Voisiko joku selittää, mitä hyötyä on siitä, että parisuhteessa puhutaan kaikista ongelmista?

Itse ainakin keskustelemalla saan uusia näkökulmia asioihin, kun kuuntelen toista. Mököttäminen, niskojen nakkelu, telepatia ja naamanvääntely kun eivät ole parisuhteen kannalta niitä kestävimpiä tapoja. Voit myös pohtia itseksesi mitä ylipäänsä haluat parisuhteelta, mitä haluat elämältä ja puolisoltasi, ja mitä hän saa sinulta, mitä hän haluaa elämältä. Sitten mietitte kompromissin, sillä muuten jommasta kummasta tulee katkera. Jos käsitys parisuhteesta on koko elämän eläminen kaksin ja kaikki muu rajataan ulkopuolelle, niin silloin on läheisriippuvaisuusongelmia, joita niitäkin on hyvä setviä keskustellen, sekä puolison, että ammattiavun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.

Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä. 

Ei kaikkia ongelmia voi ratkoa. Ne täytyy vain kestää. Se on ihan normaalia elämää.

Nimeä ongelma, jota ei mielestäsi voi ratkoa. Katsotaan yhdessä, voiko vai ei. 

Mikä tahansa asia joka ärsyttää joko molempia tai jompaa kumpaa mutta mikä ei muutu miksikään. Aloituksessakin niitä lueteltiin.

Ja kuten voit huomata ketjusta, aloituksessa mainittuihin ongelmiin löytyi kaikkiin ratkaisu. Yleisellä tasolla, jos jokin ärsyttää, aloitetaan sillä että pohditaan, miksi ärsytyksen tunne tulee. Onko syynä turhautuminen, kyllästyminen, väsymys, stressi vai mikä? Kun löydetään syy, ryhdytään toimenpiteisiin syyn poistamiseen tai vähintäänkin vähentämiseen. Ei ole välttämättä helppoa, mutta ratkaisu löytyy varmasti, jos on tarpeeksi tahtoa. Sillä ei ainakaan mikään ratkea, että jo valmiiksi päättää, että ratkaisua ei ole ja jääräpäisesti pysyy näkemyksessään. 

Ap tässä.

Esim. Jos sinua ärsyttää puolison lapset. Lapset itsessään ovat hyvätapaisia ja kaikin puolin kivoja lapsia. Mutta sinua ärsyttää.

Ja puoliso on jo tullut puoliväliin vastaan. Vaikka istuttaa lapset omiin huoneisiin viikonlopun ajaksi, ettei heitä tarvi nähdä. Tai vie lapset ulos koko päiväksi. Tai ihan mitä tahansa. Mutta silti sinua ärsyttää, vaikka et näe heitä,

Ketä se hyödyttää, että sanot puolisollesi, että toivoisit, ettei näitä olisi olemassa? Mikä,se hyöty on, jos kerrot, miltä sinusta tuntuu?

Tuollaiset asiat kerrotaan ennen kuin sitoudutaan avoliittoon.

Edelleen: asiat on jo kerrottu ja puhuttu aiemmin. Mutta silti ärsyttää.

Mikä hyöty siitä on, että kymmenen vuotta kertoo tämän ärsytyksensä. Eikö se loukkaa puolisoa?

Miksi et edes yritä tehdä asialle jotain? Ei se ärsytys poistu jankkaamalla, vaan sinun pitää työstää sitä. Ongelmanratkaisussa vastuu on myös sinulla, ei vain puolisollasi. Jos et pysty ajattelemaan kuin omaa napaasi, ole sinkkuna. Ei ärsytä enää yhtään ja lapsetkin saavat elää normaalia elämää ilman kiukkuisen eukon varomista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.

Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä. 

Ei kaikkia ongelmia voi ratkoa. Ne täytyy vain kestää. Se on ihan normaalia elämää.

Nimeä ongelma, jota ei mielestäsi voi ratkoa. Katsotaan yhdessä, voiko vai ei. 

Mikä tahansa asia joka ärsyttää joko molempia tai jompaa kumpaa mutta mikä ei muutu miksikään. Aloituksessakin niitä lueteltiin.

Ja kuten voit huomata ketjusta, aloituksessa mainittuihin ongelmiin löytyi kaikkiin ratkaisu. Yleisellä tasolla, jos jokin ärsyttää, aloitetaan sillä että pohditaan, miksi ärsytyksen tunne tulee. Onko syynä turhautuminen, kyllästyminen, väsymys, stressi vai mikä? Kun löydetään syy, ryhdytään toimenpiteisiin syyn poistamiseen tai vähintäänkin vähentämiseen. Ei ole välttämättä helppoa, mutta ratkaisu löytyy varmasti, jos on tarpeeksi tahtoa. Sillä ei ainakaan mikään ratkea, että jo valmiiksi päättää, että ratkaisua ei ole ja jääräpäisesti pysyy näkemyksessään. 

Ap tässä.

Esim. Jos sinua ärsyttää puolison lapset. Lapset itsessään ovat hyvätapaisia ja kaikin puolin kivoja lapsia. Mutta sinua ärsyttää.

Ja puoliso on jo tullut puoliväliin vastaan. Vaikka istuttaa lapset omiin huoneisiin viikonlopun ajaksi, ettei heitä tarvi nähdä. Tai vie lapset ulos koko päiväksi. Tai ihan mitä tahansa. Mutta silti sinua ärsyttää, vaikka et näe heitä,

Ketä se hyödyttää, että sanot puolisollesi, että toivoisit, ettei näitä olisi olemassa? Mikä,se hyöty on, jos kerrot, miltä sinusta tuntuu?

Toivottavasti olet provo. Jos et, niin onhan tuo täysin sairas kuvio lasten kannalta. Sinä vieraana ihmisenä et ole se, jonka pillin mukaan pitää pomppia. Sinä muutat omaan kotiin, jos et lapsia kestä. Lapsilla on oikeus elää normaalisti. Ihmettelen suuresti millainen lapanen suostuu tuollaisiin järjestelyihin omien lastensa kustannuksella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.

Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä. 

Ei kaikkia ongelmia voi ratkoa. Ne täytyy vain kestää. Se on ihan normaalia elämää.

