Lue keskustelun säännöt.
Yle: 27-vuotias Nita katuu sukupuolensa korjaamista mieheksi
02.02.2023 |
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/12/08/27-vuotias-nita-katuu-sukupuol…
"27-vuotias Nita kokee, että hänen mielenterveysongelmiaan ei otettu huomioon ennen sukupuolenkorjausprosessin aloittamista."
Yle: 27-vuotias Nita katuu sukupuolensa korjaamista mieheksi
Kommentit (775)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä alakulttuurifoorumilla on näitä sukupuolifriikkejä, jotka kirjoittavat aika avoimesti henkilökohtaisestakin elämästään, ja joka ikisellä on liuta mielenterveysongelmia: vuosikausia jatkunutta masennusta, ahdistusta, itsetuhoisuutta, uupumusta, väsymystä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja jännittämistä, paniikkihäiriötä ja vaikka mitä. Lisäksi on Asperger- ja adhd-diagnooseja ja päihdeongelmia. Eivätkä näytä ongelmat helpottaneen, vaikka transitioprosessi on käytynä tai aloitettu jo kauan sitten.
Yksi huomio, jonka olen tehnyt, on että usein transihmiset eivät ulkonäöltään vastaa yleisiä viehättävyysihanteita. Monella on ylipainoa, toisaalta miehissä voi olla hyvin laihoja, ruipelomaisia miehiä. Varmaan siinä sitten tulee kriisi, kun vertaa itseään ihannenaisiin tai -miehiin ja tajuaa, ettei omasta pottunokasta saa koskaan Instagram-mallien muottiin sopivaa.
Itse tunsin kymmenisen vuotta sitten lukiossa ollessani erään alipainoisen miehenalun, joka usein sanoi haluavansa muuttaa sukupuolensa naiseksi, koska laihana naisena häntä arvostettaisiin ihan eri tavalla kuin laihana miehenä. Näin hänet juuri ennen joulua eikä onneksi ole ajatustaan toteuttanut. Meni kuulemma ajan kanssa ohi kun tuli sinuiksi kroppansa kanssa ja liikunnan aloittamisen myötä tuli myös vähän massaa vartaloon.
Surullinen tarina, ja niin tosi. Eivät transaktivistit tosiaan mitään kukkasia ole, mutta aivan erityisesti heistä välittyy jatkuvassa trauma-/stressireaktiossa olevan ihmisen olotila. Tällainen ihminen on myös tottunut siihen, että kaikki normaali vuorovaikuttaminen on konfliktinhakuista, kärkästä ja liioittelevaa. Voi olla, että osa ei edes tiedä, että osa ihmisistä ei suinkaan ole jatkuvassa taistele tai pakene -tilassa.
Todella osuva kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tätä jo linkattu, mutta Samettiorkidean tarina on kans kuuntelemisen arvoinen. Transitioitui myös naisesta mieheksi ja takaisin. Ei edes tiennyt, että mitä häneltä tarkkaanottaen poistetaan leikkauksessa ja että siinä todellakin voi paskoa oman kehonsa loppuiäkseen... ja niin tapahtuikin. Transitioon lähdettiin ihan liian heppoisin perustein ja tutkimuksin. https://www.youtube.com/watch?v=JWzcu2vzB_Q
En katsonut videota, mutta tuntuu uskomattomalta, ettei joku muka oikeasti olisi kiinnostunut ottamaan etukäteen selvää mitä sukupuolenvaihdosleikkaukset käytännössä tarkoittaa, kun kerran siihen prosessiin lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä tuo jonkun sepostus siitä että "me kaikki valitsemme perheemme ennen syntymää" on :DD Joo, varmaan suorastaan intoa piukuen joku valitsee syntyä crack-yh:n lapseksi. Tai jonnekin Namibiaan kylään, jossa sisarukset jo valmiiksi tappelevat keskenään siitä, kuka tänään ehtii saada ravinnoksi sen päivän sontakuoriaisen. Jotain valoja päälle, please...
