Yle: 27-vuotias Nita katuu sukupuolensa korjaamista mieheksi

Vierailija kirjoitti:

Miksi puhutaan sukupuolen "korjaamisesta" kun tuohan on sukupuolen vaihtamista? Jos minä pukeutuisin naisten vaatteisiin ja kävisin tuon sukupuolen vaihdos prosessin läpin niin silloin minun sukupuoli vaihtuisi miehestä naiseksi. Näyttäisin sitten naiselta joten olisin silloin nainen. Toki ainoa asia on se etten kykene tulemaan raskaaksi mutta mikä minut silloin erottaisi naisesta? 

Korjata tai vaihtaa, luonnotonta silti.

Vierailija kirjoitti:

Transyhteisö on kaksinaamainen. Ensin neuvotaan työntämään omat epäilykset sivuun ("haluanko tätä todella?") ja neuvotaan mitä sanoa  lääkäreille, sitten suututaan ja syytetään petturiksi kun ihminen katuu ja tahtoo takaisin alkuperäisen sukupuolensa.

Näin se on mennyt ja tulee menemään edelleen. ruumiin osien leikkelyt, kenties sitten silikonia rintoihin ja pebasta rasvaa huuliin.  Ja kun näytät Aku Ankalta, alat epäillä miksi seuran saanti ei olekaan sellaista kun kuvittelit. Paha enää muuttua takaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä? Oma päätös, omat seuraukset. Vastaa itse elämästään ja tekemistään valinnoista.

Sitä väliä, että ensin se hoidattaa vehkeitään toisenlaiseksi ja sen jälkeen alkaa katumaan ja jälleen hoidattaa niitä takaisin, SINUNKIN VERORAHOILLA.

Ihan vaan tiedoksi kaikille, että harva katuja haluaa mitään kirurgisia toimenpiteitä takaisin alkuperäiseen suuntaan. Ne kun ovat riskialttiita ja yleensä se katumusta aiheuttanut leikkaus (tai leikkaukset) on ollut niin traumaattinen kokemus. Useimmat katujat kokevat ettei olisi ikinä pitänyt lähteä kehoa muuttamaan eivätkä halua enää lisää operaatioita - ei verorahoilla eikä omilla. Poikkeuksiakin toki joukosta löytyy.

Tiedoksi myös se, että vaginoplastiat ja falloplastiat eli nää varsinaiset sukupuolielinleikkaukset ovat transihmiset keskuudessa melko harvinaisia, koska ne ovat niin riskialttiita ja isoja operaatioita. Useimmiten naisesta-mieheksi-transihmisiltä poistetaan vain rinnat, kohtu ja munasarjat, mutta mitään feikkipenistä ei rakenneta kuin harvoille. Miehestä-naiseksi-prosessissa operaatioita ehkä tehdään vähän enemmän, mutta en muista mitkä kaikki saa julkiselta. Julkisella puolella ainakin aatamin omenaa voidaan höylätä pienemmäksi, ihokarvoja poistaa laaserilla ja poistaa kivekset testosteronia tuottamasta. Transnaisten rintaimplanttien yleisyydestä en tiedä, mutta estrogeenilääkityksen seurauksena miehelle kasvaa pienet rinnat, joten monet ei koe tarvitsevansa lisäksi implantteja.

Jos olette huolissamme VERORAHOISTA ja niiden käytöstä, kampanjoikaa ahkerasti toimivamman psykiatrisen hoitojärjestelmän ja helpomman terapiaan pääsyn puolesta!

Lisättäköön vielä, että en syyttele minua hoitaneita lääkäreitä enkä ketään muutakaan omaa vastuutani pakoillen vaan ymmärrän tämän kokonaisuuden monimutkaisuuden sekä haastavuuden. Transpolien lääkärit ovat tosi vaikeassa tilanteessa, jossa painostusta tulee monesta eri suunnasta. Prosessiin lähtevät nuoret ovat niin vakuuttuneita sukupuolenkorjauksen välttämättömyydestä etteivät he ole avoimia kyseenalaistamaan itseään tai harkitsemaan muita vaihtoehtoja. Tämä ehdottomuus on osittain jotain mitä transyhteisön sisälle kuplautuminen lietsoo, mutta osittain on kyse myös siitä, että ihmisen on tosi työlästä ja kivuliasta kohdata omien kipujensa juuri syitä tai ylipäätään kyseenalaistaa itseään. Eikä ketään voi pakottaa kohtaamaan omaa itseään syvemmin. Ihminen pystyy katsomaan omaa itseään, menneisyyttään, traumojaan ja motiivejaan kunnolla vasta kun on aidosti itse siihen valmis. Ihmisen pakottaminen kohti omia traumojaan vain vahvistaa psyykeen defensejä.

