Tytär täytti 16 eikä halua mennä enää viikonlopuiksi isälleen. Voinko pakottaa hänet sinne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä solvataan ap:tä, että onpas huono äiti, ei halua lastaan luokseen, miten kehtaakin toivoa itselleen edes omaa aikaa. Samaan aikaan kukaan ei kritisoi miestä, lapsen isää, jonka tulisi tehdä kaikkensa, että oma tytär haluaisi olla hänen luonaan ja opettaa lähes aikuinen lapsensa vastuuntuntoiseksi sekä noudattamaan sovittuja sääntöjä. Millainen aikuisen malli tuollainen vastuuntunnoton ja lapsenomainen mies on?

Äiti, eli ap, toimii tässä tilanteessa aikuisen ja naisen mallina tyttärelleen. Tottakai näytät ap konkreettisesti tyttärellesi, että sinulla on omanarvontuntoa ja kykyä pitää myös itsestäsi ja omasta tilastasi kiinni. Sopimus on sopimus, ja sillä mennään.

Nyt, kun teet sen selväksi sekä miehelle että tyttärelle, kasvaa nuori pitämään puolensa itsekin aikuisena.

Nyt jos ap lillut jossakin muinaisessa holhooja-uhrautuja-tiskirätti-äiti-naismallissa, oppii tyttäresi samanlaiseksi hyväksikäytettäväksi uhriksi. Kuvittelee, että miehet jotenkin automaattisesti voivat tehdä tässä yhteiskunnassa aina itselleen kivoja diilejä, mutta naiset muka ei.

Sopimus on sopimus ja pidät siitä kiinni.

Ei sitä mikään keskenkasvuinen, manipuloitavissa oleva teini ja omaa etuaan ajava exä petikavereineen päätä.

Jos lapsella on paha olla isällään, eikä siksi halua sinne, esim. käytetään hyväksi tai lyödään tms., tehdään rikosilmoitus.

Kyllähän lapsi haluaa isäänsä nähdä, mutta samalla pitää kiintopisteensä yhdessä kodissa. Voisi kuvitella, että 16-vuotiaan tunnemyrskyissä olisi hyvä, että on se yksi paikka, jossa asuu ja sieltä käsin hoitaa sosiaaliset suhteensa.

Joo no se nyt on niin, ettei tällä planeetalla yhtään kukan päätä itse, kenen siittiötä ja munasolusta syntyy tai kenen perheeseen syntyy. Maassa on lait ja tässä maassa niitä noudatetaan jokseenkin tarkasti. Jos joku ei noudata, se ei tarkoita, etteikö itse voi vaatia oikeuksiaan.

16 v. Lapsi ei voi esittää haluihinsa ja mielitekoihinsa perustuvia vaatimuksiaan oletuksella, että ne menevät lain ja virallisten sopimusten edelle. Eivät mene. Jos vanhemmat yhdessä haluavat muuttaa jo allekirjoitettua ja lainvoimaista sopimusta, he hoitavat sen keskenään. Nuorta kuullaan itseään koskevassa asiassa ja se huomioidaan päätöksessä kokonaisuutena arvioiden.

Täällä jotkut sanoo ap:lle, että enää 2 vuotta ja sitten saat omaa aikaa. Höpöhöpö, ap on tässä se aikuinen, jolla on omaa aikaa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Tytär on kahden vuoden kuluttua aikuinen ja sitten hän voi koko loppuelämänsä päättää ihan itse, mitä haluaa. Siitä vaan taapertamaan ja tekemään kovasti työtä, että saa ne mielihalunsa täytettyä.

Vanhemmuus on kasvatusta tulevaa elämää varten. Mitä siinä oppii, jos 16v saa aina kaiken mitä itse haluaa?

Ilmanko nykynuorilla on paha olla oikeassa maailmassa eikä edes opiskeluun kyetä sinnikkäästi paneutuen. Aina luovutetaan, jos ei ole kivaa tai mene niin kuin itse haluaisi. Varsinkin tytöt laskee sen varaan, että kyllä musta pidetään huolta ja säännöt ei koske mua. Sitten ovat täysin manipuloitavissa.

Varmasti se paha olo helpottuu kun huomaa, että äiti mieluummin haluaa omaa aikaa kuin että tytär olisi kotonaan. On se tyttärenkin koti. Mitäpä jos AP ei olisikaan eronnut, tai olisikin leski? Tytär asuisi samaa kotia koko ajan.

Tuon ikäiseltä kyllä saa omaa aikaa tai sitten AP on jokin kotin4tsi jolloin pitää kontrolloida koko ajan kaikkea.