Nimeä ongelma, jota ei mielestäsi voi ratkoa. Katsotaan yhdessä, voiko vai ei. 

Mikä tahansa asia joka ärsyttää joko molempia tai jompaa kumpaa mutta mikä ei muutu miksikään. Aloituksessakin niitä lueteltiin.

Ja kuten voit huomata ketjusta, aloituksessa mainittuihin ongelmiin löytyi kaikkiin ratkaisu. Yleisellä tasolla, jos jokin ärsyttää, aloitetaan sillä että pohditaan, miksi ärsytyksen tunne tulee. Onko syynä turhautuminen, kyllästyminen, väsymys, stressi vai mikä? Kun löydetään syy, ryhdytään toimenpiteisiin syyn poistamiseen tai vähintäänkin vähentämiseen. Ei ole välttämättä helppoa, mutta ratkaisu löytyy varmasti, jos on tarpeeksi tahtoa. Sillä ei ainakaan mikään ratkea, että jo valmiiksi päättää, että ratkaisua ei ole ja jääräpäisesti pysyy näkemyksessään. 

Ap tässä.

Esim. Jos sinua ärsyttää puolison lapset. Lapset itsessään ovat hyvätapaisia ja kaikin puolin kivoja lapsia. Mutta sinua ärsyttää.

Ja puoliso on jo tullut puoliväliin vastaan. Vaikka istuttaa lapset omiin huoneisiin viikonlopun ajaksi, ettei heitä tarvi nähdä. Tai vie lapset ulos koko päiväksi. Tai ihan mitä tahansa. Mutta silti sinua ärsyttää, vaikka et näe heitä,

Ketä se hyödyttää, että sanot puolisollesi, että toivoisit, ettei näitä olisi olemassa? Mikä,se hyöty on, jos kerrot, miltä sinusta tuntuu?

Tuollaiset asiat kerrotaan ennen kuin sitoudutaan avoliittoon.

Edelleen: asiat on jo kerrottu ja puhuttu aiemmin. Mutta silti ärsyttää.

Mikä hyöty siitä on, että kymmenen vuotta kertoo tämän ärsytyksensä. Eikö se loukkaa puolisoa?

Alkaa olla helppo uskoa, että puolisoasi todellakin ärsyttää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.

Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä. 

Ei kaikkia ongelmia voi ratkoa. Ne täytyy vain kestää. Se on ihan normaalia elämää.

Nimeä ongelma, jota ei mielestäsi voi ratkoa. Katsotaan yhdessä, voiko vai ei. 

Mikä tahansa asia joka ärsyttää joko molempia tai jompaa kumpaa mutta mikä ei muutu miksikään. Aloituksessakin niitä lueteltiin.

Ja kuten voit huomata ketjusta, aloituksessa mainittuihin ongelmiin löytyi kaikkiin ratkaisu. Yleisellä tasolla, jos jokin ärsyttää, aloitetaan sillä että pohditaan, miksi ärsytyksen tunne tulee. Onko syynä turhautuminen, kyllästyminen, väsymys, stressi vai mikä? Kun löydetään syy, ryhdytään toimenpiteisiin syyn poistamiseen tai vähintäänkin vähentämiseen. Ei ole välttämättä helppoa, mutta ratkaisu löytyy varmasti, jos on tarpeeksi tahtoa. Sillä ei ainakaan mikään ratkea, että jo valmiiksi päättää, että ratkaisua ei ole ja jääräpäisesti pysyy näkemyksessään. 

Ap tässä.

Esim. Jos sinua ärsyttää puolison lapset. Lapset itsessään ovat hyvätapaisia ja kaikin puolin kivoja lapsia. Mutta sinua ärsyttää.

Ja puoliso on jo tullut puoliväliin vastaan. Vaikka istuttaa lapset omiin huoneisiin viikonlopun ajaksi, ettei heitä tarvi nähdä. Tai vie lapset ulos koko päiväksi. Tai ihan mitä tahansa. Mutta silti sinua ärsyttää, vaikka et näe heitä,

Ketä se hyödyttää, että sanot puolisollesi, että toivoisit, ettei näitä olisi olemassa? Mikä,se hyöty on, jos kerrot, miltä sinusta tuntuu?

Miksi ihmeessä olet ihmisen kanssa, jolla on lapsia, kun et kuitenkaan kestä niitä? Tuliko sinulle muka yllätyksenä, että lapset viettävät aikaa myös isänsä kanssa? Tuo, että lasten pitää pysytellä poissa silmistäsi, koska sinä aikuisena ihmisenä et pysty sopeutumaan, on täysin väärä lähtökohta. Jos sinä et kestä lapsia, sinä et asu samassa osoitteessa, jossa lapset viettävät aikaansa. Piste. 

Tämä. Omien lasten tulee olla etusijalla puolisollasi. Naurettavaa, että aikuisen ihmisen takia heidän pitäisi istua huoneessaan koko viikonloppu. Ap voi itse lähteä muualle siksi aikaa, koska hänellähän se ongelma on.

Vierailija kirjoitti:

No tietääkö puolisosi, mitä noista kertomistasi asioista/ongemista itse ajattelet? Että ne on susta johtuvia, etkä niitä pysty/halua alkaa muuttamaan?

Puhumalla koitetaan 1. kartoittaa ongelmaa, että mitä on kyse, miksi tällainen ongelma on ja 2. ratkaista ongelmaa, voisiko ongelmaa pienentää tai saada pois, ja kuinka tämä voisi tapahtua

Jos toinen ei edes tiedä, missä ongelman juuri on, niin on hyvin todennäköistä, että hän haluaa, että kerrot oman näkemyksesi asiasta. Että hän 1. tietää paremmin miten asia on 2. voi miettiä, voiko asiaa muuttaa, ja jos ei, niin onko asia niin iso ja häiritsevä pitkän päälle, että valitsee vaikka sitten lähteä mieluummin suhteesta.

Salailu asioiden syistä suhteessa, eikä se, ettei kerro meinaako ongelmalle tehdä jotakin, ei ole kovin reilua. Suhteessa on toista kohtaan reilua olla avoimin kortein. Hän valitsee sinut jos haluaa ongelminesi päivinesi.

