Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku selittää, mitä hyötyä on siitä, että parisuhteessa puhutaan kaikista ongelmista?
01.02.2023 |
Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista. Tai syy ongelmille on oma mustat ajatukset.
Miksi siitä pyydetään puhutaan? Eikö puhuminen vain tuhoa parisuhteen?
Puhun ongelmista esim.
- puolison sukulaiset. Et itse kestä heitä, mutta et voi pyytää puolisoasi tuhoamaan omia välejään.
- puolison lapset. Et itse kestä heitä, mutta et voi kieltää tulemasta.
- puolison pitkät työpäivät. Et pidä niistä, mutta puoliso ei voi vähentää niitä.
- oma kateus tai mustasukkaisuus. Liittyy mihin tahansa, mitä puoliso tekee. Tajuat, että se on oman pään sisäinen ongelma.
Siis kyse kaikessa on sinun omasta ongelmastasi, ei objektiivisesta ongelmasta, jonka voi ratkaista jotenkin. Jos puoliso jo tietää näkökulmasi, niin miksi silti aina pyydetään keskustelemaan? Mitä hyötyä sillä vatvomisella on?
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, kyllä avoimuus on aina parempi kuin asioiden peittely. Kun se mieltä painava asia voi tulla ulos sitten jotain toista kautta. Kiukutteluna, piilovittuiluna, sulkeutumisena jne. Siinä sitten ihmetellään kun kommunikaatio ei toimi ja toinen on piiloaggressiivinen ja etäinen.
Niin, totta kai se näkyy joka kerran, kun se anoppi tulee kylään, mutta mikä etu siitä on, että puhuu asiasta?
Tilanne siis se, että asiasta on jo sanonut. Puoliso tietää, että asia on ongelma. Ei tarvitse olla piiloaggressiivinen, vaan toinen tietää, miksi toinen on etäinen.
No olethan sinä sitten jo asiasta puhunut jos puoliso tietää. Mitä sitten jos puolisosi haluaa puhua asiasta? Suostutko siihen?
En tarkoita, ettei jompi kumpi suostuisi, vaan peräänkuulutan, mikä on se hyöty, mistä puhutaan.
Pahimmillaanhan keskustelu päättyy siihen, että tulee riitä, koska kumpikaan ei ymmärrä toista. Parhaimmillaan keskustelu päättyy siihen, että saa emoatiaa, että voi voi, kun susta tuntuu pahalta, kun lapset tulevat viikonlopuksi, mutta eihän he montaa vuotta enää tule.
Mutta MIKSI tämä keskustelu pitäisi käydä joka viikonloppu?
Eihän keskustelusta ole mitään hyöytyä, jos sen perusteella ei tehdä mitään muutoksia. Eli tyhjästä keskustelemisesta ei ole hyötyä, olet aivan oikeassa.
AP, mitä hyötyä on olla parisuhteessa, jossa on paha olla? Miten pahaksi kuvittelet olosi sinkkuna?
En puhu parisuhteesta, jossa on paha olla, vaan arkipäivisistä asioista. Esim. Eksäni oli tosi sukurakas, jota minä en ole. Hänen vanhempansa tulivat joka viikko kylään. Vanhemmissa itsessään ei ollut mitään vikaa, vaan vika oli minun päässäni. En jaksanut puhua säästä ja muista ihmisistä joka viikko.
Te olette näköjään eri mieltä, mutta minun mielestäni sellainen on turha ero, jossa toinen eroaa, koska oma pääkoppa ei sovi johonkin tilanteeseen. Ja olisi ollut loukkaavaa kieltää vanhempia tulemasta.Eikö teillä muilla muka ole elämässänne asioita, joiden haluaisitte olla toisin, mutta eivät kuitenkaan ole riittävän painavia eroon? Ja jos tuollaisesta eroaa, niin voisi saman tien muuttaa erakoksi jonnekin.
Ap:lla oli jo aloituksessa mainittu useampi aika isokin ongelma. Sun ongelma ei kuulosta niihin verrattuna ollenkaan niin isolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.
Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä.
Ei kaikkia ongelmia voi ratkoa. Ne täytyy vain kestää. Se on ihan normaalia elämää.
Nimeä ongelma, jota ei mielestäsi voi ratkoa. Katsotaan yhdessä, voiko vai ei.
Mikä tahansa asia joka ärsyttää joko molempia tai jompaa kumpaa mutta mikä ei muutu miksikään. Aloituksessakin niitä lueteltiin.
Ja kuten voit huomata ketjusta, aloituksessa mainittuihin ongelmiin löytyi kaikkiin ratkaisu. Yleisellä tasolla, jos jokin ärsyttää, aloitetaan sillä että pohditaan, miksi ärsytyksen tunne tulee. Onko syynä turhautuminen, kyllästyminen, väsymys, stressi vai mikä? Kun löydetään syy, ryhdytään toimenpiteisiin syyn poistamiseen tai vähintäänkin vähentämiseen. Ei ole välttämättä helppoa, mutta ratkaisu löytyy varmasti, jos on tarpeeksi tahtoa. Sillä ei ainakaan mikään ratkea, että jo valmiiksi päättää, että ratkaisua ei ole ja jääräpäisesti pysyy näkemyksessään.
Ap tässä.
Esim. Jos sinua ärsyttää puolison lapset. Lapset itsessään ovat hyvätapaisia ja kaikin puolin kivoja lapsia. Mutta sinua ärsyttää.
Ja puoliso on jo tullut puoliväliin vastaan. Vaikka istuttaa lapset omiin huoneisiin viikonlopun ajaksi, ettei heitä tarvi nähdä. Tai vie lapset ulos koko päiväksi. Tai ihan mitä tahansa. Mutta silti sinua ärsyttää, vaikka et näe heitä,
Ketä se hyödyttää, että sanot puolisollesi, että toivoisit, ettei näitä olisi olemassa? Mikä,se hyöty on, jos kerrot, miltä sinusta tuntuu?
Toivottavasti olet provo. Jos et, niin onhan tuo täysin sairas kuvio lasten kannalta. Sinä vieraana ihmisenä et ole se, jonka pillin mukaan pitää pomppia. Sinä muutat omaan kotiin, jos et lapsia kestä. Lapsilla on oikeus elää normaalisti. Ihmettelen suuresti millainen lapanen suostuu tuollaisiin järjestelyihin omien lastensa kustannuksella.
Älkää nyt takertuko tähän esimerkkiin, vaan keskustelkaa asiasta: mikä hyöty puhumisesta on?
