Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut suuttuu, kun sanon olevani isätön?
28.01.2023 |
Minulla ei ole koskaan ollut isää, vaikka se ihminen samassa asunnossani asuikin silloin kun olin lapsi. Mutta sitä ihmistä ei voi tekojensa takia sanoa isäksi, enkä ole varhaislapsuuden jälkeen sanonutkaan. Meillä ei ole koskaan ollut mitään vanhemman ja lapsen välisen suhteen kaltaista suhdetta, täysin vieras ihminen.
Miksi silti jotkut suuttuu siitä kun sanon, että minulla ei ole ollut koskaan isää?
Yleensä nämä ovat sellaisia, joilla on ainakin ollut molemmat hyvät vanhemmat.
Kommentit (907)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on lähipiirissä yhteensä kaksi perhettä ja kolme lasta, joissa isät on kuolleet joko ennen lasten syntymää tai pian sen jälkeen. Se tuska ja trauma ja hämmennys mikä lapsiin jää kuolleesta isästä on aikuisellekin todella riipaisevaa seurata. Uskon että paskan isän kanssa on vaikea kasvaa eikä häntä koe isäksi, mutta on se silti ihan eri asia kuin että isä on pelkkä kysymysmerkki ja aave, josta on vain kenkälaatikollinen tavaraa jäljellä lapsille.
Jos ap sanoisi, että on kasvanut käytännössä ilman isää, ymmärtäisin. Mutta tuollainen "minulla EI ole koskaan ollutkaan isää ja olen täysin isätön" kun isä de facto on tiedossa ja elossa, loukkaa minua aidosti isättömien lasten puolesta.
Miksi se loukkaa?
Onko se niiltä kuolleiden isien lapsilta jotenkin pois, jos joku muukin sanoo olevansa isätön?
Millä tavalla?Kuolleiden isien lapsilla on sentään yleensä mahdollisuus muistella hyvää isäänsä tai ainakin saada jotain tietoja näistä.
Minun isäni kuoli kun olin pieni, mutta ymmärrän ap:n ja muiden tilanteita oikein hyvin. Ei kukaan voi omia isättömyyttä ja väittää, että joku toinen erilaisilla taustoilla ei voisi olla isätön.
Kyllä se loukkaa, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka isä on olemassa ja tiedossa, joskin paska. Se on vähättelevää. Kuin sanoisi, että minä olen masentunut, kun oikeasti on vain surullinen olo. Tai jos sanoisin vakavissani, että kuolen nälkään ja köyhyyteen, vaikka oikeasti kotona on ruokaa, mutta ei lempiruokaani. Ymmärrän että itsensä kokee isättömäksi ja se on raskasta. Mutta sinäkin implikoit, että kuolleiden isien lapsilla olisi asiat PAREMMIN, kuin paskojen isien lapsilla.
"Kuolleiden isien lapsilla on sentään yleensä mahdollisuus muistella hyvää isäänsä tai ainakin saada jotain tietoja näistä."
Miten muistelet isää, jota et ole koskaan tavannut? Miten se isä olisi voinut olla hyvä isä, kun ehti kuolla ennen lapsensa syntymää eli isäksi tulemista? Miten kuolleesta isästä saisi enemmän tietoja kuin elävästä? Mitä jos äitikin on niin traumatisoitunut puolison kuolemasta, ettei isästä puhuta lapsille koskaan mitään?Yhtä hyvin tai huonosti voi sanoa, että paskojen isien lapset sentään saivat onnekkaina tietää, että isä oli paska. Kuolleiden isien lapsilla ei ole koskaan mahdollisuutta saada sitä selville, millainen isä olisi ollut.
Kyse ei ole isättömyyden omimisesta. Ap kysyi, miksi ihmiset "suuttuu". Miksi nyt sitten vedetään herneitä nenään, kun ihmiset selittävät toisenlaista näkemystään?
Mieti nyt vähän mitä kirjoitat. Miksi pitäisi kilpailla siitä, kuka saa sanoa olevansa isätön ja kuka ei?