No tuon teorian mukaan (en osaa ottaa toki siihen kantaa onko se totta vai ei) valitset sen huonon elämän sen oppiläksyn takia, mitä tämä elämä tarjoaa. Tämä jollain tapaa puhdistaa sielua tms.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä tuo jonkun sepostus siitä että "me kaikki valitsemme perheemme ennen syntymää" on :DD Joo, varmaan suorastaan intoa piukuen joku valitsee syntyä crack-yh:n lapseksi. Tai jonnekin Namibiaan kylään, jossa sisarukset jo valmiiksi tappelevat keskenään siitä, kuka tänään ehtii saada ravinnoksi sen päivän sontakuoriaisen. Jotain valoja päälle, please...
Eri. Jos minä olisin saanut valita, en todellakaan olisi syntynyt kuudenneksi lapseksi köyhään perheeseen, jossa viina virtasi. Olisin syntynyt vanhaan varakkaaseen sukuun, olisin oppinut ratsastamaan ja käyttäytymään ylhäisesti jo nuorena. Ei kukaan kysynyt mitään, ja tässä sitä ollaan. Itse olisin valinnut Wahlroosin suvun, Björnin lapsena olisin taaskin saanut ihan kivasti ennakkoperintöä ja oppinut sijoittamaan. Mutta ei. Risoo.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vasta alkusoittoa. Britanniassa on jo suljettu kaikki näitä operaatioita tekevät klinikat ja katuvia on jo tuhansia, joka on prosentuaalisesti suuri osa näistä entisistä asiakkaista.
Nämä katuvat ovat järjestäen 25-30v.
Tästä mikä tahansa järkevä kansakunta tekisi johtopäätöksen, että alle 30 vuotiaille näitä toimenpiteitä ei saisi tehdä lainkaan.
Usein ihminen on tuohon ikähaarukkaan asti kovin ideologinen ja alkaa vasta ymmärtämään maailmaa useasta eri näkökantista saavuttaessaan tuon 25-30v.Älkää tehkö itsellenne mitään peruuttamatonta ennen kuin ymmärrätte maailmasta jotain.
Älä valehtele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen luullut, että "kaikki" teinitytöt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ehkä, kokevat murrosiässä ahdistusta kehostaan, eivät tunnista itseään peilikuvastaan, kokevat olevansa uniikkeja lumihiutaleita eivätkä tavisnaisia, koska eivät ole kiinnostuneita kynsilakasta ja mekkoihin pukeutumisesta. Nuoren mustavalkoisella ajattelumaailmalla tulkittuna se tietenkin meinaa, että mitäs jos olenkin mies. Kun kerran kaikki "oikeat" naiset puhuvat kynsilakoista.
Tuollaista se oli 80-luvullakin kun itse olin poikatyttö ja balettia tanssiva, ruipeloa kehoani vihaava teinityttö ja toivoin että olisin poika, olisin varmaan automaattisesti vahvempi ja lihaksikkaampi, enkä niin epämuodostunut (miksikä silloin itseni tunsin).
Ja kaveriporukassani oli just näitä toisia samanlaisia, puihin kiipeileviä ja mopoista kiinnostuneita tyttöjä.Nykyaikana noiden perus-ahdistuksenaiheuttajien päälle tulee vielä some tyrkyttämä yberkieroutunut naiskuva joka pyörii milloin perseen, milloin huulifillereiden ympärillä.
Alaikäraja näille transitioille pitäisi oikeasti olla siinä lähempänä 30 ikävuotta.
Minulla oli teininä tällainen "kokeiluvaihe", kun vasta etsin itseäni. Innostuin tietystä tyylistä muiden ikäisteni se innoittamana ja tyylini oli hyvin maskuliininen sen pari vuotta. Välillä jopa koin ahdistusta muodoistani ja tein kaikille selväksi, että mekkoa en juhliin päälleni laita, ja jos menopelin saan niin sen on oltava kevari eikä skootteri kuten muilla tytöillä (teinikapina) :D
Tuo vaihe oli tosiaan ohimenevä ja sen mentyä ohi olen oppinut nauttimaan naiseudesta ja niistä jopa stereotypisistä naiseellisuuteen liitettävistä asioista. Olisin toki myös voinut jäädä siihen teinivuosien tyyliin ja silti kasvaa naiseksi ja nauttia siitä omalla, ei ehkä sillä stereotyyppisimmällä tavalla.
