Voi =%#`!" #%¤¤)!!!! Hurraahuuto subjektiiviselle päivähoito-oikeudelle!

Miten päivähoidon tarpeen voisi arvioida papereiden perusteella? Lapsen näkeminen j ahänen/ tilanteen kattava arviointi vaatisi taas aikamoiset resurssien lisäämiset kunalliselle puolelle. Tiimissä pitäisi olla vähintään sossu, erikoislääkäri, osa terapeuteista. Ja kun tarkoitus olisi tehdä säästöä kunnan näkökulmasta niin ei oikein yhtälö toimi;)



Nämä termit on hyviä. Sosiaalitapauksia ja mielenterveysongelmaisia. Tavisperheessäkin voi olla aika isoja ongelmia ilman että perhe on sosiaalitapaus tai vanhemmat umpihulluja. Se tässä yksioikoisessa ajattelussa juuri pissii. Kuka tahansa voi olla yhtäkkiä päivähoitopaikan tarvitsija, vaikka vanhempi on kotona.

Ei ollut niitä kaupallisuuden ja mainosten aiheuttamia paineitä, vaan oli yhteinen ymmärrys siitä, miten tätä maata on rakennettava ja miten lasten on hyvä. Ymmärrettiin, että lapsi tarvitsee äitiään, naisen tärkein tehtävä on äitiys ja se on yhtä arvokasta kuin nk. uran luominen.



Myöskään moraali ei ollut höltynyt eivätkä naiset juosseet kapakoissa leikkimässä miehiä - miehistäkin suurempi osa tajusi oman tehtävänsä perheen elättäjänä.

Uskotteko te oikeasti, että jos nämä virikelapset olisivat päiväkodin sijasta kotona, työssä käyvien lapsille olisi enemmän päivähoitopaikkoja? Paljon todennäköisempää olisi, että ensin vähennettäisiin päivähoitopaikkoja ja seuraavaksi lakkautettaisiin päiväkoteja, kun hoitolapsien määrä pienenisi. Silloin teillä ei välttämättä olisi mitään mahdollisuutta saada päivähoitopaikkaa lähipäiväkodista, sillä sitä lähipäiväkotia ei olisi ehkä ollenkaan.

läpi jotka hakee hoitopaikkaa muun syyn kuin opiskelun tai työn takia.



Ei ole iso investointi. Sen mukaan sitten mietitään tarvitseeko perhe ekä tukea kotiin vai lapsi puolipäivä, osapäivä ja kokopäiväpaikan.

Vierailija:

Olisi ehkä kannattanut miettiä tuota asiaa ennen kuin niitä lapsia hankkii. Mitä enemmän kerrot sitä selvemmäksi kuva tulee - tämä on niin tyypillistä tätä päivää kaikkine ongelmineen. Minä mulle heti ja muista viis.

kenenkään kanssa, koska elämässä voi tapahtua ihan mitä tahansa.

ja valaisetko mulle, että mitä ihmeen tekemistä tällä asialla on itsekkyyden kanssa? se nyt oikein auennut mulle... paitsi tietty miehen puolelta, hän kun halusi jatkaa elämäänsä noin, ilman perhettään. mutta kun miehen syyllisyyshän ei olekaan sen sun pointti, niin... ?????

ei niitä hyviä hoitajia taivaasta tipu ja hoitopaikkoja automaattisesti löydy. Naiviudesta saa maksaa tai sitten jäädä kotiin kiillottamaan äiti-marttyyrin kruunuaan..



Kun hyvän hoitopaikan löytää on siitä pidettävä kynsin ja hampain kiinni.. niin ja tätä ennen on tietysti pitänyt osata työntää jalka oikeaan ovenväliin, että on edes saanut sen hyvän hoitopaikan.. lastentarhanjohtaja ja muut tädit eivtä ole tosiaankaan tätä varten

" epätyypillinen" työ on valitettavasti nykyään tyypillistä..

subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistaminen lykkäisi koko joukon jo huonossa asemassa olevia NAISIA vielä huonompaan asemaan..

Kiitos vaan siskot taas hienosta ajatuksesta, mutta mikäs se on teidän miehen palkoilla eläessä ja vakiduuniin kulkiessa?

Vierailija:

Mutta miettikää mitä homma merkitsisi käytännössä. On pätkätyöläisiä, välillä työttömiä freelancereita, puolipäiväisiä opiskelijoita ym epätyypillisiä hommia tekeviä. Miten siis määritellään " työssäkäyvä" ? Joku tietty työtuntimäärä viikossa? Onko tarkka määrittely kirjattava lakiin? Miten se kirjataan mahdollisimman yksiselitteisesti? Muutoin eri kunnat voivat soveltaa lain määräyksiä omien etujensa ja tarkoitusperiensä mukaan, jossain kunnassa voi joku satunnainen keikkaduunari saada lapselleen päivähoitopaikan, toisessa kunnassa taas edellytettäisiin 20 työtuntia viikossa vähintään.

