin, miksi olisi pitänyt? Hänellä on perhe, jossa elettiin ja eletään onnellisena. Hänen muistoissaan se perhe oli koko hänen lapsuutensa pilalla. Miksi tätä vahvistaisin tai myötäilisin tai ymmärtäisin? Perhedynamiikasta hän ei puhu mitään, vain ja ainoastaan äidistä.

En keskustele siitä sellaisille joille se ei kuulu, vaan selvitän sen asian sen kanssa, jolle se kuuluu.

Samassa perheessä toinen voi viettää mitä auvoisimman lapsuuden ja toisen koko elämä on helvettiä.

Mutta jos se syy sen helvetin takana on valhe? Mitä teet?

Ei se syy helvettiin ole vale, vaan syy helvettiin on se, mitä siskosi koki.

Valhe on sitten taas sinusta se, mitä sisko kokemastaan kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Mistä sinä tämän tiedät?

Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.

Niin kulunut väite.

Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.

No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?

Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.

Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?

😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?

Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.

Vaikutat niin sekaselta että sun juttuihin en ainakaan usko. Taitaa siskosi olla ainoa tervejärkinen teidän perheessä,

toivottavasti pääsee teistä lopullisesti eroon.

Tottakai niin. Valemuisto nyt on kuitenkin ihan tosiasia. Kuten myös defenssit, sulla ne tuntuvat olevan aika voimakkaasti päällä, kun räkytät tuntemattomalle ihmiselle avlla.

MIKSI juuri sinun täytyy saada aggressiivisesti päättää siskosi lapsuudesta?

Eri

Mitä? Enhän mä sanonut mitään diskoni lapsuudesta. Voi luoja taas.

Sitähän sinä jyräät. Että sinå tiedät siskosi lapsuuden, ei sisko itse.

Tyypillistä vääntää asiat nurin kun joku sanoo että aina se vika ei ole siinä vanhemmassa.

-eri

Sinä et voi määrätä millaiset lapsuusmuistot siskollasi saa olla.

Ei ole kyse lapsuusmuistoista vaan siitä että hän on kehitellyt päässään äidistämme kuvan, jota kukaan muu ei näe. Joo, unohtakaa koko juttu. Sovitaan että vanhemmissa aina vika.

Hänellä on oikeus muodostaa kuva ihmisistä omien havaintojensa pohjalta.

Miksi sinä uhriudut tuolla lailla? Asenteesi äitiisi on jotenkin todella sairas.

Uhriudun? Kyllä, puolustan äitiäni, koska tiedän totuuden. Jos se on susta sairasta, mikäs siinä.

Niin. Uhriudun. Heittelet marttyyrilausahduksia. Olet aggressiivinen.

Miksi se äitisi on uhri jota pitää puolustaa aggressiivisesti?

Kyllä se nyt on ihan eri henkilö joka on aggressiivinen ja täysin neutraaliin kommenttiin tulee räkyttämään.

-eri

Neutraaliin?

Jep, ei ihme että perheessä on ns valemuistoja.

Kyllä, neutraaliin. Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Kaikki omat traumat ja kokemukset ja keittiöpsykologin opit sit tähän piti tulla laittamaan.

Ei laittanut vaan sen takia että koki lapsuutensa ja äitinsä käytöksen sellaiseksi ettei halunnut äitisi enää kuormittavan itseään.

Siihen siskollasi on oikeus ja aikuisena sinun pitäisi kunnioittaa siskoasi ja siskosi näkemyksiä ja kokemuksia.

Kukaan ei laita välejä poikki yhden valemuiston takia. Sen sijaan ihmiset sietävät järkyttävää käytöstä vuosia ihan turhaan.

Sinäkö sen tiedät miksi laittoi välit poikki? Jos hän on ainut, joka koki että äitinsä oli sekaisin (eipä selvinnyt miten), kokekoon, mutta jos se äiti ei ole ollut sekaisin, onko sun mielestä ok väittää niin?

Hänellä on täysi oikeus omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa.

Ja siihen että päättää milloin sukulaisen käytös saa riittää ja milloin ei sitä aio sietää.

Sinulla taas on ihan sairas tarve toimia jonain ylituomarina ja puolustaa äitiäsi vimmaisesti.

Miksi?

Ei ole nyt minun äidistä kyse, mutta kuvitellaan hetki niin. Jos siskoni kertoisi minulle että äitimme oli sekaisin koko lapsuutemme vaikka isämme ja muut sisaruksemme emme olisi nähneet häntä sekaisin, kyllä ihmettelisin ja suuresti. Saisihan hän ajatella näin, mutta ei mun tarvitsisi sitä tajuta. Ihan saisi laittaa välit poikki tuon takia, mutta tuskinpa hänen ajatukseensa lähtisin mukaan. Ja todennäköisesti olisin äitini puolella, jos asiaan liittyisi syyttelyä. Sama tilanne, jos siskoni olisi psykoosissa, enpä lähtisi hänen harhoihinsa mukaan.

Minulla oli tällainen tilanne, että kaksivuotiaana jouduin pyytämään muilta tuntemiltani aikuisilta puuttumista sekaisin olevan äitini käytökseen. Selitin asiaani aika monelle, ja lopulta joku kyllä uskoikin siinä määrin että minut velvoitettiin viemään päivähoitoon. Äitini oli siis minulle hengenvaarallinen, kävi päälle ja käytti ties mitä, mutta onnistui salaamaan näitä kaikkein vaarallisimpia riehumisiaan muilta aikuisilta hyvin pitkälle.

Isältäni meni yli neljä vuosikymmentä ennen kuin hänen silmänsä avautuivat. Äitini kuollessa kävi näet ilmi että hän oli alusta alkaen valehdellut jopa sukutaustansa ja lapsimääränsä. Hän kuoli pitkään jatkuneen alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytön seurauksiin.

Saahan sitä silmät laittaa kiinni jos ei usko muttei se mitään muuta.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Varmasti oli tarkoitus saada minut näyttämään valehtelijalta ja/tai typerältä. Sinun kokemuksesi on kauhea, se ei ole minun kokemukseni.

Siskoni ei koskaan ole syyttänyt äitiäni mistään tuollaisesta eikä lapsena tai nuorena reagoinut mihinkään. Puhuimme usein lapsuudestamme iloisina aikoina. Vasta aikuisena erään toisen ihmisen kautta paineistetussa tilanteessa hän sitten muisti asiat eri tavoin ja yhtäkkiä kuva lapsuudesta muuttui. Asia johti äidin vuosien stressiin ja hänen työnsä oli mennä alta. Siskoni on oikeutettu tunteisiinsa ja sai laittaa välit poikki, itseasiassa se oli helpotus kaikille. Se ei kuitenkaan estä surua ja toiveikkuutta äitimme puolelta, minun kyllä.

On hyvä että puhutte omista kokemuksistanne, mutta toivoisin teidän tekevän sen painamatta muita alas. Jos teitä ärsyttää että joku ei ole kokenut samaa kuin te, käsitelkää asia jossain muualla. Kiitos

-se alkuperäinen

Voisin tavallaan olla tuo siskosi, paitsi että. Lapsuus oli hirveä, olen siis se, jota äiti pahoinpiteli kun sisko sulkeutui huoneeseensa. Nuorena aikuisena tilanne korjautui jossain määrin joksikin aikaa. Äitini saattoi kyllä edelleen esimerkiksi kutsua perheeni syömään ja jättää minut ilman ruokaa siinä pöydässä, mutta muuten elämä sujui enimmäkseen ihan hyvin. Siskoni ei kestä ikävistä asioista puhumista, joten puhuin hänen kanssaan vain iloisista asioista.

Äidin vanhetessa hän muuttui kuitenkin pahemmaksi, ja lopulta välit on ollut pakko laittaa poikki. Siskoni ei hyväksy tätä lainkaan. Hän ei myöskään ymmärrä, että asiat ovat oikeasti tapahtuneet, vaikka minä en puhuisi niistä hänen kanssaan. Ja kuinka voisinkaan, kun hän menee heti täysin tolaltaan, alkaa huutaa ja käskee minun olla hiljaa, koska hän ei suostu kuuntelemaan pahaa sanaa äidistämme.

Hänen kieltoreaktionsa ei kuitenkaan poista sitä, että ne asiat ovat tapahtuneet.