Tietysti takerrumme, koska tuohan on se syy, miksi et hahmota sitä puhumisen hyötyäkään. Sinä kuvittelet, että puhuminen=sinä kerrot miten on ja muiden pitää toimia sinun haluamallasi tavalla. Niinhän homma ei mene, vaan sinunkin on tehtävä jotain. Erityisesti tuollaisen ongelman kohdalla, joka on pääsi sisäinen, sinä olet se, joka on vastuussa ratkaisustakin.
Enhän minä noin ole sanonut. Sanoin, että suhteessa on ongelma, johon ei löydy ratkaisua. En missään sanonut, että ongelmat pitäisi poistaa minun ehdottamallani tavalla, vaan sanoin, että on tilanteita, joiden kanssa pitää elää.
Kysyin, mitähyötyä siitä on, että päivä toisensa jälkeen toistelen samaa pään sisäistä asiaa puolisolle?
No ei mitään, kun sille asialle pitää myös tehdä samalla jotain!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, kyllä avoimuus on aina parempi kuin asioiden peittely. Kun se mieltä painava asia voi tulla ulos sitten jotain toista kautta. Kiukutteluna, piilovittuiluna, sulkeutumisena jne. Siinä sitten ihmetellään kun kommunikaatio ei toimi ja toinen on piiloaggressiivinen ja etäinen.
Niin, totta kai se näkyy joka kerran, kun se anoppi tulee kylään, mutta mikä etu siitä on, että puhuu asiasta?
Tilanne siis se, että asiasta on jo sanonut. Puoliso tietää, että asia on ongelma. Ei tarvitse olla piiloaggressiivinen, vaan toinen tietää, miksi toinen on etäinen.
No olethan sinä sitten jo asiasta puhunut jos puoliso tietää. Mitä sitten jos puolisosi haluaa puhua asiasta? Suostutko siihen?
En tarkoita, ettei jompi kumpi suostuisi, vaan peräänkuulutan, mikä on se hyöty, mistä puhutaan.
Pahimmillaanhan keskustelu päättyy siihen, että tulee riitä, koska kumpikaan ei ymmärrä toista. Parhaimmillaan keskustelu päättyy siihen, että saa emoatiaa, että voi voi, kun susta tuntuu pahalta, kun lapset tulevat viikonlopuksi, mutta eihän he montaa vuotta enää tule.
Mutta MIKSI tämä keskustelu pitäisi käydä joka viikonloppu?
Eihän keskustelusta ole mitään hyöytyä, jos sen perusteella ei tehdä mitään muutoksia. Eli tyhjästä keskustelemisesta ei ole hyötyä, olet aivan oikeassa.
AP, mitä hyötyä on olla parisuhteessa, jossa on paha olla? Miten pahaksi kuvittelet olosi sinkkuna?
Ap, vaikutta siltä että olet aika itsekäs ihminen. Osoitatko todella mieltäsi kun puolison lapset tulevat silloin tällöin? Olet mustasukkainen kumppanillesi. Olet kateellinen kumppanillesi jos hänellä jokin onnistuu tai on kivaa. Puoisolla on hyvät väit sukuaisiin ja sekin riepoo. Kuulostaa täle kumppanile todea raskaalta. Ap, sulla taitaa olla paha itsetunto-ongelma. Ellei jopa viittaisi joihinkin narsistisiin käytösmalleihin...kannattaa ehkä tutustua näihin aiheisiin, jos saisit sieltä vaikka jotain työkaluja ja ymmärrystä tianteeseesi. Koetko ap olevasi empaattinen ihminen? Ei kuulosta näillä perustein kovinkaan siltä.
Jällee toistan itseäni: tämä keskustelu ei ole minusta.
Annan uuden esimerkin, jotta te pystyisitte hahmottamaan, että tässä keskustelussa ei ole kyse lapsista, vaan puhumisesta:
kotonasi asuu teini, joka on iltavirkku, kun itse olet aamuvirkku. Tai hänellä on kaveri, josta et pidä.
Kompromissit on tehty. Teini ei häiritse sinua iltaisin, mutta sinua ärsyttää iltakukkuminen. Etkä voi kieltää kavereita tulemasta kylään.
Asia on käsitelty. Miksi siitä pitäisi jatkaa puhumista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksihän niistä puhutaan, että löydetään yhteinen, molemmille sopiva ratkaisu. Usein kompromissi.
Puolison sukulaiset: Minä kerro(i)n puolisolleni, että hän voi tottakai tavata omia sukulaisiin niin usein kuin haluaa, mutta itse en halua käyttää vähäistä vapaa-aikaani vierailuihin. En ylipäänsä ole ihminen, joka tykkää käydä kylässä. Hänen sukulaisensa saavat tottakai käydä myös meillä, mutta minä haluan aina tietää etukäteen, jos vieraita on tulossa (yllätysvieraat eivät ole meille tervetulleita) ja jos minulla on töitä, opintoja, harrastuksia tai muita omia asioita, niin en välttämättä itse heitä ole tapaamassa.
Puolison lapset: Puolisoni on kertonut minulle, kuinka hän toivoo, että toimimme minun lapseni suhteen. Minä olen kertonut hänelle, etten tietenkään odota hänen lähtevän aina mukaan kun haluan vierailla lapseni luona, enkä odota puolisoni olevan kotona, kun lapseni vierailee täällä.
Puolison pitkät työpäivät: MInä olen meillä se, jolla on pitkiä työpäiviä. Tottakai haluaisin tietää, jos puolisoni jotenkin kärsisi niistä. En voisi lyhentää päivien pituutta, mutta voisin yrittää panostaa enemmän siihen yhteiseen aikaan, mitä meillä on.
Oma kateus tai mustasukkaisuus: Erittäin tärkeä puheenaihe. Molempien pitää tietää, mitkä ovat meidän parisuhteemme rajat, ettei loukkaa niitä tahtomattaan. Ja haluaisin kyllä puolisoni kertovan, jos hän yhtäkkiä alkaisi kokea mustasukkaisuuden tunteita jostain syystä.
Puhun siitä, että nuo keskustelut on jo käyty, ja tiettyyn kompromissiin päästy.
Olen ymmärtänyt, että silti pitäisi puhua. Ja kysyn miksi.
Kysy sitä puolisolta miksi. Mikä häntä on jäänyt mietityttämään ja vaivaamaan. Kuuntele. Et sinä diktaattorina suhteessa voi vaan päättää, että nyt on jo puhuttu. Ottamatta huomioon mitä toisesta tuntuu. Ehkä toisen mielestä hyvää ratkaisua ei ole kaikessa vielä löydetty.
