Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuka muistaa sunnuntaiden ahdistavan ja tylsän tunnelman lapsuudessa?
Mikään kauppa ei ollut auki. Ainoastaan kioskit, videovuokraamot ja autoliikkeet. Usein käytiin kylässä jossain tylsässä paikassa, jossa piti pönöttää sohvan nurkassa. Miehet katsoivat tv:stä formulaa. Jotain Simpsoneita ja Frendejä taisi myös näkyä.
Illalla piti jo valmistautua seuraavaan kouluviikkoon ja maanantain aikaiseen herätykseen.
Jakakaa muutkin muistoja lapsuuden tylsistä sunnuntaista.
Kommentit (445)
Vierailija kirjoitti:
Sunnuntai oli ihan jees. Alkoi se jossain vaiheessa ahdistaa ihan siksi kun seuraavan päivän tiesi maanantaiksi. Lauantai ollut aina mun suosikkipäivä, on edelleen.
Mutta kyllä sunnuntait otetaan edelleen rauhallisemmin. Sunnuntai ja lupa laiskotella.
Minustakin sunnuntai on semmoinen päivä, jolloin voi ottaa lungimmin eikä ole pakko tehdä mitään erityistä. Silloin voi korkeintaan mielessään suunnitella seuraavan viikon tekemisiä.
Mitä kaupassa käymiseen, niin minulle tärkeimmät kauppapäivät ovat tavallisesti maanantai ja torstai. Pyrin ostamaan torstaina sen verran paljon syömistä että niillä pärjää helposti viikonlopun yli ainakin maanantaihin asti. Minun puolesta kaupat voisivat olla edelleen sunnuntaisin kiinni, jolloin kaikilla olisi enemmän yhteisiä vapaapäiviä.
Harrastin myös kuntourheilijana vuosikausia kestävyysjuoksua, jolloin etenkin lauantaisin ja sunnuntaisin aamupäivät olivat varattu pitkiä juoksulenkkejä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sunnuntai oli ihan jees. Alkoi se jossain vaiheessa ahdistaa ihan siksi kun seuraavan päivän tiesi maanantaiksi. Lauantai ollut aina mun suosikkipäivä, on edelleen.
Mutta kyllä sunnuntait otetaan edelleen rauhallisemmin. Sunnuntai ja lupa laiskotella.
Joo lauantait oli ihania! Meillä oli lapsena taloyhtiön saunavuoro. Sain sen viikon ainoan limupullon. Pieni lasinen banaanilimu. Karkkipäivä oli myös lauantaina ja sain yhden pussin, maltillisen kokoisen. Nykyisiin pusseihin verrattuna se oli pieni. Lauantai oli sellainen luppopäivä, jolloin sai rentoutua. Kaupat meni kiinni klo 14 päivällä. Kioskit ja huoltamot oli auki.
Sunnuntaina ahdisti tuleva viikko. Ankeus ja tylsyys. Koko päivä meni siinä harmaassa sonnassa.
Heh, lapsuudesta jäänyt minullekin että lauantaisin on aina saunavuoro (jos suinkin mahdollista).
En nyt muuten kuvailisi harmaaksi sonnaksi sunnuntaita, vaikka se tuleva viikko olikin siinä se pimeä uhka.
Joo, joskus oli tylsää. Aika usein oltiin tädin luona lähikaupungissa,oltiin itse asiassa monesti kaks yötä ja sunnuntaina tultiin pois. Siellä oli kivaa. Ja tekemistä kyllä keksi. Meillä oli myös sellainen perinne, että lähdettiin joskus sunnuntai-iltapäivisin ajelulle, isän ehdotus. Ja käytiin grilliltä kaikille lihapiirakat ( isä, äiti ja minä) 🙂 kun tosiaan kaupat oli kiinni ja olihan ne ihan erilaisia kuin kaupasta ostetut. Illalla telkkarista tuli ykköseltä Muumilaakson tarinoita ja myöhemmin kolmoselta Karpolla on asiaa ja Sunnuntairaportti. Formuloita meillä ei juurikaan seurattu mutta hiihtoa ja mäkihyppyä kyllä. Ne oli ihan jees.
Meillä se oli äidin raivosiivouspäivä jonka takia en edelleenkään koe oloani kauhean mukavaksi sunnuntaisin 😳
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä sitten merkittävästi vähemmän tylsät sunnuntait nykyään? Monet käy varmaan jossain isoissa marketeissa ja ostoskeskuksissa ostoksilla. Mutta melkein kaikki on nykyäänkin sunnuntaisin kiinni, telkkarista ei tule oikein mitään, ja ainakin tällä asuinalueella on tosi hiljaista ja kuollutta sunnuntaisin.