Onneksi joku aikuinen tai ylipäätään yhtään kukaan ei alkanut minulle tuolloin 10 vuotta sitten tyrkyttämään mitään sukupuolenkorjauksia. Siis silloin, kun olin herkimmässä iässä ja altis kaikille vaikutteille ja paineelle. Nykyään varmasti katuisin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vasta alkusoittoa. Britanniassa on jo suljettu kaikki näitä operaatioita tekevät klinikat ja katuvia on jo tuhansia, joka on prosentuaalisesti suuri osa näistä entisistä asiakkaista.
Nämä katuvat ovat järjestäen 25-30v.
Tästä mikä tahansa järkevä kansakunta tekisi johtopäätöksen, että alle 30 vuotiaille näitä toimenpiteitä ei saisi tehdä lainkaan.
Usein ihminen on tuohon ikähaarukkaan asti kovin ideologinen ja alkaa vasta ymmärtämään maailmaa useasta eri näkökantista saavuttaessaan tuon 25-30v.Älkää tehkö itsellenne mitään peruuttamatonta ennen kuin ymmärrätte maailmasta jotain.
Aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti.. eikös se ihmisen seksuaalisuus liitetty jotenkin aivoihin tai niiden rakenteeseen tms.? Naisen aivot, miehen aivot? Olenko ymmärtänyt väärin? Pitäisi ottaa huomioon, jos näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen luullut, että "kaikki" teinitytöt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ehkä, kokevat murrosiässä ahdistusta kehostaan, eivät tunnista itseään peilikuvastaan, kokevat olevansa uniikkeja lumihiutaleita eivätkä tavisnaisia, koska eivät ole kiinnostuneita kynsilakasta ja mekkoihin pukeutumisesta. Nuoren mustavalkoisella ajattelumaailmalla tulkittuna se tietenkin meinaa, että mitäs jos olenkin mies. Kun kerran kaikki "oikeat" naiset puhuvat kynsilakoista.
Tuollaista se oli 80-luvullakin kun itse olin poikatyttö ja balettia tanssiva, ruipeloa kehoani vihaava teinityttö ja toivoin että olisin poika, olisin varmaan automaattisesti vahvempi ja lihaksikkaampi, enkä niin epämuodostunut (miksikä silloin itseni tunsin).
Ja kaveriporukassani oli just näitä toisia samanlaisia, puihin kiipeileviä ja mopoista kiinnostuneita tyttöjä.Nykyaikana noiden perus-ahdistuksenaiheuttajien päälle tulee vielä some tyrkyttämä yberkieroutunut naiskuva joka pyörii milloin perseen, milloin huulifillereiden ympärillä.
Alaikäraja näille transitioille pitäisi oikeasti olla siinä lähempänä 30 ikävuotta.
Minulla oli teininä tällainen "kokeiluvaihe", kun vasta etsin itseäni. Innostuin tietystä tyylistä muiden ikäisteni se innoittamana ja tyylini oli hyvin maskuliininen sen pari vuotta. Välillä jopa koin ahdistusta muodoistani ja tein kaikille selväksi, että mekkoa en juhliin päälleni laita, ja jos menopelin saan niin sen on oltava kevari eikä skootteri kuten muilla tytöillä (teinikapina) :D
Tuo vaihe oli tosiaan ohimenevä ja sen mentyä ohi olen oppinut nauttimaan naiseudesta ja niistä jopa stereotypisistä naiseellisuuteen liitettävistä asioista. Olisin toki myös voinut jäädä siihen teinivuosien tyyliin ja silti kasvaa naiseksi ja nauttia siitä omalla, ei ehkä sillä stereotyyppisimmällä tavalla.
Onneksi joku aikuinen tai ylipäätään yhtään kukaan ei alkanut minulle tuolloin 10 vuotta sitten tyrkyttämään mitään sukupuolenkorjauksia. Siis silloin, kun olin herkimmässä iässä ja altis kaikille vaikutteille ja paineelle. Nykyään varmasti katuisin.
