Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut suuttuu, kun sanon olevani isätön?
28.01.2023 |
Minulla ei ole koskaan ollut isää, vaikka se ihminen samassa asunnossani asuikin silloin kun olin lapsi. Mutta sitä ihmistä ei voi tekojensa takia sanoa isäksi, enkä ole varhaislapsuuden jälkeen sanonutkaan. Meillä ei ole koskaan ollut mitään vanhemman ja lapsen välisen suhteen kaltaista suhdetta, täysin vieras ihminen.
Miksi silti jotkut suuttuu siitä kun sanon, että minulla ei ole ollut koskaan isää?
Yleensä nämä ovat sellaisia, joilla on ainakin ollut molemmat hyvät vanhemmat.
Kommentit (907)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono isä on sellainen, joka laittaa aina työt perheen teinitytön ratsastuskisojen katsomisen edelle.
Sellainen ihminen, joka käyttää hyväksi lastaan tai pahoinpitelee tai vainoaa perhettä, on jotain ihan muuta.
Toki varmaan jotkut menisi vaikka seksuaalisesti hyväksikäyttetylle ihmiselle kertomaan että hei, mä siis niin tiedän sen millaista on kun on huono isä, munkin iskä osti mulle lantiofarkut vaikka piti ostaa pillifarkut.
Halusit tai et, se on isä niin kauan kunnes häneltä se isyys viedään pois. Kukaan ei menisi sanomaan että tuo on vain huono isä.
Eipä isyyttä mihinkään tarvitse pois viedä, jos henkilö itse ei toteuta isyyttä. Siinä se poistuu tai jopa jää kokonaan syntymättä ihan automaattisesti.
Kyllä tarvitsee. Isyys on myös juridinen asia, ei vain tunne ja toiminta (eli vanhemmuus/huoltajuus)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Olet väärässä.
Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?
Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.
Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.
Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.
Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.
Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.
Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.
Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?
Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.
Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.
Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?
Miksi pitää kertoa henkilökohtaisia asioita "huonosta isästä". Se saisi vaikuttamaan siltä, että olen huono sosiaalisilta taidoiltani tai riitaisa.
"Isäni" kuolema on helpottanut keskusteluja isättömyydestäni. Olen kokenut olevani isätön hänen eläessään, nyt tilanne on helpompi kun voin vain kuitata että on kuollut.
Isä sanassa on tietty lataus, joka pitää sisällään esim. rahtusen välittämistä lastansa kohtaan. Sen takia se ei ole ikinä ollut käytössäni muuta kuin pakotettuna eli kohteliaisuudesta.
Kyllä. Eikä mikään ilmaus paska isä riitä kuvaamaan isääni ja suhdettani häneen. Sana isätön kuvaa sen kaikkein täsmällisimmin. Sana paska isä antaisi sen mielikuvan, että olisi isä, joka on jotenkin tekemässä jotain paskatemppuja, mutta olemassa elämässä.
Nimenomaan. Huono isä tarkoittaisi isää, joka on elämässä mukana, mutta tekee huonoja valintoja ja hoitaa isyyttään huonosti.
Huono tai paska isä on usein juurikin liian tilannetta vähättelevä ilmaus. Eiköhän melkein jokainen ole joskus sanonut isäänsä huonoksi, kun tämä ei mm. tullut katsomaan käsipallopelejä lupauksistaan huolimatta, teki liikaa töitä ja ei vienytkään perhettä lomamatkalle.
Eli kuten apn isäpuoli.
Niinkö sinusta?
No, toki sinä voit sanoa tuollaista ihmistä isäksesi. Älä kuitenkaan oleta muiden tekevän samoin.
Huoh. Ei ole kyse siitä lutsuuko tuota ihmistä isäksi vai ei. On kyse siitä että onko isätön, ei ole.
Näytäpä sellainen kohta, missä sanotaan sanan isätön tarkoittavan vain henkilöä, jonka isä on kuollut tms.
Sitä ennen, älä ala määrittelemään muiden isättömyyksiä, kun et niistä selkeästi mitään tiedä.
Ihan löytyy sanakirjasta ja täälläkin useaan otteeseen se on mainittu. Isätön: vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut
Jos se isä on elämässä, papereissa ja/tai tiedossa, henkilö ei ole isätön. Hän voi olla kasvanut ilman isää, hänen isänsä voi olla ihmishirvio, rikollinen tai ihan mitä vain. Ja kyllä sä saat sanoa olevasi isätön, kun susta siltä (oikeutetusti) tuntuu, mutta turha on repiä pelihousunsa, jos joku sanoo että isättömyyden määritelmä ei nyt kyllä täyty.
