Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuka muistaa sunnuntaiden ahdistavan ja tylsän tunnelman lapsuudessa?
Mikään kauppa ei ollut auki. Ainoastaan kioskit, videovuokraamot ja autoliikkeet. Usein käytiin kylässä jossain tylsässä paikassa, jossa piti pönöttää sohvan nurkassa. Miehet katsoivat tv:stä formulaa. Jotain Simpsoneita ja Frendejä taisi myös näkyä.
Illalla piti jo valmistautua seuraavaan kouluviikkoon ja maanantain aikaiseen herätykseen.
Jakakaa muutkin muistoja lapsuuden tylsistä sunnuntaista.
Kommentit (445)
Minä en muista. Me kyläiltiin paljon sunnuntaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VierailijaNautin kun saan pitää lepopäivän sunnuntaina yöpaita päällä koko päivän. Korkeintaan voin käydä hakemassa noutoruokaa. [/quote kirjoitti:
Tää on oikeeta sunnuntaita :)
Sunnuntai on yhä, vaikka olen työtön, viikon ankein päivä. Lapsuudessa oli todella tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sunnuntai oli ihan jees. Alkoi se jossain vaiheessa ahdistaa ihan siksi kun seuraavan päivän tiesi maanantaiksi. Lauantai ollut aina mun suosikkipäivä, on edelleen.
Mutta kyllä sunnuntait otetaan edelleen rauhallisemmin. Sunnuntai ja lupa laiskotella.
Joo lauantait oli ihania! Meillä oli lapsena taloyhtiön saunavuoro. Sain sen viikon ainoan limupullon. Pieni lasinen banaanilimu. Karkkipäivä oli myös lauantaina ja sain yhden pussin, maltillisen kokoisen. Nykyisiin pusseihin verrattuna se oli pieni. Lauantai oli sellainen luppopäivä, jolloin sai rentoutua. Kaupat meni kiinni klo 14 päivällä. Kioskit ja huoltamot oli auki.
Sunnuntaina ahdisti tuleva viikko. Ankeus ja tylsyys. Koko päivä meni siinä harmaassa sonnassa.
Heh, lapsuudesta jäänyt minullekin että lauantaisin on aina saunavuoro (jos suinkin mahdollista).
En nyt muuten kuvailisi harmaaksi sonnaksi sunnuntaita, vaikka se tuleva viikko olikin siinä se pimeä uhka.
Talvisunnuntait siis. Kesällä oli aina kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä puoli sunnuntaissa on sentään se, että saa nukkua pitkään ja on kuitenkin vapaus tehdä kiireettömästi koko päivä niitä juttuja mistä nauttii. Mutta kokoajanhan se tuleva työviikko kolkuttelee mielessä.
Kekkosen aika oli muutenkin harmaata sontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ankeita olivat 60-70 luvulla. Joko jumalanpalvelus radiossa pauhasi äidin toimesta, isän ollessa krapulassa tai krapulastaan huolimatta piti lähteä kirkkoon. ( äidin toimesta ). Parhaita epämukavia pyhävaatteita pidettiin vain sunnuntaisin. Joko kävi sukulaisia tai käytiin sukulaisissa:/ Joka kerta hemmetinmoinen riita edelsi ennen kuin autoon pääsimme ja vierailu saattoi alkaa. Opin pokkanaamaksi joka nauraa läpi kyynelten halutessaan. ( Löysin progemusiikin ja musiikin yleensä helpottamaan kärsimystä jo varhain:D ). Kavereille pääsi vasta iltapäivästä. Joskus onnisti ja lähdettiin perheen kanssa merenrannalle toiselle paikkakunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista että meillä olis kukaan ikinä katsonut formuloita, vanhempia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Mäkihyppyä kyllä.
Lauantai oli saunapäivä, jostain syystä oli "pakko" käydä saunassa, se oli ankeaa. Nykyään en sauno.
Pitkät pyhät oli ankeita kun kaikki paikat kiinni.
Ap kuvasi osuvasti ysärilapsen sunnuntain :D tuollaisia ne juuri olivat. Itsellä aina myös haikea fiilis alkavasta kouluviikosta kun minulla ei oikein ollut kavereita luokallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kekkosen aika oli muutenkin harmaata sontaa.
Nuo minun ankeat sunnuntait sijoittuvat 2000-luvun alkuun.
Sunnuntai oli kiva. En kyllä pienenä erottanut päiviä. Luultavasti usein mentiin mummolaan tai kyläilemään. Leikittiin kavereiden kanssa ulkona tai jonkun luona. Mentiin eväsretkelle. Teininä nukuin iltapäivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin miettiä lapsuuden sunnuntaimuistoja mutta ei tule mitään uutta mieleen. Ap kertoi tiivistetysti kaiken mitä sunnuntaihin lapsuudessani liittyi.
Itse tykkäsin sunnuntaiaamuista ja -päivistä ysärillä: sai syödä aamupalan sängyssä kera piirrettyjen, lounaaksi oli jotain erityisempää ruokaa, tykkäsin jopa mäkihypystä ja formuloista. MUTTA illat olivat sitten toinen juttu. Sunnuntai-iltaisin alkoi aina hiipiä ahdistus tulevasta viikosta enkä edes ymmärrä miksi, sillä koulu sujui hyvin ja minulla oli kavereita. Semmoinen epämääräinen ahdistus pyrki kuitenkin aina pintaan ja esim iltaruokaa oli vaikea monesti saada alas, kun reagoin jo lapsena stressiin huonolla ruokahalulla. Aikuisena sunnuntai-iltojen ahdistus on vaihdellut sen mukaan, millaisessa työpaikassa olen ollut.
No teillä ois varmaan pitänyt olla kännykät tai padit kourassa niin jo ois aika kulunut.
Vierailija kirjoitti:
Kekkosen aika oli muutenkin harmaata sontaa.
70-luku oli paljon värikkäämpi kuin nykyaika. Katso vaikka autoja siltä ajalta.
Kodeissa käytettiin paljon voimakkaita värejä.
Musta, valkoinen ja harmaa olivat täysin out, toisin kuin nykyään kun kaikki on joko mustaa tai valkoista.
Lauantaina käytettiin lähes koko päivä siivoamiseen ja muuhun touhuamiseen. Siivoaminen oli rasittavaa, mutta muuten lauantait oli aina kivoja päiviä. Illalla käytiin saunassa.
Sunnuntaina herättiin kokonaan eri tunnelmaan. Ankeaa ja harmaata oli heti aamusta. Lastenohjelmat eivät olleet niin hyviä kuin lauantaisin. Jos televisio jäi päälle, alkoi kolmosella pyöriä aamupäivällä Joka kodin asuntomarkkinat.
No muistan sen kyllä ihan nykyisestä aikuisuudestakin.
Alue: Aihe vapaa
Joo lauantait oli ihania! Meillä oli lapsena taloyhtiön saunavuoro. Sain sen viikon ainoan limupullon. Pieni lasinen banaanilimu. Karkkipäivä oli myös lauantaina ja sain yhden pussin, maltillisen kokoisen. Nykyisiin pusseihin verrattuna se oli pieni. Lauantai oli sellainen luppopäivä, jolloin sai rentoutua. Kaupat meni kiinni klo 14 päivällä. Kioskit ja huoltamot oli auki.
Sunnuntaina ahdisti tuleva viikko. Ankeus ja tylsyys. Koko päivä meni siinä harmaassa sonnassa.