Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisen lapsen kontrolloiva äiti
30.01.2023 |
Olen 42 v. perheellinen nainen. Äitini on oikein hyväsydäminen, auttava, antelias, mukava jne. Mutta hän ei ikään kuin hyväksy omaa tapaani elää ja ajatella. Milloin teen kotitöitä väärällä tavalla, milloin liian vähän, milloin en ole tarpeeksi nopea, milloin olen liikaa omissa oloissani, milloin en tykkää oikeista asioista, milloin olen pukeutunut väärin jne. Asenne on määräävä Et voi, Täytyy, ei niinkään ehdottava Miten olisi, jos / minusta olisi parempi, jos. Vierailut meillä alkavat yleensä jollain kauhistelulla tai huokailulla, ja vierailuja ennen tulee epämukavan ahdistunut tunne siitä, mitä kaikkea pitäisi ehtiä tekemään. Joskus tulee sellainen olo, etten kestä kuulla enää ja tekisi mieli alkaa huutaa suoraa kurkkua, että anna vähän tilaa toisille. Olen saanut hillittyä itseni ja enimmäkseen kaikki on hyvin. Mutta ne pienet asiat raivostuttavat.
Pahimpia ovat tapaukset, jolloin hän ottaa nokkiinsa sellaisesta, että en ole hänen kanssaan samaa mieltä jostain. Hän saattaa vetää jopa päivien itkuraivarit, syyllistämiset, roskiin heittämiset tai mykkäkoulun loukkaantuneena jostain täysin käsittämättömästä asiasta. Esim. jos sanon, että koululaiseni ei jaksa tänä viikonloppuna asiaa x sairastumisensa vuoksi, siirretään myöhemmäksi. Tai lapsuudessani jos lapsen muistilla esim. kerran vahingossa unohdin repun kouluun. Tämä vaikuttaa omaan mielenterveyteeni, kun hänen käyttäytymisensä on osin niin arvaamatonta ja hän syyllistää minua silloin voimakkaasti. En voi ehdottaa terapiaa, koska hän todennäköisesti loukkaantuisi verisesti. Ja terapiajakson tulisi luultavasti olla tosi pitkä. Hänellä oli ongelmia aikoinaan omassa äiti-suhteessaan äitinsä puolelta. En tiedä, mitä tehdä. Miksi hän hermostuu minusta? Ikään kuin hän olisi ladannut kaikelle mahdolliselle aina hirveät ulkoiset odotukset ja vuorosanat ja tunteenjaot, ja kun ne eivät joltain osin täyty, minä saan kyllä kuulla siitä. Pelkään myös, että alan itsekin hänen vaikutuksessaan antaa valtaa epäterveelle käyttäytymiselle. Huomaan esim. pinnani kiristyvän helpommin omien lasteni kanssa, kun äitini on lähellä ja käyttäytyy tuomitsevasti.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli kuin omasta kynästä. Itse olen todennut, että vanhempi on narsisti. Häntä hajottaa sisäisesti jos joku tekee toisin kuin hän ajattelee.
Kaikki on juurikin riitelyä hänen mielestään kun ilmaisee oman näkemyksen. Ja todella tuttua tuo, että huokaillaan ja määritelläään miten pitäisi tehdä eikä niin että tämähän olisi hyvä jos koittaisitte näin, vaan sanoo, että nyt TEETTE näin.
Ihan pikkuasiat käännetään niin miten hänen mielestä ne pitäisi tehdä. Kerran ajettiin kotiin kun olimme käymässä ja matkalla mainitsin että käydään S-marketissa. Siihen tuli viesti miksi ette käy K-kaupassa..
Kaikki valinnat päivitelty siihen tyyliin että ne ovat vääriä, koti on vääränlainen, työ on vääränlainen, mies on vääränlainen.
Hän ihmettelee, miks hän ei juuri kuule mitään mitä olemme tehneet, mutta se vastaanotto on niin posketonta että siitä meneee ilo kaikesta mitä on tehnyt jos toinen lyttää sen kuulleessan mitä on tehty.
