Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut suuttuu, kun sanon olevani isätön?
28.01.2023 |
Minulla ei ole koskaan ollut isää, vaikka se ihminen samassa asunnossani asuikin silloin kun olin lapsi. Mutta sitä ihmistä ei voi tekojensa takia sanoa isäksi, enkä ole varhaislapsuuden jälkeen sanonutkaan. Meillä ei ole koskaan ollut mitään vanhemman ja lapsen välisen suhteen kaltaista suhdetta, täysin vieras ihminen.
Miksi silti jotkut suuttuu siitä kun sanon, että minulla ei ole ollut koskaan isää?
Yleensä nämä ovat sellaisia, joilla on ainakin ollut molemmat hyvät vanhemmat.
Kommentit (907)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Olet väärässä.
Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?
Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.
Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.
Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.
Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.
Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.
Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Olet väärässä.
Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?
Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.
Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.
Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.
Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.
Ethän sinä ole äiditön. Sinulla on äiti, se on vaan kuollut. Todennäköisesti olet saanut pitää äitisi kauan aikaa. Ajattelepa niitä, keillä ei ole koskaan ollut äitiä.
ihmiset eivät pidä miehiä vihaavista uhriutuvista valehtelevista feministeistä, jollainen ap on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Olet väärässä.
Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?
Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.
Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.
Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.
Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.
Ethän sinä ole äiditön. Sinulla on äiti, se on vaan kuollut. Todennäköisesti olet saanut pitää äitisi kauan aikaa. Ajattelepa niitä, keillä ei ole koskaan ollut äitiä.
Eli hän on nyt äiditön. Jos sulla on ollut koira, mutta nyt se on kuollut, oletko koiranomistaja?
Isä on ihminen, jonka siittiö on hedelmöittänyt naisen munasolun. Siitä kehittyi alkio, ja edelleen sikiö, eli sinä. Sitten sinä synnyit tähän maailmaan.
Se on isän määritelmä. Kasvatuksella, rakkaudella tai läsnäololla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
Älä sano ettei ole isää. Sano vaikka että on paska isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Olet väärässä.
Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?
Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.
Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.
Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.
Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.
Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.
Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.
Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?
Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.
Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.
Vierailija kirjoitti:
Isä on ihminen, jonka siittiö on hedelmöittänyt naisen munasolun. Siitä kehittyi alkio, ja edelleen sikiö, eli sinä. Sitten sinä synnyit tähän maailmaan.
Se on isän määritelmä. Kasvatuksella, rakkaudella tai läsnäololla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
Älä sano ettei ole isää. Sano vaikka että on paska isä.
Mikä sinä luulet olevasi määräämään mitä muut saa sanoa?
Et yhtään mikään.
Mikä sinua harmittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isätön on henkilö jonka isä on kuollut tai jolla ei sitä ole koskaan ollut. Ap ei ole isätön, sillä hänellä on ollut isä. Se ei muutu miksikään sillä, että ei itse hyväksy isänsä suoritusta vanhempana.
Minua henkkoht ärsyttää tällainen sanan väärinkäyttö, sillä vanhemman menettäminen kuolemalle on täysin erilainen trauma. Ja kun kuulen jonkun olevan isätön, oletan että meillä on yhteinen jaettu kokemus. Tämä ei pidä paikkaansa sellaisen kohdalla joka käyttää termiä väärin.
Niitä tuntuu harmittavan asia eniten kenen isä on kuollut.
Vaivaako heitä jokin syyllisyys? Miettivätkö, mikseivät osanneet arvostaa omaa isäänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isätön on henkilö jonka isä on kuollut tai jolla ei sitä ole koskaan ollut. Ap ei ole isätön, sillä hänellä on ollut isä. Se ei muutu miksikään sillä, että ei itse hyväksy isänsä suoritusta vanhempana.
Minua henkkoht ärsyttää tällainen sanan väärinkäyttö, sillä vanhemman menettäminen kuolemalle on täysin erilainen trauma. Ja kun kuulen jonkun olevan isätön, oletan että meillä on yhteinen jaettu kokemus. Tämä ei pidä paikkaansa sellaisen kohdalla joka käyttää termiä väärin.
Yhyy.
Et sinä ole mikään määrittelijä, mikä määrää kaikkien muiden elämää.
Ei muiden tarvitse sanoa että heillä on isä vain siksi että sinä koet sen olevan väärin.
Mene muualle kiukuttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Niitä tuntuu harmittavan asia eniten kenen isä on kuollut.
