Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisen lapsen kontrolloiva äiti
30.01.2023 |
Olen 42 v. perheellinen nainen. Äitini on oikein hyväsydäminen, auttava, antelias, mukava jne. Mutta hän ei ikään kuin hyväksy omaa tapaani elää ja ajatella. Milloin teen kotitöitä väärällä tavalla, milloin liian vähän, milloin en ole tarpeeksi nopea, milloin olen liikaa omissa oloissani, milloin en tykkää oikeista asioista, milloin olen pukeutunut väärin jne. Asenne on määräävä Et voi, Täytyy, ei niinkään ehdottava Miten olisi, jos / minusta olisi parempi, jos. Vierailut meillä alkavat yleensä jollain kauhistelulla tai huokailulla, ja vierailuja ennen tulee epämukavan ahdistunut tunne siitä, mitä kaikkea pitäisi ehtiä tekemään. Joskus tulee sellainen olo, etten kestä kuulla enää ja tekisi mieli alkaa huutaa suoraa kurkkua, että anna vähän tilaa toisille. Olen saanut hillittyä itseni ja enimmäkseen kaikki on hyvin. Mutta ne pienet asiat raivostuttavat.
Pahimpia ovat tapaukset, jolloin hän ottaa nokkiinsa sellaisesta, että en ole hänen kanssaan samaa mieltä jostain. Hän saattaa vetää jopa päivien itkuraivarit, syyllistämiset, roskiin heittämiset tai mykkäkoulun loukkaantuneena jostain täysin käsittämättömästä asiasta. Esim. jos sanon, että koululaiseni ei jaksa tänä viikonloppuna asiaa x sairastumisensa vuoksi, siirretään myöhemmäksi. Tai lapsuudessani jos lapsen muistilla esim. kerran vahingossa unohdin repun kouluun. Tämä vaikuttaa omaan mielenterveyteeni, kun hänen käyttäytymisensä on osin niin arvaamatonta ja hän syyllistää minua silloin voimakkaasti. En voi ehdottaa terapiaa, koska hän todennäköisesti loukkaantuisi verisesti. Ja terapiajakson tulisi luultavasti olla tosi pitkä. Hänellä oli ongelmia aikoinaan omassa äiti-suhteessaan äitinsä puolelta. En tiedä, mitä tehdä. Miksi hän hermostuu minusta? Ikään kuin hän olisi ladannut kaikelle mahdolliselle aina hirveät ulkoiset odotukset ja vuorosanat ja tunteenjaot, ja kun ne eivät joltain osin täyty, minä saan kyllä kuulla siitä. Pelkään myös, että alan itsekin hänen vaikutuksessaan antaa valtaa epäterveelle käyttäytymiselle. Huomaan esim. pinnani kiristyvän helpommin omien lasteni kanssa, kun äitini on lähellä ja käyttäytyy tuomitsevasti.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on koko ikänsä valittanut, miten isä ei tee keittiöhommia ollenkaan... paitsi pesee perunat.
Oma puolisoni taas tekee hyvää ruokaa, välilä leipoo jne. En nyt ole ihan varma onko äiti iloinen puolestani, vai onko hän lähinnä sitä mieltä että pääseen ihan liian helpolla.Mitä väliä sillä on? Elän lapatossumiehen kanssa, joka tarvitsee äitinsä hyväksyntää jopa pers een pyyhkimiseen. Helpointa kaikille olisi jos saisit napanuoraa vähän venytettyä.
Napanuora on venynyt jo ajat sitten 300 km verran, psyykkisesti toki valovuosien päähän. Äiti pysyy erittäin hyvin aisoissa, kun en kerro hänelle juuri mitään arjestamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti.
Ei kykene hahmottamaan sinua irralliseksi ihmiseksi vaan pitää sinua itsensä jatkeena.
Narsistiksi en usko, koska on kuitenkin hyvin huolehtiva ja avulias muita ihmisiä kohtaan. Ei koskaan esim. käyttäisi mitenkään hyväksi toisia. Mutta jokin häiriö hänellä varmasti on.
On olemassa ihan termi narsistinen hyväntekijä.
Se on narsisti joka auttaa ja huolehtii valtavasti muista mutta oikeasti se auttaminen on syvemmältä katsoen ihan sitä vallankäyttöä itseään.
Minulla on tällainen isosisko ja kaikki mitä kerrot täsmää häneenkin. Nimenomaan nuo ihmeelliset suuttumiset ihmeasioista ja tuo ettähän elää omaa käsikirjoittamaansa näytelmää ja kirjoittaa sinullekin vuorosanat.
Onko tuollainen termi?