Vailla isää oleva = isätön. Tuo perässä oleva täsmennys ei ole tyhjentävä.
Mutta vailla isää oleva on. Jos lapsella on isä, vaikka vankilassa murhasta, hän ei ole vailla isää.
Minä en tiedä missä isäni on. Ei tiedä hänkään missä minä olen ja mitä teen ja kenen kanssa asun. Kyllä vaan olen vailla isää, vaikka tuskin on vankilassa.
Olet isää vailla, mutta et vailla isää, jos hän on sun papereissa isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Onkohan ketjun alullepanija tiedustellut/ ottanut puheeksi isältään miksi hän tekee noin kuin tekee?
Yhtälössä on myös kolmas tekijä elikkä äiti. Epäilen äidillä olevan kovastikkin osuutta asiassa....Toki helppo kaataa kaikki sen poissaolijan harteille ja äiti kenties puhaltelee kynsiinsä?
Minä mietin tuota pitkään. Kehittelin erilaisia teorioita mitä kumpikin osapuoli on tehnyt tai kokenut. Lopulta sain tädiltä kuulla totuuden, joten se ilmeisin oli totuus. Isä katosi, äidillä ei osaa eikä arpaa asiaan.
Täti? Siis äitisi sisko? Ja hänkö totuuden tietää? Kun itse muistelen mitä kiemuroita oma äitini kehitteli ja totena sanoi mm miniänsä sanomaksi niin ...mitään et häviä jos sitä toistakin osapuola kuulisit.
Todisteaineistoa on vaikka mappirivilliseksi asti. Ja puhumatonta osapuolta ei voi kuulla kuin käytöstä ja tekoja seuraamalla ja ne tukevat käsitystä.
Eli et ole missään vaiheessa edes puhunut omasta kokemuksestasi vaan muilta kuulemistasi toisen teoista?!
Millä logiikalla sanot, ettei lapsella ole kokemusta omasta isästään? Kokemus joko läsnäolosta tai poissaolosta ja niihin liittyvistä tapahtumista ja olosuhteista.
Siitä että kun kysytään onko hän edes keskustellut isänsä kanssa asioista, vastaus on ei kun tätin kertoi totuuden.
Ajatellaanpas tilannetta, jossa sulla ihmissuhde ei ole hyvä ollut vuosiin. Sit sä lähdet pohtimaan että miksi ja mitä mä muistan ja mitä mä koin. Menetkö sä sillon sen henkilön kanssa puhumaan vai kysyt tädiltä? Täti kertoo oman näkemyksensä, senkö perusteella sä sit hoksaat että juu, mä koen näin, olen kokenut lapsesta asti?
Ihme sekoilua. Olisinko isätön, jos voisin mennä isäni kanssa keskustelemaan kokemuksistani? En olisi. Ja olen isätön, koska en voi mennä.
Nyt olisi hyvä muistaa sekin, että varovaisestikin arvioiden 5-10 % omaa narsistivanhemman. Vanhempi joko ottaa pitkät tai jää piinaamaan jälkikasvuaan. Tervettä suhdetta ei voi olla kummassakaan tapauksessa. Joskus harvoin lapsi osaa itse katkaista välit elämänsä pilaavaan vanhempaan ja vielä harvemmin se persoonallisuushäiriöinen hakee apua ja haluaa kehittää itseään. Ehkä nyt youtube-tiktok-aikana nuorempi polvi alkaa saada uudenlaisia mahdollisuuksia.
Isättömien lasten isissä on narsistit, sosiopaatit ja psykopaatit yliedustettuina, koska terve vanhempi ei normaalisti hylkää lastaan eikä lapsella ole tarvetta katkaista välejä.
Tsemppihalaus kaikille toksisten vanhempien lapsille! <3
Logiikkasi on uskomaton. Kuollut isä-hyvä tai huono- ei isätön. Huono isä-isätön.
Missä kohtaa lainaamassasi viestissä puhutaan kuolemasta? Tai hyvyydestä tai huonoudesta? Puhutaan siitä, että tässäkin maassa on kymmeniä tuhansia häiriintyneitä vanhempia, jotka eivät huolehdi jälkikasvustaan tai jos ovat huolehtivinaan aiheuttavat heille vain mieleterveysongelmia ja fyysisiä sairauksia.
Isättömien lasten isissä on narsistit, sosiopaatit ja psykopaatit yliedustettuina, koska terve vanhempi ei normaalisti hylkää lastaan eikä lapsella ole tarvetta katkaista välejä.
