Miksi jotkut suuttuu, kun sanon olevani isätön?

Vierailija kirjoitti:

Helpompihan sinua on ymmärtää jos tietävät että sinulla on huonoja, mahdollisesti traumaattisia kokemuksia isästäsi kuin että luulevat että sinulla ei ole ollut isää lainkaan.

Eihän minulla ole ollutkaan isää lainkaan.

Ei millään tavalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voi sanoa, että isäsi ei ollut elämässäsi kauaa, eikä sekään aika ollut hyvää? Että et koe isääsi lainkaan läheiseksi, koska hän oli todella huono/ikävä/kelvoton tms. isä.

Miksi sanot että sinulla ei ole isää, kun se ei tosiasiallisesti pidä paikkaansa?

Noin sanoen luot väärän olettaman, johon vastaanottajan täytyy tavallaan ottaa kantaa. Ehkä he eivät halua ottaa siihen kantaa. Se on sinun asiasi.

Miksi sanoisin noin, kun en koe kyseistä ihmistä isäksi lainkaan?

En ole edes käyttänyt sanaa isä sen jälkeen kun olin pieni.

Minulla ei ole ollut isää, se on faktaa.

Kuka se tyyppi sitten oli, joka asui teillä, kun olit pikkulapsi?

Voithan sä väittää mitä haluat, jos haluat, totuudesta viis. Sulla on ollut isä, p*ska sellainen, mutta biologinen isä kuitenkin. Siittäjä, alkuunpanija, joka oli joskus parisuhteessa äitisi kanssa.

Hän oli ventovieras. Kuten jo sanoin.

Hän ei ollut koskaan isä. Pelkkä biologia ei tee kenestäkään isää.

Totuus siis on, että minulla ei ole isää.

Mä en nyt ymmärrä koko jutun juonta! Missä yhteydessä alat mainostamaan isättömyyttäsi? Työpaikan taukohuoneessa? Hei, mä oon Maija, ja olen isätön 🙄. Ei mun tuttavapiirissä oo tapana sukuselvitystä tehdä, ja ne keiden kanssa syvällisempiä jutellaan, kyllä sitten kuulevat totuuden, eikä mitään sensaatiouutisia lapsuudestani. Eli sumsummarum, oot itse vain kuvitellut muiden suuttumisen asian suhteen, koska oikeasti se ei kiinnosta yhtään ketään.

Jotku isättömiä, jotku lapsettomia, vaikka lapsi olisikin. Nainen, jonka kanssa minulla on pieni poika, ei halua minua heidän elämäänsä millään tavoin. Poika syntyi au lyhyen suhteen jälkeen, mutta olisin halunnut ottaa täyden vastuun, ja poika perisi minut aikanaan ainoana lapsena. Nyt en edes tiedä hänen nimeään. Poika on ulkomaalaisen naisen kanssa tehty, ja nainen on kadonnut sinne kuumaan maahan poikineen. Mahdotonta selvittää olinpaikka, olen yrittänyt. Pelkäsikö, että veisin lapsen Suomeen?  En todellakaan, ainakaan tahdon vastaisesti.

Ei minulle kukaan koskaan suuttunut. Se oli pikemminkin häpeän aihe. En tosin koskaan isääni tavannut. Samat sanat oli sanonut biologisen isäni poika, joka oli ilmeisesti elämänsä ensimmäiset vuodet asunut isänsä kanssa samassa perheessä. Toiset eivät vaan ymmärrä.

Vaikutat rasittavalta jankuttajalta, siitä ne suuttuu.

Käsität sanan isä eri tavalla kun muut. Muiden mielestä on isä vaikka olisi kuinka paska. Sinun mielestä on isä vain jos on rakastava sellainen. Kaikilla on isä, minullakin, vaikken hänestä mitään muista, olin pieni kun kuoli.

Vaikka kuinka mies vihoissasi valehtelet että sinulla ei ole isää mutta totuus kuitenkin on että äitisi on tarvinut joltain mieheltä siemenen että sinä olet saanut alkusi. Nainen ei lisäänny ilman mieheltä saatua siementä

Tämän keskustelun kommentithan vaan osoittaa otsikon oikeaksi.

Heti kauhea inttäminen, että kyllä sulla isä on, nönnönnöö.

Mitä se teidän pyllyjä kutittaa, vaikka joku tuollaisella taustalla sanookin, että hänellä ei ole isää?

