Miksi jotkut suuttuu, kun sanon olevani isätön?

Ai että oikein suutuu?

Vierailija kirjoitti:

Ai että oikein suutuu?

Auuttuu tuosta tyhmyydestä kun sekoittaa vanhemmuuden sekä isyyden yhdeksi ja samaksi asiaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua oikeasti suututtaa tuollaiset valehtelijat. Ap ei todellakaan ole ainoa. Olen tehnyt pitkän uran koulumaailmassa. Aina välillä tulee vastaan lapsia, jotka itse tai äitinsä kertoo, että isää ei ole. Merkkaavat itse lomakkeisiin, että ainoa huoltaja on äiti. Sitten vuosien päästä ilmestyy jostain hitsin vihainen isä, joka valittaa, miksi on tehty sitä tai tätä ja hänelle ei ole kerrottu. Ja se isä voi siis olla ihan virallinen huoltaja, vaikka ei olisi lastaan edes nähnyt vuosiin.

Aivan pa**a isäkin on isä. Ap vaan haluaa antaa ihmisten ymmärtää, että hänellä ei isää ole, vaikka on.

Miksi sinä koet moista vihaa muiden perhesuhteista?

No kyllä se pistää suuttumaan, kun sekä lomakkeella, eträ suullisesti kysynyt, onko lapsella muita huoltajia ja vastaus on, että ei ole.

Sitten sinua uhataan haastaa oikeuteen tms. kun jostain ilmestyykin se toinen huoltaja, jota ei ole tiedotettu asioista asianmukaisesti. Jotkut isät jopa olisivat halunneet osallistua päätöksentekoon ja lapsen kasvatukseen, jos olisivat tienneet, että sitä isää oikeasti tarvittaisiin lapsen elämään. Eli äiti on vaan estänyt isän osallistumisen ja isä on tähän tyytynyt. (Ja sitten on vaan niitä kakkoja isiä, jotka ei halua osallistua, mitta haluavat määrätä.)

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kokee jotain sisäistä tarvetta paasata muille, että kyllä sullakin isä on, vaikka henkilö olisi saanut alkunsa lahjoitetyilla sukusoluilla, eikä isää olisi ikinä kuulunut heidän elämäänsä sosiaalisesti eikä juridisesti.

Kai näillä on joku ydinperhepäähänpinttymä, että perheeseen kuuluu aina äiti ja isä. Syitä miksi pakkomielteisesti yrittävät pakottaa muutkin omaan ajatusmalliinsa, voi vain arvailla.

Minä olen saanut alkunsa lahjoitetuilla sukusoluilla, eikä minulla ole koskaan ollut isää missään mielessä. Jos asia ja perhetaustat tulee joskus ilmi ja sanon että minulla ei ole isää, aina jonkun eka reaktio on se oletus, että isä on kuollut. Jos vastaan, että minulla ei ole koskaan ollut isää, alkaa joskus juuri tuo jankkaus, että no mutta kaikillahan isä on. Huoh. Ei ole, yrittäkää elää sen tiedon kanssa.

Eiköhän tämä asia ole aika nopeasti selvitettävissä, kun sanot että olet lapsettomuushoidon tulos.

Jos kertoo itsestään kryptisesti niin saa luonnollisesti hämmentyneitä reaktioita.

En usko että asia lopulta ketään kauheasti kiinnostaa, kuten ei ap:n tilannekaan. Kun sen on itse saanut sanottua kuten asia oikeasti on.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi, koska on niitäkin, joilla ei ole ollut sitä isää ollenkaan, eli äiti on tullut raskaaksi jollekin satunnaiselle miehelle, eikä ole tämän kanssa koskaan parisuhteessa ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Huh huh mitä lietsontaa.

Äitini tuli raskaaksi miehelle ja menivät naimisiin. Miestä kiinnosti enemmän alko kuin perhe joten katosi mun ollessa 3v enkä muista koskaan asuneen tuon miehen kanssa. Mies on jo kuollut, ollessani 20v.

Äiti otti uuden miehen olleessani 6v jolle olin täysin ilmaa. Asui kanssamme (vai asinko heidän kanssaan?) ja on edelleen naimisissa äitini kanssa ja heillä on 3 yhteistä lasta joiden kanssa viikottain tekemisissä ja minut sivuutetaan.

