Miksi jotkut suuttuu, kun sanon olevani isätön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isätön on henkilö jonka isä on kuollut tai jolla ei sitä ole koskaan ollut. Ap ei ole isätön, sillä hänellä on ollut isä. Se ei muutu miksikään sillä, että ei itse hyväksy isänsä suoritusta vanhempana.

Minua henkkoht ärsyttää tällainen sanan väärinkäyttö, sillä vanhemman menettäminen kuolemalle on täysin erilainen trauma. Ja kun kuulen jonkun olevan isätön, oletan että meillä on yhteinen jaettu kokemus. Tämä ei pidä paikkaansa sellaisen kohdalla joka käyttää termiä väärin.

Yhyy.

Et sinä ole mikään määrittelijä, mikä määrää kaikkien muiden elämää.

Ei muiden tarvitse sanoa että heillä on isä vain siksi että sinä koet sen olevan väärin.

Mene muualle kiukuttelemaan.

Ap tekee aloituksen kuullakseen miksi jotkut suuttuvat ja sit ei saisi kommentoida? Hän kommentoi että siksi että käytät sanaa isätön vaikkei se pidä paikkaansa ja antaa oikean termistön käyttöön. Thats it. Sulla taitaa olla kiukku päällä ihan itselläsi.

Ap jos kuka on aidosti isätön.

Kuolleiden isien lapset ei ole isättömiä, vaikka sillä ehkä onkin kiva ratsastella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.

Olet väärässä.

Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?

Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.

Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.

Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.

Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.

Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.

Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.

Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?

Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.

Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.

Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?

Siis ihanko oikeasti alat tuollaista asiaa ihmettelemään jankkaamaan? Toivottavasti et sentään ihan kaikille. Miten toimit, jos tapaat vaikka ihmisen, kenellä on samaa sukupuolta olevat vanhemmat? Alatko taas?

Miksi koet, että muiden pitäisi selittää asian taustoja sinulle?

Öö. Jos joku mulle kertoo isättömyydestään, mitä mä siinä väärin teen jos jatkan keskustelua?

Ihmiset, joiden sosiaalinen elämä on netissä, luulevat että kommunikointi on avlla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.

Olet väärässä.

Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?

Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.

Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.

Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.

Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.

Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.

Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.

Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?

Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.

Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.

Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?

Siis ihanko oikeasti alat tuollaista asiaa ihmettelemään jankkaamaan? Toivottavasti et sentään ihan kaikille. Miten toimit, jos tapaat vaikka ihmisen, kenellä on samaa sukupuolta olevat vanhemmat? Alatko taas?

Miksi koet, että muiden pitäisi selittää asian taustoja sinulle?

Öö. Jos joku mulle kertoo isättömyydestään, mitä mä siinä väärin teen jos jatkan keskustelua?

Jos joku sanoo että on isätön, miksi sinun pitäisi saada tietää lisätietoja?

Teetkö tutkimusta isättömyyden syistä?

Ehkä jotain harmittaa kun niiden oma iskä otti ja kuoli. Ei kyllä mikään ihme, jotkut on sen verran raskaita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.

Olet väärässä.

Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?

Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.

Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.

Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.

Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.

Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.

Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.

Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?

Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.

Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.

Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?

Siis ihanko oikeasti alat tuollaista asiaa ihmettelemään jankkaamaan? Toivottavasti et sentään ihan kaikille. Miten toimit, jos tapaat vaikka ihmisen, kenellä on samaa sukupuolta olevat vanhemmat? Alatko taas?

Miksi koet, että muiden pitäisi selittää asian taustoja sinulle?

Öö. Jos joku mulle kertoo isättömyydestään, mitä mä siinä väärin teen jos jatkan keskustelua?

Jos joku sanoo että on isätön, miksi sinun pitäisi saada tietää lisätietoja?

Teetkö tutkimusta isättömyyden syistä?

Jos mun ystävä sanoo mulle että hänellä on kuukautiskipuja, enkö oleta että hän haluaa puhua niistä? Jos joku sulle sanoo olevansa isätön, säkö sanot että jaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.