Toivoisin, että keskustelu aiheen ympärillä muuttuisi puolin ja toisin vähemmän mustavalkoiseksi ja enemmän empaattiseksi, jolloin nuorilla (ja miksei aikuisillekin) olisi enemmän tilaa kuulostella sisintään ja tehdä oikeita päätöksiä.

Terveisin,

Tämän kyseisen artikkelin Nita

PS.

Kannattaa aina tänne kirjoitellessa pitää mielessä, että kirjoitatte ihan oikeista ihmisistä, jotka saattavat jopa lukea kirjoituksianne.

Onneksi itse voin nykyään oikein hyvin enkä ahdistu pienestä, mutta kyllä tätä ketjua lukiessani mietin usean kommentin kohdalla, että kuinkakohan moni kehtaisi huudella samoja juttuja kasvotusten...

Kiitos, että jaksoit kirjoittaa ja täydentää ilman toimittajan väliintuloa. Minä kyllä kehtaisin sanoa asiani myös kasvotusten jos voisin. Olen tehnyt paljon töitä muotialalla ja tiedostan kuinka ja miten muotijutut saadan myytyä ihmisille, kun se olisi heidän oma halunsa ja tarpeensa ostaa itselleen asioita. Eikä se ole vain fyysinen tavara mikä on muotia. Puhumme miljardibisneksestä ja nyt siihen on mukaan tullut kirurgia ja siinähän ei rajaa ole mitä kaikkea voi leikellä vastaamaan sitä kuvaa mikä päässä on itsestään.

Kaikilla on kipupisteitä. Joillakin se on, että on ostettava 1500€ puhelin, jotta ei muka tulisi kiusatuksi ja kuuluu ryhmään. Jollain se on, että on saatava ne rinnat pois, ettei joku kommentoi seksuaalisävytteisesti bussissa. Kaikilla on joku ratkaisu ongelmiin ja monella se löytyy joko rahalla tai kirurgialla.

En tiedä tarvitseeko itseään edes kohdata syvemmältä. Ehkä se riittäisi, että oppii hyväksymään luonnonlait. Synnyit miksi synnyit ja joku nyt syntyy sitten erinäköisen vartalon kanssa, mitä aivot sanoo. Joku syntyy koiraksi, vaikka käyttäytyy kuin ihminen. Luonto on monimuotoinen ja me itse olemme keksineet sen, että niihin lokeroihin on itsensä saatava, koska niin muka on oltava. Miesaivot miesvartalon kanssa, naisaivot naisvartaloa kanssa, vaikka luonnon hienous on, että kaikenlaista mixiä ja matchia löytyy, kunhan vaan oppii arvostamaan sitä sen kanssa voi pärjätä oikein hyvin. Erilaisuus on rikkaus.

Jokainen meistä valitsee ennen syntymäänsä oman perheensä, synnyinmaansa, sukupuolensa jne. Mikään näistä ei tule ihmiselle ns. vahingossa tai väärin. Jokaisesta asiasta on tarkoitus oppia tässä elämässä jotain tai tasapainoittaa karmaa näillä valinnoilla. Jokainen meistä on joskus aikaisemmissa elämissään ollut orja ja joskus orjanomistaja, rikas tai köyhä. Yksi arvio siitä, miksi ihminen  haluaa vaihtaa sukupuoltaan on se, että edellinen elämä on eletty juurikin siinä vastakkaisessa sukupuolessa ja siellä on jäänyt joku asia kesken, se elämä on päättynyt traagisesti tai siitä elämästä on niin lyhyt aika, että ihminen tuntee edelleen voimakkaammin vetoa siihen sukupuoleen ja identifioituu nykyisessä elämässään jopa niin paljon siihen, että kokee syntyneensä "väärään sukupuoleen" ja haluaa korjata asian. Sitä en tiedä, olisko järkevämpää elää elämänsä siinä kehossa mihin on valinnut ennen syntymäänsä syntyä, vai oppia se opetus, mikä tuolla "väärään kehoon" syntymisellä on tässä nykyisessä elämässä.

