Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut suuttuu, kun sanon olevani isätön?
28.01.2023 |
Minulla ei ole koskaan ollut isää, vaikka se ihminen samassa asunnossani asuikin silloin kun olin lapsi. Mutta sitä ihmistä ei voi tekojensa takia sanoa isäksi, enkä ole varhaislapsuuden jälkeen sanonutkaan. Meillä ei ole koskaan ollut mitään vanhemman ja lapsen välisen suhteen kaltaista suhdetta, täysin vieras ihminen.
Miksi silti jotkut suuttuu siitä kun sanon, että minulla ei ole ollut koskaan isää?
Yleensä nämä ovat sellaisia, joilla on ainakin ollut molemmat hyvät vanhemmat.
Kommentit (907)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No elämässä tulee tilanteita kun kasuaalisti kysytään isästä, esim. jouluna ja isänpäivänä tai kun joku muu kertoo isästään ja kysyy samalla asiasta. Harvoin isätön itse ottaa puheeksi asiaa, koska on jo kokemusta painostamisesta ottaa isään yhteyttä tai muuta tunteiden arvottamista.
"Emme ole tekemisissä keskenämme" ei ole aiheuttanut kenessäkään suurempaa reaktiota.
Minussa se aiheuttaa.
Ihan kun en tulisi toimeen vanhempani kanssa, antaa negatiivisen kuvan.
Sama. Ja lähes vierailtakin voi sadella neuvoja välien korjaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Olet väärässä.
Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?
Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.
Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.
Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.
Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.
Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.
Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.
Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?
Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.
Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.
Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?
Miksi pitää kertoa henkilökohtaisia asioita "huonosta isästä". Se saisi vaikuttamaan siltä, että olen huono sosiaalisilta taidoiltani tai riitaisa.
"Isäni" kuolema on helpottanut keskusteluja isättömyydestäni. Olen kokenut olevani isätön hänen eläessään, nyt tilanne on helpompi kun voin vain kuitata että on kuollut.
Isä sanassa on tietty lataus, joka pitää sisällään esim. rahtusen välittämistä lastansa kohtaan. Sen takia se ei ole ikinä ollut käytössäni muuta kuin pakotettuna eli kohteliaisuudesta.
Kyllä. Eikä mikään ilmaus paska isä riitä kuvaamaan isääni ja suhdettani häneen. Sana isätön kuvaa sen kaikkein täsmällisimmin. Sana paska isä antaisi sen mielikuvan, että olisi isä, joka on jotenkin tekemässä jotain paskatemppuja, mutta olemassa elämässä.
Nimenomaan. Huono isä tarkoittaisi isää, joka on elämässä mukana, mutta tekee huonoja valintoja ja hoitaa isyyttään huonosti.
Huono tai paska isä on usein juurikin liian tilannetta vähättelevä ilmaus. Eiköhän melkein jokainen ole joskus sanonut isäänsä huonoksi, kun tämä ei mm. tullut katsomaan käsipallopelejä lupauksistaan huolimatta, teki liikaa töitä ja ei vienytkään perhettä lomamatkalle.
Eli kuten apn isäpuoli.
Niinkö sinusta?
No, toki sinä voit sanoa tuollaista ihmistä isäksesi. Älä kuitenkaan oleta muiden tekevän samoin.
Huoh. Ei ole kyse siitä lutsuuko tuota ihmistä isäksi vai ei. On kyse siitä että onko isätön, ei ole.
Näytäpä sellainen kohta, missä sanotaan sanan isätön tarkoittavan vain henkilöä, jonka isä on kuollut tms.
Sitä ennen, älä ala määrittelemään muiden isättömyyksiä, kun et niistä selkeästi mitään tiedä.
Siinä taas jankuti jankuti jankuti.Isä on isä , vaikka roskisasukkina.Hoidata mielialasi ammattilaisella, et ole terve.Mielipiteesi ja kuvitelmasi , ei kohtaa todellisuuttasi.
Vierailija kirjoitti:
Huono isä on sellainen, joka laittaa aina työt perheen teinitytön ratsastuskisojen katsomisen edelle.
Sellainen ihminen, joka käyttää hyväksi lastaan tai pahoinpitelee tai vainoaa perhettä, on jotain ihan muuta.
Toki varmaan jotkut menisi vaikka seksuaalisesti hyväksikäyttetylle ihmiselle kertomaan että hei, mä siis niin tiedän sen millaista on kun on huono isä, munkin iskä osti mulle lantiofarkut vaikka piti ostaa pillifarkut.
Halusit tai et, se on isä niin kauan kunnes häneltä se isyys viedään pois. Kukaan ei menisi sanomaan että tuo on vain huono isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Onkohan ketjun alullepanija tiedustellut/ ottanut puheeksi isältään miksi hän tekee noin kuin tekee?