Ainoa joka tässä vähättelee olet sinä. Vähättelet ap:n ja muiden kokemuksia.
Rauhoitu.Minun isäni on kuollut, enkä kyllä ymmärrä, miten minua ja muita voisi loukata s, että joku on isätön jostain toisesta syystä.
Mä en ole koskaan edes ajatellut että voisin sanoa olevani äiditön koska hän on kuollut. Kerron äitini kuolleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on lähipiirissä yhteensä kaksi perhettä ja kolme lasta, joissa isät on kuolleet joko ennen lasten syntymää tai pian sen jälkeen. Se tuska ja trauma ja hämmennys mikä lapsiin jää kuolleesta isästä on aikuisellekin todella riipaisevaa seurata. Uskon että paskan isän kanssa on vaikea kasvaa eikä häntä koe isäksi, mutta on se silti ihan eri asia kuin että isä on pelkkä kysymysmerkki ja aave, josta on vain kenkälaatikollinen tavaraa jäljellä lapsille.
Jos ap sanoisi, että on kasvanut käytännössä ilman isää, ymmärtäisin. Mutta tuollainen "minulla EI ole koskaan ollutkaan isää ja olen täysin isätön" kun isä de facto on tiedossa ja elossa, loukkaa minua aidosti isättömien lasten puolesta.
Ei nyt sitten oikeasti ole keltään pois, jos jollain on jotain muuta.
Ystäväni isä on kuollut hänen ollessaan vauva. Hän saa vapaasti sanoa itseään isättömäksi ja sitä ihan konkreettisesti käytännössä onkin eikä ole koskaan tuntenut isäänsä.
Itselläni on psykopaatti-isä, joka on hylännyt minut jo lapsena. Kyllä vaan minäkin olen isätön eikä tästä ole koskaan tarvinnut käydä mitään nokittelukilpailua ystäväni kanssa, että onko vain toisella oikeus olla isätön vai molemmilla.
Paska isä voi siis olla todella paska. Psykopaattien ja narsistien lapset sairastuvat fyysisesti ja henkisesti ja kantavat niitä vaivoja ja arpia mukanaan läpi elämänsä. Mitä vähemmän vanhempi on lapsensa elämässä, sitä pienemmät vauroit ja ammattilaisetkin suosittelevat no contactia jopa omaan vanhempaan. On myös päihdevanhempia, murhaajia jne.
Ei kannata oikeasti ihan hirveästi puuttua toisten asioihin eikä udella niistä liikaa, etenkään, jos oma asenne on se, että sen ongelmavanhemman lapsen pitäisi osata esittää asiansa jollain tietyllä, oikealla tavalla, jota se lapsi ei itse tiedä vaan tapa on kuulijan päässä.
Juuri näin.
Minulla on lähipiirissä myös useampi isätön. Jonkun isä on kuollut, jonkun lähtenyt ja jonkun jotain ihan muuta. Kukaan ei ole koskaan alkanut riidellä siitä, kuka saa sanoa olevansa isätön tai kuka ei.
Ei tietenkään kukaan sano ettet sä voi sanoa olevasi isätön, mutta ihan varmasti olette puhuneet siitä että isättömyyttä on erilaista ja karanneen isän lapsi sanoo ihan varmasti olevansa periaatteessa isätön tai isättä kasvanut tms. Ei se ole suurtumista tai vertailua vaan keskustelua.
En ole koskaan elämässäni käynyt tuollaista keskustelua, vaikka olen ollut 40 vuotta ilman toista vanhempaa ja 10 vuotta ilman toistakin vanhempaa ja keskustelen ylipäänsä asioista todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on lähipiirissä yhteensä kaksi perhettä ja kolme lasta, joissa isät on kuolleet joko ennen lasten syntymää tai pian sen jälkeen. Se tuska ja trauma ja hämmennys mikä lapsiin jää kuolleesta isästä on aikuisellekin todella riipaisevaa seurata. Uskon että paskan isän kanssa on vaikea kasvaa eikä häntä koe isäksi, mutta on se silti ihan eri asia kuin että isä on pelkkä kysymysmerkki ja aave, josta on vain kenkälaatikollinen tavaraa jäljellä lapsille.
