Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu tosi pahalle joutua lähtemään kodista
02.02.2023 |
Erotaan, mies lunastaa nykyisen kotimme itselleen ja itse muutan pois. Ei minulla ole taloudellisesti mahdollisuutta lunastaa kotia itselleni. Silti tuntuu todella pahalle että mies saa jäädä tähän. Saa nauttia jatkossakin kodistamme, pihasta. Minä pelkästä parvekkeesta. Joskus tänne tulee sitten joku uusi nainen asumaan. Remontoivat ja laittavat kivaksi. Tekevät kaikki ne asiat ja enemmän mitä me ei koskaan saatu aikaiseksi.
Yritän päästä eroon tästä tunteesta, mutta vaikeaa on.
Yritän ajatella hyviä puolia. Välillä vaan tuntuu etten keksi niitä.
En ymmärrä miksi tiputus omakotitalosta vuokrataloyhtiöön tuntuu jotenkin huonompi arvoiselle? Olen kuitenkin puolet elämästäni asunut muussa kuin omakotitalossa. Aivan hölmöjä ajatuksia, miksi niitä silti tulee päähäni? Olen kateellinen ex:lle, jonka taso pysyy ennallaan ja minun tipahtaa. Vuokralla asumisessahan on monta hyvää asiaa. Enkä yksinäni edes haluaisi omakotitaloon, on tässä niin paljon hommaa. Ja silti huomaan ajattelevani kun lämmitän takkaa, että tätä ihanan pehmeää lämpöä en saa enää koskaan kokea.
Olisi paljon parempi, jos molemmat lähtisi tästä pois ja joku ihan ulkopuolinen ostaisi tämän.
Kommentit (131)
Jotenkin tosi tunteettomia vastauksia :(
todellakin saa tuntua ihan hirveältä kun joutuu omasta kodista lähtemään. Itse mietin jos pitäisi omasta kodistani lähteä, itse valinnut tapetit, keittiö rempattu just mun halun mukaan, itse maalasin terassin just viime kesänä, kaikki taloa varten valitut kalusteet ja istutetut pensaat...
Ihan hirveä ajatus, ja just se että joku muu muija sinne tulee ja maalaa uusiksi seinät ja antaa kasvimaan kasvaa umpeen, hyi että.
Voimia ap:lle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka huonot tulot on ihmisillä tai onko liian isot lainat jos taloa ei ole varaa yksin pitää ??? Ihan oikeasti, mitoittakaa ne lainanne niin että asioiden muuttuessa myös teillä on varaa pitää talo.
Kun puhutaan yhteisistä hankinnoista ne myös tupataan rahoittamaan yhdessä. Talon otaminen ei eroa mitenkään siitä, että kaksi yksiöissä asuvaa henkilöä ostavat yhteen muuttaessa isomman kaksion tai kolmion mihin heillä yksin ei olisi varaa. Yhteisten vuosien aikana tilanne sitten elää suuntaan tai toiseen, tulot nousevat tai laskevat, laina lyhenee ja erotessa tilanne voi ihan hyvin olla se, että toisella on mahdollisuus nykyiseen asuntoon, vaikkei alussa niin olisikaan ollut.
Esimerkiksi meillä kummallakaan kumppanini kanssa ei olisi ollut varaa ostaa yksin tätä taloa jossa nyt asumme. Eikä olisi vieläkään kummalakaan varaa lunastaa toista pihalle tästä. Nyt kun oma terveys reistailee ja tulevaisuus on avoin tätä on jouduttu miettimään oikeinkin paljon. Silti tuntuisi oudolta, että olisi varmuuden vuoksi pitänyt elää edullisessa asunnossa vain sen takia, jos tilanne muuttuu (esim. nyt terveyden romahtaessa) ja ei olekaan enää varaa siihen mihin nyt.
Elämä on täynnä yllätyksiä, eikä niiden pelossa voi jäädä poteroon kyhjöttämään. Tilanteen muuttuessa tehdään uudet suunnitelmat ja eletään sen mukaan, mutta siitä huolimatta on ihan normaalia tuntea surua menetyksistään.
