Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut suuttuu, kun sanon olevani isätön?
28.01.2023 |
Minulla ei ole koskaan ollut isää, vaikka se ihminen samassa asunnossani asuikin silloin kun olin lapsi. Mutta sitä ihmistä ei voi tekojensa takia sanoa isäksi, enkä ole varhaislapsuuden jälkeen sanonutkaan. Meillä ei ole koskaan ollut mitään vanhemman ja lapsen välisen suhteen kaltaista suhdetta, täysin vieras ihminen.
Miksi silti jotkut suuttuu siitä kun sanon, että minulla ei ole ollut koskaan isää?
Yleensä nämä ovat sellaisia, joilla on ainakin ollut molemmat hyvät vanhemmat.
Kommentit (907)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei apua mikä keskustelu, nyt verrataan jo seksuaalista hyväksikäyttöä siihen, kun isipappa ei ostanut haluttuja farkkuja.
Isäni kuoli kun olin 1v., enkä kyllä näe mitään syytä harmistua tai alkaa kiukutella kenellekään siitä jos nämä sanoo olevansa isättömiä jostain muusta syystä. Jos minua se kiukuttaisi, niin menisin ensin itseeni ja pohtisin, että miksi suhtaudun asiaan näin.
Seksuaalista hyväksikäyttöä ja farkkujen ostamattomuutta voi hyvin verrata toisiinsa siinä suhteessa, että kumpikaan niistä ei tee ketään isättömäksi. Asioina ne ovat tietenkin hyvin erilaisia, toinen on esimerkiksi vakava rikos.
Sen sijaan isyyden riitauttaminen voi johtaa isyyden purkamiseen, ja sikäli se on tässä suhteessa eri asia kuin nuo kaksi aiempaa.
Nyt ei ole kysymys suuttumisesta vaan ihan siitä, miten asiat faktuaalisesti ovat. Joten älä sinäkään kiihdy.
Nimenomaan. Fakta on se, että isätön voi olla monella tavalla.
Miksi siis yrität vääristellä faktoja ja väittää, että vain sinun keksimälläsi tavalla voisi olla isätön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni isättömyys kuvaa tätä yksinäisyyttä hyvin.
Onko kuitenkin niin, että minun tulisi puhua isästä? Olisiko jotain muuta sanaa tällaiseen tilanteeseen?
Jotain joka ei leimaisi ketään hankalaksi ihmiseksi, olisi neutraali.
No ainakaan omassa tapauksessa ei ole. Isätön on neutraalein kuvaamaan, koska sillä voidaan kattaa kaikki hylkäämisestä insestiin sekä krooniseen skitsoidiin psykoosiin, syvään päihderiippuvuuteen, väkivaltaan ja psykopaattinarsismiin jne jne.
Olen eri, mutta tämä on niin käsittämätön asia, etten vain pysty nielemään sitä. Kuinka ihmeessä henkilö, jonka isä on kohdistanut häneen iljettävää väkivaltaa, voisi olla isätön? Isähän on vaikuttanut hänen elämäänsä todella vahvasti ja tuhoisasti.
Ihminen, joka tekee tuollaista menettää isyytensä.
Ajatuskulussasi ei ole logiikan hiventä.
Jos isyys on jotain, jonka lapsi subjektiivisesti antaa vanhemmalleen ja ottaa häneltä pois, niin sittenhän vanhempi voi menettää isyytensä myös jos ei osta merkkifarkkuja.
Sinä et näe asiayhteydellä mitään merkitystä?
Siis sillä, onko henkilö tehnyt jotain iljettävää vai jättänyt merkkifarkut ostamatta?Ok.
Se iljettävyydenkän tehnyt ei isyyttään menetä, siksi sillä asiayhteydellä ei ole mitään merkitystä. Tottakai se iljettävyyden tehnyt menettää sen lapsen maailmassa isyytensä ja varmasti hän sanoo olevansa isätön, mutta jospa palataan siihen mistä koko polemiikki alkoi. Apn isäpuolesta.