Biologisesti homma ei ihan toimi noin. Miljardit siittiöt uivat kilpaa ja nopein voittaa. Sitten raskauden aikana voi tapahtua kaikenlaista. Voi tulla iskua, alkoholia, lääkettä, säteilyä tai liian vähän ruokaa tai sitten kaikkea hyvää. Voi tulla huono synnytys ja surkeat vanhemmat ja voi tulla huonot luokkakaverit ja hyväksikäyttävä naapuri. Nämä kaikki muokkaavat geenien lisäksi millainen ihmisestä tulee ja miten hän ajattelee. Asiat ovat monesti ihan vain sattumia.

Jossain joku kauan sitten keksi sielunvaellusteorian, jota ei missään ole aukottomasti todistettu. En tiedä onko se totta tai ei, mutta sen me tiedämme mitä raskauden aikaiset jutut voivat aiheuttaa, aika aukottomasti. Kuten myös mitä hormonit ja lääkkeet tai sähkösokki voivat tehdä aivoille ja ajattelulle.

Nyt pitää ymmärtää se seikka, että ennen syntymää sielu pystyy näkemään tulevan elämänsä ennalta ja asiat joita haluaa siinä tapahtuvan, suunnitellaan tapahtuvaksi. Myös kaikki raskauden, lapsuuden ja aikuisuuden aikana tapahtuvat negatiiviset asiat (tai positiiviset). Ei ole mitään sattumaa, jos esim. joudut liikenneonnettomuuteen 16-vuotiaana ja halvaannut kaulasta alaspäin. Tämän olet ihan suunnitellut ennalta tapahtuvaksi. Sielu voi myös ennen syntymäänsä tehdä toisen sielun kanssa sopimuksen, jossa suostuu auttamaan tätä toista sielua oppimaan jonkun tietyn oppiläksyn (esim. toinen sielu suostuu tämän toisen sielun raiskaamaksi, murhattavaksi tms.).

Mikä hörhö sinä oikein olet? Ei kukaan päätä/pysty päättämään etukäteen elämästään tai terveydestään, ennen kuin on syntynyt. Jos pystyisi, olisin päättänyt etten koskaan löydä av palstaa ja joudu lukemaan jotain näin typerää ja harhaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi puhutaan sukupuolen "korjaamisesta" kun tuohan on sukupuolen vaihtamista? Jos minä pukeutuisin naisten vaatteisiin ja kävisin tuon sukupuolen vaihdos prosessin läpin niin silloin minun sukupuoli vaihtuisi miehestä naiseksi. Näyttäisin sitten naiselta joten olisin silloin nainen. Toki ainoa asia on se etten kykene tulemaan raskaaksi mutta mikä minut silloin erottaisi naisesta? 

Korjata tai vaihtaa, luonnotonta silti.

Luonnotonta kyllä mutta mitä väliä sillä on nykymaailmassa mitä sukupuolta kukakin on? 

Vierailija kirjoitti:

Täältä ketjusta poistellaan täysin asiallisia kommentteja.

Setalaisilla pitää kiirettä 😏

Vierailija kirjoitti:

Juu kaikki eivät ihan ymmärrä minkä näköiseksi vanhemmiten muuttuu kun puhutaan nuorista. Jos nuorelle nätille tytölle näytettäisiin realistinen kuva miltä hän näyttää n.50v miehenä niin ehkä muuttaisi mielensä. Riittää kun huomaa kaljun ja kaljamahan..

niin tai kun niitä viimesiä haivenia takaraivolta etsii jotta saa kaljun peitettyä ja henkselit pitää hankkia jotta housut pysyy jalassa. Ei ne osaa tuollaista ajatella; minusta tulee sellainen feminiininen poika,niinkuin Nita sanoi.