Ihan vaikka perus kahvilakäynnit; miksi olette siellä, kahvi on halvempaa kotona,
vieraisilla, ettekö kotona ole ollenkaan, miksi ette tule tänne.
Harrastukset, älä mene tänään huono ilma.
Jos itse olet hyvällä tuulella niin yhteydenoton jälkeen voit olla varma ettet enää ole ja tihrustat itkua, kun jostain sanasta suututtu.
Ja välillä voi olla ihan normaali ja on hauska jutella mutta koskaan et tiedä milloin se kelkka kääntyy. Se voi kääntyä aivan hetkessä ihan kuin taaperolla tulee hetkessä raivari. Olen todennut, että vanhempi on jäänyt tunne tasoltaan lapsen tasolle. Hän ei kykene säätelemään tunteita vaan odottaa kuten lapsi, että tehdään hänen vaatimuksen mukaan ja kun ei tehdä otetaan itkupotkuraivarit.
Lapsihan voi vaatia vanhemmalta jotain vaikka karkkia ja jos ei saa niin alkaa itkeä. Vanhempi toimii tässä aivan samalla tavoin. Hän ikään kuin kantaa koko ajan niskassaan taakkaa mikä menee pieleen missäkin asiassa ja mistä on oikeus rettelöidä. Ongelmanratkaisu kyky puuttuu ihan täysin. Hän saattaa vaikka vaatia menemään päivystykseen pienestä lapsen kuumeesta eikä kykene ajattelemaan mikä on järkevää.
Tai samalla tavoin hän saattaa vaatia ihan mitä tahansa jostain muualta vaikka että yrityksen on tarjottava palvelu x vaikka sitä ei ole valikoimassa.
Hän ei kykene ajattelemaan että kaikkea ei ole mahdollista saada täysin haluamassaan muodossa eikä kykene kompromisseihin. Ajettelu on joko tai kaikki tai ei mitään.
Jos vaikka joku laite menee rikki, kirotaan ja se heitetään pois sen sijaan että selvitetään mikä vikana. Hän vaatii kaikilta välitöntä toimintaa eikä odottele vaan tekee itse. Hän ei anna muille mahdollisuutta.
Lapsuudessa varmaan on joku mennyt pieleen mikä juontaa tähän käytökseen.
Mut ihmiset ovat punainen vaate ja kenestäkään ei saa puhua.
Kerran kun sanoin että haluaisin mennä katsomaan erästä julkisuuden henkilöä, niin totesi mitä sitä vanhaa ukkoa katsomaan. Jos joku sanoo jotain hän yhdistää välittömästi aivoissaan että hänen pitää se tehdä.
Eli hän koki että hänen pitää lähteä katsomaan vanhaa ukkoa. Jos erehtyy mainitsemaan että on aikeissa ostaa jotain, niin hän on välittömästi menossa kauppaan ostamaan sen.
Onkohan kanssasi vähän vaikea puhua? Mitä odotat äidiltäsi, myötäilyä, ylistämistä? Jos hän small talkkina mainitsee kahvilassa käymisen olevan kallista miten sinä lapsenomaisesti heti menet 5- vuotiaan moodiin, äiti sanoi.
Jos äitisi ei tykkää jostain julkkiksesta eikö hän saa sanoa sitä vaan otat heti itseesi?Myös sinulla on jäänyt suhteesi äitiin alakoululaisen tasolle jos kaikki lausahdukset on elämää suurempi asia.
Tosin itse en millään tavoin kysy mitään, sano mitään mistään, kuuntelen. Ehkä olen se mutsi jota ei kiinnosta viiskymppisten asiat ja hankinnat. Enkä myös puhu itsestäni mitään.
Siispä ei paljon puhuttavaa ole.Tai sitten - todennäköisimmin - tunnistit kuvauksesta itsesi ja aloit nälviä.
