Miksi jotkut suuttuu, kun sanon olevani isätön?

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos sanoisiy että sinulla on isä, mutta koet olevasi isätön? Koska kyllähän sinulle oli isä, mutta et koe hänen olevan vanhempi. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

Hänellä ei ole isää ja sen lisäksi hän kokee olevansa sekundaarisestikin isätön 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.

Kyllä siitä silloin tulee sen toisenkin asia, jos hänelle puretaan isättömyyden traumaa vaikka isättömyys on vale.

Eikö sinua häiritsisi keskustella vaikkapa työttömyydestä, jos kanssakeskustelijasi voivottelisi työttömyyttään vaikka käy töissä?

On ihan eri asia kertoa että isä-lapsisuhteen ollessa olematon, tuntuu pahalta kuin kertoa että on isätön. Tottakai tuntuu pahalta, mutta ei siinä kyllä toisen tunteita oteta huomioon, jos esittää isätöntä. Loukkaantuminen on sit jo toinen asia, mutta aika inhimillistä sekin.

Onkohan ketjun alullepanija tiedustellut/ ottanut puheeksi isältään miksi hän tekee noin kuin tekee?

Yhtälössä on myös kolmas tekijä elikkä äiti. Epäilen äidillä olevan kovastikkin osuutta asiassa....Toki helppo kaataa kaikki sen poissaolijan harteille ja äiti kenties puhaltelee kynsiinsä?

Minä mietin tuota pitkään. Kehittelin erilaisia teorioita mitä kumpikin osapuoli on tehnyt tai kokenut. Lopulta sain tädiltä kuulla totuuden, joten se ilmeisin oli totuus. Isä katosi, äidillä ei osaa eikä arpaa asiaan.

Täti? Siis äitisi sisko? Ja hänkö totuuden tietää? Kun itse muistelen mitä kiemuroita oma äitini kehitteli ja totena sanoi mm miniänsä sanomaksi niin ...mitään et häviä jos sitä toistakin osapuola kuulisit.

Todisteaineistoa on vaikka mappirivilliseksi asti. Ja puhumatonta osapuolta ei voi kuulla kuin käytöstä ja tekoja seuraamalla ja ne tukevat käsitystä.

Eli et ole missään vaiheessa edes puhunut omasta kokemuksestasi vaan muilta kuulemistasi toisen teoista?!

Millä logiikalla sanot, ettei lapsella ole kokemusta omasta isästään? Kokemus joko läsnäolosta tai poissaolosta ja niihin liittyvistä tapahtumista ja olosuhteista.

Siitä että kun kysytään onko hän edes keskustellut isänsä kanssa asioista, vastaus on ei kun tätin kertoi totuuden.

Ajatellaanpas tilannetta, jossa sulla ihmissuhde ei ole hyvä ollut vuosiin. Sit sä lähdet pohtimaan että miksi ja mitä mä muistan ja mitä mä koin. Menetkö sä sillon sen henkilön kanssa puhumaan vai kysyt tädiltä? Täti kertoo oman näkemyksensä, senkö perusteella sä sit hoksaat että juu, mä koen näin, olen kokenut lapsesta asti?

Ihme sekoilua. Olisinko isätön, jos voisin mennä isäni kanssa keskustelemaan kokemuksistani? En olisi. Ja olen isätön, koska en voi mennä.

Nyt olisi hyvä muistaa sekin, että varovaisestikin arvioiden 5-10 % omaa narsistivanhemman. Vanhempi joko ottaa pitkät tai jää piinaamaan jälkikasvuaan. Tervettä suhdetta ei voi olla kummassakaan tapauksessa. Joskus harvoin lapsi osaa itse katkaista välit elämänsä pilaavaan vanhempaan ja vielä harvemmin se persoonallisuushäiriöinen hakee apua ja haluaa kehittää itseään. Ehkä nyt youtube-tiktok-aikana nuorempi polvi alkaa saada uudenlaisia mahdollisuuksia.

Isättömien lasten isissä on narsistit, sosiopaatit ja psykopaatit yliedustettuina, koska terve vanhempi ei normaalisti hylkää lastaan eikä lapsella ole tarvetta katkaista välejä.