Ei tietenkään niin. Kuten se että sä jauhat että on tapahtunut, saisi ne olemaan totta. Minä en epäile yhtäkään teidän kertomaa, voisitko kertoa miksi minua epäilet? Se että sulle on tapahtunut näin, ei poista niitä meidän tilanteen faktoja ja *todisteita* miksikään.

Oletko sinä se joka väität hallitsevasi myös siskosi muistot? Eikö sinua uhtään ihmetytä milloin sinusta tuli noin kaikkivaltias?

En hallitse siskoni muistoja, en ole missään vaiheessa niin väittänyt.

Väitäthän. Sinä haluat että sisko muistaa kuten sinä. Muu ei käy.

Senkus muistaa mitä muistaa, en ole sanonut etteikö hän saisi näin tehdä. Olen sanonut vain että välit on äitiin poikki valemuiston (-muistojen) vuoksi. Minä en ole hänen totuudentorvensa, toki yritin aluksi asiasta keskustella, mutta en edes sitä vuosiin. Hän on varmasti onnellisempi kun hänellä on seuranaan henkilöitä, jotka vahvistavat hänen kokemustaan, meidän perhe sitä ei tee.

Millä oikeudella väität siskosi valehtelevan ja muistavan väärin? Miksi olet niin kaikkivoipa että voit tuollaista jankuttaa?

Miksi teillä on noin kova tarve olla hovi yhtä ihmistä vastaan?

Jos minä väitän sinun olevan huumeaddikti, miten vastaat? Toki olen, olet oikeassa, täytyyhän mun olla kun sä noin sanot ja muistat, niinkö?

Jos sinun siskosi muistaa jotain omasta äidistään, miksi se lähtökohtaisesti on väärä muisto ja siskosi valehtelee?

Miksi äitisi kerää ympärilleen opetuslapsia jotka ovat hänen suosiossaan ja siskoasi vastaan?

Koska normaalisti aikuinen ihminen selvittää erimielisyytensä ihan itse. Sen sijaan että kerää jonkin ihmeellisen suojavartion.

En koskaan sotke toista lastani keskusteluihini toisen lapsen kanssa. Paitsi jos se lapsi jota asia koskee niin haluaa. Käyttäydun lapsiani kohtana aina niin että he voivat luottaa vaitiolooni ja minuun.

Ja mitä tulee joulunviettoon. Siskosi ei ole tiennyt muuta perheen mallia eikä muuta roolia itselleen. Hän on yrittänyt sitä sietää jo senkin takia, että hänethän heitettiin ulos lahkostanne heti kun hän edes puhui omista muistoistaan tai kyseenalaisti dynamiikkanne.

Narsistin hovi on hyvin paljon kiihkolahkon tapainen. Siellä vou tapahtua vaikka minkälaisia hirveyksiä. Ja de hylkää kaikki jotka sanoo toisin.

Eli jos sua syytetään jostakin mitä sä et ole tehnyt, sä keskustelet aiheesta tasolla, onpas ikävää että koit asian näin? Siskoni ei tuennyt muuta perheen mallia niin, miksi olisi pitänyt? Hänellä on perhe, jossa elettiin ja eletään onnellisena. Hänen muistoissaan se perhe oli koko hänen lapsuutensa pilalla. Miksi tätä vahvistaisin tai myötäilisin tai ymmärtäisin? Perhedynamiikasta hän ei puhu mitään, vain ja ainoastaan äidistä.

Oletko koskaan antanut tilaa siskollesi puhua niin, että yrität ymmärtää häntä etkä kiellä tai kyseenalaista hänen sanomisiaan?

Toki olen häntä kuunnellut moneen kertaan.

Hän kysyi: Oletko koskaan antanut tilaa siskollesi puhua niin, että yrität ymmärtää häntä etkä kiellä tai kyseenalaista hänen sanomisiaan?

Kuunteleminen on myös eri asia kuin se että oikeasti kuulee.

Vaikea olla kuulematta. En ole häntä koskaan yrittänyt ymmärtää, se on totta, mutta en myöskään ole sanonut etteikö hän saisi kertoa asiaansa. Silloin toki kun hän alkoi puhua asiaansa ulkopuolisille, sanoin että nyt riittää.

Kerrot siis hylänneesi, torjuneesi, vähätelleesi ja mitätöineesi hänet täysin. Henkistä pahoinpitelyä parhaimmillaan.

Onko tämä ollut se tyyli, jolla hänet on aina perheessänne kohdattu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Mistä sinä tämän tiedät?

Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.

Niin kulunut väite.

Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.

No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?

Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.

Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?

😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?

Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.

Vaikutat niin sekaselta että sun juttuihin en ainakaan usko. Taitaa siskosi olla ainoa tervejärkinen teidän perheessä,

toivottavasti pääsee teistä lopullisesti eroon.

Tottakai niin. Valemuisto nyt on kuitenkin ihan tosiasia. Kuten myös defenssit, sulla ne tuntuvat olevan aika voimakkaasti päällä, kun räkytät tuntemattomalle ihmiselle avlla.

MIKSI juuri sinun täytyy saada aggressiivisesti päättää siskosi lapsuudesta?

Eri

Mitä? Enhän mä sanonut mitään diskoni lapsuudesta. Voi luoja taas.

Sitähän sinä jyräät. Että sinå tiedät siskosi lapsuuden, ei sisko itse.

Tyypillistä vääntää asiat nurin kun joku sanoo että aina se vika ei ole siinä vanhemmassa.

-eri

Sinä et voi määrätä millaiset lapsuusmuistot siskollasi saa olla.

Ei ole kyse lapsuusmuistoista vaan siitä että hän on kehitellyt päässään äidistämme kuvan, jota kukaan muu ei näe. Joo, unohtakaa koko juttu. Sovitaan että vanhemmissa aina vika.

Hänellä on oikeus muodostaa kuva ihmisistä omien havaintojensa pohjalta.

Miksi sinä uhriudut tuolla lailla? Asenteesi äitiisi on jotenkin todella sairas.

Uhriudun? Kyllä, puolustan äitiäni, koska tiedän totuuden. Jos se on susta sairasta, mikäs siinä.

Niin. Uhriudun. Heittelet marttyyrilausahduksia. Olet aggressiivinen.

Miksi se äitisi on uhri jota pitää puolustaa aggressiivisesti?

Kyllä se nyt on ihan eri henkilö joka on aggressiivinen ja täysin neutraaliin kommenttiin tulee räkyttämään.

-eri

Neutraaliin?

Jep, ei ihme että perheessä on ns valemuistoja.

Kyllä, neutraaliin. Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Kaikki omat traumat ja kokemukset ja keittiöpsykologin opit sit tähän piti tulla laittamaan.

Ei laittanut vaan sen takia että koki lapsuutensa ja äitinsä käytöksen sellaiseksi ettei halunnut äitisi enää kuormittavan itseään.

Siihen siskollasi on oikeus ja aikuisena sinun pitäisi kunnioittaa siskoasi ja siskosi näkemyksiä ja kokemuksia.

Kukaan ei laita välejä poikki yhden valemuiston takia. Sen sijaan ihmiset sietävät järkyttävää käytöstä vuosia ihan turhaan.

Sinäkö sen tiedät miksi laittoi välit poikki? Jos hän on ainut, joka koki että äitinsä oli sekaisin (eipä selvinnyt miten), kokekoon, mutta jos se äiti ei ole ollut sekaisin, onko sun mielestä ok väittää niin?

Hänellä on täysi oikeus omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa.

Ja siihen että päättää milloin sukulaisen käytös saa riittää ja milloin ei sitä aio sietää.

Sinulla taas on ihan sairas tarve toimia jonain ylituomarina ja puolustaa äitiäsi vimmaisesti.

Miksi?

Ei ole nyt minun äidistä kyse, mutta kuvitellaan hetki niin. Jos siskoni kertoisi minulle että äitimme oli sekaisin koko lapsuutemme vaikka isämme ja muut sisaruksemme emme olisi nähneet häntä sekaisin, kyllä ihmettelisin ja suuresti. Saisihan hän ajatella näin, mutta ei mun tarvitsisi sitä tajuta. Ihan saisi laittaa välit poikki tuon takia, mutta tuskinpa hänen ajatukseensa lähtisin mukaan. Ja todennäköisesti olisin äitini puolella, jos asiaan liittyisi syyttelyä. Sama tilanne, jos siskoni olisi psykoosissa, enpä lähtisi hänen harhoihinsa mukaan.

