Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Reissailuhalujen eriparisuus parisuhteessa. Miten teillä asia ratkaistaan?
01.02.2023 |
Entä lähteekö puoliso "pää kolmantena jalkana" kavereiden kanssa reissuun, mutta sinun kanssasi onkin huomattavasti nihkeämpää lähteä?
Meillä on puolison reissaamisinto ollut aina nihkeämpää kuin mulla. Nuorempana kyllä lähti oitis matkaan jos joku ystävä sattui pyytämään. Mutta minä saan suurinpiirtein anella häntä lähes joka kerta kanssani matkoille. Ensireaktio on hänellä AINA, poikkeuksetta: "Ei", kun ehdotan jotain.
Ja minä loukkaannun kerta toisensa jälkeen, kunnes sitten hän höllää asennettaan ja matkalle saatetaan lähteä, yleensä lähdetäänkin. Ja joka kerta hän viihtyy siellä kuitenkin ja nauttii matkasta. Siis ihan höhlää mun mielestä. Joskus lähden sitten yksin tai ystävän kanssa, mutta ulkomaille ystävällä ei ole mahdollisuuksia lähteä enkä ole vielä tohtinut yksin lähteä. Ja mähän voisin lähteä vaikka joka viikonloppu jonnekin, lapsetkin ovat jo omillaan.
Tää on kyllä niin veemäistä, miten teillä muilla?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kaikkialla te olette yksin matkailleet?
Ap
Joka puolella Eurooppaa, parilla Afrikan safarilla, Aasiassa eri puolilla, Perussa, Argentiinassa, Chilessä, Kuubassa, väli-Amerikan maissa.
Voi että! Te olette kyllä rohkeita!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reissattiin kyllä vuosien varrella mieheni kanssa ulkomailla 1-2 kertaa vuodessa (lentämällä) ja lapsen syntymän jälkeen myös perheenä. Yhdessä 28 vuotta. Joitakin reissuja myös siskoni kanssa ja viimeisin reissu joulukuussa 2019. Sitten tuli korona ja reissut jäi. Yritin kyllä miestäni houkutella reissuun alkuvuodesta 2022 ja sitten kesällä 2023, mutta ei innostunut ...... syykin sitten selvisi, halusi erota yhteisen 28 vuoden jälkeen.
Itselläni on hirveä matkakuume, hemmetin huono kielipää ja kyllä minusta on ihana reissata toisen ihmisen kanssa ja jakaa sitä kokemusta. Täytän tänä vuonna 50v ja suunniteltiin ystäväni kanssa reissua kesäksi, mutta ystäväni mieskin halusi lähteä ja reissu muuttui siten, että lähdetään nelistään juhlistamaan meidän kaikkien 50v päivää. No, sain eilen tietää että ystäväni + Hänen mies varasivat reissun ja lähtevät kaksisteen. Ymmärrän sen hyvin, mutta kyllä kirpaisi.
Ehkä minun elämäni reissut on reissattu.Eikä, tympeä tilanne. Mäkin olen miettinyt syytä miehen matkustushaluttomuudelle ja joskus on käynyt mielessä että eikö vain tahdo suunnitella asioita MINUN kanssani niin pitkälle että varaisi matkan jonnekin vuoden päähän....On kyllä aina ollut tuollainen samanlainen, joten tuskin siitä on kyse. No, kaikkea sitä mielessä käy.
Ap
Veikkaan, että mies ei vaan jaksa sitä vuoden kestävää vuohotusta. Siksi sanoo heti ei, mutta suostuu myöhemmin.
Luultavasti näin se on. :)
Ap
Eli ratkaisu ongelmaan: Sinä suunnittelet matkat ihan hissukseen ja annat miehen valmistautua omalla tavallaan. Etkä loukkaannu siitä, että mies ei hössötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...
Jotenkin kokee enemmän, vaikkei mitään elämyksiä hakisikaan.
