Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hesarin mielipidepalstalla äiti valittaa, ettei lapsi halua pitää yhteyttä
05.02.2023 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009362918.html
Suoraan sanottuna en ihmettele. Minulla tulee tästä kirjoituksesta hyvin ikävä olo. Kirjoittava äiti puhuu lapsen 'harhaisista muistoista', mutta valittaa, että lapsi ei halua keskustella.
Minulla on hankala suhde vanhempiini. Olen juuri kokenut niin, että he eivät edes myönnä muistojani - ikään kuin olisin keksinyt kaikki traumani! Kun tarpeeksi kauan joutuu tällä tavalla tunnetasolla hylätyksi ja kuulemaan sen, ettei omat ajatukseni ja muistot ole todellisia, niin todellakin siinä haluaa ottaa etäisyyttä.
Olen myös kuullut tuon kirjoittajan hokeman, että 'kaikkit ekevät virheitä' monta kertaa äitini suusta. Ikään kuin sillä pitäisi deletoida kaikki mennyt.
Kommentit (1197)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on hoitanut vanhemmuuden tärkeimmät asiat hyvin, ei ole mitään syytä uhriutua ja voi olla hyvällä omallatunnolla ja sujut itsensä ja menneisyyden kanssa: Eli että lasten ei ole koskaan tarvinnut pelätä tai kokea alistamista, manipulointia, henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Kodissa ei ole ollut päihdeongelmia eikä epävakaita persoonia. Lapselle on ilmiselvää, että vanhemmat rakastavat häntä. Rakkaus kuuluu puheista ja ennen kaikkea - näkyy Teoista ja Kohtelusta. Lapsi hyväksytään ehdoitta sellaisena kuin hän on, hänelle annetaan vapaus valita oma tiensä. Vanhempaan ja hänen tukeensa voi aina luottaa. He pitävät lapsistaan hyvää huolta (perustarpeet jne.) ja antavat lapsen itsenäistyä normaalisti sitten kun sen aika on.
Jotain näissä isoissa tärkeissä asioissa on useimmiten mennyt pieleen vanhemmilla, jos lapset eivät halua olla yhteyksissä.
Meillä on nuo kuvaamasi asiat täyttyneet. Lapsi ei pidä mitään yhteyttä eikä vastaa yhteydenottoihin. Ensin katkaisi välit äitiin, sitten sisaruksiin ja muuhun lähiperheeseen ja lopulta myös koko sukuun ja entisin koulukavereihin. Olemme kaikki ymmällämme, emme tiedä miksi. Asiasta ei voi puhua, jos toinen ei puhu.
Minulla on yksi sisaruksista katkaissut välit koko sukuun. On aika ikävää kun sukulaiset kyselevät että mitä sille kuuluu. Ei pidä yhteyttä enää keneenkään. Ei voi olla kyse mistään noista syistä mitä tuossa yllä olevassa viestissä. Turhaa syyllistämistä tuollainen. Asuimme samassa kodissa ja meillä on 2 vuotta ikäeroa.
Miten niin ei voi olla?
Narsistinen vanhempi voi vallan hyvin kohdella toista lastaan kuin kuningasta ja toista kuin sontaa.
Meillä minä mm kerran valitin että koulumatka on raskas, äiti juoksi helmat paukkuen naapuriin sössöttämään miten kamalaa _hänellä_ oli kun aina valitan.
Sitten kun siskoni piti kulkea se sama matka, äitini maksoi hänelle oman taksin!
Nyt ihmettelevät kun minä olen hankala enkä halua pitää yhteyttä. Koko helvetin lapsuus samanlaista eriarvoista kohtelua. Ja aina minä hankala, kun edes joskus yritin asiasta keskustella.
Ja näin ollen päätit katkaista välit koko sukuun?
En ole tekemisissä sukulaisten kanssa, koska äitini yrittää heidän kauttaan ohjailla, määräillä, tunkeilla, vakoilla ja vahingoittaa.