Minulla oli tällainen tilanne, että kaksivuotiaana jouduin pyytämään muilta tuntemiltani aikuisilta puuttumista sekaisin olevan äitini käytökseen. Selitin asiaani aika monelle, ja lopulta joku kyllä uskoikin siinä määrin että minut velvoitettiin viemään päivähoitoon. Äitini oli siis minulle hengenvaarallinen, kävi päälle ja käytti ties mitä, mutta onnistui salaamaan näitä kaikkein vaarallisimpia riehumisiaan muilta aikuisilta hyvin pitkälle.

Isältäni meni yli neljä vuosikymmentä ennen kuin hänen silmänsä avautuivat. Äitini kuollessa kävi näet ilmi että hän oli alusta alkaen valehdellut jopa sukutaustansa ja lapsimääränsä. Hän kuoli pitkään jatkuneen alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytön seurauksiin.

Saahan sitä silmät laittaa kiinni jos ei usko muttei se mitään muuta.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Varmasti oli tarkoitus saada minut näyttämään valehtelijalta ja/tai typerältä. Sinun kokemuksesi on kauhea, se ei ole minun kokemukseni.

Siskoni ei koskaan ole syyttänyt äitiäni mistään tuollaisesta eikä lapsena tai nuorena reagoinut mihinkään. Puhuimme usein lapsuudestamme iloisina aikoina. Vasta aikuisena erään toisen ihmisen kautta paineistetussa tilanteessa hän sitten muisti asiat eri tavoin ja yhtäkkiä kuva lapsuudesta muuttui. Asia johti äidin vuosien stressiin ja hänen työnsä oli mennä alta. Siskoni on oikeutettu tunteisiinsa ja sai laittaa välit poikki, itseasiassa se oli helpotus kaikille. Se ei kuitenkaan estä surua ja toiveikkuutta äitimme puolelta, minun kyllä.

On hyvä että puhutte omista kokemuksistanne, mutta toivoisin teidän tekevän sen painamatta muita alas. Jos teitä ärsyttää että joku ei ole kokenut samaa kuin te, käsitelkää asia jossain muualla. Kiitos

-se alkuperäinen

Voisin tavallaan olla tuo siskosi, paitsi että. Lapsuus oli hirveä, olen siis se, jota äiti pahoinpiteli kun sisko sulkeutui huoneeseensa. Nuorena aikuisena tilanne korjautui jossain määrin joksikin aikaa. Äitini saattoi kyllä edelleen esimerkiksi kutsua perheeni syömään ja jättää minut ilman ruokaa siinä pöydässä, mutta muuten elämä sujui enimmäkseen ihan hyvin. Siskoni ei kestä ikävistä asioista puhumista, joten puhuin hänen kanssaan vain iloisista asioista.

Äidin vanhetessa hän muuttui kuitenkin pahemmaksi, ja lopulta välit on ollut pakko laittaa poikki. Siskoni ei hyväksy tätä lainkaan. Hän ei myöskään ymmärrä, että asiat ovat oikeasti tapahtuneet, vaikka minä en puhuisi niistä hänen kanssaan. Ja kuinka voisinkaan, kun hän menee heti täysin tolaltaan, alkaa huutaa ja käskee minun olla hiljaa, koska hän ei suostu kuuntelemaan pahaa sanaa äidistämme.

Hänen kieltoreaktionsa ei kuitenkaan poista sitä, että ne asiat ovat tapahtuneet.

Ei tietenkään niin. Kuten se että sä jauhat että on tapahtunut, saisi ne olemaan totta. Minä en epäile yhtäkään teidän kertomaa, voisitko kertoa miksi minua epäilet? Se että sulle on tapahtunut näin, ei poista niitä meidän tilanteen faktoja ja *todisteita* miksikään.

Oletko sinä se joka väität hallitsevasi myös siskosi muistot? Eikö sinua uhtään ihmetytä milloin sinusta tuli noin kaikkivaltias?

En hallitse siskoni muistoja, en ole missään vaiheessa niin väittänyt.

Väitäthän. Sinä haluat että sisko muistaa kuten sinä. Muu ei käy.

Senkus muistaa mitä muistaa, en ole sanonut etteikö hän saisi näin tehdä. Olen sanonut vain että välit on äitiin poikki valemuiston (-muistojen) vuoksi. Minä en ole hänen totuudentorvensa, toki yritin aluksi asiasta keskustella, mutta en edes sitä vuosiin. Hän on varmasti onnellisempi kun hänellä on seuranaan henkilöitä, jotka vahvistavat hänen kokemustaan, meidän perhe sitä ei tee.

Millä oikeudella väität siskosi valehtelevan ja muistavan väärin? Miksi olet niin kaikkivoipa että voit tuollaista jankuttaa?

Miksi teillä on noin kova tarve olla hovi yhtä ihmistä vastaan?

Jos minä väitän sinun olevan huumeaddikti, miten vastaat? Toki olen, olet oikeassa, täytyyhän mun olla kun sä noin sanot ja muistat, niinkö?

Jos sinun siskosi muistaa jotain omasta äidistään, miksi se lähtökohtaisesti on väärä muisto ja siskosi valehtelee?

Miksi äitisi kerää ympärilleen opetuslapsia jotka ovat hänen suosiossaan ja siskoasi vastaan?

Koska normaalisti aikuinen ihminen selvittää erimielisyytensä ihan itse. Sen sijaan että kerää jonkin ihmeellisen suojavartion.

En koskaan sotke toista lastani keskusteluihini toisen lapsen kanssa. Paitsi jos se lapsi jota asia koskee niin haluaa. Käyttäydun lapsiani kohtana aina niin että he voivat luottaa vaitiolooni ja minuun.

Ja mitä tulee joulunviettoon. Siskosi ei ole tiennyt muuta perheen mallia eikä muuta roolia itselleen. Hän on yrittänyt sitä sietää jo senkin takia, että hänethän heitettiin ulos lahkostanne heti kun hän edes puhui omista muistoistaan tai kyseenalaisti dynamiikkanne.

Narsistin hovi on hyvin paljon kiihkolahkon tapainen. Siellä vou tapahtua vaikka minkälaisia hirveyksiä. Ja de hylkää kaikki jotka sanoo toisin.

Eli jos sua syytetään jostakin mitä sä et ole tehnyt, sä keskustelet aiheesta tasolla, onpas ikävää että koit asian näin? Siskoni ei tuennyt muuta perheen mallia niin, miksi olisi pitänyt? Hänellä on perhe, jossa elettiin ja eletään onnellisena. Hänen muistoissaan se perhe oli koko hänen lapsuutensa pilalla. Miksi tätä vahvistaisin tai myötäilisin tai ymmärtäisin? Perhedynamiikasta hän ei puhu mitään, vain ja ainoastaan äidistä.

En keskustele siitä sellaisille joille se ei kuulu, vaan selvitän sen asian sen kanssa, jolle se kuuluu.

Samassa perheessä toinen voi viettää mitä auvoisimman lapsuuden ja toisen koko elämä on helvettiä.

Mutta jos se syy sen helvetin takana on valhe? Mitä teet?

Kun sinä et edelleenkään tiedä onko se valhe. Sinulle mukavinta on vain sitkeästi pitää kiinni käsityksestä, että se on valhe.

Ja jos minun lapseni syyttäisi minua jostain tuollaisesta, todellakin perin juurin kaikin keinoin pyrkisin selvittämään asian hänen kanssaan.

En todellakaan juoksisi jonkun kultalapseni selän taa vikisemään miten valetta, valetta, valetta kaikki ja miten raskasta minulla on.

Äitini ei ole minun kanssani asiaa puinut. Kyllä mä tiedän että kyse on valheesta, kuten kaikki muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Mistä sinä tämän tiedät?

Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.

Niin kulunut väite.

Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.

No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?

Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.

Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?

😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?

Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.

Vaikutat niin sekaselta että sun juttuihin en ainakaan usko. Taitaa siskosi olla ainoa tervejärkinen teidän perheessä,

toivottavasti pääsee teistä lopullisesti eroon.

Tottakai niin. Valemuisto nyt on kuitenkin ihan tosiasia. Kuten myös defenssit, sulla ne tuntuvat olevan aika voimakkaasti päällä, kun räkytät tuntemattomalle ihmiselle avlla.

MIKSI juuri sinun täytyy saada aggressiivisesti päättää siskosi lapsuudesta?

Eri

Mitä? Enhän mä sanonut mitään diskoni lapsuudesta. Voi luoja taas.