Yhtälössä on myös kolmas tekijä elikkä äiti. Epäilen äidillä olevan kovastikkin osuutta asiassa....Toki helppo kaataa kaikki sen poissaolijan harteille ja äiti kenties puhaltelee kynsiinsä?
Minä mietin tuota pitkään. Kehittelin erilaisia teorioita mitä kumpikin osapuoli on tehnyt tai kokenut. Lopulta sain tädiltä kuulla totuuden, joten se ilmeisin oli totuus. Isä katosi, äidillä ei osaa eikä arpaa asiaan.
Täti? Siis äitisi sisko? Ja hänkö totuuden tietää? Kun itse muistelen mitä kiemuroita oma äitini kehitteli ja totena sanoi mm miniänsä sanomaksi niin ...mitään et häviä jos sitä toistakin osapuola kuulisit.
Todisteaineistoa on vaikka mappirivilliseksi asti. Ja puhumatonta osapuolta ei voi kuulla kuin käytöstä ja tekoja seuraamalla ja ne tukevat käsitystä.
Eli et ole missään vaiheessa edes puhunut omasta kokemuksestasi vaan muilta kuulemistasi toisen teoista?!
Millä logiikalla sanot, ettei lapsella ole kokemusta omasta isästään? Kokemus joko läsnäolosta tai poissaolosta ja niihin liittyvistä tapahtumista ja olosuhteista.
Siitä että kun kysytään onko hän edes keskustellut isänsä kanssa asioista, vastaus on ei kun tätin kertoi totuuden.
Ajatellaanpas tilannetta, jossa sulla ihmissuhde ei ole hyvä ollut vuosiin. Sit sä lähdet pohtimaan että miksi ja mitä mä muistan ja mitä mä koin. Menetkö sä sillon sen henkilön kanssa puhumaan vai kysyt tädiltä? Täti kertoo oman näkemyksensä, senkö perusteella sä sit hoksaat että juu, mä koen näin, olen kokenut lapsesta asti?
Ihme sekoilua. Olisinko isätön, jos voisin mennä isäni kanssa keskustelemaan kokemuksistani? En olisi. Ja olen isätön, koska en voi mennä.
Nyt olisi hyvä muistaa sekin, että varovaisestikin arvioiden 5-10 % omaa narsistivanhemman. Vanhempi joko ottaa pitkät tai jää piinaamaan jälkikasvuaan. Tervettä suhdetta ei voi olla kummassakaan tapauksessa. Joskus harvoin lapsi osaa itse katkaista välit elämänsä pilaavaan vanhempaan ja vielä harvemmin se persoonallisuushäiriöinen hakee apua ja haluaa kehittää itseään. Ehkä nyt youtube-tiktok-aikana nuorempi polvi alkaa saada uudenlaisia mahdollisuuksia.
Isättömien lasten isissä on narsistit, sosiopaatit ja psykopaatit yliedustettuina, koska terve vanhempi ei normaalisti hylkää lastaan eikä lapsella ole tarvetta katkaista välejä.
Tsemppihalaus kaikille toksisten vanhempien lapsille! <3
Logiikkasi on uskomaton. Kuollut isä-hyvä tai huono- ei isätön. Huono isä-isätön.
Missä kohtaa lainaamassasi viestissä puhutaan kuolemasta? Tai hyvyydestä tai huonoudesta? Puhutaan siitä, että tässäkin maassa on kymmeniä tuhansia häiriintyneitä vanhempia, jotka eivät huolehdi jälkikasvustaan tai jos ovat huolehtivinaan aiheuttavat heille vain mieleterveysongelmia ja fyysisiä sairauksia.
Isättömien lasten isissä on narsistit, sosiopaatit ja psykopaatit yliedustettuina, koska terve vanhempi ei normaalisti hylkää lastaan eikä lapsella ole tarvetta katkaista välejä.
Hei taas uusi termi! Isättömän lapsen isä
No, kuten joku kirjoitti, ihminen puhuu tunteidensa pohjalta ja tilanne oman isäni kanssa on tuo ja kirjoitin tuon sanoja sen täsmällisemmin miettimättä, mutta noinhan se on. Olen isätön, joten isäni on isättömän lapsen isä.