Sensitiivinen narsisti
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000008947441.html
Ne hyväsydämiset auttamiset olivat ainakin mun narsistisesti käyttäytyvän äidin kohdalla ihan puhdasta vallankäyttöä.
Auttamisen, josta ei kuitenkaan mitään apua saanut, varjolla äitini pääsi sekoilemaan ja sekoittamaan muiden elämää.
Kieltäytyminen avusta tai minkäänlainen omien rajojen asettaminen laukaisi aivan hirvittävän marttyyrikohtauksen.
Kaikki kanssakäyminen ja ihmisten väliset kontaktit, kaupan kassamyyjästä omaan lapseen, ovat vallankäyttöä äidilleni ja rajoja asettavat ja pitävät ihmiset ovat äidilleni merkki ryhtyä valtataisteluun.
Lopulta uuvuin niin, että oli pakko katkoa välit.
Äitini oli tuollainen. Tosin asia selvisi minulle vasta myöhään. Nyt kuoltuaan on välit poikki sukulaisten kanssa koska he uskoivat äitini puheet minusta.
Olisi hyv tiedostaa ja hyväksyä, että hän ei ole hyväsydäminen eikä mukava.
Siitä lähtee tilanteen purkaminen ja terveiden rajojen rakentaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyv tiedostaa ja hyväksyä, että hän ei ole hyväsydäminen eikä mukava.
Siitä lähtee tilanteen purkaminen ja terveiden rajojen rakentaminen.
Tällä tarkoitan, että vaikka kuvaat häntä noilla sanoilla, hän ei sitä ole. Siitä kertoo kaikki, mitä kirjoitat.
Se ei tarkoita tietoista ilkeyttä häneltä, vaan sitä, että hänen tarvitsee kontrolloida toisia voidakseen ns hyvin, pystyssä, jottei vaivoin ylläpidetty heiveröinen tekopersoona hajoa.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti.
Ei kykene hahmottamaan sinua irralliseksi ihmiseksi vaan pitää sinua itsensä jatkeena.
Kyllä. "Narsistin keskustelutyyli" -ketjussa on näitä tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman kokenut, tein kaiken väärin. Uskalsin sanoa vastaan. Pahempi olisi jos anoppi olisi sellainen, tosin sanoisin kyllä sillekin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollai uninen äiti.
Hän mm sekosi täysin kun esikoista ei pantu hänen haluamaansa kouluun tai kun hänelle laitettiin rajoja sen suhteen miten paljon saa meillä juosta. Toi soppaa ja kuvitteli että sillä saa määrätä kaiken mitä meillä tapahtuu.
Siinä vaiheessa kun me pdiimme rajoista kiinni, emmekä antaneet periksi (saati pyytäneet anteeksi kuten hän vaati) hän alkoi soitella ympäriinsä neuvolaan, päivähoitoon ja sosiaalitoimeen. Teki 72 lastensuojeluilmoitusta ja vaati lapsille ns omaishuoltajuutta, että hän pääsee ns mukaan päättämään lasten asioista.
Emme olleet tämän jälkeen missään tekemisissä, saimme lähestymiskiellonkin hänelle kolmesti.
Sitten hän penkoi tiedon esikoisen lukiovalinnasta ja sekosi uudelleen. soitteli sukulaiset läpi ja nämä sitten yritti hänen ohjauksessaan puuttua asiaan.
Ja hän nimenomaan on ulkomaailmalle se kiltti ja pyyteetön avulias hyvää tekevä naisihminen - joka juuri tuon roolin varjolla saa helposti itselleen käsikassaroita, mm noita sukulaisia.
Kuulostaa pelottavan tutulta. Soppakattiloita oven taakse. En päästänyt sisälle vuosiin. Sitten itse aiheutti mun elämään kriisin (valehtelemalla), ja sen jälkeen alkanut 2 vk kestänyt huoli ilmoitus, lasu, muelebterveyshäiriöilmoitukset. Tilasi jopa kerran ambulanssin.
Ja käy saamassa nykyään keskusteluapua, koska olen mielisairas ja kukaan terveydenhuollossa ei ymmärrä sitä lukuisista tutkimuksista huolimatta :)
Ihmeen kaavamaisesti nuo jutut menee. Itsekin ajattelin että vanhempani ovat vaan erikoisia, enkä tajunnut miksi koko elämän ollut fiilis että asiat erilailla kun muilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti ei aidosti ymmärrä, että muut ihmiset ovat erillisiä ihmisiä.
Ihan omia persooniaan, omia itsejään, että on olemassa hyvin monenlaisia ihmisiä, että jokainen ihminen on oma, erillinen itsensä.