Joten miksi mennä muuttamaan hyvää systeemiä vain joidenkin virikelasten takia? Tuskinpa niitä nyt niin paljon edes on, ainakaan kokopäiväisessä hoidossa.

Vierailija:

Vierailija:

Ei elämä ole sellaista, että tehdään lapsia, viedään ne näppärästi lähipäiväkotiin ja mennään töihin 20 minuutin matkan päähän. Kenenkään elämä ei ole sellaista.

Minun elämäni on juuri tällaista. :)

Kuin myös. Pahimpaan ruuhka-aikaan voi työmatkalla mennä 25 min. Ja tuokin aika tuntuu aivan liian pitkältä. Haaveilen max. 10minsan työmatkasta ;)

Vierailija:

Ei ollut niitä kaupallisuuden ja mainosten aiheuttamia paineitä, vaan oli yhteinen ymmärrys siitä, miten tätä maata on rakennettava ja miten lasten on hyvä. Ymmärrettiin, että lapsi tarvitsee äitiään, naisen tärkein tehtävä on äitiys ja se on yhtä arvokasta kuin nk. uran luominen.

Myöskään moraali ei ollut höltynyt eivätkä naiset juosseet kapakoissa leikkimässä miehiä - miehistäkin suurempi osa tajusi oman tehtävänsä perheen elättäjänä.

Siis ihan tosissanneko yritätte saa 50-luvun ilmapiirin takaisin?

Kai itse olette jo luopuneet ehkäsystä ym. keksinnöistä? Ettekä koskaan käy baarissa?

Vierailija:

ainakin jossain vaiheessa opintotuki katkeaa, jos opintoviikkoja

ei kerry!

Moni esimerkiksi jatkaa opintojaan valmistumisen jälkeen (kuka milläkin rahoituksella), joillakin ylittyvät tulorajat, jotkut haluavat vain laajentaa opintojaan. Kaikkia opintoja ei edes opiskella missään oppilaitoksessa!

sosionomilla on arvioida vanhempien tai lapsen terveydentilaa, kehityksen viivästymää jne? Ei, ei se vaan toimi.

et millään ja sehän se vitsi tässä onkin. vauvan kanssa on helpompi opiskella, tehdä satunnaisesti freelancerina jotain jne. kun taaperoiden ja vauvan kanssa, mutta kyllä saat selitellä ja pitkiä katseita, kunhan avaatkaan suusi ja kerrot vieväsi isompia lapsia hoitoon..

Ja sitten taas tuo kerhotoiminta: en minä lapsiani ihan joka paikkaan laita.

Meidän lähellä kerhojen hoitajat on niin asiattomia, ylikuormitettuja, alipalkattuja, ei-motivoituneita jne. etten lapsiani niille anna. Esim. leikkipuistotoiminnassa ei ole mitään pedagogista tai edes ohjattua toimintaan. Sama tyrkätä lapset omalle pihalle keskenään ja säästää sekin kuppainen euro

Viernailija:

Voi ei, tämä keskustelu ei koske äitejä jotka opiskelevat! Lähinnä äitejä, jotka haluavat vaan olla sen vauvan kanssa kahden kotona. Enkä tosiaankaan ole ottamassa hoito-oikeutta äideiltä joilla psyykkisiä ongelmia. Tämän päivän hesarissa oli taas hyvä kirjoitus, missä kysyttiin miksi kotona olevat äidit tahtovat toisten lasten äitien hoitavan omia lapsiaan. onko ne toisten lasten äidit parempia? heh, taitavat olla. hakekaa hyvät ihmiset kerho paikkoja lapsillenne. viekää harrastuksiin yms. kauheeta tuollainen isompien lasten kaltoinkohtelu. Tähän tulee puuttua!

vakio. Ei se niin mene. Paikkoja on tarpeeseen tai alle. mtä vähemmän kysyntää, sen enemmän supistetaan ja hoidon ' laadukkuus' sen kuin kasvaa.

ja työhuone kotona.

ennen päiväkodin johtajat haastatelleet perheet jotka hakivat lapselle päivähoitopaikkaa? Johtaja kartutti todellisen perusteen hoidolle. Haastattelussa käytiin siinä päiväkodissa mihin lapsi haluttiin. nykyisiin kaikki voi hakea lomakkeella paikkaa ja jättää sen mihin päiväkotiin vaan. Toihan olisi hyvä! päiväkodin johtaja tekisi päätöksen saako perhe paikan. eli kotiäidit eivät olisi ensimmäisten joukossa. haastattelussa tulisi ilmi jos äidillä masennus tai psykiatrisia oireita.

Muut ns. tavisperheet voisi hyvin arvioida sosionomi amk tutkinnolla tai vastaavalla. ps. nykyään koulukuraattoriksikin sosionomit on päteviä ja moni on sosiaalityössä jne.



Ei tämän perhetyöntekijän olla kaikesta ihan perillä mutta osaa varmasti konsultoida tarpeen mukaan. Vai tietääkö lääkäri esim. sosiaalipuolen asioista?



t. 89

' 150, johan tuohon on vastattu useasti; laiskat erotellaan sillä, että kaikki muut pystyvät todistamaan hoidon tarpeensa jollakin!

