Miksi jotkut suuttuu, kun sanon olevani isätön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.

Olet väärässä.

Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?

Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.

Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.

Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.

Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.

Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.

Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.

Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?

Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.

Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.

Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?

Miksi pitää kertoa henkilökohtaisia asioita "huonosta isästä". Se saisi vaikuttamaan siltä, että olen huono sosiaalisilta taidoiltani tai riitaisa. 

"Isäni" kuolema on helpottanut keskusteluja isättömyydestäni.  Olen kokenut olevani isätön hänen eläessään, nyt tilanne on helpompi kun voin vain kuitata että on kuollut.

Isä sanassa on tietty lataus, joka pitää sisällään esim. rahtusen välittämistä lastansa kohtaan.  Sen takia se ei ole ikinä ollut käytössäni muuta kuin pakotettuna eli kohteliaisuudesta.

Kyllä. Eikä mikään ilmaus paska isä riitä kuvaamaan isääni ja suhdettani häneen. Sana isätön kuvaa sen kaikkein täsmällisimmin. Sana paska isä antaisi sen mielikuvan, että olisi isä, joka on jotenkin tekemässä jotain paskatemppuja, mutta olemassa elämässä. 

Nimenomaan. Huono isä tarkoittaisi isää, joka on elämässä mukana, mutta tekee huonoja valintoja ja hoitaa isyyttään huonosti.

Huono tai paska isä on usein juurikin liian tilannetta vähättelevä ilmaus. Eiköhän melkein jokainen ole joskus sanonut isäänsä huonoksi, kun tämä ei mm. tullut katsomaan käsipallopelejä lupauksistaan huolimatta, teki liikaa töitä ja ei vienytkään perhettä lomamatkalle.

Eli kuten apn isäpuoli.

Niinkö sinusta?

No, toki sinä voit sanoa tuollaista ihmistä isäksesi. Älä kuitenkaan oleta muiden tekevän samoin.

Huoh. Ei ole kyse siitä lutsuuko tuota ihmistä isäksi vai ei. On kyse siitä että onko isätön, ei ole.

Näytäpä sellainen kohta, missä sanotaan sanan isätön tarkoittavan vain henkilöä, jonka isä on kuollut tms.

Sitä ennen, älä ala määrittelemään muiden isättömyyksiä, kun et niistä selkeästi mitään tiedä.

Ihan löytyy sanakirjasta ja täälläkin useaan otteeseen se on mainittu. Isätön: vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut

Jos se isä on elämässä, papereissa ja/tai tiedossa, henkilö ei ole isätön. Hän voi olla kasvanut ilman isää, hänen isänsä voi olla ihmishirvio, rikollinen tai ihan mitä vain. Ja kyllä sä saat sanoa olevasi isätön, kun susta siltä (oikeutetusti) tuntuu, mutta turha on repiä pelihousunsa, jos joku sanoo että isättömyyden määritelmä ei nyt kyllä täyty.

Vailla isää oleva = isätön. Tuo perässä oleva täsmennys ei ole tyhjentävä.

Mutta vailla isää oleva on. Jos lapsella on isä, vaikka vankilassa murhasta, hän ei ole vailla isää.

Minä en tiedä missä isäni on. Ei tiedä hänkään missä minä olen ja mitä teen ja kenen kanssa asun. Kyllä vaan olen vailla isää, vaikka tuskin on vankilassa.

Olet isää vailla, mutta et vailla isää, jos hän on sun papereissa isä.

Miten voi olla vailla isää kun ei ole kokemusta isyydestä? Mitä minulta puuttuu?

Sinähän sen tiedät miltä se susta tuntuu ja mistä koet jääneesi vaille.

En tiedä kun ei ole kokemusta isän kanssa olemisesta tai isän tuntemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys oli, että miksi jotkut suuttuu (=suuttuvat), kun ap sanoo olevansa isätön.

Siksi, että näin sanomalla ap edellyttää muiden ihmisten ymmärtävän mitä hän tarkoittaa ja opettelevan hänen oman kielensä, jossa on sanoille täysin eri merkitykset kuin suomen kielessä. Se on hyvin itsekeskeistä käytöstä.

Vieraan kielen opettelu on vaivalloista. Ihmiset yleensä opettelevat toisen ihmisen kielen esimerkiksi jos rakastuvat tulisesti ja haluavat tuntea tuon ihmisen ajattelun perin pohjin ja sielua myöden.