Jos ei ole halua koittaa tehdä häiritseville ongelmille suhteessa mitään, suhteessa ei vättämättä ole tulevaisuutta pidemmän päälle. Olet ehkä oikeassa, että eroamista saattaa nopeuttaa se, että kerrot avoimesti, ettet meinaakaan tehdä mitään ongelmille (esim. kateus ja mustasukkaisuus, ettet kestä hänen lapsiaan) ja että odotat, että toinen vain sietää näitä isoja ongelmia.

Jos haluaa toimivan suhteen niin normaalia olisi kuitenkin koittaa ratkaista niitä ongelmia. Niistä halutaan puhua sen takia, ettei ne onvat moempien aia läheisessä suhteessa.

Ymmärrän, että voi olla vaikea kertoa ajatuksia toiselle, jos ne omat ajatukset ovat tosiasiassa aika ikäviä. Se voi tosiaan huonontaa myös suhdetta. Ei oe silti reiua salata tärkeitä asioita toiselta. Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että käsittelisit noita ongelmia ja koittaisit tehdä niile jotain, että suhteenne voisi paremmin? Vaikuttaa nyt siltä, että sulla on sen verran syviä ongemia itsesi kanssa, että voisi olla hyvä ratkaisua käydä niitä läpi jonkun terapeutin kanssa.

Joitain asioita ei myöskään voi välttämättä muuttaa, mutta suhtautumista niihin voi. Keskustemalla voi saada myös uusia näkökantoja asioihin.

Toistan itseäni: asiasta on puhttu ja kompromisseja tehty. Kaikilla osapuolilla on halua muuttaa omaa toimintaansa, mutta sitten on vain asioita, joita ei voi muuttaa. Sitä anoppia kun ei voi tappaakaan.

Puhun asioista yleisellä tasolla, en henkilökohtaisesista ongelmistani. Älkää takertuko tuohon lapsiasiaan.

Kysyn - jälleen - mikä se puhumisen etu on, jos molemmat ovat jo tulleet puoliväliin?

Kyllä minä voin kuvitella enemmänkin asioita, jotka alkaa ärsyttää ajan myötä. Vaikka siisteyden taso. Ei minuakaan eksän kanssa appivanhemmat ärsyttäneet alussa, vaan vasta vuosien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.

Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä. 

Ei kaikkia ongelmia voi ratkoa. Ne täytyy vain kestää. Se on ihan normaalia elämää.

Nimeä ongelma, jota ei mielestäsi voi ratkoa. Katsotaan yhdessä, voiko vai ei. 

Mikä tahansa asia joka ärsyttää joko molempia tai jompaa kumpaa mutta mikä ei muutu miksikään. Aloituksessakin niitä lueteltiin.

Ja kuten voit huomata ketjusta, aloituksessa mainittuihin ongelmiin löytyi kaikkiin ratkaisu. Yleisellä tasolla, jos jokin ärsyttää, aloitetaan sillä että pohditaan, miksi ärsytyksen tunne tulee. Onko syynä turhautuminen, kyllästyminen, väsymys, stressi vai mikä? Kun löydetään syy, ryhdytään toimenpiteisiin syyn poistamiseen tai vähintäänkin vähentämiseen. Ei ole välttämättä helppoa, mutta ratkaisu löytyy varmasti, jos on tarpeeksi tahtoa. Sillä ei ainakaan mikään ratkea, että jo valmiiksi päättää, että ratkaisua ei ole ja jääräpäisesti pysyy näkemyksessään. 

Ap tässä.

Esim. Jos sinua ärsyttää puolison lapset. Lapset itsessään ovat hyvätapaisia ja kaikin puolin kivoja lapsia. Mutta sinua ärsyttää.

Ja puoliso on jo tullut puoliväliin vastaan. Vaikka istuttaa lapset omiin huoneisiin viikonlopun ajaksi, ettei heitä tarvi nähdä. Tai vie lapset ulos koko päiväksi. Tai ihan mitä tahansa. Mutta silti sinua ärsyttää, vaikka et näe heitä,

Ketä se hyödyttää, että sanot puolisollesi, että toivoisit, ettei näitä olisi olemassa? Mikä,se hyöty on, jos kerrot, miltä sinusta tuntuu?

Tuollaiset asiat kerrotaan ennen kuin sitoudutaan avoliittoon.

Edelleen: asiat on jo kerrottu ja puhuttu aiemmin. Mutta silti ärsyttää.

Mikä hyöty siitä on, että kymmenen vuotta kertoo tämän ärsytyksensä. Eikö se loukkaa puolisoa?

Miksi ärsyttää? Häiritseekö sinua, kun et olekaan ukkosi elämän keskipiste? Vai aiheuttaako mustasukkaisuutta nähdä elävät todisteet siitä, että hän on harrastanut seksiä muidenkin kuin sinun kanssasi? Vai mistä kiikastaa? Ei ne asiat kertomalla ratkea, vaan pitää löytää syy, mikä aiheuttaa ongelman. Ja se syy löytyy nyt ihan sinusta itsestäsi, ei niistä lapsista. He ovat syyttömiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.

Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä. 

Ei kaikkia ongelmia voi ratkoa. Ne täytyy vain kestää. Se on ihan normaalia elämää.

Nimeä ongelma, jota ei mielestäsi voi ratkoa. Katsotaan yhdessä, voiko vai ei. 

Mikä tahansa asia joka ärsyttää joko molempia tai jompaa kumpaa mutta mikä ei muutu miksikään. Aloituksessakin niitä lueteltiin.

Ja kuten voit huomata ketjusta, aloituksessa mainittuihin ongelmiin löytyi kaikkiin ratkaisu. Yleisellä tasolla, jos jokin ärsyttää, aloitetaan sillä että pohditaan, miksi ärsytyksen tunne tulee. Onko syynä turhautuminen, kyllästyminen, väsymys, stressi vai mikä? Kun löydetään syy, ryhdytään toimenpiteisiin syyn poistamiseen tai vähintäänkin vähentämiseen. Ei ole välttämättä helppoa, mutta ratkaisu löytyy varmasti, jos on tarpeeksi tahtoa. Sillä ei ainakaan mikään ratkea, että jo valmiiksi päättää, että ratkaisua ei ole ja jääräpäisesti pysyy näkemyksessään. 