Olen eri mutta meilläkin on lapsi katkaissut välit laajemmin koko sukuun ja lapsuudenystäviinsä. Ainakaan meidän tapauksessa eriarvoinen kohtelu tai määräily jonkun kautta ei voi olla kuitenkaan se syy. Olen kohdellut kaikkia lapsia hyvin tasa-arvoisesti. Jouduin itse lapsena kokemaan eriarvoisuutta ja tiedän miltä tuntuu, jos kohdellaan eriarvoisesti, olen ollut sen vuoksi hyvinkin tarkka tässä asiassa. Tämä välit katkaissut lapsi on myös itse sanonut, että hänellä on ollut hyvä lapsuus. Enkä tosiaan pyri määräilemään tai varsinkaan vahingoittamaan ketään.
Minun äitini pitää itseään esimerkillisenä äitinä, suorastaan glorifioituna taivaan lahjana.
Ei kuulemma ikinä tuppaudu tai sekaannu. Kaikkensa antaen vain haluaa ns auttaa kun en itse mitään osaa - enkä suostu äitinä olemaan samanöainen kuin hän. Kamala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun väkivaltainen eksäni yritti saada minua katkaisemaan välit vanhempiini. Hän onnistui manipuloimaan minut katkomaan välit ystäviini, mutta onneksi vanhempani jaksoivat ja yrittivät. Olin vanhemmilleni silloin jopa inhottava, koska olin suhteessani niin lyöty, että uskoin eksäni valheet "millainen on rakastava vanhempi". Kun se suhde päättyi, minun piti rakentaa suhdettani vanhempiini uudestaan.
Toisaalta olen myös nähnyt, kuinka narsistinen ja päihdeongelmainen vanhempi ei suostu myöntämään lapselleen ja itselleen, miten paljon pahaa on saanut aikaan. Ja lapsi on aikuisena katkaissut välit, koska ei jaksa enää hoitaa alkoholisti-äitiään.
Syitä välien katkomiseen voi olla monia, ja usein taustalla on jotain vakavaa. Olen kiitollinen, että vanhempani näkivät eksäni manipuloinnin läpi ja auttoivat minut suhteen päätyttyä eteenpäin, mutta toisaalta myös ystäväni välien katkominen äitiinsä on täysin ymmärrettävää ja hänelle tervein vaihtoehto.
Jotain tuon tapaista epäilen omankin tyttäreni kohdalla, että on jokin manipuloiva puoliso. Vahinko, että yhteydenpito ei enää onnistu. Numerokaan ei ole enää käytössä ja somesta meidät on poistettu.
En silti ikinä kirjoittaisi Hesariin ja haukkuisi lastani.
Juu, samaa yritti minun appivanhempani. Syyttää minua siitä että itse pilasivat välinsä poikaansa.
Teilläkin se syypää löytyy todennäköisesti heti sieltä oman kylppärin peilistä.
Sen takia siis katkaisi välit myös kaikkiin muihin sukulaisiin, serkkuihin, kummeihin ja koulukavereihin? Me ei kyllä nyt mahduta kaikki sen saman peilin ääreen.
??
Sinä olet pieni uhriparka. Selvä.
Valitettavasti tämän tarinan uhri saattaa olla se tytär, jonka manipuloiva puoliso vieraannuttaa läheisistään ja tukiverkoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun väkivaltainen eksäni yritti saada minua katkaisemaan välit vanhempiini. Hän onnistui manipuloimaan minut katkomaan välit ystäviini, mutta onneksi vanhempani jaksoivat ja yrittivät. Olin vanhemmilleni silloin jopa inhottava, koska olin suhteessani niin lyöty, että uskoin eksäni valheet "millainen on rakastava vanhempi". Kun se suhde päättyi, minun piti rakentaa suhdettani vanhempiini uudestaan.
