Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Reissailuhalujen eriparisuus parisuhteessa. Miten teillä asia ratkaistaan?
01.02.2023 |
Entä lähteekö puoliso "pää kolmantena jalkana" kavereiden kanssa reissuun, mutta sinun kanssasi onkin huomattavasti nihkeämpää lähteä?
Meillä on puolison reissaamisinto ollut aina nihkeämpää kuin mulla. Nuorempana kyllä lähti oitis matkaan jos joku ystävä sattui pyytämään. Mutta minä saan suurinpiirtein anella häntä lähes joka kerta kanssani matkoille. Ensireaktio on hänellä AINA, poikkeuksetta: "Ei", kun ehdotan jotain.
Ja minä loukkaannun kerta toisensa jälkeen, kunnes sitten hän höllää asennettaan ja matkalle saatetaan lähteä, yleensä lähdetäänkin. Ja joka kerta hän viihtyy siellä kuitenkin ja nauttii matkasta. Siis ihan höhlää mun mielestä. Joskus lähden sitten yksin tai ystävän kanssa, mutta ulkomaille ystävällä ei ole mahdollisuuksia lähteä enkä ole vielä tohtinut yksin lähteä. Ja mähän voisin lähteä vaikka joka viikonloppu jonnekin, lapsetkin ovat jo omillaan.
Tää on kyllä niin veemäistä, miten teillä muilla?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesi kyllä, että on taas nainen kyseessä.
Jatka vaan villejä vuosiasi, älä pilaa miehen elämää.
Jatkan, niin kauan kuin elonpäiviä mulle suodaan. Tosin mun villeys rajoittuukin sitten siihen matkailuun, en esim. tanssi aamuun asti yökerhossa enkä kittaa kaljaa terassilla. Mä vaan haluan nähdä ja kokea paljon. Ja muutakin kuin kotisohvalla jököttämisen, vielä kun kykenen.
Ap
Sulla on selkeästi suuri halu matkailla ja kokea asioita. Lopeta haikailu sen miehen suhteen, tai ylipäänsä reissukaverin, ja päätä vain lähteä yksin. Menetät arvokkaita vuosia sellaisen asian murehtimiseen, missä ei ole oikeastaan mitään murehtimista. Monet naiset matkustaa yksin, se on vain asenteesta kiinni. Kohta istut vanhana tuolilla etkä kykene enää matkustamaan, ja sitten harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesi kyllä, että on taas nainen kyseessä.
Jatka vaan villejä vuosiasi, älä pilaa miehen elämää.
Jatkan, niin kauan kuin elonpäiviä mulle suodaan. Tosin mun villeys rajoittuukin sitten siihen matkailuun, en esim. tanssi aamuun asti yökerhossa enkä kittaa kaljaa terassilla. Mä vaan haluan nähdä ja kokea paljon. Ja muutakin kuin kotisohvalla jököttämisen, vielä kun kykenen.
Ap
Sulla on selkeästi suuri halu matkailla ja kokea asioita. Lopeta haikailu sen miehen suhteen, tai ylipäänsä reissukaverin, ja päätä vain lähteä yksin. Menetät arvokkaita vuosia sellaisen asian murehtimiseen, missä ei ole oikeastaan mitään murehtimista. Monet naiset matkustaa yksin, se on vain asenteesta kiinni. Kohta istut vanhana tuolilla etkä kykene enää matkustamaan, ja sitten harmittaa.
No tämäpä. :)
Ap
Mies ei halua matkustaa, joten jää reissujen ajaksi lasten kanssa kotiin. Toki lapset on välillä mukana, mut suurimmaksi osaksi reissaan yksin.