Miksi et halua puhua ja kuunnella? (Et halua tehdä asioille mitään?)
Tämä ketju menee aivan mahdottomaksi. Miksi pistätte suuhuni asioita, joita ei ole?
Puolisollani ei ole mitään ongelmia. Hän on tyytyväinen kaikkeen, mitä meillä on. Hänellä ei ole mitään tarvetta puhua.
Mutta tämä ketju ei ole meistä. Vaan yleisellä tasolla ihmettelen.
Me muut ihmetellään ketjun syytä, koska yleisellä tasolla tuollaista ongelmaa ei ole kuin vain sellaisilla ihmisillä, jotka ovat todella negatiivisia ja haluttomia tekemään asioille mitään. Heidän kanssaan sitten joko vaietaan tai kuunnellaan jatkuvaa valitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.
Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä.
Ei kaikkia ongelmia voi ratkoa. Ne täytyy vain kestää. Se on ihan normaalia elämää.
Nimeä ongelma, jota ei mielestäsi voi ratkoa. Katsotaan yhdessä, voiko vai ei.
Mikä tahansa asia joka ärsyttää joko molempia tai jompaa kumpaa mutta mikä ei muutu miksikään. Aloituksessakin niitä lueteltiin.
Ja kuten voit huomata ketjusta, aloituksessa mainittuihin ongelmiin löytyi kaikkiin ratkaisu. Yleisellä tasolla, jos jokin ärsyttää, aloitetaan sillä että pohditaan, miksi ärsytyksen tunne tulee. Onko syynä turhautuminen, kyllästyminen, väsymys, stressi vai mikä? Kun löydetään syy, ryhdytään toimenpiteisiin syyn poistamiseen tai vähintäänkin vähentämiseen. Ei ole välttämättä helppoa, mutta ratkaisu löytyy varmasti, jos on tarpeeksi tahtoa. Sillä ei ainakaan mikään ratkea, että jo valmiiksi päättää, että ratkaisua ei ole ja jääräpäisesti pysyy näkemyksessään.
Ap tässä.
Esim. Jos sinua ärsyttää puolison lapset. Lapset itsessään ovat hyvätapaisia ja kaikin puolin kivoja lapsia. Mutta sinua ärsyttää.
Ja puoliso on jo tullut puoliväliin vastaan. Vaikka istuttaa lapset omiin huoneisiin viikonlopun ajaksi, ettei heitä tarvi nähdä. Tai vie lapset ulos koko päiväksi. Tai ihan mitä tahansa. Mutta silti sinua ärsyttää, vaikka et näe heitä,
Ketä se hyödyttää, että sanot puolisollesi, että toivoisit, ettei näitä olisi olemassa? Mikä,se hyöty on, jos kerrot, miltä sinusta tuntuu?
Toivottavasti olet provo. Jos et, niin onhan tuo täysin sairas kuvio lasten kannalta. Sinä vieraana ihmisenä et ole se, jonka pillin mukaan pitää pomppia. Sinä muutat omaan kotiin, jos et lapsia kestä. Lapsilla on oikeus elää normaalisti. Ihmettelen suuresti millainen lapanen suostuu tuollaisiin järjestelyihin omien lastensa kustannuksella.
Älkää nyt takertuko tähän esimerkkiin, vaan keskustelkaa asiasta: mikä hyöty puhumisesta on?
Tietysti takerrumme, koska tuohan on se syy, miksi et hahmota sitä puhumisen hyötyäkään. Sinä kuvittelet, että puhuminen=sinä kerrot miten on ja muiden pitää toimia sinun haluamallasi tavalla. Niinhän homma ei mene, vaan sinunkin on tehtävä jotain. Erityisesti tuollaisen ongelman kohdalla, joka on pääsi sisäinen, sinä olet se, joka on vastuussa ratkaisustakin.
Enhän minä noin ole sanonut. Sanoin, että suhteessa on ongelma, johon ei löydy ratkaisua. En missään sanonut, että ongelmat pitäisi poistaa minun ehdottamallani tavalla, vaan sanoin, että on tilanteita, joiden kanssa pitää elää.
Kysyin, mitähyötyä siitä on, että päivä toisensa jälkeen toistelen samaa pään sisäistä asiaa puolisolle?
No ei mitään, kun sille asialle pitää myös tehdä samalla jotain!
Ok. Olen siis ymmärtänyt ne ohjeet väärin. Kun aina toistetann, että asioista pitää puhua. Tämän ketjun tuloksena tulen siihen tulokseen, että ohje on väärä. Riittää, että sanoo kerran, tekee tarvittavat toimenpiteet, ja se puhuminen on sitten siinä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.
Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä.
Ei kaikkia ongelmia voi ratkoa. Ne täytyy vain kestää. Se on ihan normaalia elämää.
Nimeä ongelma, jota ei mielestäsi voi ratkoa. Katsotaan yhdessä, voiko vai ei.
Mikä tahansa asia joka ärsyttää joko molempia tai jompaa kumpaa mutta mikä ei muutu miksikään. Aloituksessakin niitä lueteltiin.
Ja kuten voit huomata ketjusta, aloituksessa mainittuihin ongelmiin löytyi kaikkiin ratkaisu. Yleisellä tasolla, jos jokin ärsyttää, aloitetaan sillä että pohditaan, miksi ärsytyksen tunne tulee. Onko syynä turhautuminen, kyllästyminen, väsymys, stressi vai mikä? Kun löydetään syy, ryhdytään toimenpiteisiin syyn poistamiseen tai vähintäänkin vähentämiseen. Ei ole välttämättä helppoa, mutta ratkaisu löytyy varmasti, jos on tarpeeksi tahtoa. Sillä ei ainakaan mikään ratkea, että jo valmiiksi päättää, että ratkaisua ei ole ja jääräpäisesti pysyy näkemyksessään.
Ap tässä.
Esim. Jos sinua ärsyttää puolison lapset. Lapset itsessään ovat hyvätapaisia ja kaikin puolin kivoja lapsia. Mutta sinua ärsyttää.
Ja puoliso on jo tullut puoliväliin vastaan. Vaikka istuttaa lapset omiin huoneisiin viikonlopun ajaksi, ettei heitä tarvi nähdä. Tai vie lapset ulos koko päiväksi. Tai ihan mitä tahansa. Mutta silti sinua ärsyttää, vaikka et näe heitä,
Ketä se hyödyttää, että sanot puolisollesi, että toivoisit, ettei näitä olisi olemassa? Mikä,se hyöty on, jos kerrot, miltä sinusta tuntuu?