Kyllä katsoisin lapsiani pitkään jos he minua uskoisivat jos puuttuisin heidän asiohinsa. 40-50- vuotiaat, lukion jälkeen kukin opiskelupaikkakunnalleen, normaalisti itsrnäistymään. Hyvät koulutukset, palkat ja urat. Heillä nyt on sentään henkistä kykyä laskea horinani korviensa lävitse. Jos en itse käy kahviloissa tokko he lakkaavat käymästä sen takia tai käyvät prismassa jos tahtovat vaikka cittari on vieressä. Vaikka kuinka kertoisin että k-kaupassa on k-kahvi tarjouksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli kuin omasta kynästä. Itse olen todennut, että vanhempi on narsisti. Häntä hajottaa sisäisesti jos joku tekee toisin kuin hän ajattelee.
Kaikki on juurikin riitelyä hänen mielestään kun ilmaisee oman näkemyksen. Ja todella tuttua tuo, että huokaillaan ja määritelläään miten pitäisi tehdä eikä niin että tämähän olisi hyvä jos koittaisitte näin, vaan sanoo, että nyt TEETTE näin.
Ihan pikkuasiat käännetään niin miten hänen mielestä ne pitäisi tehdä. Kerran ajettiin kotiin kun olimme käymässä ja matkalla mainitsin että käydään S-marketissa. Siihen tuli viesti miksi ette käy K-kaupassa..
Kaikki valinnat päivitelty siihen tyyliin että ne ovat vääriä, koti on vääränlainen, työ on vääränlainen, mies on vääränlainen.
Hän ihmettelee, miks hän ei juuri kuule mitään mitä olemme tehneet, mutta se vastaanotto on niin posketonta että siitä meneee ilo kaikesta mitä on tehnyt jos toinen lyttää sen kuulleessan mitä on tehty.
Ihan vaikka perus kahvilakäynnit; miksi olette siellä, kahvi on halvempaa kotona,
vieraisilla, ettekö kotona ole ollenkaan, miksi ette tule tänne.
Harrastukset, älä mene tänään huono ilma.
Jos itse olet hyvällä tuulella niin yhteydenoton jälkeen voit olla varma ettet enää ole ja tihrustat itkua, kun jostain sanasta suututtu.
Ja välillä voi olla ihan normaali ja on hauska jutella mutta koskaan et tiedä milloin se kelkka kääntyy. Se voi kääntyä aivan hetkessä ihan kuin taaperolla tulee hetkessä raivari. Olen todennut, että vanhempi on jäänyt tunne tasoltaan lapsen tasolle. Hän ei kykene säätelemään tunteita vaan odottaa kuten lapsi, että tehdään hänen vaatimuksen mukaan ja kun ei tehdä otetaan itkupotkuraivarit.
Lapsihan voi vaatia vanhemmalta jotain vaikka karkkia ja jos ei saa niin alkaa itkeä. Vanhempi toimii tässä aivan samalla tavoin. Hän ikään kuin kantaa koko ajan niskassaan taakkaa mikä menee pieleen missäkin asiassa ja mistä on oikeus rettelöidä. Ongelmanratkaisu kyky puuttuu ihan täysin. Hän saattaa vaikka vaatia menemään päivystykseen pienestä lapsen kuumeesta eikä kykene ajattelemaan mikä on järkevää.
Tai samalla tavoin hän saattaa vaatia ihan mitä tahansa jostain muualta vaikka että yrityksen on tarjottava palvelu x vaikka sitä ei ole valikoimassa.
Hän ei kykene ajattelemaan että kaikkea ei ole mahdollista saada täysin haluamassaan muodossa eikä kykene kompromisseihin. Ajettelu on joko tai kaikki tai ei mitään.
Jos vaikka joku laite menee rikki, kirotaan ja se heitetään pois sen sijaan että selvitetään mikä vikana. Hän vaatii kaikilta välitöntä toimintaa eikä odottele vaan tekee itse. Hän ei anna muille mahdollisuutta.
Lapsuudessa varmaan on joku mennyt pieleen mikä juontaa tähän käytökseen.
Mut ihmiset ovat punainen vaate ja kenestäkään ei saa puhua.