Toisaalta olen myös nähnyt, kuinka narsistinen ja päihdeongelmainen vanhempi ei suostu myöntämään lapselleen ja itselleen, miten paljon pahaa on saanut aikaan. Ja lapsi on aikuisena katkaissut välit, koska ei jaksa enää hoitaa alkoholisti-äitiään.
Syitä välien katkomiseen voi olla monia, ja usein taustalla on jotain vakavaa. Olen kiitollinen, että vanhempani näkivät eksäni manipuloinnin läpi ja auttoivat minut suhteen päätyttyä eteenpäin, mutta toisaalta myös ystäväni välien katkominen äitiinsä on täysin ymmärrettävää ja hänelle tervein vaihtoehto.
Jotain tuon tapaista epäilen omankin tyttäreni kohdalla, että on jokin manipuloiva puoliso. Vahinko, että yhteydenpito ei enää onnistu. Numerokaan ei ole enää käytössä ja somesta meidät on poistettu.
En silti ikinä kirjoittaisi Hesariin ja haukkuisi lastani.
Juu, samaa yritti minun appivanhempani. Syyttää minua siitä että itse pilasivat välinsä poikaansa.
Teilläkin se syypää löytyy todennäköisesti heti sieltä oman kylppärin peilistä.
Sen takia siis katkaisi välit myös kaikkiin muihin sukulaisiin, serkkuihin, kummeihin ja koulukavereihin? Me ei kyllä nyt mahduta kaikki sen saman peilin ääreen.
??
Sinä olet pieni uhriparka. Selvä.
Valitettavasti tämän tarinan uhri saattaa olla se tytär, jonka manipuloiva puoliso vieraannuttaa läheisistään ja tukiverkoistaan.
Tai sitten se lapsi on viimeinkin onnellienn ja vapaa kun jaksoi riuhtaista itsensä irti sairaista kuvioista.
Se on jännä, että aina sen lapsen pitäisi unohtaa ja antaa anteeksi eikä välejä saa katkoa, kun "se on sun äiti ja sulla on vain yksi". Ikinä ei kysytä mitä se äiti teki, että haluaa ne välit katkaista, sillä niitä äitejä todellakin on vain yksi. Ei niitä katkaista läpällä kännissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on hoitanut vanhemmuuden tärkeimmät asiat hyvin, ei ole mitään syytä uhriutua ja voi olla hyvällä omallatunnolla ja sujut itsensä ja menneisyyden kanssa: Eli että lasten ei ole koskaan tarvinnut pelätä tai kokea alistamista, manipulointia, henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Kodissa ei ole ollut päihdeongelmia eikä epävakaita persoonia. Lapselle on ilmiselvää, että vanhemmat rakastavat häntä. Rakkaus kuuluu puheista ja ennen kaikkea - näkyy Teoista ja Kohtelusta. Lapsi hyväksytään ehdoitta sellaisena kuin hän on, hänelle annetaan vapaus valita oma tiensä. Vanhempaan ja hänen tukeensa voi aina luottaa. He pitävät lapsistaan hyvää huolta (perustarpeet jne.) ja antavat lapsen itsenäistyä normaalisti sitten kun sen aika on.
Jotain näissä isoissa tärkeissä asioissa on useimmiten mennyt pieleen vanhemmilla, jos lapset eivät halua olla yhteyksissä.
Meillä on nuo kuvaamasi asiat täyttyneet. Lapsi ei pidä mitään yhteyttä eikä vastaa yhteydenottoihin. Ensin katkaisi välit äitiin, sitten sisaruksiin ja muuhun lähiperheeseen ja lopulta myös koko sukuun ja entisin koulukavereihin. Olemme kaikki ymmällämme, emme tiedä miksi. Asiasta ei voi puhua, jos toinen ei puhu.