Entäs kun se isä itse irtisanoutuu lapsistaan. Lähtee ostamaan maitoa eikä ikinä enää palaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos oikein tulkitsee ja analysoi, kai tavallisessa ydinperheessä kasvanutkin lapsi voi sanoa olevansa isätön, mikä suurimmalle osalle puolestaan tarkoittaa tilannetta, missä äiti ei välttämättä edes tiedä lapsensa isää tai lapsi ei ole isäänsä sen kummemmin tavannut.
Herättää samanlaisen reaktion kuin rajattomasti lapsettomuuttaan surevat neljän lapsen äidit keille juuri se viides rakkauden hedelmä olisi vasta luonut täyden äitiyden. Eihän sellaista jaksa kuunnella, kun jokainen meistä tuntee vähintään yhden oikeasta lapsettomuudesta kärsivän tai kärsii siitä itse.
Mieti vielä vähän lisää, kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikein tulkitsee ja analysoi, kai tavallisessa ydinperheessä kasvanutkin lapsi voi sanoa olevansa isätön, mikä suurimmalle osalle puolestaan tarkoittaa tilannetta, missä äiti ei välttämättä edes tiedä lapsensa isää tai lapsi ei ole isäänsä sen kummemmin tavannut.
Herättää samanlaisen reaktion kuin rajattomasti lapsettomuuttaan surevat neljän lapsen äidit keille juuri se viides rakkauden hedelmä olisi vasta luonut täyden äitiyden. Eihän sellaista jaksa kuunnella, kun jokainen meistä tuntee vähintään yhden oikeasta lapsettomuudesta kärsivän tai kärsii siitä itse.
Meidän ydinperheessä oli taukoamaton jatkuva henkinen väkivalta ilman yhtäkään poikkeusta tai huolenpitoa tai hyvää sanaa x vuoden ajan ja sen jälkeen isästä ei ole kuulunut sanaakaan 22 vuoteen, en ole nähnyt kertaakaan. En osaa kuvailla tätä kokemustani muulla sanalla kuin isätön, etenkään kun äidinkään kanssa ei voinut puhua isästä edes yhdellä lauseella näiden x + 22 vuoden aikana.
No mitä tällä elämänkokemuksella olet mieltä ap:n tilanteesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys oli, että miksi jotkut suuttuu (=suuttuvat), kun ap sanoo olevansa isätön.
Siksi, että näin sanomalla ap edellyttää muiden ihmisten ymmärtävän mitä hän tarkoittaa ja opettelevan hänen oman kielensä, jossa on sanoille täysin eri merkitykset kuin suomen kielessä. Se on hyvin itsekeskeistä käytöstä.
Vieraan kielen opettelu on vaivalloista. Ihmiset yleensä opettelevat toisen ihmisen kielen esimerkiksi jos rakastuvat tulisesti ja haluavat tuntea tuon ihmisen ajattelun perin pohjin ja sielua myöden.
Miksi kukaan haluaisi opetella toisen ihmisen kielen vain päästäkseen keskustelemaan toisen ihmisen kurjasta lapsuudesta? Varsinkin kun kyseessä on kieli, jolla ei ole mitään muuta käyttöä.
Mikä tuossa sanakirjan määritelmässä "vailla isää oleva" on niin vaikeaa ymmärtää?
Toki ymmärrän, jos olisi esim. jotain haasteita.
Sinähän ymmärrät sen väärin kun kuvittelet sen tarkoittavan sitä koetko isäsi isäksesi. Vailla isää=ilman isää=ei juridista isää=ei henkilöä, joka voisi halutessaan toteuttaa isyyttään. Henkisesti voi olla isätön, mutta ei se tee siitä isättömyyttä.
Sinhän sen väärin ymmärrät, kun yrität vieläkin vääntää siitä vain jotain sinulle mieluisaa tarkoitusta.
Menepä vaikka katsomaan, niin siellä sanakirjan määritelmässä ei ole noita kirjoittamiasi asioita.