Käytän myös sanaa olen isätön.

Olen huomannut kuinka se kuumentaa ihmisten hermoja jos asia tulee puheeksi ja miettinyt kuten ap, miksi se aiheuttaa niin kovan reaktion?

Mitä sitten ettei ole isää? Kun ei ole ollut ja tyhjästä on paha nyhjästä.

Piste. Ei se siitä muuksi muutu vaikka joku väittää "nönnönnöö, onhan sulla koska neitseellistä sikiämistä ei ole"

Mihin herkkään kohtaan osun isättömyydelläni?

Pitäisikö sitäkin pyytää anteeksi, että sori hei, olen pahoillani, mutta mulla ei ole isää. Anteeksi.

Mitäpä sitä suuttumaan. Minäkin sanon olevani lapseton.

Ehkä ne suuttujat ajattelevat sinun valehtelevan? Vakiintunut käytäntö on, että isättömyydestä puhutaan kun isä on kuollut tai muutoin poistunut lapsen elämästä varhaisessa vaiheessa. Itse huonon isän aikuisena lapsena ajattelen, että taustassani on jossain määrin erilaiset plussat ja miinukset kuin isättömyydessä. Huono isäni on toiminnallaan aiheuttanut minulle traumoja, joita ei ehkä olisi tullut jos olisin kasvanut yhden vanhemman perheessä. Toisaalta minulla ei ole ainakaan vääriä luuloja tai kysymysmerkkejä isästäni, kun olen hänen kanssaan saman katon alla asunut. Olen kyllä huomannut, että huonot suhteet elossa oleviin vanhempiin on joidenkin onnekkaampien vaikea käsittää. Oletus on, että kaikilla on ollut kelpo vanhemmat ja heidän kanssaan on mielellään tekemisissä, jos vain elossa ovat.

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskustelun kommentithan vaan osoittaa otsikon oikeaksi.

Heti kauhea inttäminen, että kyllä sulla isä on, nönnönnöö.

Mitä se teidän pyllyjä kutittaa, vaikka joku tuollaisella taustalla sanookin, että hänellä ei ole isää?

No mitä se kenenkään hanuria ylipäätään kiinnostaa, onko ap isätön, vaiko ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kokee jotain sisäistä tarvetta paasata muille, että kyllä sullakin isä on, vaikka henkilö olisi saanut alkunsa lahjoitetyilla sukusoluilla, eikä isää olisi ikinä kuulunut heidän elämäänsä sosiaalisesti eikä juridisesti.

Kai näillä on joku ydinperhepäähänpinttymä, että perheeseen kuuluu aina äiti ja isä. Syitä miksi pakkomielteisesti yrittävät pakottaa muutkin omaan ajatusmalliinsa, voi vain arvailla.

Minä olen saanut alkunsa lahjoitetuilla sukusoluilla, eikä minulla ole koskaan ollut isää missään mielessä. Jos asia ja perhetaustat tulee joskus ilmi ja sanon että minulla ei ole isää, aina jonkun eka reaktio on se oletus, että isä on kuollut. Jos vastaan, että minulla ei ole koskaan ollut isää, alkaa joskus juuri tuo jankkaus, että no mutta kaikillahan isä on. Huoh. Ei ole, yrittäkää elää sen tiedon kanssa.

Eiköhän tämä asia ole aika nopeasti selvitettävissä, kun sanot että olet lapsettomuushoidon tulos.

Jos kertoo itsestään kryptisesti niin saa luonnollisesti hämmentyneitä reaktioita.

En usko että asia lopulta ketään kauheasti kiinnostaa, kuten ei ap:n tilannekaan. Kun sen on itse saanut sanottua kuten asia oikeasti on.

En minä ole lapsettomuushoidon tulos. Mistä niin päättelit?