Tuskinpa ne on kuitenkaan lääkäreitä tai hoitajia, jotka sukupuolenkorjausleikkauksia kenellekään tuputtaa, eli aivan kuten esimerkkitapauksessakin ne vaikutteet ja tyrkyttäminen tulee ihan muualta.
Vierailija kirjoitti:
4 vuotta wanha juttu.
Niin, nykyään tuollaista ei enää voisi julkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän kanssa yhden kolmikymppisen naisen, jolla on 2 lasta, joka lapsena ja varhaisteininä halusi olla hyvin poikamainen ja häntä piti kutsua myös poikamaisella lempinimellä. Murrosiässä tuo vaihe meni ohi. Tarkemmin en taustoja tunne, kuin että hän sai aina olla sellainen kuin oli.
Vierailija kirjoitti:
Olen omasta mielestäni varsin avarakatseinen, mutta jotenkin minustakin alkaa tuntua siltä, että tämä homma lähtee aivan käsistä. Eniten häiritsee suhtautuminen naisiin. Transnaisia katsellessa näyttää siltä, että naiset ovat pelkästään minimekkoihin pukeutuvia ja ylimeikkaavia kanoja. En itse naisena koe tuollaista naiseuden ilmentämistä omakseni lainkaan, mutta ilmeisesti olen vääränlainen nainen. En ihmettele yhtään, että tämä aiheuttaa ketjureaktion, kun varsinkin kasvuiässä olevat tytöt huomaavat, etteivät mahdu koko ajan kapeutuvaan naisen rooliin, joka on kaiken lisäksi keskittynyt pelkkään ulkonäköön.
Naisten turvalliset tilat on menetetty. Kahden tytön äitinä tekee pahaa nähdä tämä muutos.
Älä muuta sano.
Sain yhteen ketjuun tästä kommentista alapeukkuja näiltä transhenkilöiltä, mutta faktahan tämä on.
Transnaisilla on väärä käsitys naisen ulkonäköstä. Isoja kauneusleikkauksia käyvät, jolloin näyttävät luonnottomilta. Berbessä brassaukset, rinnat suurinta mahdollista kokoa, poskipäät kohotettu taivaisiin ja järkyttävät ankkahuulet. Övereissä meikeissä mennään päivittäin minimekoissa.
Ei näillä ole mitään käsitystä miltä nainen todellisuudessa näyttää kaiken tuon takana. Onko näillä joku tietty mieltymys ollut miehenä, vääristynyt sellainen? Vai eikö ego anna periksi näyttää "tavikselta"? Kyllä luonnollinen nainen on paljon kauniimpi, arkimeikki hienompi kuin se, että olet juuri uinut maalipurkissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasivathan kaikki Yleä vihervasemmistosuvakkimädätyksestä mölyävät, että tämäkin ohjelma on sieltä lähtöisin.
MV-hönkäyksiltä ja muilta vastaavilta "tietolähteiltä" vastaavia näkökulmanvaihdoksia odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän kanssa yhden kolmikymppisen naisen, jolla on 2 lasta, joka lapsena ja varhaisteininä halusi olla hyvin poikamainen ja häntä piti kutsua myös poikamaisella lempinimellä. Murrosiässä tuo vaihe meni ohi. Tarkemmin en taustoja tunne, kuin että hän sai aina olla sellainen kuin oli.
Mulla teininä sama vaihe. Leikkautin hiukseni 14-vuotiaana tosi lyhyiksi ja pukeuduin poikamaisesti, en pystynyt pitämään ollenkaan vaatteita jotka korostivat ja muistuttivat naiseudesta. Poikamaista lempinimeä minulla ei ollut, mutta haaveilin että joku päivä kävisin korjausleikkauksessa.
Kun ikä alkoi lähestyä 18 vuotta, alkoi naisellisempiin vaatteisiin ja naisellisuuden korostamiseen kiinnostus lisääntyä, ja olinkin tuossa vaiheessa kasvattanut lyhyiksi leikattuja hiuksiani parin vuoden ajan jo. Olen pian 30 ja ylpeästi nainen. Ei ole korjausleikkaukset käyneet mielessä sitten teinivuosien.