Minulla on yksi sisaruksista katkaissut välit koko sukuun. On aika ikävää kun sukulaiset kyselevät että mitä sille kuuluu. Ei pidä yhteyttä enää keneenkään. Ei voi olla kyse mistään noista syistä mitä tuossa yllä olevassa viestissä. Turhaa syyllistämistä tuollainen. Asuimme samassa kodissa ja meillä on 2 vuotta ikäeroa.
Miten niin ei voi olla?
Narsistinen vanhempi voi vallan hyvin kohdella toista lastaan kuin kuningasta ja toista kuin sontaa.
Meillä minä mm kerran valitin että koulumatka on raskas, äiti juoksi helmat paukkuen naapuriin sössöttämään miten kamalaa _hänellä_ oli kun aina valitan.
Sitten kun siskoni piti kulkea se sama matka, äitini maksoi hänelle oman taksin!
Nyt ihmettelevät kun minä olen hankala enkä halua pitää yhteyttä. Koko helvetin lapsuus samanlaista eriarvoista kohtelua. Ja aina minä hankala, kun edes joskus yritin asiasta keskustella.
Ja näin ollen päätit katkaista välit koko sukuun?
En ole tekemisissä sukulaisten kanssa, koska äitini yrittää heidän kauttaan ohjailla, määräillä, tunkeilla, vakoilla ja vahingoittaa.
Olen eri mutta meilläkin on lapsi katkaissut välit laajemmin koko sukuun ja lapsuudenystäviinsä. Ainakaan meidän tapauksessa eriarvoinen kohtelu tai määräily jonkun kautta ei voi olla kuitenkaan se syy. Olen kohdellut kaikkia lapsia hyvin tasa-arvoisesti. Jouduin itse lapsena kokemaan eriarvoisuutta ja tiedän miltä tuntuu, jos kohdellaan eriarvoisesti, olen ollut sen vuoksi hyvinkin tarkka tässä asiassa. Tämä välit katkaissut lapsi on myös itse sanonut, että hänellä on ollut hyvä lapsuus. Enkä tosiaan pyri määräilemään tai varsinkaan vahingoittamaan ketään.
Minun äitini pitää itseään esimerkillisenä äitinä, suorastaan glorifioituna taivaan lahjana.
Ei kuulemma ikinä tuppaudu tai sekaannu. Kaikkensa antaen vain haluaa ns auttaa kun en itse mitään osaa - enkä suostu äitinä olemaan samanöainen kuin hän. Kamala.
Tosi ikävää että sinulla tuollainen äiti. Mutta sen takia ajattelet että kaikki muutkin äitisi ikäiset naiset on samanlaisia? Psykologiassa tuollaista kutsutaan projisoinniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan ihmiset on yksiä marisijoita. Kaikissa ikärymissä näitä on yliedustettuina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on hoitanut vanhemmuuden tärkeimmät asiat hyvin, ei ole mitään syytä uhriutua ja voi olla hyvällä omallatunnolla ja sujut itsensä ja menneisyyden kanssa: Eli että lasten ei ole koskaan tarvinnut pelätä tai kokea alistamista, manipulointia, henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Kodissa ei ole ollut päihdeongelmia eikä epävakaita persoonia. Lapselle on ilmiselvää, että vanhemmat rakastavat häntä. Rakkaus kuuluu puheista ja ennen kaikkea - näkyy Teoista ja Kohtelusta. Lapsi hyväksytään ehdoitta sellaisena kuin hän on, hänelle annetaan vapaus valita oma tiensä. Vanhempaan ja hänen tukeensa voi aina luottaa. He pitävät lapsistaan hyvää huolta (perustarpeet jne.) ja antavat lapsen itsenäistyä normaalisti sitten kun sen aika on.
Jotain näissä isoissa tärkeissä asioissa on useimmiten mennyt pieleen vanhemmilla, jos lapset eivät halua olla yhteyksissä.