Miksi kukaan haluaisi opetella toisen ihmisen kielen vain päästäkseen keskustelemaan toisen ihmisen kurjasta lapsuudesta? Varsinkin kun kyseessä on kieli, jolla ei ole mitään muuta käyttöä.

Mikä tuossa sanakirjan määritelmässä "vailla isää oleva" on niin vaikeaa ymmärtää?

Toki ymmärrän, jos olisi esim. jotain haasteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono isä on sellainen, joka laittaa aina työt perheen teinitytön ratsastuskisojen katsomisen edelle.

Sellainen ihminen, joka käyttää hyväksi lastaan tai pahoinpitelee tai vainoaa perhettä, on jotain ihan muuta.

Toki varmaan jotkut menisi vaikka seksuaalisesti hyväksikäyttetylle ihmiselle kertomaan että hei, mä siis niin tiedän sen millaista on kun on huono isä, munkin iskä osti mulle lantiofarkut vaikka piti ostaa pillifarkut.

Halusit tai et, se on isä niin kauan kunnes häneltä se isyys viedään pois. Kukaan ei menisi sanomaan että tuo on vain huono isä.

Kunhan kiusaat kun et ymmärrä.

Tottakai mä ymmärrän ja suurimmalle osalle on ihan ok tollasen jälkeen puhua olevansa isätön. Mutta sit kun sä avaat asian, on aika inhimillistä että joku sanoo että onpa perseestä ettet ole oikeasti isätön. Tollanen ihminen kun ei kuuluisi saada olla ollut missään tekemisissä isyyden kanssa. Siitähän apn koko aloitus puhui, reaktioista siihen että sanoo olevansa isätön vaikkei ole. Silloin on kertonut asian tarkemmin ja siihen nyt ihmiset joskus reagoi muutoinkin kuin voivottelemalla.

Kullä se vihaisuus ja neuvominen alkaa siinä kohtaa kun kertoo, koska viimeksi ollut isäänsä yhteydessä.

Ei sitä tarvitse vielä edes vilauttaa isättömyys-korttia. Vanhemmuus on monelle niin pyhä asia, ihan sama miten sen hoitaa vai hoitaako lainkaan.

Mutta jos olet ap, niin eihän sinulla ole tätä ongelmaa. Olet aidosti isätön, ja isäpuolestasi kukaan ei odota sinun puhuvan isänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni isättömyys kuvaa tätä yksinäisyyttä hyvin.

Onko kuitenkin niin, että minun tulisi puhua isästä? Olisiko jotain muuta sanaa tällaiseen tilanteeseen?

Jotain joka ei leimaisi ketään hankalaksi ihmiseksi, olisi neutraali.

No ainakaan omassa tapauksessa ei ole. Isätön on neutraalein kuvaamaan, koska sillä voidaan kattaa kaikki hylkäämisestä insestiin sekä krooniseen skitsoidiin psykoosiin, syvään päihderiippuvuuteen, väkivaltaan ja psykopaattinarsismiin jne jne.

Olen eri, mutta tämä on niin käsittämätön asia, etten vain pysty nielemään sitä. Kuinka ihmeessä henkilö, jonka isä on kohdistanut häneen iljettävää väkivaltaa, voisi olla isätön? Isähän on vaikuttanut hänen elämäänsä todella vahvasti ja tuhoisasti.

Ihminen, joka tekee tuollaista menettää isyytensä.

Ajatuskulussasi ei ole logiikan hiventä.

Jos isyys on jotain, jonka lapsi subjektiivisesti antaa vanhemmalleen ja ottaa häneltä pois, niin sittenhän vanhempi voi menettää isyytensä myös jos ei osta merkkifarkkuja.

Sinä et näe asiayhteydellä mitään merkitystä?

Siis sillä, onko henkilö tehnyt jotain iljettävää vai jättänyt merkkifarkut ostamatta?

Ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono isä on sellainen, joka laittaa aina työt perheen teinitytön ratsastuskisojen katsomisen edelle.

Sellainen ihminen, joka käyttää hyväksi lastaan tai pahoinpitelee tai vainoaa perhettä, on jotain ihan muuta.

Toki varmaan jotkut menisi vaikka seksuaalisesti hyväksikäyttetylle ihmiselle kertomaan että hei, mä siis niin tiedän sen millaista on kun on huono isä, munkin iskä osti mulle lantiofarkut vaikka piti ostaa pillifarkut.

