Hesarin mielipidepalstalla äiti valittaa, ettei lapsi halua pitää yhteyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Päihteiden käyttö on helppo salata, varsinkin lapsilta. Kuvitteletko sinä että he kaikki ovat jotain luurangonlaihoja luusereita?

En kuvittele. Sen sijaan tiedän että piikittävä narkki ei kyllä sitä pysty salaamaan. Asiaa ei ole tapahtunut, yritä nyt ymmärtää.

Pystytkö sinä ymmärtämään, että oli se sitten äidin huumeongelma tai jokin muu niin teidän perheessänne on jokin ongelma ja siskosi reagoi siihen. Sinun käytöksesi vaikuttaa ulkopuolisen silmiin loukkaavalta ja defenssinomaiselta. Siihen on jokin syy, että sinä ja siskonne käyttäydytte noin. 

Hei nyt sivusta alkaa jo vähän ärsyttää tuo jankkaus. Jos sulle on niin saamerin helppoa uskoa vieraan ihmisen olevan narkkari YHDEN ihmisen kertomuksen pohjalta, jota KUKAAN muu ei ilmeisesti vahvista, mukaan lukien terveydenhuollon toimen työnantaja. Niin kuinka on niin mahdotonta uskoa että tämä YKSI ihminen olisi mahdollisesti jollain lailla häiriintynyt, kun USEAMPI henkilö lähellä näin kokee? Vastaatko nyt ihan yksiselitteisesti tähän kiitos.

Ja voit itsekin helposti löytää netistä aiheeseen liittyviä ammattilaiskirjoituksia joiden mukaan yksi perheen lapsista voi jäädä virheelliseen käsitykseen jostain perhettä kohdanneesta tilanteesta. Syynä voi olla vaikkapa se että juuri hänen tunnekokemustaan ei ole osattu tukea oikealla tavalla ja tämä tilanne on kasvanut mielessä yleiseksi kohtaamattomuuden tunteeksi. Tämä tilanne on voinut olla vaikka kova rajuilma, jonka aiheuttamaa pelkoa ei ole ymmärretty yhdessä purkaa riittävästi.

No niin, ensimmäinen kivi kiitos.

Itse en ole kertaakaan väittänyt, että äiti olisi narkki. En myöskään todennut, etteikö äiti olisi voinut olla narkki. 

Sen sijaan suhtautuminen siskoon ja tämän väitteisiin on mielestäni hoidettu todella huonosti ja omiin silmiini se kuvastaa ongelmia perheen dynamiikassa. Jos kerran koko muu perhe on täysin tasapainossa ja hyvinvoiva niin on ihmeellistä, että yhden ihmisen oireilua ei ole osattu hoitaa paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Esimerkiksi eräs äiti meni aina suoraan töistä tultuaan kaapille ottamaan huikat ja jemmapulloja oli pitkin kiinteistöä siellä täällä. Silti puolet lapsista on sitä mieltä, että äiti ei ole alkkis ja ongelma on vain toisten lasten kuvittelema. 

Tähän väliin kysyisin, että onko tällä aiheen kannalta jotain merkitystä? On päihderiippuvaisia joiden lapset eivät erityisesti kärsi asiasta. Toki se yleensä vaatii toisen vastuuntuntoisen aikuisen kuvioon mut kuitenkin. Jotkut on melko mustavalkoisen tuomitsevia. Monesta kommentista välittyy vähän sellainen sävy että äiti oli sitä ja tätä eli en koe tarvetta olla tekemisissä. Ehkä, mutta unohtuuko että.äiti oli myöskin tuota ja monta muuta asiaa. Helppo syyttää äidin 'määräilevyyttä' tai vaikka piilopulloja kun joku omassa päässä ahdistaa. Jospa se sillä sitten korjaantuu, että unohtaa menneisyytensä kokonaan ja luo itsensä uudelleen kun joku fenix lintu.

Näin täydelliset ihmiset ja äidit ovat tulevia Hesarin mielipideosaston kirjoittajia. MOT.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Mistä sinä tämän tiedät?

Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.

Niin kulunut väite.

Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.

No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?

Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.

Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?

😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?

Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.

Vaikutat niin sekaselta että sun juttuihin en ainakaan usko. Taitaa siskosi olla ainoa tervejärkinen teidän perheessä,

toivottavasti pääsee teistä lopullisesti eroon.

Tottakai niin. Valemuisto nyt on kuitenkin ihan tosiasia. Kuten myös defenssit, sulla ne tuntuvat olevan aika voimakkaasti päällä, kun räkytät tuntemattomalle ihmiselle avlla.

MIKSI juuri sinun täytyy saada aggressiivisesti päättää siskosi lapsuudesta?

Eri

Mitä? Enhän mä sanonut mitään diskoni lapsuudesta. Voi luoja taas.

Sitähän sinä jyräät. Että sinå tiedät siskosi lapsuuden, ei sisko itse.

Tyypillistä vääntää asiat nurin kun joku sanoo että aina se vika ei ole siinä vanhemmassa.

-eri

Sinä et voi määrätä millaiset lapsuusmuistot siskollasi saa olla.

Ei ole kyse lapsuusmuistoista vaan siitä että hän on kehitellyt päässään äidistämme kuvan, jota kukaan muu ei näe. Joo, unohtakaa koko juttu. Sovitaan että vanhemmissa aina vika.

Hänellä on oikeus muodostaa kuva ihmisistä omien havaintojensa pohjalta.

Miksi sinä uhriudut tuolla lailla? Asenteesi äitiisi on jotenkin todella sairas.

Uhriudun? Kyllä, puolustan äitiäni, koska tiedän totuuden. Jos se on susta sairasta, mikäs siinä.

Niin. Uhriudun. Heittelet marttyyrilausahduksia. Olet aggressiivinen.

Miksi se äitisi on uhri jota pitää puolustaa aggressiivisesti?

Kyllä se nyt on ihan eri henkilö joka on aggressiivinen ja täysin neutraaliin kommenttiin tulee räkyttämään.

-eri

Neutraaliin?

Jep, ei ihme että perheessä on ns valemuistoja.

Kyllä, neutraaliin. Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Kaikki omat traumat ja kokemukset ja keittiöpsykologin opit sit tähän piti tulla laittamaan.

Ei laittanut vaan sen takia että koki lapsuutensa ja äitinsä käytöksen sellaiseksi ettei halunnut äitisi enää kuormittavan itseään.

Siihen siskollasi on oikeus ja aikuisena sinun pitäisi kunnioittaa siskoasi ja siskosi näkemyksiä ja kokemuksia.

Kukaan ei laita välejä poikki yhden valemuiston takia. Sen sijaan ihmiset sietävät järkyttävää käytöstä vuosia ihan turhaan.

Sinäkö sen tiedät miksi laittoi välit poikki? Jos hän on ainut, joka koki että äitinsä oli sekaisin (eipä selvinnyt miten), kokekoon, mutta jos se äiti ei ole ollut sekaisin, onko sun mielestä ok väittää niin?

Hänellä on täysi oikeus omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa.

Ja siihen että päättää milloin sukulaisen käytös saa riittää ja milloin ei sitä aio sietää.

Sinulla taas on ihan sairas tarve toimia jonain ylituomarina ja puolustaa äitiäsi vimmaisesti.

Miksi?

Ei ole nyt minun äidistä kyse, mutta kuvitellaan hetki niin. Jos siskoni kertoisi minulle että äitimme oli sekaisin koko lapsuutemme vaikka isämme ja muut sisaruksemme emme olisi nähneet häntä sekaisin, kyllä ihmettelisin ja suuresti. Saisihan hän ajatella näin, mutta ei mun tarvitsisi sitä tajuta. Ihan saisi laittaa välit poikki tuon takia, mutta tuskinpa hänen ajatukseensa lähtisin mukaan. Ja todennäköisesti olisin äitini puolella, jos asiaan liittyisi syyttelyä. Sama tilanne, jos siskoni olisi psykoosissa, enpä lähtisi hänen harhoihinsa mukaan.

Minulla oli tällainen tilanne, että kaksivuotiaana jouduin pyytämään muilta tuntemiltani aikuisilta puuttumista sekaisin olevan äitini käytökseen. Selitin asiaani aika monelle, ja lopulta joku kyllä uskoikin siinä määrin että minut velvoitettiin viemään päivähoitoon. Äitini oli siis minulle hengenvaarallinen, kävi päälle ja käytti ties mitä, mutta onnistui salaamaan näitä kaikkein vaarallisimpia riehumisiaan muilta aikuisilta hyvin pitkälle.

Isältäni meni yli neljä vuosikymmentä ennen kuin hänen silmänsä avautuivat. Äitini kuollessa kävi näet ilmi että hän oli alusta alkaen valehdellut jopa sukutaustansa ja lapsimääränsä. Hän kuoli pitkään jatkuneen alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytön seurauksiin.

Saahan sitä silmät laittaa kiinni jos ei usko muttei se mitään muuta.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Varmasti oli tarkoitus saada minut näyttämään valehtelijalta ja/tai typerältä. Sinun kokemuksesi on kauhea, se ei ole minun kokemukseni.

Siskoni ei koskaan ole syyttänyt äitiäni mistään tuollaisesta eikä lapsena tai nuorena reagoinut mihinkään. Puhuimme usein lapsuudestamme iloisina aikoina. Vasta aikuisena erään toisen ihmisen kautta paineistetussa tilanteessa hän sitten muisti asiat eri tavoin ja yhtäkkiä kuva lapsuudesta muuttui. Asia johti äidin vuosien stressiin ja hänen työnsä oli mennä alta. Siskoni on oikeutettu tunteisiinsa ja sai laittaa välit poikki, itseasiassa se oli helpotus kaikille. Se ei kuitenkaan estä surua ja toiveikkuutta äitimme puolelta, minun kyllä.

On hyvä että puhutte omista kokemuksistanne, mutta toivoisin teidän tekevän sen painamatta muita alas. Jos teitä ärsyttää että joku ei ole kokenut samaa kuin te, käsitelkää asia jossain muualla. Kiitos

-se alkuperäinen

Voisin tavallaan olla tuo siskosi, paitsi että. Lapsuus oli hirveä, olen siis se, jota äiti pahoinpiteli kun sisko sulkeutui huoneeseensa. Nuorena aikuisena tilanne korjautui jossain määrin joksikin aikaa. Äitini saattoi kyllä edelleen esimerkiksi kutsua perheeni syömään ja jättää minut ilman ruokaa siinä pöydässä, mutta muuten elämä sujui enimmäkseen ihan hyvin. Siskoni ei kestä ikävistä asioista puhumista, joten puhuin hänen kanssaan vain iloisista asioista.

