Onko bonusäidillä oikeus hermostua keskusteluaiheista?

[/quote]

Käyttäytymissäännöt hukassa? On tökeröä keskittää puhe kenenkään eksään.[/quote]

Minusta tämä sääntö on universaali.

Ottaako vieraat àhŧéríiŋ?

Omasta erosta jo aikaa joten unohtanut mutta olihan tuota. Nyt jo vakiintunut toimiva uusperhe meillä. Viime viikolla viimeksi tuli anteeksipyynnöt eräältä aikanan tahdittomalta joka mies oli nyt lähtenyt toisen perään. Tajusi että oli vuosia sitten melko tahditon. Ymmärtää vasta kun osuu kohdalle ja aika monellehan sitten myös osuukin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä äitipuoli teki selväksi, että äidistä ei hänen kuultensa puhuttu. Olin 5v, kun äiti kuoli ja 6v, kun äitipuoli tuli elämäämme. Siitä eteenpäin kaikki äitiin tai menneisyyteen liittyvä piti vaieta. Meillä oli kesämökki (myöhemmin selvisi, että se olin minun ja veljeni, mökin yksin omistanut äiti oli sen meille testamentannut), mutta edes siellä ei saanut mainita siitä, että tuolla äiti opetti uimaan tai tuolla oltiin marjassa. Siitä seurasi aina äitipuolen kiukkukohtaus ja huuto siitä, että ettekö te ymmärrä, että äitinne hylkäsi teidät eikä halunnut elää (äiti kuoli syöpään).

Isän ja äidin yhteiset tutut kaikkosi, jopa isän sisarukset jätti yhteydenpidon, koska äidistä sanankin sanonut (vaikka vain, että käytiin hautausmaalla ja vietiin kukkia)  sai kuulla olevansa menneisyyteen sidottu paska. Vasta aikuisena pääsin solmimaan sukulaissuhteita uudestaan.

Niin että tietenkin bonusäidillä on oikeus ilmoittaa, kenestä hänen kattonsa alla puhutaan.

Isäsi oli melko tahditon ottaessaan uuden vaimon noin pian äitisi kuoleman jälkeen. Hyvä kuitenkin että äitipuolesi on sylkykuppina niin voi suojella minääsi isäsi typeryydeltä. Äitipuolellekin ollut varmasti ikävää. Tehnyt parhaansa ja aina vaan kerrottu että oma äiti teki paremmin. Mutta isässä et ongelmaa siis näe?

Ei kyllä ole tullut mieleenkään ystävieni ja sukulaisteni uusien puolisoiden aikana ruveta puhumaan heidän existään. Outoa, että täällä se on monen mielestä ihan fine.

Ihan eri tilanne se, jos puolison elämässä on lapsia. Tottakai heillä on oikeus puhua toisestakin vanhemmastaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä äitipuoli teki selväksi, että äidistä ei hänen kuultensa puhuttu. Olin 5v, kun äiti kuoli ja 6v, kun äitipuoli tuli elämäämme. Siitä eteenpäin kaikki äitiin tai menneisyyteen liittyvä piti vaieta. Meillä oli kesämökki (myöhemmin selvisi, että se olin minun ja veljeni, mökin yksin omistanut äiti oli sen meille testamentannut), mutta edes siellä ei saanut mainita siitä, että tuolla äiti opetti uimaan tai tuolla oltiin marjassa. Siitä seurasi aina äitipuolen kiukkukohtaus ja huuto siitä, että ettekö te ymmärrä, että äitinne hylkäsi teidät eikä halunnut elää (äiti kuoli syöpään).

Isän ja äidin yhteiset tutut kaikkosi, jopa isän sisarukset jätti yhteydenpidon, koska äidistä sanankin sanonut (vaikka vain, että käytiin hautausmaalla ja vietiin kukkia)  sai kuulla olevansa menneisyyteen sidottu paska. Vasta aikuisena pääsin solmimaan sukulaissuhteita uudestaan.

Niin että tietenkin bonusäidillä on oikeus ilmoittaa, kenestä hänen kattonsa alla puhutaan.