Jos ap sanoisi, että on kasvanut käytännössä ilman isää, ymmärtäisin. Mutta tuollainen "minulla EI ole koskaan ollutkaan isää ja olen täysin isätön" kun isä de facto on tiedossa ja elossa, loukkaa minua aidosti isättömien lasten puolesta.
Miksi se loukkaa?
Onko se niiltä kuolleiden isien lapsilta jotenkin pois, jos joku muukin sanoo olevansa isätön?
Millä tavalla?Kuolleiden isien lapsilla on sentään yleensä mahdollisuus muistella hyvää isäänsä tai ainakin saada jotain tietoja näistä.
Minun isäni kuoli kun olin pieni, mutta ymmärrän ap:n ja muiden tilanteita oikein hyvin. Ei kukaan voi omia isättömyyttä ja väittää, että joku toinen erilaisilla taustoilla ei voisi olla isätön.
Kyllä se loukkaa, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka isä on olemassa ja tiedossa, joskin paska. Se on vähättelevää. Kuin sanoisi, että minä olen masentunut, kun oikeasti on vain surullinen olo. Tai jos sanoisin vakavissani, että kuolen nälkään ja köyhyyteen, vaikka oikeasti kotona on ruokaa, mutta ei lempiruokaani. Ymmärrän että itsensä kokee isättömäksi ja se on raskasta. Mutta sinäkin implikoit, että kuolleiden isien lapsilla olisi asiat PAREMMIN, kuin paskojen isien lapsilla.
"Kuolleiden isien lapsilla on sentään yleensä mahdollisuus muistella hyvää isäänsä tai ainakin saada jotain tietoja näistä."
Miten muistelet isää, jota et ole koskaan tavannut? Miten se isä olisi voinut olla hyvä isä, kun ehti kuolla ennen lapsensa syntymää eli isäksi tulemista? Miten kuolleesta isästä saisi enemmän tietoja kuin elävästä? Mitä jos äitikin on niin traumatisoitunut puolison kuolemasta, ettei isästä puhuta lapsille koskaan mitään?Yhtä hyvin tai huonosti voi sanoa, että paskojen isien lapset sentään saivat onnekkaina tietää, että isä oli paska. Kuolleiden isien lapsilla ei ole koskaan mahdollisuutta saada sitä selville, millainen isä olisi ollut.
Kyse ei ole isättömyyden omimisesta. Ap kysyi, miksi ihmiset "suuttuu". Miksi nyt sitten vedetään herneitä nenään, kun ihmiset selittävät toisenlaista näkemystään?
Mieti nyt vähän mitä kirjoitat. Miksi pitäisi kilpailla siitä, kuka saa sanoa olevansa isätön ja kuka ei?
Ainoa joka tässä vähättelee olet sinä. Vähättelet ap:n ja muiden kokemuksia.
Rauhoitu.Minun isäni on kuollut, enkä kyllä ymmärrä, miten minua ja muita voisi loukata s, että joku on isätön jostain toisesta syystä.
Mä en ole koskaan edes ajatellut että voisin sanoa olevani äiditön koska hän on kuollut. Kerron äitini kuolleen.
Näkisin sen niin, että sellainen, jonka vanhempi kuoli ennen kuin lapsi ehti tutustua häneen, kokee itsensä äidittömäksi/isättömäksi, mutta sellainen lapsi, joka ehti tutustua vanhempaansa ja viettää elämäänsä tämän kanssaan, kokee vanhempansa kuolleeksi muttei itseään äidittömäksi/isättömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on lähipiirissä yhteensä kaksi perhettä ja kolme lasta, joissa isät on kuolleet joko ennen lasten syntymää tai pian sen jälkeen. Se tuska ja trauma ja hämmennys mikä lapsiin jää kuolleesta isästä on aikuisellekin todella riipaisevaa seurata. Uskon että paskan isän kanssa on vaikea kasvaa eikä häntä koe isäksi, mutta on se silti ihan eri asia kuin että isä on pelkkä kysymysmerkki ja aave, josta on vain kenkälaatikollinen tavaraa jäljellä lapsille.
