Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukea? Kuolettavan tylsä parisuhde
30.01.2023 |
Ollaan 40 molemmin puolin ja yksi lapsi 10 v. Huomaan, että olen jo pitkään, siis useita vuosia, ollut jotenkin lamaantunut ja etsinyt syytä työstä, mielenterveydestä, raudanpuutteesta, mistä milloinkin. Mikään ei huvita, mikään ei tunnu miltään. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että syynä on kuolettavan tylsä parisuhde ja muutenkin sosiaalisen elämän puute.
Mies on täydellinen isä ja laittaa aamupalat niin lapselle kuin minullekin. Siivoaa, ulkoiluttaa koiraa, tekee vaativaa työtä ja on tasainen ja nähdäkseni onnellinen. Hän elää elämäänsä kaavamaisesti eikä koskaan tee mitään suunnittelematonta tai spontaania. Seksiä meillä ei ole ollut vuosikausiin, ei mitään läheisyyttäkään, sillä se vaatisi varmaan miehen kalenterin ja pääkopan uudelleenohjelmointia. Ystäviä hänellä ei ole, eikä sen puoleen minullakaan. Viikonloput tehdään normaaleja asioita, kuten pitkiä kävelyjä perheen kesken, mutta mitään puhuttavaa meillä ei ole, kuuntelemme vain lapsen juttuja ja pidämme huolta säännöllisistä ruoka-ajoista. Varmaan tämä olisi jonkun unelma. Mutta minun ei, ja kun yritän puhua epämääräisestä pahasta olosta miehelleni, hän ei alkuunkaan ymmärrä, mikä täydellisessä elämässämme voisi olla vialla. Vian siis täytyy olla minussa.
Tiedän, että näin ei saisi tuntea, sillä minullahan on asiat hyvin, mutta olen uskomattoman turhautunut ja välillä ihan raivoissanikin, vaikka tiedän, että omapa on asiani, kun olen mennyt naimisiin robotin kanssa. Nyt on kuitenkin niin, että en mitenkään voi rikkoa lapseni perhettä vain sen takia, että itse kaipaisin välillä jotain elämänmakua elämääni, yhdessä nautittua viinilasillista, läheisyyttä, ystävien kanssa p*skanpuhumista, ihan mitä vain, joka ei olisi etukäteen hyväksi todettua ja ohjelmoitua. Mitään pettämistä en haikaile, en toista miestäkään, en nuoruutta, vaan ihan tähän ikävaiheeseen ja perhetilanteeseen sopivaa hauskanpitoa. Mutta mies vain ihmettelee, että eikö meillä muka ole hauskaa yhdessä.
Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa ja miten sen ratkaisitte?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Mies tottuu ja menee kuin juna raiteillaan monta vuotta, ihan tyytyväisenä.
Nainen innostuu, tylsistyy ja väsyy, odottaen parisuhteen tuovan kuin itsestään loiston elämään. Kun näin ei tapahdu, nainen ottaa eron, saadakseen sen kaiken ihanuuden elämäänsä ja mies jää paikoilleen miettimään että mitähän vittua.
Ja taas on yksi avioerolapsi enemmän.
Tämä on niin totta. Yleensäkin jos mies haluaa jotain, hän menee ja tekee vaikka yksin. Nainen vaatii mieheltä sitä että tämä innostuu samoista asioista ja ei mene ja tee jos miestä ei kiinnosta. Tämä on luonnollisesti sitten sen miehen vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, olette oikeassa, osa teistä. Minun pitäisi riuhtaista itseni irti tästä lamaannuksesta, alkaa harrastaa ja tutustua ihmisiin. Pitää perhe sellaisena kuin se on, yrittää toteuttaa itseäni suhteen ulkopuolella (en tarkoita pettämistä). Vaikeaa se kyllä on, kun tuntuu, että aina kun tulee kotiovesta sisään, niin ilmat pakenee keuhkoista. Tuntuu myös, että on vaikea muodostaa aitoa suhdetta lapseen, koska hän ei opi tuntemaan minua sellaisena kuin oikeasti olisin, vaan jonkun valjun ja väsyneen version.
Voihan se mieskin pikku hiljaa havahtua, jos sä menet ja teet asioita kodin ulkopuolella. Aloita vaikka jollain joogalla tai vastaavalla, mikä auttaa paljon myös mieleen.
Paljon painat? Ei ihme että mies ei halua seksiä kun olet kuin turvonnut pullataikina?