Kerran kun sanoin että haluaisin mennä katsomaan erästä julkisuuden henkilöä, niin totesi mitä sitä vanhaa ukkoa katsomaan. Jos joku sanoo jotain hän yhdistää välittömästi aivoissaan että hänen pitää se tehdä.
Eli hän koki että hänen pitää lähteä katsomaan vanhaa ukkoa. Jos erehtyy mainitsemaan että on aikeissa ostaa jotain, niin hän on välittömästi menossa kauppaan ostamaan sen.
Onkohan kanssasi vähän vaikea puhua? Mitä odotat äidiltäsi, myötäilyä, ylistämistä? Jos hän small talkkina mainitsee kahvilassa käymisen olevan kallista miten sinä lapsenomaisesti heti menet 5- vuotiaan moodiin, äiti sanoi.
Jos äitisi ei tykkää jostain julkkiksesta eikö hän saa sanoa sitä vaan otat heti itseesi?Myös sinulla on jäänyt suhteesi äitiin alakoululaisen tasolle jos kaikki lausahdukset on elämää suurempi asia.
Tosin itse en millään tavoin kysy mitään, sano mitään mistään, kuuntelen. Ehkä olen se mutsi jota ei kiinnosta viiskymppisten asiat ja hankinnat. Enkä myös puhu itsestäni mitään.
Siispä ei paljon puhuttavaa ole.
No on eri asia kommentoida halveksien ja siten että antaa ymmärtää että joku muu vaihtoehto on aina parempi kuin todeta vaikka että sepä mukavaa, mitäs hyvää siellä oli tarjolla tai muuta positiivista. Positiivisen ja negatiivisen kommetoinnin välillä on ero. Tarkoitan että jos toinen henkilö komnentoi aina negatiiviseen sävyyn, se alkaa tuntua raskaalta toisesta jossain vaiheessa.
Itse komnentoin vaikka että kun työkaveri sanoi ostaneensa uuden paidan että väri sopii hyvin kun taas negatiivinen komnentti voisi olla että taaskos kävit rahojasi tuhlaamassa.
Niin. On olemassa hypoteettinen mahdollisuus että osaat itse määritellä edes sen kuinka paljon olet tekemisissä sellaisten ihmisten (olkoonkin vaikka omat vanhemmat) joiden kanssa kommunikointi ja oleskelu on epämiellyttävää. Olet kuitenkin aikuinen ihminen jonka ei tarvitse sietää mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli kuin omasta kynästä. Itse olen todennut, että vanhempi on narsisti. Häntä hajottaa sisäisesti jos joku tekee toisin kuin hän ajattelee.
Kaikki on juurikin riitelyä hänen mielestään kun ilmaisee oman näkemyksen. Ja todella tuttua tuo, että huokaillaan ja määritelläään miten pitäisi tehdä eikä niin että tämähän olisi hyvä jos koittaisitte näin, vaan sanoo, että nyt TEETTE näin.
Ihan pikkuasiat käännetään niin miten hänen mielestä ne pitäisi tehdä. Kerran ajettiin kotiin kun olimme käymässä ja matkalla mainitsin että käydään S-marketissa. Siihen tuli viesti miksi ette käy K-kaupassa..
Kaikki valinnat päivitelty siihen tyyliin että ne ovat vääriä, koti on vääränlainen, työ on vääränlainen, mies on vääränlainen.
Hän ihmettelee, miks hän ei juuri kuule mitään mitä olemme tehneet, mutta se vastaanotto on niin posketonta että siitä meneee ilo kaikesta mitä on tehnyt jos toinen lyttää sen kuulleessan mitä on tehty.
Ihan vaikka perus kahvilakäynnit; miksi olette siellä, kahvi on halvempaa kotona,
vieraisilla, ettekö kotona ole ollenkaan, miksi ette tule tänne.
Harrastukset, älä mene tänään huono ilma.
Jos itse olet hyvällä tuulella niin yhteydenoton jälkeen voit olla varma ettet enää ole ja tihrustat itkua, kun jostain sanasta suututtu.