Vierailija kirjoitti:

Minua oikeasti suututtaa tuollaiset valehtelijat. Ap ei todellakaan ole ainoa. Olen tehnyt pitkän uran koulumaailmassa. Aina välillä tulee vastaan lapsia, jotka itse tai äitinsä kertoo, että isää ei ole. Merkkaavat itse lomakkeisiin, että ainoa huoltaja on äiti. Sitten vuosien päästä ilmestyy jostain hitsin vihainen isä, joka valittaa, miksi on tehty sitä tai tätä ja hänelle ei ole kerrottu. Ja se isä voi siis olla ihan virallinen huoltaja, vaikka ei olisi lastaan edes nähnyt vuosiin.

Aivan pa**a isäkin on isä. Ap vaan haluaa antaa ihmisten ymmärtää, että hänellä ei isää ole, vaikka on.

Miksi sinä koet moista vihaa muiden perhesuhteista?

Vierailija kirjoitti:

Käsität sanan isä eri tavalla kun muut. Muiden mielestä on isä vaikka olisi kuinka paska. Sinun mielestä on isä vain jos on rakastava sellainen. Kaikilla on isä, minullakin, vaikken hänestä mitään muista, olin pieni kun kuoli.

Sinulla sentään oli ihminen, jota sanot isäksi. Sinulla siis oli ja on edelleen isä, vaikka hän onkin kuollut. Olet siis onnekas, koska voit sanoa tätä ihmistä isäksi.

Miksi ne kenen isä on kuollut sanovat itseään isättömiksi?

Heilläkin on voinut olla vaikka miten hyvä isä.

Mäkin olen hiukseton. Hiuksiasi lasken vain muhkean afron, en näitä päänahastani kasvavia suoria karvoja. Ihmiset suuttuvat, kun valitan kaljuudestani. En ymmärrä.

Jotkut kokee jotain sisäistä tarvetta paasata muille, että kyllä sullakin isä on, vaikka henkilö olisi saanut alkunsa lahjoitetyilla sukusoluilla, eikä isää olisi ikinä kuulunut heidän elämäänsä sosiaalisesti eikä juridisesti.

Kai näillä on joku ydinperhepäähänpinttymä, että perheeseen kuuluu aina äiti ja isä. Syitä miksi pakkomielteisesti yrittävät pakottaa muutkin omaan ajatusmalliinsa, voi vain arvailla.

Minä olen saanut alkunsa lahjoitetuilla sukusoluilla, eikä minulla ole koskaan ollut isää missään mielessä. Jos asia ja perhetaustat tulee joskus ilmi ja sanon että minulla ei ole isää, aina jonkun eka reaktio on se oletus, että isä on kuollut. Jos vastaan, että minulla ei ole koskaan ollut isää, alkaa joskus juuri tuo jankkaus, että no mutta kaikillahan isä on. Huoh. Ei ole, yrittäkää elää sen tiedon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kokee jotain sisäistä tarvetta paasata muille, että kyllä sullakin isä on, vaikka henkilö olisi saanut alkunsa lahjoitetyilla sukusoluilla, eikä isää olisi ikinä kuulunut heidän elämäänsä sosiaalisesti eikä juridisesti.

Kai näillä on joku ydinperhepäähänpinttymä, että perheeseen kuuluu aina äiti ja isä. Syitä miksi pakkomielteisesti yrittävät pakottaa muutkin omaan ajatusmalliinsa, voi vain arvailla.

Minä olen saanut alkunsa lahjoitetuilla sukusoluilla, eikä minulla ole koskaan ollut isää missään mielessä. Jos asia ja perhetaustat tulee joskus ilmi ja sanon että minulla ei ole isää, aina jonkun eka reaktio on se oletus, että isä on kuollut. Jos vastaan, että minulla ei ole koskaan ollut isää, alkaa joskus juuri tuo jankkaus, että no mutta kaikillahan isä on. Huoh. Ei ole, yrittäkää elää sen tiedon kanssa.

Ei mikään poista sitä tosiasiaa että vaikka olisi kuinka lahjoitetuista sukusoluista saanu alkunsa ei poista sitä tosi asiaa että biologisesti hänellä on isä. Mutta ymmärrän kyllä tuon ajattelun että vanhemmuus ei katso geenejä niin kuin naiset ovat sanoneet jo pitkään että saisi miehen kasvattamaan ja elättämään muiden miesten lapset mutta isyys katsoo geenejä

Vierailija kirjoitti:

Mielensä pahoittaja, joka saanut alkunsa neitseellisesti?

Riitaan ja välirikkoon tarvitaan aina 2 osapuolta ja yrität sälyttää homman pelkästään isän niskaan?