Olet oikeassa siinä, että jos ajatukset on tuota tasoa, niin kannattaisi mieluummin mennä terapiaan niitä selvittelemään. Ei meinaan kuulosta nyt ihan hyvältä ajatuksenjuoksulta, oikeasti.
Onko sulla isoja vaikauksia joustaa kaikissa asioissa, jotka ei mene just sun mielen mukaan.? Etkö halua että kumppanillasi olisi hyvin? Kai ymmärrät, että lapset on kumppanillesi rakkaita, eikö sillä ole merkitystä sinulle ja suhtautumisellesi? Onko sun vaikeuksia asettua toisen asemaan? Ihan oikeiasti aika huoletuttavaa, jos kumppani "istuttaa lapset omiin huoneisiin viikonlopun ajaksi, ettei heitä tarvi nähdä." Ei noin ole tervettä tehdä! Kyllä sun pitäisi ymmärtää lähteä itse pois tuossa vaiheessa, eikä kumppanisi saisi joustaa liikaa lasten kustannuksella ihan epäterveesti tuolla tavoin.
No ei kai pelkästään siitä asiain vatvomisesta mitään hyötyä ole, vain todeta että tämmönen ongelma tällä kertaa ja molemmat nyökyttelee että joo on se ongelma juu.
Ehkä se keskusteluyhteyden auki pitämisen tarkoituksena olisikin johtaa ratkaisukeskeisyyteen.
Emminä tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.
Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä.
Ei kaikkia ongelmia voi ratkoa. Ne täytyy vain kestää. Se on ihan normaalia elämää.
Nimeä ongelma, jota ei mielestäsi voi ratkoa. Katsotaan yhdessä, voiko vai ei.
Mikä tahansa asia joka ärsyttää joko molempia tai jompaa kumpaa mutta mikä ei muutu miksikään. Aloituksessakin niitä lueteltiin.
Ja kuten voit huomata ketjusta, aloituksessa mainittuihin ongelmiin löytyi kaikkiin ratkaisu. Yleisellä tasolla, jos jokin ärsyttää, aloitetaan sillä että pohditaan, miksi ärsytyksen tunne tulee. Onko syynä turhautuminen, kyllästyminen, väsymys, stressi vai mikä? Kun löydetään syy, ryhdytään toimenpiteisiin syyn poistamiseen tai vähintäänkin vähentämiseen. Ei ole välttämättä helppoa, mutta ratkaisu löytyy varmasti, jos on tarpeeksi tahtoa. Sillä ei ainakaan mikään ratkea, että jo valmiiksi päättää, että ratkaisua ei ole ja jääräpäisesti pysyy näkemyksessään.
Ap tässä.
Esim. Jos sinua ärsyttää puolison lapset. Lapset itsessään ovat hyvätapaisia ja kaikin puolin kivoja lapsia. Mutta sinua ärsyttää.
Ja puoliso on jo tullut puoliväliin vastaan. Vaikka istuttaa lapset omiin huoneisiin viikonlopun ajaksi, ettei heitä tarvi nähdä. Tai vie lapset ulos koko päiväksi. Tai ihan mitä tahansa. Mutta silti sinua ärsyttää, vaikka et näe heitä,
Ketä se hyödyttää, että sanot puolisollesi, että toivoisit, ettei näitä olisi olemassa? Mikä,se hyöty on, jos kerrot, miltä sinusta tuntuu?
Olet oikeassa siinä, että jos ajatukset on tuota tasoa, niin kannattaisi mieluummin mennä terapiaan niitä selvittelemään. Ei meinaan kuulosta nyt ihan hyvältä ajatuksenjuoksulta, oikeasti.
Onko sulla isoja vaikauksia joustaa kaikissa asioissa, jotka ei mene just sun mielen mukaan.? Etkö halua että kumppanillasi olisi hyvin? Kai ymmärrät, että lapset on kumppanillesi rakkaita, eikö sillä ole merkitystä sinulle ja suhtautumisellesi? Onko sun vaikeuksia asettua toisen asemaan? Ihan oikeiasti aika huoletuttavaa, jos kumppani "istuttaa lapset omiin huoneisiin viikonlopun ajaksi, ettei heitä tarvi nähdä." Ei noin ole tervettä tehdä! Kyllä sun pitäisi ymmärtää lähteä itse pois tuossa vaiheessa, eikä kumppanisi saisi joustaa liikaa lasten kustannuksella ihan epäterveesti tuolla tavoin.
Kts viestini 64
Siksi ettei oletuksista ja tulkinnoista kasva möykky, jonka selvittäminen käy mahdottomaksi ja parisuhde muuttuu kahden mököttävän ja ärtyneen passiivis-agressiiviseksi taistelukentäksi, jossa ylös unohtunut vessanpytyn kansi tai "väärin" täytetty tiskikone muodostuu kynnyskysymykseksi. Toinen huutaa ja toinen mököttää ja kumpikin olettaa puolison lukevan ajatuksia sekä ymmärtävän ärtymyksen syyn. Karikatyyrina siis.
Mieluummin siis ongelmista keskusteleminen ja ratkaisujen etsiminen, kuin tunteiden patoaminen sekä mököttäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietääkö puolisosi, mitä noista kertomistasi asioista/ongemista itse ajattelet? Että ne on susta johtuvia, etkä niitä pysty/halua alkaa muuttamaan?
Puhumalla koitetaan 1. kartoittaa ongelmaa, että mitä on kyse, miksi tällainen ongelma on ja 2. ratkaista ongelmaa, voisiko ongelmaa pienentää tai saada pois, ja kuinka tämä voisi tapahtua
Jos toinen ei edes tiedä, missä ongelman juuri on, niin on hyvin todennäköistä, että hän haluaa, että kerrot oman näkemyksesi asiasta. Että hän 1. tietää paremmin miten asia on 2. voi miettiä, voiko asiaa muuttaa, ja jos ei, niin onko asia niin iso ja häiritsevä pitkän päälle, että valitsee vaikka sitten lähteä mieluummin suhteesta.
Salailu asioiden syistä suhteessa, eikä se, ettei kerro meinaako ongelmalle tehdä jotakin, ei ole kovin reilua. Suhteessa on toista kohtaan reilua olla avoimin kortein. Hän valitsee sinut jos haluaa ongelminesi päivinesi.