Hei taas uusi termi! Isättömän lapsen isä
No, kuten joku kirjoitti, ihminen puhuu tunteidensa pohjalta ja tilanne oman isäni kanssa on tuo ja kirjoitin tuon sanoja sen täsmällisemmin miettimättä, mutta noinhan se on. Olen isätön, joten isäni on isättömän lapsen isä.
En sentään ole koskaan sanonut häntä kuolleeksi, tiedän, että jotkut tekevät niin helpottaakseen keskustelua. Ja jotkut tarpeeksi sairaat muutenkin läheisistään. Isäni varmaan pitää itseään lapsettomana ja veikkaan, ettei olemassaolostani ole kerrottu parisuhteessa. Siinä sitten oliskin, jos isän kuoltua olisin ylläri jollekin vaimolle tai vaimokkeelle.
Sehän se on edessä. Ehkä sulle selviää että sulla on puolisisaruksia.
Ja joo, on kauheita ihmiskohtaloita ja on täysin ymmärrettävää puhua itsestään isättömänä, kukaan tuskin on eri mieltä. On myös inhimillistä että se herättää tunteita myös kuulijoissa, varmsinkin jos heillä on taustalla oma isättömyys/rakkaan isän kuolema.
Minä olen varautunut ihan mihin tahansa. En odota saavani perintöä, eihän isä ole elämässäni mitenkään. Jos saisin puolisisaruksia, heihin saattaisi syntyä side tai sitten ei. Ja todellakin koen ansainneeni perintöni, jos sellaisen saisin.
Mielestäni isättömyys kuvaa tätä yksinäisyyttä hyvin.
Onko kuitenkin niin, että minun tulisi puhua isästä? Olisiko jotain muuta sanaa tällaiseen tilanteeseen?
Jotain joka ei leimaisi ketään hankalaksi ihmiseksi, olisi neutraali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Olet väärässä.
Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?
Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.
Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.
Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.
Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.
Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.
Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.
Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?
Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.
Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.
Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?
Miksi pitää kertoa henkilökohtaisia asioita "huonosta isästä". Se saisi vaikuttamaan siltä, että olen huono sosiaalisilta taidoiltani tai riitaisa.
"Isäni" kuolema on helpottanut keskusteluja isättömyydestäni. Olen kokenut olevani isätön hänen eläessään, nyt tilanne on helpompi kun voin vain kuitata että on kuollut.
Isä sanassa on tietty lataus, joka pitää sisällään esim. rahtusen välittämistä lastansa kohtaan. Sen takia se ei ole ikinä ollut käytössäni muuta kuin pakotettuna eli kohteliaisuudesta.
Kyllä. Eikä mikään ilmaus paska isä riitä kuvaamaan isääni ja suhdettani häneen. Sana isätön kuvaa sen kaikkein täsmällisimmin. Sana paska isä antaisi sen mielikuvan, että olisi isä, joka on jotenkin tekemässä jotain paskatemppuja, mutta olemassa elämässä.
Nimenomaan. Huono isä tarkoittaisi isää, joka on elämässä mukana, mutta tekee huonoja valintoja ja hoitaa isyyttään huonosti.
Huono tai paska isä on usein juurikin liian tilannetta vähättelevä ilmaus. Eiköhän melkein jokainen ole joskus sanonut isäänsä huonoksi, kun tämä ei mm. tullut katsomaan käsipallopelejä lupauksistaan huolimatta, teki liikaa töitä ja ei vienytkään perhettä lomamatkalle.
Eli kuten apn isäpuoli.
Niinkö sinusta?
No, toki sinä voit sanoa tuollaista ihmistä isäksesi. Älä kuitenkaan oleta muiden tekevän samoin.
Huoh. Ei ole kyse siitä lutsuuko tuota ihmistä isäksi vai ei. On kyse siitä että onko isätön, ei ole.
Näytäpä sellainen kohta, missä sanotaan sanan isätön tarkoittavan vain henkilöä, jonka isä on kuollut tms.
Sitä ennen, älä ala määrittelemään muiden isättömyyksiä, kun et niistä selkeästi mitään tiedä.
Ihan löytyy sanakirjasta ja täälläkin useaan otteeseen se on mainittu. Isätön: vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut
Jos se isä on elämässä, papereissa ja/tai tiedossa, henkilö ei ole isätön. Hän voi olla kasvanut ilman isää, hänen isänsä voi olla ihmishirvio, rikollinen tai ihan mitä vain. Ja kyllä sä saat sanoa olevasi isätön, kun susta siltä (oikeutetusti) tuntuu, mutta turha on repiä pelihousunsa, jos joku sanoo että isättömyyden määritelmä ei nyt kyllä täyty.
En kysynyt, että löytyykö sitä sanakirjasta.