Ap tässä.

Esim. Jos sinua ärsyttää puolison lapset. Lapset itsessään ovat hyvätapaisia ja kaikin puolin kivoja lapsia. Mutta sinua ärsyttää.

Ja puoliso on jo tullut puoliväliin vastaan. Vaikka istuttaa lapset omiin huoneisiin viikonlopun ajaksi, ettei heitä tarvi nähdä. Tai vie lapset ulos koko päiväksi. Tai ihan mitä tahansa. Mutta silti sinua ärsyttää, vaikka et näe heitä,

Ketä se hyödyttää, että sanot puolisollesi, että toivoisit, ettei näitä olisi olemassa? Mikä,se hyöty on, jos kerrot, miltä sinusta tuntuu?

Toivottavasti olet provo. Jos et, niin onhan tuo täysin sairas kuvio lasten kannalta. Sinä vieraana ihmisenä et ole se, jonka pillin mukaan pitää pomppia. Sinä muutat omaan kotiin, jos et lapsia kestä. Lapsilla on oikeus elää normaalisti. Ihmettelen suuresti millainen lapanen suostuu tuollaisiin järjestelyihin omien lastensa kustannuksella. 

Älkää nyt takertuko tähän esimerkkiin, vaan keskustelkaa asiasta: mikä hyöty puhumisesta on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.

Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä. 

Ei kaikkia ongelmia voi ratkoa. Ne täytyy vain kestää. Se on ihan normaalia elämää.

Nimeä ongelma, jota ei mielestäsi voi ratkoa. Katsotaan yhdessä, voiko vai ei. 

Mikä tahansa asia joka ärsyttää joko molempia tai jompaa kumpaa mutta mikä ei muutu miksikään. Aloituksessakin niitä lueteltiin.

Ja kuten voit huomata ketjusta, aloituksessa mainittuihin ongelmiin löytyi kaikkiin ratkaisu. Yleisellä tasolla, jos jokin ärsyttää, aloitetaan sillä että pohditaan, miksi ärsytyksen tunne tulee. Onko syynä turhautuminen, kyllästyminen, väsymys, stressi vai mikä? Kun löydetään syy, ryhdytään toimenpiteisiin syyn poistamiseen tai vähintäänkin vähentämiseen. Ei ole välttämättä helppoa, mutta ratkaisu löytyy varmasti, jos on tarpeeksi tahtoa. Sillä ei ainakaan mikään ratkea, että jo valmiiksi päättää, että ratkaisua ei ole ja jääräpäisesti pysyy näkemyksessään. 

Ap tässä.

Esim. Jos sinua ärsyttää puolison lapset. Lapset itsessään ovat hyvätapaisia ja kaikin puolin kivoja lapsia. Mutta sinua ärsyttää.

Ja puoliso on jo tullut puoliväliin vastaan. Vaikka istuttaa lapset omiin huoneisiin viikonlopun ajaksi, ettei heitä tarvi nähdä. Tai vie lapset ulos koko päiväksi. Tai ihan mitä tahansa. Mutta silti sinua ärsyttää, vaikka et näe heitä,

Ketä se hyödyttää, että sanot puolisollesi, että toivoisit, ettei näitä olisi olemassa? Mikä,se hyöty on, jos kerrot, miltä sinusta tuntuu?

Toivottavasti olet provo. Jos et, niin onhan tuo täysin sairas kuvio lasten kannalta. Sinä vieraana ihmisenä et ole se, jonka pillin mukaan pitää pomppia. Sinä muutat omaan kotiin, jos et lapsia kestä. Lapsilla on oikeus elää normaalisti. Ihmettelen suuresti millainen lapanen suostuu tuollaisiin järjestelyihin omien lastensa kustannuksella. 

Älkää nyt takertuko tähän esimerkkiin, vaan keskustelkaa asiasta: mikä hyöty puhumisesta on?

Tietysti takerrumme, koska tuohan on se syy, miksi et hahmota sitä puhumisen hyötyäkään. Sinä kuvittelet, että puhuminen=sinä kerrot miten on ja muiden pitää toimia sinun haluamallasi tavalla. Niinhän homma ei mene, vaan sinunkin on tehtävä jotain. Erityisesti tuollaisen ongelman kohdalla, joka on pääsi sisäinen, sinä olet se, joka on vastuussa ratkaisustakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.

Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä. 

Ei kaikkia ongelmia voi ratkoa. Ne täytyy vain kestää. Se on ihan normaalia elämää.

Nimeä ongelma, jota ei mielestäsi voi ratkoa. Katsotaan yhdessä, voiko vai ei. 

Mikä tahansa asia joka ärsyttää joko molempia tai jompaa kumpaa mutta mikä ei muutu miksikään. Aloituksessakin niitä lueteltiin.

Ja kuten voit huomata ketjusta, aloituksessa mainittuihin ongelmiin löytyi kaikkiin ratkaisu. Yleisellä tasolla, jos jokin ärsyttää, aloitetaan sillä että pohditaan, miksi ärsytyksen tunne tulee. Onko syynä turhautuminen, kyllästyminen, väsymys, stressi vai mikä? Kun löydetään syy, ryhdytään toimenpiteisiin syyn poistamiseen tai vähintäänkin vähentämiseen. Ei ole välttämättä helppoa, mutta ratkaisu löytyy varmasti, jos on tarpeeksi tahtoa. Sillä ei ainakaan mikään ratkea, että jo valmiiksi päättää, että ratkaisua ei ole ja jääräpäisesti pysyy näkemyksessään. 

Ap tässä.

Esim. Jos sinua ärsyttää puolison lapset. Lapset itsessään ovat hyvätapaisia ja kaikin puolin kivoja lapsia. Mutta sinua ärsyttää.

Ja puoliso on jo tullut puoliväliin vastaan. Vaikka istuttaa lapset omiin huoneisiin viikonlopun ajaksi, ettei heitä tarvi nähdä. Tai vie lapset ulos koko päiväksi. Tai ihan mitä tahansa. Mutta silti sinua ärsyttää, vaikka et näe heitä,

Ketä se hyödyttää, että sanot puolisollesi, että toivoisit, ettei näitä olisi olemassa? Mikä,se hyöty on, jos kerrot, miltä sinusta tuntuu?