En sentään ole koskaan sanonut häntä kuolleeksi, tiedän, että jotkut tekevät niin helpottaakseen keskustelua. Ja jotkut tarpeeksi sairaat muutenkin läheisistään. Isäni varmaan pitää itseään lapsettomana ja veikkaan, ettei olemassaolostani ole kerrottu parisuhteessa. Siinä sitten oliskin, jos isän kuoltua olisin ylläri jollekin vaimolle tai vaimokkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noloa repiä perseensä siitä syystä, jos joku sanoo olevansa isätön. Kaikista nolointa on alkaa mitätöimään ja vähättelemään tämän toisen isättömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No elämässä tulee tilanteita kun kasuaalisti kysytään isästä, esim. jouluna ja isänpäivänä tai kun joku muu kertoo isästään ja kysyy samalla asiasta. Harvoin isätön itse ottaa puheeksi asiaa, koska on jo kokemusta painostamisesta ottaa isään yhteyttä tai muuta tunteiden arvottamista.
"Emme ole tekemisissä keskenämme" ei ole aiheuttanut kenessäkään suurempaa reaktiota.
Minussa se aiheuttaa.
Ihan kun en tulisi toimeen vanhempani kanssa, antaa negatiivisen kuvan.
No antaako isätön positiivisen kuvan? Ja kun kerran asia on negatiivinen, miksi se pitäisi silotella?
Antaa, kuten sanoin aiemmin isäni kuolema yksinkertaisti näitä asioita paljon. Myös kuulijan päässä, saa myötätuntoa jopa.
Miksi haluaisin kertoa jollekin että isäni oli kyvytön vanhemmuuteen? tai selittää, että isäni ei nyt vain rakastanut minua lainakaan. Aika deeppiä (syvälle tunteisiin menevää.)
"Isätön" on minulle voimaannuttavaa, en alistunut vaan pystyn määrittelemään henkilön arvon minulle hänen käytöksen mukaiseksi.
Eihän siinä, voimaantuminen on tärkeää. Sullahan ei siis ole ongelmaa tän asian kanssa. Kuulijalle se ei ole sen positiivisempi, joten vähän on turha miettiä antaako negatiivisen kuvan asiasta.
Tottakai minulla on ongelma asian kanssa, ihan helvetin paskaa fiilistä aiheuttanut vähintääkin. Voin silti itse puhua asiasta niin, että minulle jää hyvä mieli eikä sellainen, että taas alistun näihin pakollisiin narratiiveihin vanhemmuudesta ja puhun sitä mitä muut haluavat kuulla.
Väritän omalla kynälläni koetakseni voimaantumista ja minulla on siihen oikeus. Se jos joku kokee tulleensa harhaanjohdetuksi on pientä siihen verrattuna, että itse on joutunut elämään isättömänä.
Kukin tehköön miten parhaaksi näkee, kauheasti ohjeita ja neuvoja ihmisltä joita tällainen asia ei koskettanut näin läheltä. Ymmärryksen puutetta, aivan kuin itsellakin vaikeaa käsittää että joku ikävöi isäänsä tai että suhde isään on rakastava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä taas jankuti jankuti jankuti.Isä on isä , vaikka roskisasukkina.Hoidata mielialasi ammattilaisella, et ole terve.Mielipiteesi ja kuvitelmasi , ei kohtaa todellisuuttasi.
Loppuiko argumentit?
Vissiin.
Kukaan muu ei täällä raivoa toisen isättömyydestä kuin sinä. Ei muilla ole asian suhteen mitään ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Olet väärässä.
Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?
Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.
Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.
Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.
Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.
Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.
Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.
Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?
Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.
Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.
Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?
Miksi pitää kertoa henkilökohtaisia asioita "huonosta isästä". Se saisi vaikuttamaan siltä, että olen huono sosiaalisilta taidoiltani tai riitaisa.
"Isäni" kuolema on helpottanut keskusteluja isättömyydestäni. Olen kokenut olevani isätön hänen eläessään, nyt tilanne on helpompi kun voin vain kuitata että on kuollut.
Isä sanassa on tietty lataus, joka pitää sisällään esim. rahtusen välittämistä lastansa kohtaan. Sen takia se ei ole ikinä ollut käytössäni muuta kuin pakotettuna eli kohteliaisuudesta.
Kyllä. Eikä mikään ilmaus paska isä riitä kuvaamaan isääni ja suhdettani häneen. Sana isätön kuvaa sen kaikkein täsmällisimmin. Sana paska isä antaisi sen mielikuvan, että olisi isä, joka on jotenkin tekemässä jotain paskatemppuja, mutta olemassa elämässä.
Nimenomaan. Huono isä tarkoittaisi isää, joka on elämässä mukana, mutta tekee huonoja valintoja ja hoitaa isyyttään huonosti.
Huono tai paska isä on usein juurikin liian tilannetta vähättelevä ilmaus. Eiköhän melkein jokainen ole joskus sanonut isäänsä huonoksi, kun tämä ei mm. tullut katsomaan käsipallopelejä lupauksistaan huolimatta, teki liikaa töitä ja ei vienytkään perhettä lomamatkalle.
Eli kuten apn isäpuoli.
Niinkö sinusta?