Tsemppihalaus kaikille toksisten vanhempien lapsille! <3

Logiikkasi on uskomaton. Kuollut isä-hyvä tai huono- ei isätön. Huono isä-isätön.

Missä kohtaa lainaamassasi viestissä puhutaan kuolemasta? Tai hyvyydestä tai huonoudesta? Puhutaan siitä, että tässäkin maassa on kymmeniä tuhansia häiriintyneitä vanhempia, jotka eivät huolehdi jälkikasvustaan tai jos ovat huolehtivinaan aiheuttavat heille vain mieleterveysongelmia ja fyysisiä sairauksia. 

Isättömien lasten isissä on narsistit, sosiopaatit ja psykopaatit yliedustettuina, koska terve vanhempi ei normaalisti hylkää lastaan eikä lapsella ole tarvetta katkaista välejä.

Hei taas uusi termi! Isättömän lapsen isä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.

Olet väärässä.

Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?

Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.

Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.

Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.

Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.

Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.

Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.

Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?

Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.

Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.

Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?

Miksi pitää kertoa henkilökohtaisia asioita "huonosta isästä". Se saisi vaikuttamaan siltä, että olen huono sosiaalisilta taidoiltani tai riitaisa. 

"Isäni" kuolema on helpottanut keskusteluja isättömyydestäni.  Olen kokenut olevani isätön hänen eläessään, nyt tilanne on helpompi kun voin vain kuitata että on kuollut.

Isä sanassa on tietty lataus, joka pitää sisällään esim. rahtusen välittämistä lastansa kohtaan.  Sen takia se ei ole ikinä ollut käytössäni muuta kuin pakotettuna eli kohteliaisuudesta.

Kyllä. Eikä mikään ilmaus paska isä riitä kuvaamaan isääni ja suhdettani häneen. Sana isätön kuvaa sen kaikkein täsmällisimmin. Sana paska isä antaisi sen mielikuvan, että olisi isä, joka on jotenkin tekemässä jotain paskatemppuja, mutta olemassa elämässä. 

Nimenomaan. Huono isä tarkoittaisi isää, joka on elämässä mukana, mutta tekee huonoja valintoja ja hoitaa isyyttään huonosti.

Huono tai paska isä on usein juurikin liian tilannetta vähättelevä ilmaus. Eiköhän melkein jokainen ole joskus sanonut isäänsä huonoksi, kun tämä ei mm. tullut katsomaan käsipallopelejä lupauksistaan huolimatta, teki liikaa töitä ja ei vienytkään perhettä lomamatkalle.

Eli kuten apn isäpuoli.

Vierailija kirjoitti:

Miks tämmöisestä asiasta pitää vääntää?

Olkoon isätön tai isällinen, omasta mielestään saa olla mitä vaan.

Jossain virallisissa papereissa kumminkin on merkintä siitä biologisesta isästä ja siellä se isäksi mainitaan. Koittakoon muuttaa sen sieltä joksikin muuksi jos se nyt niin kovasti mieltä hankaa.

Tässähän jankataan nyt sanasta.

Eikä kukaan jaksa suuttua tommosesta muutoin kuin jos sitä alkaa jänkyttää, mikä on ärsyttävintä ikinä. Jänkyttää jostain sanasta.

No elämässä tulee tilanteita kun kasuaalisti kysytään isästä, esim. jouluna ja isänpäivänä tai kun joku muu kertoo isästään ja kysyy samalla asiasta. Harvoin isätön itse ottaa puheeksi asiaa, koska on jo kokemusta painostamisesta ottaa isään yhteyttä tai muuta tunteiden arvottamista.

Isäni elässä valehtelin aina sumeilematta ja keksin jonkun yleisesti hyväksytyn tarinan yhteydenpidoista sun muuta. Nykyään on ihanaa kun voin sanoa, että isä on kuollut. Monet mutkat ovat suorenneet luonnollisesti.