Toista et voi muuttaa, joten muutoksen täytyy lähteä sinusta. Aloita etsimällä itsellesi harrastus. Sitä kautta elämään voi löytyä uusia ihmisiä, joiden kanssa käydä lasillisella tai jutella niitä näitä. Ehkäpä siellä kotonakin on sitten jotain puhuttavaa, kun arki ei pyöri aina ympyrää samojen kuvioiden ympärillä. Mieti mistä asioista pidät tai mitä et ole ikinä kokeillut mutta haluaisit kokeilla. Jos et halua sitoutua yhteen harrastukseen, niin kokeile erilaisia. Ainakin isommissa kaupungeissa on viiniä ja maalausta -iltoja, mitkä ovat todella hauskoja. Niissä parin tunnin aikana maalataan ohjauksessa taulu ja maistellaan viinejä. Mitään ennakko-osaamista ei tarvitse olla, koska siellä neuvotaan kaikki ja annetaan ideoita siihen mitä tehdä.
Voit myös ottaa lapsesi mukaan juttuihin, mihin miehesi ei halua lähteä. Tuon ikäinen voi lähteä mielellään katsomaan teatteria tai johonkin muuhun juttuun. Ehkä löydät lapsesi kanssa jonkin yhteisen jutun, mikä lähentää teitä ja lapsesikin oppii tuntemaan sinut.
Kyllä tuo nyt kuulostaa siltä että et rakasta miestäsi (mitä en ihmettele jos läheisyyttä ei vuosikausiin) ja olet kyllästynyt häneen. Jos parisuhde tuntuu huonolta tai epätyydyttävältä niin koko elämä tuntuu mitäänsanomattomalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäminen on elämän suola. Kannattaa kokeilla, ei sinulla ole mitään menetettävää.
Hanki niitä ystäviä, et sä siihen avioeroa tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen siitä saa kun kuvittelee sen parishteen tuovan onnen ja ulkoistaa oman hyvinvoinnin sille parisuhteelle. Surullisen yleistä. Parisuhde kuuluisi olla kirsikkana kakun päällä, ei se kakku. Ap katselee nyt peiliin ja miettii mitä voisi itselleen tehdä.
Se on tämä suomalainen kulttuuri, yhteisöllisyyden puute, eristäytyneisyys, vaikea tutustua ihmisiin ylipäätään. Vaikuttaa silta että monet ihmiset suomessa kärsii yksinäsyydestä yksin tai parisuhteessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki ystäviä? Minunkin mieheni on hyvin hiljainen, tasainen ja kotona viihtyvä ihminen (tosin seksielämämme on kyllä aktiivinen), ja mä käyn lähes kaikissa kodin ulkopuolisissa aktiviteeteissa ystävien kanssa. Sen lisäksi tyydytän päivittäisen paskanjauhannan tarpeeni viestittelemässä somessa sellaisten ystävien kanssa, jotka eivät enää asu samassa kaupungissa. Tää on sellainen molempia tyydyttävä tilanne - mies saa puuhastella kotona ja mä taas saan virtaa käymällä jossain muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ystäviä hänellä ei ole, eikä sen puoleen minullakaan"
"itse kaipaisin välillä jotain elämänmakua elämääni, yhdessä nautittua viinilasillista, läheisyyttä, ystävien kanssa p*skanpuhumista"
Sinulla ei itselläsikään ole ystäviä joiden kanssa voisit tehdä jotain kivaa ja puhua, ja tämä(kin) on siis jollain ihmeellisellä tavalla miehesi syytä?
Ei se ole miehen syytä, vaan ihan omaani. Pikkulapsiaika oli raskasta meille molemmille ja ystävät, joilla ei vielä siinä vaiheessa ollut omia lapsia, jäivät siinä kokonaan. En syytä miestäni mistään, sillä hän on omanlaisensa ja minä omanlaiseni, mutta monestakin syystä arkemme on muuttunut sellaiseksi, että se tyydyttää miestä, mutta ei minua. Siksipä tässä ihmettelenkin, miten muut ovat tällaisen tilanteen ratkaisseet.
Kipuilin vähän aikaa itse samanlaisten ajatusten kanssa. Loppujen lopuksi perhe estää aika vähän sinua tekemästä omaa elämää mieleiseksi. Muutto toiselle paikkakunnalle tai ulkomaille ei onnistu, mutta kaikki muu kyllä. Se on nyt sinusta itsestäsi kiinni. Joku tuossa sanoikin jo, että aloita uusi harrastus. Jos kaipaat ulkomaille, lähde vaikka yksin jos miestäsi ei kiinnosta. Ota yhteyttä niihin vanhoihin ystäviin, jotka jäivät tai etsi uusia. Ennen kaikkea, mieti, mitä itse haluat omalta elämältä. Ei sitä perhettä tarvitse hylätä, mutta nyt käytät tylsää miestiä ja tylsää elämää tekosyynä, kun et itsekään tiedä, mitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin. Olette epäsopiva pari eikä tuo siitä tule miksikään muuttumaan. Sinä haluat eri asioita kuin miehesi ja ei siitä kuulu tuntea syyllisyyttä. Sulla on vain yksi elämä, niin älä tuhlaa sitä elämällä jonkun muun elämää.