Tämän käsittäminen vei aikansa ja on aika kova rasti tajuta, että se toinen ei ymmärrä, ei käsitä, ja sellaista mitä ei käsitä, ei ole olemassakaan.
Mikään keskustelu, selittäminen, omista kokemuksista kertominen, yhtään mikään ei auta. Tätä asiaa ei äiti ymmärrä, eikä sitä ole olemassa.
Tämä aiheuttaa äidissäni rajattomuutta, mikään ei ole yksityistä tai muiden omaa.
Pitkä välimatka ihan fyysisesti ja henkisestikin radiohiljaisuuden pitäminen ovat ainoa tapa saada elää omaa elämää omana itsenään.
Se on kaavamaista, koska se ON kaava, persoonallisuushäiriö, keinotekoinen rakennelma hauraan psyyken suojaksi.
Kammottavaa ja säälittävää yhtä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti.
Ei kykene hahmottamaan sinua irralliseksi ihmiseksi vaan pitää sinua itsensä jatkeena.
Narsistiksi en usko, koska on kuitenkin hyvin huolehtiva ja avulias muita ihmisiä kohtaan. Ei koskaan esim. käyttäisi mitenkään hyväksi toisia. Mutta jokin häiriö hänellä varmasti on.
Mun äidillä samaa ja luin uteliaisuudesta kirjan narsisteista (Janne Viljamaan kirja). Olin hämmästynyt, kun niin monet piilonarsistin kuvaukset täsmäsi äitiini. En koskaan voi hänelle asiasta sanoa, mutta tiedänpä paremmin miten toimia.
Tuo käytös koskee lähinnä minua, ikäänkuin olisi tehnyt tyttären jota voi komentaa, jonka asioihin voi puuttua ja kommentoida. Haluaisi että olen kuin hän. Minun pitäisi pitää samoista asioista ja uhrautua kodille kuten hän. Jos en ole samaa mieltä, riitelen. Muutaman kerran olen "räjähtänyt", mutta siitä ei seuraa mitään hyvää. Yritän siis luovia, mutten anna pompotella. Anteeksi hän ei ole koskaan pyytänyt, ei näe että tekisi mitään väärin.
Todennäköisesti hän ei edes tajua käytöstään, näkee itsensä aivan erilaisena kuin mitä minä näen ja koen. Ei ota mitään mitä sanon vakavasti, vähättelee. Olen sanonut suoraan ihan nätistikin, mutta ei sillä ole mitään merkitystä. Hän ei tee virheitä, ei koskaan myönnä mitään. Meidän pitäisi mennä oikeastaan yhdessä terapeutille, mutta hän ei koskaan sellaiseen suostu. Meillähän on kaikki niin hyvin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on mamma välinpitämätön ja kylmä ihminen jos ei koskaan oma-aloitteisesti ota yhteyttä. ( Eikä tuo lapsille tarpeeksi lahjoja ja yo-mekkoja.)
Ensinnäkin äitisi tarkoittaa mielestään neuvoillaan ja ohjeillaan hyvää. Sitten tuleekin iso mutta. Jostakin syystä äitisi taantuu uhmaikäiseksi lapseksi, jos jokia asia ei suju hänen mielensä mukaan. Hän tuskin itsekään tietää syytä käytökseensä. Itsellä oli haasteellinen suhde äitiini, hän loukkasi neuvoillaan ja holhoamisellaan minua. Tuntui, että enhän minä aikuinen osaa/uskalla mitään. Oli pakko asettaa rajat. Voisitko kirjoittaa äidillesi lämpimän kirjeen, jossa kuvailisit, miltä sinusta äitisi käytös tuntuu. Ole varovainen,älä syyllistä, vaan kerro kuinka pahoitat mielesi - vaikka muutama konkreettinen esimerkki. Kunnioita äitiäsi, ja pyydä samaa häneltä. Suhde voi kääntyä ensin huonompaan suuntaan, mutta ehkä paranee sitten. Silloin asia on äitisi omassa päätösvallassa. Kerro, että haluat hänet elämääsi mukaan, mutta et kaipaa "ilmaisia ja hyviä" neuvoja pyytämättä. Pyydät neuvoa, kun tarvitset niitä. Tilanteesi on vaikea, mutta ei mahdoton.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin äitisi tarkoittaa mielestään neuvoillaan ja ohjeillaan hyvää. Sitten tuleekin iso mutta. Jostakin syystä äitisi taantuu uhmaikäiseksi lapseksi, jos jokia asia ei suju hänen mielensä mukaan. Hän tuskin itsekään tietää syytä käytökseensä. Itsellä oli haasteellinen suhde äitiini, hän loukkasi neuvoillaan ja holhoamisellaan minua. Tuntui, että enhän minä aikuinen osaa/uskalla mitään. Oli pakko asettaa rajat. Voisitko kirjoittaa äidillesi lämpimän kirjeen, jossa kuvailisit, miltä sinusta äitisi käytös tuntuu. Ole varovainen,älä syyllistä, vaan kerro kuinka pahoitat mielesi - vaikka muutama konkreettinen esimerkki. Kunnioita äitiäsi, ja pyydä samaa häneltä. Suhde voi kääntyä ensin huonompaan suuntaan, mutta ehkä paranee sitten. Silloin asia on äitisi omassa päätösvallassa. Kerro, että haluat hänet elämääsi mukaan, mutta et kaipaa "ilmaisia ja hyviä" neuvoja pyytämättä. Pyydät neuvoa, kun tarvitset niitä. Tilanteesi on vaikea, mutta ei mahdoton.