No, toki sinä voit sanoa tuollaista ihmistä isäksesi. Älä kuitenkaan oleta muiden tekevän samoin.
Huoh. Ei ole kyse siitä lutsuuko tuota ihmistä isäksi vai ei. On kyse siitä että onko isätön, ei ole.
Näytäpä sellainen kohta, missä sanotaan sanan isätön tarkoittavan vain henkilöä, jonka isä on kuollut tms.
Sitä ennen, älä ala määrittelemään muiden isättömyyksiä, kun et niistä selkeästi mitään tiedä.
Ihan löytyy sanakirjasta ja täälläkin useaan otteeseen se on mainittu. Isätön: vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut
Jos se isä on elämässä, papereissa ja/tai tiedossa, henkilö ei ole isätön. Hän voi olla kasvanut ilman isää, hänen isänsä voi olla ihmishirvio, rikollinen tai ihan mitä vain. Ja kyllä sä saat sanoa olevasi isätön, kun susta siltä (oikeutetusti) tuntuu, mutta turha on repiä pelihousunsa, jos joku sanoo että isättömyyden määritelmä ei nyt kyllä täyty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono isä on sellainen, joka laittaa aina työt perheen teinitytön ratsastuskisojen katsomisen edelle.
Sellainen ihminen, joka käyttää hyväksi lastaan tai pahoinpitelee tai vainoaa perhettä, on jotain ihan muuta.
Toki varmaan jotkut menisi vaikka seksuaalisesti hyväksikäyttetylle ihmiselle kertomaan että hei, mä siis niin tiedän sen millaista on kun on huono isä, munkin iskä osti mulle lantiofarkut vaikka piti ostaa pillifarkut.
Halusit tai et, se on isä niin kauan kunnes häneltä se isyys viedään pois. Kukaan ei menisi sanomaan että tuo on vain huono isä.
Kunhan kiusaat kun et ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Olet väärässä.
Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?
Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.
Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.
Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.
Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.
Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.
Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.
Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?
Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.
Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.
Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?
Miksi pitää kertoa henkilökohtaisia asioita "huonosta isästä". Se saisi vaikuttamaan siltä, että olen huono sosiaalisilta taidoiltani tai riitaisa.
"Isäni" kuolema on helpottanut keskusteluja isättömyydestäni. Olen kokenut olevani isätön hänen eläessään, nyt tilanne on helpompi kun voin vain kuitata että on kuollut.
Isä sanassa on tietty lataus, joka pitää sisällään esim. rahtusen välittämistä lastansa kohtaan. Sen takia se ei ole ikinä ollut käytössäni muuta kuin pakotettuna eli kohteliaisuudesta.
Kyllä. Eikä mikään ilmaus paska isä riitä kuvaamaan isääni ja suhdettani häneen. Sana isätön kuvaa sen kaikkein täsmällisimmin. Sana paska isä antaisi sen mielikuvan, että olisi isä, joka on jotenkin tekemässä jotain paskatemppuja, mutta olemassa elämässä.
Nimenomaan. Huono isä tarkoittaisi isää, joka on elämässä mukana, mutta tekee huonoja valintoja ja hoitaa isyyttään huonosti.
Huono tai paska isä on usein juurikin liian tilannetta vähättelevä ilmaus. Eiköhän melkein jokainen ole joskus sanonut isäänsä huonoksi, kun tämä ei mm. tullut katsomaan käsipallopelejä lupauksistaan huolimatta, teki liikaa töitä ja ei vienytkään perhettä lomamatkalle.
Eli kuten apn isäpuoli.
Niinkö sinusta?
No, toki sinä voit sanoa tuollaista ihmistä isäksesi. Älä kuitenkaan oleta muiden tekevän samoin.
Huoh. Ei ole kyse siitä lutsuuko tuota ihmistä isäksi vai ei. On kyse siitä että onko isätön, ei ole.
Näytäpä sellainen kohta, missä sanotaan sanan isätön tarkoittavan vain henkilöä, jonka isä on kuollut tms.
Sitä ennen, älä ala määrittelemään muiden isättömyyksiä, kun et niistä selkeästi mitään tiedä.
Ihan löytyy sanakirjasta ja täälläkin useaan otteeseen se on mainittu. Isätön: vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut
Jos se isä on elämässä, papereissa ja/tai tiedossa, henkilö ei ole isätön. Hän voi olla kasvanut ilman isää, hänen isänsä voi olla ihmishirvio, rikollinen tai ihan mitä vain. Ja kyllä sä saat sanoa olevasi isätön, kun susta siltä (oikeutetusti) tuntuu, mutta turha on repiä pelihousunsa, jos joku sanoo että isättömyyden määritelmä ei nyt kyllä täyty.