Jos ap sanoisi, että on kasvanut käytännössä ilman isää, ymmärtäisin. Mutta tuollainen "minulla EI ole koskaan ollutkaan isää ja olen täysin isätön" kun isä de facto on tiedossa ja elossa, loukkaa minua aidosti isättömien lasten puolesta.
Ei nyt sitten oikeasti ole keltään pois, jos jollain on jotain muuta.
Ystäväni isä on kuollut hänen ollessaan vauva. Hän saa vapaasti sanoa itseään isättömäksi ja sitä ihan konkreettisesti käytännössä onkin eikä ole koskaan tuntenut isäänsä.
Itselläni on psykopaatti-isä, joka on hylännyt minut jo lapsena. Kyllä vaan minäkin olen isätön eikä tästä ole koskaan tarvinnut käydä mitään nokittelukilpailua ystäväni kanssa, että onko vain toisella oikeus olla isätön vai molemmilla.
Paska isä voi siis olla todella paska. Psykopaattien ja narsistien lapset sairastuvat fyysisesti ja henkisesti ja kantavat niitä vaivoja ja arpia mukanaan läpi elämänsä. Mitä vähemmän vanhempi on lapsensa elämässä, sitä pienemmät vauroit ja ammattilaisetkin suosittelevat no contactia jopa omaan vanhempaan. On myös päihdevanhempia, murhaajia jne.
Ei kannata oikeasti ihan hirveästi puuttua toisten asioihin eikä udella niistä liikaa, etenkään, jos oma asenne on se, että sen ongelmavanhemman lapsen pitäisi osata esittää asiansa jollain tietyllä, oikealla tavalla, jota se lapsi ei itse tiedä vaan tapa on kuulijan päässä.
Juuri näin.
Minulla on lähipiirissä myös useampi isätön. Jonkun isä on kuollut, jonkun lähtenyt ja jonkun jotain ihan muuta. Kukaan ei ole koskaan alkanut riidellä siitä, kuka saa sanoa olevansa isätön tai kuka ei.
Ei tietenkään kukaan sano ettet sä voi sanoa olevasi isätön, mutta ihan varmasti olette puhuneet siitä että isättömyyttä on erilaista ja karanneen isän lapsi sanoo ihan varmasti olevansa periaatteessa isätön tai isättä kasvanut tms. Ei se ole suurtumista tai vertailua vaan keskustelua.
En ole koskaan elämässäni käynyt tuollaista keskustelua, vaikka olen ollut 40 vuotta ilman toista vanhempaa ja 10 vuotta ilman toistakin vanhempaa ja keskustelen ylipäänsä asioista todella paljon.
Erikoista.
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi vain helpompaa sanoa, ettei ole väleissä vanhempansa kanssa?
Tuo nyt ainakin on ihan vihonviimeinen lause, koska se sisältää jonkun oletuksen
1. riidasta, välirikosta
2. mahdollisuudesta korjata välit
3. mahdollisesti molemminpuolisesta syyllisyydestä tilanteeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on lähipiirissä yhteensä kaksi perhettä ja kolme lasta, joissa isät on kuolleet joko ennen lasten syntymää tai pian sen jälkeen. Se tuska ja trauma ja hämmennys mikä lapsiin jää kuolleesta isästä on aikuisellekin todella riipaisevaa seurata. Uskon että paskan isän kanssa on vaikea kasvaa eikä häntä koe isäksi, mutta on se silti ihan eri asia kuin että isä on pelkkä kysymysmerkki ja aave, josta on vain kenkälaatikollinen tavaraa jäljellä lapsille.
Jos ap sanoisi, että on kasvanut käytännössä ilman isää, ymmärtäisin. Mutta tuollainen "minulla EI ole koskaan ollutkaan isää ja olen täysin isätön" kun isä de facto on tiedossa ja elossa, loukkaa minua aidosti isättömien lasten puolesta.
Ei nyt sitten oikeasti ole keltään pois, jos jollain on jotain muuta.