Olisi hauska kuulla äitipuolesi versio perheestänne. Ja surullista tietenkin että sukulaisetkin hylkäsivät sinut. Äitipuoli taisikin olla ainoa joka jaksoi perhettänne. Äitinsä menettänyt lapsi voi olla raskasta seuraa monella tavalla vaikka ethän sinä ole itse sitä aiheuttanut. Olisit tarvinnut ammattilaisten apua. Isäsi ehkä koki ettei jaksa yksin sinusta huolehtia. Mutta vuosi liian lyhyt aika kyllä ottaa uusi sängynlämmittäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä äitipuoli teki selväksi, että äidistä ei hänen kuultensa puhuttu. Olin 5v, kun äiti kuoli ja 6v, kun äitipuoli tuli elämäämme. Siitä eteenpäin kaikki äitiin tai menneisyyteen liittyvä piti vaieta. Meillä oli kesämökki (myöhemmin selvisi, että se olin minun ja veljeni, mökin yksin omistanut äiti oli sen meille testamentannut), mutta edes siellä ei saanut mainita siitä, että tuolla äiti opetti uimaan tai tuolla oltiin marjassa. Siitä seurasi aina äitipuolen kiukkukohtaus ja huuto siitä, että ettekö te ymmärrä, että äitinne hylkäsi teidät eikä halunnut elää (äiti kuoli syöpään).

Isän ja äidin yhteiset tutut kaikkosi, jopa isän sisarukset jätti yhteydenpidon, koska äidistä sanankin sanonut (vaikka vain, että käytiin hautausmaalla ja vietiin kukkia)  sai kuulla olevansa menneisyyteen sidottu paska. Vasta aikuisena pääsin solmimaan sukulaissuhteita uudestaan.

Niin että tietenkin bonusäidillä on oikeus ilmoittaa, kenestä hänen kattonsa alla puhutaan.

Isäsi oli melko tahditon ottaessaan uuden vaimon noin pian äitisi kuoleman jälkeen. Hyvä kuitenkin että äitipuolesi on sylkykuppina niin voi suojella minääsi isäsi typeryydeltä. Äitipuolellekin ollut varmasti ikävää. Tehnyt parhaansa ja aina vaan kerrottu että oma äiti teki paremmin. Mutta isässä et ongelmaa siis näe?

Miten voi kertoa, että äiti teki paremmin, jos äidistä ei saanut puhua?

Eiköhän jokainen fiksu nainen olisi sanonut leskelle, että seurustellaan muutama vuosi ja katsotaan sitten, ei liene mikään pakko tunkea lapsineen elelemään toisen perheen kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä äitipuoli teki selväksi, että äidistä ei hänen kuultensa puhuttu. Olin 5v, kun äiti kuoli ja 6v, kun äitipuoli tuli elämäämme. Siitä eteenpäin kaikki äitiin tai menneisyyteen liittyvä piti vaieta. Meillä oli kesämökki (myöhemmin selvisi, että se olin minun ja veljeni, mökin yksin omistanut äiti oli sen meille testamentannut), mutta edes siellä ei saanut mainita siitä, että tuolla äiti opetti uimaan tai tuolla oltiin marjassa. Siitä seurasi aina äitipuolen kiukkukohtaus ja huuto siitä, että ettekö te ymmärrä, että äitinne hylkäsi teidät eikä halunnut elää (äiti kuoli syöpään).

Isän ja äidin yhteiset tutut kaikkosi, jopa isän sisarukset jätti yhteydenpidon, koska äidistä sanankin sanonut (vaikka vain, että käytiin hautausmaalla ja vietiin kukkia)  sai kuulla olevansa menneisyyteen sidottu paska. Vasta aikuisena pääsin solmimaan sukulaissuhteita uudestaan.

Niin että tietenkin bonusäidillä on oikeus ilmoittaa, kenestä hänen kattonsa alla puhutaan.

Olisi hauska kuulla äitipuolesi versio perheestänne. Ja surullista tietenkin että sukulaisetkin hylkäsivät sinut. Äitipuoli taisikin olla ainoa joka jaksoi perhettänne. Äitinsä menettänyt lapsi voi olla raskasta seuraa monella tavalla vaikka ethän sinä ole itse sitä aiheuttanut. Olisit tarvinnut ammattilaisten apua. Isäsi ehkä koki ettei jaksa yksin sinusta huolehtia. Mutta vuosi liian lyhyt aika kyllä ottaa uusi sängynlämmittäjä.

Et lukenut kovin hyvin tuota viestiä, siinähän äidin sukulaiset eivät katkoneet välejään, joten lienee sanomatta selvää, että siellä oli se perhe, joka rakasti ja välitti ja jossa sai puhua äidistä. Oletettavasti tuossakin lapset olivat enemmän äidin sukulaisten luona kuin ilkeän ja ahneen äitipuolen kiusattavina.