Minä ajattelen päinvastoin eli yhteinenkin koti on sellainen, johon minulla olisi yksin varaa. Kyse ei ole mistään varmuuden vuoksi köyhäilystä vaan siitä, että vaikka puolisoa ei olisi, en joutuisi luopumaan siitä, mikä minulle on tärkeää. Puoliso ei saisi olla pankki, joka mahdollistaa unelmani.
Vaikka sairastuisin, joutuisin työttömäksi tai tulisi ero, niin kodistani minun ei tarvitse lähteä ellen halua.
Tokihan tuo on ihanne, mutta monille meistä kovin epärealistinen.
Kun me teimme päätöksen yhteisen talon hankkimisesta meillä oli tasan tarkkaan yhteen lyötävät tulot ja kummankin vähäiset säästöt, jotka nippa nappa riittivät alkupääomaksi. Tiedän myös, että tämä on aivan arkipäivän realismia Suomessa. Sen takia nämä kommentit missä nainen on lokki ja mies omakotitaloasumisen mahdollistaja tuntuvat kovin epärealistisilta.
Tässä se ongelma on: on juuri ja juuri varaa siihen, mitä haluaa ja silloinkin vain toisen kanssa yhdessä. Jos hyväksyisi sen, että vähäisillä säästöillä ei kannata liian isoon hankkeeseen ryhtyä, niin ei tulisi eteen tilannetta, jossa toisella yllättäen on varaa lunastaa talo, toisella ei.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tosi tunteettomia vastauksia :(
todellakin saa tuntua ihan hirveältä kun joutuu omasta kodista lähtemään. Itse mietin jos pitäisi omasta kodistani lähteä, itse valinnut tapetit, keittiö rempattu just mun halun mukaan, itse maalasin terassin just viime kesänä, kaikki taloa varten valitut kalusteet ja istutetut pensaat...
Ihan hirveä ajatus, ja just se että joku muu muija sinne tulee ja maalaa uusiksi seinät ja antaa kasvimaan kasvaa umpeen, hyi että.
Voimia ap:lle
Miten oma on koti, johon itsellä ei ole varaa?
Vierailija kirjoitti:
No älä roiku siinä mitä ei edes ole
Ette ole viitsineet hoitaa taloa kunnolla ja miksi mies tekisi jatkossakaan
SUlla on nyt kunnon lukemisen ymmärtämättömyys!
Miksi eronneella naisella on päässä ajatus että hän voisi päättää mitä se mies tekee elämällään? Sitä ei ole suhteessa, eikä varsinkaan suhteen jälkeen. Kaksinaismoralismi on jälleen läsnä. Jos naisella olisi varaa linastaa vanha asunto, niin hän tekisi sen, mutta nyt kun ei ole, niin ''Olisi paljon parempi, jos molemmat lähtisi tästä pois ja joku ihan ulkopuolinen ostaisi tämän''
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tosi tunteettomia vastauksia :(
todellakin saa tuntua ihan hirveältä kun joutuu omasta kodista lähtemään. Itse mietin jos pitäisi omasta kodistani lähteä, itse valinnut tapetit, keittiö rempattu just mun halun mukaan, itse maalasin terassin just viime kesänä, kaikki taloa varten valitut kalusteet ja istutetut pensaat...
Ihan hirveä ajatus, ja just se että joku muu muija sinne tulee ja maalaa uusiksi seinät ja antaa kasvimaan kasvaa umpeen, hyi että.
Voimia ap:lle
Tuntuu sekin hirveälle kun toinen pitää toisen tuloja itse ansaitseminaan. Kannattaisi luopua kaksinaismoralismista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tosi tunteettomia vastauksia :(
todellakin saa tuntua ihan hirveältä kun joutuu omasta kodista lähtemään. Itse mietin jos pitäisi omasta kodistani lähteä, itse valinnut tapetit, keittiö rempattu just mun halun mukaan, itse maalasin terassin just viime kesänä, kaikki taloa varten valitut kalusteet ja istutetut pensaat...
Ihan hirveä ajatus, ja just se että joku muu muija sinne tulee ja maalaa uusiksi seinät ja antaa kasvimaan kasvaa umpeen, hyi että.