Vierailija kirjoitti:

Koska miksi emme hyväksy, että luonto on tarkoittanut, että on olemassa myös ihmisiä, jotka ovat ns. eriparia ajatusten ja vartalon kanssa? Me laskemme sen sairaudeksi, joka pitää hoitaa ja korjata. Mutta se voisi ihan hyvin nyt vaan olla, että tällainenkin ilmiö löytyy ja sekin on ihan normaalia biologiaa. Kuten taudit, virukset tai kromosomipoikkeudet ovat. Kun miljardeja ihmisiä syntyy, niin erikoisjuttuja tulee väistämättä, eikä niitä kuuluu korjata vaan hyväksyä monimuotoisuuden ilmentymänä. Ne kun eivät ole suoranaisesti sairauksia, vaan poikkeamia.

Minusta tämä on hyvä näkökulma.

Chris owen katui myös kun muuttui miehen näköiseksi. Minulla on parikymppisen mieli ja näytän viisikymppiseltä,kertoi. Surullinen oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä ketjusta poistellaan täysin asiallisia kommentteja.

Setalaisilla pitää kiirettä 😏

Ihan yhtälailla palstalta poistuu viestejä valtavasti ukrainan sotaa koskevissa viestiketjuissa, kaikki väärät mielipiteet poistuu sieltä.

Jokainen on kuitenkin aina vastuussa omasta elämästään. Jos sukupuolen vaihtaa hormoni ja leikkaushoidoin toiseksi, luulisi kaikkien tajuavan, että se on aika peruuttamatonta jos esim. nakki napsaistaan. Ei se siihen takaisin kasva, eikä hermostoa / toimintoja saa palautettua takaisin.

Minusta nyt puuttuu kokonaan sellainen julkinen materiaali, että miten elämä on sujunut sukupuolenvaihdosleikkauksen jälkeen? Siis, jos on naiselle rakennettu penis, niin saako siitä oikeasti seksuaalista nautintoa tai jos mieheltä on napsaistu nakki, niin onko se värkki vielä seksuualisen nautinnon lähde?

Miten paljon mielenterveyteen vaikuttaa jatkossa, jos sukupuolikirurgiasta koituukin pitkäkestoisia terveysongelmia ja seksuaalisen nautinnon menetys?

Nopealla googletuksella Duodecim kertoo transsukupuolikirurgiasta. https://www.duodecimlehti.fi/duo12110  Olisi kiva tietää näitä leikkauksia kokeneiden aitoja kokemuksia? Onko niitä jossain? 

Vierailija kirjoitti:

Chris owen katui myös kun muuttui miehen näköiseksi. Minulla on parikymppisen mieli ja näytän viisikymppiseltä,kertoi. Surullinen oli.

Viisikymppinen Chris Owen oli surullinen, kun näytti viisikymppiseltä. Nyt äkkiä trans-ikähoitoihin ja kaksikymppisen henkkarit taskuun. Sillä se dysforia hoituu.

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Chris owen katui myös kun muuttui miehen näköiseksi. Minulla on parikymppisen mieli ja näytän viisikymppiseltä,kertoi. Surullinen oli.

Viisikymppinen Chris Owen oli surullinen, kun näytti viisikymppiseltä. Nyt äkkiä trans-ikähoitoihin ja kaksikymppisen henkkarit taskuun. Sillä se dysforia hoituu.

aivan niin kaikki ei pidä siitä miltä se ikä näyttää,viimeksi nuori kaunis nainen sen hyväksyy.

Luulin että yleisin tarina on se että transsukupuoliset eivät saa korjattua sukupuoltaan, koska heidän ajatellaan olevan mielenterveysongelmaisia.

Inhottavan kapeakatseista porukkaa koko foorumi täynnä, suorastaan koulukiusaajia. Menkää nyt vähän itseenne, sieltä omasta näkökulmasta on helppo ymmärtää ja selittää jotain toista ihmistä koskeva ilmiö. Ja vailla tippaakaan analyyttisyyttä.  "Transsukupuolisuus nyt vain on mielenterveysongelma, koska minä sen niin koen."