Enemmän tämä nyt kuulostaa siltä, että aloittajaa häiritsee että exällä on uusi.

En ikinä voisi kieltää lastani tulemaan kotiin ja on ihanaa kun tulevat. Usko tai älä mulla on omaakin elämää ja aikaa, ja oli jo silloin kun lapset vielä kotona asuivat. He viihtyivät meillä kotona kavereiden kanssa hyvin, eikä se minun omaa aikaa haitannut. Päinvastoin oli hienoa aikaa ja miten nopeasti se meni.

Minäkin olen aina nauttinut erityisesti noin 14+ vuotta jälkeen lasteni ja heidän kavereidensa seurasta. Me emme kuitenkaan voi tietää aloittajan jaksamista. Jos on sairautta, masennusta, uupumusta, aina ollut heikot tukiverkot... Siksi se oman kokemuksen kautta peilaaminen ei välttämättä ole kovin hedelmällistä tässä.

Tottakai tiedän että ihmisiä, luonteita ja tilanteita on erilaisia, mutta mitä jos AP on yksin, silloin lapsi asuisi äidillään, eikä sitä omaa aikaa saisi isälle tuuppaamalla. Silloin se oma aika on itse järjestettävä, pienten lasten kanssa hommattava hoito ja 16 vuotias teini pystyy jo antamaan äidilleen omaa aikaa. Mietin lähinnä millainen teini on, jos kerran aloittajalle on kauhistuttava asia, että asuisi hänen luonaan jatkuvasti. AP voisi eritellä tarkemmin miksi on niin raskasta, että tyttö asuisi pysyvästi hänellä.

Sairauksia voi olla kenellä tahansa, itselläni myös ja toisinaan jaksaminen kortilla ja vaikka en nyt saakaan peilata oman elämäni kautta, silti olen tätä mieltä. Olen myös ollut lasten kanssa huomattavan määrän yksin, joten tiedän mitä se on kun tuntuu että seinät kaatuvat päälle. Minulle vain oli selvää se, kun lapsia halusin että he tulevat etusijalla, nyt kun nuorinkin on 18 v on minulla omaa aikaa niin paljon kuin haluan. Silti on aina mahtavaa kun lapset tulevat kotona käymään ja haluavat tulla.

Ei mulla muuta kirjoitti:

16 vuotias voi mennä hotelliin jos haluat omaa rauhaa.

Eihän se 16v rauhaa halunnut vaan yhden kodin ja päästä eroon jatkuvasta pakkaamisesta ja muuttamisesta. Ihan älytön sopimus, että joka viikonloppu joudut muuttamaan, päivän ehdit olla aloillasi kun taas pitäisi tehdä lähtöä. Koulukin varmasti kärsii tuollaisessa. Viikko-viikkokin olisi parempi. Tuonikäinen teini varmaan haluaisi viettää jo viikonloppuja kavereidensa kanssa

Voisi ajatella isääkin!! Hänelläkin tunteet ja ikävöi lapsiaan!!!

Kuinkahan ne ehjässä avioliitossa lastensa saman katon alla jatkuvasti asuvat tai yksinhuoltajat hoitelevat tuon "levon" tarpeensa?

Vierailija kirjoitti:

Tyttärelläsi tuskin on kovin kummoinen isäsuhde muutenkaan joten anna hänen jäädä jos häntä ei kiinnosta lähteä.

Ja aivan kauhea äitisuhde, jos äiti haluaa tyttärensä viikonloppuisin ulos kämpästä. 

Oma äitini oli kaukana täydellisestä ja riideltiin todella paljon, mutta kotiin sai aina tulla. Ja siä sai asua 24/7, jos esimerkiksi halusi vaihtaa viikonloppuja tai olla kotona pidemmän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttärelläsi tuskin on kovin kummoinen isäsuhde muutenkaan joten anna hänen jäädä jos häntä ei kiinnosta lähteä.

Ja aivan kauhea äitisuhde, jos äiti haluaa tyttärensä viikonloppuisin ulos kämpästä. 

Oma äitini oli kaukana täydellisestä ja riideltiin todella paljon, mutta kotiin sai aina tulla. Ja siä sai asua 24/7, jos esimerkiksi halusi vaihtaa viikonloppuja tai olla kotona pidemmän aikaa.

On aika kauheaa jos lapselle luodaan tietoisesti olosuhde jossa kotiin ei saa mennä silloin kun haluaa. Eli viesti lapselle on: ole vaikka kadulla mutta kotiin et saa tulla.

Se luo hylkäämisen kokemuksen lapselle vanhemman taholta vaikka jokaisen vastuullisen vanhemman tulisi rakastaa lastaan pyytettömästi eikä asettaa tuollaisia ehtoja lasta kohtaan että lapsi ei saa tulla kotiin kun haluaa.