Jos ei ole halua koittaa tehdä häiritseville ongelmille suhteessa mitään, suhteessa ei vättämättä ole tulevaisuutta pidemmän päälle. Olet ehkä oikeassa, että eroamista saattaa nopeuttaa se, että kerrot avoimesti, ettet meinaakaan tehdä mitään ongelmille (esim. kateus ja mustasukkaisuus, ettet kestä hänen lapsiaan) ja että odotat, että toinen vain sietää näitä isoja ongelmia.
Jos haluaa toimivan suhteen niin normaalia olisi kuitenkin koittaa ratkaista niitä ongelmia. Niistä halutaan puhua sen takia, ettei ne onvat moempien aia läheisessä suhteessa.
Ymmärrän, että voi olla vaikea kertoa ajatuksia toiselle, jos ne omat ajatukset ovat tosiasiassa aika ikäviä. Se voi tosiaan huonontaa myös suhdetta. Ei oe silti reiua salata tärkeitä asioita toiselta. Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että käsittelisit noita ongelmia ja koittaisit tehdä niile jotain, että suhteenne voisi paremmin? Vaikuttaa nyt siltä, että sulla on sen verran syviä ongemia itsesi kanssa, että voisi olla hyvä ratkaisua käydä niitä läpi jonkun terapeutin kanssa.
Joitain asioita ei myöskään voi välttämättä muuttaa, mutta suhtautumista niihin voi. Keskustemalla voi saada myös uusia näkökantoja asioihin.
Toistan itseäni: asiasta on puhttu ja kompromisseja tehty. Kaikilla osapuolilla on halua muuttaa omaa toimintaansa, mutta sitten on vain asioita, joita ei voi muuttaa. Sitä anoppia kun ei voi tappaakaan.
Puhun asioista yleisellä tasolla, en henkilökohtaisesista ongelmistani. Älkää takertuko tuohon lapsiasiaan.
Kysyn - jälleen - mikä se puhumisen etu on, jos molemmat ovat jo tulleet puoliväliin?
Kyllä minä voin kuvitella enemmänkin asioita, jotka alkaa ärsyttää ajan myötä. Vaikka siisteyden taso. Ei minuakaan eksän kanssa appivanhemmat ärsyttäneet alussa, vaan vasta vuosien jälkeen.
Miksi et halua ottaa puolisoasi huomioon ja hänen tarvettaan keskustella? Se, että sun mielestä on puhuttu tarpeeksi, ja nyt pitäis olla ok ja kumpikin on tullut mielestäsi siis puoiväiin vastaan. Tämä on oma käsityksesi. Puolisosi on ilmeisen tyytymätön tilanteisiin kuitenkin. Hänelle ilmeisestikään asiat eivät nyt tällä hetkellä ole ok.
Sun lähtötaso ymmärtää ja ottaa toista huomioon, vaikuttaa myös todella huonolta. Että vaikka oisitkin tullut jossain vastaan, niin se voi silti tuntua vielä huonolta ja sulta itsekkäältä käytöksetä. Ja sitä se onkin sen perusteella mitä olet täällä kertonut. En ihmettee, miksei puoisosi ole siihen tyytyväinen, vaan koittaa puhumaa saada asioihin parannusta.
(Täytyy sanoa, että ymmärrän puolisoasi hyvin kirjoittamasi perusteella. En usko että olet edes mennyt puoliväliin vastaan, mm. esimerkkiesi perusteella. Tilanne näyttää enemmänkin siltä, että puolisosi joustaa ja sinä koitat lähinnä olla isosti perseilemättä. Siinä onnistumatta. Ja kyllä, otan esimerksi nyt tuon lapsiasian, sillä on täysin kothuutonta laittaa lapset kärsimään ja toimimaan vanhempansa kanssa kotonaan sun oikkujen takia todella epänormaalilla tavalla. Puolisosi joustaa siinäkin asiassa aivan liikaa, ja sunkin pitäisi ymmärtää lasten hyvinvoinnista edes jotakin.)
Olen sitä mietä, että puoisosi pitäisi ymmärtää erota, sillä sulla ei ole halua tulla enempää vastaan tärkeissä asioissa. Ja hänen pitäisi ymmärtää laittaa nyt lapset ja itsensä etusijalle, eikä kasvattaa heitä noin epäterveen parisuhteen vaikutuspiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.
Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä.
Ei kaikkia ongelmia voi ratkoa. Ne täytyy vain kestää. Se on ihan normaalia elämää.
Nimeä ongelma, jota ei mielestäsi voi ratkoa. Katsotaan yhdessä, voiko vai ei.
Mikä tahansa asia joka ärsyttää joko molempia tai jompaa kumpaa mutta mikä ei muutu miksikään. Aloituksessakin niitä lueteltiin.
Ja kuten voit huomata ketjusta, aloituksessa mainittuihin ongelmiin löytyi kaikkiin ratkaisu. Yleisellä tasolla, jos jokin ärsyttää, aloitetaan sillä että pohditaan, miksi ärsytyksen tunne tulee. Onko syynä turhautuminen, kyllästyminen, väsymys, stressi vai mikä? Kun löydetään syy, ryhdytään toimenpiteisiin syyn poistamiseen tai vähintäänkin vähentämiseen. Ei ole välttämättä helppoa, mutta ratkaisu löytyy varmasti, jos on tarpeeksi tahtoa. Sillä ei ainakaan mikään ratkea, että jo valmiiksi päättää, että ratkaisua ei ole ja jääräpäisesti pysyy näkemyksessään.
Ap tässä.
Esim. Jos sinua ärsyttää puolison lapset. Lapset itsessään ovat hyvätapaisia ja kaikin puolin kivoja lapsia. Mutta sinua ärsyttää.
Ja puoliso on jo tullut puoliväliin vastaan. Vaikka istuttaa lapset omiin huoneisiin viikonlopun ajaksi, ettei heitä tarvi nähdä. Tai vie lapset ulos koko päiväksi. Tai ihan mitä tahansa. Mutta silti sinua ärsyttää, vaikka et näe heitä,
Ketä se hyödyttää, että sanot puolisollesi, että toivoisit, ettei näitä olisi olemassa? Mikä,se hyöty on, jos kerrot, miltä sinusta tuntuu?
Toivottavasti olet provo. Jos et, niin onhan tuo täysin sairas kuvio lasten kannalta. Sinä vieraana ihmisenä et ole se, jonka pillin mukaan pitää pomppia. Sinä muutat omaan kotiin, jos et lapsia kestä. Lapsilla on oikeus elää normaalisti. Ihmettelen suuresti millainen lapanen suostuu tuollaisiin järjestelyihin omien lastensa kustannuksella.