Äidin vanhetessa hän muuttui kuitenkin pahemmaksi, ja lopulta välit on ollut pakko laittaa poikki. Siskoni ei hyväksy tätä lainkaan. Hän ei myöskään ymmärrä, että asiat ovat oikeasti tapahtuneet, vaikka minä en puhuisi niistä hänen kanssaan. Ja kuinka voisinkaan, kun hän menee heti täysin tolaltaan, alkaa huutaa ja käskee minun olla hiljaa, koska hän ei suostu kuuntelemaan pahaa sanaa äidistämme.

Hänen kieltoreaktionsa ei kuitenkaan poista sitä, että ne asiat ovat tapahtuneet.

Ei tietenkään niin. Kuten se että sä jauhat että on tapahtunut, saisi ne olemaan totta. Minä en epäile yhtäkään teidän kertomaa, voisitko kertoa miksi minua epäilet? Se että sulle on tapahtunut näin, ei poista niitä meidän tilanteen faktoja ja *todisteita* miksikään.

Oletko sinä se joka väität hallitsevasi myös siskosi muistot? Eikö sinua uhtään ihmetytä milloin sinusta tuli noin kaikkivaltias?

En hallitse siskoni muistoja, en ole missään vaiheessa niin väittänyt.

Väitäthän. Sinä haluat että sisko muistaa kuten sinä. Muu ei käy.

Senkus muistaa mitä muistaa, en ole sanonut etteikö hän saisi näin tehdä. Olen sanonut vain että välit on äitiin poikki valemuiston (-muistojen) vuoksi. Minä en ole hänen totuudentorvensa, toki yritin aluksi asiasta keskustella, mutta en edes sitä vuosiin. Hän on varmasti onnellisempi kun hänellä on seuranaan henkilöitä, jotka vahvistavat hänen kokemustaan, meidän perhe sitä ei tee.

Millä oikeudella väität siskosi valehtelevan ja muistavan väärin? Miksi olet niin kaikkivoipa että voit tuollaista jankuttaa?

Miksi teillä on noin kova tarve olla hovi yhtä ihmistä vastaan?

Jos minä väitän sinun olevan huumeaddikti, miten vastaat? Toki olen, olet oikeassa, täytyyhän mun olla kun sä noin sanot ja muistat, niinkö?

Jos sinun siskosi muistaa jotain omasta äidistään, miksi se lähtökohtaisesti on väärä muisto ja siskosi valehtelee?

Miksi äitisi kerää ympärilleen opetuslapsia jotka ovat hänen suosiossaan ja siskoasi vastaan?

Koska normaalisti aikuinen ihminen selvittää erimielisyytensä ihan itse. Sen sijaan että kerää jonkin ihmeellisen suojavartion.

En koskaan sotke toista lastani keskusteluihini toisen lapsen kanssa. Paitsi jos se lapsi jota asia koskee niin haluaa. Käyttäydun lapsiani kohtana aina niin että he voivat luottaa vaitiolooni ja minuun.

Ja mitä tulee joulunviettoon. Siskosi ei ole tiennyt muuta perheen mallia eikä muuta roolia itselleen. Hän on yrittänyt sitä sietää jo senkin takia, että hänethän heitettiin ulos lahkostanne heti kun hän edes puhui omista muistoistaan tai kyseenalaisti dynamiikkanne.

Narsistin hovi on hyvin paljon kiihkolahkon tapainen. Siellä vou tapahtua vaikka minkälaisia hirveyksiä. Ja de hylkää kaikki jotka sanoo toisin.

Eli jos sua syytetään jostakin mitä sä et ole tehnyt, sä keskustelet aiheesta tasolla, onpas ikävää että koit asian näin? Siskoni ei tuennyt muuta perheen mallia niin, miksi olisi pitänyt? Hänellä on perhe, jossa elettiin ja eletään onnellisena. Hänen muistoissaan se perhe oli koko hänen lapsuutensa pilalla. Miksi tätä vahvistaisin tai myötäilisin tai ymmärtäisin? Perhedynamiikasta hän ei puhu mitään, vain ja ainoastaan äidistä.

Oletko koskaan antanut tilaa siskollesi puhua niin, että yrität ymmärtää häntä etkä kiellä tai kyseenalaista hänen sanomisiaan?

Toki olen häntä kuunnellut moneen kertaan.

Hän kysyi: Oletko koskaan antanut tilaa siskollesi puhua niin, että yrität ymmärtää häntä etkä kiellä tai kyseenalaista hänen sanomisiaan?

Kuunteleminen on myös eri asia kuin se että oikeasti kuulee.

Vaikea olla kuulematta. En ole häntä koskaan yrittänyt ymmärtää, se on totta, mutta en myöskään ole sanonut etteikö hän saisi kertoa asiaansa. Silloin toki kun hän alkoi puhua asiaansa ulkopuolisille, sanoin että nyt riittää.

Kerrot siis hylänneesi, torjuneesi, vähätelleesi ja mitätöineesi hänet täysin. Henkistä pahoinpitelyä parhaimmillaan.

Onko tämä ollut se tyyli, jolla hänet on aina perheessänne kohdattu?

Ei, hänet on kohdattu kaiken paskankin jälkeen samana ihmisenä kuin ennenkin. Kyllä, valheen mitätöin, enkö olisi saanut?

Samana ihmisenä kuin ennenkin. Tämä selvä.

Kyllä, samana ihmisenä kuin ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Päihteiden käyttö on helppo salata, varsinkin lapsilta. Kuvitteletko sinä että he kaikki ovat jotain luurangonlaihoja luusereita?

En kuvittele. Sen sijaan tiedän että piikittävä narkki ei kyllä sitä pysty salaamaan. Asiaa ei ole tapahtunut, yritä nyt ymmärtää.

Pystytkö sinä ymmärtämään, että oli se sitten äidin huumeongelma tai jokin muu niin teidän perheessänne on jokin ongelma ja siskosi reagoi siihen. Sinun käytöksesi vaikuttaa ulkopuolisen silmiin loukkaavalta ja defenssinomaiselta. Siihen on jokin syy, että sinä ja siskonne käyttäydytte noin. 

Hei nyt sivusta alkaa jo vähän ärsyttää tuo jankkaus. Jos sulle on niin saamerin helppoa uskoa vieraan ihmisen olevan narkkari YHDEN ihmisen kertomuksen pohjalta, jota KUKAAN muu ei ilmeisesti vahvista, mukaan lukien terveydenhuollon toimen työnantaja. Niin kuinka on niin mahdotonta uskoa että tämä YKSI ihminen olisi mahdollisesti jollain lailla häiriintynyt, kun USEAMPI henkilö lähellä näin kokee? Vastaatko nyt ihan yksiselitteisesti tähän kiitos.

Ja voit itsekin helposti löytää netistä aiheeseen liittyviä ammattilaiskirjoituksia joiden mukaan yksi perheen lapsista voi jäädä virheelliseen käsitykseen jostain perhettä kohdanneesta tilanteesta. Syynä voi olla vaikkapa se että juuri hänen tunnekokemustaan ei ole osattu tukea oikealla tavalla ja tämä tilanne on kasvanut mielessä yleiseksi kohtaamattomuuden tunteeksi. Tämä tilanne on voinut olla vaikka kova rajuilma, jonka aiheuttamaa pelkoa ei ole ymmärretty yhdessä purkaa riittävästi.

No niin, ensimmäinen kivi kiitos.

Itse en ole kertaakaan väittänyt, että äiti olisi narkki. En myöskään todennut, etteikö äiti olisi voinut olla narkki. 

Sen sijaan suhtautuminen siskoon ja tämän väitteisiin on mielestäni hoidettu todella huonosti ja omiin silmiini se kuvastaa ongelmia perheen dynamiikassa. Jos kerran koko muu perhe on täysin tasapainossa ja hyvinvoiva niin on ihmeellistä, että yhden ihmisen oireilua ei ole osattu hoitaa paremmin. 

Miten perhe voisi hoitaa häntä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Mistä sinä tämän tiedät?

Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.

Niin kulunut väite.

Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.

No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?

Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.

Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?

😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?

Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.

Vaikutat niin sekaselta että sun juttuihin en ainakaan usko. Taitaa siskosi olla ainoa tervejärkinen teidän perheessä,

toivottavasti pääsee teistä lopullisesti eroon.

Tottakai niin. Valemuisto nyt on kuitenkin ihan tosiasia. Kuten myös defenssit, sulla ne tuntuvat olevan aika voimakkaasti päällä, kun räkytät tuntemattomalle ihmiselle avlla.

MIKSI juuri sinun täytyy saada aggressiivisesti päättää siskosi lapsuudesta?

Eri

Mitä? Enhän mä sanonut mitään diskoni lapsuudesta. Voi luoja taas.

Sitähän sinä jyräät. Että sinå tiedät siskosi lapsuuden, ei sisko itse.

Tyypillistä vääntää asiat nurin kun joku sanoo että aina se vika ei ole siinä vanhemmassa.

-eri

Sinä et voi määrätä millaiset lapsuusmuistot siskollasi saa olla.

Ei ole kyse lapsuusmuistoista vaan siitä että hän on kehitellyt päässään äidistämme kuvan, jota kukaan muu ei näe. Joo, unohtakaa koko juttu. Sovitaan että vanhemmissa aina vika.

Hänellä on oikeus muodostaa kuva ihmisistä omien havaintojensa pohjalta.

Miksi sinä uhriudut tuolla lailla? Asenteesi äitiisi on jotenkin todella sairas.

Uhriudun? Kyllä, puolustan äitiäni, koska tiedän totuuden. Jos se on susta sairasta, mikäs siinä.

Niin. Uhriudun. Heittelet marttyyrilausahduksia. Olet aggressiivinen.

Miksi se äitisi on uhri jota pitää puolustaa aggressiivisesti?

Kyllä se nyt on ihan eri henkilö joka on aggressiivinen ja täysin neutraaliin kommenttiin tulee räkyttämään.

