Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuka muistaa sunnuntaiden ahdistavan ja tylsän tunnelman lapsuudessa?
Mikään kauppa ei ollut auki. Ainoastaan kioskit, videovuokraamot ja autoliikkeet. Usein käytiin kylässä jossain tylsässä paikassa, jossa piti pönöttää sohvan nurkassa. Miehet katsoivat tv:stä formulaa. Jotain Simpsoneita ja Frendejä taisi myös näkyä.
Illalla piti jo valmistautua seuraavaan kouluviikkoon ja maanantain aikaiseen herätykseen.
Jakakaa muutkin muistoja lapsuuden tylsistä sunnuntaista.
Kommentit (445)
Meidän sukulaiset asuivat kaikki eri kaupungeissa, joten näitä sukulointisunnuntaita otettiin sitten juhlapyhinä takaisin. Siinä istuit sitten päivätolkulla näytillä sohvannurkassa kuuntelemassa todella tylsää hölötystä tai ahdistavaa tenttaamista. Se oli siis lapsenkin korvaan aivotonta tehdastyöläisten jaaritusta, ihmettelin jyrkkiä mielipiteitä. Välillä lähdettiin vielä jopa autolla katsomaan kotipaikan nähtävyyksiä. Ei mitään turvaistuimia, vaan tädin sylissä täyteen tungetussa autossa ilman ilmastointia. Mulla muutenkin matkapahoinvointia. Voi hirvitys, kun aika ei kulunut millään. Vanhemmilta tuli sanomista jälkeenpäin, jos olin ollut niskotteleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ne sunnuntait olivat mukavia 1970-luvulla. Talvella oli kovat pakkaset ja radiosta kuunneltiin hiihtokilpailuja, aurinko paistoi kylmästi. Paavo Noposen selostajan ääni kuului kuin vanhoissa kaukopuheluissa. Sunnuntaina tuli radiosta puolen yhden aikaan kuunnelma ja iltapäivisin televisiosta joku elokuva tai Toivotaan, toivotaan. Yhtenäiskulttuurissa kaikki katsoivat samoja ohjelmia. Päivän odotti kuluvan hitaasti, kun maanantaina piti mennä kouluun. Ei minulla mitään koulua vastaan ollut, se meni hyvin.
Loppukesällä ja syksyllä piti käydä marjassa perheen kanssa, silloin pääasiana olivat kahvit ja eväät.
Sunnuntaina syötiin vähän paremmin, mieleen ovat jääneet broileri riisin kanssa, porsaankyljykset kuutioina paistettujen perunoiden kanssa ja poronkäristys perunamuusin (ei -muussin) kanssa.
Miten silloin pystyttiin varautumaan, kun kaupat olivat viikossa yhden kokonaisen päivän kiinni ja lauantainakin aukiolot olivat lyhyemmät.
Jotenkin helpottavaa kuulla, etten ollut ainoa jota ahdisti sunnuntaiden Formulat! Sama kokemus: sunnuntain pysähtynyt tunnelma, Matti Kyllösen huuto renkaanvinkunan ylitse, minä miettimässä mennäkö ulos kahlaamaan kevätravassa vai tekisikö rästissä olevat läksyt.
Hyi.
Vierailija kirjoitti:
Kekkosen aika oli muutenkin harmaata sontaa.
Oletko elänyt se vai vain nähnyt mustavalkoisia kuvia tuosta ajasta.
Sitten jos uskalsi valittaa, että voitaisiinko tehdä jotakin, niin ehdotus oli äidillä heti valmiina: voithan sinä haravoida/imuroida/tyhjentää tiskikoneen. Jes kiitos, juuri tätä tarkoitinkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kekkosen aika oli muutenkin harmaata sontaa.
70-luku oli paljon värikkäämpi kuin nykyaika. Katso vaikka autoja siltä ajalta.
Kodeissa käytettiin paljon voimakkaita värejä.
Musta, valkoinen ja harmaa olivat täysin out, toisin kuin nykyään kun kaikki on joko mustaa tai valkoista.
Se otti kauneudentajuisen lapsen silmään. Oli todellakin väriä, meillä joka huone eri värinen, tapetitkin kuviollisia, lattia kuviollinen jne.😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan! Olipa sattuma tämä keskustelu, kun just toissapäivänä muistelin lapsuuden sunnuntaipäiviä. Formulat oli ylivoimaisesti kaikista pahin, mulle tulee vieläkin sellainen lievä ahdistuksen aalto, kun esimerkiksi urheilu-uutisissa kuulen pienenkin pätkän sitä autojen metelin ja selostuksen yhteensekoittunutta kakofoniaa. En kyllä mistään muustakaan penkkiurheilusta tykännyt, voi luoja jotkut Keski-Europpan mäkiviikot, tuntitolkulla maailman tylsintä urheilulajia, ja piti olla hiljaa, kun tärkeintä siinä mäkihypyn katsomisessa kai on kuulla se selostus eikä nähdä niitä tapahtumia.