Minulla on tuttavapiirissäni hyvin heteronormatiiviseen pienen kaupungin perheeseen poika syntynyt lapsi, joka ei ikinä elämässään ole halunnut ilmentää olemuksellaan sellaisia asioita, joita me poikiin liitämme. Siitä lähtien kun lapsi oppi vähääkään itseilmaisua, ehkä 2-3 vuotiaasta lähtien, hän on vaatinut tyttöjen vaatteita, pitkiä hiuksia, kynsilakkaa & tyttöjen harrastuksia. On aina leikkinyt vain tyttöjen kanssa ym. Heteronormatiiviset vanhemmat eivät tähän todellakaan ole kannustaneet, äiti itseasiassa pitkään yritti kitkeä lapsestaan tätä pois, mutta onneksi edes isä (hyvin tyypillinen suomalainen mies ulkonäköineen, harrastuksineen ja ammatteineen) on aina hyväksynyt lapsen sellaisena kuin on. Nyt lapsi on elämäniloinen, itsevarma ja älykäs alakoululainen esiteini, jonka erityispiirteet on alettu koulussakin ottamaan huomioon. Ei mm. tarvitse esimerkiksi valita pukuhuonetta. Ulkopuoliset ihmiset luulevat häntä tytöksi. 

En siis toki vielä tiedä mitä lapsesta tulee, selvää on, että hän on sateenkaari-ihminen, sen kuulee jo puheen nuotista. Toki olisi varmasti helpompaa, jos hän vain sattuisi haluta olla homo, joka tykkää näyttää naiselta. Mutta onko se teistä keneltäkään pois, jos hän joskus haluaa korjata sukupuolensa, kun on selvästi jo taaperosta asti identifioitunut tytöksi. Ihan kuin se elämä erilaisena lapsena olisi muutenkaan helppoa, teidänlaisenne ennakkoluuloiset ja tuomitsevat ihmiset tuskin helpottavat tätä polkua yhtään.

Toki siitä voidaan keskustella mitä transsukupuolisuus on, ilmeisesti lääketiedekään ei sitä täysin osaa selittää. Voi olla mahdollista, että jonkinlainen mutaatio on jossain vaiheessa vaikka sikiöaikana käynyt.  Ja sitten te olette täällä tuomitsemassa kaikkia näitä mielenterveysongelmaisiksi. Totta varmasti on, että on jonkin verran tapauksia, joissa kadutaan päätöstään. Ja teinityttöjä hakeutuu jostain syystä tutkimuksiin paljon aiempaa enemmän ja tällaiset trendit on toki hyvä tiedostaa, hienoa että Yle puhuu näistäkin. Silti tuo kaikki ennakkoluuloisuus, nyt vähän empatiaa, translaki ei teidän kenenkään elämää muuta, mutta monelle sateenkaari-ihmiselle sen merkitys taas on suuri.

Täällä aiemmin puhuttiin uudelleensyntymästä, jos se vaihtoehto olisi mahdollinen, niin monelle teistä toivoisi seuraavaa kokemusta transihmisenä. Voisi hieman sielun silmät aueta empatialle muita kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

https://www.bbc.com/news/uk-62335665

Vissiin se klinikka UK:ssa, joka suljettiin.

Onhan se hieman hämmentävää miten etenkin nuorten tyttöjen kohdalla nuo määrät ovat kasvaneet valtavasti.

Somen bimbokulttuuri ja porno. Haluavat irtautua naiseudesta koska kokevat sen ahdistavana.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on kuitenkin aina vastuussa omasta elämästään. Jos sukupuolen vaihtaa hormoni ja leikkaushoidoin toiseksi, luulisi kaikkien tajuavan, että se on aika peruuttamatonta jos esim. nakki napsaistaan. Ei se siihen takaisin kasva, eikä hermostoa / toimintoja saa palautettua takaisin.

Minusta nyt puuttuu kokonaan sellainen julkinen materiaali, että miten elämä on sujunut sukupuolenvaihdosleikkauksen jälkeen? Siis, jos on naiselle rakennettu penis, niin saako siitä oikeasti seksuaalista nautintoa tai jos mieheltä on napsaistu nakki, niin onko se värkki vielä seksuualisen nautinnon lähde?

Miten paljon mielenterveyteen vaikuttaa jatkossa, jos sukupuolikirurgiasta koituukin pitkäkestoisia terveysongelmia ja seksuaalisen nautinnon menetys?

Nopealla googletuksella Duodecim kertoo transsukupuolikirurgiasta. https://www.duodecimlehti.fi/duo12110  Olisi kiva tietää näitä leikkauksia kokeneiden aitoja kokemuksia? Onko niitä jossain? 

Reddit sivustolla on useempi kanava aiheesta. Valitettavasti en äkkiseltään muista yhtäkään nimeltä mutta Googlella pitäisi löytyä. On aika karmaisevia tarinoita siellä.