-eri

Neutraaliin?

Jep, ei ihme että perheessä on ns valemuistoja.

Kyllä, neutraaliin. Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Kaikki omat traumat ja kokemukset ja keittiöpsykologin opit sit tähän piti tulla laittamaan.

Ei laittanut vaan sen takia että koki lapsuutensa ja äitinsä käytöksen sellaiseksi ettei halunnut äitisi enää kuormittavan itseään.

Siihen siskollasi on oikeus ja aikuisena sinun pitäisi kunnioittaa siskoasi ja siskosi näkemyksiä ja kokemuksia.

Kukaan ei laita välejä poikki yhden valemuiston takia. Sen sijaan ihmiset sietävät järkyttävää käytöstä vuosia ihan turhaan.

Sinäkö sen tiedät miksi laittoi välit poikki? Jos hän on ainut, joka koki että äitinsä oli sekaisin (eipä selvinnyt miten), kokekoon, mutta jos se äiti ei ole ollut sekaisin, onko sun mielestä ok väittää niin?

Hänellä on täysi oikeus omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa.

Ja siihen että päättää milloin sukulaisen käytös saa riittää ja milloin ei sitä aio sietää.

Sinulla taas on ihan sairas tarve toimia jonain ylituomarina ja puolustaa äitiäsi vimmaisesti.

Miksi?

Ei ole nyt minun äidistä kyse, mutta kuvitellaan hetki niin. Jos siskoni kertoisi minulle että äitimme oli sekaisin koko lapsuutemme vaikka isämme ja muut sisaruksemme emme olisi nähneet häntä sekaisin, kyllä ihmettelisin ja suuresti. Saisihan hän ajatella näin, mutta ei mun tarvitsisi sitä tajuta. Ihan saisi laittaa välit poikki tuon takia, mutta tuskinpa hänen ajatukseensa lähtisin mukaan. Ja todennäköisesti olisin äitini puolella, jos asiaan liittyisi syyttelyä. Sama tilanne, jos siskoni olisi psykoosissa, enpä lähtisi hänen harhoihinsa mukaan.

Minulla oli tällainen tilanne, että kaksivuotiaana jouduin pyytämään muilta tuntemiltani aikuisilta puuttumista sekaisin olevan äitini käytökseen. Selitin asiaani aika monelle, ja lopulta joku kyllä uskoikin siinä määrin että minut velvoitettiin viemään päivähoitoon. Äitini oli siis minulle hengenvaarallinen, kävi päälle ja käytti ties mitä, mutta onnistui salaamaan näitä kaikkein vaarallisimpia riehumisiaan muilta aikuisilta hyvin pitkälle.

Isältäni meni yli neljä vuosikymmentä ennen kuin hänen silmänsä avautuivat. Äitini kuollessa kävi näet ilmi että hän oli alusta alkaen valehdellut jopa sukutaustansa ja lapsimääränsä. Hän kuoli pitkään jatkuneen alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytön seurauksiin.

Saahan sitä silmät laittaa kiinni jos ei usko muttei se mitään muuta.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Varmasti oli tarkoitus saada minut näyttämään valehtelijalta ja/tai typerältä. Sinun kokemuksesi on kauhea, se ei ole minun kokemukseni.

Siskoni ei koskaan ole syyttänyt äitiäni mistään tuollaisesta eikä lapsena tai nuorena reagoinut mihinkään. Puhuimme usein lapsuudestamme iloisina aikoina. Vasta aikuisena erään toisen ihmisen kautta paineistetussa tilanteessa hän sitten muisti asiat eri tavoin ja yhtäkkiä kuva lapsuudesta muuttui. Asia johti äidin vuosien stressiin ja hänen työnsä oli mennä alta. Siskoni on oikeutettu tunteisiinsa ja sai laittaa välit poikki, itseasiassa se oli helpotus kaikille. Se ei kuitenkaan estä surua ja toiveikkuutta äitimme puolelta, minun kyllä.

On hyvä että puhutte omista kokemuksistanne, mutta toivoisin teidän tekevän sen painamatta muita alas. Jos teitä ärsyttää että joku ei ole kokenut samaa kuin te, käsitelkää asia jossain muualla. Kiitos

-se alkuperäinen

Voisin tavallaan olla tuo siskosi, paitsi että. Lapsuus oli hirveä, olen siis se, jota äiti pahoinpiteli kun sisko sulkeutui huoneeseensa. Nuorena aikuisena tilanne korjautui jossain määrin joksikin aikaa. Äitini saattoi kyllä edelleen esimerkiksi kutsua perheeni syömään ja jättää minut ilman ruokaa siinä pöydässä, mutta muuten elämä sujui enimmäkseen ihan hyvin. Siskoni ei kestä ikävistä asioista puhumista, joten puhuin hänen kanssaan vain iloisista asioista.

Äidin vanhetessa hän muuttui kuitenkin pahemmaksi, ja lopulta välit on ollut pakko laittaa poikki. Siskoni ei hyväksy tätä lainkaan. Hän ei myöskään ymmärrä, että asiat ovat oikeasti tapahtuneet, vaikka minä en puhuisi niistä hänen kanssaan. Ja kuinka voisinkaan, kun hän menee heti täysin tolaltaan, alkaa huutaa ja käskee minun olla hiljaa, koska hän ei suostu kuuntelemaan pahaa sanaa äidistämme.

Hänen kieltoreaktionsa ei kuitenkaan poista sitä, että ne asiat ovat tapahtuneet.

Ei tietenkään niin. Kuten se että sä jauhat että on tapahtunut, saisi ne olemaan totta. Minä en epäile yhtäkään teidän kertomaa, voisitko kertoa miksi minua epäilet? Se että sulle on tapahtunut näin, ei poista niitä meidän tilanteen faktoja ja *todisteita* miksikään.

Oletko sinä se joka väität hallitsevasi myös siskosi muistot? Eikö sinua uhtään ihmetytä milloin sinusta tuli noin kaikkivaltias?

En hallitse siskoni muistoja, en ole missään vaiheessa niin väittänyt.

Väitäthän. Sinä haluat että sisko muistaa kuten sinä. Muu ei käy.

Senkus muistaa mitä muistaa, en ole sanonut etteikö hän saisi näin tehdä. Olen sanonut vain että välit on äitiin poikki valemuiston (-muistojen) vuoksi. Minä en ole hänen totuudentorvensa, toki yritin aluksi asiasta keskustella, mutta en edes sitä vuosiin. Hän on varmasti onnellisempi kun hänellä on seuranaan henkilöitä, jotka vahvistavat hänen kokemustaan, meidän perhe sitä ei tee.

Millä oikeudella väität siskosi valehtelevan ja muistavan väärin? Miksi olet niin kaikkivoipa että voit tuollaista jankuttaa?

Miksi teillä on noin kova tarve olla hovi yhtä ihmistä vastaan?

Jos minä väitän sinun olevan huumeaddikti, miten vastaat? Toki olen, olet oikeassa, täytyyhän mun olla kun sä noin sanot ja muistat, niinkö?

Jos sinun siskosi muistaa jotain omasta äidistään, miksi se lähtökohtaisesti on väärä muisto ja siskosi valehtelee?

Miksi äitisi kerää ympärilleen opetuslapsia jotka ovat hänen suosiossaan ja siskoasi vastaan?

Koska normaalisti aikuinen ihminen selvittää erimielisyytensä ihan itse. Sen sijaan että kerää jonkin ihmeellisen suojavartion.

En koskaan sotke toista lastani keskusteluihini toisen lapsen kanssa. Paitsi jos se lapsi jota asia koskee niin haluaa. Käyttäydun lapsiani kohtana aina niin että he voivat luottaa vaitiolooni ja minuun.

Ja mitä tulee joulunviettoon. Siskosi ei ole tiennyt muuta perheen mallia eikä muuta roolia itselleen. Hän on yrittänyt sitä sietää jo senkin takia, että hänethän heitettiin ulos lahkostanne heti kun hän edes puhui omista muistoistaan tai kyseenalaisti dynamiikkanne.

Narsistin hovi on hyvin paljon kiihkolahkon tapainen. Siellä vou tapahtua vaikka minkälaisia hirveyksiä. Ja de hylkää kaikki jotka sanoo toisin.

Eli jos sua syytetään jostakin mitä sä et ole tehnyt, sä keskustelet aiheesta tasolla, onpas ikävää että koit asian näin? Siskoni ei tuennyt muuta perheen mallia niin, miksi olisi pitänyt? Hänellä on perhe, jossa elettiin ja eletään onnellisena. Hänen muistoissaan se perhe oli koko hänen lapsuutensa pilalla. Miksi tätä vahvistaisin tai myötäilisin tai ymmärtäisin? Perhedynamiikasta hän ei puhu mitään, vain ja ainoastaan äidistä.

Oletko koskaan antanut tilaa siskollesi puhua niin, että yrität ymmärtää häntä etkä kiellä tai kyseenalaista hänen sanomisiaan?

Toki olen häntä kuunnellut moneen kertaan.

Hän kysyi: Oletko koskaan antanut tilaa siskollesi puhua niin, että yrität ymmärtää häntä etkä kiellä tai kyseenalaista hänen sanomisiaan?

Kuunteleminen on myös eri asia kuin se että oikeasti kuulee.

Vaikea olla kuulematta. En ole häntä koskaan yrittänyt ymmärtää, se on totta, mutta en myöskään ole sanonut etteikö hän saisi kertoa asiaansa. Silloin toki kun hän alkoi puhua asiaansa ulkopuolisille, sanoin että nyt riittää.

Kerrot siis hylänneesi, torjuneesi, vähätelleesi ja mitätöineesi hänet täysin. Henkistä pahoinpitelyä parhaimmillaan.

Onko tämä ollut se tyyli, jolla hänet on aina perheessänne kohdattu?

Ei, hänet on kohdattu kaiken paskankin jälkeen samana ihmisenä kuin ennenkin. Kyllä, valheen mitätöin, enkö olisi saanut?

Samana ihmisenä kuin ennenkin. Tämä selvä.

Kyllä, samana ihmisenä kuin ennenkin.