Sitähän sinä jyräät. Että sinå tiedät siskosi lapsuuden, ei sisko itse.

Tyypillistä vääntää asiat nurin kun joku sanoo että aina se vika ei ole siinä vanhemmassa.

-eri

Sinä et voi määrätä millaiset lapsuusmuistot siskollasi saa olla.

Ei ole kyse lapsuusmuistoista vaan siitä että hän on kehitellyt päässään äidistämme kuvan, jota kukaan muu ei näe. Joo, unohtakaa koko juttu. Sovitaan että vanhemmissa aina vika.

Hänellä on oikeus muodostaa kuva ihmisistä omien havaintojensa pohjalta.

Miksi sinä uhriudut tuolla lailla? Asenteesi äitiisi on jotenkin todella sairas.

Uhriudun? Kyllä, puolustan äitiäni, koska tiedän totuuden. Jos se on susta sairasta, mikäs siinä.

Niin. Uhriudun. Heittelet marttyyrilausahduksia. Olet aggressiivinen.

Miksi se äitisi on uhri jota pitää puolustaa aggressiivisesti?

Kyllä se nyt on ihan eri henkilö joka on aggressiivinen ja täysin neutraaliin kommenttiin tulee räkyttämään.

-eri

Neutraaliin?

Jep, ei ihme että perheessä on ns valemuistoja.

Kyllä, neutraaliin. Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Kaikki omat traumat ja kokemukset ja keittiöpsykologin opit sit tähän piti tulla laittamaan.

Ei laittanut vaan sen takia että koki lapsuutensa ja äitinsä käytöksen sellaiseksi ettei halunnut äitisi enää kuormittavan itseään.

Siihen siskollasi on oikeus ja aikuisena sinun pitäisi kunnioittaa siskoasi ja siskosi näkemyksiä ja kokemuksia.

Kukaan ei laita välejä poikki yhden valemuiston takia. Sen sijaan ihmiset sietävät järkyttävää käytöstä vuosia ihan turhaan.

Sinäkö sen tiedät miksi laittoi välit poikki? Jos hän on ainut, joka koki että äitinsä oli sekaisin (eipä selvinnyt miten), kokekoon, mutta jos se äiti ei ole ollut sekaisin, onko sun mielestä ok väittää niin?

Hänellä on täysi oikeus omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa.

Ja siihen että päättää milloin sukulaisen käytös saa riittää ja milloin ei sitä aio sietää.

Sinulla taas on ihan sairas tarve toimia jonain ylituomarina ja puolustaa äitiäsi vimmaisesti.

Miksi?

Ei ole nyt minun äidistä kyse, mutta kuvitellaan hetki niin. Jos siskoni kertoisi minulle että äitimme oli sekaisin koko lapsuutemme vaikka isämme ja muut sisaruksemme emme olisi nähneet häntä sekaisin, kyllä ihmettelisin ja suuresti. Saisihan hän ajatella näin, mutta ei mun tarvitsisi sitä tajuta. Ihan saisi laittaa välit poikki tuon takia, mutta tuskinpa hänen ajatukseensa lähtisin mukaan. Ja todennäköisesti olisin äitini puolella, jos asiaan liittyisi syyttelyä. Sama tilanne, jos siskoni olisi psykoosissa, enpä lähtisi hänen harhoihinsa mukaan.

Minulla oli tällainen tilanne, että kaksivuotiaana jouduin pyytämään muilta tuntemiltani aikuisilta puuttumista sekaisin olevan äitini käytökseen. Selitin asiaani aika monelle, ja lopulta joku kyllä uskoikin siinä määrin että minut velvoitettiin viemään päivähoitoon. Äitini oli siis minulle hengenvaarallinen, kävi päälle ja käytti ties mitä, mutta onnistui salaamaan näitä kaikkein vaarallisimpia riehumisiaan muilta aikuisilta hyvin pitkälle.

Isältäni meni yli neljä vuosikymmentä ennen kuin hänen silmänsä avautuivat. Äitini kuollessa kävi näet ilmi että hän oli alusta alkaen valehdellut jopa sukutaustansa ja lapsimääränsä. Hän kuoli pitkään jatkuneen alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytön seurauksiin.

Saahan sitä silmät laittaa kiinni jos ei usko muttei se mitään muuta.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Varmasti oli tarkoitus saada minut näyttämään valehtelijalta ja/tai typerältä. Sinun kokemuksesi on kauhea, se ei ole minun kokemukseni.

Siskoni ei koskaan ole syyttänyt äitiäni mistään tuollaisesta eikä lapsena tai nuorena reagoinut mihinkään. Puhuimme usein lapsuudestamme iloisina aikoina. Vasta aikuisena erään toisen ihmisen kautta paineistetussa tilanteessa hän sitten muisti asiat eri tavoin ja yhtäkkiä kuva lapsuudesta muuttui. Asia johti äidin vuosien stressiin ja hänen työnsä oli mennä alta. Siskoni on oikeutettu tunteisiinsa ja sai laittaa välit poikki, itseasiassa se oli helpotus kaikille. Se ei kuitenkaan estä surua ja toiveikkuutta äitimme puolelta, minun kyllä.

On hyvä että puhutte omista kokemuksistanne, mutta toivoisin teidän tekevän sen painamatta muita alas. Jos teitä ärsyttää että joku ei ole kokenut samaa kuin te, käsitelkää asia jossain muualla. Kiitos

-se alkuperäinen

Voisin tavallaan olla tuo siskosi, paitsi että. Lapsuus oli hirveä, olen siis se, jota äiti pahoinpiteli kun sisko sulkeutui huoneeseensa. Nuorena aikuisena tilanne korjautui jossain määrin joksikin aikaa. Äitini saattoi kyllä edelleen esimerkiksi kutsua perheeni syömään ja jättää minut ilman ruokaa siinä pöydässä, mutta muuten elämä sujui enimmäkseen ihan hyvin. Siskoni ei kestä ikävistä asioista puhumista, joten puhuin hänen kanssaan vain iloisista asioista.

Äidin vanhetessa hän muuttui kuitenkin pahemmaksi, ja lopulta välit on ollut pakko laittaa poikki. Siskoni ei hyväksy tätä lainkaan. Hän ei myöskään ymmärrä, että asiat ovat oikeasti tapahtuneet, vaikka minä en puhuisi niistä hänen kanssaan. Ja kuinka voisinkaan, kun hän menee heti täysin tolaltaan, alkaa huutaa ja käskee minun olla hiljaa, koska hän ei suostu kuuntelemaan pahaa sanaa äidistämme.

Hänen kieltoreaktionsa ei kuitenkaan poista sitä, että ne asiat ovat tapahtuneet.

Ei tietenkään niin. Kuten se että sä jauhat että on tapahtunut, saisi ne olemaan totta. Minä en epäile yhtäkään teidän kertomaa, voisitko kertoa miksi minua epäilet? Se että sulle on tapahtunut näin, ei poista niitä meidän tilanteen faktoja ja *todisteita* miksikään.

Oletko sinä se joka väität hallitsevasi myös siskosi muistot? Eikö sinua uhtään ihmetytä milloin sinusta tuli noin kaikkivaltias?

En hallitse siskoni muistoja, en ole missään vaiheessa niin väittänyt.

Väitäthän. Sinä haluat että sisko muistaa kuten sinä. Muu ei käy.

Senkus muistaa mitä muistaa, en ole sanonut etteikö hän saisi näin tehdä. Olen sanonut vain että välit on äitiin poikki valemuiston (-muistojen) vuoksi. Minä en ole hänen totuudentorvensa, toki yritin aluksi asiasta keskustella, mutta en edes sitä vuosiin. Hän on varmasti onnellisempi kun hänellä on seuranaan henkilöitä, jotka vahvistavat hänen kokemustaan, meidän perhe sitä ei tee.

Millä oikeudella väität siskosi valehtelevan ja muistavan väärin? Miksi olet niin kaikkivoipa että voit tuollaista jankuttaa?

Miksi teillä on noin kova tarve olla hovi yhtä ihmistä vastaan?

Jos minä väitän sinun olevan huumeaddikti, miten vastaat? Toki olen, olet oikeassa, täytyyhän mun olla kun sä noin sanot ja muistat, niinkö?

Jos sinun siskosi muistaa jotain omasta äidistään, miksi se lähtökohtaisesti on väärä muisto ja siskosi valehtelee?

