Onko bonusäidillä oikeus hermostua keskusteluaiheista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen havainnut että mulkerot kohtelee itseä juuri niin mulkerosti kuin heidän sallii. Sano siis ensi kerralla suoraan tai paremminkin jotenkin vittumaiseen tyyliin asiasta, niin että vieraat nolostuu omasta käyttäytymisestään. Nythän he EI arvosta sinua eikä arvostusta saa vaatimalla.

Ehdota jotain hyviä kommentteja, suoria vittumaisia sanoja??

Mä mietin et reagoisin heti puhumalla omasta eksästäni vähän liian positiivia lauseita, niin et muut hämmentyy. Vittuilua heittäytymällä muka tyhmäksi.

Tai kysymällä lausujalta suoraan, millainen muuten oli sun eksä. Kaikki ihmettelee typerää teemaa. Ja fiksuimmat tajuaa kuka aloitti.

ja alkaa kehumaan ex anoppia ja appia.

Kuten moni on sanonut, eksistä voi puhua monella tavalla, eikä kaikkea tarvitse hyväksyä ja sietää. Tilanteita näkemättä/kuulematta on mahdoton sanoa, onko ap:n tilanne ok vai ei.

Elän uusperheessä, jossa appivanhemmat ottavat joka kerta kyläillessään puheeksi puolisoni eksän kuulumiset. Eksä on ollut heidän elämässään vuosia pidempään kuin minä. He eivät kuitenkaan vertaa eksää minuun tai kehu eksää mitenkään erityisesti, joten asia on minulle täysin ok. Jos keskustelu olisi luokkaa "Minna teki tämän ruuan tai kakun näin ja näin ja olipahan hyvää...", en suostuisi sellaista kuuntelemaan. Lapset saavat äidistään tietysti puhua, eikä heidänkään puheissa ole koskaan mitään vertailua. En ole lapsille mikään bonusäiti, vaan vain isän uusi puoliso ja yksi aikuinen lasten elämässä.

Bonusäidillä ei ole sen enempää oikeutta hermostua ja käyttäytyä huonosti kuin kellään muullakaan. Miehen kanssahan tuo asia pitäisi keskustella, mikä on teidän kodissanne sopiva taso keskustella eksistä vieraiden kanssa. Ja miehen huolehtia siitä, että hänen vieraansa noudattavat sitä linjaa, mitä olette yhdessä sopineet.

Vierailija kirjoitti:

Kuten moni on sanonut, eksistä voi puhua monella tavalla, eikä kaikkea tarvitse hyväksyä ja sietää. Tilanteita näkemättä/kuulematta on mahdoton sanoa, onko ap:n tilanne ok vai ei.

Elän uusperheessä, jossa appivanhemmat ottavat joka kerta kyläillessään puheeksi puolisoni eksän kuulumiset. Eksä on ollut heidän elämässään vuosia pidempään kuin minä. He eivät kuitenkaan vertaa eksää minuun tai kehu eksää mitenkään erityisesti, joten asia on minulle täysin ok. Jos keskustelu olisi luokkaa "Minna teki tämän ruuan tai kakun näin ja näin ja olipahan hyvää...", en suostuisi sellaista kuuntelemaan. Lapset saavat äidistään tietysti puhua, eikä heidänkään puheissa ole koskaan mitään vertailua. En ole lapsille mikään bonusäiti, vaan vain isän uusi puoliso ja yksi aikuinen lasten elämässä.

Bonusäidillä ei ole sen enempää oikeutta hermostua ja käyttäytyä huonosti kuin kellään muullakaan. Miehen kanssahan tuo asia pitäisi keskustella, mikä on teidän kodissanne sopiva taso keskustella eksistä vieraiden kanssa. Ja miehen huolehtia siitä, että hänen vieraansa noudattavat sitä linjaa, mitä olette yhdessä sopineet.

Tahdittomia hölmöjä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä äitipuoli teki selväksi, että äidistä ei hänen kuultensa puhuttu. Olin 5v, kun äiti kuoli ja 6v, kun äitipuoli tuli elämäämme. Siitä eteenpäin kaikki äitiin tai menneisyyteen liittyvä piti vaieta. Meillä oli kesämökki (myöhemmin selvisi, että se olin minun ja veljeni, mökin yksin omistanut äiti oli sen meille testamentannut), mutta edes siellä ei saanut mainita siitä, että tuolla äiti opetti uimaan tai tuolla oltiin marjassa. Siitä seurasi aina äitipuolen kiukkukohtaus ja huuto siitä, että ettekö te ymmärrä, että äitinne hylkäsi teidät eikä halunnut elää (äiti kuoli syöpään).

Isän ja äidin yhteiset tutut kaikkosi, jopa isän sisarukset jätti yhteydenpidon, koska äidistä sanankin sanonut (vaikka vain, että käytiin hautausmaalla ja vietiin kukkia)  sai kuulla olevansa menneisyyteen sidottu paska. Vasta aikuisena pääsin solmimaan sukulaissuhteita uudestaan.

Niin että tietenkin bonusäidillä on oikeus ilmoittaa, kenestä hänen kattonsa alla puhutaan.

Isäsi oli melko tahditon ottaessaan uuden vaimon noin pian äitisi kuoleman jälkeen. Hyvä kuitenkin että äitipuolesi on sylkykuppina niin voi suojella minääsi isäsi typeryydeltä. Äitipuolellekin ollut varmasti ikävää. Tehnyt parhaansa ja aina vaan kerrottu että oma äiti teki paremmin. Mutta isässä et ongelmaa siis näe?

Tuo isässä on ollut oma ongelmansa, jos on sallinut äitipuolen kohtelevan lapsiaan noin. Mutta mene itseesi ja mieti miksi SÄÄLIT noin sairasta naista, joka kohtelee pieniä lapsia noin julmasti? "Tehnyt parhaansa" 🤮

Sairas olet

Ohis

Tuossa isässä on ollut jo lähtökohtaisesti iso ongelma jos tuonut alle vuoden uuden vaimon kuolleen äidin tilalle. Ja totuus on että noista lähtökohdista ei täysin ehjää ihmistä uuteen parisuhteeseen saa. Eli koko perhe tod näk melko ongelmaisia. Ei vain se äitipuoli. On siinä äitipuolellekin aika paljon vaatimusta ollut. Ja palaute selvästi pelkkää syyttelyä. Tässä nyt yhden traumatisoituneen lapsen kokemus asiasta. Joku ulkopuolinen voisi nähdä jotakin muutakin.