Ystäväni isä on kuollut hänen ollessaan vauva. Hän saa vapaasti sanoa itseään isättömäksi ja sitä ihan konkreettisesti käytännössä onkin eikä ole koskaan tuntenut isäänsä.
Itselläni on psykopaatti-isä, joka on hylännyt minut jo lapsena. Kyllä vaan minäkin olen isätön eikä tästä ole koskaan tarvinnut käydä mitään nokittelukilpailua ystäväni kanssa, että onko vain toisella oikeus olla isätön vai molemmilla.
Paska isä voi siis olla todella paska. Psykopaattien ja narsistien lapset sairastuvat fyysisesti ja henkisesti ja kantavat niitä vaivoja ja arpia mukanaan läpi elämänsä. Mitä vähemmän vanhempi on lapsensa elämässä, sitä pienemmät vauroit ja ammattilaisetkin suosittelevat no contactia jopa omaan vanhempaan. On myös päihdevanhempia, murhaajia jne.
Ei kannata oikeasti ihan hirveästi puuttua toisten asioihin eikä udella niistä liikaa, etenkään, jos oma asenne on se, että sen ongelmavanhemman lapsen pitäisi osata esittää asiansa jollain tietyllä, oikealla tavalla, jota se lapsi ei itse tiedä vaan tapa on kuulijan päässä.
Juuri näin.
Minulla on lähipiirissä myös useampi isätön. Jonkun isä on kuollut, jonkun lähtenyt ja jonkun jotain ihan muuta. Kukaan ei ole koskaan alkanut riidellä siitä, kuka saa sanoa olevansa isätön tai kuka ei.
Ei tietenkään kukaan sano ettet sä voi sanoa olevasi isätön, mutta ihan varmasti olette puhuneet siitä että isättömyyttä on erilaista ja karanneen isän lapsi sanoo ihan varmasti olevansa periaatteessa isätön tai isättä kasvanut tms. Ei se ole suurtumista tai vertailua vaan keskustelua.
Itseasiassa emme ole ruotineet isättömyyksiä sen kummemmin. Yleensä on muutakin puhuttavaa.
Kyllä kaikki tietää, että isätön voi olla erilaisista syistä. Ei sitä tarvitse alkaa vertailla, että kuka on eniten isätön. Tuo juuri olisi vertailua, jos jonkun pitäisi muka sanoa olevansa periaatteessa isätön tai muuta sösmönsösmöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos joku uniikki lumihiutale ei ole ollut huostassa mutta ei pidä isäänsä eikä äitiään kumpaakaan vanhemmuuden arvoisena? Voiko silloin sanoa että on elänyt ilman vanhempia, Peppi Pitkätossun lailla?
Ystäväni on isätön ja äiti oli alkkis, joka ei jaksanut huolehtia lapsista, mutta ei siihen maailmanaikaan lapsia huostaankaan otettu. Ystäväni sanoo kasvattaneensa itse itsensä ja niinhän se onkin. Oletko sinä eri mieltä?
On tuossa tilanteessa täsmälleen oikein sanoa kasvattaneensa itse itsensä. Mutta ei kai hän sentään väitä ettei sitä alkkisäitiä olisi olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi vain helpompaa sanoa, ettei ole väleissä vanhempansa kanssa?
Tuo nyt ainakin on ihan vihonviimeinen lause, koska se sisältää jonkun oletuksen
1. riidasta, välirikosta
2. mahdollisuudesta korjata välit
3. mahdollisesti molemminpuolisesta syyllisyydestä tilanteeseen
Niinpä.
Isättömyys viittaa neitseelliseen hedelmöitykseen, eikä sellaisia kovin montaa suvaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on lähipiirissä yhteensä kaksi perhettä ja kolme lasta, joissa isät on kuolleet joko ennen lasten syntymää tai pian sen jälkeen. Se tuska ja trauma ja hämmennys mikä lapsiin jää kuolleesta isästä on aikuisellekin todella riipaisevaa seurata. Uskon että paskan isän kanssa on vaikea kasvaa eikä häntä koe isäksi, mutta on se silti ihan eri asia kuin että isä on pelkkä kysymysmerkki ja aave, josta on vain kenkälaatikollinen tavaraa jäljellä lapsille.