Kyllä ihmiset suuttuvat, heidän on vaikea hyväksyä isättömyys tilanteena jonka lapsi on valinnut osana eheytymisprosessia. Isättömyys sattuu silti ja se on ylisukupolvellista, sitä on oikein käsitellä ja keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan vielä täsmentää, että tämä aloituksessa kyseessä ollut ihminen ei ole minulle biologisesti mitään sukua. Virallisesti minulla ei myöskään ole isää, koska isyydentunnustusta ei koskaan tehty.

Ap

😅😅😂

Ei ole todellista enää. Jos sä lerran oikeasti olet isätön, mitä ihmettä sä selittelet jotain suurtumasta siitä että sanot olevasi isätön vaikket ole? Sun tilanteesi on täysin selkeä. Sulla ei ole isää ja sen lisäksi sun isäpuolesi oli perseestä. Huoh, mitä ajanhukkaa.

Tämähän lähti laukalle vain näiden "et sä mikään isätön oo"-öyhöttäjien omista ilmeisen vääristä oletuksista. Kuvittelivat asioiden olevan jotain, kitä ne ei olleetkaan, kun oli niin kiire öyhäämään.

Ap itse aloituksessa kertoi hänelle suutattavan sanasta isätön kun hän käyttää sitä isästään, johon ei ole väleissä.

Mistä öyhöttäjät teki omat virheelliset johtopäätöksensä, kun eivät viitsineet tutkia taustoja kunnolla. Tuollahan ap jo aiemmin viittasi tilanteeseen.

No joo, ap aloitti keskustelun vähän huterin perustein, näin jälkikäteen todettuna, mutta ongelma koskettaa muitakin, ei tämä olisi muuten venynyt näin. 

Ongelma niin, se että on paskoja isiä, eronneita ja karranneita, kaikki onko ap isätön vai ei-kommentit olisi jäänyt pois. Ja apn esittämä ongelma näyttäytyisi ihan eri valossa.

Tämä vahvistaa sen että ei hänelle suututa isättömyydestä tai huonosta mukaisäsuhteesta vaan siitä että hän selostaa ihan oudosti elämäänsä.

Moni selostaa elämäänsä erikoisesti, tunteiden kautta. Ei heille suututa heidän kokemuksistaan, jotenkin tämä aihe vain menee monella tunteisiin.

Enpä usko että apllekaan on suututtu hänen kokemuksistaan vaan siitä että kuulija kokee tulleensa harhaanjohdetuksi käyttämällä sanaa isätön kuvatessaan miestä, joka ei edes ole ollut isä, on kuitenkin ollut apn elämässä (ja ilmeisesti on edelleen), mutta hän ei käytä hänestä sanaa isä.

Kyllä, sana isätön ja isä (äiditön ja äiti) on tunnelatautuneita sanoja ja kaikkein paras on puhua niistä vain heille, joille on valmis avaamaan ajatustaan ja kokemustaan tarkemmin.

Eli pitää valehdella, voi kuinka mukavaa. Ehkä kuulija voisi muokata käsitystään vanhemmuuden kirjosta, jolloin hänen kanssaan voisi keskustella jos osapuolet niin haluaisivat muuten.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos sanoisiy että sinulla on isä, mutta koet olevasi isätön? Koska kyllähän sinulle oli isä, mutta et koe hänen olevan vanhempi. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

Vaatisi aika avointa ja luottamuksellista keskustelu ilmapiiriä.

Vierailija kirjoitti:

No elämässä tulee tilanteita kun kasuaalisti kysytään isästä, esim. jouluna ja isänpäivänä tai kun joku muu kertoo isästään ja kysyy samalla asiasta. Harvoin isätön itse ottaa puheeksi asiaa, koska on jo kokemusta painostamisesta ottaa isään yhteyttä tai muuta tunteiden arvottamista.

"Emme ole tekemisissä keskenämme" ei ole aiheuttanut kenessäkään suurempaa reaktiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No elämässä tulee tilanteita kun kasuaalisti kysytään isästä, esim. jouluna ja isänpäivänä tai kun joku muu kertoo isästään ja kysyy samalla asiasta. Harvoin isätön itse ottaa puheeksi asiaa, koska on jo kokemusta painostamisesta ottaa isään yhteyttä tai muuta tunteiden arvottamista.

