Lue keskustelun säännöt.
Hei te, joiden mielestä parisuhdetta ei voi olla ilman seksiä. Mikä siis on parisuhteen mittari?
29.01.2023 |
Liittyy eiliseen ketjuun. Siinä useampikin sanoi, että ellei ole seksiä, ei voi olla parisuhdettakaan. Silloin ollaan kavereita.
Samalla oltiin sitä mieltä, että ei kaikki seksilliset suhteet ole parisuhteita. Voithan harrastaa seksiä vaikka kaverin kanssa, etkä ole parisuhteessa.
Minä olin sitä mieltä, että ei parisuhde vaadi seksiä, vaan parisuhteen kriteeri on sitoutuminen ja se, että me olemme me. Jos nämä täyttyvät, eikä ole seksiä, niin suhde on parisuhde.
Yritin kysellä teiltä toiste ajattelijoilta, mikä teille on se parisuhteen mittari, mutta en saanut vastausta. Siksi nostan oman ketjun.
Kommentit (126)
Miksi tästä asiasta pitää vängätä ja ikään kuin moittia/tuomita toisia heidän ajattelutavoistaan? Parisuhteen asiat kuuluvat ainoastaan parisuhteen osallisille, ei muille. Itse koen niin, että jos seksielämä loppuu avioliiton aikana, se on syytä elvyttää. Muuten se parisuhde ei ole enää parisuhde vasn ystävyyssuhde tms. Tämä on oma näkemykseni asiasta. Jollain toisella se voi olla toinen. Oleellista olisi se, että parisuhteessa olevilla näkemykset kohtaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt hetkeksi laitetaan syrjään hauraat vanhukset, vakavat sairaudet, elinikäiset aseksuaalit ja sellaiset suhteet, joissa on ihan kaikkea muuta paitsi seksiä, tavallinen tarina menee niin, että kun parisuhteessa ei enää ole seksiä, ei siinä samassa parisuhteessa erittäin usein ole myöskään muuta fyysistä läheisyyttä, tunnetason kohtaamista tai merkityksellistä vuorovaikutusta. Haluton voi olla myös puhumaton. Seksin puuttuminen on silloin vain merkki suhteen tilasta, se kanarialintu kaivoksessa. En myöskään vähättelisi turhautumisen merkitystä, sillä saa ihmisen vieroitettua vaikka mistä, myös kumppanista. Kyllä itsepintaisella kohtaamattomuudella saa ihan aidotkin tunteet tapettua ja parisuhteen muutettua joksikin pintapuolisemmaksi suhteeksi.
Juuri näin.
Kyse on ihmissuhteesta.
Seksiä voi harrastaa henkilön kanssa johon ei ole mitään ihmissuhdetta, ei tiedä edes nimeä, mutta se onkin sitten vain sellainen jumppatuokio vieraan ihmisen kanssa.
Ihmissuhteita on hyvin monenlaisia ja niihin kuuluu tunteita, ja niistä vain parisuhteeseen kuuluu seksi. Ei kaverisuhteeseen, ei ystävyyssuhteeseen, ei sukulaisuussuhteeseen, ei vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen jne.
Eli rakkaus+seksi=parisuhde, jos jompi kumpi puuttuu, on siirrytty tai ollaan siirtymässä johonkin muuhun ihmissuhteeseen.
Mä en ikinä voisi harrastaa seksiä ihan randomin tyypin kanssa.
Tarvitsen rakastumisen ja intohimon sekä yhteenkuuluvuuden tunteen. Se voi toki syntyä nopeastikin mutta ei ensimmäisellä tapaamisella. Saman tarvitsen myös parisuhteen ylläpitoon, seksi ja läheisyys on vähintään puolet suhteesta
Mä oon saanut kokea aivan taivaallista eroottista leikkiä ja hurmaa ennestään tuntemattoman kanssa. Sitä on kiva muistella. Että sellaista on saanut kokea!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ihan ymmärrä (tai halua ymmärtää) kokonaisuutta. Ei pelkkä seksi tietenkään ole parisuhteen perusta, mutta aika monelle se vain menee niin, että vaikka kuinka parisuhteen perusta olisi kumppanuus ja sitoutuminen, niin mikäli seksin suhteen eivät toiveet kohtaa, ja seksiä haluava ei sitä suhteessaan saa, ei hän ole onnellinen eikä koe, että juuri tuo suhde on se, johon hän haluaisi sitoutua ja jossa tuntisi että "me olemme me". Tai näin ainakin itselläni. En koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa arvomaailmat ja ajattelutavat eivät osu yksiin, tai jonka kanssa huumorintajut eivät kohtaa - ja samalla lailla en koe, että sovin yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa emme sovi seksuaalisesti yhteen.