Ei hyvän tähden. Sulle selitettiin sana vailla ja sä vaan pusket omaa ajatustasi. Isäänsä (vaikka kuinka oikeudetusti) pettynyt, ei ole vailla isää.
Ei se ollut mikään sanan oikea merkitys, vaan itselle mieleiseksi väännelty käsitteen selitys.
Siellä sanakirjassa lukee edelleen isättömän kohdalla "vailla isää oleva".
Siellä ei lue mitään vailla isää-ilman isää-ei juridista isää-ei henkilöä joka voisi toteuttaa isyyttä -rimpsuja.
Tuon rimpsun kirjoittaja taas on jostain ihmeen syystä päättänyt, että käsite tarkoittaisi vain vailla juridista isää olevaa henkilöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni isättömyys kuvaa tätä yksinäisyyttä hyvin.
Onko kuitenkin niin, että minun tulisi puhua isästä? Olisiko jotain muuta sanaa tällaiseen tilanteeseen?
Jotain joka ei leimaisi ketään hankalaksi ihmiseksi, olisi neutraali.
No ainakaan omassa tapauksessa ei ole. Isätön on neutraalein kuvaamaan, koska sillä voidaan kattaa kaikki hylkäämisestä insestiin sekä krooniseen skitsoidiin psykoosiin, syvään päihderiippuvuuteen, väkivaltaan ja psykopaattinarsismiin jne jne.
Olen eri, mutta tämä on niin käsittämätön asia, etten vain pysty nielemään sitä. Kuinka ihmeessä henkilö, jonka isä on kohdistanut häneen iljettävää väkivaltaa, voisi olla isätön? Isähän on vaikuttanut hänen elämäänsä todella vahvasti ja tuhoisasti.
Ihminen, joka tekee tuollaista menettää isyytensä.
Ajatuskulussasi ei ole logiikan hiventä.
Jos isyys on jotain, jonka lapsi subjektiivisesti antaa vanhemmalleen ja ottaa häneltä pois, niin sittenhän vanhempi voi menettää isyytensä myös jos ei osta merkkifarkkuja.
Sinä et näe asiayhteydellä mitään merkitystä?
Siis sillä, onko henkilö tehnyt jotain iljettävää vai jättänyt merkkifarkut ostamatta?Ok.
Se iljettävyydenkän tehnyt ei isyyttään menetä, siksi sillä asiayhteydellä ei ole mitään merkitystä. Tottakai se iljettävyyden tehnyt menettää sen lapsen maailmassa isyytensä ja varmasti hän sanoo olevansa isätön, mutta jospa palataan siihen mistä koko polemiikki alkoi. Apn isäpuolesta.
Entäs kun se isä itse irtisanoutuu lapsistaan. Lähtee ostamaan maitoa eikä ikinä enää palaa.
Niin, jos isä ei ikinä palaa maitokaupasta eikä mitään selitystä koskaan tule, on täysin mahdollista että hän on joutunut jonkin harvinaisen mutta mahdollisen henkirikoksen uhriksi.
Eli hän voi olla joko kuollut ja edelleen kelpo isä tai sitten tämän ketjun logiikalla jättänyt perheensä ja menettänyt isyytensä.
Ja varmaankin tämä tarkoittaa, että ihmisten kysyessä isästä vastaus on, että isä joko on tai sitten ei ole, asia on selvityksessä.
Varmasti tulee pitkiä katseita.
-eri.
Jotenkin söpöä, kun jotkut on kasvaneet ajatukseen, että isä on aina isä, tapahtui tai teki se mitä tahansa.
Niin puhdasta tietämättömyyttä, naiiviutta, lapsellisuutta ja ymmärtämättömyyttä samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikein tulkitsee ja analysoi, kai tavallisessa ydinperheessä kasvanutkin lapsi voi sanoa olevansa isätön, mikä suurimmalle osalle puolestaan tarkoittaa tilannetta, missä äiti ei välttämättä edes tiedä lapsensa isää tai lapsi ei ole isäänsä sen kummemmin tavannut.