"Emme ole tekemisissä keskenämme" ei ole aiheuttanut kenessäkään suurempaa reaktiota.

Minussa se aiheuttaa.

Ihan kun en tulisi toimeen vanhempani kanssa, antaa negatiivisen kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks tämmöisestä asiasta pitää vääntää?

Olkoon isätön tai isällinen, omasta mielestään saa olla mitä vaan.

Jossain virallisissa papereissa kumminkin on merkintä siitä biologisesta isästä ja siellä se isäksi mainitaan. Koittakoon muuttaa sen sieltä joksikin muuksi jos se nyt niin kovasti mieltä hankaa.

Tässähän jankataan nyt sanasta.

Eikä kukaan jaksa suuttua tommosesta muutoin kuin jos sitä alkaa jänkyttää, mikä on ärsyttävintä ikinä. Jänkyttää jostain sanasta.

No elämässä tulee tilanteita kun kasuaalisti kysytään isästä, esim. jouluna ja isänpäivänä tai kun joku muu kertoo isästään ja kysyy samalla asiasta. Harvoin isätön itse ottaa puheeksi asiaa, koska on jo kokemusta painostamisesta ottaa isään yhteyttä tai muuta tunteiden arvottamista.

Isäni elässä valehtelin aina sumeilematta ja keksin jonkun yleisesti hyväksytyn tarinan yhteydenpidoista sun muuta. Nykyään on ihanaa kun voin sanoa, että isä on kuollut. Monet mutkat ovat suorenneet luonnollisesti.

Kyllä ihmiset suuttuvat, heidän on vaikea hyväksyä isättömyys tilanteena jonka lapsi on valinnut osana eheytymisprosessia. Isättömyys sattuu silti ja se on ylisukupolvellista, sitä on oikein käsitellä ja keskustella.

Toki. Ap aloituksessa sanoo että Mutta sitä ihmistä ei voi tekojensa takia sanoa isäksi, enkä ole varhaislapsuuden jälkeen sanonutkaan. Meillä ei ole koskaan ollut mitään vanhemman ja lapsen välisen suhteen kaltaista suhdetta, täysin vieras ihminen.

Miksi silti jotkut suuttuu siitä kun sanon, että minulla ei ole ollut koskaan isää? Ja myöhemmin että kyse ei edes ole hänen isästään. Jos hän puhuu kasuaalista tilanteesta, jolloin hän on sanonut vain ettei hänellä ole isää, eihän kukaan saa lisätietoa koko asiasta. Kyllä ne tunnelatautuneet keskustelut on sit sisältäneet tuon selostuksen, joka on kuvaus huonosta suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija[quote=Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan vielä täsmentää, että tämä aloituksessa kyseessä ollut ihminen ei ole minulle biologisesti mitään sukua. Virallisesti minulla ei myöskään ole isää, koska isyydentunnustusta ei koskaan tehty.

Ap

😅😅😂

Ei ole todellista enää. Jos sä lerran oikeasti olet isätön, mitä ihmettä sä selittelet jotain suurtumasta siitä että sanot olevasi isätön vaikket ole? Sun tilanteesi on täysin selkeä. Sulla ei ole isää ja sen lisäksi sun isäpuolesi oli perseestä. Huoh, mitä ajanhukkaa.

Tämähän lähti laukalle vain näiden "et sä mikään isätön oo"-öyhöttäjien omista ilmeisen vääristä oletuksista. Kuvittelivat asioiden olevan jotain, kitä ne ei olleetkaan, kun oli niin kiire öyhäämään.

Ap itse aloituksessa kertoi hänelle suutattavan sanasta isätön kun hän käyttää sitä isästään, johon ei ole väleissä.

Mistä öyhöttäjät teki omat virheelliset johtopäätöksensä, kun eivät viitsineet tutkia taustoja kunnolla. Tuollahan ap jo aiemmin viittasi tilanteeseen.

No joo, ap aloitti keskustelun vähän huterin perustein, näin jälkikäteen todettuna, mutta ongelma koskettaa muitakin, ei tämä olisi muuten venynyt näin. 