Sanoin, että näytä se kohta, mistä se löytyy.
Ilmeisesti et sitä löytänyt, kun pitää turvautua mammapalstamääritelmiin.
Miksi muiden isättömyys sydämistyttää sinua noin?
Sanakirja määritelmät (sivistyssanakirja)
SuomiAdjektiivi
isätön (34-C)vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut
Ääntäminen
Muokkaa
IPA: /isætøn/
tavutus: isätön
Etymologia
sanan isä vartalosta isä- ja suffiksista -tönKäännökset
1. vailla isää olevaEi mua muiden isättömyys haittaa, kunhan kerroin että isättömyydelle on ihan virallinen määritelmä ja sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa sanooko jotakin henkilöä isäksi.
Vaikka isää oleva. Sisältää myös ne, ketkä ovat vailla isää muutoinkin kuin siten, että isä olisi kuollut tai tuntematon.
Puolipiste ei ole kaksoispiste, joten nuo jälkimmäiset on vain lisätäsmennyksiä.
Missään ei siis sanota, että isätön olisi vain sellainen jonka isä on kuollut tai tuntematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Olet väärässä.
Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?
Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.
Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.
Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.
Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.
Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.
Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.
Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?
Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.
Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.
Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?
Miksi pitää kertoa henkilökohtaisia asioita "huonosta isästä". Se saisi vaikuttamaan siltä, että olen huono sosiaalisilta taidoiltani tai riitaisa.
"Isäni" kuolema on helpottanut keskusteluja isättömyydestäni. Olen kokenut olevani isätön hänen eläessään, nyt tilanne on helpompi kun voin vain kuitata että on kuollut.
Isä sanassa on tietty lataus, joka pitää sisällään esim. rahtusen välittämistä lastansa kohtaan. Sen takia se ei ole ikinä ollut käytössäni muuta kuin pakotettuna eli kohteliaisuudesta.
Kyllä. Eikä mikään ilmaus paska isä riitä kuvaamaan isääni ja suhdettani häneen. Sana isätön kuvaa sen kaikkein täsmällisimmin. Sana paska isä antaisi sen mielikuvan, että olisi isä, joka on jotenkin tekemässä jotain paskatemppuja, mutta olemassa elämässä.
Nimenomaan. Huono isä tarkoittaisi isää, joka on elämässä mukana, mutta tekee huonoja valintoja ja hoitaa isyyttään huonosti.
Huono tai paska isä on usein juurikin liian tilannetta vähättelevä ilmaus. Eiköhän melkein jokainen ole joskus sanonut isäänsä huonoksi, kun tämä ei mm. tullut katsomaan käsipallopelejä lupauksistaan huolimatta, teki liikaa töitä ja ei vienytkään perhettä lomamatkalle.
Eli kuten apn isäpuoli.
Niinkö sinusta?
No, toki sinä voit sanoa tuollaista ihmistä isäksesi. Älä kuitenkaan oleta muiden tekevän samoin.
Huoh. Ei ole kyse siitä lutsuuko tuota ihmistä isäksi vai ei. On kyse siitä että onko isätön, ei ole.
Näytäpä sellainen kohta, missä sanotaan sanan isätön tarkoittavan vain henkilöä, jonka isä on kuollut tms.
Sitä ennen, älä ala määrittelemään muiden isättömyyksiä, kun et niistä selkeästi mitään tiedä.
Ihan löytyy sanakirjasta ja täälläkin useaan otteeseen se on mainittu. Isätön: vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut
Jos se isä on elämässä, papereissa ja/tai tiedossa, henkilö ei ole isätön. Hän voi olla kasvanut ilman isää, hänen isänsä voi olla ihmishirvio, rikollinen tai ihan mitä vain. Ja kyllä sä saat sanoa olevasi isätön, kun susta siltä (oikeutetusti) tuntuu, mutta turha on repiä pelihousunsa, jos joku sanoo että isättömyyden määritelmä ei nyt kyllä täyty.
Vailla isää oleva = isätön. Tuo perässä oleva täsmennys ei ole tyhjentävä.
Mutta vailla isää oleva on. Jos lapsella on isä, vaikka vankilassa murhasta, hän ei ole vailla isää.
Minä en tiedä missä isäni on. Ei tiedä hänkään missä minä olen ja mitä teen ja kenen kanssa asun. Kyllä vaan olen vailla isää, vaikka tuskin on vankilassa.
Olet isää vailla, mutta et vailla isää, jos hän on sun papereissa isä.
Miten voi olla vailla isää kun ei ole kokemusta isyydestä? Mitä minulta puuttuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono isä on sellainen, joka laittaa aina työt perheen teinitytön ratsastuskisojen katsomisen edelle.