Jos parisuhde muuten toimii, miksi pitäisi erota? Ap:n pitäisi vain löytää se oma juttunsa, se mikä tuo kipinää elämään. Enkä nyt tarkoita mitään sivusuhdetta vaan mielekästä tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, olette oikeassa, osa teistä. Minun pitäisi riuhtaista itseni irti tästä lamaannuksesta, alkaa harrastaa ja tutustua ihmisiin. Pitää perhe sellaisena kuin se on, yrittää toteuttaa itseäni suhteen ulkopuolella (en tarkoita pettämistä). Vaikeaa se kyllä on, kun tuntuu, että aina kun tulee kotiovesta sisään, niin ilmat pakenee keuhkoista. Tuntuu myös, että on vaikea muodostaa aitoa suhdetta lapseen, koska hän ei opi tuntemaan minua sellaisena kuin oikeasti olisin, vaan jonkun valjun ja väsyneen version.
Naisille kaupataan median välityksellä kuppikakkujen täyttämää äitiyttä ja myday kylpyläpäiviä. Tota se oikeasti on. Möhömahanen ukko rötvää sohvalla, lapsi melkeinpä vihaa vanhempiaan ja kuppikakkukone meni paskaksi. Olkaa te nuoremmat viisaampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että odotat miehen ja parisuhteen tuovan jännitystä, sisältöä ja virikkeitä elämääsi. Ei se niin mene.
Sinun täytyy itse järjestää mielenkiintoista tekemistä itsellesi ja kiinnostua aktiivisesti asioista. Koe, elä, näe, kokeile ja ihmettele, ja tuo itse uusia asioita elämäänne ja keskusteluunne.
Sama , mutta ei lapsia ja harrastukset ei vaan kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Hanki ystäviä? Minunkin mieheni on hyvin hiljainen, tasainen ja kotona viihtyvä ihminen (tosin seksielämämme on kyllä aktiivinen), ja mä käyn lähes kaikissa kodin ulkopuolisissa aktiviteeteissa ystävien kanssa. Sen lisäksi tyydytän päivittäisen paskanjauhannan tarpeeni viestittelemässä somessa sellaisten ystävien kanssa, jotka eivät enää asu samassa kaupungissa. Tää on sellainen molempia tyydyttävä tilanne - mies saa puuhastella kotona ja mä taas saan virtaa käymällä jossain muualla.
Aloituksen perusteella ongelma ei ole ihan noin yksinkertaisesti ratkaistavissa.
Meidän suhteemme on pitkälti samanlainen, eli toinen on vetäytyvä kotona puuhastelija ja toinen on taas menevämpi ja aktiivinen. Silti suhteessamme on paljon keskenäistä kohtaamista, keskustelua sekä läheisyyttä ja seksiä. Nehän aloittajan suhteesta tuntuvat puuttuvan, eikä mies edes tunnu kuulevan, kun aloittaja on kertonut, etteivät asiat ole hyvin.
Ongelmana tuntuu olevan keskinäisen kohtaamisen puute, eikä tylsyys joka helpottuu kavereita hankkimalla.
Kuulostaa, että miehesi kyllä lähtee mukaan, jos vaan teet itse aloitteen: "yhdessä nautittua viinilasillista, läheisyyttä, ystävien kanssa p*skanpuhumista, ihan mitä vain, joka ei olisi etukäteen hyväksi todettua ja ohjelmoitua"
Kutsu vieraita, varaa pakohuone, hanki teatteriliput (meette baariin sieltä sitten, kyllä se 10 v jo pärjää)
Olisit vaan kelpuuttanut jonkun täydellisen alkoholisti jännä miehen niin elämäsi ei olisi niin kuolettavan tylsää. Jännis mies olisi sentään hakannut sinua säännöllisesti joten sinulla olisi ainakin jännä elämä etkä koskaan tietäisi milloin saat tukkapöllyä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että miehesi kyllä lähtee mukaan, jos vaan teet itse aloitteen: "yhdessä nautittua viinilasillista, läheisyyttä, ystävien kanssa p*skanpuhumista, ihan mitä vain, joka ei olisi etukäteen hyväksi todettua ja ohjelmoitua"
Kutsu vieraita, varaa pakohuone, hanki teatteriliput (meette baariin sieltä sitten, kyllä se 10 v jo pärjää)
Olen tuon ap:n miehen kaltainen ja pakohuone olisi painajainen. En jaksa katsella puolison kavereita. Ärsyttävät.
Eroaisin. Olette epäsopiva pari eikä tuo siitä tule miksikään muuttumaan. Sinä haluat eri asioita kuin miehesi ja ei siitä kuulu tuntea syyllisyyttä. Sulla on vain yksi elämä, niin älä tuhlaa sitä elämällä jonkun muun elämää.