Työtodistuksella, lääkärintodistuksella, koulun todistuksella... Ainoastaan laiskuuttaan lapsia hoitoon laittavat eivät voi tarvettaan perustella kunnolla, ja heille se paikka ei kuulukkaan.



Ja kyllä, minusta on ihan normaali lähtökohta, että aikuisten odotetaan kantavan itse vastuunsa ja hoitavan itse perheensä. Minusta tuossa ei ole mitään ennenkuulumatonta' .



Joo mutta edelleenkään et ole kertonut, mistä lisäresurssit repäistään tuhansien todistusten kitrjoittamiseen? Olisiko fiksumpaa nekin eurot pistää suoraan päivähoitoon;) Mitä hyötyä koko todistuksesta on kun jokainen voi kääntyä lääkärin puoleen ja valittaa väsymystä tai masennusta ja kävellä todistuksen kanssa ulos. Luuletko todella, että jäljelle jäisi jokin epämääräinen ryhmä laiskoja äitejä, joilla ei ole todistaa päivähoidon tarvetta? Right. Esim. sairaslomatodistuksia saa helposti, vaikka todellinen syy olisi laiskuus tai krapula. Entäpä sitten kun puhutaankin ehkä väsymyksestä, masennuksesta, uupumuksesta ja sen ennaltaehkäisystä ja lääkärin luona käydään vain kerran? Ihan varmasti lääkärit kieltäytyisivät kirjoittamasta todistuksia _lapsen hoitopaikan tarpeesta_, koska äiti vaikuttaa vaan laiskalta :D



Ensin kerrot, että jokaisen perheen tulee tietää rajansa ja jaksamisena ennenkuin lapsia kyhää. Yhteiskunnan velvollisuus ei ole tarjota auttavaa kättä lapsiperheille vaan jokaisen pitää pärjätä ennenkaikkea omillaan. Kun kyseenalaistan sen sanomalla, etteivät jaksaminen ja tilanteet eivät ole pysyviä asioita, kellään ei ole kristallipalloa ja samalla logiikalla lapsiperheiden kaikenlainen tukeminen pitäisi lopettaa, et olekaan enää samaa mieltä vaan vedän johtopäätöksiä hatusta. Kun sanon sinun puhuvan ihanteista ja peränkuulutat vähän käytännönläheisempää ajattelua, muuttuukin tämä perheen omien rajojen ja jaksamisen tunnistaminen _lähtökohdaksi_ (ja oletkin taas alkuperäistä mieltä), mutta edelleenkään et kerro, miten jaloista ajatuksistasi tulee käytäntöä.



Se ei tätä aihetta vie eteenpäin tuumaakaan, vaikka se olisi kuinka ihanne, sen pitäisi olla lähtökohta tai sitä kohti kaikkien tulisi pyrkiä. Todellisuus kun on sellainen, ettei elämä suju aina piirrustusten mukaan, lapsi voi olla vaikka kierukan ohi luikerrellut vahinko. Ja aina löytyy ihmisiä, jotka eivät ole kykeneväisiä tällaista syvällistä harkintaa tekemään etukäteen vain siksi, että muut saisivat päivähoitopaikan nurkan takaa.



Kuten joku sanoi, subj. päivähoito-oikeus kehiteltiin alunperin juuri siksi, että työsskäyvät saavat hoitopaikan lapsilleen. Sekin on puhtaasti työelämälähtöisesti ja toisaalta tasa-arvon näkökulmasta kehitelty oikeus. Aiemmin paikkoja ei tuosta vain saanutkaan. Olen itse ollut lapsi, jolla ei edes ollut oikeutta kunnalliseen päivähoitoon, vaikka vanhemmat olivat töissä.

ojansa pois silmistänsä mihin vaan, päivätkin on ihan äitylin itse päätettävissä, toisin kuin työssäkäyvillä.

50-luvulla ihan kuten nykyäänkin, moni mies ei kyennyt perheestään huolehtimaan. Juotiin viinaa, tapeltiin ja nyrkki heilui siinä missä nykyäänkin. Eroaminen vaan oli vaikeampaa, nainen nökötti kotona ja hoiti lapset eikä taloudellista turvaa ollut kuin miehestä. 50-luvulla monet itsekin vasta pienet lapset hoitivat toisiaan maaseudulla, jossa äiti teki raskasta työtä eikä kerennyt lapsia vahtimaan.



Koskaan ennen iseillä ei ole ollut niin paljon aikaa ja kiinnostusta lapsiaan kohtaan kuin nykyään. Elämme siinä mielessä paljon paremmassa maailmassa, että nykyään pienistä lapsista huolehtii aina joku aikuinen (lastensuojelu- ym. ääripäitä lukuunottamatta).



Aina ihmettelen vanhan hyvän ajan kaipailijoita, ei sellaista Suomi-filmimaailmaa ole koskaan oikeasti ollut.

Vierailija:

ja työhuone kotona.