Jos ap sanoisi, että on kasvanut käytännössä ilman isää, ymmärtäisin. Mutta tuollainen "minulla EI ole koskaan ollutkaan isää ja olen täysin isätön" kun isä de facto on tiedossa ja elossa, loukkaa minua aidosti isättömien lasten puolesta.
Miksi se loukkaa?
Onko se niiltä kuolleiden isien lapsilta jotenkin pois, jos joku muukin sanoo olevansa isätön?
Millä tavalla?Kuolleiden isien lapsilla on sentään yleensä mahdollisuus muistella hyvää isäänsä tai ainakin saada jotain tietoja näistä.
Minun isäni kuoli kun olin pieni, mutta ymmärrän ap:n ja muiden tilanteita oikein hyvin. Ei kukaan voi omia isättömyyttä ja väittää, että joku toinen erilaisilla taustoilla ei voisi olla isätön.
Kyllä se loukkaa, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka isä on olemassa ja tiedossa, joskin paska. Se on vähättelevää. Kuin sanoisi, että minä olen masentunut, kun oikeasti on vain surullinen olo. Tai jos sanoisin vakavissani, että kuolen nälkään ja köyhyyteen, vaikka oikeasti kotona on ruokaa, mutta ei lempiruokaani. Ymmärrän että itsensä kokee isättömäksi ja se on raskasta. Mutta sinäkin implikoit, että kuolleiden isien lapsilla olisi asiat PAREMMIN, kuin paskojen isien lapsilla.
"Kuolleiden isien lapsilla on sentään yleensä mahdollisuus muistella hyvää isäänsä tai ainakin saada jotain tietoja näistä."
Miten muistelet isää, jota et ole koskaan tavannut? Miten se isä olisi voinut olla hyvä isä, kun ehti kuolla ennen lapsensa syntymää eli isäksi tulemista? Miten kuolleesta isästä saisi enemmän tietoja kuin elävästä? Mitä jos äitikin on niin traumatisoitunut puolison kuolemasta, ettei isästä puhuta lapsille koskaan mitään?Yhtä hyvin tai huonosti voi sanoa, että paskojen isien lapset sentään saivat onnekkaina tietää, että isä oli paska. Kuolleiden isien lapsilla ei ole koskaan mahdollisuutta saada sitä selville, millainen isä olisi ollut.
Kyse ei ole isättömyyden omimisesta. Ap kysyi, miksi ihmiset "suuttuu". Miksi nyt sitten vedetään herneitä nenään, kun ihmiset selittävät toisenlaista näkemystään?
Mieti nyt vähän mitä kirjoitat. Miksi pitäisi kilpailla siitä, kuka saa sanoa olevansa isätön ja kuka ei?
Ainoa joka tässä vähättelee olet sinä. Vähättelet ap:n ja muiden kokemuksia.
Rauhoitu.Minun isäni on kuollut, enkä kyllä ymmärrä, miten minua ja muita voisi loukata s, että joku on isätön jostain toisesta syystä.
Tarkoitukseni ei ole vähätellä ja olen yrittänyt ilmaista, että ymmärrän, että ap kokee olevansa isätön. En ole eri mieltä sinun tai muiden minulle vastanneiden kanssa. Ap vain kysyi, mistä ihmiset pahastuvat, ja yritin vastata siihen omasta näkökulmastani. Asia on monille todella tunteiden lataama ja herkkä, ja väärinymmärryksistä voi syntyä ristiriitatilanteita. Kiitos kaikille monisyisestä keskustelusta, itsekin aloin ajattelemaan asiaa laajemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi vain helpompaa sanoa, ettei ole väleissä vanhempansa kanssa?
Tuo nyt ainakin on ihan vihonviimeinen lause, koska se sisältää jonkun oletuksen
1. riidasta, välirikosta
2. mahdollisuudesta korjata välit
3. mahdollisesti molemminpuolisesta syyllisyydestä tilanteeseen
Mikä noista ei pidä paikkaansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi vain helpompaa sanoa, ettei ole väleissä vanhempansa kanssa?