Voikohan miehellä olla erityyppiset reissumieltymykset? Matkustusta kun on niin monenlaista. Yksi haluaa rantalomalle, yksi kaupunkilomalle, yksi patikoimaan, yksi futisreissuun, yksi laskettelemaan, yksi vain englantia puhuviin maihin, yksi kulttuurilomalle, yksi vain paikkoihin joista saa riittävän tuttua ruokaa, yksi bilelomalle, yksi vain euromaihin, yksi safarille... jne. 😀
Meillä on suurin piirtein samat matkatyylit miehen kanssa, mutta tiettyjä kompromisseja tehdään puolin toisin. Reissaan miehen kanssa, kaverin kanssa tai yksin ja kaikissa näissä on omat hyvät puolensa.
Tämä oli asia mikä yhtenä osatekijänä aiheutti minulle avioeron vuosia sitten. Ex- rouvalle matkustelu oli se juttu, ja ehdoton lähtökohta oli se että matkustelu tehdään yhdessä. Ongelmana oli se että kumpikin olimme varsin matalapalkkaisessa työssä, ja minä olin meillä se joka hoiti asuntolainan lyhennykset, sekä myös osallistuin tietysti muihinkin perheen menoihin. Rahasta oli tiukkaa, ja olin aika huono syttymään vaimon "mehän voitais lähtee vaikka jonnekin reissuun" -ideoille. Tiesin että sinne reissuun uppoaa helposti parin- kolmen asuntolainaerän verran rahaa...Rouvalle oli mahdotonta selittää että jos lentoliput ja hotelli maksavat 500 euroa, niin sen reissun jälkeen tililtä on todellakin huvennut enemmän rahaa kuin se viisisatanen, todennäköisesti tuhatlappunen.
Ex- rouvalle yhteinen matka ja matkustelu symboloi parisuhteen tilaa. Jos oli matkoja, niin se oli todiste rakkaudesta ja parisuhde voi silloin hyvin. Jos kieltäydyin matkoista rahapulaan vedoten, se oli todiste siitä etten välittänyt hänestä enkä parisuhteestammekaan.
Tiesin avioliittomme päättyvän eroon silloin kun hän lakkasi puhumasta pitkään suunnittelemansa merkkipäivä- matkan yksityiskohdista ja matkajärjestelyistä. Erosimme ennen kuin kyseinen merkkipäivä koitti, joten en tiedä lieneekö reissunsa tehnyt.
Eli siis, me ratkaisimme ongelman eroamalla. Toivottavasti hän löytää tai on löytänyt itselleen matkusteluhalukkaamman ja maksukykyisemmän kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lentämiselle 1000€ haittavero per piletti, kiitos. Loppuu se turhanpäiväinen ulkomailla ramppaaminen.
Juu, lentäminen onkin ihan ainoa tapa päästä ulkomaille.
Se on ainoa käytännöllinen, jos on menossa Viroa kauemmaksi.
Mulle lankeaa yleensä ruokakulut lomalla, jotka onkin mittavat, kun syömisissä ja juomisissä ei säästellä ja useampi henkilö matkalla mukana.
Sitten en olekaan maksanut mitään miehen mukaan kun hän maksoi matkat, majoituksen ja lennot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle lankeaa yleensä ruokakulut lomalla, jotka onkin mittavat, kun syömisissä ja juomisissä ei säästellä ja useampi henkilö matkalla mukana.
Sitten en olekaan maksanut mitään miehen mukaan kun hän maksoi matkat, majoituksen ja lennot.
Tähän on helppo ratkaisu. Tasaatte kulut loman jälkeen, kun kaikki kustannukset ovat laskettu.
Puoliso haluaa milloin minnekin, minä en. Ratkaisu: puoliso lähtee milloin minnekin, minä en. Kaikki on tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse käyn vuosittain Japanissa, GF ei halua mukaan. Hän matkustelee Italiaan ja Espanjaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli asia mikä yhtenä osatekijänä aiheutti minulle avioeron vuosia sitten. Ex- rouvalle matkustelu oli se juttu, ja ehdoton lähtökohta oli se että matkustelu tehdään yhdessä. Ongelmana oli se että kumpikin olimme varsin matalapalkkaisessa työssä, ja minä olin meillä se joka hoiti asuntolainan lyhennykset, sekä myös osallistuin tietysti muihinkin perheen menoihin. Rahasta oli tiukkaa, ja olin aika huono syttymään vaimon "mehän voitais lähtee vaikka jonnekin reissuun" -ideoille. Tiesin että sinne reissuun uppoaa helposti parin- kolmen asuntolainaerän verran rahaa...Rouvalle oli mahdotonta selittää että jos lentoliput ja hotelli maksavat 500 euroa, niin sen reissun jälkeen tililtä on todellakin huvennut enemmän rahaa kuin se viisisatanen, todennäköisesti tuhatlappunen.