Näin suhde, kumppanuus ja sitoutuminen ei voi edes toteutua tai alkaa, jos seksin osalta ollaan liian erilaisia. Minun kohdallani ei voisi käydä niin, että aloittaisin suhteen ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä. Joten tässä mielessä minulle ei voi olla parisuhdetta ilman seksiä, ja voisin tuollaisen ihmissuhteen kokea vain kaverillisena.
Ymmärrän oikein hyvin, mitä tarkoitat. Itse asiassa ajattelen samoin. Mutta ajattelen myös, että jos seksi hiipuu, niin ei suhde muutu parisuhteesta kämppissuhteeksi - kuten tuossa kejussa moni ajatteli. Se on edelleen parisuhde.
Jos seksi hiipuu, eikä sitä molemminpuolisesti tyydyttävästi saada hellyydellä yms. korvattua, on kyseessä parhaimmillaan kaveri suhde ja pahimmillaan jonkinlainen työkaverisuhde, jolla pidetään lapsille kulisseja pystyssä. Seksi on perustarve, ja jos tarvetta ei voi kotona tyydyttää, niin sitten pitää "kumppanin"hyväksyä se, että tyydytys tulee muualta, jolloin parisuhde alkaakin rakoilla. Mikäli molemmat haluavat elää seksuaalisessa parisuhteessa, niin hyvä, mutta yleisimmin tuo on naisen päätös suhteessa, johon miehen tulee sopeutua.
Miksi pitäisi olla parisuhde mittari?
Eiköhän jokainen koe parisuhteen hieman eri painotuksilla, joten miten asiasta voisi edes verrata?
Jos seksiä ei ole, vaikka siihen olisi halukas ja kykenevä, niin kyllä se syö parisuhdetta ja heikentää sitoutumista. Jos minun kumppanini lopettaisi seksin, niin kyllä minä katsoisin että hän on irtisanonut parisuhteen. Minä kun en ole tietääkseni lähtenyt aseksuaalin kanssa suhteeseen.
Tietysti eri jos seksittömyys on yhteinen päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hitossa ihmiset voivat esittää masturboimisen parisuhdeseksin korvaajana? Nehän eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. En väitä, etteikö molemmat olisi tärkeitä, mutta ei niistä toistensa korvaajiksi ole.
Niinpä. Sama kuin ehdottaisi päiväkirjan kirjoittamista sellaiselle, joka haluaisi enemmän keskusteluja ja kommunikaatiota kumppaninsa kanssa. Tai ehdottaisi pehmolelun halailua sellaiselle, joka kaipaisi enemmän läheisyyttä ja koskettamista kumppanin kanssa.
Hmmm. Minä sanoin aiemmin, että fyysisen tarpeen voi korvata masturboimallakin. Olen nainen, ja todellakin minulle riittää lelu.
Mutta se, mihin tarvitsen miestä, on halailu, läheisyys, iho ihoa vasten. Ei nämä vaadi seksiä. Jos jostain olisi pakotettu luopumaan, niin luovun ennemmin seksistä kuin näistä.
En siis ymmärrä, mistä te puhutte. Ehkä minulla ei ole vain kokemusta jostain sellaisesta, mitä teillä on. Voisiko joku avata, mitä tämä parisuhdeseksi on, mitä ei voi masturboimalla + muulla läheisyydellä korvata?
Minulla on siis ollut seksiä vähintään viikottain viimeisen 35 vuoden ajan. Yhtään yhden illan juttua ei ole ollut. Miehiä kaksi.
