Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu tosi pahalle joutua lähtemään kodista
02.02.2023 |
Erotaan, mies lunastaa nykyisen kotimme itselleen ja itse muutan pois. Ei minulla ole taloudellisesti mahdollisuutta lunastaa kotia itselleni. Silti tuntuu todella pahalle että mies saa jäädä tähän. Saa nauttia jatkossakin kodistamme, pihasta. Minä pelkästä parvekkeesta. Joskus tänne tulee sitten joku uusi nainen asumaan. Remontoivat ja laittavat kivaksi. Tekevät kaikki ne asiat ja enemmän mitä me ei koskaan saatu aikaiseksi.
Yritän päästä eroon tästä tunteesta, mutta vaikeaa on.
Yritän ajatella hyviä puolia. Välillä vaan tuntuu etten keksi niitä.
En ymmärrä miksi tiputus omakotitalosta vuokrataloyhtiöön tuntuu jotenkin huonompi arvoiselle? Olen kuitenkin puolet elämästäni asunut muussa kuin omakotitalossa. Aivan hölmöjä ajatuksia, miksi niitä silti tulee päähäni? Olen kateellinen ex:lle, jonka taso pysyy ennallaan ja minun tipahtaa. Vuokralla asumisessahan on monta hyvää asiaa. Enkä yksinäni edes haluaisi omakotitaloon, on tässä niin paljon hommaa. Ja silti huomaan ajattelevani kun lämmitän takkaa, että tätä ihanan pehmeää lämpöä en saa enää koskaan kokea.
Olisi paljon parempi, jos molemmat lähtisi tästä pois ja joku ihan ulkopuolinen ostaisi tämän.
Kommentit (131)
On kyllä ikävää kun joutuu muuttamaan jonnekin vuokralähiöön, etkö AP saa mieheltä rahaa jos hän kerran lunastaa talonne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti tuntuu pahalta, miten ei voisi tuntua? Yhteinen elämä loppumassa ja paljon kulminoituu yhdessä hankittuun kotiin, sen toiveisiin ja odotuksiin. Toisen naisen kuvittelu *omiin nurkkiin* tuntuu tietysti viiltävän pahalta. Paljon pettymyksiä joita et varmaan kaikkia vielä edes tiedosta, tulevaisuus on epävarma ja pelottava jne.
Aivan normaaleja fiiliksiä ja edessä on todennnäköisesti aika raskas puoli vuosikas tai vuosi. Itsekin olen vastaavan elänyt läpi ja se oli elämäni synkin vuosi, mutta selvisin aivan kuten sinäkin tulet selviämään! Aluksi pieni sinkkukämppä oli kuristaa hengiltä, mutta pikkuhiljaa siitä tuli siedettävä koti ja vajaan vuoden päästä sain voimia etsiä itselleni oikeasti miellyttävää kotia, pohtia mitä oikeastaan elämässä vielä haluan ym. Päivä päivältä elämä lähti helpottamaan, nykyään on jo ihan hyvää.
Voimia matkaan!
Suostuin aikanaan miehen toiveesta muuttamaan sellaiseen kohteeseen, johon minulla ei olisi ollut yksin varaa. Maksoin niska limassa omaa osuuttani ja puolitin aivan kaiken niin, ettei pienestä palkastani jäänyt paljonkaan omaan käyttööni. Remppasimme tasaveroisesti kotiamme ja jokaikisen ylimääräisen sentin siirtsin yhteiselle tilille olipa se mummon antama joululahjaraha tai bonusta töistä.
Ymmärrän täysin ap:n tilanteen.
En käsitä kommenteissa nimitystä lokki, sillä silloinhan minäkin olisin yhdestä näkökulmasta myös lokki. Työn osuutta yhteisessä taloudessa ei merkitä mihinkään ja ne yhteiselle tilille siirretyt rahat unohtuvat ihan varmasti. Tätä väännettiin myös juristin kanssa, että oma vikani kun olen antanut ylimääräistä rahaa. Oma vikani, että tein remppatöitä. Ehkä se lokin rooli olisi ollut viisain ratkaisu heti yhteen muutettuamme?
Ap:lle toivotan luottamusta tulevaisuuteen. Usko tai älä, niin asiat saattavat sujua vielä paremmin kuin nyt tuntuu. On myös viisaus, että mitä enemmän haalit omaisuutta sen enemmän omaisuus hallitsee sinua. Kun sen tajuaa myös ikävä helpottaa. Minä myin muutamassa vuodessa tai annoin kaiken pois, mitä otin vanhasta kodistani mukaan. Niitä muistoja ei halua muuttaa mukanaan, vaikka juuri nyt ei siltä tunnukaan.
Suomalaisen naisen kohtalo on kauhea eron tullessa. Ihankuin hanta ei olisi ollut olemassakaan koko yhteiselaman aikana.
Kaiken lisaksi nimitellaan lokiksi vaikka on ollut miehensa palvelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis olit koko liiton ajan lokkina miehen elämässä, hän oli sinulle kivan kodin maksaja? Ei ihme, että erositte. Olet kateellinen exälle, jonka ei enää tarvitse tarjota sinulle unelmaasi.