Sellainen ihminen, joka käyttää hyväksi lastaan tai pahoinpitelee tai vainoaa perhettä, on jotain ihan muuta.
Toki varmaan jotkut menisi vaikka seksuaalisesti hyväksikäyttetylle ihmiselle kertomaan että hei, mä siis niin tiedän sen millaista on kun on huono isä, munkin iskä osti mulle lantiofarkut vaikka piti ostaa pillifarkut.
Halusit tai et, se on isä niin kauan kunnes häneltä se isyys viedään pois. Kukaan ei menisi sanomaan että tuo on vain huono isä.
Kunhan kiusaat kun et ymmärrä.
Tottakai mä ymmärrän ja suurimmalle osalle on ihan ok tollasen jälkeen puhua olevansa isätön. Mutta sit kun sä avaat asian, on aika inhimillistä että joku sanoo että onpa perseestä ettet ole oikeasti isätön. Tollanen ihminen kun ei kuuluisi saada olla ollut missään tekemisissä isyyden kanssa. Siitähän apn koko aloitus puhui, reaktioista siihen että sanoo olevansa isätön vaikkei ole. Silloin on kertonut asian tarkemmin ja siihen nyt ihmiset joskus reagoi muutoinkin kuin voivottelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Olet väärässä.
Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?
Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.
Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.
Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.
Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.
Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.
Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.
Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?
Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.
Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.
Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?
Miksi pitää kertoa henkilökohtaisia asioita "huonosta isästä". Se saisi vaikuttamaan siltä, että olen huono sosiaalisilta taidoiltani tai riitaisa.
"Isäni" kuolema on helpottanut keskusteluja isättömyydestäni. Olen kokenut olevani isätön hänen eläessään, nyt tilanne on helpompi kun voin vain kuitata että on kuollut.
Isä sanassa on tietty lataus, joka pitää sisällään esim. rahtusen välittämistä lastansa kohtaan. Sen takia se ei ole ikinä ollut käytössäni muuta kuin pakotettuna eli kohteliaisuudesta.
Kyllä. Eikä mikään ilmaus paska isä riitä kuvaamaan isääni ja suhdettani häneen. Sana isätön kuvaa sen kaikkein täsmällisimmin. Sana paska isä antaisi sen mielikuvan, että olisi isä, joka on jotenkin tekemässä jotain paskatemppuja, mutta olemassa elämässä.
Nimenomaan. Huono isä tarkoittaisi isää, joka on elämässä mukana, mutta tekee huonoja valintoja ja hoitaa isyyttään huonosti.
Huono tai paska isä on usein juurikin liian tilannetta vähättelevä ilmaus. Eiköhän melkein jokainen ole joskus sanonut isäänsä huonoksi, kun tämä ei mm. tullut katsomaan käsipallopelejä lupauksistaan huolimatta, teki liikaa töitä ja ei vienytkään perhettä lomamatkalle.
Eli kuten apn isäpuoli.
Niinkö sinusta?
No, toki sinä voit sanoa tuollaista ihmistä isäksesi. Älä kuitenkaan oleta muiden tekevän samoin.
Huoh. Ei ole kyse siitä lutsuuko tuota ihmistä isäksi vai ei. On kyse siitä että onko isätön, ei ole.
Näytäpä sellainen kohta, missä sanotaan sanan isätön tarkoittavan vain henkilöä, jonka isä on kuollut tms.
Sitä ennen, älä ala määrittelemään muiden isättömyyksiä, kun et niistä selkeästi mitään tiedä.
Ihan löytyy sanakirjasta ja täälläkin useaan otteeseen se on mainittu. Isätön: vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut
Jos se isä on elämässä, papereissa ja/tai tiedossa, henkilö ei ole isätön. Hän voi olla kasvanut ilman isää, hänen isänsä voi olla ihmishirvio, rikollinen tai ihan mitä vain. Ja kyllä sä saat sanoa olevasi isätön, kun susta siltä (oikeutetusti) tuntuu, mutta turha on repiä pelihousunsa, jos joku sanoo että isättömyyden määritelmä ei nyt kyllä täyty.
Vailla isää oleva = isätön. Tuo perässä oleva täsmennys ei ole tyhjentävä.
Mutta vailla isää oleva on. Jos lapsella on isä, vaikka vankilassa murhasta, hän ei ole vailla isää.
Minä en tiedä missä isäni on. Ei tiedä hänkään missä minä olen ja mitä teen ja kenen kanssa asun. Kyllä vaan olen vailla isää, vaikka tuskin on vankilassa.