Ja välillä voi olla ihan normaali ja on hauska jutella mutta koskaan et tiedä milloin se kelkka kääntyy. Se voi kääntyä aivan hetkessä ihan kuin taaperolla tulee hetkessä raivari. Olen todennut, että vanhempi on jäänyt tunne tasoltaan lapsen tasolle. Hän ei kykene säätelemään tunteita vaan odottaa kuten lapsi, että tehdään hänen vaatimuksen mukaan ja kun ei tehdä otetaan itkupotkuraivarit.
Lapsihan voi vaatia vanhemmalta jotain vaikka karkkia ja jos ei saa niin alkaa itkeä. Vanhempi toimii tässä aivan samalla tavoin. Hän ikään kuin kantaa koko ajan niskassaan taakkaa mikä menee pieleen missäkin asiassa ja mistä on oikeus rettelöidä. Ongelmanratkaisu kyky puuttuu ihan täysin. Hän saattaa vaikka vaatia menemään päivystykseen pienestä lapsen kuumeesta eikä kykene ajattelemaan mikä on järkevää.
Tai samalla tavoin hän saattaa vaatia ihan mitä tahansa jostain muualta vaikka että yrityksen on tarjottava palvelu x vaikka sitä ei ole valikoimassa.
Hän ei kykene ajattelemaan että kaikkea ei ole mahdollista saada täysin haluamassaan muodossa eikä kykene kompromisseihin. Ajettelu on joko tai kaikki tai ei mitään.
Jos vaikka joku laite menee rikki, kirotaan ja se heitetään pois sen sijaan että selvitetään mikä vikana. Hän vaatii kaikilta välitöntä toimintaa eikä odottele vaan tekee itse. Hän ei anna muille mahdollisuutta.
Lapsuudessa varmaan on joku mennyt pieleen mikä juontaa tähän käytökseen.
Mut ihmiset ovat punainen vaate ja kenestäkään ei saa puhua.
Kerran kun sanoin että haluaisin mennä katsomaan erästä julkisuuden henkilöä, niin totesi mitä sitä vanhaa ukkoa katsomaan. Jos joku sanoo jotain hän yhdistää välittömästi aivoissaan että hänen pitää se tehdä.
Eli hän koki että hänen pitää lähteä katsomaan vanhaa ukkoa. Jos erehtyy mainitsemaan että on aikeissa ostaa jotain, niin hän on välittömästi menossa kauppaan ostamaan sen.
Onkohan kanssasi vähän vaikea puhua? Mitä odotat äidiltäsi, myötäilyä, ylistämistä? Jos hän small talkkina mainitsee kahvilassa käymisen olevan kallista miten sinä lapsenomaisesti heti menet 5- vuotiaan moodiin, äiti sanoi.
Jos äitisi ei tykkää jostain julkkiksesta eikö hän saa sanoa sitä vaan otat heti itseesi?Myös sinulla on jäänyt suhteesi äitiin alakoululaisen tasolle jos kaikki lausahdukset on elämää suurempi asia.
Tosin itse en millään tavoin kysy mitään, sano mitään mistään, kuuntelen. Ehkä olen se mutsi jota ei kiinnosta viiskymppisten asiat ja hankinnat. Enkä myös puhu itsestäni mitään.
Siispä ei paljon puhuttavaa ole.Tai sitten - todennäköisimmin - tunnistit kuvauksesta itsesi ja aloit nälviä.
Kyllä katsoisin lapsiani pitkään jos he minua uskoisivat jos puuttuisin heidän asiohinsa. 40-50- vuotiaat, lukion jälkeen kukin opiskelupaikkakunnalleen, normaalisti itsrnäistymään. Hyvät koulutukset, palkat ja urat. Heillä nyt on sentään henkistä kykyä laskea horinani korviensa lävitse. Jos en itse käy kahviloissa tokko he lakkaavat käymästä sen takia tai käyvät prismassa jos tahtovat vaikka cittari on vieressä. Vaikka kuinka kertoisin että k-kaupassa on k-kahvi tarjouksessa.