Paino on sanalla MIELESTÄÄN.
Voi myös olla ettei edes mielestään tarkoita hyvää, mutta naamioi tekemisensä hyvän tarkoittamiseksi niin että siihen olisi vaikeampi puuttua ja torjua.
Ja mitä luulet tuollaisen ihmisen tykkäävän kirjeestä, jossa häntä arvostellaan - kun ihan mikä tahansa normaali asia saa hänet jo hyppimään seinille?
Joskus kyllä toivoisi, että kaltaisesi ihmiset ei avaisi suutaan ollenkaan kun eivät mitään aiheesta ymmärrä.
Täällä on monia hyviä luonnehdintoja ihmisestä, joka ei suostu uskomaan kuin omaa totuuttaan eikä hyväksy sinua erilliseksi ihmiseksi.
Häntä ei voi muuttaa, mutta voit itse saada etäisyyttä ja helpotusta hankkimalla tietoa ja mahdollisesti omaa terapiaa tunnistaaksesi omat reaktiosi. Tervehdyt kun pääset eriytymään ja keskittymään omaan elämääsi.
Tuollaiset omaiset usein taitavia vetelemään oikeista naruista, sinun tunnistettava ne tilanteet ja suojeltava itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on monia hyviä luonnehdintoja ihmisestä, joka ei suostu uskomaan kuin omaa totuuttaan eikä hyväksy sinua erilliseksi ihmiseksi.
Häntä ei voi muuttaa, mutta voit itse saada etäisyyttä ja helpotusta hankkimalla tietoa ja mahdollisesti omaa terapiaa tunnistaaksesi omat reaktiosi. Tervehdyt kun pääset eriytymään ja keskittymään omaan elämääsi.
Tuollaiset omaiset usein taitavia vetelemään oikeista naruista, sinun tunnistettava ne tilanteet ja suojeltava itseäsi.
Tai sitten voi ihan vaan lakata haaskaamasta enää minuuttiakaan tuollaiseen ihmiseen ja katkaista välit kokonaan.
Sinulla ei ole velvollisuutta olla hyvä tytär, mutta on velvollisuutesi tehdä parhaasi äitinä.
Miten äitisi vaikuttaa sinuun ja lapsiisi? Uskotko, että jos vähennätte kontakteja äitiisi, voisitte paremmin vai huonommin?
Tee ratkaisut niin että ne tukevat sinun ja lastesi hyvinvointia. Et ole vastuussa äitisi tuntemuksista.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on tuollainen äiti.
Hän mm sekosi täysin kun esikoista ei pantu hänen haluamaansa kouluun tai kun hänelle laitettiin rajoja sen suhteen miten paljon saa meillä juosta. Toi soppaa ja kuvitteli että sillä saa määrätä kaiken mitä meillä tapahtuu.
Siinä vaiheessa kun me pdiimme rajoista kiinni, emmekä antaneet periksi (saati pyytäneet anteeksi kuten hän vaati) hän alkoi soitella ympäriinsä neuvolaan, päivähoitoon ja sosiaalitoimeen. Teki 72 lastensuojeluilmoitusta ja vaati lapsille ns omaishuoltajuutta, että hän pääsee ns mukaan päättämään lasten asioista.
Emme olleet tämän jälkeen missään tekemisissä, saimme lähestymiskiellonkin hänelle kolmesti.
Sitten hän penkoi tiedon esikoisen lukiovalinnasta ja sekosi uudelleen. soitteli sukulaiset läpi ja nämä sitten yritti hänen ohjauksessaan puuttua asiaan.
Ja hän nimenomaan on ulkomaailmalle se kiltti ja pyyteetön avulias hyvää tekevä naisihminen - joka juuri tuon roolin varjolla saa helposti itselleen käsikassaroita, mm noita sukulaisia.