Halusit tai et, se on isä niin kauan kunnes häneltä se isyys viedään pois. Kukaan ei menisi sanomaan että tuo on vain huono isä.

Kunhan kiusaat kun et ymmärrä.

Tottakai mä ymmärrän ja suurimmalle osalle on ihan ok tollasen jälkeen puhua olevansa isätön. Mutta sit kun sä avaat asian, on aika inhimillistä että joku sanoo että onpa perseestä ettet ole oikeasti isätön. Tollanen ihminen kun ei kuuluisi saada olla ollut missään tekemisissä isyyden kanssa. Siitähän apn koko aloitus puhui, reaktioista siihen että sanoo olevansa isätön vaikkei ole. Silloin on kertonut asian tarkemmin ja siihen nyt ihmiset joskus reagoi muutoinkin kuin voivottelemalla.

Kullä se vihaisuus ja neuvominen alkaa siinä kohtaa kun kertoo, koska viimeksi ollut isäänsä yhteydessä.

Ei sitä tarvitse vielä edes vilauttaa isättömyys-korttia. Vanhemmuus on monelle niin pyhä asia, ihan sama miten sen hoitaa vai hoitaako lainkaan.

Mutta jos olet ap, niin eihän sinulla ole tätä ongelmaa. Olet aidosti isätön, ja isäpuolestasi kukaan ei odota sinun puhuvan isänä.

En ole Ap. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni isättömyys kuvaa tätä yksinäisyyttä hyvin.

Onko kuitenkin niin, että minun tulisi puhua isästä? Olisiko jotain muuta sanaa tällaiseen tilanteeseen?

Jotain joka ei leimaisi ketään hankalaksi ihmiseksi, olisi neutraali.

No ainakaan omassa tapauksessa ei ole. Isätön on neutraalein kuvaamaan, koska sillä voidaan kattaa kaikki hylkäämisestä insestiin sekä krooniseen skitsoidiin psykoosiin, syvään päihderiippuvuuteen, väkivaltaan ja psykopaattinarsismiin jne jne.

Olen eri, mutta tämä on niin käsittämätön asia, etten vain pysty nielemään sitä. Kuinka ihmeessä henkilö, jonka isä on kohdistanut häneen iljettävää väkivaltaa, voisi olla isätön? Isähän on vaikuttanut hänen elämäänsä todella vahvasti ja tuhoisasti.

Ihminen, joka tekee tuollaista menettää isyytensä.

Ajatuskulussasi ei ole logiikan hiventä.

Jos isyys on jotain, jonka lapsi subjektiivisesti antaa vanhemmalleen ja ottaa häneltä pois, niin sittenhän vanhempi voi menettää isyytensä myös jos ei osta merkkifarkkuja.

Sinä et näe asiayhteydellä mitään merkitystä?

Siis sillä, onko henkilö tehnyt jotain iljettävää vai jättänyt merkkifarkut ostamatta?

Ok.

Kuinka minä voisin ottaa kantaa siihen? Eikös tässä ole kymmeniä sivuja jo jauhettu, kuinka ulkopuoliset eivät voi tietää, miltä isättömästä tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys oli, että miksi jotkut suuttuu (=suuttuvat), kun ap sanoo olevansa isätön.

Siksi, että näin sanomalla ap edellyttää muiden ihmisten ymmärtävän mitä hän tarkoittaa ja opettelevan hänen oman kielensä, jossa on sanoille täysin eri merkitykset kuin suomen kielessä. Se on hyvin itsekeskeistä käytöstä.

Vieraan kielen opettelu on vaivalloista. Ihmiset yleensä opettelevat toisen ihmisen kielen esimerkiksi jos rakastuvat tulisesti ja haluavat tuntea tuon ihmisen ajattelun perin pohjin ja sielua myöden.

Miksi kukaan haluaisi opetella toisen ihmisen kielen vain päästäkseen keskustelemaan toisen ihmisen kurjasta lapsuudesta? Varsinkin kun kyseessä on kieli, jolla ei ole mitään muuta käyttöä.

Mikä tuossa sanakirjan määritelmässä "vailla isää oleva" on niin vaikeaa ymmärtää?

Toki ymmärrän, jos olisi esim. jotain haasteita.