Älkää nyt takertuko tähän esimerkkiin, vaan keskustelkaa asiasta: mikä hyöty puhumisesta on?
No saisitte esim. ratkaistua tuon lasten kannata epäterveen tilanteen paremmalLe tolalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jollakulla on parisuhteessa ongelma niin se ongelma vaikuttaa kumppaniin myös. Siksi ongelmista pitää puhua ja etsiä niihin ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.
Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä.
Ei kaikkia ongelmia voi ratkoa. Ne täytyy vain kestää. Se on ihan normaalia elämää.
Nimeä ongelma, jota ei mielestäsi voi ratkoa. Katsotaan yhdessä, voiko vai ei.
Mikä tahansa asia joka ärsyttää joko molempia tai jompaa kumpaa mutta mikä ei muutu miksikään. Aloituksessakin niitä lueteltiin.
Ja kuten voit huomata ketjusta, aloituksessa mainittuihin ongelmiin löytyi kaikkiin ratkaisu. Yleisellä tasolla, jos jokin ärsyttää, aloitetaan sillä että pohditaan, miksi ärsytyksen tunne tulee. Onko syynä turhautuminen, kyllästyminen, väsymys, stressi vai mikä? Kun löydetään syy, ryhdytään toimenpiteisiin syyn poistamiseen tai vähintäänkin vähentämiseen. Ei ole välttämättä helppoa, mutta ratkaisu löytyy varmasti, jos on tarpeeksi tahtoa. Sillä ei ainakaan mikään ratkea, että jo valmiiksi päättää, että ratkaisua ei ole ja jääräpäisesti pysyy näkemyksessään.
Ap tässä.
Esim. Jos sinua ärsyttää puolison lapset. Lapset itsessään ovat hyvätapaisia ja kaikin puolin kivoja lapsia. Mutta sinua ärsyttää.
Ja puoliso on jo tullut puoliväliin vastaan. Vaikka istuttaa lapset omiin huoneisiin viikonlopun ajaksi, ettei heitä tarvi nähdä. Tai vie lapset ulos koko päiväksi. Tai ihan mitä tahansa. Mutta silti sinua ärsyttää, vaikka et näe heitä,
Ketä se hyödyttää, että sanot puolisollesi, että toivoisit, ettei näitä olisi olemassa? Mikä,se hyöty on, jos kerrot, miltä sinusta tuntuu?
Toivottavasti olet provo. Jos et, niin onhan tuo täysin sairas kuvio lasten kannalta. Sinä vieraana ihmisenä et ole se, jonka pillin mukaan pitää pomppia. Sinä muutat omaan kotiin, jos et lapsia kestä. Lapsilla on oikeus elää normaalisti. Ihmettelen suuresti millainen lapanen suostuu tuollaisiin järjestelyihin omien lastensa kustannuksella.
Älkää nyt takertuko tähän esimerkkiin, vaan keskustelkaa asiasta: mikä hyöty puhumisesta on?
No saisitte esim. ratkaistua tuon lasten kannata epäterveen tilanteen paremmalLe tolalle!
Toki se ratkaisu ei aina kaikkien kannata ole se toivottu. Jos esim. itse et ole tässä tärkeässä asiassa valmis joustamaan ja muuttamaan suhtautumistasi ja käytöstäsi (vaikka terapian avulla, jos ei muuten), niin ehdottomasti ero on silloin se oikea ratkaisu.
Sinusta on nyt muodostunut kuva itsekkäästä ihmisestä, joka koittaa pitää etuoikeuksistaan sekä huonoista käytösmaleistaan ja tavoistaan kiinni. Et välitä aidosti kumppanisi tai hänen lastensa hyvinvoinnista. Etkä näe siksi keskustelua itsellesi mielekkäänä ja edullisena vaihtoehtona. Koska joutuisit itse joustamaan ja miettimään käytöstäsi, jotta muia oisi hyvä olla. Etkä halua tätä tehdä.
Hyvissä suhteissa ihmisiä kiinnostaa aidosti heille rakkaiden ihmisen tunteet ja ajatukset, ja siksi heille keskustelusta on hyötyä. He ovat samassa veneessä ja haluavat edistää yhteistä hyvää, ei ainoastaan lyhytkänöistä oman navan etua.
Täällä on kerrottu sitäpaitsi monta hyvää pointtia, mitä keskustelulla voidaan saavuttaa ja miksi se on hydyllistä. Jos ne asiat menee sulta ohi silmien ja korvien, niin turha niitä samoja tähän on uudestaankaan kirjoitella. Että suosittelen lukemaan ketjun uudelleen läpi alusta asti ajatuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei avata suuta, niin sitten voi suhteessa alkaa ilmetä passiivis-aggressiivisuudesta ilmaantuneita ongelmia. Aina pitää kertoa, mikä vaivaa... keskustellen, ei riidellen, ratkaisuja hakien, ei nälvien ja niin edespäin.
Neuvon sinua miettimään elämääsi, tätä ainutkertaista tähdenlentoa, jonka täällä hengität ennenkuin pääset hiekkakuoppaan.
Puolison sukulaiset - aviomiehen sukulaiset olivat upporikkaita ja hyvin vaativia. Onneksi pääsin eroon.
Puolison lapset - uusioperheessä oli rankkaa- lapsi hyjeksi minua, vaikka yritin hänen lempiruokaa ja lempileikkejä.
Puolison pitkät työpäivät - nykyinen mies tekee pitkää päivää.
Oma kateus tai mustasukkaisuus - pari seurustelusuhdetta oli joissa miehellä oli vipinää joka suuntaan.
Mutta että nämä kaikki koettelemukset olisivat samassa suhteessa???
Pelkäätkö niin paljon yksinoloa, että haluat elää helvetissä?
Eihän elämässäsi ole mitään järkeä.
Ensinnäkin - olet oikeassa, turha valittaa miehelle.
Toiseksi - kuka tuollaista jäisi katselemaan pitkäksi aikaa?
Kolmanneksi - ala katselemaan vuokrakämppää ja ala haaveilla, millaista olisi päästä vapauteen.
Kuka on neuvonut että asioista joille ei mitään voi, tulisi jankuttaa yhä uudelleen? Vaikea uskoa että sellaisia neuvoja jossain annetaan.