Miksi äitisi kerää ympärilleen opetuslapsia jotka ovat hänen suosiossaan ja siskoasi vastaan?

Koska normaalisti aikuinen ihminen selvittää erimielisyytensä ihan itse. Sen sijaan että kerää jonkin ihmeellisen suojavartion.

En koskaan sotke toista lastani keskusteluihini toisen lapsen kanssa. Paitsi jos se lapsi jota asia koskee niin haluaa. Käyttäydun lapsiani kohtana aina niin että he voivat luottaa vaitiolooni ja minuun.

Ja mitä tulee joulunviettoon. Siskosi ei ole tiennyt muuta perheen mallia eikä muuta roolia itselleen. Hän on yrittänyt sitä sietää jo senkin takia, että hänethän heitettiin ulos lahkostanne heti kun hän edes puhui omista muistoistaan tai kyseenalaisti dynamiikkanne.

Narsistin hovi on hyvin paljon kiihkolahkon tapainen. Siellä vou tapahtua vaikka minkälaisia hirveyksiä. Ja de hylkää kaikki jotka sanoo toisin.

Eli jos sua syytetään jostakin mitä sä et ole tehnyt, sä keskustelet aiheesta tasolla, onpas ikävää että koit asian näin? Siskoni ei tuennyt muuta perheen mallia niin, miksi olisi pitänyt? Hänellä on perhe, jossa elettiin ja eletään onnellisena. Hänen muistoissaan se perhe oli koko hänen lapsuutensa pilalla. Miksi tätä vahvistaisin tai myötäilisin tai ymmärtäisin? Perhedynamiikasta hän ei puhu mitään, vain ja ainoastaan äidistä.

Oletko koskaan antanut tilaa siskollesi puhua niin, että yrität ymmärtää häntä etkä kiellä tai kyseenalaista hänen sanomisiaan?

Toki olen häntä kuunnellut moneen kertaan.

Hän kysyi: Oletko koskaan antanut tilaa siskollesi puhua niin, että yrität ymmärtää häntä etkä kiellä tai kyseenalaista hänen sanomisiaan?

Kuunteleminen on myös eri asia kuin se että oikeasti kuulee.

Vaikea olla kuulematta. En ole häntä koskaan yrittänyt ymmärtää, se on totta, mutta en myöskään ole sanonut etteikö hän saisi kertoa asiaansa. Silloin toki kun hän alkoi puhua asiaansa ulkopuolisille, sanoin että nyt riittää.

Kerrot siis hylänneesi, torjuneesi, vähätelleesi ja mitätöineesi hänet täysin. Henkistä pahoinpitelyä parhaimmillaan.

Onko tämä ollut se tyyli, jolla hänet on aina perheessänne kohdattu?

Ei, hänet on kohdattu kaiken paskankin jälkeen samana ihmisenä kuin ennenkin. Kyllä, valheen mitätöin, enkö olisi saanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Mistä sinä tämän tiedät?

Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.

Niin kulunut väite.

Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.

No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?

Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.

Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?

😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?

Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.

Vaikutat niin sekaselta että sun juttuihin en ainakaan usko. Taitaa siskosi olla ainoa tervejärkinen teidän perheessä,

toivottavasti pääsee teistä lopullisesti eroon.

Tottakai niin. Valemuisto nyt on kuitenkin ihan tosiasia. Kuten myös defenssit, sulla ne tuntuvat olevan aika voimakkaasti päällä, kun räkytät tuntemattomalle ihmiselle avlla.

MIKSI juuri sinun täytyy saada aggressiivisesti päättää siskosi lapsuudesta?

Eri

Mitä? Enhän mä sanonut mitään diskoni lapsuudesta. Voi luoja taas.

Sitähän sinä jyräät. Että sinå tiedät siskosi lapsuuden, ei sisko itse.

Tyypillistä vääntää asiat nurin kun joku sanoo että aina se vika ei ole siinä vanhemmassa.

-eri

Sinä et voi määrätä millaiset lapsuusmuistot siskollasi saa olla.

Ei ole kyse lapsuusmuistoista vaan siitä että hän on kehitellyt päässään äidistämme kuvan, jota kukaan muu ei näe. Joo, unohtakaa koko juttu. Sovitaan että vanhemmissa aina vika.

Hänellä on oikeus muodostaa kuva ihmisistä omien havaintojensa pohjalta.

Miksi sinä uhriudut tuolla lailla? Asenteesi äitiisi on jotenkin todella sairas.

Uhriudun? Kyllä, puolustan äitiäni, koska tiedän totuuden. Jos se on susta sairasta, mikäs siinä.

Niin. Uhriudun. Heittelet marttyyrilausahduksia. Olet aggressiivinen.

Miksi se äitisi on uhri jota pitää puolustaa aggressiivisesti?

Kyllä se nyt on ihan eri henkilö joka on aggressiivinen ja täysin neutraaliin kommenttiin tulee räkyttämään.

-eri

Neutraaliin?

Jep, ei ihme että perheessä on ns valemuistoja.

Kyllä, neutraaliin. Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Kaikki omat traumat ja kokemukset ja keittiöpsykologin opit sit tähän piti tulla laittamaan.

Ei laittanut vaan sen takia että koki lapsuutensa ja äitinsä käytöksen sellaiseksi ettei halunnut äitisi enää kuormittavan itseään.

Siihen siskollasi on oikeus ja aikuisena sinun pitäisi kunnioittaa siskoasi ja siskosi näkemyksiä ja kokemuksia.

Kukaan ei laita välejä poikki yhden valemuiston takia. Sen sijaan ihmiset sietävät järkyttävää käytöstä vuosia ihan turhaan.

Sinäkö sen tiedät miksi laittoi välit poikki? Jos hän on ainut, joka koki että äitinsä oli sekaisin (eipä selvinnyt miten), kokekoon, mutta jos se äiti ei ole ollut sekaisin, onko sun mielestä ok väittää niin?

Hänellä on täysi oikeus omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa.

Ja siihen että päättää milloin sukulaisen käytös saa riittää ja milloin ei sitä aio sietää.

Sinulla taas on ihan sairas tarve toimia jonain ylituomarina ja puolustaa äitiäsi vimmaisesti.

Miksi?

Ei ole nyt minun äidistä kyse, mutta kuvitellaan hetki niin. Jos siskoni kertoisi minulle että äitimme oli sekaisin koko lapsuutemme vaikka isämme ja muut sisaruksemme emme olisi nähneet häntä sekaisin, kyllä ihmettelisin ja suuresti. Saisihan hän ajatella näin, mutta ei mun tarvitsisi sitä tajuta. Ihan saisi laittaa välit poikki tuon takia, mutta tuskinpa hänen ajatukseensa lähtisin mukaan. Ja todennäköisesti olisin äitini puolella, jos asiaan liittyisi syyttelyä. Sama tilanne, jos siskoni olisi psykoosissa, enpä lähtisi hänen harhoihinsa mukaan.

Minulla oli tällainen tilanne, että kaksivuotiaana jouduin pyytämään muilta tuntemiltani aikuisilta puuttumista sekaisin olevan äitini käytökseen. Selitin asiaani aika monelle, ja lopulta joku kyllä uskoikin siinä määrin että minut velvoitettiin viemään päivähoitoon. Äitini oli siis minulle hengenvaarallinen, kävi päälle ja käytti ties mitä, mutta onnistui salaamaan näitä kaikkein vaarallisimpia riehumisiaan muilta aikuisilta hyvin pitkälle.

Isältäni meni yli neljä vuosikymmentä ennen kuin hänen silmänsä avautuivat. Äitini kuollessa kävi näet ilmi että hän oli alusta alkaen valehdellut jopa sukutaustansa ja lapsimääränsä. Hän kuoli pitkään jatkuneen alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytön seurauksiin.

Saahan sitä silmät laittaa kiinni jos ei usko muttei se mitään muuta.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Varmasti oli tarkoitus saada minut näyttämään valehtelijalta ja/tai typerältä. Sinun kokemuksesi on kauhea, se ei ole minun kokemukseni.

Siskoni ei koskaan ole syyttänyt äitiäni mistään tuollaisesta eikä lapsena tai nuorena reagoinut mihinkään. Puhuimme usein lapsuudestamme iloisina aikoina. Vasta aikuisena erään toisen ihmisen kautta paineistetussa tilanteessa hän sitten muisti asiat eri tavoin ja yhtäkkiä kuva lapsuudesta muuttui. Asia johti äidin vuosien stressiin ja hänen työnsä oli mennä alta. Siskoni on oikeutettu tunteisiinsa ja sai laittaa välit poikki, itseasiassa se oli helpotus kaikille. Se ei kuitenkaan estä surua ja toiveikkuutta äitimme puolelta, minun kyllä.