Olet väärässä.

Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?

Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.

Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.

Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.

Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.

Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.

Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.

Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?

Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.

Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.

Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?

Siis ihanko oikeasti alat tuollaista asiaa ihmettelemään jankkaamaan? Toivottavasti et sentään ihan kaikille. Miten toimit, jos tapaat vaikka ihmisen, kenellä on samaa sukupuolta olevat vanhemmat? Alatko taas?

Miksi koet, että muiden pitäisi selittää asian taustoja sinulle?

Öö. Jos joku mulle kertoo isättömyydestään, mitä mä siinä väärin teen jos jatkan keskustelua?

Jos joku sanoo että on isätön, miksi sinun pitäisi saada tietää lisätietoja?

Teetkö tutkimusta isättömyyden syistä?

Jos mun ystävä sanoo mulle että hänellä on kuukautiskipuja, enkö oleta että hän haluaa puhua niistä? Jos joku sulle sanoo olevansa isätön, säkö sanot että jaa?

Jos työkaverisi sanoo, että hän lähtee tauolle kun hänellä on kuukautiskipuja, sinäkö oletat työkaverisi haluavan puhua niistä kuukautiskivuistaan?

Itse en koe mitään mielenkiintoa muiden ihmisten isättömyyden taustoihin.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jotain harmittaa kun niiden oma iskä otti ja kuoli. Ei kyllä mikään ihme, jotkut on sen verran raskaita ihmisiä.

Isä on kuollut, mutta kyllä minä isäni tiedän, en ole isätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.

Olet väärässä.

Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?

Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.

Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.

Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.

Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.

Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.

Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.

Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?

Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.

Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.

Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?

Siis ihanko oikeasti alat tuollaista asiaa ihmettelemään jankkaamaan? Toivottavasti et sentään ihan kaikille. Miten toimit, jos tapaat vaikka ihmisen, kenellä on samaa sukupuolta olevat vanhemmat? Alatko taas?

Miksi koet, että muiden pitäisi selittää asian taustoja sinulle?

Öö. Jos joku mulle kertoo isättömyydestään, mitä mä siinä väärin teen jos jatkan keskustelua?

Jos joku sanoo että on isätön, miksi sinun pitäisi saada tietää lisätietoja?

Teetkö tutkimusta isättömyyden syistä?

Jos mun ystävä sanoo mulle että hänellä on kuukautiskipuja, enkö oleta että hän haluaa puhua niistä? Jos joku sulle sanoo olevansa isätön, säkö sanot että jaa?

Tämän keskusteluketjun jälkeen on todellakin parasta sanoa aha 🤣

Olen aikaisemmin koko elämäni sanonut olevani isätön, jos asia on jossain yhteydessä ollut aiheena. Kukaan ei ala-asteen jälkeen ole alkanut ihmetellä asiaa.

Varmaan pitää alkaa nyt kuitenkin lisäämään, että olen isätön, mutta en mammapalstalaisten hyväksymällä tavalla. :D

Kyllähän tuo sana isätön merkitsee monille jotain muuta. En ymmärrä, miksei alunperinkin voi sanoa vain, ettei ole ollut isään minkäänlaista suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo sana isätön merkitsee monille jotain muuta. En ymmärrä, miksei alunperinkin voi sanoa vain, ettei ole ollut isään minkäänlaista suhdetta.

Miksi pitäisi?

Sepä olisikin, jos alkaisi sanoa sanoa että isään ei ole ollut minkäänlaista suhdetta, sen sijaan että sanoisi olevansa isätön.

Luuletko, että se olisi jotenkin parempi? Minusta tuollainen jos mikä tekisi tilanteesta epämääräisen. Ihmettelyä tulee vielä varmemmin. Siksi en koe velvollisuutta alkaa muutella sanojani tämän asian suhteen vain siksi, että joku kokee toisen ilmauksen olevan jotenkin mielekkäämpi.

Se ei ole teiltä pois yhtään millään tavalla jos joku sanoo olevansa isätön.

Vai onko? Miten?

Ehkä niiden omat isät kuoli häpeään lastensa takia?

