Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukea? Kuolettavan tylsä parisuhde
30.01.2023 |
Ollaan 40 molemmin puolin ja yksi lapsi 10 v. Huomaan, että olen jo pitkään, siis useita vuosia, ollut jotenkin lamaantunut ja etsinyt syytä työstä, mielenterveydestä, raudanpuutteesta, mistä milloinkin. Mikään ei huvita, mikään ei tunnu miltään. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että syynä on kuolettavan tylsä parisuhde ja muutenkin sosiaalisen elämän puute.
Mies on täydellinen isä ja laittaa aamupalat niin lapselle kuin minullekin. Siivoaa, ulkoiluttaa koiraa, tekee vaativaa työtä ja on tasainen ja nähdäkseni onnellinen. Hän elää elämäänsä kaavamaisesti eikä koskaan tee mitään suunnittelematonta tai spontaania. Seksiä meillä ei ole ollut vuosikausiin, ei mitään läheisyyttäkään, sillä se vaatisi varmaan miehen kalenterin ja pääkopan uudelleenohjelmointia. Ystäviä hänellä ei ole, eikä sen puoleen minullakaan. Viikonloput tehdään normaaleja asioita, kuten pitkiä kävelyjä perheen kesken, mutta mitään puhuttavaa meillä ei ole, kuuntelemme vain lapsen juttuja ja pidämme huolta säännöllisistä ruoka-ajoista. Varmaan tämä olisi jonkun unelma. Mutta minun ei, ja kun yritän puhua epämääräisestä pahasta olosta miehelleni, hän ei alkuunkaan ymmärrä, mikä täydellisessä elämässämme voisi olla vialla. Vian siis täytyy olla minussa.
Tiedän, että näin ei saisi tuntea, sillä minullahan on asiat hyvin, mutta olen uskomattoman turhautunut ja välillä ihan raivoissanikin, vaikka tiedän, että omapa on asiani, kun olen mennyt naimisiin robotin kanssa. Nyt on kuitenkin niin, että en mitenkään voi rikkoa lapseni perhettä vain sen takia, että itse kaipaisin välillä jotain elämänmakua elämääni, yhdessä nautittua viinilasillista, läheisyyttä, ystävien kanssa p*skanpuhumista, ihan mitä vain, joka ei olisi etukäteen hyväksi todettua ja ohjelmoitua. Mitään pettämistä en haikaile, en toista miestäkään, en nuoruutta, vaan ihan tähän ikävaiheeseen ja perhetilanteeseen sopivaa hauskanpitoa. Mutta mies vain ihmettelee, että eikö meillä muka ole hauskaa yhdessä.
Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa ja miten sen ratkaisitte?
Kommentit (115)
Kyllä aloittaja nainen on itse täydellinen ja tylsistyy kun mies ei ryyppää ja käytä huumeita vaan huolehtii perheestä. Naisissahan ei mitään vikaa koskaan ole. Sinun on nyt vaan pakko erota eikä ole muita ratkaisuja. Jätä lapset miehellesi ja lähde kiertämään maailmaa. Löydät jostain karibialta rikkaan herrannmiehen joka asuu luxus jahdissa ja se sinuun rakastuu pariksi kuukaudeksi kunnes tajuaa että vaihtamalla paranee joten jättää sinut ja sitten olet taas yksin surkean tylsässä elämässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tapahtuisi, jos varaisit pöydän kahdestaan sinulle ja miehellesi ja menisitte syömään? Vaikka nyt ystävänpäivänä. Jäisikö mies kotiin? Jos ei, niin siinä tapauksessa otat itseäsi niskasta kiinni ja varaat pöydän. Laittaudu kauniiksi ja nauti illasta, siitä, että olette ihmisten ilmoilla. Ei mitään ehdottelua miehelle, että mennäänkö, vaan suora ilmoitus, että olet varannut pöydän teille kahdelle.
Ymmärrän kyllä miestäsi, että jos harvoin käy missään, niin on kiva ottaa se lapsikin mukaan ja tarjota se elämys myös hänelle. En itsekään lähtisi lomalle ilman lasta.