Ex- rouvalle yhteinen matka ja matkustelu symboloi parisuhteen tilaa. Jos oli matkoja, niin se oli todiste rakkaudesta ja parisuhde voi silloin hyvin. Jos kieltäydyin matkoista rahapulaan vedoten, se oli todiste siitä etten välittänyt hänestä enkä parisuhteestammekaan.
Tiesin avioliittomme päättyvän eroon silloin kun hän lakkasi puhumasta pitkään suunnittelemansa merkkipäivä- matkan yksityiskohdista ja matkajärjestelyistä. Erosimme ennen kuin kyseinen merkkipäivä koitti, joten en tiedä lieneekö reissunsa tehnyt.
Eli siis, me ratkaisimme ongelman eroamalla. Toivottavasti hän löytää tai on löytänyt itselleen matkusteluhalukkaamman ja maksukykyisemmän kumppanin.
Meillä kummatkin on halunneet matkustella, vaikka joku oli ystävällisesti pistänyt huhun liikenteeseen, että minä olin vain suunnittelemassa ja vonkumassa matkoja. Myös huhut siitä, että en olisi osallistunut matkakuluihin ollenkaan näytti olevan voimissaan.
Tietenkin nuo oli huvittavia huhuja, koska muutamiin vuosiin emme käyneeet oikein missään. Luottokorttikin oli kuulemma täynnä "Mirjan" suunnittelemien lomien takia, vaikka oikeasti se oli täyttynut tuolloin ihan muista asioista, emme olleet käyneet missään vuosiin ja se matka mikä oli ollut vuosia sitten oli jo maksettu. Sastoin kyllä ehdottaa joskus jotain pientä risteilyä tai muuta, koska muuten emme olisi käyneet missään ja lapsille kurjaa.
Nyt hän on se jota saa melkein toppuutella, että ei kai nyt aina pidä mennä kauas. Ei huono sinänsä. Huonompi jos ei haluaisi mennä mihinkään, mutta tietenkin kummankin todellista halukkuutta ja kyvykkyyttä, ottaa osaa matkaan esim. kulujen osalta pitäisi miettiä ja sopia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietäen tämän palstan ei kai nyt vaan tämä ole joku vertauskuva seksistä. Huoh.
Mies 41v joka on kesäihminen. Kesäisin olisi mukavaa kierrellä suomea tai naapurimaita ihmetellä maisemia tai tapahtumia
Avopuolisoa ei kiinnosta..viime kesä oli pettymys. Nyt ajattelin että ensi kesä ei ole.
Jos joku samanhenkinen tahtoo lähteä mukaan niin olisi mukavaa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä kaikkialla te olette yksin matkailleet?
Ap
Itse käyn säännöllisesti yksin Japanissa, Saksassa satunnaisesti. Yleensä sujuu hyvin, varsinkin Euroopassa, kun sulautuu paikallisten joukkoon. Menee vaan paikallisten mukana ilman mitään I <3 Berlin laukkuja ja vähän vaikka huonommissa kuteissa, niin ei kamalasti kiinnitä huomiota esim. taskuvarkaisiin.
Japanissakin eniten turvattomuutta aiheuttavat perzeilevät länsimaalaiset turistit. Kun välttää noita paikkoja iltaisin, ei hätää.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei tykkää matkustelusta, minä tykkään. Menen ilman miestä ilman sen kummempaa draamaa. Viime kesänä olin 2 viikkoa reissussa ilman miestä, maaliskuussa lähden viikoksi.