Vailla isää oleva = isätön. Tuo perässä oleva täsmennys ei ole tyhjentävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono isä on sellainen, joka laittaa aina työt perheen teinitytön ratsastuskisojen katsomisen edelle.
Sellainen ihminen, joka käyttää hyväksi lastaan tai pahoinpitelee tai vainoaa perhettä, on jotain ihan muuta.
Toki varmaan jotkut menisi vaikka seksuaalisesti hyväksikäyttetylle ihmiselle kertomaan että hei, mä siis niin tiedän sen millaista on kun on huono isä, munkin iskä osti mulle lantiofarkut vaikka piti ostaa pillifarkut.
Halusit tai et, se on isä niin kauan kunnes häneltä se isyys viedään pois. Kukaan ei menisi sanomaan että tuo on vain huono isä.
Eipä isyyttä mihinkään tarvitse pois viedä, jos henkilö itse ei toteuta isyyttä. Siinä se poistuu tai jopa jää kokonaan syntymättä ihan automaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.
Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?
On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.
Onkohan ketjun alullepanija tiedustellut/ ottanut puheeksi isältään miksi hän tekee noin kuin tekee?
Yhtälössä on myös kolmas tekijä elikkä äiti. Epäilen äidillä olevan kovastikkin osuutta asiassa....Toki helppo kaataa kaikki sen poissaolijan harteille ja äiti kenties puhaltelee kynsiinsä?
Minä mietin tuota pitkään. Kehittelin erilaisia teorioita mitä kumpikin osapuoli on tehnyt tai kokenut. Lopulta sain tädiltä kuulla totuuden, joten se ilmeisin oli totuus. Isä katosi, äidillä ei osaa eikä arpaa asiaan.
Täti? Siis äitisi sisko? Ja hänkö totuuden tietää? Kun itse muistelen mitä kiemuroita oma äitini kehitteli ja totena sanoi mm miniänsä sanomaksi niin ...mitään et häviä jos sitä toistakin osapuola kuulisit.
Todisteaineistoa on vaikka mappirivilliseksi asti. Ja puhumatonta osapuolta ei voi kuulla kuin käytöstä ja tekoja seuraamalla ja ne tukevat käsitystä.
Eli et ole missään vaiheessa edes puhunut omasta kokemuksestasi vaan muilta kuulemistasi toisen teoista?!
Millä logiikalla sanot, ettei lapsella ole kokemusta omasta isästään? Kokemus joko läsnäolosta tai poissaolosta ja niihin liittyvistä tapahtumista ja olosuhteista.
Siitä että kun kysytään onko hän edes keskustellut isänsä kanssa asioista, vastaus on ei kun tätin kertoi totuuden.
Ajatellaanpas tilannetta, jossa sulla ihmissuhde ei ole hyvä ollut vuosiin. Sit sä lähdet pohtimaan että miksi ja mitä mä muistan ja mitä mä koin. Menetkö sä sillon sen henkilön kanssa puhumaan vai kysyt tädiltä? Täti kertoo oman näkemyksensä, senkö perusteella sä sit hoksaat että juu, mä koen näin, olen kokenut lapsesta asti?
Ihme sekoilua. Olisinko isätön, jos voisin mennä isäni kanssa keskustelemaan kokemuksistani? En olisi. Ja olen isätön, koska en voi mennä.
Nyt olisi hyvä muistaa sekin, että varovaisestikin arvioiden 5-10 % omaa narsistivanhemman. Vanhempi joko ottaa pitkät tai jää piinaamaan jälkikasvuaan. Tervettä suhdetta ei voi olla kummassakaan tapauksessa. Joskus harvoin lapsi osaa itse katkaista välit elämänsä pilaavaan vanhempaan ja vielä harvemmin se persoonallisuushäiriöinen hakee apua ja haluaa kehittää itseään. Ehkä nyt youtube-tiktok-aikana nuorempi polvi alkaa saada uudenlaisia mahdollisuuksia.
Isättömien lasten isissä on narsistit, sosiopaatit ja psykopaatit yliedustettuina, koska terve vanhempi ei normaalisti hylkää lastaan eikä lapsella ole tarvetta katkaista välejä.
Tsemppihalaus kaikille toksisten vanhempien lapsille! <3
Logiikkasi on uskomaton. Kuollut isä-hyvä tai huono- ei isätön. Huono isä-isätön.
Missä kohtaa lainaamassasi viestissä puhutaan kuolemasta? Tai hyvyydestä tai huonoudesta? Puhutaan siitä, että tässäkin maassa on kymmeniä tuhansia häiriintyneitä vanhempia, jotka eivät huolehdi jälkikasvustaan tai jos ovat huolehtivinaan aiheuttavat heille vain mieleterveysongelmia ja fyysisiä sairauksia.