Voimia ap:lle
Miten oma on koti, johon itsellä ei ole varaa?
On se oma koti jos on yhdessä ostettu, herraisä kuinka se on niin vaikeaa kaikille ymmärtää.
Yhden ihmisen tuloilla harvemmin pystyy ostaa ja pyörittää omakotitaloa, kahden ihmisen tuloilla kulut menevät puoliksi. Tässä tilanteessa miehen ostaessa naisen ulos, saattaa miehellä olla parempi palkka, enemmän säästöjä tai vaikka juuri saatu perintö, emme voi tietää kun ap ei asiaa avannut.
Se että ap nyt muuttaa talosta pois ei tarkoita etteikö hän olisi yhtää siittä talosta maksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tosi tunteettomia vastauksia :(
todellakin saa tuntua ihan hirveältä kun joutuu omasta kodista lähtemään. Itse mietin jos pitäisi omasta kodistani lähteä, itse valinnut tapetit, keittiö rempattu just mun halun mukaan, itse maalasin terassin just viime kesänä, kaikki taloa varten valitut kalusteet ja istutetut pensaat...
Ihan hirveä ajatus, ja just se että joku muu muija sinne tulee ja maalaa uusiksi seinät ja antaa kasvimaan kasvaa umpeen, hyi että.
Voimia ap:lle
Muuttaisiko se tilannetta jos uusi asukas olisi transnainen?
Jos mies maksaa ap:n ulos niin todennäköisesti ap saa sillä summalla ostettua jonkun uudehkon yksiön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sun osuus on puolet omaiauudesta mukaan lukien talo jos olette aviossa ilman avioehtoa.
Saat kivan summan talonpuolikkaasta käteisenä. Voit muuttaa vuokralle, ryhtyä osakesijoittajaksi ja muutaman vuoden päästä ostaa talon.
Osakesijoittamisen voi opetella. Se on hyvin yksinkertaista. Nyt on turbulenssia, joten treidaamismahdollisuudet on hyvät.
Voit toki keksiä muitakin keinoja panna omaisuutesi poikimaan. Ymmärrän surusi erosta ja tutusta kodista luopumisesta, kokemusta on. Mutta jos omistat talonpuolikkaan et ole varaton. Muista teettää ositus juristilla ettei sua huijata.
Tsemppiä!
Mitä tästä opimme? Jos ihminen on kateellinen, niin tästä tulee pysyä kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
41, en ole yksin, omistan yksin, se on vähän eriasia ja empatia... Niin sitä ei aina riitä niille jotka tyhmyyttään sössivät elämänsä.
Minä ole riippuvainen kenestäkään, samaa suosittelen kaikille, silloin ei tarvitse täällä vinkua kun joutuu muuttamaan jonnekin vuokralle, omistakaa se oma elämänne oma asuntonne.
Jos se oma piha ja talo on sinulle tärkeää, niin mikset laittanut omia asioita siihen kuntoon, että voit itsekin sellaisen hankkia? Tai laita nyt.
Uuden kumppanin kanssa sinulla voi myös olla varaa taas tuollaiseen elintasoon. Yksi tuttava jolle elintaso ja status on tärkeää, ottaa aina aika nopeasti uuden miehen jos edellinen suhde kariutuu. On hänellä itselläänkin varaa ja hyvä tilanne, mutta kumppanin kanssa saa tuplat paremman elintason vielä siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nuo Ap:n tuntemukset ovat niin inhimillisiä. Siihen kotiin sisältyy niin paljon muistoja ja eron tullessa se kaikki suru mieltä painaa.
Itse asun vielä asunnossa lapseni kanssa, joka mieheni kanssa ostettiin 21 vuotta sitten. Mies muutti pois 3kk sitten. Tammikuussa maksettiin viimeinen asuntolainaerä pois. Ei minulla ole varaa maksaa miehelleni 50% tästä asunnosta, eli asunnon myynti edessä. Jostakin syystä mies ei ole valmis siihen, eli elämme jonkinlaisessa välitilassa. Minulle tämä koti tuottaa tuskaa, eli liikaa onnellisia muistoja. Tavallaan ajatus muutosta ei tunnu pahalta, tarvitsen uuden kodin uuteen alkuun. Lapsemme 17v haluaisi asua tässä ja uhoo muuttavansa omaan kotiin heti kun täyttää 18v, no nyt lukiossa ja armeijat yms edessä, mutta välillä mietin, että pystyisinkö pitämään tämän kodin siihen asti, että lapsi muuttaa pois (1-4v). Olen kyllä miehelle sanonut myös, että ostaa minut pois ja muuttaa poikansa luo tähän. No, aika näyttää mitä tapahtuu.