Vierailija kirjoitti:

Nää "bonusäidit" on kyllä aivan pimeitä. Lasten äidistä ei saa puhua? Just. Aivan sairasta touhua. Miettisit oman napasi ulkopuolelle asioita.

Hoksaat eron eksästä puhumisessa ja lasten äidistä puhumisessa kun osuu omalle kohdallesi. Osuuhan se kyllä, näin nimittäin miehesi kaupungilla just jonkun nuoren erittäin timmin näköisen naisen kanssa lounasaikaan. Verrataan sitten häntä sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä äitipuoli teki selväksi, että äidistä ei hänen kuultensa puhuttu. Olin 5v, kun äiti kuoli ja 6v, kun äitipuoli tuli elämäämme. Siitä eteenpäin kaikki äitiin tai menneisyyteen liittyvä piti vaieta. Meillä oli kesämökki (myöhemmin selvisi, että se olin minun ja veljeni, mökin yksin omistanut äiti oli sen meille testamentannut), mutta edes siellä ei saanut mainita siitä, että tuolla äiti opetti uimaan tai tuolla oltiin marjassa. Siitä seurasi aina äitipuolen kiukkukohtaus ja huuto siitä, että ettekö te ymmärrä, että äitinne hylkäsi teidät eikä halunnut elää (äiti kuoli syöpään).

Isän ja äidin yhteiset tutut kaikkosi, jopa isän sisarukset jätti yhteydenpidon, koska äidistä sanankin sanonut (vaikka vain, että käytiin hautausmaalla ja vietiin kukkia)  sai kuulla olevansa menneisyyteen sidottu paska. Vasta aikuisena pääsin solmimaan sukulaissuhteita uudestaan.

Niin että tietenkin bonusäidillä on oikeus ilmoittaa, kenestä hänen kattonsa alla puhutaan.

Olisi hauska kuulla äitipuolesi versio perheestänne. Ja surullista tietenkin että sukulaisetkin hylkäsivät sinut. Äitipuoli taisikin olla ainoa joka jaksoi perhettänne. Äitinsä menettänyt lapsi voi olla raskasta seuraa monella tavalla vaikka ethän sinä ole itse sitä aiheuttanut. Olisit tarvinnut ammattilaisten apua. Isäsi ehkä koki ettei jaksa yksin sinusta huolehtia. Mutta vuosi liian lyhyt aika kyllä ottaa uusi sängynlämmittäjä.

Et lukenut kovin hyvin tuota viestiä, siinähän äidin sukulaiset eivät katkoneet välejään, joten lienee sanomatta selvää, että siellä oli se perhe, joka rakasti ja välitti ja jossa sai puhua äidistä. Oletettavasti tuossakin lapset olivat enemmän äidin sukulaisten luona kuin ilkeän ja ahneen äitipuolen kiusattavina.

Tai sitten se isä oli jotenkin ikävä ihminen eikä ne äidin sukulaiset tykänneet siitä. Ja lapsessa enemmän isän piirteitä? Ehkä ne kaverit oli enemmän olleet äidin kavereita. Myös ydinperheissä ystävät vieraantuvat joskus toisistaan ihan ilman syytä. Ei kaikki maailman ongelmat ole äitipuolien syytä. Äitipuolet laittaa ruokaa ja pesee pyykkiä siinä missä äiditkin. Niillä voi olla omiakin ongelmia ja nekin tarvitsisi rakkautta ja hyväksynyää eikä pelkkää kiittämätöntä syyttelyä.

Ai siis että isässä jonka sängyssä uusi nainen alle vuoden edellisen kuolemasta olisi joku vika? No ei kyllä ole, isä on täydellinen? Ihan tavallista ja normaalia?

Ei ihme että äitisi sukulaiset otti hatkat. Mutta ei se johtunut äitipuolestasi vaan isästäsi!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä äitipuoli teki selväksi, että äidistä ei hänen kuultensa puhuttu. Olin 5v, kun äiti kuoli ja 6v, kun äitipuoli tuli elämäämme. Siitä eteenpäin kaikki äitiin tai menneisyyteen liittyvä piti vaieta. Meillä oli kesämökki (myöhemmin selvisi, että se olin minun ja veljeni, mökin yksin omistanut äiti oli sen meille testamentannut), mutta edes siellä ei saanut mainita siitä, että tuolla äiti opetti uimaan tai tuolla oltiin marjassa. Siitä seurasi aina äitipuolen kiukkukohtaus ja huuto siitä, että ettekö te ymmärrä, että äitinne hylkäsi teidät eikä halunnut elää (äiti kuoli syöpään).