Teininä muutoinkin tapahtuu muutoksia, tunteiden heittelyä ja epävarmuutta itsessään, joten en yhtään ihmettele että etsii itseään ja paikkaansa eri ajatuksin. Kyllä tämä laki mahdollistaa sen, että ihmiset (mahdollisesti) siinä hetken tilassa tekevät sellaisia päätöksiä jotka sitten kaduttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nita on hyvä esimerkki, mitä tämä laki tekee tulevaisuudessa. Ennestään mielenterveysongelmista kärsivät hakevat "apua" sukupuolenvaihdoksesta, joka ei ollutkaan hyvä vaihtoehto.
Tällaisilta tapauksilta pitäisi evätä mt-palvelut kokonaan. Meillä on muutoinkin pitkät jonot apua haluaville, eikä niitä jonoja tai resursseja pidä tuhlata näihin, jotka eivät ajattele asioita pidemmälle.
Miksi puhutaan sukupuolen "korjaamisesta" kun tuohan on sukupuolen vaihtamista? Jos minä pukeutuisin naisten vaatteisiin ja kävisin tuon sukupuolen vaihdos prosessin läpin niin silloin minun sukupuoli vaihtuisi miehestä naiseksi. Näyttäisin sitten naiselta joten olisin silloin nainen. Toki ainoa asia on se etten kykene tulemaan raskaaksi mutta mikä minut silloin erottaisi naisesta?
Vierailija kirjoitti:
Neljä vuotta vanhoja juttuja linkitetään. Hyvin on ostettu Amerikan oikeiston viimeisin helppo maalituskohde.
Ilmiannettu.
ALAS VASEMMISTO! 🖕🖕🖕🖕🖕🖕🖕🖕🖕🖕🖕🖕🖕🖕🖕🖕🖕🖕🖕🖕
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä? Oma päätös, omat seuraukset. Vastaa itse elämästään ja tekemistään valinnoista.
Sitä väliä, että ensin se hoidattaa vehkeitään toisenlaiseksi ja sen jälkeen alkaa katumaan ja jälleen hoidattaa niitä takaisin, SINUNKIN VERORAHOILLA.
Ihan vaan tiedoksi kaikille, että harva katuja haluaa mitään kirurgisia toimenpiteitä takaisin alkuperäiseen suuntaan. Ne kun ovat riskialttiita ja yleensä se katumusta aiheuttanut leikkaus (tai leikkaukset) on ollut niin traumaattinen kokemus. Useimmat katujat kokevat ettei olisi ikinä pitänyt lähteä kehoa muuttamaan eivätkä halua enää lisää operaatioita - ei verorahoilla eikä omilla. Poikkeuksiakin toki joukosta löytyy.
Tiedoksi myös se, että vaginoplastiat ja falloplastiat eli nää varsinaiset sukupuolielinleikkaukset ovat transihmiset keskuudessa melko harvinaisia, koska ne ovat niin riskialttiita ja isoja operaatioita. Useimmiten naisesta-mieheksi-transihmisiltä poistetaan vain rinnat, kohtu ja munasarjat, mutta mitään feikkipenistä ei rakenneta kuin harvoille. Miehestä-naiseksi-prosessissa operaatioita ehkä tehdään vähän enemmän, mutta en muista mitkä kaikki saa julkiselta. Julkisella puolella ainakin aatamin omenaa voidaan höylätä pienemmäksi, ihokarvoja poistaa laaserilla ja poistaa kivekset testosteronia tuottamasta. Transnaisten rintaimplanttien yleisyydestä en tiedä, mutta estrogeenilääkityksen seurauksena miehelle kasvaa pienet rinnat, joten monet ei koe tarvitsevansa lisäksi implantteja.
Jos olette huolissamme VERORAHOISTA ja niiden käytöstä, kampanjoikaa ahkerasti toimivamman psykiatrisen hoitojärjestelmän ja helpomman terapiaan pääsyn puolesta!
