Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku selittää, mitä hyötyä on siitä, että parisuhteessa puhutaan kaikista ongelmista?
01.02.2023 |
Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista. Tai syy ongelmille on oma mustat ajatukset.
Miksi siitä pyydetään puhutaan? Eikö puhuminen vain tuhoa parisuhteen?
Puhun ongelmista esim.
- puolison sukulaiset. Et itse kestä heitä, mutta et voi pyytää puolisoasi tuhoamaan omia välejään.
- puolison lapset. Et itse kestä heitä, mutta et voi kieltää tulemasta.
- puolison pitkät työpäivät. Et pidä niistä, mutta puoliso ei voi vähentää niitä.
- oma kateus tai mustasukkaisuus. Liittyy mihin tahansa, mitä puoliso tekee. Tajuat, että se on oman pään sisäinen ongelma.
Siis kyse kaikessa on sinun omasta ongelmastasi, ei objektiivisesta ongelmasta, jonka voi ratkaista jotenkin. Jos puoliso jo tietää näkökulmasi, niin miksi silti aina pyydetään keskustelemaan? Mitä hyötyä sillä vatvomisella on?
Kommentit (128)
Noh, kyllä avoimuus on aina parempi kuin asioiden peittely. Kun se mieltä painava asia voi tulla ulos sitten jotain toista kautta. Kiukutteluna, piilovittuiluna, sulkeutumisena jne. Siinä sitten ihmetellään kun kommunikaatio ei toimi ja toinen on piiloaggressiivinen ja etäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh, kyllä avoimuus on aina parempi kuin asioiden peittely. Kun se mieltä painava asia voi tulla ulos sitten jotain toista kautta. Kiukutteluna, piilovittuiluna, sulkeutumisena jne. Siinä sitten ihmetellään kun kommunikaatio ei toimi ja toinen on piiloaggressiivinen ja etäinen.
Niin, totta kai se näkyy joka kerran, kun se anoppi tulee kylään, mutta mikä etu siitä on, että puhuu asiasta?
Tilanne siis se, että asiasta on jo sanonut. Puoliso tietää, että asia on ongelma. Ei tarvitse olla piiloaggressiivinen, vaan toinen tietää, miksi toinen on etäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, kyllä avoimuus on aina parempi kuin asioiden peittely. Kun se mieltä painava asia voi tulla ulos sitten jotain toista kautta. Kiukutteluna, piilovittuiluna, sulkeutumisena jne. Siinä sitten ihmetellään kun kommunikaatio ei toimi ja toinen on piiloaggressiivinen ja etäinen.
Niin, totta kai se näkyy joka kerran, kun se anoppi tulee kylään, mutta mikä etu siitä on, että puhuu asiasta?
Tilanne siis se, että asiasta on jo sanonut. Puoliso tietää, että asia on ongelma. Ei tarvitse olla piiloaggressiivinen, vaan toinen tietää, miksi toinen on etäinen.
No olethan sinä sitten jo asiasta puhunut jos puoliso tietää. Mitä sitten jos puolisosi haluaa puhua asiasta? Suostutko siihen?
Mullakin turha puhua hylkäämisen tunteesta, jonka puolison pitkät työpäivät aiheuttaa. ei tule muuttumaan. Lohdutan itse itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että moni parisuhde pn kaatunut liikaan keskusteluun. Ylimainostettua keskustelu.
Siksihän niistä puhutaan, että löydetään yhteinen, molemmille sopiva ratkaisu. Usein kompromissi.
Puolison sukulaiset: Minä kerro(i)n puolisolleni, että hän voi tottakai tavata omia sukulaisiin niin usein kuin haluaa, mutta itse en halua käyttää vähäistä vapaa-aikaani vierailuihin. En ylipäänsä ole ihminen, joka tykkää käydä kylässä. Hänen sukulaisensa saavat tottakai käydä myös meillä, mutta minä haluan aina tietää etukäteen, jos vieraita on tulossa (yllätysvieraat eivät ole meille tervetulleita) ja jos minulla on töitä, opintoja, harrastuksia tai muita omia asioita, niin en välttämättä itse heitä ole tapaamassa.
Puolison lapset: Puolisoni on kertonut minulle, kuinka hän toivoo, että toimimme minun lapseni suhteen. Minä olen kertonut hänelle, etten tietenkään odota hänen lähtevän aina mukaan kun haluan vierailla lapseni luona, enkä odota puolisoni olevan kotona, kun lapseni vierailee täällä.
Puolison pitkät työpäivät: MInä olen meillä se, jolla on pitkiä työpäiviä. Tottakai haluaisin tietää, jos puolisoni jotenkin kärsisi niistä. En voisi lyhentää päivien pituutta, mutta voisin yrittää panostaa enemmän siihen yhteiseen aikaan, mitä meillä on.
Oma kateus tai mustasukkaisuus: Erittäin tärkeä puheenaihe. Molempien pitää tietää, mitkä ovat meidän parisuhteemme rajat, ettei loukkaa niitä tahtomattaan. Ja haluaisin kyllä puolisoni kertovan, jos hän yhtäkkiä alkaisi kokea mustasukkaisuuden tunteita jostain syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Ehkä ei ole pakko asua samassa, jos toisen luokse tulee lapset, jos siinä menee raja omaan kestokykyyn. Ei ole pakko tavata toisen sukulaisia tai minimi, jos se ei ole oma juttu. Liika miellyttäminen ei kaikille toimi. Toisen pitkille päiville ei voi tosiaan ehkä mitään, mutta jos löytyy joku sopiva aika joskus. Omia ongelmia voi jotenkin käsitellä, irrottaa tai muuttaa elämää parempaan suuntaan? Alkoholi voi olla osalla synkkien ajatusten lähde, joillekin vaikuttaa e-pilleri ja kolmannelle ehkä joku muu asia. Stressiä voi vähentää.