Isän ja äidin yhteiset tutut kaikkosi, jopa isän sisarukset jätti yhteydenpidon, koska äidistä sanankin sanonut (vaikka vain, että käytiin hautausmaalla ja vietiin kukkia)  sai kuulla olevansa menneisyyteen sidottu paska. Vasta aikuisena pääsin solmimaan sukulaissuhteita uudestaan.

Niin että tietenkin bonusäidillä on oikeus ilmoittaa, kenestä hänen kattonsa alla puhutaan.

Isäsi oli melko tahditon ottaessaan uuden vaimon noin pian äitisi kuoleman jälkeen. Hyvä kuitenkin että äitipuolesi on sylkykuppina niin voi suojella minääsi isäsi typeryydeltä. Äitipuolellekin ollut varmasti ikävää. Tehnyt parhaansa ja aina vaan kerrottu että oma äiti teki paremmin. Mutta isässä et ongelmaa siis näe?

Miten voi kertoa, että äiti teki paremmin, jos äidistä ei saanut puhua?

Eiköhän jokainen fiksu nainen olisi sanonut leskelle, että seurustellaan muutama vuosi ja katsotaan sitten, ei liene mikään pakko tunkea lapsineen elelemään toisen perheen kotiin.

No mistä tiedät ettei saanut puhua jos et kerran sanonut mitään? Äitipuolillakin on tunteet. Jos palaute on pelkkää paskaa niin väsyyhän siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä äitipuoli teki selväksi, että äidistä ei hänen kuultensa puhuttu. Olin 5v, kun äiti kuoli ja 6v, kun äitipuoli tuli elämäämme. Siitä eteenpäin kaikki äitiin tai menneisyyteen liittyvä piti vaieta. Meillä oli kesämökki (myöhemmin selvisi, että se olin minun ja veljeni, mökin yksin omistanut äiti oli sen meille testamentannut), mutta edes siellä ei saanut mainita siitä, että tuolla äiti opetti uimaan tai tuolla oltiin marjassa. Siitä seurasi aina äitipuolen kiukkukohtaus ja huuto siitä, että ettekö te ymmärrä, että äitinne hylkäsi teidät eikä halunnut elää (äiti kuoli syöpään).

Isän ja äidin yhteiset tutut kaikkosi, jopa isän sisarukset jätti yhteydenpidon, koska äidistä sanankin sanonut (vaikka vain, että käytiin hautausmaalla ja vietiin kukkia)  sai kuulla olevansa menneisyyteen sidottu paska. Vasta aikuisena pääsin solmimaan sukulaissuhteita uudestaan.

Niin että tietenkin bonusäidillä on oikeus ilmoittaa, kenestä hänen kattonsa alla puhutaan.

Olisi hauska kuulla äitipuolesi versio perheestänne. Ja surullista tietenkin että sukulaisetkin hylkäsivät sinut. Äitipuoli taisikin olla ainoa joka jaksoi perhettänne. Äitinsä menettänyt lapsi voi olla raskasta seuraa monella tavalla vaikka ethän sinä ole itse sitä aiheuttanut. Olisit tarvinnut ammattilaisten apua. Isäsi ehkä koki ettei jaksa yksin sinusta huolehtia. Mutta vuosi liian lyhyt aika kyllä ottaa uusi sängynlämmittäjä.

Et lukenut kovin hyvin tuota viestiä, siinähän äidin sukulaiset eivät katkoneet välejään, joten lienee sanomatta selvää, että siellä oli se perhe, joka rakasti ja välitti ja jossa sai puhua äidistä. Oletettavasti tuossakin lapset olivat enemmän äidin sukulaisten luona kuin ilkeän ja ahneen äitipuolen kiusattavina.

Monilla on aikuisena myös aika vaikea suhde omaan biologiseen äitiinsä. Tavallaan onni sinulle että saat pitää kuvitelmasi aina ihanasta omasta äidistä ja se oman äidin ikävämpi puoli onkin se äitipuolesi.

No on kyllä outoa, jos joka kerran vierailulla pitää puhua miehen eksästä. Miksi pitäisi? Kuulostaa kuittailulta. Ei minun mieheni ainakaan itsekään puhu eksästään. Miksi vieraansakaan, jolleivät yritä jotakin vihjailla.