Joilllakin nyt vaan on luja usko siihen että he tietävät kaikesta kaiken.
Ja just esim tuo ulkona syöminen. Mun appivanhemmat haukkuivat kaiken ruoan mitä edes ehdotimme heidän syövän meillä.
Siksi otimme tavaksi viedä heidät ulos syömään. Se oli ainoat kerrat kun itse söimme missään ulkoan.
Sitten kuulin että joka reissun jälkeen anoppi soitellut kaikki sukulaiset läpi ja voivotellyt miten minä hassaan hänen poikansa kaikki rahat kun aina syön ulkona.
Wtf?
Narsistinen äiti on sellainen kuolonsyöjä, että ainoa tapa päästä itsenäiseksi on grey rock - kaikki yhteys poikki, olet kuin harmaata kiveä hänelle. Vuosikausia saattaa yrittää viestitellä ja määräillä, mutta ote kirpoaa vähitellen. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti.
Ei kykene hahmottamaan sinua irralliseksi ihmiseksi vaan pitää sinua itsensä jatkeena.
Narsistiksi en usko, koska on kuitenkin hyvin huolehtiva ja avulias muita ihmisiä kohtaan. Ei koskaan esim. käyttäisi mitenkään hyväksi toisia. Mutta jokin häiriö hänellä varmasti on.
On narsistin merkit ilmassa. Mulla kokemusta dg narskusta ja hänen samankaltaisesta suvustaan , meininki samanlaista. Onneksi sain poliisin väliin ja p...at jäi pyörimään keskenään. Aseta rajat , on vaikeaa kun tilanne on päässyt noinkin pitkälle. Miksi siedät moista , etkö kunnioita itseäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko äidilläsi havaittavissa pyrkimys ikäänkuin sinun parhaaksesi näitä asioita kertoa? Jos on, voi olla läheisriippuvaista käytöstä myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on koko ikänsä valittanut, miten isä ei tee keittiöhommia ollenkaan... paitsi pesee perunat.
Oma puolisoni taas tekee hyvää ruokaa, välilä leipoo jne. En nyt ole ihan varma onko äiti iloinen puolestani, vai onko hän lähinnä sitä mieltä että pääseen ihan liian helpolla.Äitisijän voi miettiä ihan mitä tahtoo ja elää omaa avioliittoaan miten tahtoo.
Irtaudu miettimästä mitä äiti ajattelee. Monet tekevät niin jo parikymppisinä.
En mieti yhtään äitini mietteitä. Hän valitettavasti kaataa ihan itse niskaani kaikki elämänsä pettymykset. Nykyään suojana on useampi sata kilometriä ja tarvittaessa erittäin lyhyeksi jäävät puhelinsoitot. Olin joskus kuvitellut, että äidit iloitsevat lastensa onnistumisia, mutta kaikki äidit eivät näin tee... Isä onneksi pelasti mielenterveyteni ja itsetuntoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini ei kuuntele ihmisiä, vaan ilmoittaa heille, miltä heistä tuntuu sen lisäksi, että hän manipuloi ja määrää. Tämä ei koske vain jälkeläisiä, vaan myös muita ihmisiä.
Minulla on isäni kanssa samantapaisia haasteita. Asumme kodissa, joka oli ennen hänen kotinsa, mutta nyt se ei enää ole ollut sitä hyvin pitkään aikaan. Kaupat on siis tehty ja hän asuu muualla. Silti tulee tänne kuin omaan kotiinsa. Haukkuu kaiken, miten olemme asuneet tämän paikan "pilalle". Pihaa emme hoida, emmekä sisälläkään tee mitään oikein. Toisaalta sitten tekeekin niitä pihahommia ja muita, mitä näkee tarpeelliseksi sisällä.