Toivottavasti olet provo. Jos et, niin onhan tuo täysin sairas kuvio lasten kannalta. Sinä vieraana ihmisenä et ole se, jonka pillin mukaan pitää pomppia. Sinä muutat omaan kotiin, jos et lapsia kestä. Lapsilla on oikeus elää normaalisti. Ihmettelen suuresti millainen lapanen suostuu tuollaisiin järjestelyihin omien lastensa kustannuksella. 

Älkää nyt takertuko tähän esimerkkiin, vaan keskustelkaa asiasta: mikä hyöty puhumisesta on?

Se on kerrottu sinulle monta kertaa. Nyt sinun pitää vain sisäistää, että puhuminen ei ole monologia sinulta puolisolle, vaan se on vuorovaikutusta, jossa sinäkin kuuntelet ja yrität ratkaista asioita etkä vain yritä lakaista ongelmia maton alle (tai lapsia pois silmistäsi) 

Då problemet i detta fall är i ditt huvud och din äkta hälft säkerligen har märkt det, är det bra att tala om sakerna.

Genom att tala om sakerna signalerar du att du själv begriper att något är fel. Från den punkten börjar tillfrisknandet som sker mellan dina öron. Lycka till, vägen kan vara rätt lång men belönande.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.

Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä. 

Ei kaikkia ongelmia voi ratkoa. Ne täytyy vain kestää. Se on ihan normaalia elämää.

Nimeä ongelma, jota ei mielestäsi voi ratkoa. Katsotaan yhdessä, voiko vai ei. 

Mikä tahansa asia joka ärsyttää joko molempia tai jompaa kumpaa mutta mikä ei muutu miksikään. Aloituksessakin niitä lueteltiin.

Ja kuten voit huomata ketjusta, aloituksessa mainittuihin ongelmiin löytyi kaikkiin ratkaisu. Yleisellä tasolla, jos jokin ärsyttää, aloitetaan sillä että pohditaan, miksi ärsytyksen tunne tulee. Onko syynä turhautuminen, kyllästyminen, väsymys, stressi vai mikä? Kun löydetään syy, ryhdytään toimenpiteisiin syyn poistamiseen tai vähintäänkin vähentämiseen. Ei ole välttämättä helppoa, mutta ratkaisu löytyy varmasti, jos on tarpeeksi tahtoa. Sillä ei ainakaan mikään ratkea, että jo valmiiksi päättää, että ratkaisua ei ole ja jääräpäisesti pysyy näkemyksessään. 

Ap tässä.

Esim. Jos sinua ärsyttää puolison lapset. Lapset itsessään ovat hyvätapaisia ja kaikin puolin kivoja lapsia. Mutta sinua ärsyttää.

Ja puoliso on jo tullut puoliväliin vastaan. Vaikka istuttaa lapset omiin huoneisiin viikonlopun ajaksi, ettei heitä tarvi nähdä. Tai vie lapset ulos koko päiväksi. Tai ihan mitä tahansa. Mutta silti sinua ärsyttää, vaikka et näe heitä,

Ketä se hyödyttää, että sanot puolisollesi, että toivoisit, ettei näitä olisi olemassa? Mikä,se hyöty on, jos kerrot, miltä sinusta tuntuu?

Toivottavasti olet provo. Jos et, niin onhan tuo täysin sairas kuvio lasten kannalta. Sinä vieraana ihmisenä et ole se, jonka pillin mukaan pitää pomppia. Sinä muutat omaan kotiin, jos et lapsia kestä. Lapsilla on oikeus elää normaalisti. Ihmettelen suuresti millainen lapanen suostuu tuollaisiin järjestelyihin omien lastensa kustannuksella. 

Älkää nyt takertuko tähän esimerkkiin, vaan keskustelkaa asiasta: mikä hyöty puhumisesta on?

Se on kerrottu sinulle monta kertaa. Nyt sinun pitää vain sisäistää, että puhuminen ei ole monologia sinulta puolisolle, vaan se on vuorovaikutusta, jossa sinäkin kuuntelet ja yrität ratkaista asioita etkä vain yritä lakaista ongelmia maton alle (tai lapsia pois silmistäsi) 

Älä ruoki trollia ;-)

Vierailija kirjoitti:

Jos minulla olisi tuollainen lista ongelmia puolisoni kanssa päättäisin suhteen.

Jep. Ja haluaisin myös, että jos toinen ajattelisi noin ko. asioista, eikä haluaisi noille asioille (kuten oman kateus ja mustasukkaisuus kaikesta) mitään tehdä, vaan ajattelisi että ne on asioita, joita ei voi muuttaa, niin toivoisin todella että kertoisi minulle, että voisin itse päättää sen suhteen. huh. Todella raskasta, jos kumppani olisi sulle kateellinen ja mustasukkainen. Kun sitä toivoisi, että toinen olisi onnellinen omista onnistumisista ja luottaisi ja tukisi menestyksissä ja epäonnistumisissa, molemmissa. Niinkuin itsekin on toisinpäin.

Joskus olen kuullut tällaisen osuvan sanonnan: Niin kauan kuin nainen haluaa puhua, suhteella on vielä toivoa. Kun hän ei enää halua puhua, niin peli on silloin menetetty.

Että kyllähän puhumalla haetaan ymmärrystä ja jonkinaista muutosta tai ratkaisua ongemiin tai ikävältä tuntuviin asioihin. Asenteesi siis on, ettei mitään voi muuttaa, ei edes suhtautumista, ja haluat vain jatkaa kuten ennenkin, ja olet siksi mieluummin puhumatta. Unohdat kuitenkin, että puolisosi on erillinen ihminen ja hänellä on omat toiveensa, ajatuksensa ja tunteensa. Ehkä hän haluaa etsiä ratkaisua? Välitätkö sinä, mitä puolisosi ajattelee ja miltä hänestä asiat tuntuu? Siinä olisi sulle motivaatio keskustella kuunnella ja etsiä ratkaisuja. Itsekkäät ihimiset eivät ole välttämättä innostuneita keskusteuihin, kun toinenkin pitäisi huomioida. Nämä on läheisissä suhteissa kuitenkin tärkeitä asioita. Suhteessa on kaksi ihmistä ja toisen huomioon ottaminen on tärkeää.