Valitettavasti ajattelen samalla tavalla.
No ap voi etsiä uuden elättäjän.
Outoja kommentteja. Asun itse puolison kanssa omakotitalossa, maksan puolet kuluista ja elämisestä. Ei minulla silti olisi varaa jatkaa tätä yksin, itse kaiken maksaen. En silti kyllä koe olevani mikään lokki.
Jos meille ero tulisi, mies tuskin tähän yksin jäisi, sillä minä olen ollut enemmän se pihatöistä pitävä. Vaikka hänellä siihen varaa olisi.
Sama. Asumme omakotitalossa, molemmat käydään töissä, tulot samaa luokkaa ja yhdessä maksetaan kaikki. Kummallakaan ei silti olisi varaa tähän ihan yksinään.
Eroprosessiin liittyy paljon menetystä ja kipua, kateutta ja mustasukkaisuuttakin usein. Hyväksy tunteesi ja juttele ulkopuolisen kanssa ja vanha fraasi pitää paikkansa ´aika parantaa haavat`, useinkaan pika-apua ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka huonot tulot on ihmisillä tai onko liian isot lainat jos taloa ei ole varaa yksin pitää ??? Ihan oikeasti, mitoittakaa ne lainanne niin että asioiden muuttuessa myös teillä on varaa pitää talo.
Vierailija kirjoitti:
No älä roiku siinä mitä ei edes ole
Ette ole viitsineet hoitaa taloa kunnolla ja miksi mies tekisi jatkossakaan
Tämä voi tulla yllätyksenä mutta oikean ihmisen kanssa, hyvässä parisuhteessa... mies tekee paljon enemmän hyvän naisen eteen kuin sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisen naisen kohtalo on kauhea eron tullessa. Ihankuin hanta ei olisi ollut olemassakaan koko yhteiselaman aikana.
Kaiken lisaksi nimitellaan lokiksi vaikka on ollut miehensa palvelija.
eiko rusakolla ole aakkosia
Osaan samaistua tunteeseen, vaikka en ole eronnut vaan koko perheemme muutti. Kaipasin entistä kotiamme todella kauan ja kun sen myyminenkin kesti, niin tuli tunne että voi kun kukaan ei välitä mun ihanasta kodista. Hölmöä, joo, mutta en mahtanut sille mitään.
Muuttomme oli tarpeellinen ja nykyinen koti palvelee meitä paremmin. Silti se vanha paikka on sydämeni paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin minäkin osittain ajattelin kun yhteinen koti jaettiin ja eksä vei suurimmat tavarat. Vähitellen sitten olen ahkeralla työnteolla ostanut paremmat tavarat tilalle ja ostanut isomman ja uudemman asunnon itselleni. Katse tulevaisuuteen ja tavoitteet kohdilleen, sinäkin voit saada parempaa kuin nyt menetät. Mm paremman parisuhteen. Kun jostain luopuu, saa usein parempaa tilalle.
No ei tämä kodin itselleen lunastaneen osakaan ihan herkkua ole. Mulla on nyt niin iso laina, että maksan tätä vielä eläkkeelläkin. Ja täällä tarttis tehdä vähän remppaakin jo kun 80-luvulla rakennettu talo. Mutta joo, saanphan asua täällä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka huonot tulot on ihmisillä tai onko liian isot lainat jos taloa ei ole varaa yksin pitää ??? Ihan oikeasti, mitoittakaa ne lainanne niin että asioiden muuttuessa myös teillä on varaa pitää talo.
Kun puhutaan yhteisistä hankinnoista ne myös tupataan rahoittamaan yhdessä. Talon otaminen ei eroa mitenkään siitä, että kaksi yksiöissä asuvaa henkilöä ostavat yhteen muuttaessa isomman kaksion tai kolmion mihin heillä yksin ei olisi varaa. Yhteisten vuosien aikana tilanne sitten elää suuntaan tai toiseen, tulot nousevat tai laskevat, laina lyhenee ja erotessa tilanne voi ihan hyvin olla se, että toisella on mahdollisuus nykyiseen asuntoon, vaikkei alussa niin olisikaan ollut.
Esimerkiksi meillä kummallakaan kumppanini kanssa ei olisi ollut varaa ostaa yksin tätä taloa jossa nyt asumme. Eikä olisi vieläkään kummalakaan varaa lunastaa toista pihalle tästä. Nyt kun oma terveys reistailee ja tulevaisuus on avoin tätä on jouduttu miettimään oikeinkin paljon. Silti tuntuisi oudolta, että olisi varmuuden vuoksi pitänyt elää edullisessa asunnossa vain sen takia, jos tilanne muuttuu (esim. nyt terveyden romahtaessa) ja ei olekaan enää varaa siihen mihin nyt.