Herättää samanlaisen reaktion kuin rajattomasti lapsettomuuttaan surevat neljän lapsen äidit keille juuri se viides rakkauden hedelmä olisi vasta luonut täyden äitiyden. Eihän sellaista jaksa kuunnella, kun jokainen meistä tuntee vähintään yhden oikeasta lapsettomuudesta kärsivän tai kärsii siitä itse.
Meidän ydinperheessä oli taukoamaton jatkuva henkinen väkivalta ilman yhtäkään poikkeusta tai huolenpitoa tai hyvää sanaa x vuoden ajan ja sen jälkeen isästä ei ole kuulunut sanaakaan 22 vuoteen, en ole nähnyt kertaakaan. En osaa kuvailla tätä kokemustani muulla sanalla kuin isätön, etenkään kun äidinkään kanssa ei voinut puhua isästä edes yhdellä lauseella näiden x + 22 vuoden aikana.
No mitä tällä elämänkokemuksella olet mieltä ap:n tilanteesta?
Mielestäni hän on isätön ja viittaan tällä biologiseen isään. Ja lisäksi hän on joutunut jakamaan kodin jonkun vieraaksi jääneen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni isättömyys kuvaa tätä yksinäisyyttä hyvin.
Onko kuitenkin niin, että minun tulisi puhua isästä? Olisiko jotain muuta sanaa tällaiseen tilanteeseen?
Jotain joka ei leimaisi ketään hankalaksi ihmiseksi, olisi neutraali.
No ainakaan omassa tapauksessa ei ole. Isätön on neutraalein kuvaamaan, koska sillä voidaan kattaa kaikki hylkäämisestä insestiin sekä krooniseen skitsoidiin psykoosiin, syvään päihderiippuvuuteen, väkivaltaan ja psykopaattinarsismiin jne jne.
Olen eri, mutta tämä on niin käsittämätön asia, etten vain pysty nielemään sitä. Kuinka ihmeessä henkilö, jonka isä on kohdistanut häneen iljettävää väkivaltaa, voisi olla isätön? Isähän on vaikuttanut hänen elämäänsä todella vahvasti ja tuhoisasti.
Ihminen, joka tekee tuollaista menettää isyytensä.
Ajatuskulussasi ei ole logiikan hiventä.
Jos isyys on jotain, jonka lapsi subjektiivisesti antaa vanhemmalleen ja ottaa häneltä pois, niin sittenhän vanhempi voi menettää isyytensä myös jos ei osta merkkifarkkuja.
Sinä et näe asiayhteydellä mitään merkitystä?
Siis sillä, onko henkilö tehnyt jotain iljettävää vai jättänyt merkkifarkut ostamatta?Ok.
Se iljettävyydenkän tehnyt ei isyyttään menetä, siksi sillä asiayhteydellä ei ole mitään merkitystä. Tottakai se iljettävyyden tehnyt menettää sen lapsen maailmassa isyytensä ja varmasti hän sanoo olevansa isätön, mutta jospa palataan siihen mistä koko polemiikki alkoi. Apn isäpuolesta.
Entäs kun se isä itse irtisanoutuu lapsistaan. Lähtee ostamaan maitoa eikä ikinä enää palaa.
Niin, jos isä ei ikinä palaa maitokaupasta eikä mitään selitystä koskaan tule, on täysin mahdollista että hän on joutunut jonkin harvinaisen mutta mahdollisen henkirikoksen uhriksi.
Eli hän voi olla joko kuollut ja edelleen kelpo isä tai sitten tämän ketjun logiikalla jättänyt perheensä ja menettänyt isyytensä.
Ja varmaankin tämä tarkoittaa, että ihmisten kysyessä isästä vastaus on, että isä joko on tai sitten ei ole, asia on selvityksessä.
Varmasti tulee pitkiä katseita.-eri.