....Niin jäänyt mieleen kun työreissulla yksinäni tuijotan Eiffeliä ja mietin että olispa kiva kun olisi joku vieressä jonka kanssa jakaa ihmetys.
Ja itse kaipasin lapsen kanssa reissatessa toista aikuista joka välillä huolehtisi perään katsomisesta ja suunnittelisi aikatauluja (sama se on kotonakin, kaikki se metatyö). No lapsi kasvaa, mutta ei siitä vielä ole varaamaan lippuja ja suunnittelemaan päiväohjelmalle minkäänlaista runkoa. Ja kyllä, reissussa on myös päiv(i)ä kun katsotaan mihin nenä sattuu näyttämään, mutta toisia nähtävyyksiä pitää vähän aikatauluttaa.
-20-
Tämäpä. Oli huomattavasti mukavampaa jakaa Eiffel-kokemus puolison kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kaikkialla te olette yksin matkailleet?
Ap
Joka puolella Eurooppaa, parilla Afrikan safarilla, Aasiassa eri puolilla, Perussa, Argentiinassa, Chilessä, Kuubassa, väli-Amerikan maissa.
Voi että! Te olette kyllä rohkeita!
Ap
Ei se vaadi muuta kuin että kerran lähdet, niin huomaat ettei siinä ole mitään pelottavaa. Päinvastoin, se vapaus on huumaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reissattiin kyllä vuosien varrella mieheni kanssa ulkomailla 1-2 kertaa vuodessa (lentämällä) ja lapsen syntymän jälkeen myös perheenä. Yhdessä 28 vuotta. Joitakin reissuja myös siskoni kanssa ja viimeisin reissu joulukuussa 2019. Sitten tuli korona ja reissut jäi. Yritin kyllä miestäni houkutella reissuun alkuvuodesta 2022 ja sitten kesällä 2023, mutta ei innostunut ...... syykin sitten selvisi, halusi erota yhteisen 28 vuoden jälkeen.
Itselläni on hirveä matkakuume, hemmetin huono kielipää ja kyllä minusta on ihana reissata toisen ihmisen kanssa ja jakaa sitä kokemusta. Täytän tänä vuonna 50v ja suunniteltiin ystäväni kanssa reissua kesäksi, mutta ystäväni mieskin halusi lähteä ja reissu muuttui siten, että lähdetään nelistään juhlistamaan meidän kaikkien 50v päivää. No, sain eilen tietää että ystäväni + Hänen mies varasivat reissun ja lähtevät kaksisteen. Ymmärrän sen hyvin, mutta kyllä kirpaisi.
Ehkä minun elämäni reissut on reissattu.Eikä, tympeä tilanne. Mäkin olen miettinyt syytä miehen matkustushaluttomuudelle ja joskus on käynyt mielessä että eikö vain tahdo suunnitella asioita MINUN kanssani niin pitkälle että varaisi matkan jonnekin vuoden päähän....On kyllä aina ollut tuollainen samanlainen, joten tuskin siitä on kyse. No, kaikkea sitä mielessä käy.
Ap
Veikkaan, että mies ei vaan jaksa sitä vuoden kestävää vuohotusta. Siksi sanoo heti ei, mutta suostuu myöhemmin.
Luultavasti näin se on. :)
Ap
Eli ratkaisu ongelmaan: Sinä suunnittelet matkat ihan hissukseen ja annat miehen valmistautua omalla tavallaan. Etkä loukkaannu siitä, että mies ei hössötä.
Niin olen tehnytkin. Ostanut mm lentolippuja sille lahjaksi niin säästyy kieltäymisen vaiva. Ja hössännyt etukäteen kaiken valmiiksi. Mutta eipä siinä ilmeessä ole kehumista ollut kun on lahjan avannut....siksi olen tämän tavan jättänyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mietittekö ollenkaan ilmastoa?
Mietin, mutta matkustan silti. Valitsen sitten muissa asioissa sen ympäristöystävällisemmän tien. Onko sulla lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kaikkialla te olette yksin matkailleet?