Isättömien lasten isissä on narsistit, sosiopaatit ja psykopaatit yliedustettuina, koska terve vanhempi ei normaalisti hylkää lastaan eikä lapsella ole tarvetta katkaista välejä.
Hei taas uusi termi! Isättömän lapsen isä
No, kuten joku kirjoitti, ihminen puhuu tunteidensa pohjalta ja tilanne oman isäni kanssa on tuo ja kirjoitin tuon sanoja sen täsmällisemmin miettimättä, mutta noinhan se on. Olen isätön, joten isäni on isättömän lapsen isä.
En sentään ole koskaan sanonut häntä kuolleeksi, tiedän, että jotkut tekevät niin helpottaakseen keskustelua. Ja jotkut tarpeeksi sairaat muutenkin läheisistään. Isäni varmaan pitää itseään lapsettomana ja veikkaan, ettei olemassaolostani ole kerrottu parisuhteessa. Siinä sitten oliskin, jos isän kuoltua olisin ylläri jollekin vaimolle tai vaimokkeelle.
Sehän se on edessä. Ehkä sulle selviää että sulla on puolisisaruksia.
Ja joo, on kauheita ihmiskohtaloita ja on täysin ymmärrettävää puhua itsestään isättömänä, kukaan tuskin on eri mieltä. On myös inhimillistä että se herättää tunteita myös kuulijoissa, varmsinkin jos heillä on taustalla oma isättömyys/rakkaan isän kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono isä on sellainen, joka laittaa aina työt perheen teinitytön ratsastuskisojen katsomisen edelle.
Sellainen ihminen, joka käyttää hyväksi lastaan tai pahoinpitelee tai vainoaa perhettä, on jotain ihan muuta.
Toki varmaan jotkut menisi vaikka seksuaalisesti hyväksikäyttetylle ihmiselle kertomaan että hei, mä siis niin tiedän sen millaista on kun on huono isä, munkin iskä osti mulle lantiofarkut vaikka piti ostaa pillifarkut.
Halusit tai et, se on isä niin kauan kunnes häneltä se isyys viedään pois. Kukaan ei menisi sanomaan että tuo on vain huono isä.
Eipä isyyttä mihinkään tarvitse pois viedä, jos henkilö itse ei toteuta isyyttä. Siinä se poistuu tai jopa jää kokonaan syntymättä ihan automaattisesti.
Silloin se isyys päättyy perunkirjoitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Olet väärässä.
Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?
Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.
Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.
Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.
Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.
Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.
Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.
Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?
Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.
Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.
Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?
Miksi pitää kertoa henkilökohtaisia asioita "huonosta isästä". Se saisi vaikuttamaan siltä, että olen huono sosiaalisilta taidoiltani tai riitaisa.
"Isäni" kuolema on helpottanut keskusteluja isättömyydestäni. Olen kokenut olevani isätön hänen eläessään, nyt tilanne on helpompi kun voin vain kuitata että on kuollut.
Isä sanassa on tietty lataus, joka pitää sisällään esim. rahtusen välittämistä lastansa kohtaan. Sen takia se ei ole ikinä ollut käytössäni muuta kuin pakotettuna eli kohteliaisuudesta.
Kyllä. Eikä mikään ilmaus paska isä riitä kuvaamaan isääni ja suhdettani häneen. Sana isätön kuvaa sen kaikkein täsmällisimmin. Sana paska isä antaisi sen mielikuvan, että olisi isä, joka on jotenkin tekemässä jotain paskatemppuja, mutta olemassa elämässä.
Nimenomaan. Huono isä tarkoittaisi isää, joka on elämässä mukana, mutta tekee huonoja valintoja ja hoitaa isyyttään huonosti.
Huono tai paska isä on usein juurikin liian tilannetta vähättelevä ilmaus. Eiköhän melkein jokainen ole joskus sanonut isäänsä huonoksi, kun tämä ei mm. tullut katsomaan käsipallopelejä lupauksistaan huolimatta, teki liikaa töitä ja ei vienytkään perhettä lomamatkalle.
Eli kuten apn isäpuoli.
Niinkö sinusta?
No, toki sinä voit sanoa tuollaista ihmistä isäksesi. Älä kuitenkaan oleta muiden tekevän samoin.
Huoh. Ei ole kyse siitä lutsuuko tuota ihmistä isäksi vai ei. On kyse siitä että onko isätön, ei ole.
Näytäpä sellainen kohta, missä sanotaan sanan isätön tarkoittavan vain henkilöä, jonka isä on kuollut tms.
Sitä ennen, älä ala määrittelemään muiden isättömyyksiä, kun et niistä selkeästi mitään tiedä.