Ite vaan hymyilen noille jutuille Eksästä. Omat ongelmat käsittelin eron jälkeen, ei osu minuun.

Yksi pariskunta käyttäytyi kyllä melko epäkohteliaasti tuodessaan joulutervehdyksiä. Jättivät miehen eksän terveiset myös meille, mun nimeä ei sitten missään kortissa ollutkaan.

Tuolla pariskunnalla afrikasta adoptoidut lapset ja joka paikassa vouhkaavat suvaitsevaisuuden puolesta. Huvittaa lähinnä että se suvaitsevaisuus ja ystävällisyys ei koske ystävien uusia puolisoita. Kaikkia muita maailman ihmisiä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä äitipuoli teki selväksi, että äidistä ei hänen kuultensa puhuttu. Olin 5v, kun äiti kuoli ja 6v, kun äitipuoli tuli elämäämme. Siitä eteenpäin kaikki äitiin tai menneisyyteen liittyvä piti vaieta. Meillä oli kesämökki (myöhemmin selvisi, että se olin minun ja veljeni, mökin yksin omistanut äiti oli sen meille testamentannut), mutta edes siellä ei saanut mainita siitä, että tuolla äiti opetti uimaan tai tuolla oltiin marjassa. Siitä seurasi aina äitipuolen kiukkukohtaus ja huuto siitä, että ettekö te ymmärrä, että äitinne hylkäsi teidät eikä halunnut elää (äiti kuoli syöpään).

Isän ja äidin yhteiset tutut kaikkosi, jopa isän sisarukset jätti yhteydenpidon, koska äidistä sanankin sanonut (vaikka vain, että käytiin hautausmaalla ja vietiin kukkia)  sai kuulla olevansa menneisyyteen sidottu paska. Vasta aikuisena pääsin solmimaan sukulaissuhteita uudestaan.

Niin että tietenkin bonusäidillä on oikeus ilmoittaa, kenestä hänen kattonsa alla puhutaan.

Olisi hauska kuulla äitipuolesi versio perheestänne. Ja surullista tietenkin että sukulaisetkin hylkäsivät sinut. Äitipuoli taisikin olla ainoa joka jaksoi perhettänne. Äitinsä menettänyt lapsi voi olla raskasta seuraa monella tavalla vaikka ethän sinä ole itse sitä aiheuttanut. Olisit tarvinnut ammattilaisten apua. Isäsi ehkä koki ettei jaksa yksin sinusta huolehtia. Mutta vuosi liian lyhyt aika kyllä ottaa uusi sängynlämmittäjä.

Et lukenut kovin hyvin tuota viestiä, siinähän äidin sukulaiset eivät katkoneet välejään, joten lienee sanomatta selvää, että siellä oli se perhe, joka rakasti ja välitti ja jossa sai puhua äidistä. Oletettavasti tuossakin lapset olivat enemmän äidin sukulaisten luona kuin ilkeän ja ahneen äitipuolen kiusattavina.

Monilla on aikuisena myös aika vaikea suhde omaan biologiseen äitiinsä. Tavallaan onni sinulle että saat pitää kuvitelmasi aina ihanasta omasta äidistä ja se oman äidin ikävämpi puoli onkin se äitipuolesi.

Joo toiset sanoo että emäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä äitipuoli teki selväksi, että äidistä ei hänen kuultensa puhuttu. Olin 5v, kun äiti kuoli ja 6v, kun äitipuoli tuli elämäämme. Siitä eteenpäin kaikki äitiin tai menneisyyteen liittyvä piti vaieta. Meillä oli kesämökki (myöhemmin selvisi, että se olin minun ja veljeni, mökin yksin omistanut äiti oli sen meille testamentannut), mutta edes siellä ei saanut mainita siitä, että tuolla äiti opetti uimaan tai tuolla oltiin marjassa. Siitä seurasi aina äitipuolen kiukkukohtaus ja huuto siitä, että ettekö te ymmärrä, että äitinne hylkäsi teidät eikä halunnut elää (äiti kuoli syöpään).

Isän ja äidin yhteiset tutut kaikkosi, jopa isän sisarukset jätti yhteydenpidon, koska äidistä sanankin sanonut (vaikka vain, että käytiin hautausmaalla ja vietiin kukkia)  sai kuulla olevansa menneisyyteen sidottu paska. Vasta aikuisena pääsin solmimaan sukulaissuhteita uudestaan.