Olet isää vailla, mutta et vailla isää, jos hän on sun papereissa isä.
Miten voi olla vailla isää kun ei ole kokemusta isyydestä? Mitä minulta puuttuu?
Sinähän sen tiedät miltä se susta tuntuu ja mistä koet jääneesi vaille.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni isättömyys kuvaa tätä yksinäisyyttä hyvin.
Onko kuitenkin niin, että minun tulisi puhua isästä? Olisiko jotain muuta sanaa tällaiseen tilanteeseen?
Jotain joka ei leimaisi ketään hankalaksi ihmiseksi, olisi neutraali.
No ainakaan omassa tapauksessa ei ole. Isätön on neutraalein kuvaamaan, koska sillä voidaan kattaa kaikki hylkäämisestä insestiin sekä krooniseen skitsoidiin psykoosiin, syvään päihderiippuvuuteen, väkivaltaan ja psykopaattinarsismiin jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Olet väärässä.
Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?
Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.
Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.
Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.
Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.
Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.
Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.
Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?
Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.
Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.
Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?
Miksi pitää kertoa henkilökohtaisia asioita "huonosta isästä". Se saisi vaikuttamaan siltä, että olen huono sosiaalisilta taidoiltani tai riitaisa.
"Isäni" kuolema on helpottanut keskusteluja isättömyydestäni. Olen kokenut olevani isätön hänen eläessään, nyt tilanne on helpompi kun voin vain kuitata että on kuollut.
Isä sanassa on tietty lataus, joka pitää sisällään esim. rahtusen välittämistä lastansa kohtaan. Sen takia se ei ole ikinä ollut käytössäni muuta kuin pakotettuna eli kohteliaisuudesta.
Kyllä. Eikä mikään ilmaus paska isä riitä kuvaamaan isääni ja suhdettani häneen. Sana isätön kuvaa sen kaikkein täsmällisimmin. Sana paska isä antaisi sen mielikuvan, että olisi isä, joka on jotenkin tekemässä jotain paskatemppuja, mutta olemassa elämässä.
Nimenomaan. Huono isä tarkoittaisi isää, joka on elämässä mukana, mutta tekee huonoja valintoja ja hoitaa isyyttään huonosti.
Huono tai paska isä on usein juurikin liian tilannetta vähättelevä ilmaus. Eiköhän melkein jokainen ole joskus sanonut isäänsä huonoksi, kun tämä ei mm. tullut katsomaan käsipallopelejä lupauksistaan huolimatta, teki liikaa töitä ja ei vienytkään perhettä lomamatkalle.
Eli kuten apn isäpuoli.
Niinkö sinusta?
No, toki sinä voit sanoa tuollaista ihmistä isäksesi. Älä kuitenkaan oleta muiden tekevän samoin.
Huoh. Ei ole kyse siitä lutsuuko tuota ihmistä isäksi vai ei. On kyse siitä että onko isätön, ei ole.
Näytäpä sellainen kohta, missä sanotaan sanan isätön tarkoittavan vain henkilöä, jonka isä on kuollut tms.
Sitä ennen, älä ala määrittelemään muiden isättömyyksiä, kun et niistä selkeästi mitään tiedä.
Ihan löytyy sanakirjasta ja täälläkin useaan otteeseen se on mainittu. Isätön: vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut
Jos se isä on elämässä, papereissa ja/tai tiedossa, henkilö ei ole isätön. Hän voi olla kasvanut ilman isää, hänen isänsä voi olla ihmishirvio, rikollinen tai ihan mitä vain. Ja kyllä sä saat sanoa olevasi isätön, kun susta siltä (oikeutetusti) tuntuu, mutta turha on repiä pelihousunsa, jos joku sanoo että isättömyyden määritelmä ei nyt kyllä täyty.
En kysynyt, että löytyykö sitä sanakirjasta.
Sanoin, että näytä se kohta, mistä se löytyy.
Ilmeisesti et sitä löytänyt, kun pitää turvautua mammapalstamääritelmiin.
Miksi muiden isättömyys sydämistyttää sinua noin?
Sanakirja määritelmät (sivistyssanakirja)
SuomiAdjektiivi
isätön (34-C)vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut
Ääntäminen
Muokkaa
IPA: /isætøn/
tavutus: isätön
Etymologia
sanan isä vartalosta isä- ja suffiksista -tönKäännökset
1. vailla isää olevaEi mua muiden isättömyys haittaa, kunhan kerroin että isättömyydelle on ihan virallinen määritelmä ja sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa sanooko jotakin henkilöä isäksi.
Vaikka isää oleva. Sisältää myös ne, ketkä ovat vailla isää muutoinkin kuin siten, että isä olisi kuollut tai tuntematon.