Ihan löytyy sanakirjasta ja täälläkin useaan otteeseen se on mainittu. Isätön: vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut
Jos se isä on elämässä, papereissa ja/tai tiedossa, henkilö ei ole isätön. Hän voi olla kasvanut ilman isää, hänen isänsä voi olla ihmishirvio, rikollinen tai ihan mitä vain. Ja kyllä sä saat sanoa olevasi isätön, kun susta siltä (oikeutetusti) tuntuu, mutta turha on repiä pelihousunsa, jos joku sanoo että isättömyyden määritelmä ei nyt kyllä täyty.
En kysynyt, että löytyykö sitä sanakirjasta.
Sanoin, että näytä se kohta, mistä se löytyy.
Ilmeisesti et sitä löytänyt, kun pitää turvautua mammapalstamääritelmiin.
Miksi muiden isättömyys sydämistyttää sinua noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Olet väärässä.
Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?
Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.
Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.
Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.
Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.
Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.
Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.
Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?
Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.
Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.
Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?
Miksi pitää kertoa henkilökohtaisia asioita "huonosta isästä". Se saisi vaikuttamaan siltä, että olen huono sosiaalisilta taidoiltani tai riitaisa.
"Isäni" kuolema on helpottanut keskusteluja isättömyydestäni. Olen kokenut olevani isätön hänen eläessään, nyt tilanne on helpompi kun voin vain kuitata että on kuollut.
Isä sanassa on tietty lataus, joka pitää sisällään esim. rahtusen välittämistä lastansa kohtaan. Sen takia se ei ole ikinä ollut käytössäni muuta kuin pakotettuna eli kohteliaisuudesta.
Kyllä. Eikä mikään ilmaus paska isä riitä kuvaamaan isääni ja suhdettani häneen. Sana isätön kuvaa sen kaikkein täsmällisimmin. Sana paska isä antaisi sen mielikuvan, että olisi isä, joka on jotenkin tekemässä jotain paskatemppuja, mutta olemassa elämässä.
Nimenomaan. Huono isä tarkoittaisi isää, joka on elämässä mukana, mutta tekee huonoja valintoja ja hoitaa isyyttään huonosti.
Huono tai paska isä on usein juurikin liian tilannetta vähättelevä ilmaus. Eiköhän melkein jokainen ole joskus sanonut isäänsä huonoksi, kun tämä ei mm. tullut katsomaan käsipallopelejä lupauksistaan huolimatta, teki liikaa töitä ja ei vienytkään perhettä lomamatkalle.
Eli kuten apn isäpuoli.
Niinkö sinusta?
No, toki sinä voit sanoa tuollaista ihmistä isäksesi. Älä kuitenkaan oleta muiden tekevän samoin.
Huoh. Ei ole kyse siitä lutsuuko tuota ihmistä isäksi vai ei. On kyse siitä että onko isätön, ei ole.
Näytäpä sellainen kohta, missä sanotaan sanan isätön tarkoittavan vain henkilöä, jonka isä on kuollut tms.
Sitä ennen, älä ala määrittelemään muiden isättömyyksiä, kun et niistä selkeästi mitään tiedä.
Ihan löytyy sanakirjasta ja täälläkin useaan otteeseen se on mainittu. Isätön: vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut
Jos se isä on elämässä, papereissa ja/tai tiedossa, henkilö ei ole isätön. Hän voi olla kasvanut ilman isää, hänen isänsä voi olla ihmishirvio, rikollinen tai ihan mitä vain. Ja kyllä sä saat sanoa olevasi isätön, kun susta siltä (oikeutetusti) tuntuu, mutta turha on repiä pelihousunsa, jos joku sanoo että isättömyyden määritelmä ei nyt kyllä täyty.
Vailla isää oleva = isätön. Tuo perässä oleva täsmennys ei ole tyhjentävä.
Mutta vailla isää oleva on. Jos lapsella on isä, vaikka vankilassa murhasta, hän ei ole vailla isää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.
Olet väärässä.
Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?
Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.
Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.
Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.
Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.
Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.
Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.
Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?
Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.
Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.
Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?
Miksi pitää kertoa henkilökohtaisia asioita "huonosta isästä". Se saisi vaikuttamaan siltä, että olen huono sosiaalisilta taidoiltani tai riitaisa.
"Isäni" kuolema on helpottanut keskusteluja isättömyydestäni. Olen kokenut olevani isätön hänen eläessään, nyt tilanne on helpompi kun voin vain kuitata että on kuollut.
Isä sanassa on tietty lataus, joka pitää sisällään esim. rahtusen välittämistä lastansa kohtaan. Sen takia se ei ole ikinä ollut käytössäni muuta kuin pakotettuna eli kohteliaisuudesta.