Vaivaako heitä jokin syyllisyys? Miettivätkö, mikseivät osanneet arvostaa omaa isäänsä?
Kyllä minuakin harmittaisi jos olisin tuhlannut isäni.
Sitten ei voi enää kuin märistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska kukaan ei ole isätön. Olipa se isä sitten kuollut ennen syntymää tai sen jälkeen, surkea isä tai vaikka spermanluovuttaja. Eri asia sitten onko siitä isäksi lapselle.
Onpas todella heikkohermoista porukkaa, jos ei kestä sitä että joku muu sanoo olevansa isätön.
Isättömyydellä voi olla monenlaisia taustoja. Se oma uniikilta tuntuva tausta ei ole mikään ainoa oikea. Deal with it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Olet väärässä.
Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?
Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.
Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.
Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.
Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.
Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.
Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.
Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?
Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.
Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.
Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?
Vierailija kirjoitti:
Onpas todella heikkohermoista porukkaa, jos ei kestä sitä että joku muu sanoo olevansa isätön.
Isättömyydellä voi olla monenlaisia taustoja. Se oma uniikilta tuntuva tausta ei ole mikään ainoa oikea. Deal with it.
Miten niin ei kestä? Ei kukaan arvita asiaa minkään oikea vai väärä kokemus. Aika moni nyt yleensä käyttää termejä oikein eikä maalaile kuvaa traagisesta isättömyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Olet väärässä.
Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?
Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.
Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.
Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.
Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.
Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.
Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.
Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?
Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.
Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.
Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?
Siis ihanko oikeasti alat tuollaista asiaa ihmettelemään jankkaamaan? Toivottavasti et sentään ihan kaikille. Miten toimit, jos tapaat vaikka ihmisen, kenellä on samaa sukupuolta olevat vanhemmat? Alatko taas?
Miksi koet, että muiden pitäisi selittää asian taustoja sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isätön on henkilö jonka isä on kuollut tai jolla ei sitä ole koskaan ollut. Ap ei ole isätön, sillä hänellä on ollut isä. Se ei muutu miksikään sillä, että ei itse hyväksy isänsä suoritusta vanhempana.
Minua henkkoht ärsyttää tällainen sanan väärinkäyttö, sillä vanhemman menettäminen kuolemalle on täysin erilainen trauma. Ja kun kuulen jonkun olevan isätön, oletan että meillä on yhteinen jaettu kokemus. Tämä ei pidä paikkaansa sellaisen kohdalla joka käyttää termiä väärin.
Yhyy.
Et sinä ole mikään määrittelijä, mikä määrää kaikkien muiden elämää.
Ei muiden tarvitse sanoa että heillä on isä vain siksi että sinä koet sen olevan väärin.Mene muualle kiukuttelemaan.
Ap tekee aloituksen kuullakseen miksi jotkut suuttuvat ja sit ei saisi kommentoida? Hän kommentoi että siksi että käytät sanaa isätön vaikkei se pidä paikkaansa ja antaa oikean termistön käyttöön. Thats it. Sulla taitaa olla kiukku päällä ihan itselläsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Olet väärässä.
Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?
Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.
Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.
Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.
Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.
Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.
Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.
Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?
Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.
Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.
Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?
Siis ihanko oikeasti alat tuollaista asiaa ihmettelemään jankkaamaan? Toivottavasti et sentään ihan kaikille. Miten toimit, jos tapaat vaikka ihmisen, kenellä on samaa sukupuolta olevat vanhemmat? Alatko taas?
Miksi koet, että muiden pitäisi selittää asian taustoja sinulle?
Öö. Jos joku mulle kertoo isättömyydestään, mitä mä siinä väärin teen jos jatkan keskustelua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Olet väärässä.
Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?
Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.
Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.
Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.
Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.
Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.
Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.
Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?
Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.
Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.
Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?
Siis ihanko oikeasti alat tuollaista asiaa ihmettelemään jankkaamaan? Toivottavasti et sentään ihan kaikille. Miten toimit, jos tapaat vaikka ihmisen, kenellä on samaa sukupuolta olevat vanhemmat? Alatko taas?
Miksi koet, että muiden pitäisi selittää asian taustoja sinulle?
Häh? Miksi kukaan sanoisi olevansa isätön, jos asiasta ei saa kysyä mitään? Säkö juokset tuolla tuntemattomille itkemässä isättömyyttäsi ja lyöt naamaan, jos joku erehtyy kysymään lisää?
-eri
No tämä! Ap selostaa ystävilleen lapsuuden traumaansa ja ihmettelee miksi ystävät kyllästyvät.