Minusta en ole kyllä tilivelvollinen kenellekään, vaikka olisinkin. Kyllä normaalijärkisille ihmisille pitäisi riittää se tieto, että isää ei ole, syystä tai toisesta. Minusta siinä ei ole mitään kryptistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua oikeasti suututtaa tuollaiset valehtelijat. Ap ei todellakaan ole ainoa. Olen tehnyt pitkän uran koulumaailmassa. Aina välillä tulee vastaan lapsia, jotka itse tai äitinsä kertoo, että isää ei ole. Merkkaavat itse lomakkeisiin, että ainoa huoltaja on äiti. Sitten vuosien päästä ilmestyy jostain hitsin vihainen isä, joka valittaa, miksi on tehty sitä tai tätä ja hänelle ei ole kerrottu. Ja se isä voi siis olla ihan virallinen huoltaja, vaikka ei olisi lastaan edes nähnyt vuosiin.

Aivan pa**a isäkin on isä. Ap vaan haluaa antaa ihmisten ymmärtää, että hänellä ei isää ole, vaikka on.

Miksi sinä koet moista vihaa muiden perhesuhteista?

No kyllä se pistää suuttumaan, kun sekä lomakkeella, eträ suullisesti kysynyt, onko lapsella muita huoltajia ja vastaus on, että ei ole.

Sitten sinua uhataan haastaa oikeuteen tms. kun jostain ilmestyykin se toinen huoltaja, jota ei ole tiedotettu asioista asianmukaisesti. Jotkut isät jopa olisivat halunneet osallistua päätöksentekoon ja lapsen kasvatukseen, jos olisivat tienneet, että sitä isää oikeasti tarvittaisiin lapsen elämään. Eli äiti on vaan estänyt isän osallistumisen ja isä on tähän tyytynyt. (Ja sitten on vaan niitä kakkoja isiä, jotka ei halua osallistua, mitta haluavat määrätä.)

Turha tuosta on lasta syyllistää.

Eiköhän se olisi ollut sun esimiehen vastuulla selvittää miten lapset merkitään järjestelmää kuka on huoltaja koska ne tiedot ovat virkamiesten käytettävissä.

Vai mitä varten meitä eronneita juoksutetaan Lastenvalvojalla jossa sovitaan lasten huolto ja elatus ja tehdään viralliset paperit joista kolmas kappale jää viranomaiselle.

Esimiehesi ei ole tehnyt töitään. On vain patsastellut rehtori virassaan.

Koska sinulla on isä.

Vaikka toisin haluaisit, mutta se ei ole sinun päätös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi, koska on niitäkin, joilla ei ole ollut sitä isää ollenkaan, eli äiti on tullut raskaaksi jollekin satunnaiselle miehelle, eikä ole tämän kanssa koskaan parisuhteessa ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Huh huh mitä lietsontaa.

Äitini tuli raskaaksi miehelle ja menivät naimisiin. Miestä kiinnosti enemmän alko kuin perhe joten katosi mun ollessa 3v enkä muista koskaan asuneen tuon miehen kanssa. Mies on jo kuollut, ollessani 20v.

Äiti otti uuden miehen olleessani 6v jolle olin täysin ilmaa. Asui kanssamme (vai asinko heidän kanssaan?) ja on edelleen naimisissa äitini kanssa ja heillä on 3 yhteistä lasta joiden kanssa viikottain tekemisissä ja minut sivuutetaan.

Käytän myös sanaa olen isätön.

Olen huomannut kuinka se kuumentaa ihmisten hermoja jos asia tulee puheeksi ja miettinyt kuten ap, miksi se aiheuttaa niin kovan reaktion?

Mitä sitten ettei ole isää? Kun ei ole ollut ja tyhjästä on paha nyhjästä.

Piste. Ei se siitä muuksi muutu vaikka joku väittää "nönnönnöö, onhan sulla koska neitseellistä sikiämistä ei ole"

Mihin herkkään kohtaan osun isättömyydelläni?

Pitäisikö sitäkin pyytää anteeksi, että sori hei, olen pahoillani, mutta mulla ei ole isää. Anteeksi.

Totta.