Ja nyt lapsia harmittaa. Antoivat varmaan ihraisaa pimpsrallaakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.

Olet väärässä.

Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?

Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.

Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.

Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.

Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.

Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.

Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.

Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?

Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.

Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.

Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?

Siis ihanko oikeasti alat tuollaista asiaa ihmettelemään jankkaamaan? Toivottavasti et sentään ihan kaikille. Miten toimit, jos tapaat vaikka ihmisen, kenellä on samaa sukupuolta olevat vanhemmat? Alatko taas?

Miksi koet, että muiden pitäisi selittää asian taustoja sinulle?

Öö. Jos joku mulle kertoo isättömyydestään, mitä mä siinä väärin teen jos jatkan keskustelua?

Jos joku sanoo että on isätön, miksi sinun pitäisi saada tietää lisätietoja?

Teetkö tutkimusta isättömyyden syistä?

Jos mun ystävä sanoo mulle että hänellä on kuukautiskipuja, enkö oleta että hän haluaa puhua niistä? Jos joku sulle sanoo olevansa isätön, säkö sanot että jaa?

Jos työkaverisi sanoo, että hän lähtee tauolle kun hänellä on kuukautiskipuja, sinäkö oletat työkaverisi haluavan puhua niistä kuukautiskivuistaan?

Itse en koe mitään mielenkiintoa muiden ihmisten isättömyyden taustoihin.

Ei kukaan töissä avaa isättömyyttään tai kuukautiskipujaan 😅 Ja jos avaa, ihmiset yleensä reagoi.

Aika juntti saa olla, että menee kyseenalaistamaan ja sanomaan siitä toiselle.

Ovat kai samaa kategoriaa kuin nämä jotka utelee adoptoiduilta että misdä sun oikeat vanhemmat on, mikset tapaa niitä, mikset ole tekemisissä niiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole teiltä pois yhtään millään tavalla jos joku sanoo olevansa isätön.

Vai onko? Miten?

Kai jotkut kuvittelee, että vain heillä itsellään on oikeus sanoa olevansa isättömiä.

Hyvin itsekästä ja ymmätämätöntä ajatteluahan sellainen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole teiltä pois yhtään millään tavalla jos joku sanoo olevansa isätön.

Vai onko? Miten?

Kai jotkut kuvittelee, että vain heillä itsellään on oikeus sanoa olevansa isättömiä.

Hyvin itsekästä ja ymmätämätöntä ajatteluahan sellainen on.

Kuka ajattelisi sen olevan itseltä pois? Mikä isättömyydestä tekee asian, josta ei voi keskustella? Keskustella myös niin, että *Niin siis sä et ole isätön vaan kasvanut ilman kunnon isää*

Jos joku sanoo että hän on lapseton, saako siitä puhua?

Kerro ihmeessä säännöt muillekin niin sit ei heti leimaudu itsekkääksi ja ymmärtämättömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.

Olet väärässä.

Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?

Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.

Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.

Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.

Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.

Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.

Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.

Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?

Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.

Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.

Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?

Siis ihanko oikeasti alat tuollaista asiaa ihmettelemään jankkaamaan? Toivottavasti et sentään ihan kaikille. Miten toimit, jos tapaat vaikka ihmisen, kenellä on samaa sukupuolta olevat vanhemmat? Alatko taas?

Miksi koet, että muiden pitäisi selittää asian taustoja sinulle?

Öö. Jos joku mulle kertoo isättömyydestään, mitä mä siinä väärin teen jos jatkan keskustelua?

Jos joku sanoo että on isätön, miksi sinun pitäisi saada tietää lisätietoja?

Teetkö tutkimusta isättömyyden syistä?

Jos mun ystävä sanoo mulle että hänellä on kuukautiskipuja, enkö oleta että hän haluaa puhua niistä? Jos joku sulle sanoo olevansa isätön, säkö sanot että jaa?

Jos työkaverisi sanoo, että hän lähtee tauolle kun hänellä on kuukautiskipuja, sinäkö oletat työkaverisi haluavan puhua niistä kuukautiskivuistaan?