Tuo nyt ainakin on ihan vihonviimeinen lause, koska se sisältää jonkun oletuksen
1. riidasta, välirikosta
2. mahdollisuudesta korjata välit
3. mahdollisesti molemminpuolisesta syyllisyydestä tilanteeseen
Mikä noista ei pidä paikkaansa?
1,2 ja 3
Vierailija kirjoitti:
Isättömyys viittaa neitseelliseen hedelmöitykseen, eikä sellaisia kovin montaa suvaita.
Muistan jostain lukeneeni, että Suomessa on noin 100 000 alaikäistä, jotka on erotilanteessa hylätty kokonaan. Lisäksi yhdenillanjutuista tms. irtosuhteista syntyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi vain helpompaa sanoa, ettei ole väleissä vanhempansa kanssa?
Tuo nyt ainakin on ihan vihonviimeinen lause, koska se sisältää jonkun oletuksen
1. riidasta, välirikosta
2. mahdollisuudesta korjata välit
3. mahdollisesti molemminpuolisesta syyllisyydestä tilanteeseen
Ja se, että sanoo ettei vanhempia ole olemassa, mutta vanhemmat eivät kuitenkaan myöskään ole kuolleet, sisältää oletuksen neitseellisestä sikiämisestä.
Edelleen useimpia ihmisiä ei niin kauheasti kiinnosta, ovatko välit korjattavissa tai kuka on syyllinen. Eli sikäli sillä ei ole ketunkaan väliä.
Biologiset vanhemmat kuolivat muutaman vuoden välein silloin kun olin pieni. Toisesta en muista mitään, toisesta on joitain muistoja. Minulla on vanhemmat, jotka adoptoi minut ollessani lapsi.
En ole millään tavalla äiditön tai isätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi vain helpompaa sanoa, ettei ole väleissä vanhempansa kanssa?
Tuo nyt ainakin on ihan vihonviimeinen lause, koska se sisältää jonkun oletuksen
1. riidasta, välirikosta
2. mahdollisuudesta korjata välit
3. mahdollisesti molemminpuolisesta syyllisyydestä tilanteeseen
Niinpä.
No mitäs kamalaa sisältäisi se, että sanoisi ettei ole tekemisissä isänsä kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi vain helpompaa sanoa, ettei ole väleissä vanhempansa kanssa?
Tuo nyt ainakin on ihan vihonviimeinen lause, koska se sisältää jonkun oletuksen
1. riidasta, välirikosta
2. mahdollisuudesta korjata välit
3. mahdollisesti molemminpuolisesta syyllisyydestä tilanteeseen
Ja se, että sanoo ettei vanhempia ole olemassa, mutta vanhemmat eivät kuitenkaan myöskään ole kuolleet, sisältää oletuksen neitseellisestä sikiämisestä.
Edelleen useimpia ihmisiä ei niin kauheasti kiinnosta, ovatko välit korjattavissa tai kuka on syyllinen. Eli sikäli sillä ei ole ketunkaan väliä.
Nimenomaan yllättävän monia, lähes vieraitakin kiinnostaa ja he tuovat sen myös esille. Juuri siitä syystä ja väärinkäsitysten välttämiseksi en ainkaan käytä ilmausta, etten ole väleissä vanhempani kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on lähipiirissä yhteensä kaksi perhettä ja kolme lasta, joissa isät on kuolleet joko ennen lasten syntymää tai pian sen jälkeen. Se tuska ja trauma ja hämmennys mikä lapsiin jää kuolleesta isästä on aikuisellekin todella riipaisevaa seurata. Uskon että paskan isän kanssa on vaikea kasvaa eikä häntä koe isäksi, mutta on se silti ihan eri asia kuin että isä on pelkkä kysymysmerkki ja aave, josta on vain kenkälaatikollinen tavaraa jäljellä lapsille.