Meillä on nuo kuvaamasi asiat täyttyneet. Lapsi ei pidä mitään yhteyttä eikä vastaa yhteydenottoihin. Ensin katkaisi välit äitiin, sitten sisaruksiin ja muuhun lähiperheeseen ja lopulta myös koko sukuun ja entisin koulukavereihin. Olemme kaikki ymmällämme, emme tiedä miksi. Asiasta ei voi puhua, jos toinen ei puhu.
Minulla on yksi sisaruksista katkaissut välit koko sukuun. On aika ikävää kun sukulaiset kyselevät että mitä sille kuuluu. Ei pidä yhteyttä enää keneenkään. Ei voi olla kyse mistään noista syistä mitä tuossa yllä olevassa viestissä. Turhaa syyllistämistä tuollainen. Asuimme samassa kodissa ja meillä on 2 vuotta ikäeroa.
Miten niin ei voi olla?
Narsistinen vanhempi voi vallan hyvin kohdella toista lastaan kuin kuningasta ja toista kuin sontaa.
Meillä minä mm kerran valitin että koulumatka on raskas, äiti juoksi helmat paukkuen naapuriin sössöttämään miten kamalaa _hänellä_ oli kun aina valitan.
Sitten kun siskoni piti kulkea se sama matka, äitini maksoi hänelle oman taksin!
Nyt ihmettelevät kun minä olen hankala enkä halua pitää yhteyttä. Koko helvetin lapsuus samanlaista eriarvoista kohtelua. Ja aina minä hankala, kun edes joskus yritin asiasta keskustella.
Ja näin ollen päätit katkaista välit koko sukuun?
En ole tekemisissä sukulaisten kanssa, koska äitini yrittää heidän kauttaan ohjailla, määräillä, tunkeilla, vakoilla ja vahingoittaa.
Olen eri mutta meilläkin on lapsi katkaissut välit laajemmin koko sukuun ja lapsuudenystäviinsä. Ainakaan meidän tapauksessa eriarvoinen kohtelu tai määräily jonkun kautta ei voi olla kuitenkaan se syy. Olen kohdellut kaikkia lapsia hyvin tasa-arvoisesti. Jouduin itse lapsena kokemaan eriarvoisuutta ja tiedän miltä tuntuu, jos kohdellaan eriarvoisesti, olen ollut sen vuoksi hyvinkin tarkka tässä asiassa. Tämä välit katkaissut lapsi on myös itse sanonut, että hänellä on ollut hyvä lapsuus. Enkä tosiaan pyri määräilemään tai varsinkaan vahingoittamaan ketään.
Minun äitini pitää itseään esimerkillisenä äitinä, suorastaan glorifioituna taivaan lahjana.
Ei kuulemma ikinä tuppaudu tai sekaannu. Kaikkensa antaen vain haluaa ns auttaa kun en itse mitään osaa - enkä suostu äitinä olemaan samanöainen kuin hän. Kamala.
Tosi ikävää että sinulla tuollainen äiti. Mutta sen takia ajattelet että kaikki muutkin äitisi ikäiset naiset on samanlaisia? Psykologiassa tuollaista kutsutaan projisoinniksi.
Psykologiassa näitä ah niin ikiviattomia äitejä jotka ihan syyttä suotta eivät saakaan yhteyttä aikuisiin lapsiinsa kutsutaan pipipäiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.is.fi/perhe/art-2000008334138.html
Wääwää psykologi väärässä, palstauli oikeassa
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä, että aina sen lapsen pitäisi unohtaa ja antaa anteeksi eikä välejä saa katkoa, kun "se on sun äiti ja sulla on vain yksi". Ikinä ei kysytä mitä se äiti teki, että haluaa ne välit katkaista, sillä niitä äitejä todellakin on vain yksi. Ei niitä katkaista läpällä kännissä.