Eli olette aina rakentaneet hänelle boksin, missä hänen kuuluu olla kauniina ja onnellisena ja jos hän pyristelee vastaan, häntä mitätöidään ja laitetaan ruotuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Päihteiden käyttö on helppo salata, varsinkin lapsilta. Kuvitteletko sinä että he kaikki ovat jotain luurangonlaihoja luusereita?

En kuvittele. Sen sijaan tiedän että piikittävä narkki ei kyllä sitä pysty salaamaan. Asiaa ei ole tapahtunut, yritä nyt ymmärtää.

Pystytkö sinä ymmärtämään, että oli se sitten äidin huumeongelma tai jokin muu niin teidän perheessänne on jokin ongelma ja siskosi reagoi siihen. Sinun käytöksesi vaikuttaa ulkopuolisen silmiin loukkaavalta ja defenssinomaiselta. Siihen on jokin syy, että sinä ja siskonne käyttäydytte noin. 

Hei nyt sivusta alkaa jo vähän ärsyttää tuo jankkaus. Jos sulle on niin saamerin helppoa uskoa vieraan ihmisen olevan narkkari YHDEN ihmisen kertomuksen pohjalta, jota KUKAAN muu ei ilmeisesti vahvista, mukaan lukien terveydenhuollon toimen työnantaja. Niin kuinka on niin mahdotonta uskoa että tämä YKSI ihminen olisi mahdollisesti jollain lailla häiriintynyt, kun USEAMPI henkilö lähellä näin kokee? Vastaatko nyt ihan yksiselitteisesti tähän kiitos.

Ja voit itsekin helposti löytää netistä aiheeseen liittyviä ammattilaiskirjoituksia joiden mukaan yksi perheen lapsista voi jäädä virheelliseen käsitykseen jostain perhettä kohdanneesta tilanteesta. Syynä voi olla vaikkapa se että juuri hänen tunnekokemustaan ei ole osattu tukea oikealla tavalla ja tämä tilanne on kasvanut mielessä yleiseksi kohtaamattomuuden tunteeksi. Tämä tilanne on voinut olla vaikka kova rajuilma, jonka aiheuttamaa pelkoa ei ole ymmärretty yhdessä purkaa riittävästi.

No niin, ensimmäinen kivi kiitos.

MITEN sinä tiedät että kukaan muu missään ei ole muka huomannut mitään?

Oletko siis itse keskustellut esimerkiksi äitisi työnantajien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Päihteiden käyttö on helppo salata, varsinkin lapsilta. Kuvitteletko sinä että he kaikki ovat jotain luurangonlaihoja luusereita?

En kuvittele. Sen sijaan tiedän että piikittävä narkki ei kyllä sitä pysty salaamaan. Asiaa ei ole tapahtunut, yritä nyt ymmärtää.

Pystytkö sinä ymmärtämään, että oli se sitten äidin huumeongelma tai jokin muu niin teidän perheessänne on jokin ongelma ja siskosi reagoi siihen. Sinun käytöksesi vaikuttaa ulkopuolisen silmiin loukkaavalta ja defenssinomaiselta. Siihen on jokin syy, että sinä ja siskonne käyttäydytte noin. 

Hei nyt sivusta alkaa jo vähän ärsyttää tuo jankkaus. Jos sulle on niin saamerin helppoa uskoa vieraan ihmisen olevan narkkari YHDEN ihmisen kertomuksen pohjalta, jota KUKAAN muu ei ilmeisesti vahvista, mukaan lukien terveydenhuollon toimen työnantaja. Niin kuinka on niin mahdotonta uskoa että tämä YKSI ihminen olisi mahdollisesti jollain lailla häiriintynyt, kun USEAMPI henkilö lähellä näin kokee? Vastaatko nyt ihan yksiselitteisesti tähän kiitos.

Ja voit itsekin helposti löytää netistä aiheeseen liittyviä ammattilaiskirjoituksia joiden mukaan yksi perheen lapsista voi jäädä virheelliseen käsitykseen jostain perhettä kohdanneesta tilanteesta. Syynä voi olla vaikkapa se että juuri hänen tunnekokemustaan ei ole osattu tukea oikealla tavalla ja tämä tilanne on kasvanut mielessä yleiseksi kohtaamattomuuden tunteeksi. Tämä tilanne on voinut olla vaikka kova rajuilma, jonka aiheuttamaa pelkoa ei ole ymmärretty yhdessä purkaa riittävästi.

No niin, ensimmäinen kivi kiitos.

Itse en ole kertaakaan väittänyt, että äiti olisi narkki. En myöskään todennut, etteikö äiti olisi voinut olla narkki. 

Sen sijaan suhtautuminen siskoon ja tämän väitteisiin on mielestäni hoidettu todella huonosti ja omiin silmiini se kuvastaa ongelmia perheen dynamiikassa. Jos kerran koko muu perhe on täysin tasapainossa ja hyvinvoiva niin on ihmeellistä, että yhden ihmisen oireilua ei ole osattu hoitaa paremmin. 

Miten perhe voisi hoitaa häntä?

Kuunnella, olla empaattisia, tukea, kulkea rinnalla, etsiä yhdessä siskon kanssa ratkaisuja, kohdella kauniisti. Jos kerran koko muu perhe on hyviä ja tasapainoisia ja ongelmattomia ihmisiä niin luulisi heillä olevan kykyä ja voimavaroja tähän yhden oireilevan päästään seonneen tukemiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on kolme lasta. Minua äitimme pahoinpiteli, sekä fyysisesti että henkisesti, muita ei.

Äitini on myös ollut koko aikuisikäni minua kohtaan järjettömän kateellinen ja mitätöivä.

Saman perhene lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen heistä elää oman lapsuutensa, halusivat tai eivät.

Saman perheen lapset elävät saman äidin kanssa. Jos se äiti on sekaisin piikittäessään aamusta iltaan, se lasten kokemus ei ole kokonaan erilainen. Se saattaa olla hieman erilainen toki, mutta tästähän ei ole kyse. Väitätkö että en olisi koskaan nähnyt edes aikuisena äitini piikitysjälkiä tai että hän olisi tosta noin vain päässyt addiktiostaan sopivasti kun aloin ymmärtää asioita? Oletko tavannut narkkia?

Olen tavannut, oletko sinä? Vasta ihan rappiolla olevasta näkee huumeet päältäpäin, useimmista ei näe. Ne rupiset hiv-luurangot on matkan pää, kaikki käyttäjät ei päädy niin pitkälle koskaan.

Voi myös hyvin olla että vaihe kesti vain tietyn ajan, ja sitten äiti lähti "lomalle" ja palasi terveenä. Eli oikeasti meni katkaisuun, eikä kenellekään kerrottu. Pistää voi muuallekin kuin käsivarteen, aika harva lapsi pystyy kyseenalaistamaan vaikka rupia varpaissa, jos vanhempi sanoo että ihottuma. Tai ne voi vaan peittää vaatteilla. Sitten kaikki narkomaanit ei pistä lainkaan, tai ei ainakaan usein, pistojälkien puuttuminen ei todista mitään.

Voihan kyse olla väärinymmärryksestä, sisarus on nähnyt jotakin jota on luullut ruiskuksi, vaikka sellaisen muovijutun jolla annetaan kissalle matolääkettä. Ihmettelen vimmaa puhua nimenomaan valemuistosta, muitakin vaihtoehtoja kun on.

Mitä vaihtoehtoja? Ja mitä perheen pitäisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Päihteiden käyttö on helppo salata, varsinkin lapsilta. Kuvitteletko sinä että he kaikki ovat jotain luurangonlaihoja luusereita?

En kuvittele. Sen sijaan tiedän että piikittävä narkki ei kyllä sitä pysty salaamaan. Asiaa ei ole tapahtunut, yritä nyt ymmärtää.

Pystytkö sinä ymmärtämään, että oli se sitten äidin huumeongelma tai jokin muu niin teidän perheessänne on jokin ongelma ja siskosi reagoi siihen. Sinun käytöksesi vaikuttaa ulkopuolisen silmiin loukkaavalta ja defenssinomaiselta. Siihen on jokin syy, että sinä ja siskonne käyttäydytte noin. 

Hei nyt sivusta alkaa jo vähän ärsyttää tuo jankkaus. Jos sulle on niin saamerin helppoa uskoa vieraan ihmisen olevan narkkari YHDEN ihmisen kertomuksen pohjalta, jota KUKAAN muu ei ilmeisesti vahvista, mukaan lukien terveydenhuollon toimen työnantaja. Niin kuinka on niin mahdotonta uskoa että tämä YKSI ihminen olisi mahdollisesti jollain lailla häiriintynyt, kun USEAMPI henkilö lähellä näin kokee? Vastaatko nyt ihan yksiselitteisesti tähän kiitos.

Ja voit itsekin helposti löytää netistä aiheeseen liittyviä ammattilaiskirjoituksia joiden mukaan yksi perheen lapsista voi jäädä virheelliseen käsitykseen jostain perhettä kohdanneesta tilanteesta. Syynä voi olla vaikkapa se että juuri hänen tunnekokemustaan ei ole osattu tukea oikealla tavalla ja tämä tilanne on kasvanut mielessä yleiseksi kohtaamattomuuden tunteeksi. Tämä tilanne on voinut olla vaikka kova rajuilma, jonka aiheuttamaa pelkoa ei ole ymmärretty yhdessä purkaa riittävästi.

No niin, ensimmäinen kivi kiitos.

Itse en ole kertaakaan väittänyt, että äiti olisi narkki. En myöskään todennut, etteikö äiti olisi voinut olla narkki. 

Sen sijaan suhtautuminen siskoon ja tämän väitteisiin on mielestäni hoidettu todella huonosti ja omiin silmiini se kuvastaa ongelmia perheen dynamiikassa. Jos kerran koko muu perhe on täysin tasapainossa ja hyvinvoiva niin on ihmeellistä, että yhden ihmisen oireilua ei ole osattu hoitaa paremmin. 

Miten perhe voisi hoitaa häntä?

Kuunnella, olla empaattisia, tukea, kulkea rinnalla, etsiä yhdessä siskon kanssa ratkaisuja, kohdella kauniisti. Jos kerran koko muu perhe on hyviä ja tasapainoisia ja ongelmattomia ihmisiä niin luulisi heillä olevan kykyä ja voimavaroja tähän yhden oireilevan päästään seonneen tukemiseen. 