Tuolla touhulla vanhempi tilaa lapselleen vaikeuksia ja terapian tarvetta sitten myöhemmin:

Meillä on teini ja kaksi alakoululaista. Isä halusi vuoroasumisen, ettei tarvitse maksaa paljoa. Olemme molemmat vuorotöissä ja lasten luonapito järjestellään vuorojen mukaan. Käytännössä lapset kuitenkin enemmän minun luona. Teini ei halua "muuttaa" vuorojen mukaan, vaan on mieluummin vain minun luona ja nyt ongelmaksi on muodostunut vastuu kysymys. Isä ei ole minuun yhteydessä, jos teini ei mene hänen luokseen. Tähän asti on oikeastikin ollut minun luona, mutta mitä jos joku kerta meneekin johonkin muualle.. kuka on vastuussa jos jotain sattuu. Siinä suhteessa AP:n asiaa miettiessä, jos ei ole ennalta sovittuja vuoroja, onko AP kokoajan vastuussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt äitinä päättänyt, etten halua enää tällaista suhdetta lapseeni, jossa lapsi linnoittautuu usein huoneeseen ja tekee siellä omia juttuja. Tavataan tästä lähin museoissa, kahviloissa ja ravintoloissa, ja niinku silleen oikeesti kohdataan. Joku muu saa hoitaa sen kaiken muun lapsen elämän, minä vain tapailen kivojen asioiden merkeissä ja kohtaan.

Saanko kehuja? Kai tämäkin on mielestänne hienoa?

Ihan vapaasti voit antaa lapsesi isälleen tai sijaiskotiin ja tavata häntä silloin tällöin, kukaan ei estä. Moni äiti tekeekin niin. Mutta jos päätät pitää lapsesi kotona asumassa niin silloin pitää kuunnella myös lasta ja huomioida hänen mielipiteensä.

Täällä oli yläpeukuteltu ja kehuttu noin toiminutta isää, joten missä minun yläpeukut ja kehut? Häh? 

Olet niin pöljä ettei kukaan jaksa edes noteerata.

Kerroin täsmälleen samanlaisen tilanteen kuin tuo toisen sivun isäkin. Hän sai runsaasti yläpeukkuja ja kehuja teostaan, että hienosti tehty.

Te ette vain suostu myöntämään, että teidän mielestänne tuo on OK ja kehuttavaa vain isälle? Äidin osa on sen sijaan koiran osa ja lapsen palvelija. Ja jos äiti yrittää saada jotain omaa, niin alatte halventamaan jollain ihme vihjailuilla "Tinder-säädöistä".

Olette oikeasti oksettavia, ja ette tajua sitä näköjään ollenkaan.

Minuun ilmeisesti viittasit. Jos lapset haluaisivat asua pysyvästi minun luonani ja tavata tahtonsa mukaan äitiään, olisi sekin ok. Siinäkään tapauksessa en tahtoisi kohdella lapsia ikäistään nuorempina ja vaihdattaa yöpaikkaa kun vanhemmat määräävät. En ole loukkaantunut siitä, ettei lapset enää muuta vuoroviikoin luokseni. En muuttaisi minäkään vaikka olisi kuinka kiva tyyppi, jonka luokse mennä.

-etäisä

Ei minua kiinnosta sinun tilanteesi sinänsä, huomasin vaan sen kautta taas millaiset asenteet näillä palstapirkoilla on (eli isä saa kehuja kun näkee lapsia edes välillä jossain julkisilla paikoilla, kun taas kasvatusvastuussa oleva äiti saa heti hirveät syyllistämiset niskaan kun haluaisi pitää kiinni satunnaisesta omasta ajastaan).

Niin. Tuohon tilanteeseen on jouduttu kun ydinperheessä ei ole tehty työtä parisuhteen eteen vaan eletty liikaa vain hetkessä molempien tai jommankumman puolelta.

Tai eivät ole tajunneet ottaa omaa aikaa. Äiti pyörinyt marttyyrina lapsen ympärillä ja antanut lapsen pompottaa uhrautuvaa äitiä, ja isä jäänyt ulkopuolelle ja alkanut kokemaan muutenkin epäkiinnostavaksi naiseksi tuollaisen lapselleen eläjän, ja ero pamahtanut sitten vääjäämättä jossain kohtaa kohdalle. 

Onpa stereotyyppinen ja misogynistinen kommentti. Onko naisen tehtävä siis koko ajan passata miestä? Poikkeaa kyllä siitä miten normaalit ihmiset ajattelevat.