No tämä maitokauppaan lähtijä tallustelee kyllä tällä pallolla ja asuinpaikkakin on tiedossa, mutta mitään yhteyttä ei saa eikä kannata tuhlata paukkuja yrittäessään, koska ketään ei ole kotona (fyysisesti sekä kuvainnollisesti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikein tulkitsee ja analysoi, kai tavallisessa ydinperheessä kasvanutkin lapsi voi sanoa olevansa isätön, mikä suurimmalle osalle puolestaan tarkoittaa tilannetta, missä äiti ei välttämättä edes tiedä lapsensa isää tai lapsi ei ole isäänsä sen kummemmin tavannut.
Herättää samanlaisen reaktion kuin rajattomasti lapsettomuuttaan surevat neljän lapsen äidit keille juuri se viides rakkauden hedelmä olisi vasta luonut täyden äitiyden. Eihän sellaista jaksa kuunnella, kun jokainen meistä tuntee vähintään yhden oikeasta lapsettomuudesta kärsivän tai kärsii siitä itse.
Meidän ydinperheessä oli taukoamaton jatkuva henkinen väkivalta ilman yhtäkään poikkeusta tai huolenpitoa tai hyvää sanaa x vuoden ajan ja sen jälkeen isästä ei ole kuulunut sanaakaan 22 vuoteen, en ole nähnyt kertaakaan. En osaa kuvailla tätä kokemustani muulla sanalla kuin isätön, etenkään kun äidinkään kanssa ei voinut puhua isästä edes yhdellä lauseella näiden x + 22 vuoden aikana.
No mitä tällä elämänkokemuksella olet mieltä ap:n tilanteesta?
Mielestäni hän on isätön ja viittaan tällä biologiseen isään. Ja lisäksi hän on joutunut jakamaan kodin jonkun vieraaksi jääneen miehen kanssa.
Mutta eikö ole todella outoa, että hän kymmenissä tai sadoissa viesteissä puhuu tästä vieraasta miehestä isänään? Etenkin kun hän samanaikaisesti kutsuu itseään isättömäksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikein tulkitsee ja analysoi, kai tavallisessa ydinperheessä kasvanutkin lapsi voi sanoa olevansa isätön, mikä suurimmalle osalle puolestaan tarkoittaa tilannetta, missä äiti ei välttämättä edes tiedä lapsensa isää tai lapsi ei ole isäänsä sen kummemmin tavannut.
Herättää samanlaisen reaktion kuin rajattomasti lapsettomuuttaan surevat neljän lapsen äidit keille juuri se viides rakkauden hedelmä olisi vasta luonut täyden äitiyden. Eihän sellaista jaksa kuunnella, kun jokainen meistä tuntee vähintään yhden oikeasta lapsettomuudesta kärsivän tai kärsii siitä itse.
Meidän ydinperheessä oli taukoamaton jatkuva henkinen väkivalta ilman yhtäkään poikkeusta tai huolenpitoa tai hyvää sanaa x vuoden ajan ja sen jälkeen isästä ei ole kuulunut sanaakaan 22 vuoteen, en ole nähnyt kertaakaan. En osaa kuvailla tätä kokemustani muulla sanalla kuin isätön, etenkään kun äidinkään kanssa ei voinut puhua isästä edes yhdellä lauseella näiden x + 22 vuoden aikana.
Siitä vaan, se kuvaa sun tilannetta, mutta isä sulla on ja jos joku sanoo että et ole isätön, mikä estää sanomasta että noh, en olekaan, mutta koen niin? Miksi muiden pitäisi myötäillä sua? Eikös tärkeintä ole se että sä tiedät mikä on sun tilanne?
Toivottavasti perintö korjaa jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan käyttäisi mitään muuta sanaa kuin isätön, jos se ihminen jonka sukusolusta olen syntynyt, olisi vaikka tunnettu pedofiili.
Toki muut saa sanoa häntä samassa tilanteessa vaikka rakkaaksi isukiksi, jos näkevät sen aiheelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni isättömyys kuvaa tätä yksinäisyyttä hyvin.
Onko kuitenkin niin, että minun tulisi puhua isästä? Olisiko jotain muuta sanaa tällaiseen tilanteeseen?
Jotain joka ei leimaisi ketään hankalaksi ihmiseksi, olisi neutraali.