Mies siis omistaa puolet? Paljonko vastaavan kokoisen kämpän vuokra on kunnassanne? Ja paljon siitä on puolet? Ehdottaisin, että niin kauan kuin poika asuu kotona, maksat miehelle vuokraa hänen osuudestaan. Esim. maksat vastikkeen kokonaan ja sen päälle vuokraa. Ja teette vuokrasopimuksen. Jos vastaavan kämpän vuokra on vaikka 900 euroa, eli 450 euroa olisi miehen osuus........ja nykyisen vastike vaikka 300, niin maksat sen 300 vastiketta omasta pussistasi ja 300 euroa vuokraa (tästä vähennetty vastikkeesta puolet) miehelle. Eli 900/2= 450 euroa, ja tästä pois vastike 300/2 omistajaa= 150, 450-150=300 vuokraa. Sulle tulee siis maksettavaa 600.
Halvempaa sekin sulle on, kuin muuttaa ulkopuoliselle vuokralle.
Ei niitä myyntejä ole pakko heti tehdä. Ositus sen sijaan on syytä tehdä mm. tulevia perunjakoja ajatellen.
Älä nyt enää lämmittele sitä takkaa!
No jos tämä talo on suurin murhe, niin syrjäkyliltä kyllä löytyy yksinäisiä miehiä, jotka asuu isossa tyhjässä omakotitalossa yksin. On takka ja polttopuita.
Meidän kesämökin läheltä alle 5 km löytyy heti 3 kpl tämmöisiä miehiä taloineen. On varaa, mistä valita. Haluatko yhteystiedot?
voi sitä vapauden tunnetta kun muutin kaksioon. Ei enää tarvinnut puuhata kodin eteen joka ei kodilta tuntunut koska miehen läsnäolo ahdisti. Oli aikaa keskittyä omaan hyvinvointiin ja miettiä mille seuraavaksi alkaisi. Laita ap itsellesi kaunis koti, jossa ei roiku sukkia sohvanreunoilla ja johtovyyhtejä pitkin seinänvierustoja, vaan kukkia ja kynttilöitä. Itselle herkullisia salaatteja kun ei ne miehelle kuitenkaan kelvanneet, telkkarista juuri niitä ohjelmia mitä itse haluat katsoa. Ja nauti!
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan, kuinka HUONOT tulot ihmisellä on jos ei yksin pysty maksamaan vaikka 1000€/ talolainaa ja muita kuluja päälle? Mulle on aina opetettu että yksin pitää pystyä maksamaan ja pärjäämään, se on vienyt mua elämässä aina eteenpäin. Ei tule tuollaista tilannetta että pitää luopua jostain rakkaasta talosta jonkun eron takia.
Toisin sanoen kuinka ahneita ja itsekkäistä työnantajia Suomessa onkaan, kun rehellisillä työtätekevillä ihmisillä ei ole varaa asumiskuluihin. Katto pään päällä on sentään ehdoton vaatimus tällä pallonpuoliskolla. Jotakin on pahasti pielessä ja jonkun pitäisi tehdä jotakin asioiden muuttamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Eli siis olit koko liiton ajan lokkina miehen elämässä, hän oli sinulle kivan kodin maksaja? Ei ihme, että erositte. Olet kateellinen exälle, jonka ei enää tarvitse tarjota sinulle unelmaasi.
Siinä taas yksi kerrostalon pummi. Ei taida olla kokemusta ok-talosta.
Oikeastiko? Meillä ei ole leppäpuskaa koko tontilla, vaikka tätä on 20 000 neliötä eikä läheskään joka nurkkaa hoideta.