Minä inhoan myös formuloita! Tulee heti todella ankea fiilis ja lapsuuden sunnuntaiden harmaus mieleen. Jos ysärin sunnuntaita pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin harmaa olis aika lähelle.
Katsooko joku nykyään formuloita ja muita urheiluja enää? Muistan myös sen älyttömän metelin ja rauhattomuuden jota ne työnsi kotiin ruudusta. Mäkihypyssä se kilkatus ja selostajien monotoninen selostus. Yhtähyvin olisi voineet selostaa mitä vaan tylsää liukuhihnatapahtumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan! Olipa sattuma tämä keskustelu, kun just toissapäivänä muistelin lapsuuden sunnuntaipäiviä. Formulat oli ylivoimaisesti kaikista pahin, mulle tulee vieläkin sellainen lievä ahdistuksen aalto, kun esimerkiksi urheilu-uutisissa kuulen pienenkin pätkän sitä autojen metelin ja selostuksen yhteensekoittunutta kakofoniaa. En kyllä mistään muustakaan penkkiurheilusta tykännyt, voi luoja jotkut Keski-Europpan mäkiviikot, tuntitolkulla maailman tylsintä urheilulajia, ja piti olla hiljaa, kun tärkeintä siinä mäkihypyn katsomisessa kai on kuulla se selostus eikä nähdä niitä tapahtumia.
Minä inhoan myös formuloita! Tulee heti todella ankea fiilis ja lapsuuden sunnuntaiden harmaus mieleen. Jos ysärin sunnuntaita pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin harmaa olis aika lähelle.
Katsooko joku nykyään formuloita ja muita urheiluja enää? Muistan myös sen älyttömän metelin ja rauhattomuuden jota ne työnsi kotiin ruudusta. Mäkihypyssä se kilkatus ja selostajien monotoninen selostus. Yhtähyvin olisi voineet selostaa mitä vaan tylsää liukuhihnatapahtumaa.
Kai niitå joku katsoo, kun niistä maksetaankin.
Meillä kävi usein sunnuntaisin vieraita tai vastaavasti menimme itse kyläilemään. Minulla oli monesti sunnuntaisin musiikkitunteja (piano/haitari); haitarinsoiton opettajani tykkäsi antaa soittotunteja myöskin sunnuntaisin. Sunnuntaisin kävin myös sunnuntaikerhossa. Lapsikuoroa, harrasteteatteria, esiintymisiä ylipäätään....Läksyjäkin piti ehtiä tehdä/ lukea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan! Olipa sattuma tämä keskustelu, kun just toissapäivänä muistelin lapsuuden sunnuntaipäiviä. Formulat oli ylivoimaisesti kaikista pahin, mulle tulee vieläkin sellainen lievä ahdistuksen aalto, kun esimerkiksi urheilu-uutisissa kuulen pienenkin pätkän sitä autojen metelin ja selostuksen yhteensekoittunutta kakofoniaa. En kyllä mistään muustakaan penkkiurheilusta tykännyt, voi luoja jotkut Keski-Europpan mäkiviikot, tuntitolkulla maailman tylsintä urheilulajia, ja piti olla hiljaa, kun tärkeintä siinä mäkihypyn katsomisessa kai on kuulla se selostus eikä nähdä niitä tapahtumia.
Minä inhoan myös formuloita! Tulee heti todella ankea fiilis ja lapsuuden sunnuntaiden harmaus mieleen. Jos ysärin sunnuntaita pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin harmaa olis aika lähelle.
Katsooko joku nykyään formuloita ja muita urheiluja enää? Muistan myös sen älyttömän metelin ja rauhattomuuden jota ne työnsi kotiin ruudusta. Mäkihypyssä se kilkatus ja selostajien monotoninen selostus. Yhtähyvin olisi voineet selostaa mitä vaan tylsää liukuhihnatapahtumaa.
Meillä ei 70-80 luvuilla juuri katsottu formuloita. Kekekin kun tuli mestariksi, niin olin koulussa ihan että kuka? Mutta ne mäkihyppysessiot! Mäkihyppyä katsottiin hiljaa tuntitolkulla ja siihen suhtauduttiin hyvin vakavasti. On muuten tylsää teeveeohjelmana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kekkosen aika oli muutenkin harmaata sontaa.
70-luku oli paljon värikkäämpi kuin nykyaika. Katso vaikka autoja siltä ajalta.
Kodeissa käytettiin paljon voimakkaita värejä.
Musta, valkoinen ja harmaa olivat täysin out, toisin kuin nykyään kun kaikki on joko mustaa tai valkoista.