Jos minulla olisi tuollainen lista ongelmia puolisoni kanssa päättäisin suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28 vuoden parisuhdekokemuksella voin kertoa, että puhuminen ei pilaa parisuhdetta, päinvastoin. Puhumattomuus ja kommunikaatio-ongelmat ovat yksi yleisimpiä erojen syitä. Kun haudotaan ongelmia vain omassa päässä eikä käydä niitä läpi, paisuu tilanne vain pahemmaksi ja jossain vaiheessa räjähtää kunnolla.
Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.
Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hoh hoh. Ihan kauheaa olisi olla suhteessa ap:n kanssa. Ei se varmaan millään parane kuin eroamalla tai terapialla.
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.
Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä.
Ei kaikkia ongelmia voi ratkoa. Ne täytyy vain kestää. Se on ihan normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- puolison sukulaiset. Et itse kestä heitä, mutta et voi pyytää puolisoasi tuhoamaan omia välejään.
Ratkaisuna se, että puoliso tapaa sukulaisia keskenään. Ei parisuhde velvoita sukuloimiseen.
- puolison lapset. Et itse kestä heitä, mutta et voi kieltää tulemasta.
Ratkaisuna kummallekin oma koti ja tapaaminen vain silloin, kun ei ole lapsivuoroa
- puolison pitkät työpäivät. Et pidä niistä, mutta puoliso ei voi vähentää niitä.
Ratkaisuna pohditaan kumpi on puolisolle tärkeämpää, työ vai parisuhde. Kun saadaan vastaus, toimitaan sen mukaan.
- oma kateus tai mustasukkaisuus. Liittyy mihin tahansa, mitä puoliso tekee. Tajuat, että se on oman pään sisäinen ongelma.
Ratkaisuna pohditte yhdessä, mistä tuo juontaa juurensa ja mitä voisitte yhdessä tehdä, jotta asia korjaantuisi.
Jos edellä mainitut ratkaisut eivät onnistu, eroatte. Turha se on väkisin olla suhteessa, jossa on paha olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.
Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä.
Ei kaikkia ongelmia voi ratkoa. Ne täytyy vain kestää. Se on ihan normaalia elämää.
Kyllä voi. Ei ole muusta kuin tahdosta kiinni. Aina löytyy jonkinlainen ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Olen allerginen ajatukselle että aina kaikesta pitää puhua, puhua ja puhua. Ei se kaikkea ratkaise. PMMP:n Pariterapiaa-biisi sivuaa tätä aihetta.
Eksäni oli sitä mieltä että jokaikinen pienikin eripura tai pieni äänenkorotus oli keskusteltava läpi oikein silmiin tuijottaen ja alas istuen. Ahdistavaa, eikä johtanut mihinkään hyvään.
Oletkohan seurustellut veljeni kanssa! Siinä on muuten aivan helvetin raskas ihminen. Kaikki pitää ylianalysoida ja vatvoa hänen itsekeskeisistä lähtökohdistaan. Minäminäminä ja minun tunteeni, minä haluan nyt vatvoa... Meillä oli kotona todella kireä ja puhumaton ilmapiiri, johtuu varmaan siitä. Ja uskoisin että tietyn alan opinnot yliopistossa vaikuttavat myös. Hienot on puheet ja teoriat mutta käytännössä aivan pihalla mitä vuorovaikutustaitoihin tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhteessa on ongelma, jota ei voi ratkaista.
Sitten erotaan. Ei ole terve parisuhde, jos ongelmia ei pystytä ratkomaan yhdessä.
Ei kaikkia ongelmia voi ratkoa. Ne täytyy vain kestää. Se on ihan normaalia elämää.
Nimeä ongelma, jota ei mielestäsi voi ratkoa. Katsotaan yhdessä, voiko vai ei.
No huhhuh. Jos parisuhteessa on noin monta ratkaisematonta ongelmaa, se kannattaa päättää.
En jäisi suhteeseen, jossa minulle syntyisi kateuden ja mustasukkaisuuden tunteita. Olen käynyt oman terapiani ja tietoisesti kasvattanut itseäni lapsuuden ongelmista, joten noita tunteita ei synny terveissä suhteissa vaan ainoastaan haitallisissa suhteissa. Jos taas hyvässä suhteessa syntyy tuollaisia tunnetiloja, oma terapia ja self help on ratkaisu.
Tämä. Olen allerginen ajatukselle että aina kaikesta pitää puhua, puhua ja puhua. Ei se kaikkea ratkaise. PMMP:n Pariterapiaa-biisi sivuaa tätä aihetta.
Eksäni oli sitä mieltä että jokaikinen pienikin eripura tai pieni äänenkorotus oli keskusteltava läpi oikein silmiin tuijottaen ja alas istuen. Ahdistavaa, eikä johtanut mihinkään hyvään.