Niin, kyllä vähintä mitä voisi tehdä, olisi kertoa ne syyt. Aikamoisia kysymyksiähän tuollainen välien katkominen herättää. Pikkujutusta ei ole kuitenkaan kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lämpimästi suosittelisin monelle ketjussa psykoterapiaa, vaikkei juuri nyt elämässä olisikaan suurempia vaikeuksia
Vierailija kirjoitti:
Valhemuistosyndrooma on tutkimusten mukaan erittäin yleinen. Se muodostuu terapiassa kun samaan aikaan syö psyykelääkkeitä. Terapeutit saa elantonsa näistä, ja mitä pidempään saa sairastettua asiakkaan ja istutettua valhemuistoja heihin, joita sitten vatvotaan vuosien ajan, sitä varmemmat tulot.
Tuo tytär on selvästi harhainen joka tarvitsisi kolmannen osapuolen näkemyksen muistoilleen kun ei kerran halua uskoa äitiä. Äidin ei pidä lähteä valhemuistoihin mukaan.
Aina, kun aikuinen lapsi syyttää vanhempiaan ongelmistaan, on syytä pitää mielessä myös valemuistosyndrooma, joka on tutkittu ja todistettu asia. Tällä ei voi tietenkään mitätöidä kenenkään oikeaa kaltoin kohtelua, mutta herätyskellojen on syytä soida, jos mitään näyttöä kaltoin kohtelusta, jatkuvasta ja pitkäkestoisesta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta ei ole. Näitä on usein pystytty tutkimaan ja totemaan nuoren aikuisen syytökset perättömiksi. Silloin tilanne on hirvittävä, koska lapsi kokee muistonsa oikeiksi ja näin ollen tunee aidosti itsensä väärin kohdelluksi, vajoten uhri-identiteettiin ja estäen itseään toipumasta ja pärjäämästä elämässä. Vanhemmat taasen tietävät, että syytökset ovat perättömiä, koska heidän päätään ei ole sotkettu millään tavoin. Ikävä yhteenotto on valmis.
https://www.skepsis.fi/ihmeellinen/valemuistosyndrooma.html
Lasten kohtelu on parantunut sukupolvi sukupolvelta, asiallisen kohtelun lisäksi heitä huomioidaan, kannustetaan, halitaan ja puhutaan heidän kanssa tunteista enemmän kuin koskaan, mutta nuoret itsenäistyvät entistä myöhemmin, pärjäävät huonommin omin avuin perheen perustettuaan ja kärsivät enemmän mt -ongelmista kuin aikaisemmat sukupolvet, joten olisi syytä miettiä, mikä on mennyt vikaan. Oliko sittenkin parempi, että lasten vastuu ja vapaudet kasvoivat aikaisemmin, heitä kontrolloitiin vähemmän ja he saivat sekä heitä kannustettiin itsenäistymään ja tulemaan omin avuin toimeen aikasemmin? Ainakin itse 60 -luvulla syntyneenä muistan, että meillä oli jo 16-17 vuotiaana liki pitäen aikuisen vastuu ja vapaus, jos oli kykenevä ja halukas ne ottamaan vastaan. Avuttomampia kyllä paapottiin pidempään. Siinä iässä tehtiin jo interrail reissuja ja ajeltiin ympäri Suomea kortin omaavan kyydillä, haettiin itsenäisesti opiskelu- ja työpaikat, asunnot ja selvitettiin kaikki asiat. Ja se tuntui vietävän hyvältä ja oikealta. Muutama vuotta aiempi murrosikä oli luonnollinen henkisen napanuoran katkaisuaika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lämpimästi suosittelisin monelle ketjussa psykoterapiaa, vaikkei juuri nyt elämässä olisikaan suurempia vaikeuksia
Sinä se vasta etevä tohtori olet, kun pystyt parin lauseen perusteella määrittelemään terapian tarpeen. Toisin se on alan ammattilaisilla, heidän pitää tavata asiakas ainakin tunnin ajan, jotta voivat kartoittaa tarpeen ja terapian luonteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä, että aina sen lapsen pitäisi unohtaa ja antaa anteeksi eikä välejä saa katkoa, kun "se on sun äiti ja sulla on vain yksi". Ikinä ei kysytä mitä se äiti teki, että haluaa ne välit katkaista, sillä niitä äitejä todellakin on vain yksi. Ei niitä katkaista läpällä kännissä.