Olen itsekin törmännyt näihin tällaisiin "puhumalla asiat vain pahenee"-ihmisiin. Valitettavasti olen huomannut, että heillä ei ole vain normaalia taitoa ottaa toisia huomioon ja halua pohtia toisenkin kantilta asioita. Eräs joskus jopa sanoi, ettei halua siksi puhua, kun paljastaisi silloin omat hyvinkin ikävät ajatuksensa... Niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksihän niistä puhutaan, että löydetään yhteinen, molemmille sopiva ratkaisu. Usein kompromissi.

Puolison sukulaiset: Minä kerro(i)n puolisolleni, että hän voi tottakai tavata omia sukulaisiin niin usein kuin haluaa, mutta itse en halua käyttää vähäistä vapaa-aikaani vierailuihin. En ylipäänsä ole ihminen, joka tykkää käydä kylässä. Hänen sukulaisensa saavat tottakai käydä myös meillä, mutta minä haluan aina tietää etukäteen, jos vieraita on tulossa (yllätysvieraat eivät ole meille tervetulleita) ja jos minulla on töitä, opintoja, harrastuksia tai muita omia asioita, niin en välttämättä itse heitä ole tapaamassa.

Puolison lapset: Puolisoni on kertonut minulle, kuinka hän toivoo, että toimimme minun lapseni suhteen. Minä olen kertonut hänelle, etten tietenkään odota hänen lähtevän aina mukaan kun haluan vierailla lapseni luona, enkä odota puolisoni olevan kotona, kun lapseni vierailee täällä.

Puolison pitkät työpäivät: MInä olen meillä se, jolla on pitkiä työpäiviä. Tottakai haluaisin tietää, jos puolisoni jotenkin kärsisi niistä. En voisi lyhentää päivien pituutta, mutta voisin yrittää panostaa enemmän siihen yhteiseen aikaan, mitä meillä on.

Oma kateus tai mustasukkaisuus: Erittäin tärkeä puheenaihe. Molempien pitää tietää, mitkä ovat meidän parisuhteemme rajat, ettei loukkaa niitä tahtomattaan. Ja haluaisin kyllä puolisoni kertovan, jos hän yhtäkkiä alkaisi kokea mustasukkaisuuden tunteita jostain syystä.

Puhun siitä, että nuo keskustelut on jo käyty, ja tiettyyn kompromissiin päästy.

Olen ymmärtänyt, että silti pitäisi puhua. Ja kysyn miksi.

Kysy sitä puolisolta miksi. Mikä häntä on jäänyt mietityttämään ja vaivaamaan. Kuuntele. Et sinä diktaattorina suhteessa voi vaan päättää, että nyt on jo puhuttu. Ottamatta huomioon mitä toisesta tuntuu. Ehkä toisen mielestä hyvää ratkaisua ei ole kaikessa vielä löydetty.

Miksi et halua puhua ja kuunnella? (Et halua tehdä asioille mitään?)

Puhumisessa on se hyvä puoli että keskusteluyhteys on jatkuvasti toisen kanssa auki, molemmat pystyy ottamaan vastaan ja käsittelemään vaikeampiakin asioita eikä tarvii tulkita toisen mielipiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.

Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä. 

Ei kaikkia ongelmia voi ratkoa. Ne täytyy vain kestää. Se on ihan normaalia elämää.

Nimeä ongelma, jota ei mielestäsi voi ratkoa. Katsotaan yhdessä, voiko vai ei. 

Mikä tahansa asia joka ärsyttää joko molempia tai jompaa kumpaa mutta mikä ei muutu miksikään. Aloituksessakin niitä lueteltiin.

Ja kuten voit huomata ketjusta, aloituksessa mainittuihin ongelmiin löytyi kaikkiin ratkaisu. Yleisellä tasolla, jos jokin ärsyttää, aloitetaan sillä että pohditaan, miksi ärsytyksen tunne tulee. Onko syynä turhautuminen, kyllästyminen, väsymys, stressi vai mikä? Kun löydetään syy, ryhdytään toimenpiteisiin syyn poistamiseen tai vähintäänkin vähentämiseen. Ei ole välttämättä helppoa, mutta ratkaisu löytyy varmasti, jos on tarpeeksi tahtoa. Sillä ei ainakaan mikään ratkea, että jo valmiiksi päättää, että ratkaisua ei ole ja jääräpäisesti pysyy näkemyksessään. 

Ap tässä.

Esim. Jos sinua ärsyttää puolison lapset. Lapset itsessään ovat hyvätapaisia ja kaikin puolin kivoja lapsia. Mutta sinua ärsyttää.

Ja puoliso on jo tullut puoliväliin vastaan. Vaikka istuttaa lapset omiin huoneisiin viikonlopun ajaksi, ettei heitä tarvi nähdä. Tai vie lapset ulos koko päiväksi. Tai ihan mitä tahansa. Mutta silti sinua ärsyttää, vaikka et näe heitä,

Ketä se hyödyttää, että sanot puolisollesi, että toivoisit, ettei näitä olisi olemassa? Mikä,se hyöty on, jos kerrot, miltä sinusta tuntuu?

Miksi et tee tuolle ärsytyksellesi mitään? Muut vaistoavat ärtymyksesi kyllä ja vaikka se ei itseäsi haittaisikaan,  se haittaa muita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tietääkö puolisosi, mitä noista kertomistasi asioista/ongemista itse ajattelet? Että ne on susta johtuvia, etkä niitä pysty/halua alkaa muuttamaan?

Puhumalla koitetaan 1. kartoittaa ongelmaa, että mitä on kyse, miksi tällainen ongelma on ja 2. ratkaista ongelmaa, voisiko ongelmaa pienentää tai saada pois, ja kuinka tämä voisi tapahtua

Jos toinen ei edes tiedä, missä ongelman juuri on, niin on hyvin todennäköistä, että hän haluaa, että kerrot oman näkemyksesi asiasta. Että hän 1. tietää paremmin miten asia on 2. voi miettiä, voiko asiaa muuttaa, ja jos ei, niin onko asia niin iso ja häiritsevä pitkän päälle, että valitsee vaikka sitten lähteä mieluummin suhteesta.