On hyvä että puhutte omista kokemuksistanne, mutta toivoisin teidän tekevän sen painamatta muita alas. Jos teitä ärsyttää että joku ei ole kokenut samaa kuin te, käsitelkää asia jossain muualla. Kiitos

-se alkuperäinen

Voisin tavallaan olla tuo siskosi, paitsi että. Lapsuus oli hirveä, olen siis se, jota äiti pahoinpiteli kun sisko sulkeutui huoneeseensa. Nuorena aikuisena tilanne korjautui jossain määrin joksikin aikaa. Äitini saattoi kyllä edelleen esimerkiksi kutsua perheeni syömään ja jättää minut ilman ruokaa siinä pöydässä, mutta muuten elämä sujui enimmäkseen ihan hyvin. Siskoni ei kestä ikävistä asioista puhumista, joten puhuin hänen kanssaan vain iloisista asioista.

Äidin vanhetessa hän muuttui kuitenkin pahemmaksi, ja lopulta välit on ollut pakko laittaa poikki. Siskoni ei hyväksy tätä lainkaan. Hän ei myöskään ymmärrä, että asiat ovat oikeasti tapahtuneet, vaikka minä en puhuisi niistä hänen kanssaan. Ja kuinka voisinkaan, kun hän menee heti täysin tolaltaan, alkaa huutaa ja käskee minun olla hiljaa, koska hän ei suostu kuuntelemaan pahaa sanaa äidistämme.

Hänen kieltoreaktionsa ei kuitenkaan poista sitä, että ne asiat ovat tapahtuneet.

Ei tietenkään niin. Kuten se että sä jauhat että on tapahtunut, saisi ne olemaan totta. Minä en epäile yhtäkään teidän kertomaa, voisitko kertoa miksi minua epäilet? Se että sulle on tapahtunut näin, ei poista niitä meidän tilanteen faktoja ja *todisteita* miksikään.

Oletko sinä se joka väität hallitsevasi myös siskosi muistot? Eikö sinua uhtään ihmetytä milloin sinusta tuli noin kaikkivaltias?

En hallitse siskoni muistoja, en ole missään vaiheessa niin väittänyt.

Väitäthän. Sinä haluat että sisko muistaa kuten sinä. Muu ei käy.

Senkus muistaa mitä muistaa, en ole sanonut etteikö hän saisi näin tehdä. Olen sanonut vain että välit on äitiin poikki valemuiston (-muistojen) vuoksi. Minä en ole hänen totuudentorvensa, toki yritin aluksi asiasta keskustella, mutta en edes sitä vuosiin. Hän on varmasti onnellisempi kun hänellä on seuranaan henkilöitä, jotka vahvistavat hänen kokemustaan, meidän perhe sitä ei tee.

Millä oikeudella väität siskosi valehtelevan ja muistavan väärin? Miksi olet niin kaikkivoipa että voit tuollaista jankuttaa?

Miksi teillä on noin kova tarve olla hovi yhtä ihmistä vastaan?

Jos minä väitän sinun olevan huumeaddikti, miten vastaat? Toki olen, olet oikeassa, täytyyhän mun olla kun sä noin sanot ja muistat, niinkö?

Jos sinun siskosi muistaa jotain omasta äidistään, miksi se lähtökohtaisesti on väärä muisto ja siskosi valehtelee?

Miksi äitisi kerää ympärilleen opetuslapsia jotka ovat hänen suosiossaan ja siskoasi vastaan?

Koska normaalisti aikuinen ihminen selvittää erimielisyytensä ihan itse. Sen sijaan että kerää jonkin ihmeellisen suojavartion.

En koskaan sotke toista lastani keskusteluihini toisen lapsen kanssa. Paitsi jos se lapsi jota asia koskee niin haluaa. Käyttäydun lapsiani kohtana aina niin että he voivat luottaa vaitiolooni ja minuun.

Ja mitä tulee joulunviettoon. Siskosi ei ole tiennyt muuta perheen mallia eikä muuta roolia itselleen. Hän on yrittänyt sitä sietää jo senkin takia, että hänethän heitettiin ulos lahkostanne heti kun hän edes puhui omista muistoistaan tai kyseenalaisti dynamiikkanne.

Narsistin hovi on hyvin paljon kiihkolahkon tapainen. Siellä vou tapahtua vaikka minkälaisia hirveyksiä. Ja de hylkää kaikki jotka sanoo toisin.

Eli jos sua syytetään jostakin mitä sä et ole tehnyt, sä keskustelet aiheesta tasolla, onpas ikävää että koit asian näin? Siskoni ei tuennyt muuta perheen mallia niin, miksi olisi pitänyt? Hänellä on perhe, jossa elettiin ja eletään onnellisena. Hänen muistoissaan se perhe oli koko hänen lapsuutensa pilalla. Miksi tätä vahvistaisin tai myötäilisin tai ymmärtäisin? Perhedynamiikasta hän ei puhu mitään, vain ja ainoastaan äidistä.

En keskustele siitä sellaisille joille se ei kuulu, vaan selvitän sen asian sen kanssa, jolle se kuuluu.

Samassa perheessä toinen voi viettää mitä auvoisimman lapsuuden ja toisen koko elämä on helvettiä.

Mutta jos se syy sen helvetin takana on valhe? Mitä teet?

Ei se syy helvettiin ole vale, vaan syy helvettiin on se, mitä siskosi koki.

Valhe on sitten taas sinusta se, mitä sisko kokemastaan kertoo.

Kun ei kokenut, sepä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Mistä sinä tämän tiedät?

Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.

Niin kulunut väite.

Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.

No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?

Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.

Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?

😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?

Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.

Vaikutat niin sekaselta että sun juttuihin en ainakaan usko. Taitaa siskosi olla ainoa tervejärkinen teidän perheessä,

toivottavasti pääsee teistä lopullisesti eroon.

Tottakai niin. Valemuisto nyt on kuitenkin ihan tosiasia. Kuten myös defenssit, sulla ne tuntuvat olevan aika voimakkaasti päällä, kun räkytät tuntemattomalle ihmiselle avlla.

MIKSI juuri sinun täytyy saada aggressiivisesti päättää siskosi lapsuudesta?

Eri

Mitä? Enhän mä sanonut mitään diskoni lapsuudesta. Voi luoja taas.

Sitähän sinä jyräät. Että sinå tiedät siskosi lapsuuden, ei sisko itse.

Tyypillistä vääntää asiat nurin kun joku sanoo että aina se vika ei ole siinä vanhemmassa.

-eri

Sinä et voi määrätä millaiset lapsuusmuistot siskollasi saa olla.

Ei ole kyse lapsuusmuistoista vaan siitä että hän on kehitellyt päässään äidistämme kuvan, jota kukaan muu ei näe. Joo, unohtakaa koko juttu. Sovitaan että vanhemmissa aina vika.

Hänellä on oikeus muodostaa kuva ihmisistä omien havaintojensa pohjalta.

Miksi sinä uhriudut tuolla lailla? Asenteesi äitiisi on jotenkin todella sairas.

Uhriudun? Kyllä, puolustan äitiäni, koska tiedän totuuden. Jos se on susta sairasta, mikäs siinä.

Niin. Uhriudun. Heittelet marttyyrilausahduksia. Olet aggressiivinen.

Miksi se äitisi on uhri jota pitää puolustaa aggressiivisesti?

Kyllä se nyt on ihan eri henkilö joka on aggressiivinen ja täysin neutraaliin kommenttiin tulee räkyttämään.

-eri

Neutraaliin?

Jep, ei ihme että perheessä on ns valemuistoja.

Kyllä, neutraaliin. Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Kaikki omat traumat ja kokemukset ja keittiöpsykologin opit sit tähän piti tulla laittamaan.

Ei laittanut vaan sen takia että koki lapsuutensa ja äitinsä käytöksen sellaiseksi ettei halunnut äitisi enää kuormittavan itseään.

Siihen siskollasi on oikeus ja aikuisena sinun pitäisi kunnioittaa siskoasi ja siskosi näkemyksiä ja kokemuksia.