Sinähän ymmärrät sen väärin kun kuvittelet sen tarkoittavan sitä koetko isäsi isäksesi. Vailla isää=ilman isää=ei juridista isää=ei henkilöä, joka voisi halutessaan toteuttaa isyyttään. Henkisesti voi olla isätön, mutta ei se tee siitä isättömyyttä.

Ei apua mikä keskustelu, nyt verrataan jo seksuaalista hyväksikäyttöä siihen, kun isipappa ei ostanut haluttuja farkkuja.

Isäni kuoli kun olin 1v., enkä kyllä näe mitään syytä harmistua tai alkaa kiukutella kenellekään siitä jos nämä sanoo olevansa isättömiä jostain muusta syystä. Jos minua se kiukuttaisi, niin menisin ensin itseeni ja pohtisin, että miksi suhtaudun asiaan näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni isättömyys kuvaa tätä yksinäisyyttä hyvin.

Onko kuitenkin niin, että minun tulisi puhua isästä? Olisiko jotain muuta sanaa tällaiseen tilanteeseen?

Jotain joka ei leimaisi ketään hankalaksi ihmiseksi, olisi neutraali.

No ainakaan omassa tapauksessa ei ole. Isätön on neutraalein kuvaamaan, koska sillä voidaan kattaa kaikki hylkäämisestä insestiin sekä krooniseen skitsoidiin psykoosiin, syvään päihderiippuvuuteen, väkivaltaan ja psykopaattinarsismiin jne jne.

Olen eri, mutta tämä on niin käsittämätön asia, etten vain pysty nielemään sitä. Kuinka ihmeessä henkilö, jonka isä on kohdistanut häneen iljettävää väkivaltaa, voisi olla isätön? Isähän on vaikuttanut hänen elämäänsä todella vahvasti ja tuhoisasti.

Ihminen, joka tekee tuollaista menettää isyytensä.

Ajatuskulussasi ei ole logiikan hiventä.

Jos isyys on jotain, jonka lapsi subjektiivisesti antaa vanhemmalleen ja ottaa häneltä pois, niin sittenhän vanhempi voi menettää isyytensä myös jos ei osta merkkifarkkuja.

Sinä et näe asiayhteydellä mitään merkitystä?

Siis sillä, onko henkilö tehnyt jotain iljettävää vai jättänyt merkkifarkut ostamatta?

Ok.

Osa ihmisistä kuvittelee, että lapsi ottaa vanhemmaltaan vanhemmuuden pois. Eiköhän se tavallisempi tarina ole se, että vanhempi ei itse ole vanhempi lapselleen ja lapsi jää vaille sitä vanhempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys oli, että miksi jotkut suuttuu (=suuttuvat), kun ap sanoo olevansa isätön.

Siksi, että näin sanomalla ap edellyttää muiden ihmisten ymmärtävän mitä hän tarkoittaa ja opettelevan hänen oman kielensä, jossa on sanoille täysin eri merkitykset kuin suomen kielessä. Se on hyvin itsekeskeistä käytöstä.

Vieraan kielen opettelu on vaivalloista. Ihmiset yleensä opettelevat toisen ihmisen kielen esimerkiksi jos rakastuvat tulisesti ja haluavat tuntea tuon ihmisen ajattelun perin pohjin ja sielua myöden.

Miksi kukaan haluaisi opetella toisen ihmisen kielen vain päästäkseen keskustelemaan toisen ihmisen kurjasta lapsuudesta? Varsinkin kun kyseessä on kieli, jolla ei ole mitään muuta käyttöä.

Mikä tuossa sanakirjan määritelmässä "vailla isää oleva" on niin vaikeaa ymmärtää?

Toki ymmärrän, jos olisi esim. jotain haasteita.

Sinähän ymmärrät sen väärin kun kuvittelet sen tarkoittavan sitä koetko isäsi isäksesi. Vailla isää=ilman isää=ei juridista isää=ei henkilöä, joka voisi halutessaan toteuttaa isyyttään. Henkisesti voi olla isätön, mutta ei se tee siitä isättömyyttä.

Sinun näkökantasi on eri kuin elävässä elämässä tapaamieni ihmisten. Minua pidetään ihan yleisesti isättömänä, vaikka juridinen isä on olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys oli, että miksi jotkut suuttuu (=suuttuvat), kun ap sanoo olevansa isätön.