No, onhan tietysti Netflix ja netti.
Mun mielestä kaikki on kiinni siitä tunnelmasta. Kun tuntui että se tehtiin tarkoituksella ankeaksi. Vai miksi lapsia pidettiin nälässä monta tuntia, kiellettiin tekemästä mitään meluista, ei saanut mennä kavereille jne. En välttämättä nykyään tee sunnuntaisin mitään kummempaa, mutta voin silti olla rennosti. Syön hyvää ruokaa, katson elokuvaa formuloiden sijasta jne.
Formulat, mäkiviikot ja hiihto taitaa olla tietyn ikäryhmän trauma melkein. Karseaa metakkaa ja tv:ssä nupit kaakossa. Ihan kuin sitä huutamista ei olisi muutenkin ollut, kommunikoivat huutamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä muistan sunnuntaiahdistuksen. Itselläni se johtui kyllä siitä että meidän perhe ei koskaan tehnyt viikonloppuisin mitään, sain itse pyöriä kotona ja piirrellä tai lukea, luinkin todella paljon.
Kavereiden perheet ulkoili ja teki eväsretkiä ja kävi mummoloissa yms. Joskus kysyin äidiltä et tehtäiskö jotain kivaa viikonloppuna niin alkoi huutamaan ettei hän ole mikään ohjelmatoimisto.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä sitten merkittävästi vähemmän tylsät sunnuntait nykyään? Monet käy varmaan jossain isoissa marketeissa ja ostoskeskuksissa ostoksilla. Mutta melkein kaikki on nykyäänkin sunnuntaisin kiinni, telkkarista ei tule oikein mitään, ja ainakin tällä asuinalueella on tosi hiljaista ja kuollutta sunnuntaisin.
No, onhan tietysti Netflix ja netti.
Mikä muka on nykyään kiinni sunnuntaisin? Sunnuntaisin on valtava määrä brunsseja, kaikki ostoskeskukset on auki, iso osa keskustojen pikkuliikkeistä myös. Museot on auki, samoin elokuvia on tarjolla paljon. Puhumattakaan sitten luonnosta, joka on "aina auki".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kekkosen aika oli muutenkin harmaata sontaa.
70-luku oli paljon värikkäämpi kuin nykyaika. Katso vaikka autoja siltä ajalta.
Kodeissa käytettiin paljon voimakkaita värejä.
Musta, valkoinen ja harmaa olivat täysin out, toisin kuin nykyään kun kaikki on joko mustaa tai valkoista.
80-luvulta muistikuvat. Silloin oli väriä. Ja tuli Commodoret! Oli juhlaa viikonloppu.
Enpä muista, kun ei ollut tylsää. Ainoa ahdistus saattoi syntyä, jos muisti, että kohta on taas maanantai ja koulu ja varmaan läksyjäkin tekemättä. Sai nukkua pitkään ja lukea tai käytiin jossain yhdessä retkellä, ja vähän parempaa ruokaa, kanapataa ja marjakiisseliä esim. Ei pidetty nälässä. Ei meillä telkkaria ollut ollenkaan enkä sellaista kaivannut. Kuunnelmia kuunneltiin yhdessä radiosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aurinko paistaa, pilvet ajelehtivat hitaasti sinisellä taivaalla. Radiosta kuuluu Radio Suomen sunnuntaiohjelmaa. Jostakin syystä radiota kuunneltiin meillä lähinnä sunnuntaisin, paitsi tietysti automatkoilla. Joka sunnuntai oli päivälliseksi riisipuuroa, jota inhoan edelleen. Joskus sunnuntai-iltoina tuli vieraita käymään. Koko päivän äidillä oli tavallista siistimmät vaatteet yllä, pyhävaatteet.
Nuoruudessani isän serkkupoika tuli sunnuntaisin monesti meille katsomaan formuloita. Hän oli mukava mies ja se teki sunnuntaista ihan hauskoja. Muuten muistan sunnuntait lähinnä ahdistavina, kai se oli se pyhäpäivän pysähtyneisyys.
Eipä ollut tylsää sunnuntaisin. Poljettiin pyörällä noin 10km tallille. Oltiin siellä koko päivä ja syötiin välillä eväitä. Illalla kotona odotti ruoka.