Kyllä. Eikä mikään ilmaus paska isä riitä kuvaamaan isääni ja suhdettani häneen. Sana isätön kuvaa sen kaikkein täsmällisimmin. Sana paska isä antaisi sen mielikuvan, että olisi isä, joka on jotenkin tekemässä jotain paskatemppuja, mutta olemassa elämässä.
Nimenomaan. Huono isä tarkoittaisi isää, joka on elämässä mukana, mutta tekee huonoja valintoja ja hoitaa isyyttään huonosti.
Huono tai paska isä on usein juurikin liian tilannetta vähättelevä ilmaus. Eiköhän melkein jokainen ole joskus sanonut isäänsä huonoksi, kun tämä ei mm. tullut katsomaan käsipallopelejä lupauksistaan huolimatta, teki liikaa töitä ja ei vienytkään perhettä lomamatkalle.
Eli kuten apn isäpuoli.
Niinkö sinusta?
No, toki sinä voit sanoa tuollaista ihmistä isäksesi. Älä kuitenkaan oleta muiden tekevän samoin.
Huoh. Ei ole kyse siitä lutsuuko tuota ihmistä isäksi vai ei. On kyse siitä että onko isätön, ei ole.
Näytäpä sellainen kohta, missä sanotaan sanan isätön tarkoittavan vain henkilöä, jonka isä on kuollut tms.
Sitä ennen, älä ala määrittelemään muiden isättömyyksiä, kun et niistä selkeästi mitään tiedä.
Ihan löytyy sanakirjasta ja täälläkin useaan otteeseen se on mainittu. Isätön: vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut
Jos se isä on elämässä, papereissa ja/tai tiedossa, henkilö ei ole isätön. Hän voi olla kasvanut ilman isää, hänen isänsä voi olla ihmishirvio, rikollinen tai ihan mitä vain. Ja kyllä sä saat sanoa olevasi isätön, kun susta siltä (oikeutetusti) tuntuu, mutta turha on repiä pelihousunsa, jos joku sanoo että isättömyyden määritelmä ei nyt kyllä täyty.
En kysynyt, että löytyykö sitä sanakirjasta.
Sanoin, että näytä se kohta, mistä se löytyy.
Ilmeisesti et sitä löytänyt, kun pitää turvautua mammapalstamääritelmiin.
Miksi muiden isättömyys sydämistyttää sinua noin?
Sanakirja määritelmät (sivistyssanakirja)
Suomi
Adjektiivi
isätön (34-C)
vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut
Ääntäminen
Muokkaa
IPA: /isætøn/
tavutus: isätön
Etymologia
sanan isä vartalosta isä- ja suffiksista -tön
Käännökset
1. vailla isää oleva
Ei mua muiden isättömyys haittaa, kunhan kerroin että isättömyydelle on ihan virallinen määritelmä ja sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa sanooko jotakin henkilöä isäksi.
Varmaan siksi,että jokaisella on isä.Myös sinulla.
Eriasia sitten se,millainen on ja onko ollut kuvioissa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono isä on sellainen, joka laittaa aina työt perheen teinitytön ratsastuskisojen katsomisen edelle.
Sellainen ihminen, joka käyttää hyväksi lastaan tai pahoinpitelee tai vainoaa perhettä, on jotain ihan muuta.
Toki varmaan jotkut menisi vaikka seksuaalisesti hyväksikäyttetylle ihmiselle kertomaan että hei, mä siis niin tiedän sen millaista on kun on huono isä, munkin iskä osti mulle lantiofarkut vaikka piti ostaa pillifarkut.
Halusit tai et, se on isä niin kauan kunnes häneltä se isyys viedään pois. Kukaan ei menisi sanomaan että tuo on vain huono isä.
Eipä isyyttä mihinkään tarvitse pois viedä, jos henkilö itse ei toteuta isyyttä. Siinä se poistuu tai jopa jää kokonaan syntymättä ihan automaattisesti.
Silloin se isyys päättyy perunkirjoitukseen.
Ei sellainen voi päättyä mitä ei ole ikinä ollutkaan.
Perunkirjoitukseen ei ole mikään pakko mennä tai edes ottaa osaa millään tavalla. Niitä keillä ei ole ollut edes juridista isää ei tämä kosketa muutenkaan.
Alue: Aihe vapaa
Huono isä on sellainen, joka laittaa aina työt perheen teinitytön ratsastuskisojen katsomisen edelle.
Sellainen ihminen, joka käyttää hyväksi lastaan tai pahoinpitelee tai vainoaa perhettä, on jotain ihan muuta.
Toki varmaan jotkut menisi vaikka seksuaalisesti hyväksikäyttetylle ihmiselle kertomaan että hei, mä siis niin tiedän sen millaista on kun on huono isä, munkin iskä osti mulle lantiofarkut vaikka piti ostaa pillifarkut.