Vierailija kirjoitti:

Avarakatseisia transideologian edustajat eivät ole. He eivät hyväksy dogmansa vastaisia faktoja. Radikaalifeminismin piirissähän on paljon transideologian vastustajia. Nimenomaan naisten oikeudet ovat uhattuna - ja lasten ja nuorten.

Ja homojen. Jotkut haluavat homolapsensa transitioitavan. >_<  Ja vaativat että lesbojen täytyy hyväksyä kumppanilta penis! Hullun hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei tehdä artikkeleja kaikista niistä jotka katuvat silikonirintojen ottamista? Tai polvileikkauksiaan? Pitäisikö nämä kieltää? Näiden leikkausten katumus prosentti on nimittäin huomattavasti korkeampi kuin sukupuolenkorjauksen tehneiden. 

Se että nainen ottaa silikonirinnat ei ole hänelle niin järkyttävä ja koko loppuelämään vaikuttava muutos kuin sukupuolenkorjaus. Tuokin tyttö on leikannut rintansa kokonaan pois ja ääni on pysyvästi matala kuin pojalla.

Minusta on vaarallista että tätä sukupuolenkorjausta nykyään oikein hieroraan teinien naamaan, kun kyse on niin isosta ja peruuttamattomasta leikkauksesta.

Sen sijaan että annetaan jotain ideoita miksi teini ei ole hyvä omana itsenään, pitäisi keskittymään auttamaan lisäämään sitä rakkautta itseään kohtaan _sellaisena kuin on_. Etkö koskaan tykännyt nukkeleikeistä? Olitko ulkopuolinen muiden tyttöjen jutellessa meikeistä? Inhoatko pitkiä hiuksia ja mekkoja?

Ei se mitään! Sinä olet sinä, omanlaisesi ihminen ja nainen, sinun ei tarvitse olla mitään muiden ennalta määrittämää. Maailma on täynnä maskuliinisempia naisia ja feminiinisimpiä miehiä, onnellisena omassa kehossaan, tehden niitä asioita mistä itse pitävät. Sukupuolielimet ei määritä kiinnostuksenkohteita tai persoonaa.

Laitoin lainausmerkkeihin maskuliinisuuden ja feminiinisyyden, mutta ne eivät tallentuneet tuohon. Haluan lisätä, että lyhyttukkainen jääkiekkoileva nainen voi myös olla todella naisellinen nainen omalla tavallaan, jos haluaa ja on. Tai sitten pitkätukkainen laittautuva mekkoja käyttävä nainen voi olla joiltain piirteitään miehinen, jos halutaan jaotella jotkut piirteet naisellisiksi tai miehisiksi.

Muuten hyvä, mutta särähtää tuo "naisellinen omalla tavallaan". Miksei vaan voi sanoa, että "on naisellinen"? Sinä luot tuolla lauseella mielikuvan, että lyhyttukkainen jääkiekkoilija ei ole oikeastaan naisellinen, vaan ainoastaan omalla tavallaan. Jos halutaan tuollainen erittely, niin myös pitkätukkaisista ja kukkamekkoisista, balettia harrastavista naisista pitää sanoa, että ovat naisellisia omalla tavallaan.  

"On aina leikkinyt vain tyttöjen kanssa ym."

Huutista! Tämäkö myös lasketaan, että Pentti nyt haluaakin olla tyttö?

Lapsena leikin minäkin ennemmin poikien kanssa, kasasin niitä Lego monstereita yms, mutta ihan nainen olen ja naiselliseksi tulin. Ei kiinnostus määritä ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Inhottavan kapeakatseista porukkaa koko foorumi täynnä, suorastaan koulukiusaajia. Menkää nyt vähän itseenne, sieltä omasta näkökulmasta on helppo ymmärtää ja selittää jotain toista ihmistä koskeva ilmiö. Ja vailla tippaakaan analyyttisyyttä.  "Transsukupuolisuus nyt vain on mielenterveysongelma, koska minä sen niin koen."