Siksi, että näin sanomalla ap edellyttää muiden ihmisten ymmärtävän mitä hän tarkoittaa ja opettelevan hänen oman kielensä, jossa on sanoille täysin eri merkitykset kuin suomen kielessä. Se on hyvin itsekeskeistä käytöstä.

Vieraan kielen opettelu on vaivalloista. Ihmiset yleensä opettelevat toisen ihmisen kielen esimerkiksi jos rakastuvat tulisesti ja haluavat tuntea tuon ihmisen ajattelun perin pohjin ja sielua myöden.

Miksi kukaan haluaisi opetella toisen ihmisen kielen vain päästäkseen keskustelemaan toisen ihmisen kurjasta lapsuudesta? Varsinkin kun kyseessä on kieli, jolla ei ole mitään muuta käyttöä.

Mikä tuossa sanakirjan määritelmässä "vailla isää oleva" on niin vaikeaa ymmärtää?

Toki ymmärrän, jos olisi esim. jotain haasteita.

Sinähän ymmärrät sen väärin kun kuvittelet sen tarkoittavan sitä koetko isäsi isäksesi. Vailla isää=ilman isää=ei juridista isää=ei henkilöä, joka voisi halutessaan toteuttaa isyyttään. Henkisesti voi olla isätön, mutta ei se tee siitä isättömyyttä.

Sinhän sen väärin ymmärrät, kun yrität vieläkin vääntää siitä vain jotain sinulle mieluisaa tarkoitusta.

Menepä vaikka katsomaan, niin siellä sanakirjan määritelmässä ei ole noita kirjoittamiasi asioita.

Jos oikein tulkitsee ja analysoi, kai tavallisessa ydinperheessä kasvanutkin lapsi voi sanoa olevansa isätön, mikä suurimmalle osalle puolestaan tarkoittaa tilannetta, missä äiti ei välttämättä edes tiedä lapsensa isää tai lapsi ei ole isäänsä sen kummemmin tavannut.

Herättää samanlaisen reaktion kuin rajattomasti lapsettomuuttaan surevat neljän lapsen äidit keille juuri se viides rakkauden hedelmä olisi vasta luonut täyden äitiyden. Eihän sellaista jaksa kuunnella, kun jokainen meistä tuntee vähintään yhden oikeasta lapsettomuudesta kärsivän tai kärsii siitä itse.

Vierailija kirjoitti:

Ei apua mikä keskustelu, nyt verrataan jo seksuaalista hyväksikäyttöä siihen, kun isipappa ei ostanut haluttuja farkkuja.

Isäni kuoli kun olin 1v., enkä kyllä näe mitään syytä harmistua tai alkaa kiukutella kenellekään siitä jos nämä sanoo olevansa isättömiä jostain muusta syystä. Jos minua se kiukuttaisi, niin menisin ensin itseeni ja pohtisin, että miksi suhtaudun asiaan näin.

Seksuaalista hyväksikäyttöä ja farkkujen ostamattomuutta voi hyvin verrata toisiinsa siinä suhteessa, että kumpikaan niistä ei tee ketään isättömäksi. Asioina ne ovat tietenkin hyvin erilaisia, toinen on esimerkiksi vakava rikos.

Sen sijaan isyyden riitauttaminen voi johtaa isyyden purkamiseen, ja sikäli se on tässä suhteessa eri asia kuin nuo kaksi aiempaa.

Nyt ei ole kysymys suuttumisesta vaan ihan siitä, miten asiat faktuaalisesti ovat. Joten älä sinäkään kiihdy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni isättömyys kuvaa tätä yksinäisyyttä hyvin.

Onko kuitenkin niin, että minun tulisi puhua isästä? Olisiko jotain muuta sanaa tällaiseen tilanteeseen?

Jotain joka ei leimaisi ketään hankalaksi ihmiseksi, olisi neutraali.

No ainakaan omassa tapauksessa ei ole. Isätön on neutraalein kuvaamaan, koska sillä voidaan kattaa kaikki hylkäämisestä insestiin sekä krooniseen skitsoidiin psykoosiin, syvään päihderiippuvuuteen, väkivaltaan ja psykopaattinarsismiin jne jne.