Kukaan ei laita välejä poikki yhden valemuiston takia. Sen sijaan ihmiset sietävät järkyttävää käytöstä vuosia ihan turhaan.

Sinäkö sen tiedät miksi laittoi välit poikki? Jos hän on ainut, joka koki että äitinsä oli sekaisin (eipä selvinnyt miten), kokekoon, mutta jos se äiti ei ole ollut sekaisin, onko sun mielestä ok väittää niin?

Hänellä on täysi oikeus omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa.

Ja siihen että päättää milloin sukulaisen käytös saa riittää ja milloin ei sitä aio sietää.

Sinulla taas on ihan sairas tarve toimia jonain ylituomarina ja puolustaa äitiäsi vimmaisesti.

Miksi?

Ei ole nyt minun äidistä kyse, mutta kuvitellaan hetki niin. Jos siskoni kertoisi minulle että äitimme oli sekaisin koko lapsuutemme vaikka isämme ja muut sisaruksemme emme olisi nähneet häntä sekaisin, kyllä ihmettelisin ja suuresti. Saisihan hän ajatella näin, mutta ei mun tarvitsisi sitä tajuta. Ihan saisi laittaa välit poikki tuon takia, mutta tuskinpa hänen ajatukseensa lähtisin mukaan. Ja todennäköisesti olisin äitini puolella, jos asiaan liittyisi syyttelyä. Sama tilanne, jos siskoni olisi psykoosissa, enpä lähtisi hänen harhoihinsa mukaan.

Minulla oli tällainen tilanne, että kaksivuotiaana jouduin pyytämään muilta tuntemiltani aikuisilta puuttumista sekaisin olevan äitini käytökseen. Selitin asiaani aika monelle, ja lopulta joku kyllä uskoikin siinä määrin että minut velvoitettiin viemään päivähoitoon. Äitini oli siis minulle hengenvaarallinen, kävi päälle ja käytti ties mitä, mutta onnistui salaamaan näitä kaikkein vaarallisimpia riehumisiaan muilta aikuisilta hyvin pitkälle.

Isältäni meni yli neljä vuosikymmentä ennen kuin hänen silmänsä avautuivat. Äitini kuollessa kävi näet ilmi että hän oli alusta alkaen valehdellut jopa sukutaustansa ja lapsimääränsä. Hän kuoli pitkään jatkuneen alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytön seurauksiin.

Saahan sitä silmät laittaa kiinni jos ei usko muttei se mitään muuta.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Varmasti oli tarkoitus saada minut näyttämään valehtelijalta ja/tai typerältä. Sinun kokemuksesi on kauhea, se ei ole minun kokemukseni.

Siskoni ei koskaan ole syyttänyt äitiäni mistään tuollaisesta eikä lapsena tai nuorena reagoinut mihinkään. Puhuimme usein lapsuudestamme iloisina aikoina. Vasta aikuisena erään toisen ihmisen kautta paineistetussa tilanteessa hän sitten muisti asiat eri tavoin ja yhtäkkiä kuva lapsuudesta muuttui. Asia johti äidin vuosien stressiin ja hänen työnsä oli mennä alta. Siskoni on oikeutettu tunteisiinsa ja sai laittaa välit poikki, itseasiassa se oli helpotus kaikille. Se ei kuitenkaan estä surua ja toiveikkuutta äitimme puolelta, minun kyllä.

On hyvä että puhutte omista kokemuksistanne, mutta toivoisin teidän tekevän sen painamatta muita alas. Jos teitä ärsyttää että joku ei ole kokenut samaa kuin te, käsitelkää asia jossain muualla. Kiitos

-se alkuperäinen

Voisin tavallaan olla tuo siskosi, paitsi että. Lapsuus oli hirveä, olen siis se, jota äiti pahoinpiteli kun sisko sulkeutui huoneeseensa. Nuorena aikuisena tilanne korjautui jossain määrin joksikin aikaa. Äitini saattoi kyllä edelleen esimerkiksi kutsua perheeni syömään ja jättää minut ilman ruokaa siinä pöydässä, mutta muuten elämä sujui enimmäkseen ihan hyvin. Siskoni ei kestä ikävistä asioista puhumista, joten puhuin hänen kanssaan vain iloisista asioista.

Äidin vanhetessa hän muuttui kuitenkin pahemmaksi, ja lopulta välit on ollut pakko laittaa poikki. Siskoni ei hyväksy tätä lainkaan. Hän ei myöskään ymmärrä, että asiat ovat oikeasti tapahtuneet, vaikka minä en puhuisi niistä hänen kanssaan. Ja kuinka voisinkaan, kun hän menee heti täysin tolaltaan, alkaa huutaa ja käskee minun olla hiljaa, koska hän ei suostu kuuntelemaan pahaa sanaa äidistämme.

Hänen kieltoreaktionsa ei kuitenkaan poista sitä, että ne asiat ovat tapahtuneet.

Ei tietenkään niin. Kuten se että sä jauhat että on tapahtunut, saisi ne olemaan totta. Minä en epäile yhtäkään teidän kertomaa, voisitko kertoa miksi minua epäilet? Se että sulle on tapahtunut näin, ei poista niitä meidän tilanteen faktoja ja *todisteita* miksikään.

Oletko sinä se joka väität hallitsevasi myös siskosi muistot? Eikö sinua uhtään ihmetytä milloin sinusta tuli noin kaikkivaltias?

En hallitse siskoni muistoja, en ole missään vaiheessa niin väittänyt.

Väitäthän. Sinä haluat että sisko muistaa kuten sinä. Muu ei käy.

Senkus muistaa mitä muistaa, en ole sanonut etteikö hän saisi näin tehdä. Olen sanonut vain että välit on äitiin poikki valemuiston (-muistojen) vuoksi. Minä en ole hänen totuudentorvensa, toki yritin aluksi asiasta keskustella, mutta en edes sitä vuosiin. Hän on varmasti onnellisempi kun hänellä on seuranaan henkilöitä, jotka vahvistavat hänen kokemustaan, meidän perhe sitä ei tee.

Millä oikeudella väität siskosi valehtelevan ja muistavan väärin? Miksi olet niin kaikkivoipa että voit tuollaista jankuttaa?

Miksi teillä on noin kova tarve olla hovi yhtä ihmistä vastaan?

Jos minä väitän sinun olevan huumeaddikti, miten vastaat? Toki olen, olet oikeassa, täytyyhän mun olla kun sä noin sanot ja muistat, niinkö?

Jos sinun siskosi muistaa jotain omasta äidistään, miksi se lähtökohtaisesti on väärä muisto ja siskosi valehtelee?

Miksi äitisi kerää ympärilleen opetuslapsia jotka ovat hänen suosiossaan ja siskoasi vastaan?

Koska normaalisti aikuinen ihminen selvittää erimielisyytensä ihan itse. Sen sijaan että kerää jonkin ihmeellisen suojavartion.

En koskaan sotke toista lastani keskusteluihini toisen lapsen kanssa. Paitsi jos se lapsi jota asia koskee niin haluaa. Käyttäydun lapsiani kohtana aina niin että he voivat luottaa vaitiolooni ja minuun.

Ja mitä tulee joulunviettoon. Siskosi ei ole tiennyt muuta perheen mallia eikä muuta roolia itselleen. Hän on yrittänyt sitä sietää jo senkin takia, että hänethän heitettiin ulos lahkostanne heti kun hän edes puhui omista muistoistaan tai kyseenalaisti dynamiikkanne.

Narsistin hovi on hyvin paljon kiihkolahkon tapainen. Siellä vou tapahtua vaikka minkälaisia hirveyksiä. Ja de hylkää kaikki jotka sanoo toisin.

Eli jos sua syytetään jostakin mitä sä et ole tehnyt, sä keskustelet aiheesta tasolla, onpas ikävää että koit asian näin? Siskoni ei tuennyt muuta perheen mallia niin, miksi olisi pitänyt? Hänellä on perhe, jossa elettiin ja eletään onnellisena. Hänen muistoissaan se perhe oli koko hänen lapsuutensa pilalla. Miksi tätä vahvistaisin tai myötäilisin tai ymmärtäisin? Perhedynamiikasta hän ei puhu mitään, vain ja ainoastaan äidistä.

Oletko koskaan antanut tilaa siskollesi puhua niin, että yrität ymmärtää häntä etkä kiellä tai kyseenalaista hänen sanomisiaan?

Toki olen häntä kuunnellut moneen kertaan.

