Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukea? Kuolettavan tylsä parisuhde
30.01.2023 |
Ollaan 40 molemmin puolin ja yksi lapsi 10 v. Huomaan, että olen jo pitkään, siis useita vuosia, ollut jotenkin lamaantunut ja etsinyt syytä työstä, mielenterveydestä, raudanpuutteesta, mistä milloinkin. Mikään ei huvita, mikään ei tunnu miltään. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että syynä on kuolettavan tylsä parisuhde ja muutenkin sosiaalisen elämän puute.
Mies on täydellinen isä ja laittaa aamupalat niin lapselle kuin minullekin. Siivoaa, ulkoiluttaa koiraa, tekee vaativaa työtä ja on tasainen ja nähdäkseni onnellinen. Hän elää elämäänsä kaavamaisesti eikä koskaan tee mitään suunnittelematonta tai spontaania. Seksiä meillä ei ole ollut vuosikausiin, ei mitään läheisyyttäkään, sillä se vaatisi varmaan miehen kalenterin ja pääkopan uudelleenohjelmointia. Ystäviä hänellä ei ole, eikä sen puoleen minullakaan. Viikonloput tehdään normaaleja asioita, kuten pitkiä kävelyjä perheen kesken, mutta mitään puhuttavaa meillä ei ole, kuuntelemme vain lapsen juttuja ja pidämme huolta säännöllisistä ruoka-ajoista. Varmaan tämä olisi jonkun unelma. Mutta minun ei, ja kun yritän puhua epämääräisestä pahasta olosta miehelleni, hän ei alkuunkaan ymmärrä, mikä täydellisessä elämässämme voisi olla vialla. Vian siis täytyy olla minussa.
Tiedän, että näin ei saisi tuntea, sillä minullahan on asiat hyvin, mutta olen uskomattoman turhautunut ja välillä ihan raivoissanikin, vaikka tiedän, että omapa on asiani, kun olen mennyt naimisiin robotin kanssa. Nyt on kuitenkin niin, että en mitenkään voi rikkoa lapseni perhettä vain sen takia, että itse kaipaisin välillä jotain elämänmakua elämääni, yhdessä nautittua viinilasillista, läheisyyttä, ystävien kanssa p*skanpuhumista, ihan mitä vain, joka ei olisi etukäteen hyväksi todettua ja ohjelmoitua. Mitään pettämistä en haikaile, en toista miestäkään, en nuoruutta, vaan ihan tähän ikävaiheeseen ja perhetilanteeseen sopivaa hauskanpitoa. Mutta mies vain ihmettelee, että eikö meillä muka ole hauskaa yhdessä.
Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa ja miten sen ratkaisitte?
Kommentit (115)
Hankit moottoripyörän ja tuuletat päätäsi ajolenkeillä. Kevät on tulossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ette tee, koe, näe ja harrasta mitään, ei ihmekään kun ei ole puhuttavaa! Niistä asioista muutkin parit puhuu. Ei kukaan jaksa mistään tunteista tms syvällisestä koko ajan jauhaa, varsinkin jos koko ajan ollaan yhdessä kotona, vaikkakin tyytymättöminä.
Miksi minun pitää jauhaa tunteista kumppanin kanssa?
Mikä teidät aikoinaan toi yhteen? Eikö teillä edes aluksi ollut mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita, huumoria, mitään?
Lapsenne on muutaman vuoden päästä teini ja alkaa irtaantua teistä. Sitten loppuvat vähin erin ne perheen yhteiset kävelyt ja jopa ruokailut, kun teini on omissa menoissaan. Sitten olette kahden. Varmaan pitäisi yrittää korjata kurssi ennen sitä. Kuten sanottu, voit aloittaa vain itsestäsi.