Minulla on tuttavapiirissäni hyvin heteronormatiiviseen pienen kaupungin perheeseen poika syntynyt lapsi, joka ei ikinä elämässään ole halunnut ilmentää olemuksellaan sellaisia asioita, joita me poikiin liitämme. Siitä lähtien kun lapsi oppi vähääkään itseilmaisua, ehkä 2-3 vuotiaasta lähtien, hän on vaatinut tyttöjen vaatteita, pitkiä hiuksia, kynsilakkaa & tyttöjen harrastuksia. On aina leikkinyt vain tyttöjen kanssa ym. Heteronormatiiviset vanhemmat eivät tähän todellakaan ole kannustaneet, äiti itseasiassa pitkään yritti kitkeä lapsestaan tätä pois, mutta onneksi edes isä (hyvin tyypillinen suomalainen mies ulkonäköineen, harrastuksineen ja ammatteineen) on aina hyväksynyt lapsen sellaisena kuin on. Nyt lapsi on elämäniloinen, itsevarma ja älykäs alakoululainen esiteini, jonka erityispiirteet on alettu koulussakin ottamaan huomioon. Ei mm. tarvitse esimerkiksi valita pukuhuonetta. Ulkopuoliset ihmiset luulevat häntä tytöksi. 

En siis toki vielä tiedä mitä lapsesta tulee, selvää on, että hän on sateenkaari-ihminen, sen kuulee jo puheen nuotista. Toki olisi varmasti helpompaa, jos hän vain sattuisi haluta olla homo, joka tykkää näyttää naiselta. Mutta onko se teistä keneltäkään pois, jos hän joskus haluaa korjata sukupuolensa, kun on selvästi jo taaperosta asti identifioitunut tytöksi. Ihan kuin se elämä erilaisena lapsena olisi muutenkaan helppoa, teidänlaisenne ennakkoluuloiset ja tuomitsevat ihmiset tuskin helpottavat tätä polkua yhtään.

Toki siitä voidaan keskustella mitä transsukupuolisuus on, ilmeisesti lääketiedekään ei sitä täysin osaa selittää. Voi olla mahdollista, että jonkinlainen mutaatio on jossain vaiheessa vaikka sikiöaikana käynyt.  Ja sitten te olette täällä tuomitsemassa kaikkia näitä mielenterveysongelmaisiksi. Totta varmasti on, että on jonkin verran tapauksia, joissa kadutaan päätöstään. Ja teinityttöjä hakeutuu jostain syystä tutkimuksiin paljon aiempaa enemmän ja tällaiset trendit on toki hyvä tiedostaa, hienoa että Yle puhuu näistäkin. Silti tuo kaikki ennakkoluuloisuus, nyt vähän empatiaa, translaki ei teidän kenenkään elämää muuta, mutta monelle sateenkaari-ihmiselle sen merkitys taas on suuri.

Täällä aiemmin puhuttiin uudelleensyntymästä, jos se vaihtoehto olisi mahdollinen, niin monelle teistä toivoisi seuraavaa kokemusta transihmisenä. Voisi hieman sielun silmät aueta empatialle muita kohtaan. 

Mutta mitä vikaa tässä lapsessa sitten on? Ei minusta mitään. Hän on ihan täydellinen sellaisena kuin on syntynyt. Hän on ehkä erilainen kuin 99% muista, mutta silti on hän ihan normaali. Mutta mitkä ovat mahdollisuudet oman kehollisen identiteetin ymmärtämiseen, jos toinen porukka painostaa / psyykkaa leikkauksiin ja höpisee transsukupuolisuuden normeista ja arvuuttelee onko hän kukko vai kana? Miksei hän voi olla vain ihminen, siis ihan normi-ihminen, juuri siinä ruumissa ja identiteetissä kuin hän on ja antaa hänen kasvaa sellaiseksi kuin hän haluaa? Miten ulkopuolinen voi etukäteen määrittää ennen kasvuprosessin päättymistä, että millainen hänestä tulee?  Mitä jos hän onkin ihan omana itsenään normaali, kokee aikanaan tervettä seksuaalista nautintoa sopivan partnerin kanssa?  Ei minusta seksuaalinen/sukupuolinen erityispiirre välttämättä edes tarvitse kategorioita, se on ihan luonnollista meille ihmisille. Mitä jos hän vaan on ihan ihminen kaikkine piirteineen ja ominaisuuksineen? Miksi ulkopuolisten pitää hänet pitää lokeroida johonkin sateenkaarijoukkoon tai pyrkiä "korjaamaan"?