Hän kysyi: Oletko koskaan antanut tilaa siskollesi puhua niin, että yrität ymmärtää häntä etkä kiellä tai kyseenalaista hänen sanomisiaan?

Kuunteleminen on myös eri asia kuin se että oikeasti kuulee.

Vaikea olla kuulematta. En ole häntä koskaan yrittänyt ymmärtää, se on totta, mutta en myöskään ole sanonut etteikö hän saisi kertoa asiaansa. Silloin toki kun hän alkoi puhua asiaansa ulkopuolisille, sanoin että nyt riittää.

Onhan toi asenne nyt täysin perseestä ja todistaa, että jotain teidän perheen rakenteissa on pielessä. En ihmettele, että sisko lähti ja että hänen on vaikea toipua kokemuksistaan. Hän sentään yrittää. Ulkopuolisen silmiin näyttäisi, että sinulla on todella korkeat defenssit, epänormaalin korkeat. Yksi syy sellaisten synnylle on perhehel vetti, jota ei suostu käsittelemään.

Meillä isä joi vanhemmiten liikaa. Äitini vuoroin valitti asiasta, vuoroin kiisti sen, siskoni samoin. Mutta annas olla, jos minä mainitsin isän juomisesta, kaikki suuttuivat minulle ja väittivät minun keksineen asian.

Koska olen mustalammas, minulla ei ole siinä perheessä oikeutta puhua epäkohdista, eikä päättää, onko tänään se päivä, jolloin isän juominen on totta vaiko se päivä, jolloin ongelmaa ei ole. Minun tulee vain sopeutua aina siihen, millainen päivä äidillä tai siskolla sattuu olemaan.

Vierailija kirjoitti:

""Psykoterapiat eivät valitettavasti laukaise pattitilannetta, jos hoidettavana on vain jälkeläisen yksipuolinen kokemus. Syyllisyydentunne äidin mielessä voi kasvaa kestämättömäksi, vaikka syyllisiä ei edes olisi olemassa. Stressi lisääntyy ja fyysiset sairaudet uhkaavat. Vakavaksi kriisiksi muodostunut kahden perheenjäsenen välinen harhainen muistikuva yhdessä eletystä elämästä ei laukea, vaan jatkuu tulehtuneena jopa vuosia. Asioilla voi olla täysin looginen selitys, joka pitäisi kahden kesken purkaa tai vaikka terapeutin avustuksella.

”Puhumalla asiat paranevat” on vanha suomalainen sanonta, ja se pätee myös nykyisessä digitaalisessa ympäristössämme. Ihmisten pitäisi opetella purkamaan arkisia asioitaan keskustelemalla ja muistelemalla yhdessä menneitä aikoja – myös nauramalla. Elämme vähän turhan vakavaa aikaa. Lapsen silmin asiat ovat voineet näyttää erilaiselta kuin vanhemman silmin, ja siihen voi olla omat tärkeät syynsä. Olemme kaikki vain ihmisiä virheinemme, eikä menneistä ajoista voi tuomita kumpaakaan osapuolta.

Keskustelun kautta voi rakentua terve tasavertainen ihmissuhde. Sitä ahdistavaan tilanteeseen ajautunut kunnon äiti sydämessään toivoo."

Miten tästä tulee nyt sellainen mielikuva, että tämän kunnon äiti tietää ihan tasan tarkkaan, missä hiertää, mutta ei vaan osaa myöntää omaa osaansa. Helpompi syyttää jälkeläistä harhaisista ja yksipuolisista kokemuksista.

Lapsi ei katkaise välejä vanhempaansa ilman syytä.

Juuri nämä samat boldatut kohdat saivat minut voimaan pahoin.

Omat tädit ja sedät ovat jo vanhoja, mutta he jokainen muistavat oman lapsuusperheensä keskenään ihan toisin ja niistä sitten väännetään, mutta hyvässä hengessä. Joskus täti toteaa, että kuulostaa, että oltaisiin eletty eri perheissä. Siellä ei onneksi ole isoja ongelmia, joten keskustelut on juupas eipäs - tasolla.

Todellakin yhtä lasta on voitu pahoinpidellä eivätkä muut tiedä siitä mitään. Myös se on mahdollista, että yksi lapsi tietää addiktiosta ja muut eivät.

Joko sisko on mielenterveysongelmainen ja hänet hylättiin rankasti tai sitten oikeassa ja hänet hylättiin rankasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Psykoterapiat eivät valitettavasti laukaise pattitilannetta, jos hoidettavana on vain jälkeläisen yksipuolinen kokemus. Syyllisyydentunne äidin mielessä voi kasvaa kestämättömäksi, vaikka syyllisiä ei edes olisi olemassa. Stressi lisääntyy ja fyysiset sairaudet uhkaavat. Vakavaksi kriisiksi muodostunut kahden perheenjäsenen välinen harhainen muistikuva yhdessä eletystä elämästä ei laukea, vaan jatkuu tulehtuneena jopa vuosia. Asioilla voi olla täysin looginen selitys, joka pitäisi kahden kesken purkaa tai vaikka terapeutin avustuksella.

”Puhumalla asiat paranevat” on vanha suomalainen sanonta, ja se pätee myös nykyisessä digitaalisessa ympäristössämme. Ihmisten pitäisi opetella purkamaan arkisia asioitaan keskustelemalla ja muistelemalla yhdessä menneitä aikoja – myös nauramalla. Elämme vähän turhan vakavaa aikaa. Lapsen silmin asiat ovat voineet näyttää erilaiselta kuin vanhemman silmin, ja siihen voi olla omat tärkeät syynsä. Olemme kaikki vain ihmisiä virheinemme, eikä menneistä ajoista voi tuomita kumpaakaan osapuolta.

Keskustelun kautta voi rakentua terve tasavertainen ihmissuhde. Sitä ahdistavaan tilanteeseen ajautunut kunnon äiti sydämessään toivoo."

Miten tästä tulee nyt sellainen mielikuva, että tämän kunnon äiti tietää ihan tasan tarkkaan, missä hiertää, mutta ei vaan osaa myöntää omaa osaansa. Helpompi syyttää jälkeläistä harhaisista ja yksipuolisista kokemuksista.

Lapsi ei katkaise välejä vanhempaansa ilman syytä.

Juuri nämä samat boldatut kohdat saivat minut voimaan pahoin.

Sama mulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Psykoterapiat eivät valitettavasti laukaise pattitilannetta, jos hoidettavana on vain jälkeläisen yksipuolinen kokemus. Syyllisyydentunne äidin mielessä voi kasvaa kestämättömäksi, vaikka syyllisiä ei edes olisi olemassa. Stressi lisääntyy ja fyysiset sairaudet uhkaavat. Vakavaksi kriisiksi muodostunut kahden perheenjäsenen välinen harhainen muistikuva yhdessä eletystä elämästä ei laukea, vaan jatkuu tulehtuneena jopa vuosia. Asioilla voi olla täysin looginen selitys, joka pitäisi kahden kesken purkaa tai vaikka terapeutin avustuksella.

”Puhumalla asiat paranevat” on vanha suomalainen sanonta, ja se pätee myös nykyisessä digitaalisessa ympäristössämme. Ihmisten pitäisi opetella purkamaan arkisia asioitaan keskustelemalla ja muistelemalla yhdessä menneitä aikoja – myös nauramalla. Elämme vähän turhan vakavaa aikaa. Lapsen silmin asiat ovat voineet näyttää erilaiselta kuin vanhemman silmin, ja siihen voi olla omat tärkeät syynsä. Olemme kaikki vain ihmisiä virheinemme, eikä menneistä ajoista voi tuomita kumpaakaan osapuolta.

Keskustelun kautta voi rakentua terve tasavertainen ihmissuhde. Sitä ahdistavaan tilanteeseen ajautunut kunnon äiti sydämessään toivoo."

Miten tästä tulee nyt sellainen mielikuva, että tämän kunnon äiti tietää ihan tasan tarkkaan, missä hiertää, mutta ei vaan osaa myöntää omaa osaansa. Helpompi syyttää jälkeläistä harhaisista ja yksipuolisista kokemuksista.

Lapsi ei katkaise välejä vanhempaansa ilman syytä.

Juuri nämä samat boldatut kohdat saivat minut voimaan pahoin.

Sama. Horror-mummeli on sitä mieltä, että hänen pitäisi päästä lapsensa terapiaan kertoman omat versionsa asioista. Huh.