Masturbointi on minulle vain paineiden purkamista. Tärkeää toki sekin, mutta minulla siihen ei liity samanlaista intohimoa ja aistien herkistymistä kuin seksissä kumppanin kanssa, jolloin voin antautua täysin viettieni vietäväksi. Haluan tuntea itseni halutuksi ja antaa myös kumppanille sen tunteen. Seksi ei sulje pois muuta hellyyttä, joskin muu kosketus ja hyvänä pitäminen voi olla edellytys hyvälle seksielämälle ja usein onkin.
No, ehkä minun näkemyksiin vaikuttaa pitkä parisuhde. Intohimoa ei nyt kauheasti enää ole, vaikka seksiä onkin.
Olen eri, mutta minulla on suhteessa intohimoisten seksiä vielä 10+ vuoden jälkeenkin.
En ymmärrä miten tällainen suhde voisi syntyä, jos ei tunne seksuaalista himoa missään kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmättänyt kysymystä. Ja minä ainakin huomaan olevani todella kiukkuinen jos ei ole seksiä. Ja olen nainen...
Aika moni taitaa ajatella noin, vaikken sitä itse tajuakaan. Olen ollut vuosia parisuhteessa, jossa ei ole missään vaiheessa harrastettu seksiä. Olemme naimisissa ja ihan oikea parisuhde meillä on, eikä luultavasti kukaan läheinenkään arvaisi, ettei meillä ole seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tällainen seksitön suhde sitten eroaisi syvästä ystävyyssuhteesta, muuten kuin yhdessä asumisen muodossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hitossa ihmiset voivat esittää masturboimisen parisuhdeseksin korvaajana? Nehän eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. En väitä, etteikö molemmat olisi tärkeitä, mutta ei niistä toistensa korvaajiksi ole.
Niinpä. Sama kuin ehdottaisi päiväkirjan kirjoittamista sellaiselle, joka haluaisi enemmän keskusteluja ja kommunikaatiota kumppaninsa kanssa. Tai ehdottaisi pehmolelun halailua sellaiselle, joka kaipaisi enemmän läheisyyttä ja koskettamista kumppanin kanssa.
Hmmm. Minä sanoin aiemmin, että fyysisen tarpeen voi korvata masturboimallakin. Olen nainen, ja todellakin minulle riittää lelu.
Mutta se, mihin tarvitsen miestä, on halailu, läheisyys, iho ihoa vasten. Ei nämä vaadi seksiä. Jos jostain olisi pakotettu luopumaan, niin luovun ennemmin seksistä kuin näistä.
En siis ymmärrä, mistä te puhutte. Ehkä minulla ei ole vain kokemusta jostain sellaisesta, mitä teillä on. Voisiko joku avata, mitä tämä parisuhdeseksi on, mitä ei voi masturboimalla + muulla läheisyydellä korvata?
Minulla on siis ollut seksiä vähintään viikottain viimeisen 35 vuoden ajan. Yhtään yhden illan juttua ei ole ollut. Miehiä kaksi.
Masturbointi on minulle vain paineiden purkamista. Tärkeää toki sekin, mutta minulla siihen ei liity samanlaista intohimoa ja aistien herkistymistä kuin seksissä kumppanin kanssa, jolloin voin antautua täysin viettieni vietäväksi. Haluan tuntea itseni halutuksi ja antaa myös kumppanille sen tunteen. Seksi ei sulje pois muuta hellyyttä, joskin muu kosketus ja hyvänä pitäminen voi olla edellytys hyvälle seksielämälle ja usein onkin.
No, ehkä minun näkemyksiin vaikuttaa pitkä parisuhde. Intohimoa ei nyt kauheasti enää ole, vaikka seksiä onkin.
Olen eri, mutta minulla on suhteessa intohimoisten seksiä vielä 10+ vuoden jälkeenkin.