No ainakaan omassa tapauksessa ei ole. Isätön on neutraalein kuvaamaan, koska sillä voidaan kattaa kaikki hylkäämisestä insestiin sekä krooniseen skitsoidiin psykoosiin, syvään päihderiippuvuuteen, väkivaltaan ja psykopaattinarsismiin jne jne.
Olen eri, mutta tämä on niin käsittämätön asia, etten vain pysty nielemään sitä. Kuinka ihmeessä henkilö, jonka isä on kohdistanut häneen iljettävää väkivaltaa, voisi olla isätön? Isähän on vaikuttanut hänen elämäänsä todella vahvasti ja tuhoisasti.
Ihminen, joka tekee tuollaista menettää isyytensä.
Ajatuskulussasi ei ole logiikan hiventä.
Jos isyys on jotain, jonka lapsi subjektiivisesti antaa vanhemmalleen ja ottaa häneltä pois, niin sittenhän vanhempi voi menettää isyytensä myös jos ei osta merkkifarkkuja.
Sinä et näe asiayhteydellä mitään merkitystä?
Siis sillä, onko henkilö tehnyt jotain iljettävää vai jättänyt merkkifarkut ostamatta?Ok.
Se iljettävyydenkän tehnyt ei isyyttään menetä, siksi sillä asiayhteydellä ei ole mitään merkitystä. Tottakai se iljettävyyden tehnyt menettää sen lapsen maailmassa isyytensä ja varmasti hän sanoo olevansa isätön, mutta jospa palataan siihen mistä koko polemiikki alkoi. Apn isäpuolesta.
Entäs kun se isä itse irtisanoutuu lapsistaan. Lähtee ostamaan maitoa eikä ikinä enää palaa.
Niin, jos isä ei ikinä palaa maitokaupasta eikä mitään selitystä koskaan tule, on täysin mahdollista että hän on joutunut jonkin harvinaisen mutta mahdollisen henkirikoksen uhriksi.
Eli hän voi olla joko kuollut ja edelleen kelpo isä tai sitten tämän ketjun logiikalla jättänyt perheensä ja menettänyt isyytensä.
Ja varmaankin tämä tarkoittaa, että ihmisten kysyessä isästä vastaus on, että isä joko on tai sitten ei ole, asia on selvityksessä.
Varmasti tulee pitkiä katseita.-eri.
No tämä maitokauppaan lähtijä tallustelee kyllä tällä pallolla ja asuinpaikkakin on tiedossa, mutta mitään yhteyttä ei saa eikä kannata tuhlata paukkuja yrittäessään, koska ketään ei ole kotona (fyysisesti sekä kuvainnollisesti).
Toivittavasti sit rahallisesti ennemmin tai myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin söpöä, kun jotkut on kasvaneet ajatukseen, että isä on aina isä, tapahtui tai teki se mitä tahansa.
Niin puhdasta tietämättömyyttä, naiiviutta, lapsellisuutta ja ymmärtämättömyyttä samaan aikaan.
Sen sijaan on tietäväistä ja aikuismaista ja ymmärtäväistä huutaa pää punaisena miten ottaa isältään - tai siis isäpuoleltaan - isyyden, jota tällä ei ole loskaan ollut, pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikein tulkitsee ja analysoi, kai tavallisessa ydinperheessä kasvanutkin lapsi voi sanoa olevansa isätön, mikä suurimmalle osalle puolestaan tarkoittaa tilannetta, missä äiti ei välttämättä edes tiedä lapsensa isää tai lapsi ei ole isäänsä sen kummemmin tavannut.
Herättää samanlaisen reaktion kuin rajattomasti lapsettomuuttaan surevat neljän lapsen äidit keille juuri se viides rakkauden hedelmä olisi vasta luonut täyden äitiyden. Eihän sellaista jaksa kuunnella, kun jokainen meistä tuntee vähintään yhden oikeasta lapsettomuudesta kärsivän tai kärsii siitä itse.