Tällaista se on ollut koko elämä. Isä on hyvin vahva persoona. Juurikin suuttuu hyvin pienestä ja kasvattaa sen päänsä sisällä valtavaksi ongelmaksi. Kaikessa on jotain vikaa. Meidän koti on viallinen ja kaikki ihmiset yleensä ottaen jollain tavalla vääränlaisia. Puhe hänen kanssaan ei auta. Joskus olen huutanut hänelle täysillä ja asettanut siten kaapin paikan. Jonkin aikaa tuo tehoaa, mutta sitten se taas unohtuu. Nykyisin tartun kuitenkin aina heti ensimmäisiin haukkumisiin ja rusennan sen hänen päähänsä, että pää kiinni.
Pappa on lapsilleni tärkeä, joten siitä syystä en halua välejä katkaista täysin. Etäällä yritän kuitenkin pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki hulluja. Miksi ette sano, että ei saa määrätä? miksi ette katkaise välejä?
Ap:n äiti on hyvin samanlainen kuin omani. Paitsi, että äitini keskittyy määräilemään mitä huonekaluja meillä saa olla. Ennen osteli enemmän vaatteita minulle mutta nyt ei jaksa käydä shoppailemassa. Haluaa, että käytän hänen mieleisiä vaatteita. Minun pitää tykätä samanlaisesta musiikistakin.
En tiedä mitä tekisi, mutta kun käyn hänen luonaan minusta tulee hänen terapeutti. Kuuntelen kaikki samat jo kuinka monennet kerrat hänen hirviö anopista. Sanoin hänelle että en jaksa ja hänen pitäisi mennä oikealle terapeutille, mutta sama vaan jatkuu. Lisäksi hän laittaa minulle mukaan vanhoja rikkinäisiä vaatteita, lakanoita, voin kuulemma pestä niillä kotiani.
Olen ottanut etäisyyttä, mutta olen tullut siihen näkemykseen, että tuolla sukupolvella on traumoja ja tämä nykyajan yhteentörmäys heidän elämän kanssa on liian suuri henkinen kuilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää tarinan kertoja keksii joka päivä uusia aloituksia eri aiheista. Tunnistaa hyvin kirjoitustyylistä. Lieneekö palkattu vauvapalstan ylläpitäjä vai kopioiko tekstit muualta?
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini ei kuuntele ihmisiä, vaan ilmoittaa heille, miltä heistä tuntuu sen lisäksi, että hän manipuloi ja määrää. Tämä ei koske vain jälkeläisiä, vaan myös muita ihmisiä.
Tuttua. Monta kertaa minusta vaan ei ole yhtään tuntunut siltä, mitä hän on sepittänyt. Voi myös ilmaista sepitelmänsä "totuutena" ulkomaailmalle, ikään kuin voisi samalla antaa kuvaa läheisistäkin väleistä, vaikka on vain ottanut itselleen oikeuden sepittää ja sivuuttaa.
tulla sivuutetuksi koko ihmisyytensä mitalta koko elämänsä ajan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini ei kuuntele ihmisiä, vaan ilmoittaa heille, miltä heistä tuntuu sen lisäksi, että hän manipuloi ja määrää. Tämä ei koske vain jälkeläisiä, vaan myös muita ihmisiä.
Tuttua. Monta kertaa minusta vaan ei ole yhtään tuntunut siltä, mitä hän on sepittänyt. Voi myös ilmaista sepitelmänsä "totuutena" ulkomaailmalle, ikään kuin voisi samalla antaa kuvaa läheisistäkin väleistä, vaikka on vain ottanut itselleen oikeuden sepittää ja sivuuttaa. tulla sivuutetuksi koko ihmisyytensä mitalta koko elämänsä ajan
Juuri näin! Se, jolle vastasit
Tuohon ei auta muu kuin välien katkaisu.
Tuollaisia sairaita mammoja on vaikka kuinka paljon
Alue: Aihe vapaa
Muutkin hormonitoiminnan häiriöt voivat aiheuttaa esim itkuisuutta tai alakuloa. Esimerkiksi kilpirauhasen hormonit. Omakohtaista kokemusta tästä. Ihan kamala olo oli ennen kuin sain lääkityksen, en kyllä raivonnut enkä kaatanut toisten niskaan mutta itketti ihan naurettavista syistä 😊.