Itse en pakottaisi. Sen jälkeen minulla ei olisi enää lasta.k

Linnut lentää pesästä kirjoitti:

Ei se sun tyttö kovin kauaa enää kotona ole. Sitten sulla on omaa rauhaa loppuikä.

Nauti lapsesi seurasta kun hän vielä on kotona!

Tämä!

On se perkele ettei omaa lastaan jaksa kasvattaa :( Turha itkeä kus..t housuissa vanhuksena kun lapsi ei koskaan käy katsomassa.) Kyllä nämä tällaiset aloitukset ovat sitten niin suora osoitus suomalaisten totaalisesta älyn vajeesta ja hirvittävästä kylmyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Linnut lentää pesästä kirjoitti:

Ei se sun tyttö kovin kauaa enää kotona ole. Sitten sulla on omaa rauhaa loppuikä.

Nauti lapsesi seurasta kun hän vielä on kotona!

Tämä!

On se perkele ettei omaa lastaan jaksa kasvattaa :( Turha itkeä kus..t housuissa vanhuksena kun lapsi ei koskaan käy katsomassa.) Kyllä nämä tällaiset aloitukset ovat sitten niin suora osoitus suomalaisten totaalisesta älyn vajeesta ja hirvittävästä kylmyydestä.

Se on osoitus hetkellisen nautinnon asettamisesta elämässään kaiken muun yläpuolelle. Samaa mieltä tuosta kylmyydestä. Sitten uhriudutaan tietenkin myöhemmin vaikka on kohdeltu lapsia todella huonosti heidän ollessa vielä kehittymässä. Eivät ole siis turvallisia vanhempia millään tavalla.

Tapaamis sopimus on lapsen oikeus, ei vanhemman. Ja lapsen edun mukaan tehty. Jos tyttö kokee näin ja sopimus sanoo toista.. niin eihän se sillon ole lapsen oikeus jos joutuisi pakottamaan 16 vuotiasta (ei sopimus päivinä itse halua mennä vaan muulloin?). En tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia teit lapsia jos et pysty niistä huolehtimaan? Toivottavasti tyttäresi otetaan huostaan ja hän saa turvaa kaltaiseltasi huonolta vanhemmalta.

Taas tälläisiä kommentoijia ketkä tykkäävät lynkata ilman syytä toisia.

Ymmärrän hyvin oman ajan ja yksinolon tarpeen, mutten silti pysty ymmärtämään tätä ongelmaa. Miten se 16-v. siellä häiritsee? Käskee ottamaan maksalaatikkoa tai pizzaa jääkaapista, jos ei jaksa laittaa ruokaa? Jos ei jaksa jutella, sanoo että tarvitsee omaa aikaa lukea kirjaa/maalata/somettaa? Kyllä tuon ikäinen jo tajuaa sellaisen ja juttelette sitten huomenna. Jos on päästävä painamaan, niin menet sen ukon luo? Tuon ikäinen pärjää yönkin yksin. Lapsen tasapuolisesta kasvatusvastuustahan on luovuttu jo silloin, kun on sovittu lähi/etävanhemmuudesta. Se meni jo kauan sitten, joten turha niistä etäisän vastuun jämistä enää on itkeä. Onneksi maksaa edes asiallisesti, niin ei tarvitse kitkuttaa. Mukavampihan sen tytön on kotonaan olla, kuin isän ja uuden sussun nurkissa. Uudet kun ei tyypillisesti kovin pitkälle arvosta kotiinsa tunkeutuvia miehen ex-lapsia.

Ihan lapsen edun mukaista on antaa hänen olla kodissaan halutessaan, voisitte esim. sopia, josko sovitusti viettäisi isän luona välillä sitten pidemmän ajan kerrallaan, ettei se muuttorumba hajota päätä, kävisivät lomilla/pidennetyillä vkonlopuilla tai mitä nyt keksisitte yhdessä, joka olisi tyttärelle mielekkäämpää. Tuollainen joustamaton viikonloppumeininki tuossa iässä on aika iso kuormitus arjelle, kun lukion kanssa on tehtävää ja olisi kaverisuhteitakin hyvä vähän vapaammin hoitaa.