Joo ja meillä on ihan hyvää seksiä vielä 30 vuoden kohdalla, mutta jos satumme elämään yhdessä vielä seuraavat 30 vuotta, niin voihan se olla, että jossain vaiheessa homma hyytyy. Onko parisuhde sitten ohi? Epäonnistunut? Jollain tavalla huono? Itse en ajattele noin seksikeskeisesti. Onhan se kiva juttu suhteessa, mutta oikea parisuhde on ihan muuta. Se on sitä, että ollaan toiselle niitä omia ihmisiä. Sellaisia, johon voi luottaa, tapahtui, mitä tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tällainen seksitön suhde sitten eroaisi syvästä ystävyyssuhteesta, muuten kuin yhdessä asumisen muodossa?
Ei ystävät sitoudu elämään yhdessä kuolemaansa asti. Olemaan toistensa perhettä. Pitämään huolta. Jakamaan kaiken. Vaikka seksi kaikilla joskus loppuu, rakkaus jää.
Minulla taitaa olla aseksuaali puoliso, jos se tarkoittaa sitä, että fyysinen kanssakäyminen ei kiinnosta. Lähinnä ajattelen meillä olevan kämppis-suhde tätänykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hitossa ihmiset voivat esittää masturboimisen parisuhdeseksin korvaajana? Nehän eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. En väitä, etteikö molemmat olisi tärkeitä, mutta ei niistä toistensa korvaajiksi ole.
Niinpä. Sama kuin ehdottaisi päiväkirjan kirjoittamista sellaiselle, joka haluaisi enemmän keskusteluja ja kommunikaatiota kumppaninsa kanssa. Tai ehdottaisi pehmolelun halailua sellaiselle, joka kaipaisi enemmän läheisyyttä ja koskettamista kumppanin kanssa.
Hmmm. Minä sanoin aiemmin, että fyysisen tarpeen voi korvata masturboimallakin. Olen nainen, ja todellakin minulle riittää lelu.
Mutta se, mihin tarvitsen miestä, on halailu, läheisyys, iho ihoa vasten. Ei nämä vaadi seksiä. Jos jostain olisi pakotettu luopumaan, niin luovun ennemmin seksistä kuin näistä.
En siis ymmärrä, mistä te puhutte. Ehkä minulla ei ole vain kokemusta jostain sellaisesta, mitä teillä on. Voisiko joku avata, mitä tämä parisuhdeseksi on, mitä ei voi masturboimalla + muulla läheisyydellä korvata?
Minulla on siis ollut seksiä vähintään viikottain viimeisen 35 vuoden ajan. Yhtään yhden illan juttua ei ole ollut. Miehiä kaksi.
Masturbointi on minulle vain paineiden purkamista. Tärkeää toki sekin, mutta minulla siihen ei liity samanlaista intohimoa ja aistien herkistymistä kuin seksissä kumppanin kanssa, jolloin voin antautua täysin viettieni vietäväksi. Haluan tuntea itseni halutuksi ja antaa myös kumppanille sen tunteen. Seksi ei sulje pois muuta hellyyttä, joskin muu kosketus ja hyvänä pitäminen voi olla edellytys hyvälle seksielämälle ja usein onkin.
No, ehkä minun näkemyksiin vaikuttaa pitkä parisuhde. Intohimoa ei nyt kauheasti enää ole, vaikka seksiä onkin.
Olen eri, mutta minulla on suhteessa intohimoisten seksiä vielä 10+ vuoden jälkeenkin.
Joo ja meillä on ihan hyvää seksiä vielä 30 vuoden kohdalla, mutta jos satumme elämään yhdessä vielä seuraavat 30 vuotta, niin voihan se olla, että jossain vaiheessa homma hyytyy. Onko parisuhde sitten ohi? Epäonnistunut? Jollain tavalla huono? Itse en ajattele noin seksikeskeisesti. Onhan se kiva juttu suhteessa, mutta oikea parisuhde on ihan muuta. Se on sitä, että ollaan toiselle niitä omia ihmisiä. Sellaisia, johon voi luottaa, tapahtui, mitä tapahtui.
Olisipa hyvä, jos voisin edes luottaa puolisoon. Ei ole luotettava. Erittäin kokematon petihommissa. Ennen pusua hän luolaisee huulensa syljestä märäksi, kuin joku 5 vuotias. En pysty limahuuliin pussata. Touhuttu ei olla vuosikausiin. Asumme silti yhdessä toistaiseksi.
