Kuka muistaa sunnuntaiden ahdistavan ja tylsän tunnelman lapsuudessa?

Ei ollut miun lapsuudessa videovuokraamoita eikä tullut telkasta Simpsoneita.

Muistan että äiti tykkäsi katsoa Lemmenlaivaa,tosin se ei tainnut tulla sunnuntaisin.

Lapsuudessani ja nuoruudessani ei edes tiedetty ahdistus sanaa tai käytettykään.  Ehkä joku käytti, jos paidankaulus oli liian tiukka. Mutta oikeasti, ei silloin oltu ahdistuneita.

Eihän sellainen voi ahdistaa mitä ei ole. Ei kaupat olleet koskaan mun lapsuudessa auki sunnuntaina. Arkisin 9-17 ja lauantaisin 9-13.  Sehän oli silloin ihan tavallista. Jälkikäteenhän sitä voi ajatella että olipa kauheeta kun sunnuntaina ei pääse kauppaan, mutta ei silloin kun niin ei ollut. En nytkään käy kaupassa lauantaina enkä sunnuntaina, saan arkisisin sen mitä tarvin. 

Ajattelen tässä myyjiä, että en itsekkään haluisi olla lauantaina ja sunnuntaina työssä joten en mene edes  asiakkaaksi, minun takia ei tarvi olla myyjät töissä iltaisin eikä viikonloppuisin. 

Ei meillä sunnuntait ollu tylsiä, ihan tavallisia päiviä kuin nytkin. Meillä oli paljon lapsia naapuristossa joten aika meni ulkona tai  sisällä leikkien. 

Asenne kysymys nykysin, kun olet tottunut johonkin hyvää  ja kivaan, et haluisi siitä luopua. Kaikki tehdään nykysin niin helpoksi ja valmiiksi, että mitään ei tarvi osata ja tehdä itse. Se tuottaa  niin paljon vapaa aikaa, että on  sitä vapaata niin  paljon. Jokainen kyllä keksii täytettä päivään, aina on tekemistä jos ei totu sohvalla makaamiseen.  Sohvalla saa tietysti makoilla, sitä vartenhan ne ovat. Ei elään tarvi olla aina tekemistä joskus on hyvä istahtaa ja hiljentyä, olla vaan.

Näin jälkikäteen muistellen se oli hyvä asia ja olisi edelleen. Silloin käytiin kylässä, ulkoiltiin, luettiin tai oltiin vaan.Tehtiin vähän parempaa ruokaa ym.

Tekisi tosi hyvää nykyajan ihmisillekkin ,etenkin lapsille ja nuorille.Ns tylsistyminen on oikeasti hyväksi, koska sen jälkeen tekemiset tuntuu paremmalta, ei elämä ole sellaista,että koko ajan tapahtuu jotain.<ihmisen pitää oppia olemaan itsekseen, hiljaisuudessa ja omassa rauhassakin välillä, tekee oikeasti hyvää.

Sunnuntai oli hyvä päivä pelailla vaikka Kuusnelosella tai katsella vhs videoita, tai kyläilyyn, pyöräilyyn, lueskeluun, tms. leppoisampaan puuhasteluun. Illalla alkoi tietysti maanantai-aamun arki painaa kun oli mentävä ajoissa nukkumaan, asetettava herätyskello, katseltava jo vähän kamppeita valmiiksi kouluun, jne.

Enpä muista mitään ahdistusta. Sunnuntai oli ihan samanlainen päivä kuin mikä tahansa muu, paitsi ettei ollut koulua.

Uskovainen äitini määräsi, että sunnuntaina ei saanut tehdä mitään syntiä. Syntiä oli esimerkiksi neulominen ja kirjojen lukeminen. Läksyjä sai tehdä ja pihalla olla. Ei siellä pihalla mitään tekemistä ollutkaan, kun ei ollut kavereita. Lähin koulukaveri asui yli kilometrin päässä, mutta eihän sinnekään saanut mennä. Vanhemmat nukkui sunnuntaisin päiväunet ja meidän lastenkin piti maata hiljaa sängyissään sen aikaa. Olen lukenut kateellisena toisten mukavista sunnuntaista. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän sellainen voi ahdistaa mitä ei ole. Ei kaupat olleet koskaan mun lapsuudessa auki sunnuntaina. Arkisin 9-17 ja lauantaisin 9-13.  Sehän oli silloin ihan tavallista. Jälkikäteenhän sitä voi ajatella että olipa kauheeta kun sunnuntaina ei pääse kauppaan, mutta ei silloin kun niin ei ollut. En nytkään käy kaupassa lauantaina enkä sunnuntaina, saan arkisisin sen mitä tarvin. 

Ajattelen tässä myyjiä, että en itsekkään haluisi olla lauantaina ja sunnuntaina työssä joten en mene edes  asiakkaaksi, minun takia ei tarvi olla myyjät töissä iltaisin eikä viikonloppuisin. 

Ei meillä sunnuntait ollu tylsiä, ihan tavallisia päiviä kuin nytkin. Meillä oli paljon lapsia naapuristossa joten aika meni ulkona tai  sisällä leikkien. 

Asenne kysymys nykysin, kun olet tottunut johonkin hyvää  ja kivaan, et haluisi siitä luopua. Kaikki tehdään nykysin niin helpoksi ja valmiiksi, että mitään ei tarvi osata ja tehdä itse. Se tuottaa  niin paljon vapaa aikaa, että on  sitä vapaata niin  paljon. Jokainen kyllä keksii täytettä päivään, aina on tekemistä jos ei totu sohvalla makaamiseen.  Sohvalla saa tietysti makoilla, sitä vartenhan ne ovat. Ei elään tarvi olla aina tekemistä joskus on hyvä istahtaa ja hiljentyä, olla vaan.

Ei kai 80-luvulla mennyt ruokakaupat arkisin jo 17 kiinni? Siinä tuli monelle kiire sitten töiden jälkeen kauppaan? 
Vai  oliko se lauantai klo 11 ainoa kauppapäivä? 

Ei ole koskaan vapaapäivät ahdistanut, on saanut tehdä mitä on halunnut.