Lapsivapaa tuon ikäisestä kuulostaa kyllä koomiselle ajatukselle. Tuon ikäinen selviää kuitenkin ilman päivittäistä huoltoa ihan näppärästi ja risteilynkin ajaksi voi jättää yksin. Itse eroa pohtineena se vaikein ja sietämättömin ajatus on se, että lapset olisi niin paljon isänsä luona. Näin introverttina yksinolosta nauttijana kokisin sen silti aivan sietämättömäksi. Se on myös suurin syy siihen, miksi on vaan nöyrryttävä ja kasattava pää, että voi antaa anteeksi ja olla yhdessä. Lapset on olemassa siksi, kun niiden kanssa halutaan elää elämää, sitä tylsääkin, ei siksi, että pääsisi joskus museoon ja kahville. Sitä varten on sukulaislapset/kaverien lapset/tukiperhelapset. Omat lapset taas on sen oman elämän rakenteiden suurin sisältö niin kauan kuin tarvitaan. Kyllähän se voi harmittaa, että ex pääsee vanhemmuudestaan kivan sukulaissedän roolissa vähän touhuillen, mutta hänhän siinä menettää, ei se, joka joutuu ja saa olla oikea vanhempi ja jonka luona on lapsen koti.

Ole lapsesi koti. Se on tärkein tehtäväsi.

Kuuntele lastasi. Ja puhu itsekin. Miettikää yhdessä, mikä olisi kaikille parasta. Mutta priorisoi oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia teit lapsia jos et pysty niistä huolehtimaan? Toivottavasti tyttäresi otetaan huostaan ja hän saa turvaa kaltaiseltasi huonolta vanhemmalta.

Taas tälläisiä kommentoijia ketkä tykkäävät lynkata ilman syytä toisia.

Värikästä ilmaisua toki mutta viesti on selvä. Ap:n aloitus viittasi selvästi siihen että hän ei kanna asianmukaisella tavalla vastuutaan olla turvallinen vanhempi lapselleen. Tästä ketjussa on kysymys eli vanhemmuudesta. Vain niille joilla ei ilmeisesti kaikki ole itsellään kunnossa vanhemmuudessaan hyökkäävät täällä muiden kommentoijien kimppuun puolustaen lapsen pakottamista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on teini ja kaksi alakoululaista. Isä halusi vuoroasumisen, ettei tarvitse maksaa paljoa. Olemme molemmat vuorotöissä ja lasten luonapito järjestellään vuorojen mukaan. Käytännössä lapset kuitenkin enemmän minun luona. Teini ei halua "muuttaa" vuorojen mukaan, vaan on mieluummin vain minun luona ja nyt ongelmaksi on muodostunut vastuu kysymys. Isä ei ole minuun yhteydessä, jos teini ei mene hänen luokseen. Tähän asti on oikeastikin ollut minun luona, mutta mitä jos joku kerta meneekin johonkin muualle.. kuka on vastuussa jos jotain sattuu. Siinä suhteessa AP:n asiaa miettiessä, jos ei ole ennalta sovittuja vuoroja, onko AP kokoajan vastuussa?

Tää on hyvä pointti. 16 vuotias jos ei tapaamiseen halua mennä niin toisen vanhemman tehtävä eikö ole edesauttaa ja edistää tapaamisten toteutumista ja myötävaikuttaa. Tuo hieman särähti että jos lapsi kuitenkin 16 jo ja sanoo ettei jaksa mennä sun tulis miettiä hänen mielipidettään eikä sitä että halut omaa aikaa (itseäs) kun kyse on lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Murrosiän uhmaa.Älä anna periksi. Ylensä asioista puhutaanr etävanhemman kanssa .Ei tällä sivusto tehdä pätöksiä!

Minä kyllä teen aina Pätöksiä! Sivusto!

Kyllä mä ymmärrän ap:ta, vaikka itse en ole eronnut.

Isä kuorii kermat päältä, ja äiti on raatanut 16 vuotta.

Kuka kritisoisi sitä isää? Sen nyksäkö sieltä vaikuttaa "se Jessica ei saa olla viikonloppua meillä, menkööt kahville?"

Vierailija kirjoitti:

Voisi ajatella isääkin!! Hänelläkin tunteet ja ikävöi lapsiaan!!!

Ja isä voisi ajatella tytärtään. Aika raskasta teinille tuollainen väkisin eestaas raahaaminen. Mitä jos isä (ja äiti) ottavat asian puheeksi teinin kanssa, ja ilmaisevat sen että hän on jo niin iso, että saa itse päättää enemmän menemisiståän. Ja yrittävät löytää kaikille sopivan kompromissin. Se olisi ideaali tuossa tilanteessa. Esim niin, että teini saa viettää isällään viikonloppuja jos haluaa, ja että pyrkii tapaamaan isäänsä edes muutaman kerran kuussa, mutta joustavasti.

Isä on päässyt helpolla, ja nyt pääsisi vielä helpommalla? Fiiliksen mukaan?

Milloim ap saa mennä fiiliksen mukaan? Enkä ole ap, enkä haluaisi omasta lapsesta eroon vielä.