Salailu asioiden syistä suhteessa, eikä se, ettei kerro meinaako ongelmalle tehdä jotakin, ei ole kovin reilua. Suhteessa on toista kohtaan reilua olla avoimin kortein. Hän valitsee sinut jos haluaa ongelminesi päivinesi.

Jos ei ole halua koittaa tehdä häiritseville ongelmille suhteessa mitään, suhteessa ei vättämättä ole tulevaisuutta pidemmän päälle. Olet ehkä oikeassa, että eroamista saattaa nopeuttaa se, että kerrot avoimesti, ettet meinaakaan tehdä mitään ongelmille (esim. kateus ja mustasukkaisuus, ettet kestä hänen lapsiaan) ja että odotat, että toinen vain sietää näitä isoja ongelmia.

Jos haluaa toimivan suhteen niin normaalia olisi kuitenkin koittaa ratkaista niitä ongelmia. Niistä halutaan puhua sen takia, ettei ne onvat moempien aia läheisessä suhteessa.

Ymmärrän, että voi olla vaikea kertoa ajatuksia toiselle, jos ne omat ajatukset ovat tosiasiassa aika ikäviä. Se voi tosiaan huonontaa myös suhdetta. Ei oe silti reiua salata tärkeitä asioita toiselta. Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että käsittelisit noita ongelmia ja koittaisit tehdä niile jotain, että suhteenne voisi paremmin? Vaikuttaa nyt siltä, että sulla on sen verran syviä ongemia itsesi kanssa, että voisi olla hyvä ratkaisua käydä niitä läpi jonkun terapeutin kanssa.

Joitain asioita ei myöskään voi välttämättä muuttaa, mutta suhtautumista niihin voi. Keskustemalla voi saada myös uusia näkökantoja asioihin.

Toistan itseäni: asiasta on puhttu ja kompromisseja tehty. Kaikilla osapuolilla on halua muuttaa omaa toimintaansa, mutta sitten on vain asioita, joita ei voi muuttaa. Sitä anoppia kun ei voi tappaakaan.

Puhun asioista yleisellä tasolla, en henkilökohtaisesista ongelmistani. Älkää takertuko tuohon lapsiasiaan.

Kysyn - jälleen - mikä se puhumisen etu on, jos molemmat ovat jo tulleet puoliväliin?

Kyllä minä voin kuvitella enemmänkin asioita, jotka alkaa ärsyttää ajan myötä. Vaikka siisteyden taso. Ei minuakaan eksän kanssa appivanhemmat ärsyttäneet alussa, vaan vasta vuosien jälkeen.

Se mikä tässä pitäisi muuttaa on ärtymyskynnyksesi säätäminen. Tunnut ärtyvän ihan olemattomista asioista ja se on raskasta itsellesi, vaikket hahmotakaan sitä ja se on raskasta myös muille. Pidät suusi luultavasti kiinni, koska et ole valmis kehittämään itseäsi ja pelkäät, että sinut jätetään, jos kerrot avoimesti pään sisäisistä asioistasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, kyllä avoimuus on aina parempi kuin asioiden peittely. Kun se mieltä painava asia voi tulla ulos sitten jotain toista kautta. Kiukutteluna, piilovittuiluna, sulkeutumisena jne. Siinä sitten ihmetellään kun kommunikaatio ei toimi ja toinen on piiloaggressiivinen ja etäinen.

Niin, totta kai se näkyy joka kerran, kun se anoppi tulee kylään, mutta mikä etu siitä on, että puhuu asiasta?

Tilanne siis se, että asiasta on jo sanonut. Puoliso tietää, että asia on ongelma. Ei tarvitse olla piiloaggressiivinen, vaan toinen tietää, miksi toinen on etäinen.

No olethan sinä sitten jo asiasta puhunut jos puoliso tietää. Mitä sitten jos puolisosi haluaa puhua asiasta? Suostutko siihen?

En tarkoita, ettei jompi kumpi suostuisi, vaan peräänkuulutan, mikä on se hyöty, mistä puhutaan.

Pahimmillaanhan keskustelu päättyy siihen, että tulee riitä, koska kumpikaan ei ymmärrä toista. Parhaimmillaan keskustelu päättyy siihen, että saa emoatiaa, että voi voi, kun susta tuntuu pahalta, kun lapset tulevat viikonlopuksi, mutta eihän he montaa vuotta enää tule.

Mutta MIKSI tämä keskustelu pitäisi käydä joka viikonloppu?

Eihän keskustelusta ole mitään hyöytyä, jos sen perusteella ei tehdä mitään muutoksia. Eli tyhjästä keskustelemisesta ei ole hyötyä, olet aivan oikeassa. 

AP, mitä hyötyä on olla parisuhteessa, jossa on paha olla? Miten pahaksi kuvittelet olosi sinkkuna?

Ap, vaikutta siltä että olet aika itsekäs ihminen. Osoitatko todella mieltäsi kun puolison lapset tulevat silloin tällöin? Olet mustasukkainen kumppanillesi. Olet kateellinen kumppanillesi jos hänellä jokin onnistuu tai on kivaa. Puoisolla on hyvät väit sukuaisiin ja sekin riepoo. Kuulostaa täle kumppanile todea raskaalta. Ap, sulla taitaa olla paha itsetunto-ongelma. Ellei jopa viittaisi joihinkin narsistisiin käytösmalleihin...kannattaa ehkä tutustua näihin aiheisiin, jos saisit sieltä vaikka jotain työkaluja ja ymmärrystä tianteeseesi. Koetko ap olevasi empaattinen ihminen? Ei kuulosta näillä perustein kovinkaan siltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.

Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä. 

Ei kaikkia ongelmia voi ratkoa. Ne täytyy vain kestää. Se on ihan normaalia elämää.

Nimeä ongelma, jota ei mielestäsi voi ratkoa. Katsotaan yhdessä, voiko vai ei. 