En nyt ihan ymmärtänyt, miksi tylsä elämä on parisuhteen ominaisuus. Jos haluat tehdä jotain muuta kuin sunnuntaikävelyitä, niin tee, hyvä ihminen! Eihän tuo liity mitenkään parisuhteeseen vaan omaan tylsyyteesi. Ihan yhtä tylsää sinulla olisi ilmankin parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et hankkisi rakastajaa?
Itse en lähtisi hyvää perhe-elämää rikkomaan tylsyyden vuoksi. Jos toinen on yksipuolisella päätöksellä lopettanut läheisyyden, on sitä silloin lupa hakea toisaalta. Olemme itse vastuussa omasta hyvinvoinnistamme.
Rakastajan kanssa voi viettää muutoinkin aikaa ja juoda vaikka sen viinilasillisen.
Polyamoria on muotia. Voi aina mennä toisen kumppanin luo, jos yksi alkaa kyllästyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla jokin traumatausta kun traumatisoituneet ihmiset kokee hirveän tylsänä ja raskaana/ ahdistavana tasaisen elämän?
Mitä helvettiä :D näin voi sanoa vain ihminen jolla on tylsä ja tasainen elämä.
Ja noin voi sanoa ihminen jonka yleissivistyksessä on aukko. Kaikki ihmiset on traumatisoituneita. Ei ole olemassa ainuttakaan ihmistä jolla ei olisi traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuisi, jos varaisit pöydän kahdestaan sinulle ja miehellesi ja menisitte syömään? Vaikka nyt ystävänpäivänä. Jäisikö mies kotiin? Jos ei, niin siinä tapauksessa otat itseäsi niskasta kiinni ja varaat pöydän. Laittaudu kauniiksi ja nauti illasta, siitä, että olette ihmisten ilmoilla. Ei mitään ehdottelua miehelle, että mennäänkö, vaan suora ilmoitus, että olet varannut pöydän teille kahdelle.
Ymmärrän kyllä miestäsi, että jos harvoin käy missään, niin on kiva ottaa se lapsikin mukaan ja tarjota se elämys myös hänelle. En itsekään lähtisi lomalle ilman lasta.
Joissain ravintoloissa on ruuan ohessa tarjolla ohjelmaa, esim. teatteri/taikuri/musiikki esitys. Jokin tuollainen voisi olla hyvä, jos jännittää se, ettei syödessä ole mitään puhuttavaa. Raflan jälkeen voi sitten jotain jutustella esityksestä, ruuasta, tunnelmasta, paikalla olleista, miljööstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei pettämistä? Osta palveluja, esimerkiksi eroottista hierontaa. Eipähän tule tunteet väliin, jos niitä pelkäät. Mekaaninen seksi nyt vain on, no fyysistä. Eiköhän palaa hymy huulille. Eikä se erokaan mikään vaarallinen asia ole. Onhan tuo mieskin nyt aika pystyyn kuollut veijari.
Vaihto jännempään?
No joo, ymmärrän, erosin itsekin moisesta. Jälkikäteen ajatellen olen tyytyväinen, parempi yksin kuin tylsimyksen kannsa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala elää itse ja katso, tapahtuuko mitään. Anna aikaa suhteellenne pari vuotta, jonka jälkeen eroat tai muutatte erilleen. On ihan mahdollista, että ukkosi virkoaa, kunitse alat viihtyä esim. harrastuksissa. Tai sitten ei virkoa.
Hae ensin Alkosta pottu poreilevaa. Sillä saa kummasti vanhaankin koneeseen kierroksia!
Laitappa pakka oikein kunnolla uusjakoon! Sitten tiedät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö miestä haittaa seksin puute? ollenkaan? Onko aseksuaai? Hänen mielestä kaikki hienosti nyt? Vai onko hällä rakastaja?