Niin että tietenkin bonusäidillä on oikeus ilmoittaa, kenestä hänen kattonsa alla puhutaan.

Isäsi oli melko tahditon ottaessaan uuden vaimon noin pian äitisi kuoleman jälkeen. Hyvä kuitenkin että äitipuolesi on sylkykuppina niin voi suojella minääsi isäsi typeryydeltä. Äitipuolellekin ollut varmasti ikävää. Tehnyt parhaansa ja aina vaan kerrottu että oma äiti teki paremmin. Mutta isässä et ongelmaa siis näe?

Tuo isässä on ollut oma ongelmansa, jos on sallinut äitipuolen kohtelevan lapsiaan noin. Mutta mene itseesi ja mieti miksi SÄÄLIT noin sairasta naista, joka kohtelee pieniä lapsia noin julmasti? "Tehnyt parhaansa" 🤮

Sairas olet

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä äitipuoli teki selväksi, että äidistä ei hänen kuultensa puhuttu. Olin 5v, kun äiti kuoli ja 6v, kun äitipuoli tuli elämäämme. Siitä eteenpäin kaikki äitiin tai menneisyyteen liittyvä piti vaieta. Meillä oli kesämökki (myöhemmin selvisi, että se olin minun ja veljeni, mökin yksin omistanut äiti oli sen meille testamentannut), mutta edes siellä ei saanut mainita siitä, että tuolla äiti opetti uimaan tai tuolla oltiin marjassa. Siitä seurasi aina äitipuolen kiukkukohtaus ja huuto siitä, että ettekö te ymmärrä, että äitinne hylkäsi teidät eikä halunnut elää (äiti kuoli syöpään).

Isän ja äidin yhteiset tutut kaikkosi, jopa isän sisarukset jätti yhteydenpidon, koska äidistä sanankin sanonut (vaikka vain, että käytiin hautausmaalla ja vietiin kukkia)  sai kuulla olevansa menneisyyteen sidottu paska. Vasta aikuisena pääsin solmimaan sukulaissuhteita uudestaan.

Niin että tietenkin bonusäidillä on oikeus ilmoittaa, kenestä hänen kattonsa alla puhutaan.

Isäsi oli melko tahditon ottaessaan uuden vaimon noin pian äitisi kuoleman jälkeen. Hyvä kuitenkin että äitipuolesi on sylkykuppina niin voi suojella minääsi isäsi typeryydeltä. Äitipuolellekin ollut varmasti ikävää. Tehnyt parhaansa ja aina vaan kerrottu että oma äiti teki paremmin. Mutta isässä et ongelmaa siis näe?

Miten voi kertoa, että äiti teki paremmin, jos äidistä ei saanut puhua?

Eiköhän jokainen fiksu nainen olisi sanonut leskelle, että seurustellaan muutama vuosi ja katsotaan sitten, ei liene mikään pakko tunkea lapsineen elelemään toisen perheen kotiin.

No mistä tiedät ettei saanut puhua jos et kerran sanonut mitään? Äitipuolillakin on tunteet. Jos palaute on pelkkää paskaa niin väsyyhän siihen.

Aikuinen nainen vs pieni lapsi!

Joo en enää yhtään ihmettele näitä sirpalaamasia tuntuu olevan aika paljon....

Ainoat ihmiset jotka elämäni aikana on suuttuneet ap:n kuvailemasta käytöksestä on yksi narsisti ja toinen oli narsistinen sosiopaatti. Heille oli riidan paikka aina se jos jollain ihmisellä oli menneisyys ja tunsivat jonkun heidän piiriensä ulkopuolelta. Kai tämä ilmiö johtuu siitä että heillä on tarve kontrolloida ihmisiä ympärillään ja sitä narratiivia missä eletään. Joku tuo jotain uutta ja hallitsematonta informaatiota tilaan tai puhuu henkilöistä joita he ei tunne eikä kykene hallitsemaan, niin nämä sekopäät alkaa heti ärjyä ja tuhista, koska eivät voi manipuloida tilannetta. Toinen paha on se, että kun he ei ole hetkellisesti keskustelun keskipisteenä niin se tilahan otetaan vaikka menemällä seisomaan keskelle huonetta ja huutamalla muut hiljaiseksi.

"sovittaisko, ettei puhuta ihmisistä jotka eivät ole paikalla?"