Ap
Kreikassa Kreetalla ja Pargassa .
Ja Samoksella ja Nisyroksella nyt kun muistelen.
Kreikassa on ihan turvallistakin, varsinkin pienemmissä paikoissa jos siinä mielessä yksin meneminen epäilyttää.
Kreikkaa olenkin miettinyt "ensikohteekseni".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mietittekö ollenkaan ilmastoa?
Juu juu. Suomalaisten lomamatkustaminen on ihan hyttysen kusi valtameressä, ja täältä pussinperältä nyt vaan on melko pakko matkustaa nimenomaan lentämällä, fillarilla ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kaikkialla te olette yksin matkailleet?
Ap
Joka puolella Eurooppaa, parilla Afrikan safarilla, Aasiassa eri puolilla, Perussa, Argentiinassa, Chilessä, Kuubassa, väli-Amerikan maissa.
Voi että! Te olette kyllä rohkeita!
Ap
Ei se vaadi muuta kuin että kerran lähdet, niin huomaat ettei siinä ole mitään pelottavaa. Päinvastoin, se vapaus on huumaavaa.
Kiitos tsemppauksesta!
Ap
AP, onko sulla ulkomailla asuvia kavereita tai tuttavia? Voisit matkailla heidän kanssaan/luokse. Ellei ole, voit tutustua sosiaalisen median kautta, esim. Facebook-ryhmissä. Itse monta vuotta ulkomailla asuneena voin sanoa, että Suomessa asuva ystävä kelpaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo 80- luvulla lähdin yksin interrailille. Aina ollut matkan odotus mielessä. Säästin "mielummin juo sen kaljan sitten jossain lomalla" periaatteella aina. Matkan odotus rytmitti elämää.
Yhä aina joku matka suunnitelmissa. Miehelle sanon aina minne suunnittelen mennä, mutta hän ei lähde. Ei vaan lähde.
Jos olisin sinkku olisin reissussa pidempään. Mutta suhteessa hienointa on että vaikka olisi kaukana on jossain hän jonka kanssa vaihdetaan hyvänyöntoivotukset. Meillä on mennyt aina hyvin, ehkä juuri siksi että kunnioitamme toistemme erillisyyttä. Olemme siis vähän vanhempia.
Kyllä salaa toivon että olisimme voineet matkustella yhdessä. Mutta kaikkea ei voi saada.
Rakkaus on kuitenkin tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietittekö ollenkaan ilmastoa?
Mietin, mutta matkustan silti. Valitsen sitten muissa asioissa sen ympäristöystävällisemmän tien. Onko sulla lapsia?
Lapsettomaksi jääminenhän tosiaan on suurin ekoteko minkä voi tehdä, niinpä mä ainakin lennän ne muutaman reissuni ihan huoletta. Ja ajelen omalla autolla Lappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, onko sulla ulkomailla asuvia kavereita tai tuttavia? Voisit matkailla heidän kanssaan/luokse. Ellei ole, voit tutustua sosiaalisen median kautta, esim. Facebook-ryhmissä. Itse monta vuotta ulkomailla asuneena voin sanoa, että Suomessa asuva ystävä kelpaisi.
Valitettavasti ei ole. Olisi aivan ihanaa kun olisikin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Missä kaikkialla te olette yksin matkailleet?
Ap
Mä oon lomaillut yksin Prahassa. Sopi mielestäni täydellisesti yksin matkailuun. Seuraavaksi ajattelin ehkä Roomaan kaupunkilomalle, pohjois-Italiaa kiertelemään tai Kroatian rannikolle. Tulevaisuuden haaveissa myös Thaimaan matka yksin. Lisäksi haaveilen Afrikan safarista (+ rantaloma jollain saarella) mutta sinne ottaisin ryhmämatkan, sillä en ole ennen käynyt kaukokohteissa.
Vierailija kirjoitti:
Jo 80- luvulla lähdin yksin interrailille. Aina ollut matkan odotus mielessä. Säästin "mielummin juo sen kaljan sitten jossain lomalla" periaatteella aina. Matkan odotus rytmitti elämää.