Niin, kyllä vähintä mitä voisi tehdä, olisi kertoa ne syyt. Aikamoisia kysymyksiähän tuollainen välien katkominen herättää. Pikkujutusta ei ole kuitenkaan kyse.
Olihan sille jutun öidillekin yritetty kertoa mutta äiti vaib leimasi lapsensa hulluksi jolla on väärät muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä, että aina sen lapsen pitäisi unohtaa ja antaa anteeksi eikä välejä saa katkoa, kun "se on sun äiti ja sulla on vain yksi". Ikinä ei kysytä mitä se äiti teki, että haluaa ne välit katkaista, sillä niitä äitejä todellakin on vain yksi. Ei niitä katkaista läpällä kännissä.
Niin, kyllä vähintä mitä voisi tehdä, olisi kertoa ne syyt. Aikamoisia kysymyksiähän tuollainen välien katkominen herättää. Pikkujutusta ei ole kuitenkaan kyse.
Juuri näin. Jos haluaa foorumilla keskustella asiasta, on perusteltua odottaa, että kertoo konkreettisesti, mistä on kyse, jotta muut voivat ottaa kantaa. Kertokaa siis mahdollisimman konkreettisesti, miten koette että teitä on kaltoin kohdeltu lapsena. Silloin syntyy vähemmän turhaa, ennakkoluuloista väittelyä ja ihmiset pystyvät ottamaan kantaa asiaan.
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/perhe/art-2000008334138.html
Wääwää psykologi väärässä, palstauli oikeassa
Tuossa psykologin ajatuksessa paljon järkeä. Helposti kokee itsensä ainoaksi uhriksi maailmassa, oli sitten se äiti tai lapsi. Kun tajuaisi olevansa osa ketjua: itsellä omien vanhempien kasvatus ja aiheuttamat traumat, jotain siirtää seuraavan sukupolveen. Kukaan ei ole virheetön. Historiaa ei saa muuksi muutettua, voi pyrkiä ymmärtämään miksi kukin on käyttäytynyt miten käyttäytyi ja pyrkiä ottamaan tuosta oppia omaan tulevaisuuteensa. Uhriutuminen ja vanhoihin katkeruuksiin juuttuminen pilaa oman elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä, että aina sen lapsen pitäisi unohtaa ja antaa anteeksi eikä välejä saa katkoa, kun "se on sun äiti ja sulla on vain yksi". Ikinä ei kysytä mitä se äiti teki, että haluaa ne välit katkaista, sillä niitä äitejä todellakin on vain yksi. Ei niitä katkaista läpällä kännissä.
Niin, kyllä vähintä mitä voisi tehdä, olisi kertoa ne syyt. Aikamoisia kysymyksiähän tuollainen välien katkominen herättää. Pikkujutusta ei ole kuitenkaan kyse.
Olihan sille jutun öidillekin yritetty kertoa mutta äiti vaib leimasi lapsensa hulluksi jolla on väärät muistot.
Oliko artikkelissa selvitetty, onko kyseessä terapiassa syntyneet valemuistot? Sehän on tunnettu asia.
Minun ja tyttäreni välillä oli paljon selvittämättömiä asioita, ja välit teini-iässä todella tulehtuneet.
Yritin ja yritin, ja kyselin, ja tarjosin eri vaihtoehtoja mikä voisi olal pielessä välillämme, mutta vastaus oli aina sama, minä en ymmärrä mitään, ja teen vahinkoa lapseni mielestä hänelle, en välitä kuulemma hänestä, ja haluan hänelle pahaa.