Samaa settiä nykyäänkin mikäli ei ole reissussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monella tuntuu olevan tuo sama, että mentiin vanhojen sukulaisten luo pönöttämään koko päiväksi. Siihen aikaan ei otettu lapsille leluja mukaan, eikä yritetty millään tavalla viihdyttää lapsia. Katsottiin aikuisten ohjelmia telkkarista ja piti olla hiljaa paikallaan. Jos alettiin leikkiä tai esim. kutitella toisiamme, niin meidät erotettiin toisistamme ja vanhemmat istuivat meidän väliimme. AIkuisetkaan eivät juuri keskustelleet, vaan tuijottivat telkkaria. Ei ollut kovin erilaista kuin kirkossa oleminen. Kotona tuli huudot, jos oli "riehuttu" kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Juu, tuli jo otsikosta formulat mieleen. Isä huudatti formuloita ja äiti yleensä mykkäkoulua pitäen silitti. Hän silitti 5-henkisen perheen ihan kaikki vaatteet, myös alusvaatteet, joten silitettävää riitti. Harmaus ja ahdistus kuvaavat noita päiviä hyvin.
Kyllä! Silittämisen tuoksu tulee heti nenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ne sunnuntait olivat mukavia 1970-luvulla. Talvella oli kovat pakkaset ja radiosta kuunneltiin hiihtokilpailuja, aurinko paistoi kylmästi. Paavo Noposen selostajan ääni kuului kuin vanhoissa kaukopuheluissa. Sunnuntaina tuli radiosta puolen yhden aikaan kuunnelma ja iltapäivisin televisiosta joku elokuva tai Toivotaan, toivotaan. Yhtenäiskulttuurissa kaikki katsoivat samoja ohjelmia. Päivän odotti kuluvan hitaasti, kun maanantaina piti mennä kouluun. Ei minulla mitään koulua vastaan ollut, se meni hyvin.
Loppukesällä ja syksyllä piti käydä marjassa perheen kanssa, silloin pääasiana olivat kahvit ja eväät.
Sunnuntaina syötiin vähän paremmin, mieleen ovat jääneet broileri riisin kanssa, porsaankyljykset kuutioina paistettujen perunoiden kanssa ja poronkäristys perunamuusin (ei -muussin) kanssa.
Miten silloin pystyttiin varautumaan, kun kaupat olivat viikossa yhden kokonaisen päivän kiinni ja lauantainakin aukiolot olivat lyhyemmät.
No miksei olisi pystytty varautumaan. Pitikö sunnuntaihin jotenkin erityisesti varautua niin ettei lauantaina tai viikolla ois pystyny kaupassa käymään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ne sunnuntait olivat mukavia 1970-luvulla. Talvella oli kovat pakkaset ja radiosta kuunneltiin hiihtokilpailuja, aurinko paistoi kylmästi. Paavo Noposen selostajan ääni kuului kuin vanhoissa kaukopuheluissa. Sunnuntaina tuli radiosta puolen yhden aikaan kuunnelma ja iltapäivisin televisiosta joku elokuva tai Toivotaan, toivotaan. Yhtenäiskulttuurissa kaikki katsoivat samoja ohjelmia. Päivän odotti kuluvan hitaasti, kun maanantaina piti mennä kouluun. Ei minulla mitään koulua vastaan ollut, se meni hyvin.
Loppukesällä ja syksyllä piti käydä marjassa perheen kanssa, silloin pääasiana olivat kahvit ja eväät.
Sunnuntaina syötiin vähän paremmin, mieleen ovat jääneet broileri riisin kanssa, porsaankyljykset kuutioina paistettujen perunoiden kanssa ja poronkäristys perunamuusin (ei -muussin) kanssa.
Miten silloin pystyttiin varautumaan, kun kaupat olivat viikossa yhden kokonaisen päivän kiinni ja lauantainakin aukiolot olivat lyhyemmät.
No miksei olisi pystytty varautumaan. Pitikö sunnuntaihin jotenkin erityisesti varautua niin ettei lauantaina tai viikolla ois pystyny kaupassa käymään?
Ennen joulunpyhinä ja pääsiäisenä kaupat olivat kiinni useamman päivän. Muistaakseni kaupat menivät kiinni jouluaattona klo 12 eivätkä ne välttämättä olleet vielä auki tapaninpäivänäkään.