Meidän ydinperheessä oli taukoamaton jatkuva henkinen väkivalta ilman yhtäkään poikkeusta tai huolenpitoa tai hyvää sanaa x vuoden ajan ja sen jälkeen isästä ei ole kuulunut sanaakaan 22 vuoteen, en ole nähnyt kertaakaan. En osaa kuvailla tätä kokemustani muulla sanalla kuin isätön, etenkään kun äidinkään kanssa ei voinut puhua isästä edes yhdellä lauseella näiden x + 22 vuoden aikana.
Siitä vaan, se kuvaa sun tilannetta, mutta isä sulla on ja jos joku sanoo että et ole isätön, mikä estää sanomasta että noh, en olekaan, mutta koen niin? Miksi muiden pitäisi myötäillä sua? Eikös tärkeintä ole se että sä tiedät mikä on sun tilanne?
Toivottavasti perintö korjaa jotakin.
Miksi hänen pitäisi myötäillä tai mielistellä muita?
Että joku syöpään kuolleen isän Jemmuliinasarafiina 22v. ei pahoittaisi mieltään siitä, että joku muukin voi olla isätön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin söpöä, kun jotkut on kasvaneet ajatukseen, että isä on aina isä, tapahtui tai teki se mitä tahansa.
Niin puhdasta tietämättömyyttä, naiiviutta, lapsellisuutta ja ymmärtämättömyyttä samaan aikaan.
Sen sijaan on tietäväistä ja aikuismaista ja ymmärtäväistä huutaa pää punaisena miten ottaa isältään - tai siis isäpuoleltaan - isyyden, jota tällä ei ole loskaan ollut, pois?
Kukaan muu ei ole täällä huutanut kuin jotkut "et voi sanoo ettei sulla oo isää"- höpöttelijät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikein tulkitsee ja analysoi, kai tavallisessa ydinperheessä kasvanutkin lapsi voi sanoa olevansa isätön, mikä suurimmalle osalle puolestaan tarkoittaa tilannetta, missä äiti ei välttämättä edes tiedä lapsensa isää tai lapsi ei ole isäänsä sen kummemmin tavannut.
Herättää samanlaisen reaktion kuin rajattomasti lapsettomuuttaan surevat neljän lapsen äidit keille juuri se viides rakkauden hedelmä olisi vasta luonut täyden äitiyden. Eihän sellaista jaksa kuunnella, kun jokainen meistä tuntee vähintään yhden oikeasta lapsettomuudesta kärsivän tai kärsii siitä itse.
Meidän ydinperheessä oli taukoamaton jatkuva henkinen väkivalta ilman yhtäkään poikkeusta tai huolenpitoa tai hyvää sanaa x vuoden ajan ja sen jälkeen isästä ei ole kuulunut sanaakaan 22 vuoteen, en ole nähnyt kertaakaan. En osaa kuvailla tätä kokemustani muulla sanalla kuin isätön, etenkään kun äidinkään kanssa ei voinut puhua isästä edes yhdellä lauseella näiden x + 22 vuoden aikana.
No mitä tällä elämänkokemuksella olet mieltä ap:n tilanteesta?
Mielestäni hän on isätön ja viittaan tällä biologiseen isään. Ja lisäksi hän on joutunut jakamaan kodin jonkun vieraaksi jääneen miehen kanssa.
Mutta eikö ole todella outoa, että hän kymmenissä tai sadoissa viesteissä puhuu tästä vieraasta miehestä isänään? Etenkin kun hän samanaikaisesti kutsuu itseään isättömäksi?
On ja varmaan hänellä on joku tukholmasyndrooma tai muita käsittelemättömiä traumoja. Olen törmännyt sellaiseenkin, ihan elävässä elämässä, että tällä palstalla, että joku kokee menettäneensä neitsyytensä rais**uksessa. Eihän sekään oikeasti niin mene, mutta traumauhrin todellisuus saattaa vinoutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos oikein tulkitsee ja analysoi, kai tavallisessa ydinperheessä kasvanutkin lapsi voi sanoa olevansa isätön, mikä suurimmalle osalle puolestaan tarkoittaa tilannetta, missä äiti ei välttämättä edes tiedä lapsensa isää tai lapsi ei ole isäänsä sen kummemmin tavannut.