Jos ette tee, koe, näe ja harrasta mitään, ei ihmekään kun ei ole puhuttavaa! Niistä asioista muutkin parit puhuu. Ei kukaan jaksa mistään tunteista tms syvällisestä koko ajan jauhaa, varsinkin jos koko ajan ollaan yhdessä kotona, vaikkakin tyytymättöminä.
Sama täällä. En viitsi oman tylsistymisen takia lasten kotia hajottaa, joten odotan että lapset aikuisia, ja eroan sitten. Se että vanhemman pitäisi olla onnellinen antaakseen lapsilleen onnellisen lapsuuden, on myytti, joten asetan lapset etusijalle. Yritän jostain repiä jotain iloa, ruoasta, elokuvista tmv.
Uskon että huomattavan moni on samassa tilanteessa.
Toisen erilaisuuden hyväksyminen ja etenkin kunnioittaminen on avainasemassa hyvään parisuhteeseen. Liian usein ihmiset alkavat pakottaa sitä toista kumppania siihen omaan kuvitteelliseen muottiin, minkälainen hän on ja minkälainen hänen kuuluisi olla. Tutustukaa niihin kumppaneihinne aina tasasin väliajoin, eli olettamisen sijaan päivittäkää tietojanne siitä rakkaasta. Lisäksi pitäkää mielessänne, että onni tulee itsestä, se on tunne joka tulee ja menee. Opetelkaa taitoja kokea onnellisuudentunteita ja sellaista syvää tyytyväisyyttä, kiitollisuutta. Usein tyytymättömyys siihen kumppaniin on vain peilattua tyytymättömyyttä itseen. Se ei ole puolison vika jos sinä et osaa olla tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Petä miestä, niin saat jännitystä elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. En viitsi oman tylsistymisen takia lasten kotia hajottaa, joten odotan että lapset aikuisia, ja eroan sitten. Se että vanhemman pitäisi olla onnellinen antaakseen lapsilleen onnellisen lapsuuden, on myytti, joten asetan lapset etusijalle. Yritän jostain repiä jotain iloa, ruoasta, elokuvista tmv.
Uskon että huomattavan moni on samassa tilanteessa.
Et kanna mitään vastuuta omasta hyvinvoinnistasi. Olet valittava kakara. Ymmärrätkö että annat lapsille esimerkin ettei he ole itselleen minkään arvoisia?
Ei pitäisi tehdä lapsia jos on kyvytön huolehtimaan itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin kannattaa erota, vaikka se tosiaan ratkaisee vasta osan ongelmista. Ihan itse täytyy hankkia ystävät ja harrastukset, niiden puute ei ole kumppanin syytä.
Uskomaton ajatus, että avioliittoa pitäisi pitää pystyssä, vaikka se olisi kuinka tylsä. Kenelläkään ei ole velvollisuutta tylsistyä, onhan tuollainen koti ihan kamala lapsellekin.
Vierailija kirjoitti:
Jos ette tee, koe, näe ja harrasta mitään, ei ihmekään kun ei ole puhuttavaa! Niistä asioista muutkin parit puhuu. Ei kukaan jaksa mistään tunteista tms syvällisestä koko ajan jauhaa, varsinkin jos koko ajan ollaan yhdessä kotona, vaikkakin tyytymättöminä.
Ap on itse umpitylsä ihminen jolla ei ole omaa elämää. Istuu kotona odottamassa että lapsi ja mies viihdyttäisi ja olisi mielenkiintoisia. Mitä keskusteltavaa voi olla noin tylsän ihmisen kanssa joka haluaa muiden viihdyttävän häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kannattaa erota, vaikka se tosiaan ratkaisee vasta osan ongelmista. Ihan itse täytyy hankkia ystävät ja harrastukset, niiden puute ei ole kumppanin syytä.