Jos ei ole seksiä parisuhteessa, silloin parisuhteesta saa vain haitat eikä mitään positiivista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kappas, ihan vähän aikaa sitten ystäväporukasta yksi mies jäi kiinni pettämisestä. Kuinka ollakaan, jopa naiset olivat sitä mieltä, että nainen oli varmaan pihdannut, niin ei ihme että lähti hakemaan seksiä muualta. No ensinnäkään kukaan ei tiedä totuutta, mutta ennen kaikkea, milloin ihmeessä tuollaisesta on tullut hyväksyttävä syy lähteä vieraisiin?! Eivätkö miehet todellakaan osaa a) puhua ja sopia asioista b) masturboida?
Eivätkö ihmiset ylipäätään osaa masturboida? Ei minun tarpeideni tyydyttäminen ole koskaan ollut kenenkään muun vastuulla, vaikka seksiä tykkään yhdessäkin harrastaa.
Kas kun meille monille seksi on muutakin kuin alapään räpläämistä.
Se on suutelua, silittelyä, toisen ihon läheisyyttä, hellyyttä, tuoksuttelua, maistelua, lusikkaa, kainalossa oloa jne jne. Hiljaista kuisketta ja huokauksia
Tuo kaikki puuttuu masturboinnista. Mä en henkilökohtsmaisesti saa siitä mitään, toki joskus pahimman stressin laukaisuun sitä teen. Minuutin homma ilman mitään tunnetta vesirajan yläpuolella
Minulle tuo kaikki muu on läheisyyttä. Silittelyllä ja lusikassa nukkumisella ei ole mitään tekemistä seksin kanssa. Juu, tuo kaiki puuttuu mastuboinnista. Siksi läheisyys on tärkeämpää kuin seksi.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Kappas, ihan vähän aikaa sitten ystäväporukasta yksi mies jäi kiinni pettämisestä. Kuinka ollakaan, jopa naiset olivat sitä mieltä, että nainen oli varmaan pihdannut, niin ei ihme että lähti hakemaan seksiä muualta. No ensinnäkään kukaan ei tiedä totuutta, mutta ennen kaikkea, milloin ihmeessä tuollaisesta on tullut hyväksyttävä syy lähteä vieraisiin?! Eivätkö miehet todellakaan osaa a) puhua ja sopia asioista b) masturboida?
Eivätkö ihmiset ylipäätään osaa masturboida? Ei minun tarpeideni tyydyttäminen ole koskaan ollut kenenkään muun vastuulla, vaikka seksiä tykkään yhdessäkin harrastaa.
Itselleni masturbointi on aina merkinnyt fyysisen panetustarpeen laukaisua siinä pakottavassa tilanteessa, ettei seksiä toisen ihmisen kanssa ole ollut "saatavilla". Omalla kohdalla parisuhde, jossa seksin tarve pitäisi merkittävässä määrin hoitaa keskenään olisi entinen parisuhde. Masturboinnissakin olen kyllä elämän mittaan miehenä harjaantunut ehkä keskimääräistä taitavammaksi.
Eihän kukaan tai mikään ulkopuolinen taho voi toisten ihmisten suhteita määritellä.
Se on parisuhde, minkä suhteen osapuolet yhdessä sopii olevan.
Osalla on täällä argumentointi tasolla: "Koska 100-vuotiaat ja syöpäpotilaat¤¤ eivät harrasta seksiä, niin seksi ei ole mikään parisuhteen mitta"
¤¤(sori, varmasti monet syöpään sairastuneetkin harrastavat)
Kas kun meille monille seksi on muutakin kuin alapään räpläämistä.
Se on suutelua, silittelyä, toisen ihon läheisyyttä, hellyyttä, tuoksuttelua, maistelua, lusikkaa, kainalossa oloa jne jne. Hiljaista kuisketta ja huokauksia
Tuo kaikki puuttuu masturboinnista. Mä en henkilökohtsmaisesti saa siitä mitään, toki joskus pahimman stressin laukaisuun sitä teen. Minuutin homma ilman mitään tunnetta vesirajan yläpuolella