Olen eri, mutta tämä on niin käsittämätön asia, etten vain pysty nielemään sitä. Kuinka ihmeessä henkilö, jonka isä on kohdistanut häneen iljettävää väkivaltaa, voisi olla isätön? Isähän on vaikuttanut hänen elämäänsä todella vahvasti ja tuhoisasti.

Ihminen, joka tekee tuollaista menettää isyytensä.

Ajatuskulussasi ei ole logiikan hiventä.

Jos isyys on jotain, jonka lapsi subjektiivisesti antaa vanhemmalleen ja ottaa häneltä pois, niin sittenhän vanhempi voi menettää isyytensä myös jos ei osta merkkifarkkuja.

Sinä et näe asiayhteydellä mitään merkitystä?

Siis sillä, onko henkilö tehnyt jotain iljettävää vai jättänyt merkkifarkut ostamatta?

Ok.

Se iljettävyydenkän tehnyt ei isyyttään menetä, siksi sillä asiayhteydellä ei ole mitään merkitystä. Tottakai se iljettävyyden tehnyt menettää sen lapsen maailmassa isyytensä ja varmasti hän sanoo olevansa isätön, mutta jospa palataan siihen mistä koko polemiikki alkoi. Apn isäpuolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys oli, että miksi jotkut suuttuu (=suuttuvat), kun ap sanoo olevansa isätön.

Siksi, että näin sanomalla ap edellyttää muiden ihmisten ymmärtävän mitä hän tarkoittaa ja opettelevan hänen oman kielensä, jossa on sanoille täysin eri merkitykset kuin suomen kielessä. Se on hyvin itsekeskeistä käytöstä.

Vieraan kielen opettelu on vaivalloista. Ihmiset yleensä opettelevat toisen ihmisen kielen esimerkiksi jos rakastuvat tulisesti ja haluavat tuntea tuon ihmisen ajattelun perin pohjin ja sielua myöden.

Miksi kukaan haluaisi opetella toisen ihmisen kielen vain päästäkseen keskustelemaan toisen ihmisen kurjasta lapsuudesta? Varsinkin kun kyseessä on kieli, jolla ei ole mitään muuta käyttöä.

Mikä tuossa sanakirjan määritelmässä "vailla isää oleva" on niin vaikeaa ymmärtää?

Toki ymmärrän, jos olisi esim. jotain haasteita.

Sinähän ymmärrät sen väärin kun kuvittelet sen tarkoittavan sitä koetko isäsi isäksesi. Vailla isää=ilman isää=ei juridista isää=ei henkilöä, joka voisi halutessaan toteuttaa isyyttään. Henkisesti voi olla isätön, mutta ei se tee siitä isättömyyttä.

Oi kiesus mitä vääristelyä. Yritä nyt jotain vähemmän noloa edes.

Sinun määritelmälläsi minä olen isätön, koska minulla ei ole juridista isää?

Siitä huolimatta, että isä on ollut aina elämässäni ja olen käynyt hänen luonaan säännöllisesti lapsuudesta asti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys oli, että miksi jotkut suuttuu (=suuttuvat), kun ap sanoo olevansa isätön.

Siksi, että näin sanomalla ap edellyttää muiden ihmisten ymmärtävän mitä hän tarkoittaa ja opettelevan hänen oman kielensä, jossa on sanoille täysin eri merkitykset kuin suomen kielessä. Se on hyvin itsekeskeistä käytöstä.

Vieraan kielen opettelu on vaivalloista. Ihmiset yleensä opettelevat toisen ihmisen kielen esimerkiksi jos rakastuvat tulisesti ja haluavat tuntea tuon ihmisen ajattelun perin pohjin ja sielua myöden.

Miksi kukaan haluaisi opetella toisen ihmisen kielen vain päästäkseen keskustelemaan toisen ihmisen kurjasta lapsuudesta? Varsinkin kun kyseessä on kieli, jolla ei ole mitään muuta käyttöä.

Mikä tuossa sanakirjan määritelmässä "vailla isää oleva" on niin vaikeaa ymmärtää?

Toki ymmärrän, jos olisi esim. jotain haasteita.

Sinähän ymmärrät sen väärin kun kuvittelet sen tarkoittavan sitä koetko isäsi isäksesi. Vailla isää=ilman isää=ei juridista isää=ei henkilöä, joka voisi halutessaan toteuttaa isyyttään. Henkisesti voi olla isätön, mutta ei se tee siitä isättömyyttä.