Mun lapsuuden sunnuntait oli ihan kivoja, ja menivät näin:
- nukuttiin myöhään
- klo 12 pyhäkouluun joka oli aina jonkun tuttavaperheen kotona (joskus myös meillä)
- pyhäkoulun jälkeen kotona ruokailu perheen kanssa
- perheen kanssa seurustelua, sisarusten kanssa leikkimistä, lukemista jne
- klo 17 seuroihin
- seurojen jälkeen mentiin jonnekin kylään tai meille tuli vieraita kylään
- ilta leikkiä ja hengailua muiden lasten kanssa
- illalla nukkumaan, seuraavan päivän kouluaamu ei ahdistanut
Sunnuntaisin ei saanut tehdä ns. töitä, eli vain pakolliset ruokailuun liittyvät kotityöt oli ok. Muutoin rauhallista hengailua ja seurustelua muiden ihmisten kanssa, tuollaisessa perus sunnuntaissa tuli nähtyä kymmeniä muiden perheiden lapsia eli seuraa riitti, vaikka niiden omien kavereiden kanssa sitä tuli eniten tietty oltua. Pyhäkoulusta sai tarran ja jäätelöpuikon, seuroista sai karkkia. Kyläpaikassa tai jos meille tuli vieraita, sai kahvipöydästä leivonnaisia ym. Eli herkut kuuluivat sunnuntaihin.
Isompana lapsena (10+) olin usein yökylässä kavereilla tai kaverit oli yökylässä meillä, joten sunnuntai oli enimmäkseen kavereiden kanssa olemista.
Vierailija kirjoitti:
Itse tykkäsin sunnuntaiaamuista ja -päivistä ysärillä: sai syödä aamupalan sängyssä kera piirrettyjen, lounaaksi oli jotain erityisempää ruokaa, tykkäsin jopa mäkihypystä ja formuloista. MUTTA illat olivat sitten toinen juttu. Sunnuntai-iltaisin alkoi aina hiipiä ahdistus tulevasta viikosta enkä edes ymmärrä miksi, sillä koulu sujui hyvin ja minulla oli kavereita. Semmoinen epämääräinen ahdistus pyrki kuitenkin aina pintaan ja esim iltaruokaa oli vaikea monesti saada alas, kun reagoin jo lapsena stressiin huonolla ruokahalulla. Aikuisena sunnuntai-iltojen ahdistus on vaihdellut sen mukaan, millaisessa työpaikassa olen ollut.
Sinulla oli näköjään helppo, onnellinen lapsuus. Aamupala sänkyyn, piirrettyjä jne. Kuulostat jopa hemmotellulta. Koulunkäyntikin sujui hyvin. Oli kavereita etkä onneksesi ollut koulukiusattu. Mistä siis tuo ahdistus, ihmettelen minäkin. Ymmärrän jos koulukiusatuilla, työpaikkakiusatuilla tai muuten rääkätyillä ei ruoka maistu sunnuntaisin, stressistä johtuen...
Vierailija kirjoitti:
Aika monella tuntuu olevan tuo sama, että mentiin vanhojen sukulaisten luo pönöttämään koko päiväksi. Siihen aikaan ei otettu lapsille leluja mukaan, eikä yritetty millään tavalla viihdyttää lapsia. Katsottiin aikuisten ohjelmia telkkarista ja piti olla hiljaa paikallaan. Jos alettiin leikkiä tai esim. kutitella toisiamme, niin meidät erotettiin toisistamme ja vanhemmat istuivat meidän väliimme. AIkuisetkaan eivät juuri keskustelleet, vaan tuijottivat telkkaria. Ei ollut kovin erilaista kuin kirkossa oleminen. Kotona tuli huudot, jos oli "riehuttu" kylässä.
Meillä taas "riehuminen" eli lasten leikkiminen oli ihan perus, ainoastaan tappeluun puututtiin ja sunnuntaisin ei missään nimessä saanut tapella.
Aikuiset keskustelivat keskenään, lastenkin kanssa keskusteltiin. Telkkaria ei ollut.
Muistan kyllä lapsuudesta, että joillain kavereilla oli sellainen ankea tunnelma kotona, jos vanhemmat vaan istuivat hiljaa sohvalla ja katsoivat tv:tä. Ehkä sieltä jäänyt vähän sellainen, etten edes halua telkkaria ja penkkiurheilu etenkin etoo.
Onhan ne sunnuntait edelleen ahdistavia.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä sitten merkittävästi vähemmän tylsät sunnuntait nykyään? Monet käy varmaan jossain isoissa marketeissa ja ostoskeskuksissa ostoksilla. Mutta melkein kaikki on nykyäänkin sunnuntaisin kiinni, telkkarista ei tule oikein mitään, ja ainakin tällä asuinalueella on tosi hiljaista ja kuollutta sunnuntaisin.
No, onhan tietysti Netflix ja netti.