Uskomaton ajatus, että avioliittoa pitäisi pitää pystyssä, vaikka se olisi kuinka tylsä. Kenelläkään ei ole velvollisuutta tylsistyä, onhan tuollainen koti ihan kamala lapsellekin.
Ei pidä erota. Pitää ottaa myös mies huomioon. Nainen ei saa ajatella vain itseään parisuhteessa, tai sitten naisen tulee pysyä erossa miehistä. Tuollaiset incelinaiset, jotka eroavat itsensä vuoksi ovat paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla jokin traumatausta kun traumatisoituneet ihmiset kokee hirveän tylsänä ja raskaana/ ahdistavana tasaisen elämän?
Mitä helvettiä :D näin voi sanoa vain ihminen jolla on tylsä ja tasainen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap saanut mieleisiä kommentteja? Otatko opiksesi?
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin kannattaa erota, vaikka se tosiaan ratkaisee vasta osan ongelmista. Ihan itse täytyy hankkia ystävät ja harrastukset, niiden puute ei ole kumppanin syytä.
Uskomaton ajatus, että avioliittoa pitäisi pitää pystyssä, vaikka se olisi kuinka tylsä. Kenelläkään ei ole velvollisuutta tylsistyä, onhan tuollainen koti ihan kamala lapsellekin.
Se eroaminen ei ratkaise ongelmaa kun ongelmana on ap itse.
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi tehdä lapsia jos on kyvytön huolehtimaan itsestään.
Alapeukuttajat voisi vastata mikä tässä viestissä on vikana?
On totta, että ei pitäisi odottaa toiselta ihmiseltä sisältöä elämään, vaan ottaa vastuu itse siitä sisällöstä. Sitten tosielämässä on kuitenkin niin, että kun 10 vuotta on viettänyt suurimman osan ajastaan ihmisen kanssa, joka ajaa aina samaa latua samalla nopeudella eikä ymmärrä muunlaisia tapoja edetä, saatika koskaan pysähdy ihailemaan maisemia, niin kyllä se alkaa omaankin päähän vaikuttaa, osin aika huomaamattomillakin tavoilla.
Mutta yritän taas ottaa opikseni ja hankkia elämääni sisältöä ihan parisuhteesta riippumatta. Raskasta se on, kun tuntuu, että kaikki energia menee omien tunteiden kontrollointiin.
ap
Miksi et hankkisi rakastajaa?
Itse en lähtisi hyvää perhe-elämää rikkomaan tylsyyden vuoksi. Jos toinen on yksipuolisella päätöksellä lopettanut läheisyyden, on sitä silloin lupa hakea toisaalta. Olemme itse vastuussa omasta hyvinvoinnistamme.
Rakastajan kanssa voi viettää muutoinkin aikaa ja juoda vaikka sen viinilasillisen.
Jos ongelmana on "vain" tylsyys, niin mielestäni asiat on aika hyvin. Ihan normaalia, että jos elämää ajautuu suorittamaan, niin joskus iskee tylsyys, jos ei itse edes ole ns. suorittajaluonne. Itse en kuitenkaan eroaisi, vaan ainakin koittaisin parantaa tilannetta ensin. Miehen kanssa vakava keskustelu. Ja lisäksi alat rakentamaan omaa elämää, sen yhteisen elämän lisäksi. Mitä haaveita sulla on? Ei siitä perhe-elämästä ja miehestä tarvitse saada kaikkea, vaan se voi tuoda turvaa ja onnea. Mutta elämässä voi ja pitää olla muutakin.
Niin kuin täällä ehdotettu, niin ala harrastamaan ja etsi uusia tuttavuuksia. Ja kun saat viihdettä elämääsi, niin ehkä arkikin alkaa tuntua enemmän tyydyttävältä. Kenties löydätte miehenkin kanssa uudestaan läheisyyden. Ehkä lisäksi viikonloppuna voisi perheenäkin tehdä yhdessä jotakin.
Niin sitä sinulla nimenomaan ei ole. Olet elämänhaluton.Elämänhaluttomat ihmiset ei keksi mitään miellyttävää elämäänsä.