Sinhän sen väärin ymmärrät, kun yrität vieläkin vääntää siitä vain jotain sinulle mieluisaa tarkoitusta.

Menepä vaikka katsomaan, niin siellä sanakirjan määritelmässä ei ole noita kirjoittamiasi asioita.

Ei hyvän tähden. Sulle selitettiin sana vailla ja sä vaan pusket omaa ajatustasi. Isäänsä (vaikka kuinka oikeudetusti) pettynyt, ei ole vailla isää.

AP vaikuttaa pakkomielteiseltä jankuttajalta eikä hänestä pidetä siksi. Asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä muut hänen isä-suhteestaan ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys oli, että miksi jotkut suuttuu (=suuttuvat), kun ap sanoo olevansa isätön.

Siksi, että näin sanomalla ap edellyttää muiden ihmisten ymmärtävän mitä hän tarkoittaa ja opettelevan hänen oman kielensä, jossa on sanoille täysin eri merkitykset kuin suomen kielessä. Se on hyvin itsekeskeistä käytöstä.

Vieraan kielen opettelu on vaivalloista. Ihmiset yleensä opettelevat toisen ihmisen kielen esimerkiksi jos rakastuvat tulisesti ja haluavat tuntea tuon ihmisen ajattelun perin pohjin ja sielua myöden.

Miksi kukaan haluaisi opetella toisen ihmisen kielen vain päästäkseen keskustelemaan toisen ihmisen kurjasta lapsuudesta? Varsinkin kun kyseessä on kieli, jolla ei ole mitään muuta käyttöä.

Mikä tuossa sanakirjan määritelmässä "vailla isää oleva" on niin vaikeaa ymmärtää?

Toki ymmärrän, jos olisi esim. jotain haasteita.

Sinähän ymmärrät sen väärin kun kuvittelet sen tarkoittavan sitä koetko isäsi isäksesi. Vailla isää=ilman isää=ei juridista isää=ei henkilöä, joka voisi halutessaan toteuttaa isyyttään. Henkisesti voi olla isätön, mutta ei se tee siitä isättömyyttä.

Oi kiesus mitä vääristelyä. Yritä nyt jotain vähemmän noloa edes.

Sinun määritelmälläsi minä olen isätön, koska minulla ei ole juridista isää?

Siitä huolimatta, että isä on ollut aina elämässäni ja olen käynyt hänen luonaan säännöllisesti lapsuudesta asti?

Sulla on sosiaalinen isä joo, miten se mihinkään liittyy?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset pitää itsestäänselvyytenä, että vanhempi toimii aina lapsen parhaaksi, tai ainakin yrittää.

Hahaaaahaaahaa! Luulen, että jos oikein tosissaan mietitään, aika isokin osa ihmisistä kokee, ettei vanhemmat niin yrittäneet tai ehkä edes halunneet hyvää, esim kateuden, katkeruuden, persoonallisuushäiriöiden vuoksi. Omilla vanhemmillani oli usein sellaisia hetkiä, joskus häpesivät sitä, tunteet vaihtelivat.

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein tulkitsee ja analysoi, kai tavallisessa ydinperheessä kasvanutkin lapsi voi sanoa olevansa isätön, mikä suurimmalle osalle puolestaan tarkoittaa tilannetta, missä äiti ei välttämättä edes tiedä lapsensa isää tai lapsi ei ole isäänsä sen kummemmin tavannut.

Herättää samanlaisen reaktion kuin rajattomasti lapsettomuuttaan surevat neljän lapsen äidit keille juuri se viides rakkauden hedelmä olisi vasta luonut täyden äitiyden. Eihän sellaista jaksa kuunnella, kun jokainen meistä tuntee vähintään yhden oikeasta lapsettomuudesta kärsivän tai kärsii siitä itse.

Meidän ydinperheessä oli taukoamaton jatkuva henkinen väkivalta ilman yhtäkään poikkeusta tai huolenpitoa tai hyvää sanaa x vuoden ajan ja sen jälkeen isästä ei ole kuulunut sanaakaan 22 vuoteen, en ole nähnyt kertaakaan. En osaa kuvailla tätä kokemustani muulla sanalla kuin isätön, etenkään kun äidinkään kanssa ei voinut puhua isästä edes yhdellä lauseella näiden x + 22 vuoden aikana.