Mistä päättelet ettei he ole näin tehneet? Jos henkilö katkaisee välit, miten sä autat? Hän ei ole tuonut esiin yhtäkään asiaa mikä viittaisi siihen etteikö he olisi tukeneet tätä henkilöä, ei yhtäkään. Hän on sanonut vain että siskonsa on katkaissut välinsä valemuiston vuoksi eikä siksi lähde arvailemaan aloituksen äidin tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Päihteiden käyttö on helppo salata, varsinkin lapsilta. Kuvitteletko sinä että he kaikki ovat jotain luurangonlaihoja luusereita?

En kuvittele. Sen sijaan tiedän että piikittävä narkki ei kyllä sitä pysty salaamaan. Asiaa ei ole tapahtunut, yritä nyt ymmärtää.

Pystytkö sinä ymmärtämään, että oli se sitten äidin huumeongelma tai jokin muu niin teidän perheessänne on jokin ongelma ja siskosi reagoi siihen. Sinun käytöksesi vaikuttaa ulkopuolisen silmiin loukkaavalta ja defenssinomaiselta. Siihen on jokin syy, että sinä ja siskonne käyttäydytte noin. 

Hei nyt sivusta alkaa jo vähän ärsyttää tuo jankkaus. Jos sulle on niin saamerin helppoa uskoa vieraan ihmisen olevan narkkari YHDEN ihmisen kertomuksen pohjalta, jota KUKAAN muu ei ilmeisesti vahvista, mukaan lukien terveydenhuollon toimen työnantaja. Niin kuinka on niin mahdotonta uskoa että tämä YKSI ihminen olisi mahdollisesti jollain lailla häiriintynyt, kun USEAMPI henkilö lähellä näin kokee? Vastaatko nyt ihan yksiselitteisesti tähän kiitos.

Ja voit itsekin helposti löytää netistä aiheeseen liittyviä ammattilaiskirjoituksia joiden mukaan yksi perheen lapsista voi jäädä virheelliseen käsitykseen jostain perhettä kohdanneesta tilanteesta. Syynä voi olla vaikkapa se että juuri hänen tunnekokemustaan ei ole osattu tukea oikealla tavalla ja tämä tilanne on kasvanut mielessä yleiseksi kohtaamattomuuden tunteeksi. Tämä tilanne on voinut olla vaikka kova rajuilma, jonka aiheuttamaa pelkoa ei ole ymmärretty yhdessä purkaa riittävästi.

No niin, ensimmäinen kivi kiitos.

MITEN sinä tiedät että kukaan muu missään ei ole muka huomannut mitään?

Oletko siis itse keskustellut esimerkiksi äitisi työnantajien kanssa?

Hän sanoi siskonsa olleen yhteydessä äidin työnantajaan. Eiköhän asiaa ole vatvottu ja selvitelty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Päihteiden käyttö on helppo salata, varsinkin lapsilta. Kuvitteletko sinä että he kaikki ovat jotain luurangonlaihoja luusereita?

En kuvittele. Sen sijaan tiedän että piikittävä narkki ei kyllä sitä pysty salaamaan. Asiaa ei ole tapahtunut, yritä nyt ymmärtää.

Pystytkö sinä ymmärtämään, että oli se sitten äidin huumeongelma tai jokin muu niin teidän perheessänne on jokin ongelma ja siskosi reagoi siihen. Sinun käytöksesi vaikuttaa ulkopuolisen silmiin loukkaavalta ja defenssinomaiselta. Siihen on jokin syy, että sinä ja siskonne käyttäydytte noin. 

Hei nyt sivusta alkaa jo vähän ärsyttää tuo jankkaus. Jos sulle on niin saamerin helppoa uskoa vieraan ihmisen olevan narkkari YHDEN ihmisen kertomuksen pohjalta, jota KUKAAN muu ei ilmeisesti vahvista, mukaan lukien terveydenhuollon toimen työnantaja. Niin kuinka on niin mahdotonta uskoa että tämä YKSI ihminen olisi mahdollisesti jollain lailla häiriintynyt, kun USEAMPI henkilö lähellä näin kokee? Vastaatko nyt ihan yksiselitteisesti tähän kiitos.

Ja voit itsekin helposti löytää netistä aiheeseen liittyviä ammattilaiskirjoituksia joiden mukaan yksi perheen lapsista voi jäädä virheelliseen käsitykseen jostain perhettä kohdanneesta tilanteesta. Syynä voi olla vaikkapa se että juuri hänen tunnekokemustaan ei ole osattu tukea oikealla tavalla ja tämä tilanne on kasvanut mielessä yleiseksi kohtaamattomuuden tunteeksi. Tämä tilanne on voinut olla vaikka kova rajuilma, jonka aiheuttamaa pelkoa ei ole ymmärretty yhdessä purkaa riittävästi.

No niin, ensimmäinen kivi kiitos.

MITEN sinä tiedät että kukaan muu missään ei ole muka huomannut mitään?

Oletko siis itse keskustellut esimerkiksi äitisi työnantajien kanssa?

Hän sanoi siskonsa olleen yhteydessä äidin työnantajaan. Eiköhän asiaa ole vatvottu ja selvitelty.

Eli hän itse ei oikeasti tiedä. Hän vain inttää niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Mistä sinä tämän tiedät?

Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.

Niin kulunut väite.

Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.

No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?

Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.

Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?

😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?

Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.

Vaikutat niin sekaselta että sun juttuihin en ainakaan usko. Taitaa siskosi olla ainoa tervejärkinen teidän perheessä,

toivottavasti pääsee teistä lopullisesti eroon.

Tottakai niin. Valemuisto nyt on kuitenkin ihan tosiasia. Kuten myös defenssit, sulla ne tuntuvat olevan aika voimakkaasti päällä, kun räkytät tuntemattomalle ihmiselle avlla.

MIKSI juuri sinun täytyy saada aggressiivisesti päättää siskosi lapsuudesta?

Eri

Mitä? Enhän mä sanonut mitään diskoni lapsuudesta. Voi luoja taas.

Sitähän sinä jyräät. Että sinå tiedät siskosi lapsuuden, ei sisko itse.

Tyypillistä vääntää asiat nurin kun joku sanoo että aina se vika ei ole siinä vanhemmassa.

-eri

Sinä et voi määrätä millaiset lapsuusmuistot siskollasi saa olla.

Ei ole kyse lapsuusmuistoista vaan siitä että hän on kehitellyt päässään äidistämme kuvan, jota kukaan muu ei näe. Joo, unohtakaa koko juttu. Sovitaan että vanhemmissa aina vika.

Hänellä on oikeus muodostaa kuva ihmisistä omien havaintojensa pohjalta.

Miksi sinä uhriudut tuolla lailla? Asenteesi äitiisi on jotenkin todella sairas.

Uhriudun? Kyllä, puolustan äitiäni, koska tiedän totuuden. Jos se on susta sairasta, mikäs siinä.

Niin. Uhriudun. Heittelet marttyyrilausahduksia. Olet aggressiivinen.

Miksi se äitisi on uhri jota pitää puolustaa aggressiivisesti?

Kyllä se nyt on ihan eri henkilö joka on aggressiivinen ja täysin neutraaliin kommenttiin tulee räkyttämään.

-eri

Neutraaliin?

Jep, ei ihme että perheessä on ns valemuistoja.

Kyllä, neutraaliin. Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.

Kaikki omat traumat ja kokemukset ja keittiöpsykologin opit sit tähän piti tulla laittamaan.

Ei laittanut vaan sen takia että koki lapsuutensa ja äitinsä käytöksen sellaiseksi ettei halunnut äitisi enää kuormittavan itseään.

Siihen siskollasi on oikeus ja aikuisena sinun pitäisi kunnioittaa siskoasi ja siskosi näkemyksiä ja kokemuksia.

Kukaan ei laita välejä poikki yhden valemuiston takia. Sen sijaan ihmiset sietävät järkyttävää käytöstä vuosia ihan turhaan.

Sinäkö sen tiedät miksi laittoi välit poikki? Jos hän on ainut, joka koki että äitinsä oli sekaisin (eipä selvinnyt miten), kokekoon, mutta jos se äiti ei ole ollut sekaisin, onko sun mielestä ok väittää niin?

Hänellä on täysi oikeus omiin kokemuksiinsa ja muistoihinsa.

Ja siihen että päättää milloin sukulaisen käytös saa riittää ja milloin ei sitä aio sietää.

Sinulla taas on ihan sairas tarve toimia jonain ylituomarina ja puolustaa äitiäsi vimmaisesti.

Miksi?

Ei ole nyt minun äidistä kyse, mutta kuvitellaan hetki niin. Jos siskoni kertoisi minulle että äitimme oli sekaisin koko lapsuutemme vaikka isämme ja muut sisaruksemme emme olisi nähneet häntä sekaisin, kyllä ihmettelisin ja suuresti. Saisihan hän ajatella näin, mutta ei mun tarvitsisi sitä tajuta. Ihan saisi laittaa välit poikki tuon takia, mutta tuskinpa hänen ajatukseensa lähtisin mukaan. Ja todennäköisesti olisin äitini puolella, jos asiaan liittyisi syyttelyä. Sama tilanne, jos siskoni olisi psykoosissa, enpä lähtisi hänen harhoihinsa mukaan.

Minulla oli tällainen tilanne, että kaksivuotiaana jouduin pyytämään muilta tuntemiltani aikuisilta puuttumista sekaisin olevan äitini käytökseen. Selitin asiaani aika monelle, ja lopulta joku kyllä uskoikin siinä määrin että minut velvoitettiin viemään päivähoitoon. Äitini oli siis minulle hengenvaarallinen, kävi päälle ja käytti ties mitä, mutta onnistui salaamaan näitä kaikkein vaarallisimpia riehumisiaan muilta aikuisilta hyvin pitkälle.

Isältäni meni yli neljä vuosikymmentä ennen kuin hänen silmänsä avautuivat. Äitini kuollessa kävi näet ilmi että hän oli alusta alkaen valehdellut jopa sukutaustansa ja lapsimääränsä. Hän kuoli pitkään jatkuneen alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytön seurauksiin.

Saahan sitä silmät laittaa kiinni jos ei usko muttei se mitään muuta.

Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Varmasti oli tarkoitus saada minut näyttämään valehtelijalta ja/tai typerältä. Sinun kokemuksesi on kauhea, se ei ole minun kokemukseni.