Puolipiste ei ole kaksoispiste, joten nuo jälkimmäiset on vain lisätäsmennyksiä.Missään ei siis sanota, että isätön olisi vain sellainen jonka isä on kuollut tai tuntematon.
Onko joku jossain sanonut niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni isättömyys kuvaa tätä yksinäisyyttä hyvin.
Onko kuitenkin niin, että minun tulisi puhua isästä? Olisiko jotain muuta sanaa tällaiseen tilanteeseen?
Jotain joka ei leimaisi ketään hankalaksi ihmiseksi, olisi neutraali.
No ainakaan omassa tapauksessa ei ole. Isätön on neutraalein kuvaamaan, koska sillä voidaan kattaa kaikki hylkäämisestä insestiin sekä krooniseen skitsoidiin psykoosiin, syvään päihderiippuvuuteen, väkivaltaan ja psykopaattinarsismiin jne jne.
Jaa, mä sit varmaan olen isätön, kun hän on koomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vailla isää oleva" kattaa kyllä ihan monipuolisen kirjon isättömyyden taustoista.
Eiköhän sille yleensä ole ihan perusteet, kun joku sanoo olevansa isätön. Kukaan tuskin toistuvasti sanoo niin ihan vain huvikseen.
Kysymys oli, että miksi jotkut suuttuu (=suuttuvat), kun ap sanoo olevansa isätön.
Siksi, että näin sanomalla ap edellyttää muiden ihmisten ymmärtävän mitä hän tarkoittaa ja opettelevan hänen oman kielensä, jossa on sanoille täysin eri merkitykset kuin suomen kielessä. Se on hyvin itsekeskeistä käytöstä.
Vieraan kielen opettelu on vaivalloista. Ihmiset yleensä opettelevat toisen ihmisen kielen esimerkiksi jos rakastuvat tulisesti ja haluavat tuntea tuon ihmisen ajattelun perin pohjin ja sielua myöden.
Miksi kukaan haluaisi opetella toisen ihmisen kielen vain päästäkseen keskustelemaan toisen ihmisen kurjasta lapsuudesta? Varsinkin kun kyseessä on kieli, jolla ei ole mitään muuta käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni isättömyys kuvaa tätä yksinäisyyttä hyvin.
Onko kuitenkin niin, että minun tulisi puhua isästä? Olisiko jotain muuta sanaa tällaiseen tilanteeseen?
Jotain joka ei leimaisi ketään hankalaksi ihmiseksi, olisi neutraali.
No ainakaan omassa tapauksessa ei ole. Isätön on neutraalein kuvaamaan, koska sillä voidaan kattaa kaikki hylkäämisestä insestiin sekä krooniseen skitsoidiin psykoosiin, syvään päihderiippuvuuteen, väkivaltaan ja psykopaattinarsismiin jne jne.
Olen eri, mutta tämä on niin käsittämätön asia, etten vain pysty nielemään sitä. Kuinka ihmeessä henkilö, jonka isä on kohdistanut häneen iljettävää väkivaltaa, voisi olla isätön? Isähän on vaikuttanut hänen elämäänsä todella vahvasti ja tuhoisasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono isä on sellainen, joka laittaa aina työt perheen teinitytön ratsastuskisojen katsomisen edelle.
Sellainen ihminen, joka käyttää hyväksi lastaan tai pahoinpitelee tai vainoaa perhettä, on jotain ihan muuta.
Toki varmaan jotkut menisi vaikka seksuaalisesti hyväksikäyttetylle ihmiselle kertomaan että hei, mä siis niin tiedän sen millaista on kun on huono isä, munkin iskä osti mulle lantiofarkut vaikka piti ostaa pillifarkut.
Halusit tai et, se on isä niin kauan kunnes häneltä se isyys viedään pois. Kukaan ei menisi sanomaan että tuo on vain huono isä.
Kunhan kiusaat kun et ymmärrä.
Tottakai mä ymmärrän ja suurimmalle osalle on ihan ok tollasen jälkeen puhua olevansa isätön. Mutta sit kun sä avaat asian, on aika inhimillistä että joku sanoo että onpa perseestä ettet ole oikeasti isätön. Tollanen ihminen kun ei kuuluisi saada olla ollut missään tekemisissä isyyden kanssa. Siitähän apn koko aloitus puhui, reaktioista siihen että sanoo olevansa isätön vaikkei ole. Silloin on kertonut asian tarkemmin ja siihen nyt ihmiset joskus reagoi muutoinkin kuin voivottelemalla.