Nykyihminen ei pärjäisi. Ei ollut digiä. Kaikki oli luomua. MItä tekisit kun joku tulisi soittamaan yhtäkkiä ovikelloa hei lähdetään rakentamaan lennokkia. Siis oikeasti ei puhelimella. Tai vastakkainen sukupuoli pyytäisi kahville. Ei siis pyytäisi lähettämään kuvaohjelmalla siivilöityjä ankkahuulikuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamu oli mukava, katsottiin pikkusiskon kanssa lastenohjelmia telkkarista. Mutta sitten klo 10 alkoi sunnuntain "suorittaminen". Äiti laittoi radiosta jumalanpalveluksen kuulumaan ja keitti samalla jotain puuroa lounaaksi. Ei saanut tehdä mitään meluista, korkeintaan sai piirtää. Sitten sen puuron jälkeen pyhävaatteet päälle ja kyläilemään vanhoille sukulaisille, istumaan hiljaa sohvan nurkassa. Sieltä kun palattiin, isä oli katsomassa formuloita ja taas piti olla hiljaa. Meillä ei katsottu hyvällä, että sunnuntaina olisi nähty kavereita, koska täytyi pitää pyhää, levätä ja olla hissukseen. Kesällä kyllä joustettiin tässä ihan eri tavalla, mutta talvisunnuntait oli lapselle pitkiä ja ankeita päiviä.
Muistan!
Just nuo formulat, hiihdot ja ne hemmetin mäkiviikot.
Ihmeellinen pysähtynyt tunnelma koko päivän. Ruokana oli usein tikkuista possupaistia ja perunamuusia. Paistissa maistui pelkkä pippuri ja se oli kamalaa kuivaa tikkua. Se oikein kruunasi sunnuntain ankeuden.
Sunnuntait on vieläkin ahdistavia päiviä paitsi lomalla ja juhlapyhinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kävimme sunnuntaisin katsomassa näyteikkunoita. Mikään kauppa ei tietysti ollut auki, ja kyseessä pieni "kauppala".
Oli juurikin tylsiä nämä lapsuuteni sunnuntait.
Kaikki kaupat olivat kiinni ja telkusta tuli
formuloita tai jotain urheilua, jota H-P Hänninen
sopotti tylsällä äänellään. Ruokaa piti
nälkäisenä odottaa iltapäivällä ja seuraavana
päivänä ikävä mennä kouluun, jossa kiusattiin
ja oli läksyt. En muistele lapsuuteni sunnuntaita
lämmöllä.
Vierailija kirjoitti:
Aamu oli mukava, katsottiin pikkusiskon kanssa lastenohjelmia telkkarista. Mutta sitten klo 10 alkoi sunnuntain "suorittaminen". Äiti laittoi radiosta jumalanpalveluksen kuulumaan ja keitti samalla jotain puuroa lounaaksi. Ei saanut tehdä mitään meluista, korkeintaan sai piirtää. Sitten sen puuron jälkeen pyhävaatteet päälle ja kyläilemään vanhoille sukulaisille, istumaan hiljaa sohvan nurkassa. Sieltä kun palattiin, isä oli katsomassa formuloita ja taas piti olla hiljaa. Meillä ei katsottu hyvällä, että sunnuntaina olisi nähty kavereita, koska täytyi pitää pyhää, levätä ja olla hissukseen. Kesällä kyllä joustettiin tässä ihan eri tavalla, mutta talvisunnuntait oli lapselle pitkiä ja ankeita päiviä.
Niin se jatkuva lasten alistaminen ja passivoiminen. Saako vielä nykyään opettajien lellikit sen hymypatsaan. Vilkkaille sosiaalisille lapsillehan oli aina tiedossa jälki-istuntoa ja huono käytösnumero.
Minä muistan ja myös lauantaiahdistuksen. Meillå ei koskaan menty misssään asiassa ilon kautta, aina oli negatiivista ja ei sitä tarvi puhetta ja muut ne sitä ja tätä mutta eihän me.
Meillä ei koskaan tehty viikonloppuna lämmintä ruokaa mikä on aivan hullua. Söimme leipää ja pullaa ja tosiaan pelkkää leipää ja margariinia.
Juu, tuli jo otsikosta formulat mieleen. Isä huudatti formuloita ja äiti yleensä mykkäkoulua pitäen silitti. Hän silitti 5-henkisen perheen ihan kaikki vaatteet, myös alusvaatteet, joten silitettävää riitti. Harmaus ja ahdistus kuvaavat noita päiviä hyvin.
Alkkisperheen lapsena sunnuntai oli mun lemppari. Vanhemmat lepäsivät krapulassa eivätkä riehuneet jotta jaksoi taas tulevan työviikon ja itse tiesi että maanantaina pääsee taas kouluun "turvaan".
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmille piti mennä kylään. Siellä sitten kaikki istui ja katsottiin kuvaputkitelkusta jotain soopaa. Juurikaan ei juteltu, koska isovanhemmat oli epäsosiaalisia, eikä saanut leikkiä ettei häirinnyt. Istuttiin vaan hiljaa koko päivä.