Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut suuttuu, kun sanon olevani isätön?
28.01.2023 |
Minulla ei ole koskaan ollut isää, vaikka se ihminen samassa asunnossani asuikin silloin kun olin lapsi. Mutta sitä ihmistä ei voi tekojensa takia sanoa isäksi, enkä ole varhaislapsuuden jälkeen sanonutkaan. Meillä ei ole koskaan ollut mitään vanhemman ja lapsen välisen suhteen kaltaista suhdetta, täysin vieras ihminen.
Miksi silti jotkut suuttuu siitä kun sanon, että minulla ei ole ollut koskaan isää?
Yleensä nämä ovat sellaisia, joilla on ainakin ollut molemmat hyvät vanhemmat.
Kommentit (907)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ne suuttujat ajattelevat sinun valehtelevan? Vakiintunut käytäntö on, että isättömyydestä puhutaan kun isä on kuollut tai muutoin poistunut lapsen elämästä varhaisessa vaiheessa. Itse huonon isän aikuisena lapsena ajattelen, että taustassani on jossain määrin erilaiset plussat ja miinukset kuin isättömyydessä. Huono isäni on toiminnallaan aiheuttanut minulle traumoja, joita ei ehkä olisi tullut jos olisin kasvanut yhden vanhemman perheessä. Toisaalta minulla ei ole ainakaan vääriä luuloja tai kysymysmerkkejä isästäni, kun olen hänen kanssaan saman katon alla asunut. Olen kyllä huomannut, että huonot suhteet elossa oleviin vanhempiin on joidenkin onnekkaampien vaikea käsittää. Oletus on, että kaikilla on ollut kelpo vanhemmat ja heidän kanssaan on mielellään tekemisissä, jos vain elossa ovat.
Eihän ne ole isättömiä, kenen isä on kuollut. Se ihminen on kuollut, mutta isä heillä on.
Miksi siis nämä sanoisi itseään isättömiksi, kun eivät sitä ole?
Jos isä on kuollut niin eihän sitä ole enää olemassa? Joskus on ollut, mutta ei enää. Eli nyt ei ole isää.
Isäni kuoli kun olin 7v., eikä todellakaan tulisi mieleenkään pitää itseäni isättömänä. Vaikkei isä enää olekaan elossa, minulla on silti aina ollut isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämättömän empatiakyvyttömiä ihmisiä suurin osa tämän ketjun kommentoijista. Hävetkää. Ymmärrän täysin mitä ap tarkoittaa. Hänellä on oikeus tuntea niinkuin tuntee. Kamala lynkkaaminen ja väheksyminen käynnissä täällä.
Kyllä mäkin ymmärrän, mitä ap tarkoittaa.
Hän vain jankuttaa tuota asiaa niin, että se käy ärsyttämään, ja se on varmasti se perimmäinen syy, miksi muut ihmiset häneen hermostuvat. Todennäköisesti hän ottaa isäasian itse puheeksi päästäkseen jankuttamaan jonkun väittelynhaluisen kanssa.
Tää on taas näitä kokemusasioita, kuten sukupuoli. Ap kokee olevansa isätön, koska on sitä henkisesti. Todellisuudessa hänellä on ollut isä, joka on sittemmin poistunut elämästä. Hän voisi kuitata asian sanomalla, että isä ei ole/ ole ollut hänen elämässään. End of story.
Muut ihmisethän tästä jankuttaa. Ap vaan sanoo, että hänellä ei ole isää, ja se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämättömän empatiakyvyttömiä ihmisiä suurin osa tämän ketjun kommentoijista. Hävetkää. Ymmärrän täysin mitä ap tarkoittaa. Hänellä on oikeus tuntea niinkuin tuntee. Kamala lynkkaaminen ja väheksyminen käynnissä täällä.
Kyllä mäkin ymmärrän, mitä ap tarkoittaa.
Hän vain jankuttaa tuota asiaa niin, että se käy ärsyttämään, ja se on varmasti se perimmäinen syy, miksi muut ihmiset häneen hermostuvat. Todennäköisesti hän ottaa isäasian itse puheeksi päästäkseen jankuttamaan jonkun väittelynhaluisen kanssa.
Tää on taas näitä kokemusasioita, kuten sukupuoli. Ap kokee olevansa isätön, koska on sitä henkisesti. Todellisuudessa hänellä on ollut isä, joka on sittemmin poistunut elämästä. Hän voisi kuitata asian sanomalla, että isä ei ole/ ole ollut hänen elämässään. End of story.
No jopas on sinulla kuvitelmat.
Miksi juuri sinua hiertää noin kovasti se, että joku sanoo ettei hänellä ole isää? Miksi jankkaat? Koetko useinkin voivasi määritellä, mitä muut ihmiset saa sanoa?
Minulla oli hyvät ja kannustavat vanhemmat, mutta olen nykyisin orpo, sillä he molemmat menehtyivät yli 80-vuotiaina.
Ap, muutan sanan "isä" paikalle "äiti" muuten ihan sama tilanne.