Herättää samanlaisen reaktion kuin rajattomasti lapsettomuuttaan surevat neljän lapsen äidit keille juuri se viides rakkauden hedelmä olisi vasta luonut täyden äitiyden. Eihän sellaista jaksa kuunnella, kun jokainen meistä tuntee vähintään yhden oikeasta lapsettomuudesta kärsivän tai kärsii siitä itse.
Meidän ydinperheessä oli taukoamaton jatkuva henkinen väkivalta ilman yhtäkään poikkeusta tai huolenpitoa tai hyvää sanaa x vuoden ajan ja sen jälkeen isästä ei ole kuulunut sanaakaan 22 vuoteen, en ole nähnyt kertaakaan. En osaa kuvailla tätä kokemustani muulla sanalla kuin isätön, etenkään kun äidinkään kanssa ei voinut puhua isästä edes yhdellä lauseella näiden x + 22 vuoden aikana.
Siitä vaan, se kuvaa sun tilannetta, mutta isä sulla on ja jos joku sanoo että et ole isätön, mikä estää sanomasta että noh, en olekaan, mutta koen niin? Miksi muiden pitäisi myötäillä sua? Eikös tärkeintä ole se että sä tiedät mikä on sun tilanne?
Toivottavasti perintö korjaa jotakin.
Miksi hänen pitäisi myötäillä tai mielistellä muita?
Että joku syöpään kuolleen isän Jemmuliinasarafiina 22v. ei pahoittaisi mieltään siitä, että joku muukin voi olla isätön?
Jemmuliinasarafiina voi vetää vaikka hatun päähän ja paeta vuorille. Jospa sieltä vaikka löytyisi uusi isäkin, joka ostaisi taas uudet dr denimit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei apua mikä keskustelu, nyt verrataan jo seksuaalista hyväksikäyttöä siihen, kun isipappa ei ostanut haluttuja farkkuja.
Isäni kuoli kun olin 1v., enkä kyllä näe mitään syytä harmistua tai alkaa kiukutella kenellekään siitä jos nämä sanoo olevansa isättömiä jostain muusta syystä. Jos minua se kiukuttaisi, niin menisin ensin itseeni ja pohtisin, että miksi suhtaudun asiaan näin.
Seksuaalista hyväksikäyttöä ja farkkujen ostamattomuutta voi hyvin verrata toisiinsa siinä suhteessa, että kumpikaan niistä ei tee ketään isättömäksi. Asioina ne ovat tietenkin hyvin erilaisia, toinen on esimerkiksi vakava rikos.
Sen sijaan isyyden riitauttaminen voi johtaa isyyden purkamiseen, ja sikäli se on tässä suhteessa eri asia kuin nuo kaksi aiempaa.
Nyt ei ole kysymys suuttumisesta vaan ihan siitä, miten asiat faktuaalisesti ovat. Joten älä sinäkään kiihdy.
Nimenomaan. Fakta on se, että isätön voi olla monella tavalla.
Miksi siis yrität vääristellä faktoja ja väittää, että vain sinun keksimälläsi tavalla voisi olla isätön?
Fakta on, että ap on isätön sillä perinteisellä ja kaikkien hyväksymällä tavalla. Hänen isänsä ei ole tunnustanut häntä, eikä hän tunne isäänsä.
Ja siihen päälle ap on onnistunut pitämään yli 30 sivua keskustelua ukosta, jota kukaan ei pidä hänen isänään, mutta johon hän sinnikkäästi on viitannut isänään - jota ei pidä isänään.
Jonkinlaista neroutta kai.
Tämä keskustelu on ollut itselleni hyvä muistutus siitä, miten keskustelut olivat ennen isäni kuolemaa.
Onneksi isäni on nyt kuollut, täytyy muistaa esitää vähän surullista kun puhun hänestä.