Siskoni ei koskaan ole syyttänyt äitiäni mistään tuollaisesta eikä lapsena tai nuorena reagoinut mihinkään. Puhuimme usein lapsuudestamme iloisina aikoina. Vasta aikuisena erään toisen ihmisen kautta paineistetussa tilanteessa hän sitten muisti asiat eri tavoin ja yhtäkkiä kuva lapsuudesta muuttui. Asia johti äidin vuosien stressiin ja hänen työnsä oli mennä alta. Siskoni on oikeutettu tunteisiinsa ja sai laittaa välit poikki, itseasiassa se oli helpotus kaikille. Se ei kuitenkaan estä surua ja toiveikkuutta äitimme puolelta, minun kyllä.

On hyvä että puhutte omista kokemuksistanne, mutta toivoisin teidän tekevän sen painamatta muita alas. Jos teitä ärsyttää että joku ei ole kokenut samaa kuin te, käsitelkää asia jossain muualla. Kiitos

-se alkuperäinen

Voisin tavallaan olla tuo siskosi, paitsi että. Lapsuus oli hirveä, olen siis se, jota äiti pahoinpiteli kun sisko sulkeutui huoneeseensa. Nuorena aikuisena tilanne korjautui jossain määrin joksikin aikaa. Äitini saattoi kyllä edelleen esimerkiksi kutsua perheeni syömään ja jättää minut ilman ruokaa siinä pöydässä, mutta muuten elämä sujui enimmäkseen ihan hyvin. Siskoni ei kestä ikävistä asioista puhumista, joten puhuin hänen kanssaan vain iloisista asioista.

Äidin vanhetessa hän muuttui kuitenkin pahemmaksi, ja lopulta välit on ollut pakko laittaa poikki. Siskoni ei hyväksy tätä lainkaan. Hän ei myöskään ymmärrä, että asiat ovat oikeasti tapahtuneet, vaikka minä en puhuisi niistä hänen kanssaan. Ja kuinka voisinkaan, kun hän menee heti täysin tolaltaan, alkaa huutaa ja käskee minun olla hiljaa, koska hän ei suostu kuuntelemaan pahaa sanaa äidistämme.

Hänen kieltoreaktionsa ei kuitenkaan poista sitä, että ne asiat ovat tapahtuneet.

Ei tietenkään niin. Kuten se että sä jauhat että on tapahtunut, saisi ne olemaan totta. Minä en epäile yhtäkään teidän kertomaa, voisitko kertoa miksi minua epäilet? Se että sulle on tapahtunut näin, ei poista niitä meidän tilanteen faktoja ja *todisteita* miksikään.

Oletko sinä se joka väität hallitsevasi myös siskosi muistot? Eikö sinua uhtään ihmetytä milloin sinusta tuli noin kaikkivaltias?

En hallitse siskoni muistoja, en ole missään vaiheessa niin väittänyt.

Väitäthän. Sinä haluat että sisko muistaa kuten sinä. Muu ei käy.

Senkus muistaa mitä muistaa, en ole sanonut etteikö hän saisi näin tehdä. Olen sanonut vain että välit on äitiin poikki valemuiston (-muistojen) vuoksi. Minä en ole hänen totuudentorvensa, toki yritin aluksi asiasta keskustella, mutta en edes sitä vuosiin. Hän on varmasti onnellisempi kun hänellä on seuranaan henkilöitä, jotka vahvistavat hänen kokemustaan, meidän perhe sitä ei tee.

Millä oikeudella väität siskosi valehtelevan ja muistavan väärin? Miksi olet niin kaikkivoipa että voit tuollaista jankuttaa?

Miksi teillä on noin kova tarve olla hovi yhtä ihmistä vastaan?

Jos minä väitän sinun olevan huumeaddikti, miten vastaat? Toki olen, olet oikeassa, täytyyhän mun olla kun sä noin sanot ja muistat, niinkö?

Jos sinun siskosi muistaa jotain omasta äidistään, miksi se lähtökohtaisesti on väärä muisto ja siskosi valehtelee?

Miksi äitisi kerää ympärilleen opetuslapsia jotka ovat hänen suosiossaan ja siskoasi vastaan?

Koska normaalisti aikuinen ihminen selvittää erimielisyytensä ihan itse. Sen sijaan että kerää jonkin ihmeellisen suojavartion.

En koskaan sotke toista lastani keskusteluihini toisen lapsen kanssa. Paitsi jos se lapsi jota asia koskee niin haluaa. Käyttäydun lapsiani kohtana aina niin että he voivat luottaa vaitiolooni ja minuun.

Ja mitä tulee joulunviettoon. Siskosi ei ole tiennyt muuta perheen mallia eikä muuta roolia itselleen. Hän on yrittänyt sitä sietää jo senkin takia, että hänethän heitettiin ulos lahkostanne heti kun hän edes puhui omista muistoistaan tai kyseenalaisti dynamiikkanne.

Narsistin hovi on hyvin paljon kiihkolahkon tapainen. Siellä vou tapahtua vaikka minkälaisia hirveyksiä. Ja de hylkää kaikki jotka sanoo toisin.

Eli jos sua syytetään jostakin mitä sä et ole tehnyt, sä keskustelet aiheesta tasolla, onpas ikävää että koit asian näin? Siskoni ei tuennyt muuta perheen mallia niin, miksi olisi pitänyt? Hänellä on perhe, jossa elettiin ja eletään onnellisena. Hänen muistoissaan se perhe oli koko hänen lapsuutensa pilalla. Miksi tätä vahvistaisin tai myötäilisin tai ymmärtäisin? Perhedynamiikasta hän ei puhu mitään, vain ja ainoastaan äidistä.

Oletko koskaan antanut tilaa siskollesi puhua niin, että yrität ymmärtää häntä etkä kiellä tai kyseenalaista hänen sanomisiaan?

Toki olen häntä kuunnellut moneen kertaan.

Hän kysyi: Oletko koskaan antanut tilaa siskollesi puhua niin, että yrität ymmärtää häntä etkä kiellä tai kyseenalaista hänen sanomisiaan?

Kuunteleminen on myös eri asia kuin se että oikeasti kuulee.

Vaikea olla kuulematta. En ole häntä koskaan yrittänyt ymmärtää, se on totta, mutta en myöskään ole sanonut etteikö hän saisi kertoa asiaansa. Silloin toki kun hän alkoi puhua asiaansa ulkopuolisille, sanoin että nyt riittää.

Kerrot siis hylänneesi, torjuneesi, vähätelleesi ja mitätöineesi hänet täysin. Henkistä pahoinpitelyä parhaimmillaan.

Onko tämä ollut se tyyli, jolla hänet on aina perheessänne kohdattu?

Ei, hänet on kohdattu kaiken paskankin jälkeen samana ihmisenä kuin ennenkin. Kyllä, valheen mitätöin, enkö olisi saanut?

Samana ihmisenä kuin ennenkin. Tämä selvä.

Kyllä, samana ihmisenä kuin ennenkin.

Eli olette aina rakentaneet hänelle boksin, missä hänen kuuluu olla kauniina ja onnellisena ja jos hän pyristelee vastaan, häntä mitätöidään ja laitetaan ruotuun?

Mistä sä tän revit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Päihteiden käyttö on helppo salata, varsinkin lapsilta. Kuvitteletko sinä että he kaikki ovat jotain luurangonlaihoja luusereita?

En kuvittele. Sen sijaan tiedän että piikittävä narkki ei kyllä sitä pysty salaamaan. Asiaa ei ole tapahtunut, yritä nyt ymmärtää.

Pystytkö sinä ymmärtämään, että oli se sitten äidin huumeongelma tai jokin muu niin teidän perheessänne on jokin ongelma ja siskosi reagoi siihen. Sinun käytöksesi vaikuttaa ulkopuolisen silmiin loukkaavalta ja defenssinomaiselta. Siihen on jokin syy, että sinä ja siskonne käyttäydytte noin. 

Hei nyt sivusta alkaa jo vähän ärsyttää tuo jankkaus. Jos sulle on niin saamerin helppoa uskoa vieraan ihmisen olevan narkkari YHDEN ihmisen kertomuksen pohjalta, jota KUKAAN muu ei ilmeisesti vahvista, mukaan lukien terveydenhuollon toimen työnantaja. Niin kuinka on niin mahdotonta uskoa että tämä YKSI ihminen olisi mahdollisesti jollain lailla häiriintynyt, kun USEAMPI henkilö lähellä näin kokee? Vastaatko nyt ihan yksiselitteisesti tähän kiitos.

Ja voit itsekin helposti löytää netistä aiheeseen liittyviä ammattilaiskirjoituksia joiden mukaan yksi perheen lapsista voi jäädä virheelliseen käsitykseen jostain perhettä kohdanneesta tilanteesta. Syynä voi olla vaikkapa se että juuri hänen tunnekokemustaan ei ole osattu tukea oikealla tavalla ja tämä tilanne on kasvanut mielessä yleiseksi kohtaamattomuuden tunteeksi. Tämä tilanne on voinut olla vaikka kova rajuilma, jonka aiheuttamaa pelkoa ei ole ymmärretty yhdessä purkaa riittävästi.

No niin, ensimmäinen kivi kiitos.

MITEN sinä tiedät että kukaan muu missään ei ole muka huomannut mitään?

Oletko siis itse keskustellut esimerkiksi äitisi työnantajien kanssa?

Hän sanoi siskonsa olleen yhteydessä äidin työnantajaan. Eiköhän asiaa ole vatvottu ja selvitelty.

Eli hän itse ei oikeasti tiedä. Hän vain inttää niin.

Miksi ei tietäisi? Sä tunnut tietävän, miksi hän ei tietäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Päihteiden käyttö on helppo salata, varsinkin lapsilta. Kuvitteletko sinä että he kaikki ovat jotain luurangonlaihoja luusereita?

En kuvittele. Sen sijaan tiedän että piikittävä narkki ei kyllä sitä pysty salaamaan. Asiaa ei ole tapahtunut, yritä nyt ymmärtää.

Pystytkö sinä ymmärtämään, että oli se sitten äidin huumeongelma tai jokin muu niin teidän perheessänne on jokin ongelma ja siskosi reagoi siihen. Sinun käytöksesi vaikuttaa ulkopuolisen silmiin loukkaavalta ja defenssinomaiselta. Siihen on jokin syy, että sinä ja siskonne käyttäydytte noin. 