Lisättäköön vielä, että en syyttele minua hoitaneita lääkäreitä enkä ketään muutakaan omaa vastuutani pakoillen vaan ymmärrän tämän kokonaisuuden monimutkaisuuden sekä haastavuuden. Transpolien lääkärit ovat tosi vaikeassa tilanteessa, jossa painostusta tulee monesta eri suunnasta. Prosessiin lähtevät nuoret ovat niin vakuuttuneita sukupuolenkorjauksen välttämättömyydestä etteivät he ole avoimia kyseenalaistamaan itseään tai harkitsemaan muita vaihtoehtoja. Tämä ehdottomuus on osittain jotain mitä transyhteisön sisälle kuplautuminen lietsoo, mutta osittain on kyse myös siitä, että ihmisen on tosi työlästä ja kivuliasta kohdata omien kipujensa juuri syitä tai ylipäätään kyseenalaistaa itseään. Eikä ketään voi pakottaa kohtaamaan omaa itseään syvemmin. Ihminen pystyy katsomaan omaa itseään, menneisyyttään, traumojaan ja motiivejaan kunnolla vasta kun on aidosti itse siihen valmis. Ihmisen pakottaminen kohti omia traumojaan vain vahvistaa psyykeen defensejä.
Toivoisin, että keskustelu aiheen ympärillä muuttuisi puolin ja toisin vähemmän mustavalkoiseksi ja enemmän empaattiseksi, jolloin nuorilla (ja miksei aikuisillekin) olisi enemmän tilaa kuulostella sisintään ja tehdä oikeita päätöksiä.
Terveisin,
Tämän kyseisen artikkelin NitaPS.
Kannattaa aina tänne kirjoitellessa pitää mielessä, että kirjoitatte ihan oikeista ihmisistä, jotka saattavat jopa lukea kirjoituksianne.Onneksi itse voin nykyään oikein hyvin enkä ahdistu pienestä, mutta kyllä tätä ketjua lukiessani mietin usean kommentin kohdalla, että kuinkakohan moni kehtaisi huudella samoja juttuja kasvotusten...
Eri mutta nyt oli todella osuva ja fiksu vastaus. Nita, toivon sinulle pelkkää hyvää elämääsi ja olit rohkea kun kerroit ylelle kokemuksistasi.
Nuorten kannattaa ottaa oma vastuu vaihdoksista myös, koska ei ole niin varmaa keinoa tunnistaa kenellä se johtuu mistäkin. Myöhemmin monien leikkausten jälkeen, ei ole mitään tehtävissä, paitsi lisää kivuliaita leikkauksia? Ei ole sellaista ammattilaista joka 100% varmasti tunnistaa eri tapaukset, ihan varoituksena vaan pakko sanoa. Nuorena joillakin kehonkuva ja itsetunto on erilainen kuin myöhemmin. Ja monesta paikasta manipuloidaan jonkinlaiseksi. Alkoholi, savut ja osa synteettisistä valmisteista, vaikuttaa myös ajatteluun joillakin. On esikuvia ja vaikuttajia. Pitää olla tarkkana, pitää yhteys todelliseen itseen.
Juu kaikki eivät ihan ymmärrä minkä näköiseksi vanhemmiten muuttuu kun puhutaan nuorista. Jos nuorelle nätille tytölle näytettäisiin realistinen kuva miltä hän näyttää n.50v miehenä niin ehkä muuttaisi mielensä. Riittää kun huomaa kaljun ja kaljamahan..
Asetelma menee jotakuinkin näin:
No kyllähän nyt lapsi voi päättää sosiaalisesta sukupuolestaan. > No kyllähän nyt lapsi osaa päättää fyysisestä sukupuolestaan, kun kerran oli kypsä päättämään sosiaalisestakin. > Kyllähän lapsi nyt voi päättää muistakin merkittävästi itseään koskevista asioista, kun tuo sukupuolikin sujahti niin hyvin. > ... > No kyllähän nyt lapsi voi päättää suostua seksiin aikuisen kanssa. Mikä sinä olet, ikäfoobikkoko?