Mutta aika harva asia lopulta on niitä joille ei mitään voi.
Minun suhteeni kaatuu varmaan siihen ettei mistään voi puhua, mikään ei muutu, jos yrittää keskustella niin seuraa aina kauhea riita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.
Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä.
Ei kaikkia ongelmia voi ratkoa. Ne täytyy vain kestää. Se on ihan normaalia elämää.
Nimeä ongelma, jota ei mielestäsi voi ratkoa. Katsotaan yhdessä, voiko vai ei.
Mikä tahansa asia joka ärsyttää joko molempia tai jompaa kumpaa mutta mikä ei muutu miksikään. Aloituksessakin niitä lueteltiin.
Ja kuten voit huomata ketjusta, aloituksessa mainittuihin ongelmiin löytyi kaikkiin ratkaisu. Yleisellä tasolla, jos jokin ärsyttää, aloitetaan sillä että pohditaan, miksi ärsytyksen tunne tulee. Onko syynä turhautuminen, kyllästyminen, väsymys, stressi vai mikä? Kun löydetään syy, ryhdytään toimenpiteisiin syyn poistamiseen tai vähintäänkin vähentämiseen. Ei ole välttämättä helppoa, mutta ratkaisu löytyy varmasti, jos on tarpeeksi tahtoa. Sillä ei ainakaan mikään ratkea, että jo valmiiksi päättää, että ratkaisua ei ole ja jääräpäisesti pysyy näkemyksessään.
Ap tässä.
Esim. Jos sinua ärsyttää puolison lapset. Lapset itsessään ovat hyvätapaisia ja kaikin puolin kivoja lapsia. Mutta sinua ärsyttää.
Ja puoliso on jo tullut puoliväliin vastaan. Vaikka istuttaa lapset omiin huoneisiin viikonlopun ajaksi, ettei heitä tarvi nähdä. Tai vie lapset ulos koko päiväksi. Tai ihan mitä tahansa. Mutta silti sinua ärsyttää, vaikka et näe heitä,
Ketä se hyödyttää, että sanot puolisollesi, että toivoisit, ettei näitä olisi olemassa? Mikä,se hyöty on, jos kerrot, miltä sinusta tuntuu?
Toivottavasti olet provo. Jos et, niin onhan tuo täysin sairas kuvio lasten kannalta. Sinä vieraana ihmisenä et ole se, jonka pillin mukaan pitää pomppia. Sinä muutat omaan kotiin, jos et lapsia kestä. Lapsilla on oikeus elää normaalisti. Ihmettelen suuresti millainen lapanen suostuu tuollaisiin järjestelyihin omien lastensa kustannuksella.
Älkää nyt takertuko tähän esimerkkiin, vaan keskustelkaa asiasta: mikä hyöty puhumisesta on?
Tietysti takerrumme, koska tuohan on se syy, miksi et hahmota sitä puhumisen hyötyäkään. Sinä kuvittelet, että puhuminen=sinä kerrot miten on ja muiden pitää toimia sinun haluamallasi tavalla. Niinhän homma ei mene, vaan sinunkin on tehtävä jotain. Erityisesti tuollaisen ongelman kohdalla, joka on pääsi sisäinen, sinä olet se, joka on vastuussa ratkaisustakin.
Enhän minä noin ole sanonut. Sanoin, että suhteessa on ongelma, johon ei löydy ratkaisua. En missään sanonut, että ongelmat pitäisi poistaa minun ehdottamallani tavalla, vaan sanoin, että on tilanteita, joiden kanssa pitää elää.
Kysyin, mitähyötyä siitä on, että päivä toisensa jälkeen toistelen samaa pään sisäistä asiaa puolisolle?
Siitä ei olekan mitään hyötyä. Ilmeisesti et osaa keskustella muulla tavoin kuin toistella vain omaa ajatustasi. Pitäisikö esim koittaa tarkastella asioita eri kulmista ja vähän laajemminkin?
On täysin sinun oma mielipiteesi (ei mikään objektiivinen fakta), minkä asioiden kanssa pitäisi vain elää. On totta, että sun pitää elää oman luonteesi ja itsesi kanssa loppuelämä, ja omien samojan ongelmiesi kanssa, jos et niille meinaa mitään tehdä. Se ei tarkoita, että muiden pitäisi, jos kokevat ne liian hankaliksi, etkä ole valmis tekemään niissä asioissa mitään muutoksia etkä näkemään vaivaa, että läheisilläsi olisi hyvä olla.
Mitä jos opettelistit vuorovaikutustaitoja ja keskustutaitoja? Niin yllättäen keskustelu voisi saada muitakin ulottuvuuksia ja piirteitä ja voisi siten olla mielekästä ja hyödyllistä.
vrt. että jankkaat omaa yhtä näkemystäsi, joinka toinen pitäisi vain hyväksyä ja opetella elämään sen kanssa...ja sitten ihmettelet, miksi vielä haluaa puhua, olethan jo ilmoittanut miten asiat on... Ei tuollainen ole hyvää vuorovaikutusta, eikä sillä saakaan hyviä tuloksia, tuskin juuri keskusteluksikaan voi kutsua. Aloita vuorovaikutustaitojen harjoittelu vaikka keskittymättä toisen kuuntelemisen opetteluun.
Tuntuu että tässä puhutaan useista eri asioista. Ongelmat, jotka johtuvat toisen käytöksestä, tekemisistä yms. tai ylipäätään asiat joiden ratkaisu liittyy myös toiseen, on hyvä ottaa jossain vaiheessa esiin, koska muuten ne kasvavat paljon kokoaan suuremmiksi ennen kuin niille ehditään tehdä mitään.
Sitten on taas ongelmia, joihin ap:kin viittaa, esim. omat päänsisäiset ongelmat kuten vaikka mustasukkaisuus. Itse olen erittäin mustasukkainen ihminen, mutta mustasukkaisuuteni johtuu täysin minusta, lapsuudestani ja vanhoista suhteistani. Puolisoni ei ole koskaan antanut minkäänlaista aihetta mustasukkaisuuteen. Vastoin kaikkien ihmisten neuvoja olen valinnut sen linjan etten puhu mustasukkaisuudestani koskaan puolisolle. Hänellä ei siis ole siitä aavistustakaan. En puhu siitä siksi, koska hän on äärimmäisen kiltti ja alkaisi miettiä miten muuttaisi käytöstään estääkseen mustasukkaisuuttani. En halua hänen muuttavan käytöstään yhtään mitenkään. Haluan hänen edelleen puhuvan eksistään ja kaikesta mistä hän haluaa minulle puhua, pelkäämättä ja sensuroimatta, vaikka minussa se aiheuttaisikin syyttä suotta puristavan mustasukkaisuuden tunteen. Hän ei sille kuitenkaan voi mitään ja ongelma on ainoastaan minun ratkaistava.