Jos ap sanoisi, että on kasvanut käytännössä ilman isää, ymmärtäisin. Mutta tuollainen "minulla EI ole koskaan ollutkaan isää ja olen täysin isätön" kun isä de facto on tiedossa ja elossa, loukkaa minua aidosti isättömien lasten puolesta.
Ei nyt sitten oikeasti ole keltään pois, jos jollain on jotain muuta.
Ystäväni isä on kuollut hänen ollessaan vauva. Hän saa vapaasti sanoa itseään isättömäksi ja sitä ihan konkreettisesti käytännössä onkin eikä ole koskaan tuntenut isäänsä.
Itselläni on psykopaatti-isä, joka on hylännyt minut jo lapsena. Kyllä vaan minäkin olen isätön eikä tästä ole koskaan tarvinnut käydä mitään nokittelukilpailua ystäväni kanssa, että onko vain toisella oikeus olla isätön vai molemmilla.
Paska isä voi siis olla todella paska. Psykopaattien ja narsistien lapset sairastuvat fyysisesti ja henkisesti ja kantavat niitä vaivoja ja arpia mukanaan läpi elämänsä. Mitä vähemmän vanhempi on lapsensa elämässä, sitä pienemmät vauroit ja ammattilaisetkin suosittelevat no contactia jopa omaan vanhempaan. On myös päihdevanhempia, murhaajia jne.
Ei kannata oikeasti ihan hirveästi puuttua toisten asioihin eikä udella niistä liikaa, etenkään, jos oma asenne on se, että sen ongelmavanhemman lapsen pitäisi osata esittää asiansa jollain tietyllä, oikealla tavalla, jota se lapsi ei itse tiedä vaan tapa on kuulijan päässä.
Juuri näin.
Minulla on lähipiirissä myös useampi isätön. Jonkun isä on kuollut, jonkun lähtenyt ja jonkun jotain ihan muuta. Kukaan ei ole koskaan alkanut riidellä siitä, kuka saa sanoa olevansa isätön tai kuka ei.
Ei tietenkään kukaan sano ettet sä voi sanoa olevasi isätön, mutta ihan varmasti olette puhuneet siitä että isättömyyttä on erilaista ja karanneen isän lapsi sanoo ihan varmasti olevansa periaatteessa isätön tai isättä kasvanut tms. Ei se ole suurtumista tai vertailua vaan keskustelua.
Itseasiassa emme ole ruotineet isättömyyksiä sen kummemmin. Yleensä on muutakin puhuttavaa.
Kyllä kaikki tietää, että isätön voi olla erilaisista syistä. Ei sitä tarvitse alkaa vertailla, että kuka on eniten isätön. Tuo juuri olisi vertailua, jos jonkun pitäisi muka sanoa olevansa periaatteessa isätön tai muuta sösmönsösmöä.
Aika harva sanoo olevansa isätön muussa merkityksessä kuin siinä merkityksessä mitä se tarkoittaa. Ymmärtäisin vallan hyvin jos siitä syntyisi keskustelua.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi vain helpompaa sanoa, ettei ole väleissä vanhempansa kanssa?
Tuo nyt ainakin on ihan vihonviimeinen lause, koska se sisältää jonkun oletuksen
1. riidasta, välirikosta
2. mahdollisuudesta korjata välit
3. mahdollisesti molemminpuolisesta syyllisyydestä tilanteeseen
Ja se, että sanoo ettei vanhempia ole olemassa, mutta vanhemmat eivät kuitenkaan myöskään ole kuolleet, sisältää oletuksen neitseellisestä sikiämisestä.
Edelleen useimpia ihmisiä ei niin kauheasti kiinnosta, ovatko välit korjattavissa tai kuka on syyllinen. Eli sikäli sillä ei ole ketunkaan väliä.
Kuinka paljon sinulla on omakohtaista kokemusta tästä aiheesta?
Ei tietenkään kukaan sano ettet sä voi sanoa olevasi isätön, mutta ihan varmasti olette puhuneet siitä että isättömyyttä on erilaista ja karanneen isän lapsi sanoo ihan varmasti olevansa periaatteessa isätön tai isättä kasvanut tms. Ei se ole suurtumista tai vertailua vaan keskustelua.