Kullä se vihaisuus ja neuvominen alkaa siinä kohtaa kun kertoo, koska viimeksi ollut isäänsä yhteydessä.
Ei sitä tarvitse vielä edes vilauttaa isättömyys-korttia. Vanhemmuus on monelle niin pyhä asia, ihan sama miten sen hoitaa vai hoitaako lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni isättömyys kuvaa tätä yksinäisyyttä hyvin.
Onko kuitenkin niin, että minun tulisi puhua isästä? Olisiko jotain muuta sanaa tällaiseen tilanteeseen?
Jotain joka ei leimaisi ketään hankalaksi ihmiseksi, olisi neutraali.
No ainakaan omassa tapauksessa ei ole. Isätön on neutraalein kuvaamaan, koska sillä voidaan kattaa kaikki hylkäämisestä insestiin sekä krooniseen skitsoidiin psykoosiin, syvään päihderiippuvuuteen, väkivaltaan ja psykopaattinarsismiin jne jne.
Olen eri, mutta tämä on niin käsittämätön asia, etten vain pysty nielemään sitä. Kuinka ihmeessä henkilö, jonka isä on kohdistanut häneen iljettävää väkivaltaa, voisi olla isätön? Isähän on vaikuttanut hänen elämäänsä todella vahvasti ja tuhoisasti.
Ihminen, joka tekee tuollaista menettää isyytensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni isättömyys kuvaa tätä yksinäisyyttä hyvin.
Onko kuitenkin niin, että minun tulisi puhua isästä? Olisiko jotain muuta sanaa tällaiseen tilanteeseen?
Jotain joka ei leimaisi ketään hankalaksi ihmiseksi, olisi neutraali.
No ainakaan omassa tapauksessa ei ole. Isätön on neutraalein kuvaamaan, koska sillä voidaan kattaa kaikki hylkäämisestä insestiin sekä krooniseen skitsoidiin psykoosiin, syvään päihderiippuvuuteen, väkivaltaan ja psykopaattinarsismiin jne jne.
Nyt kyllä heitit aikamoisen typeryyden ilmoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni isättömyys kuvaa tätä yksinäisyyttä hyvin.
Onko kuitenkin niin, että minun tulisi puhua isästä? Olisiko jotain muuta sanaa tällaiseen tilanteeseen?
Jotain joka ei leimaisi ketään hankalaksi ihmiseksi, olisi neutraali.
No ainakaan omassa tapauksessa ei ole. Isätön on neutraalein kuvaamaan, koska sillä voidaan kattaa kaikki hylkäämisestä insestiin sekä krooniseen skitsoidiin psykoosiin, syvään päihderiippuvuuteen, väkivaltaan ja psykopaattinarsismiin jne jne.
Olen eri, mutta tämä on niin käsittämätön asia, etten vain pysty nielemään sitä. Kuinka ihmeessä henkilö, jonka isä on kohdistanut häneen iljettävää väkivaltaa, voisi olla isätön? Isähän on vaikuttanut hänen elämäänsä todella vahvasti ja tuhoisasti.
Ihminen, joka tekee tuollaista menettää isyytensä.
Ajatuskulussasi ei ole logiikan hiventä.
Jos isyys on jotain, jonka lapsi subjektiivisesti antaa vanhemmalleen ja ottaa häneltä pois, niin sittenhän vanhempi voi menettää isyytensä myös jos ei osta merkkifarkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni isättömyys kuvaa tätä yksinäisyyttä hyvin.
Onko kuitenkin niin, että minun tulisi puhua isästä? Olisiko jotain muuta sanaa tällaiseen tilanteeseen?
Jotain joka ei leimaisi ketään hankalaksi ihmiseksi, olisi neutraali.
No ainakaan omassa tapauksessa ei ole. Isätön on neutraalein kuvaamaan, koska sillä voidaan kattaa kaikki hylkäämisestä insestiin sekä krooniseen skitsoidiin psykoosiin, syvään päihderiippuvuuteen, väkivaltaan ja psykopaattinarsismiin jne jne.
Olen eri, mutta tämä on niin käsittämätön asia, etten vain pysty nielemään sitä. Kuinka ihmeessä henkilö, jonka isä on kohdistanut häneen iljettävää väkivaltaa, voisi olla isätön? Isähän on vaikuttanut hänen elämäänsä todella vahvasti ja tuhoisasti.
Isyyden voi myös menettää. Noin toimiva henkilö ihan oikeutetusti menettää isyyden.
Minä en tiedä missä isäni on. Ei tiedä hänkään missä minä olen ja mitä teen ja kenen kanssa asun. Kyllä vaan olen vailla isää, vaikka tuskin on vankilassa.