Minulla on myös valtavia ulkonäkökriisejä ym. jotka liittyvät mustasukkaisuuteen. En puhu niistäkään. En näe siitä mitään hyötyä, vaan päinvastoin kiinnittäisin puolisonikin huomion "virheisiini" ja lopulta hän näkisi minut samoin kuin itse näen. Mieluummin annan hänen nähdä minut niin kuin hän näkee.
Mustasukkaisuuteni ei ole vuosien varrrella parantunut eikä pahentunut. Tiedostan hyvin että minun pitäisi puhua siitä ammattiauttajalle. Valitettavasti rahatilanteeni ei mahdollista sitä, mutta uskon sen olevan ainoa mikä auttaa, ei puolisolle puhuminen. En tiedä onko valitsemani linja oikea, mutta vaihtoehtokaan ei tunnu antavan mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksihän niistä puhutaan, että löydetään yhteinen, molemmille sopiva ratkaisu. Usein kompromissi.
Puolison sukulaiset: Minä kerro(i)n puolisolleni, että hän voi tottakai tavata omia sukulaisiin niin usein kuin haluaa, mutta itse en halua käyttää vähäistä vapaa-aikaani vierailuihin. En ylipäänsä ole ihminen, joka tykkää käydä kylässä. Hänen sukulaisensa saavat tottakai käydä myös meillä, mutta minä haluan aina tietää etukäteen, jos vieraita on tulossa (yllätysvieraat eivät ole meille tervetulleita) ja jos minulla on töitä, opintoja, harrastuksia tai muita omia asioita, niin en välttämättä itse heitä ole tapaamassa.
Puolison lapset: Puolisoni on kertonut minulle, kuinka hän toivoo, että toimimme minun lapseni suhteen. Minä olen kertonut hänelle, etten tietenkään odota hänen lähtevän aina mukaan kun haluan vierailla lapseni luona, enkä odota puolisoni olevan kotona, kun lapseni vierailee täällä.
Puolison pitkät työpäivät: MInä olen meillä se, jolla on pitkiä työpäiviä. Tottakai haluaisin tietää, jos puolisoni jotenkin kärsisi niistä. En voisi lyhentää päivien pituutta, mutta voisin yrittää panostaa enemmän siihen yhteiseen aikaan, mitä meillä on.
Oma kateus tai mustasukkaisuus: Erittäin tärkeä puheenaihe. Molempien pitää tietää, mitkä ovat meidän parisuhteemme rajat, ettei loukkaa niitä tahtomattaan. Ja haluaisin kyllä puolisoni kertovan, jos hän yhtäkkiä alkaisi kokea mustasukkaisuuden tunteita jostain syystä.
Puhun siitä, että nuo keskustelut on jo käyty, ja tiettyyn kompromissiin päästy.
Olen ymmärtänyt, että silti pitäisi puhua. Ja kysyn miksi.
Kysy sitä puolisolta miksi. Mikä häntä on jäänyt mietityttämään ja vaivaamaan. Kuuntele. Et sinä diktaattorina suhteessa voi vaan päättää, että nyt on jo puhuttu. Ottamatta huomioon mitä toisesta tuntuu. Ehkä toisen mielestä hyvää ratkaisua ei ole kaikessa vielä löydetty.
Miksi et halua puhua ja kuunnella? (Et halua tehdä asioille mitään?)
Tämä ketju menee aivan mahdottomaksi. Miksi pistätte suuhuni asioita, joita ei ole?
Puolisollani ei ole mitään ongelmia. Hän on tyytyväinen kaikkeen, mitä meillä on. Hänellä ei ole mitään tarvetta puhua.
Mutta tämä ketju ei ole meistä. Vaan yleisellä tasolla ihmettelen.
No voi kuinka mukavaa. Olette keskustelleet ja päässeet asioissa hyvään yhteisymmärrykseen, ja eikä ole tarvetta niistä enää keskustella. Molemmat ovat tyytyväisiä tilanteen. Ja lapset iloisina viettävät viikonoput kivasti omissa huoneissaan. Että nyt sitten ihan yleisellä tasolla ihmettelet, että miksi joillakin voi jäädä keskustelun jälkeen vielä puhuttavaa? Tai jos jotkut ovat joskus saaneet hyvin juteltua ja molemmat ovat tyytyväisiä, niin jostain olet saanut käsityksen, että ehdottomasti pitäisi vielä keskustella, vaikkei kumpikaan siihen tarvetta kokisi...?
- "Puhun siitä, että nuo keskustelut on jo käyty, ja tiettyyn kompromissiin päästy.
Olen ymmärtänyt, että silti pitäisi puhua."
Niin siis mistä olet nyt tällaista ymmärtänyt? Jos ei ollutkaan kyse omasta elämästäsi, johon olet viitannut useaan kertaan keskusteussa.
Ja jos jommalla kummalla onkin tarve jostain syystä keskustella lisää, niin mitä sitten? Ai Miksi? Se on sitten jo vähän tyhmien kyselemistä jo. Esim. äkkisältään tässä tuli mieleen muutama mahdollinen syy keskusteluhaluihin saman aiheen äärellä: On noussut uusia ajatuksia, on pohtinut asiaa lisää eri kulmasta, on jokin uusi ratkaisuehdotus, on noussut kysymyksiä toiselle, haluaa jakaa toisen kanssa lisää ajatuksia? Ei tunnukaan hyvältä mitä on puhuttu ja sen pohjalta toimittu jne jne? Haluaa kertoa miten onkin asiat muuttuneet nyt parempaan suuntaan ja tuntuu kivata. Haluaa kuulla lisää toisen ajatuksista? On jäänyt jotain vielä hampaankoloon mikä vaivaa? Haluaa ymmärtää aihetta ylipäätään paremmin?
Mikä on sulle siis epäselvää?
Tämä ketju menee aivan mahdottomaksi. Miksi pistätte suuhuni asioita, joita ei ole?
Puolisollani ei ole mitään ongelmia. Hän on tyytyväinen kaikkeen, mitä meillä on. Hänellä ei ole mitään tarvetta puhua.
Mutta tämä ketju ei ole meistä. Vaan yleisellä tasolla ihmettelen.