Itse en koe mitään mielenkiintoa muiden ihmisten isättömyyden taustoihin.

Ei kukaan töissä avaa isättömyyttään tai kuukautiskipujaan 😅 Ja jos avaa, ihmiset yleensä reagoi.

Usko tai älä, töissäkin ihmiset voi puhua keskenään. Esimerkiksi perjantaina voi työkaverin kanssa tulla puheeksi viikonloppusuunnitelmat, kun toinen kertoo lähtevänsä vanhempiensa luo. Samalla tämä kysyy käykö toinen usein vanhempiensa luona. Tämä toinen sitten vastaa, että ei, koska äiti asuu kaukana ja isää ei olekaan.

Harva normaali ihminen alkaa siinä kyseenalaistaa toisen sanomisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole teiltä pois yhtään millään tavalla jos joku sanoo olevansa isätön.

Vai onko? Miten?

Kai jotkut kuvittelee, että vain heillä itsellään on oikeus sanoa olevansa isättömiä.

Hyvin itsekästä ja ymmätämätöntä ajatteluahan sellainen on.

Kuka ajattelisi sen olevan itseltä pois? Mikä isättömyydestä tekee asian, josta ei voi keskustella? Keskustella myös niin, että *Niin siis sä et ole isätön vaan kasvanut ilman kunnon isää*

Jos joku sanoo että hän on lapseton, saako siitä puhua?

Kerro ihmeessä säännöt muillekin niin sit ei heti leimaudu itsekkääksi ja ymmärtämättömäksi.

Ei tuollainen ole keskustelua, vaan jankkaamista. Mutta vissiin sitten joillain on joku kauhea tarve mitätöidä jonkun toisen ihmisen isättömyyttä ja yrittää kääntää sitä itselle mieleisekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.

Olet väärässä.

Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?

Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.

Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.

Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.

Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.

Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.

Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.

Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?

Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.

Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.

Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?

Siis ihanko oikeasti alat tuollaista asiaa ihmettelemään jankkaamaan? Toivottavasti et sentään ihan kaikille. Miten toimit, jos tapaat vaikka ihmisen, kenellä on samaa sukupuolta olevat vanhemmat? Alatko taas?

Miksi koet, että muiden pitäisi selittää asian taustoja sinulle?

Öö. Jos joku mulle kertoo isättömyydestään, mitä mä siinä väärin teen jos jatkan keskustelua?

Jos joku sanoo että on isätön, miksi sinun pitäisi saada tietää lisätietoja?

Teetkö tutkimusta isättömyyden syistä?

Jos mun ystävä sanoo mulle että hänellä on kuukautiskipuja, enkö oleta että hän haluaa puhua niistä? Jos joku sulle sanoo olevansa isätön, säkö sanot että jaa?

Jos työkaverisi sanoo, että hän lähtee tauolle kun hänellä on kuukautiskipuja, sinäkö oletat työkaverisi haluavan puhua niistä kuukautiskivuistaan?

Itse en koe mitään mielenkiintoa muiden ihmisten isättömyyden taustoihin.

Ei kukaan töissä avaa isättömyyttään tai kuukautiskipujaan 😅 Ja jos avaa, ihmiset yleensä reagoi.

Usko tai älä, töissäkin ihmiset voi puhua keskenään. Esimerkiksi perjantaina voi työkaverin kanssa tulla puheeksi viikonloppusuunnitelmat, kun toinen kertoo lähtevänsä vanhempiensa luo. Samalla tämä kysyy käykö toinen usein vanhempiensa luona. Tämä toinen sitten vastaa, että ei, koska äiti asuu kaukana ja isää ei olekaan.

Harva normaali ihminen alkaa siinä kyseenalaistaa toisen sanomisia.

Mitä kyseenalaistamista se on että kysyy ja toteaa että niin siis mä käsitin eritavalla, et siis olekaan isätön?

Ja ei, kukaan ei töissä sano että mä olen isätön ja vielä varmemmin siihen töissä vastataan että jaahas.