Minäkin ihmettelen sitä, että miksi asia aiheuttaa näissä mutkunmutkun-ihmisissä tällaisen reaktion? Mitä kohtaa se sohaisee tai kutkuttaa siellä omassa mielessä?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ne suuttujat ajattelevat sinun valehtelevan? Vakiintunut käytäntö on, että isättömyydestä puhutaan kun isä on kuollut tai muutoin poistunut lapsen elämästä varhaisessa vaiheessa. Itse huonon isän aikuisena lapsena ajattelen, että taustassani on jossain määrin erilaiset plussat ja miinukset kuin isättömyydessä. Huono isäni on toiminnallaan aiheuttanut minulle traumoja, joita ei ehkä olisi tullut jos olisin kasvanut yhden vanhemman perheessä. Toisaalta minulla ei ole ainakaan vääriä luuloja tai kysymysmerkkejä isästäni, kun olen hänen kanssaan saman katon alla asunut. Olen kyllä huomannut, että huonot suhteet elossa oleviin vanhempiin on joidenkin onnekkaampien vaikea käsittää. Oletus on, että kaikilla on ollut kelpo vanhemmat ja heidän kanssaan on mielellään tekemisissä, jos vain elossa ovat.

Eihän ne ole isättömiä, kenen isä on kuollut. Se ihminen on kuollut, mutta isä heillä on.

Miksi siis nämä sanoisi itseään isättömiksi, kun eivät sitä ole?

Sama homma, mitä adoptoitu saa kuulla.

Kai se hipaisee jonkun herkkää sisintä, jos joku ei automaattisesti pidä niitä ihmisiä vanhempinaan, kenen sukusoluista on syntynyt.

Sitä en siten tiedä, että miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ne suuttujat ajattelevat sinun valehtelevan? Vakiintunut käytäntö on, että isättömyydestä puhutaan kun isä on kuollut tai muutoin poistunut lapsen elämästä varhaisessa vaiheessa. Itse huonon isän aikuisena lapsena ajattelen, että taustassani on jossain määrin erilaiset plussat ja miinukset kuin isättömyydessä. Huono isäni on toiminnallaan aiheuttanut minulle traumoja, joita ei ehkä olisi tullut jos olisin kasvanut yhden vanhemman perheessä. Toisaalta minulla ei ole ainakaan vääriä luuloja tai kysymysmerkkejä isästäni, kun olen hänen kanssaan saman katon alla asunut. Olen kyllä huomannut, että huonot suhteet elossa oleviin vanhempiin on joidenkin onnekkaampien vaikea käsittää. Oletus on, että kaikilla on ollut kelpo vanhemmat ja heidän kanssaan on mielellään tekemisissä, jos vain elossa ovat.

Eihän ne ole isättömiä, kenen isä on kuollut. Se ihminen on kuollut, mutta isä heillä on.

Miksi siis nämä sanoisi itseään isättömiksi, kun eivät sitä ole?

Jos isä on kuollut niin eihän sitä ole enää olemassa? Joskus on ollut, mutta ei enää. Eli nyt ei ole isää.

Enpä ole ennen kuullut, että joku suuttuisi, kun toinen kertoo, että hän on isätön. 

Onkohan tämä suuttuminen jotenkin kuviteltua?

Kyllä kai tietysti kaikilla on joku isä jossakin, joku sen siittiön on antanut. Mutta noin yleisesti moni elää isättömänä. Mutta tätä suuttumista en tajua millään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ne suuttujat ajattelevat sinun valehtelevan? Vakiintunut käytäntö on, että isättömyydestä puhutaan kun isä on kuollut tai muutoin poistunut lapsen elämästä varhaisessa vaiheessa. Itse huonon isän aikuisena lapsena ajattelen, että taustassani on jossain määrin erilaiset plussat ja miinukset kuin isättömyydessä. Huono isäni on toiminnallaan aiheuttanut minulle traumoja, joita ei ehkä olisi tullut jos olisin kasvanut yhden vanhemman perheessä. Toisaalta minulla ei ole ainakaan vääriä luuloja tai kysymysmerkkejä isästäni, kun olen hänen kanssaan saman katon alla asunut. Olen kyllä huomannut, että huonot suhteet elossa oleviin vanhempiin on joidenkin onnekkaampien vaikea käsittää. Oletus on, että kaikilla on ollut kelpo vanhemmat ja heidän kanssaan on mielellään tekemisissä, jos vain elossa ovat.

Eihän ne ole isättömiä, kenen isä on kuollut. Se ihminen on kuollut, mutta isä heillä on.

Miksi siis nämä sanoisi itseään isättömiksi, kun eivät sitä ole?