Ei sympatiaa saa valheilla, ellei ole Sanna, jolla ei mielestään ollut isää.

Mitä sinä itket?

Menetkö sanomaan Josef Fritzlin tyttärellekin jotain tuollaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kokee jotain sisäistä tarvetta paasata muille, että kyllä sullakin isä on, vaikka henkilö olisi saanut alkunsa lahjoitetyilla sukusoluilla, eikä isää olisi ikinä kuulunut heidän elämäänsä sosiaalisesti eikä juridisesti.

Kai näillä on joku ydinperhepäähänpinttymä, että perheeseen kuuluu aina äiti ja isä. Syitä miksi pakkomielteisesti yrittävät pakottaa muutkin omaan ajatusmalliinsa, voi vain arvailla.

Minä olen saanut alkunsa lahjoitetuilla sukusoluilla, eikä minulla ole koskaan ollut isää missään mielessä. Jos asia ja perhetaustat tulee joskus ilmi ja sanon että minulla ei ole isää, aina jonkun eka reaktio on se oletus, että isä on kuollut. Jos vastaan, että minulla ei ole koskaan ollut isää, alkaa joskus juuri tuo jankkaus, että no mutta kaikillahan isä on. Huoh. Ei ole, yrittäkää elää sen tiedon kanssa.

Ei mikään poista sitä tosiasiaa että vaikka olisi kuinka lahjoitetuista sukusoluista saanu alkunsa ei poista sitä tosi asiaa että biologisesti hänellä on isä. Mutta ymmärrän kyllä tuon ajattelun että vanhemmuus ei katso geenejä niin kuin naiset ovat sanoneet jo pitkään että saisi miehen kasvattamaan ja elättämään muiden miesten lapset mutta isyys katsoo geenejä

Onpa sinulla yksipuolinen kuva isyydestä.

Mene purkamaan naiskatkeruuttasi johonkin muualle.

On varmaan samoja ihmisiä jotka aina jaksaa adoptoiduille korjata, että ei ne ole sun oikeat vanhemmat jos tämä puhuu vanhemmistaan vanhempina. Näiden mielestä biologisuus on ainoaa vanhemmuutta. Minkäs teet, olisko joku kasvatusvääristymä ajattelun taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kokee jotain sisäistä tarvetta paasata muille, että kyllä sullakin isä on, vaikka henkilö olisi saanut alkunsa lahjoitetyilla sukusoluilla, eikä isää olisi ikinä kuulunut heidän elämäänsä sosiaalisesti eikä juridisesti.

Kai näillä on joku ydinperhepäähänpinttymä, että perheeseen kuuluu aina äiti ja isä. Syitä miksi pakkomielteisesti yrittävät pakottaa muutkin omaan ajatusmalliinsa, voi vain arvailla.

Minä olen saanut alkunsa lahjoitetuilla sukusoluilla, eikä minulla ole koskaan ollut isää missään mielessä. Jos asia ja perhetaustat tulee joskus ilmi ja sanon että minulla ei ole isää, aina jonkun eka reaktio on se oletus, että isä on kuollut. Jos vastaan, että minulla ei ole koskaan ollut isää, alkaa joskus juuri tuo jankkaus, että no mutta kaikillahan isä on. Huoh. Ei ole, yrittäkää elää sen tiedon kanssa.

Ei mikään poista sitä tosiasiaa että vaikka olisi kuinka lahjoitetuista sukusoluista saanu alkunsa ei poista sitä tosi asiaa että biologisesti hänellä on isä. Mutta ymmärrän kyllä tuon ajattelun että vanhemmuus ei katso geenejä niin kuin naiset ovat sanoneet jo pitkään että saisi miehen kasvattamaan ja elättämään muiden miesten lapset mutta isyys katsoo geenejä

Onpa sinulla yksipuolinen kuva isyydestä.

Mene purkamaan naiskatkeruuttasi johonkin muualle.

Ei minulla ole naiskatkeruutta sosiologinen vanhemmuus ja biologinen isyys/äitiys on kaksi eri asiaa. Ihminen voi olla isä/äiti olematta vanhempi ja vanhempi voi olla olematta isä/äiti

Ymmärrän sinua ap. En minäkään voi muka sanoa olevani äiditön, vaikka asuinkin sellaiseksi itseään väittävän kanssa 17 vuotta.

Eivät ne suutu vaan ärsyyntyvät typeryydestäsi. Eivät voi käsittää miten joku voi olla noin typerä. 

Jokaisella kun on isä vaikka siihen ei yhteyttä pitäisikään eikä siitä tykkäsi.