Parisuhteen osalta isoin ongelma on se, että teillä ei ole parisuhdetta. Olette vain äiti ja isä. Tai kämppikset, joilla on yhteinen lapsi. Uskon, että tuo tilanne aiheuttaa aika paljon ahdistusta, kun kuitenkin oletus ja odotus on, että sen toisen ihmisen kanssa olisi erityinen suhde - eikä enää ole. Jos haluatte parisuhteen takaisin niin kannattaa varmaan hakeutua pariterapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:taja sitä, että on vaikea keksiä sitä muuta tekemistä, kun on jämähtänyt. Olen samanlaisessa tilanteessa ja yrittänyt käydä itsekseni istumassa kahviloissa ja taidenäyttelyissä ja risteilyillä & viikonloppumatkoilla. Kaikki niistä tuntuvat tyhjältä, eivätkä ole virkistäneet. Olen paikallistamut ongelman siihen, että kaipaan romantiikkaa ja sitä, että tuntisin itseni naiseksi, olisin kiinnostunut miehestä ja mies minusta. Ei romanttinen viihde ihan turhaan ole niin suosittua, rakkaus ja erotiikka on merkittävä tarve ihmisillä ja luo elämänjanoa. Se siis puuttuu parisuhteessani, mies on haluton. Luulen etten herää tästä eloon, ennen kuin elämään tulee jotakin kautta ihastusta johonkin mieheen. Olin aikoinaan pitkään sinkku, enkä koskaan ollut näin elävältä haudattu, koska silloin oli edes teoreettinen mahdollisuus romanssiin.
Tiedän robotteja. Ne pettävät, koska eivät kykene syvempiin tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärtänyt, miksi tylsä elämä on parisuhteen ominaisuus. Jos haluat tehdä jotain muuta kuin sunnuntaikävelyitä, niin tee, hyvä ihminen! Eihän tuo liity mitenkään parisuhteeseen vaan omaan tylsyyteesi. Ihan yhtä tylsää sinulla olisi ilmankin parisuhdetta.
Siksi että ilman parisuhdetta on edes TOIVOA romanssista. Kuolleessa parisuhteessa ei ole.
tuttu tilanne kun pitäisi päästä nussimaan toista miestä.eipä siinä mitään mutta kalliin hinnan maksoin siitä ilosta
Eroa. Muuta kakaran kanssa vuokralähiöön. Saat tehdä kaiken yksin ja hoitaa kakarasi 24/7. Joka toinen viikonloppu kakru isälle ja sinä kavereiden kanssa baariin. Tee elämällesi jotain äläkä inise!
Vierailija kirjoitti:
Eikö miestä haittaa seksin puute? ollenkaan? Onko aseksuaai? Hänen mielestä kaikki hienosti nyt? Vai onko hällä rakastaja?
Olen eri kuin ap,mutta samassa tilanteessa. Olen mieheltä sitä kysynyt ja hän on vain sitä mieltä, ettei jaksa ja kiinnosta. Ehkä testosteronin vajaus, tai sitten hän ei ole vain minusta kiinnostunut enää, muttei saa sitä sanottua. Olen kysynyt toisesta naisestakin, mutta hän on vaan sanonut, että on hyomannut, että "ei se vaihtamalla parane". Ei siis kuulosta siltä, että hänellä olisi kovin intohimoista suhtautumista minuun. On kanssani ilmeisesti, koska ajattelee suhteen olevan yhtä huono kaikkien naisten kanssa.
Mitä ovat ne omat tunteet, joita pitää kontrolloida? Voisiko ne kuitenkin sanoa ääneen, ja vaikka mennä parisuhdeterapian miehen kanssa?
Oleellista on, että sinulla on jonkunlainen kriisi meneillään ja haluat etsiä/pohtia sitä, kuka itse oikeasti olet ja mitä haluat elämässä tehdä. Tuo pohdinta on mahdollista tehdä ihan itse, muuttaa itse juuri sitä harrastuselämää ja etsiä uusia ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa. Jos onnistut tuon tekemään, niin pakostikin se jollain tavalla säteilee myös parisuhteeseenne ja ehkä mieskin havahtuu muutokseen sinussa.