Mikä tahansa asia joka ärsyttää joko molempia tai jompaa kumpaa mutta mikä ei muutu miksikään. Aloituksessakin niitä lueteltiin.

Ja kuten voit huomata ketjusta, aloituksessa mainittuihin ongelmiin löytyi kaikkiin ratkaisu. Yleisellä tasolla, jos jokin ärsyttää, aloitetaan sillä että pohditaan, miksi ärsytyksen tunne tulee. Onko syynä turhautuminen, kyllästyminen, väsymys, stressi vai mikä? Kun löydetään syy, ryhdytään toimenpiteisiin syyn poistamiseen tai vähintäänkin vähentämiseen. Ei ole välttämättä helppoa, mutta ratkaisu löytyy varmasti, jos on tarpeeksi tahtoa. Sillä ei ainakaan mikään ratkea, että jo valmiiksi päättää, että ratkaisua ei ole ja jääräpäisesti pysyy näkemyksessään. 

Ap tässä.

Esim. Jos sinua ärsyttää puolison lapset. Lapset itsessään ovat hyvätapaisia ja kaikin puolin kivoja lapsia. Mutta sinua ärsyttää.

Ja puoliso on jo tullut puoliväliin vastaan. Vaikka istuttaa lapset omiin huoneisiin viikonlopun ajaksi, ettei heitä tarvi nähdä. Tai vie lapset ulos koko päiväksi. Tai ihan mitä tahansa. Mutta silti sinua ärsyttää, vaikka et näe heitä,

Ketä se hyödyttää, että sanot puolisollesi, että toivoisit, ettei näitä olisi olemassa? Mikä,se hyöty on, jos kerrot, miltä sinusta tuntuu?

Toivottavasti olet provo. Jos et, niin onhan tuo täysin sairas kuvio lasten kannalta. Sinä vieraana ihmisenä et ole se, jonka pillin mukaan pitää pomppia. Sinä muutat omaan kotiin, jos et lapsia kestä. Lapsilla on oikeus elää normaalisti. Ihmettelen suuresti millainen lapanen suostuu tuollaisiin järjestelyihin omien lastensa kustannuksella. 

Älkää nyt takertuko tähän esimerkkiin, vaan keskustelkaa asiasta: mikä hyöty puhumisesta on?

Tietysti takerrumme, koska tuohan on se syy, miksi et hahmota sitä puhumisen hyötyäkään. Sinä kuvittelet, että puhuminen=sinä kerrot miten on ja muiden pitää toimia sinun haluamallasi tavalla. Niinhän homma ei mene, vaan sinunkin on tehtävä jotain. Erityisesti tuollaisen ongelman kohdalla, joka on pääsi sisäinen, sinä olet se, joka on vastuussa ratkaisustakin. 

Enhän minä noin ole sanonut. Sanoin, että suhteessa on ongelma, johon ei löydy ratkaisua. En missään sanonut, että ongelmat pitäisi poistaa minun ehdottamallani tavalla, vaan sanoin, että on tilanteita, joiden kanssa pitää elää.

Kysyin, mitähyötyä siitä on, että päivä toisensa jälkeen toistelen samaa pään sisäistä asiaa puolisolle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.

Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä. 

Ei kaikkia ongelmia voi ratkoa. Ne täytyy vain kestää. Se on ihan normaalia elämää.

Nimeä ongelma, jota ei mielestäsi voi ratkoa. Katsotaan yhdessä, voiko vai ei. 

Mikä tahansa asia joka ärsyttää joko molempia tai jompaa kumpaa mutta mikä ei muutu miksikään. Aloituksessakin niitä lueteltiin.

Ja kuten voit huomata ketjusta, aloituksessa mainittuihin ongelmiin löytyi kaikkiin ratkaisu. Yleisellä tasolla, jos jokin ärsyttää, aloitetaan sillä että pohditaan, miksi ärsytyksen tunne tulee. Onko syynä turhautuminen, kyllästyminen, väsymys, stressi vai mikä? Kun löydetään syy, ryhdytään toimenpiteisiin syyn poistamiseen tai vähintäänkin vähentämiseen. Ei ole välttämättä helppoa, mutta ratkaisu löytyy varmasti, jos on tarpeeksi tahtoa. Sillä ei ainakaan mikään ratkea, että jo valmiiksi päättää, että ratkaisua ei ole ja jääräpäisesti pysyy näkemyksessään. 

Ap tässä.

Esim. Jos sinua ärsyttää puolison lapset. Lapset itsessään ovat hyvätapaisia ja kaikin puolin kivoja lapsia. Mutta sinua ärsyttää.

Ja puoliso on jo tullut puoliväliin vastaan. Vaikka istuttaa lapset omiin huoneisiin viikonlopun ajaksi, ettei heitä tarvi nähdä. Tai vie lapset ulos koko päiväksi. Tai ihan mitä tahansa. Mutta silti sinua ärsyttää, vaikka et näe heitä,

Ketä se hyödyttää, että sanot puolisollesi, että toivoisit, ettei näitä olisi olemassa? Mikä,se hyöty on, jos kerrot, miltä sinusta tuntuu?

Toivottavasti olet provo. Jos et, niin onhan tuo täysin sairas kuvio lasten kannalta. Sinä vieraana ihmisenä et ole se, jonka pillin mukaan pitää pomppia. Sinä muutat omaan kotiin, jos et lapsia kestä. Lapsilla on oikeus elää normaalisti. Ihmettelen suuresti millainen lapanen suostuu tuollaisiin järjestelyihin omien lastensa kustannuksella. 

Älkää nyt takertuko tähän esimerkkiin, vaan keskustelkaa asiasta: mikä hyöty puhumisesta on?

Se on kerrottu sinulle monta kertaa. Nyt sinun pitää vain sisäistää, että puhuminen ei ole monologia sinulta puolisolle, vaan se on vuorovaikutusta, jossa sinäkin kuuntelet ja yrität ratkaista asioita etkä vain yritä lakaista ongelmia maton alle (tai lapsia pois silmistäsi) 

Dialogi on jo käyty. Molemmat ovat kertoneet oman näkökulmansa. Molemmat ovat todenneet, että näkökulmatovat eri, ja molempien pitää joustaa.