Hei nyt sivusta alkaa jo vähän ärsyttää tuo jankkaus. Jos sulle on niin saamerin helppoa uskoa vieraan ihmisen olevan narkkari YHDEN ihmisen kertomuksen pohjalta, jota KUKAAN muu ei ilmeisesti vahvista, mukaan lukien terveydenhuollon toimen työnantaja. Niin kuinka on niin mahdotonta uskoa että tämä YKSI ihminen olisi mahdollisesti jollain lailla häiriintynyt, kun USEAMPI henkilö lähellä näin kokee? Vastaatko nyt ihan yksiselitteisesti tähän kiitos.

Ja voit itsekin helposti löytää netistä aiheeseen liittyviä ammattilaiskirjoituksia joiden mukaan yksi perheen lapsista voi jäädä virheelliseen käsitykseen jostain perhettä kohdanneesta tilanteesta. Syynä voi olla vaikkapa se että juuri hänen tunnekokemustaan ei ole osattu tukea oikealla tavalla ja tämä tilanne on kasvanut mielessä yleiseksi kohtaamattomuuden tunteeksi. Tämä tilanne on voinut olla vaikka kova rajuilma, jonka aiheuttamaa pelkoa ei ole ymmärretty yhdessä purkaa riittävästi.

No niin, ensimmäinen kivi kiitos.

Itse en ole kertaakaan väittänyt, että äiti olisi narkki. En myöskään todennut, etteikö äiti olisi voinut olla narkki. 

Sen sijaan suhtautuminen siskoon ja tämän väitteisiin on mielestäni hoidettu todella huonosti ja omiin silmiini se kuvastaa ongelmia perheen dynamiikassa. Jos kerran koko muu perhe on täysin tasapainossa ja hyvinvoiva niin on ihmeellistä, että yhden ihmisen oireilua ei ole osattu hoitaa paremmin. 

Miten perhe voisi hoitaa häntä?

Kuunnella, olla empaattisia, tukea, kulkea rinnalla, etsiä yhdessä siskon kanssa ratkaisuja, kohdella kauniisti. Jos kerran koko muu perhe on hyviä ja tasapainoisia ja ongelmattomia ihmisiä niin luulisi heillä olevan kykyä ja voimavaroja tähän yhden oireilevan päästään seonneen tukemiseen. 

Mistä päättelet ettei he ole näin tehneet? Jos henkilö katkaisee välit, miten sä autat? Hän ei ole tuonut esiin yhtäkään asiaa mikä viittaisi siihen etteikö he olisi tukeneet tätä henkilöä, ei yhtäkään. Hän on sanonut vain että siskonsa on katkaissut välinsä valemuiston vuoksi eikä siksi lähde arvailemaan aloituksen äidin tilannetta.

Niin. Hän sanoo.

Samalla kirjoittelee tismalleen kuten se Hesarin kammoäiti, miten sisko on kamala, miten siskolla on valemuistoja, mt-ongelmia ja vielä nyt kuormittava ihmissuhdekin.

Sisko on kaikin puolin luuseri siskon kuvaamana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Päihteiden käyttö on helppo salata, varsinkin lapsilta. Kuvitteletko sinä että he kaikki ovat jotain luurangonlaihoja luusereita?

En kuvittele. Sen sijaan tiedän että piikittävä narkki ei kyllä sitä pysty salaamaan. Asiaa ei ole tapahtunut, yritä nyt ymmärtää.

Pystytkö sinä ymmärtämään, että oli se sitten äidin huumeongelma tai jokin muu niin teidän perheessänne on jokin ongelma ja siskosi reagoi siihen. Sinun käytöksesi vaikuttaa ulkopuolisen silmiin loukkaavalta ja defenssinomaiselta. Siihen on jokin syy, että sinä ja siskonne käyttäydytte noin. 

Hei nyt sivusta alkaa jo vähän ärsyttää tuo jankkaus. Jos sulle on niin saamerin helppoa uskoa vieraan ihmisen olevan narkkari YHDEN ihmisen kertomuksen pohjalta, jota KUKAAN muu ei ilmeisesti vahvista, mukaan lukien terveydenhuollon toimen työnantaja. Niin kuinka on niin mahdotonta uskoa että tämä YKSI ihminen olisi mahdollisesti jollain lailla häiriintynyt, kun USEAMPI henkilö lähellä näin kokee? Vastaatko nyt ihan yksiselitteisesti tähän kiitos.

Ja voit itsekin helposti löytää netistä aiheeseen liittyviä ammattilaiskirjoituksia joiden mukaan yksi perheen lapsista voi jäädä virheelliseen käsitykseen jostain perhettä kohdanneesta tilanteesta. Syynä voi olla vaikkapa se että juuri hänen tunnekokemustaan ei ole osattu tukea oikealla tavalla ja tämä tilanne on kasvanut mielessä yleiseksi kohtaamattomuuden tunteeksi. Tämä tilanne on voinut olla vaikka kova rajuilma, jonka aiheuttamaa pelkoa ei ole ymmärretty yhdessä purkaa riittävästi.

No niin, ensimmäinen kivi kiitos.

MITEN sinä tiedät että kukaan muu missään ei ole muka huomannut mitään?

Oletko siis itse keskustellut esimerkiksi äitisi työnantajien kanssa?

Hän sanoi siskonsa olleen yhteydessä äidin työnantajaan. Eiköhän asiaa ole vatvottu ja selvitelty.

Eli hän itse ei oikeasti tiedä. Hän vain inttää niin.

Etkö itse tietäisi jos kyse olisi sun perheestä? Millainen perhedynamiikka teillä oikein on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Päihteiden käyttö on helppo salata, varsinkin lapsilta. Kuvitteletko sinä että he kaikki ovat jotain luurangonlaihoja luusereita?

En kuvittele. Sen sijaan tiedän että piikittävä narkki ei kyllä sitä pysty salaamaan. Asiaa ei ole tapahtunut, yritä nyt ymmärtää.

Pystytkö sinä ymmärtämään, että oli se sitten äidin huumeongelma tai jokin muu niin teidän perheessänne on jokin ongelma ja siskosi reagoi siihen. Sinun käytöksesi vaikuttaa ulkopuolisen silmiin loukkaavalta ja defenssinomaiselta. Siihen on jokin syy, että sinä ja siskonne käyttäydytte noin. 

Hei nyt sivusta alkaa jo vähän ärsyttää tuo jankkaus. Jos sulle on niin saamerin helppoa uskoa vieraan ihmisen olevan narkkari YHDEN ihmisen kertomuksen pohjalta, jota KUKAAN muu ei ilmeisesti vahvista, mukaan lukien terveydenhuollon toimen työnantaja. Niin kuinka on niin mahdotonta uskoa että tämä YKSI ihminen olisi mahdollisesti jollain lailla häiriintynyt, kun USEAMPI henkilö lähellä näin kokee? Vastaatko nyt ihan yksiselitteisesti tähän kiitos.

Ja voit itsekin helposti löytää netistä aiheeseen liittyviä ammattilaiskirjoituksia joiden mukaan yksi perheen lapsista voi jäädä virheelliseen käsitykseen jostain perhettä kohdanneesta tilanteesta. Syynä voi olla vaikkapa se että juuri hänen tunnekokemustaan ei ole osattu tukea oikealla tavalla ja tämä tilanne on kasvanut mielessä yleiseksi kohtaamattomuuden tunteeksi. Tämä tilanne on voinut olla vaikka kova rajuilma, jonka aiheuttamaa pelkoa ei ole ymmärretty yhdessä purkaa riittävästi.

No niin, ensimmäinen kivi kiitos.

MITEN sinä tiedät että kukaan muu missään ei ole muka huomannut mitään?

Oletko siis itse keskustellut esimerkiksi äitisi työnantajien kanssa?

Hän sanoi siskonsa olleen yhteydessä äidin työnantajaan. Eiköhän asiaa ole vatvottu ja selvitelty.

Eli hän itse ei oikeasti tiedä. Hän vain inttää niin.

Miksi ei tietäisi? Sä tunnut tietävän, miksi hän ei tietäisi?

Hän ei kerro lähdettä tiedoilleen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä isä joi vanhemmiten liikaa. Äitini vuoroin valitti asiasta, vuoroin kiisti sen, siskoni samoin. Mutta annas olla, jos minä mainitsin isän juomisesta, kaikki suuttuivat minulle ja väittivät minun keksineen asian.

Koska olen mustalammas, minulla ei ole siinä perheessä oikeutta puhua epäkohdista, eikä päättää, onko tänään se päivä, jolloin isän juominen on totta vaiko se päivä, jolloin ongelmaa ei ole. Minun tulee vain sopeutua aina siihen, millainen päivä äidillä tai siskolla sattuu olemaan.

Isäni on alkoholisti, on kuukausia ilman ja sitten vetää taas muutaman päivän rännin ja haluaisin tähän kertoa oman näkemykseni. Äiti on tyytyväinen elämäänsä muiden asioiden suhteen paitsi tuo alkoholi. Kun isä ryyppää, äiti valittaa mulle. Kun kaikki on hyvin, hän ei välitä puhua aiheesta. Hän on itse päättänyt elää tuota yhteiselämää. He ovat iäkkäitä joten asia ei tule muuttumaan, ainakaan ulkoapäin pakotettuna. Eli annan äidin valittaa Kun häntä ottaa päähän, ei minun korvani siitä säry. Vahvistan hyvää, silloin kun sitä on. Mitä äiti juttelee sisarten kanssa asiasta ei kuulu mulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Päihteiden käyttö on helppo salata, varsinkin lapsilta. Kuvitteletko sinä että he kaikki ovat jotain luurangonlaihoja luusereita?

En kuvittele. Sen sijaan tiedän että piikittävä narkki ei kyllä sitä pysty salaamaan. Asiaa ei ole tapahtunut, yritä nyt ymmärtää.

Pystytkö sinä ymmärtämään, että oli se sitten äidin huumeongelma tai jokin muu niin teidän perheessänne on jokin ongelma ja siskosi reagoi siihen. Sinun käytöksesi vaikuttaa ulkopuolisen silmiin loukkaavalta ja defenssinomaiselta. Siihen on jokin syy, että sinä ja siskonne käyttäydytte noin. 