En pysty sanomaan sitä sanaa kun on puhe biologisesta synnyttäjästäni, se vain ei kerta kaikkiaan suustani tule.
Enempää asiaa en avaa, ymmärrän mitä tarkoitat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että oikein suutuu?
Auuttuu tuosta tyhmyydestä kun sekoittaa vanhemmuuden sekä isyyden yhdeksi ja samaksi asiaksi
Suurinta osaa ihmisistä ei hetkauta paskan vertaa ap:n löpinä isättömyydestä. Kaikki tietää että siittiön saamiseksi tarvitaan vielä mies ja moni mieltää hänet isäksi (ei vanhemmaksi, koska silloin voi olla myös nainen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Olet väärässä.
Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?
Isätön on silloin, kun ei tiedä isänsä nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli kaveri jonka isä kuoli kun tämä kaveri oli 18v. Isänsä kuoleman jälkeen hän alkoi paasata minulle siitä, miten minun pitäisi osata arvostaa isääni ja miten minun pitäisi ottaa yhteyttä häneen ja viettää aikaa hänen kanssaan. Vaikka miten yritin sanoa, että tilanteeni on täysin erilainen kuin sinun, tämä jatkoi ja jopa loukkaantui, kun en ollut samaa mieltä hänen kanssaan.
Biologinen isä ei ole kuulunut elämääni ensimmäistä muutamaa kuukautta lukuunottamatta. En ole tavannut häntä sen jälkeen. Hän ei ole isä juridisesti eikä sosiaalisesti. Olen aina sanonut, ettei minulla ole isää, jos nämä asiat on tulleet puheeksi. Yleensä ihmiset suhtautuu että ok. Mutta jotkut tekee tuota samaa kuin kaverini. Syitä moiseen käytökseen voin vain arvailla. Ymmärrän siis todellakin, mitä ap tarkoittaa.
Isyys ja vanhemmuus yleensäkin on sosiaalinen, juridinen ja biologinen kokonaisuus.
Minusta on tosi törkeää ja lapsellista alkaa vinkua muilta lisäselvityksiä ja taustoja siihen, jos joku sanoo vaikka olevansa isätön. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää ja tuntea tilannetta samoin, kuin asianomainen itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksi ihmettelin aloitusta, mutta nämä kommentit osoittaa sen pitävän paikkansa.
Mitä se teidän peppua hiertää jos joku sanoo olevansa isätön?
Minulle ainakin on ihan sama, onko jollain isä vai ei. Samoin ihan sama millaiset välit tällä on mahdolliseen isäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa isillenne vaikka itseänne, mutta älkää odottako muiden tekevän samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Olet väärässä.
Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?
Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.
Vierailija kirjoitti:
Isätön on silloin, kun ei tiedä isänsä nimeä.
Vanhoissa 1800-luvun ruotsinkielisissä kirkonkirjoissa saattoi olla isän kohdalla merkintä "okända" eli tuntematon. Lapsen äiti tiedettiin mutta ketään ei oltu nimetty virallisesti hänen isäkseen kirkolllsessa kasteessa. Länsisuomalaisissa sukunimissä sen huomaa siinä että mieheen viitataan hänen äitinsä kautta kuten esimerkiksi Juha Marianpoika (Johan Mariasson) eikä isän kautta kuten esimerkiksi Juha Antinpoika (Johan Andersson).
Itäsuomalaisilla oli vakiintuneet sukunimet, joten siellä oli eri systeemi. Siellä nainen saattoi säilyttää ns. tyttönimensä mentyään naimisiin mutta lapsille tuli aviomiehen sukunimi.
Vierailija kirjoitti:
Isyys ja vanhemmuus yleensäkin on sosiaalinen, juridinen ja biologinen kokonaisuus.
Minusta on tosi törkeää ja lapsellista alkaa vinkua muilta lisäselvityksiä ja taustoja siihen, jos joku sanoo vaikka olevansa isätön. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää ja tuntea tilannetta samoin, kuin asianomainen itse.
Nykyisin asiat voidaan varmistaa DNA-tutkimuksilla eikä vain huhupuheilla.
Outoa suuttua. Mä lähinnä naureskelisin sitä miksi käyttää termiä väärin ja epäilisin huomionhakuiseksi .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Olet väärässä.
Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?
Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.
Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.
Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.
Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.
Kyllä mäkin ymmärrän, mitä ap tarkoittaa.
Hän vain jankuttaa tuota asiaa niin, että se käy ärsyttämään, ja se on varmasti se perimmäinen syy, miksi muut ihmiset häneen hermostuvat. Todennäköisesti hän ottaa isäasian itse puheeksi päästäkseen jankuttamaan jonkun väittelynhaluisen kanssa.
Tää on taas näitä kokemusasioita, kuten sukupuoli. Ap kokee olevansa isätön, koska on sitä henkisesti. Todellisuudessa hänellä on ollut isä, joka on sittemmin poistunut elämästä. Hän voisi kuitata asian sanomalla, että isä ei ole/ ole ollut hänen elämässään. End of story.