Elämä on täynnä yllätyksiä, eikä niiden pelossa voi jäädä poteroon kyhjöttämään. Tilanteen muuttuessa tehdään uudet suunnitelmat ja eletään sen mukaan, mutta siitä huolimatta on ihan normaalia tuntea surua menetyksistään.
Asuin 2kk vuokralla. Siinä ajassa ehdin etsiä asunnon läheltä työpaikkaa ja hakea lainan.
Halpa kaksio, josta on puolet velkaa mutta toinen puoli oma.
Nyt sisustan kirppiksiä kierrellen ja suunnittelen, millaisen asunnon ostan kun tulen vanhaksi (hissi ja sauna).
Ex asuu vuokralla paikassa, johon ei ole ajatellut jäävänsä. En tiedä löytääkö hän oikeaa paikkaa koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos kykenee maksamaan asumisesta puolet, mutta ei koko könttää, sitten on lokki? Mitä hittoa, onko teillä mitään realiteetteja? Ap voi olla ihan ok-palkkaisessa työssä mutta harvan palkka riittää yksinään talon lainaan ja ylläpitoon.
Usein meneekin niin että erotessa myydään koko höskä, kun kumpikaan ei pysty yksin lunastaa kokonaan.
"kun lämmitän takkaa, että tätä ihanan pehmeää lämpöä en saa enää koskaan kokea."
Ap, kuka sanoo ettei enää koskaan? Mistä sen tietää missä asut vaikka viiden vuoden päästä? Jos haikailet ok-taloa, katselet edullisempaa ja alat säästämään. Ihan täysin mahdollista.
Jos mies kuitenkin kykenee maksamaan kaiken yksin, niin eikö se kerro siitä, että ap eli miehensä siivellä siellä omakotitalossa? Aika epätodennäköistä, että ap yllättäen pystyisi omakotitalon edes säästämällä hankkimaan, jos ei nyt kykene lunastamaan edes puolikasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka huonot tulot on ihmisillä tai onko liian isot lainat jos taloa ei ole varaa yksin pitää ??? Ihan oikeasti, mitoittakaa ne lainanne niin että asioiden muuttuessa myös teillä on varaa pitää talo.
Kun puhutaan yhteisistä hankinnoista ne myös tupataan rahoittamaan yhdessä. Talon otaminen ei eroa mitenkään siitä, että kaksi yksiöissä asuvaa henkilöä ostavat yhteen muuttaessa isomman kaksion tai kolmion mihin heillä yksin ei olisi varaa. Yhteisten vuosien aikana tilanne sitten elää suuntaan tai toiseen, tulot nousevat tai laskevat, laina lyhenee ja erotessa tilanne voi ihan hyvin olla se, että toisella on mahdollisuus nykyiseen asuntoon, vaikkei alussa niin olisikaan ollut.
Esimerkiksi meillä kummallakaan kumppanini kanssa ei olisi ollut varaa ostaa yksin tätä taloa jossa nyt asumme. Eikä olisi vieläkään kummalakaan varaa lunastaa toista pihalle tästä. Nyt kun oma terveys reistailee ja tulevaisuus on avoin tätä on jouduttu miettimään oikeinkin paljon. Silti tuntuisi oudolta, että olisi varmuuden vuoksi pitänyt elää edullisessa asunnossa vain sen takia, jos tilanne muuttuu (esim. nyt terveyden romahtaessa) ja ei olekaan enää varaa siihen mihin nyt.
Elämä on täynnä yllätyksiä, eikä niiden pelossa voi jäädä poteroon kyhjöttämään. Tilanteen muuttuessa tehdään uudet suunnitelmat ja eletään sen mukaan, mutta siitä huolimatta on ihan normaalia tuntea surua menetyksistään.
Minä ajattelen päinvastoin eli yhteinenkin koti on sellainen, johon minulla olisi yksin varaa. Kyse ei ole mistään varmuuden vuoksi köyhäilystä vaan siitä, että vaikka puolisoa ei olisi, en joutuisi luopumaan siitä, mikä minulle on tärkeää. Puoliso ei saisi olla pankki, joka mahdollistaa unelmani.
Vaikka sairastuisin, joutuisin työttömäksi tai tulisi ero, niin kodistani minun ei tarvitse lähteä ellen halua.
Nimenomaan, kuinka HUONOT tulot ihmisellä on jos ei yksin pysty maksamaan vaikka 1000€/ talolainaa ja muita kuluja päälle? Mulle on aina opetettu että yksin pitää pystyä maksamaan ja pärjäämään, se on vienyt mua elämässä aina eteenpäin. Ei tule tuollaista tilannetta että pitää luopua jostain rakkaasta talosta jonkun eron takia.
Vierailija kirjoitti:
Eli siis olit koko liiton ajan lokkina miehen elämässä, hän oli sinulle kivan kodin maksaja? Ei ihme, että erositte. Olet kateellinen exälle, jonka ei enää tarvitse tarjota sinulle unelmaasi.
Minulla on juuri tälläinen tuttu. Sanoikin suoraan että jos mies alkaisi vaatia jotain maksuja vaihtaisi heti.
Wt:n elämä on kovaa.