Hei nyt sivusta alkaa jo vähän ärsyttää tuo jankkaus. Jos sulle on niin saamerin helppoa uskoa vieraan ihmisen olevan narkkari YHDEN ihmisen kertomuksen pohjalta, jota KUKAAN muu ei ilmeisesti vahvista, mukaan lukien terveydenhuollon toimen työnantaja. Niin kuinka on niin mahdotonta uskoa että tämä YKSI ihminen olisi mahdollisesti jollain lailla häiriintynyt, kun USEAMPI henkilö lähellä näin kokee? Vastaatko nyt ihan yksiselitteisesti tähän kiitos.

Ja voit itsekin helposti löytää netistä aiheeseen liittyviä ammattilaiskirjoituksia joiden mukaan yksi perheen lapsista voi jäädä virheelliseen käsitykseen jostain perhettä kohdanneesta tilanteesta. Syynä voi olla vaikkapa se että juuri hänen tunnekokemustaan ei ole osattu tukea oikealla tavalla ja tämä tilanne on kasvanut mielessä yleiseksi kohtaamattomuuden tunteeksi. Tämä tilanne on voinut olla vaikka kova rajuilma, jonka aiheuttamaa pelkoa ei ole ymmärretty yhdessä purkaa riittävästi.

No niin, ensimmäinen kivi kiitos.

MITEN sinä tiedät että kukaan muu missään ei ole muka huomannut mitään?

Oletko siis itse keskustellut esimerkiksi äitisi työnantajien kanssa?

Hän sanoi siskonsa olleen yhteydessä äidin työnantajaan. Eiköhän asiaa ole vatvottu ja selvitelty.

Eli hän itse ei oikeasti tiedä. Hän vain inttää niin.

Etkö itse tietäisi jos kyse olisi sun perheestä? Millainen perhedynamiikka teillä oikein on?

En ole koskaan keskustellut vanhempieni työnantajien tai edes mieheni työnantajien kanssa kenenkään yksityisasioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Päihteiden käyttö on helppo salata, varsinkin lapsilta. Kuvitteletko sinä että he kaikki ovat jotain luurangonlaihoja luusereita?

En kuvittele. Sen sijaan tiedän että piikittävä narkki ei kyllä sitä pysty salaamaan. Asiaa ei ole tapahtunut, yritä nyt ymmärtää.

Pystytkö sinä ymmärtämään, että oli se sitten äidin huumeongelma tai jokin muu niin teidän perheessänne on jokin ongelma ja siskosi reagoi siihen. Sinun käytöksesi vaikuttaa ulkopuolisen silmiin loukkaavalta ja defenssinomaiselta. Siihen on jokin syy, että sinä ja siskonne käyttäydytte noin. 

Hei nyt sivusta alkaa jo vähän ärsyttää tuo jankkaus. Jos sulle on niin saamerin helppoa uskoa vieraan ihmisen olevan narkkari YHDEN ihmisen kertomuksen pohjalta, jota KUKAAN muu ei ilmeisesti vahvista, mukaan lukien terveydenhuollon toimen työnantaja. Niin kuinka on niin mahdotonta uskoa että tämä YKSI ihminen olisi mahdollisesti jollain lailla häiriintynyt, kun USEAMPI henkilö lähellä näin kokee? Vastaatko nyt ihan yksiselitteisesti tähän kiitos.

Ja voit itsekin helposti löytää netistä aiheeseen liittyviä ammattilaiskirjoituksia joiden mukaan yksi perheen lapsista voi jäädä virheelliseen käsitykseen jostain perhettä kohdanneesta tilanteesta. Syynä voi olla vaikkapa se että juuri hänen tunnekokemustaan ei ole osattu tukea oikealla tavalla ja tämä tilanne on kasvanut mielessä yleiseksi kohtaamattomuuden tunteeksi. Tämä tilanne on voinut olla vaikka kova rajuilma, jonka aiheuttamaa pelkoa ei ole ymmärretty yhdessä purkaa riittävästi.

No niin, ensimmäinen kivi kiitos.

Itse en ole kertaakaan väittänyt, että äiti olisi narkki. En myöskään todennut, etteikö äiti olisi voinut olla narkki. 

Sen sijaan suhtautuminen siskoon ja tämän väitteisiin on mielestäni hoidettu todella huonosti ja omiin silmiini se kuvastaa ongelmia perheen dynamiikassa. Jos kerran koko muu perhe on täysin tasapainossa ja hyvinvoiva niin on ihmeellistä, että yhden ihmisen oireilua ei ole osattu hoitaa paremmin. 

Miten perhe voisi hoitaa häntä?

Kuunnella, olla empaattisia, tukea, kulkea rinnalla, etsiä yhdessä siskon kanssa ratkaisuja, kohdella kauniisti. Jos kerran koko muu perhe on hyviä ja tasapainoisia ja ongelmattomia ihmisiä niin luulisi heillä olevan kykyä ja voimavaroja tähän yhden oireilevan päästään seonneen tukemiseen. 

Mistä päättelet ettei he ole näin tehneet? Jos henkilö katkaisee välit, miten sä autat? Hän ei ole tuonut esiin yhtäkään asiaa mikä viittaisi siihen etteikö he olisi tukeneet tätä henkilöä, ei yhtäkään. Hän on sanonut vain että siskonsa on katkaissut välinsä valemuiston vuoksi eikä siksi lähde arvailemaan aloituksen äidin tilannetta.

Niin. Hän sanoo.

Samalla kirjoittelee tismalleen kuten se Hesarin kammoäiti, miten sisko on kamala, miten siskolla on valemuistoja, mt-ongelmia ja vielä nyt kuormittava ihmissuhdekin.

Sisko on kaikin puolin luuseri siskon kuvaamana.

Hän ei ole sanonut siskoaan kertaakaan kamalaksi tai sairaaksi. Miksi siskolla ei voisi olla ollut kuormittava ihmissuhde kun teidän mielestänne narsisteja on joka toinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se perhedynamiikka on täysin vinksallaan jos siellä yksi kokee eläneensä painajaista, äiti ei muista mitään mutta sen sijaan kyllä kerää ympärilleen kaikki sen perhene muut jäsenet torjumaan tämän yhden kokemukset.

Ei ole kyse muistamisesta vaan siitä oliko hän narkki vai ei.

Kuka ja miten sen tietää? Vai luuletko, että jos joku ON narkki, hän piikittää lastensa nähden yleensä? Tuskin. Eli on ihan mahdollista sekä se että on narkki joka osasi salata sen lapsiltaan, tai sitten ei ollut ja toinen lapsi näki tai käsitti väärin. Emme tiedä, turha kinata.

Kyse on siitä, millainen se vanhempi on ollut vanhempana. Mun molemmat vanhemmat esim oli alkoholistejä, mutta isä heistä ei koskaan ollut väkivaltainen, toisin kuin äiti.

Pointti on, ettei kenenkään enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka myrkyttää elämää. 

😅 Salaapas teineiltäsi piikittämisesi ja huumeaddiktio, puhumattakaan miehestäsi, työkavereistasi, sukulaisistasi ja ystävistäsi. Miksi on niin vaikea myöntää että kyseessä on vale? Eikö se sovi sinun pieneen maailmaasi?

En ole sanonut ettäkö hänen pitäisi olla tekemisissä. Hänellehän se muisto on todellinen ja sitä vahvistetaan edelleen tiettyjen ihmisten toimesta.

Päihteiden käyttö on helppo salata, varsinkin lapsilta. Kuvitteletko sinä että he kaikki ovat jotain luurangonlaihoja luusereita?

En kuvittele. Sen sijaan tiedän että piikittävä narkki ei kyllä sitä pysty salaamaan. Asiaa ei ole tapahtunut, yritä nyt ymmärtää.

Pystytkö sinä ymmärtämään, että oli se sitten äidin huumeongelma tai jokin muu niin teidän perheessänne on jokin ongelma ja siskosi reagoi siihen. Sinun käytöksesi vaikuttaa ulkopuolisen silmiin loukkaavalta ja defenssinomaiselta. Siihen on jokin syy, että sinä ja siskonne käyttäydytte noin. 

Hei nyt sivusta alkaa jo vähän ärsyttää tuo jankkaus. Jos sulle on niin saamerin helppoa uskoa vieraan ihmisen olevan narkkari YHDEN ihmisen kertomuksen pohjalta, jota KUKAAN muu ei ilmeisesti vahvista, mukaan lukien terveydenhuollon toimen työnantaja. Niin kuinka on niin mahdotonta uskoa että tämä YKSI ihminen olisi mahdollisesti jollain lailla häiriintynyt, kun USEAMPI henkilö lähellä näin kokee? Vastaatko nyt ihan yksiselitteisesti tähän kiitos.

Ja voit itsekin helposti löytää netistä aiheeseen liittyviä ammattilaiskirjoituksia joiden mukaan yksi perheen lapsista voi jäädä virheelliseen käsitykseen jostain perhettä kohdanneesta tilanteesta. Syynä voi olla vaikkapa se että juuri hänen tunnekokemustaan ei ole osattu tukea oikealla tavalla ja tämä tilanne on kasvanut mielessä yleiseksi kohtaamattomuuden tunteeksi. Tämä tilanne on voinut olla vaikka kova rajuilma, jonka aiheuttamaa pelkoa ei ole ymmärretty yhdessä purkaa riittävästi.

No niin, ensimmäinen kivi kiitos.

MITEN sinä tiedät että kukaan muu missään ei ole muka huomannut mitään?

Oletko siis itse keskustellut esimerkiksi äitisi työnantajien kanssa?

Hän sanoi siskonsa olleen yhteydessä äidin työnantajaan. Eiköhän asiaa ole vatvottu ja selvitelty.

Eli hän itse ei oikeasti tiedä. Hän vain inttää niin.

Etkö itse tietäisi jos kyse olisi sun perheestä? Millainen perhedynamiikka teillä oikein on?

En ole koskaan keskustellut vanhempieni työnantajien tai edes mieheni työnantajien kanssa kenenkään yksityisasioista.

Jos sun sisko olisi lähestynyt äitisi työnantajaa sanoen että äitisi on narkki, säkö olisit asiasta tyystin tietämätön?