Jos isä on kuollut niin eihän sitä ole enää olemassa? Joskus on ollut, mutta ei enää. Eli nyt ei ole isää.

Isä se on kuollutkin isä.

Ei isän kuolema tee ketään isättömäksi. On turhaa kuvitella muuta. Kuollut isä on voinut olla vaikka miten hyvä isä jo eläessään. On siis ihan turhaa kiukuttelua sanoa itseään isättömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi, koska on niitäkin, joilla ei ole ollut sitä isää ollenkaan, eli äiti on tullut raskaaksi jollekin satunnaiselle miehelle, eikä ole tämän kanssa koskaan parisuhteessa ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Huh huh mitä lietsontaa.

Äitini tuli raskaaksi miehelle ja menivät naimisiin. Miestä kiinnosti enemmän alko kuin perhe joten katosi mun ollessa 3v enkä muista koskaan asuneen tuon miehen kanssa. Mies on jo kuollut, ollessani 20v.

Äiti otti uuden miehen olleessani 6v jolle olin täysin ilmaa. Asui kanssamme (vai asinko heidän kanssaan?) ja on edelleen naimisissa äitini kanssa ja heillä on 3 yhteistä lasta joiden kanssa viikottain tekemisissä ja minut sivuutetaan.

Käytän myös sanaa olen isätön.

Olen huomannut kuinka se kuumentaa ihmisten hermoja jos asia tulee puheeksi ja miettinyt kuten ap, miksi se aiheuttaa niin kovan reaktion?

Mitä sitten ettei ole isää? Kun ei ole ollut ja tyhjästä on paha nyhjästä.

Piste. Ei se siitä muuksi muutu vaikka joku väittää "nönnönnöö, onhan sulla koska neitseellistä sikiämistä ei ole"

Mihin herkkään kohtaan osun isättömyydelläni?

Pitäisikö sitäkin pyytää anteeksi, että sori hei, olen pahoillani, mutta mulla ei ole isää. Anteeksi.

Totta.

Minäkin ihmettelen sitä, että miksi asia aiheuttaa näissä mutkunmutkun-ihmisissä tällaisen reaktion? Mitä kohtaa se sohaisee tai kutkuttaa siellä omassa mielessä?

Olisiko joku käsittelemätön trauma?

Esimerkiksi joku joka ei ole osannut arvostaa omaa isäänsä ja sitten tämä isä onkin kuollut. Sitten on traumatisoiduttu ja kaikkien muiden elämää peilataan vain niihin omiin kokemuksiin.

Ap, tekstisi oli kuin omasta elämästäni. Minulla oli isä saman katon alla, mutta lopetin jo esiteini-iässä sanomasta häntä isäkseni. Hän ei koskaan ollut kiinnostunut minusta, paitsi purkaessaan omaa pahaa oloaan minuun henkisellä ja fyysisellä väkivallalla. Kerran rahapulassaan sanoi, että aletaan myymään minua! Kuka sanoo lapselleen noin!!??

Vihasin häntä.

Vanhempani erosivat ollessani nuori aikuinen. En ole nähnyt sitä miestä yli kahteenkymmeneen vuoteen. Ei kiinnosta. Riutukoon yksinäisyydessään vanhuuden päivänsä. Tunnen häntä kohtaan vihaa, halveksuntaa, katkeruutta ja jopa sääliäkin.

Olen aina pitänyt itseäni isättömänä, vaikka se mies asuikin saman katon alla. Monesti olen haaveillut normaalista isästä, mutta oman isänkaipuun kanssa on vain elettävä.

Ja kyllä, olen myös kuullut sanottavan, että "sehän on sinun isäsi". Hyvän/normaalin isäsuhteen omaavat eivät todellakaan osaa asettua kenkiini. Tuo on niin loukkaava ja julma lause sanoa kaltaiselleni kaikkien niiden pahojen kokemusten jälkeen.

Käsittämättömän empatiakyvyttömiä ihmisiä suurin osa tämän ketjun kommentoijista. Hävetkää. Ymmärrän täysin mitä ap tarkoittaa. Hänellä on oikeus tuntea niinkuin tuntee. Kamala lynkkaaminen ja väheksyminen käynnissä täällä.