Hautasin jo mielessäni tämän vuosia kestäneen tilanteen aikana lämpimän äiti-tytärsuhteen, johon olin panostanut koko lapseni olemassaolon ajan.
Kuinka ollakaan, erään kerran lapseni sitten soitti ja huusi kaiken mikä oli jäänyt hänelle möykyksi rintaan. Se auttoi huomattavasti, ja sen jälkeen pysyimme puhumaan jo ihan aiheesta.Lopullinen suunnanmuutos tapahtui kun hän parikymppisenä erosi silloisesta poikakaveristaan. Sen jälkeen ei sitten jutulle olekaan tullut loppua.
Aikuisena hän on ymmärtänyt ettei hänen rajoittamsiensa teininä ollut pahantahtoista, vaan jokaisen vanhemman pitäisi tehdä niin. Hän oli vain ajatellut että kun muita kavereita ei rajoitettu, o
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä, että aina sen lapsen pitäisi unohtaa ja antaa anteeksi eikä välejä saa katkoa, kun "se on sun äiti ja sulla on vain yksi". Ikinä ei kysytä mitä se äiti teki, että haluaa ne välit katkaista, sillä niitä äitejä todellakin on vain yksi. Ei niitä katkaista läpällä kännissä.
Niin, kyllä vähintä mitä voisi tehdä, olisi kertoa ne syyt. Aikamoisia kysymyksiähän tuollainen välien katkominen herättää. Pikkujutusta ei ole kuitenkaan kyse.
Juuri näin. Jos haluaa foorumilla keskustella asiasta, on perusteltua odottaa, että kertoo konkreettisesti, mistä on kyse, jotta muut voivat ottaa kantaa. Kertokaa siis mahdollisimman konkreettisesti, miten koette että teitä on kaltoin kohdeltu lapsena. Silloin syntyy vähemmän turhaa, ennakkoluuloista väittelyä ja ihmiset pystyvät ottamaan kantaa asiaan.
Täh?
Aivan kuin se surkea äiti olisi ollut vain lapsuudessa kamala. Kyllä siinä on vuosia ja vuosikymmeniä yritetty sietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta on vähän tämmönen ikkuna syrjäytyneiden ja yksinäisten mielenmaisemaan. Miesketjuissa kontrolloivia ilkeitä naisia ja naisketjuissa narsistisia miehiä. Exiä, pomoja, sisaruksia, suurten ikäluokkien edustajia, persuja, vihervassareita,...narsisteja kaikkialla. Mutta ei yhtään vanhempiaan epäarvostavasti kohtelevaa tai aiheettomasti syyttelevää aikuista lasta missään 🤔
Me ollaan kaikki vaillinaisia jotenkin ja virheettömiä vain yhdessä suhteessa -ninittäin suhteessa vanhempaamme. Näin kai tää on nähtävä.Lapsi on aina lapsuutensa ja nuoruutensa alistussuhteessa siihen vanhempaansa.
Ja jos lapsesta kasvaa kusipää, selitys on edelleen niissä vanhemissa, koska se kasvatus on sitten ollut perseestä.
Sulle vanhemmat on olleet ainoa sosiaalinen suhde koskaan missään, etkä ole joko koskaan muuttanut pois heidän huostastaan tai kasvanut piiruakaan muutettuasi?
Sitten sen täytyy varmasti olla juuri näin 👍 Jännä kun meillä on kuitenkin näitä menestystarinoita eli kauheasta lapsuudesta ponnistaneesta kasvaa upea yksilö. Mutta toisinpäin kehitys on mielestäsi mahdoton, tavallisesta lapsuudesta ei koskaan lipsahdeta sinne ikävälle puolelle. Come on..
Mikä siis on "ikävä puoli" jonne on lipsahdettu? :D
-eri
Alue: Aihe vapaa
Vain kommunistit ja muut totalitaristit haluavat rajoittaa sanan- ja ilmaisunvapautta. Voit mennä Pohjoi-Koreaan.