Yhä aina joku matka suunnitelmissa. Miehelle sanon aina minne suunnittelen mennä, mutta hän ei lähde. Ei vaan lähde.
Jos olisin sinkku olisin reissussa pidempään. Mutta suhteessa hienointa on että vaikka olisi kaukana on jossain hän jonka kanssa vaihdetaan hyvänyöntoivotukset. Meillä on mennyt aina hyvin, ehkä juuri siksi että kunnioitamme toistemme erillisyyttä. Olemme siis vähän vanhempia.
Kyllä salaa toivon että olisimme voineet matkustella yhdessä. Mutta kaikkea ei voi saada.
Rakkaus on kuitenkin tärkeintä.
Juurikin näin. Mä tunnen tuon tunteen kun on aina joku matka mielessä. Mulla on yleensä montakin. Suunnittelen jo alkuvuodesta osan matkoista koska vuosilomat täytyy tietää. Ulkomaille pääsen tahtomaani vähemmän koska mies ei lähde, reissuystävän tilanne on tällä hetkellä se ettei hän pääse ja yksin en ole vielä uskaltautunut. Parastahan se olisi jos puoliso olisi yhtä innolla lähtemässä reissuun, oli se sitten kotimaassa tai ulkomailla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo 80- luvulla lähdin yksin interrailille. Aina ollut matkan odotus mielessä. Säästin "mielummin juo sen kaljan sitten jossain lomalla" periaatteella aina. Matkan odotus rytmitti elämää.
Yhä aina joku matka suunnitelmissa. Miehelle sanon aina minne suunnittelen mennä, mutta hän ei lähde. Ei vaan lähde.
Jos olisin sinkku olisin reissussa pidempään. Mutta suhteessa hienointa on että vaikka olisi kaukana on jossain hän jonka kanssa vaihdetaan hyvänyöntoivotukset. Meillä on mennyt aina hyvin, ehkä juuri siksi että kunnioitamme toistemme erillisyyttä. Olemme siis vähän vanhempia.
Kyllä salaa toivon että olisimme voineet matkustella yhdessä. Mutta kaikkea ei voi saada.
Rakkaus on kuitenkin tärkeintä.Juurikin näin. Mä tunnen tuon tunteen kun on aina joku matka mielessä. Mulla on yleensä montakin. Suunnittelen jo alkuvuodesta osan matkoista koska vuosilomat täytyy tietää. Ulkomaille pääsen tahtomaani vähemmän koska mies ei lähde, reissuystävän tilanne on tällä hetkellä se ettei hän pääse ja yksin en ole vielä uskaltautunut. Parastahan se olisi jos puoliso olisi yhtä innolla lähtemässä reissuun, oli se sitten kotimaassa tai ulkomailla.
Ap
Tai siis....lähtee puoliso, mutta hyvin, hyvin nihkeää se on + että tahtoisin itse matkailla enemmän.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tiesi kyllä, että on taas nainen kyseessä.
Jatka vaan villejä vuosiasi, älä pilaa miehen elämää.
Jatkan, niin kauan kuin elonpäiviä mulle suodaan. Tosin mun villeys rajoittuukin sitten siihen matkailuun, en esim. tanssi aamuun asti yökerhossa enkä kittaa kaljaa terassilla. Mä vaan haluan nähdä ja kokea paljon. Ja muutakin kuin kotisohvalla jököttämisen, vielä kun kykenen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tiesi kyllä, että on taas nainen kyseessä.
Jatka vaan villejä vuosiasi, älä pilaa miehen elämää.
En ihan ymmärtänyt tätä että miten kenenkään elämä voi mennä pilalle reissatessa?
Alue: Aihe vapaa
Ja Samoksella ja Nisyroksella nyt kun muistelen.
Kreikassa on ihan turvallistakin, varsinkin pienemmissä paikoissa jos siinä mielessä yksin meneminen epäilyttää.