Ongelma niin, se että on paskoja isiä, eronneita ja karranneita, kaikki onko ap isätön vai ei-kommentit olisi jäänyt pois. Ja apn esittämä ongelma näyttäytyisi ihan eri valossa.

Tämä vahvistaa sen että ei hänelle suututa isättömyydestä tai huonosta mukaisäsuhteesta vaan siitä että hän selostaa ihan oudosti elämäänsä.

Moni selostaa elämäänsä erikoisesti, tunteiden kautta. Ei heille suututa heidän kokemuksistaan, jotenkin tämä aihe vain menee monella tunteisiin.

Enpä usko että apllekaan on suututtu hänen kokemuksistaan vaan siitä että kuulija kokee tulleensa harhaanjohdetuksi käyttämällä sanaa isätön kuvatessaan miestä, joka ei edes ole ollut isä, on kuitenkin ollut apn elämässä (ja ilmeisesti on edelleen), mutta hän ei käytä hänestä sanaa isä.

Kyllä, sana isätön ja isä (äiditön ja äiti) on tunnelatautuneita sanoja ja kaikkein paras on puhua niistä vain heille, joille on valmis avaamaan ajatustaan ja kokemustaan tarkemmin.

Tokihan sitä voi kokea tulleensa harhaanjohdetuksi, jos ei ymmärrä kontekstia.

Siitä ymmärtämättömyydestä ei tosin voi syyttää muita kuin itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No elämässä tulee tilanteita kun kasuaalisti kysytään isästä, esim. jouluna ja isänpäivänä tai kun joku muu kertoo isästään ja kysyy samalla asiasta. Harvoin isätön itse ottaa puheeksi asiaa, koska on jo kokemusta painostamisesta ottaa isään yhteyttä tai muuta tunteiden arvottamista.

"Emme ole tekemisissä keskenämme" ei ole aiheuttanut kenessäkään suurempaa reaktiota.

Minussa se aiheuttaa.

Ihan kun en tulisi toimeen vanhempani kanssa, antaa negatiivisen kuvan.

No antaako isätön positiivisen kuvan? Ja kun kerran asia on negatiivinen, miksi se pitäisi silotella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija[quote=Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan vielä täsmentää, että tämä aloituksessa kyseessä ollut ihminen ei ole minulle biologisesti mitään sukua. Virallisesti minulla ei myöskään ole isää, koska isyydentunnustusta ei koskaan tehty.

Ap

😅😅😂

Ei ole todellista enää. Jos sä lerran oikeasti olet isätön, mitä ihmettä sä selittelet jotain suurtumasta siitä että sanot olevasi isätön vaikket ole? Sun tilanteesi on täysin selkeä. Sulla ei ole isää ja sen lisäksi sun isäpuolesi oli perseestä. Huoh, mitä ajanhukkaa.

Tämähän lähti laukalle vain näiden "et sä mikään isätön oo"-öyhöttäjien omista ilmeisen vääristä oletuksista. Kuvittelivat asioiden olevan jotain, kitä ne ei olleetkaan, kun oli niin kiire öyhäämään.

Ap itse aloituksessa kertoi hänelle suutattavan sanasta isätön kun hän käyttää sitä isästään, johon ei ole väleissä.

Mistä öyhöttäjät teki omat virheelliset johtopäätöksensä, kun eivät viitsineet tutkia taustoja kunnolla. Tuollahan ap jo aiemmin viittasi tilanteeseen.

No joo, ap aloitti keskustelun vähän huterin perustein, näin jälkikäteen todettuna, mutta ongelma koskettaa muitakin, ei tämä olisi muuten venynyt näin. 

Ongelma niin, se että on paskoja isiä, eronneita ja karranneita, kaikki onko ap isätön vai ei-kommentit olisi jäänyt pois. Ja apn esittämä ongelma näyttäytyisi ihan eri valossa.

Tämä vahvistaa sen että ei hänelle suututa isättömyydestä tai huonosta mukaisäsuhteesta vaan siitä että hän selostaa ihan oudosti elämäänsä.

Moni selostaa elämäänsä erikoisesti, tunteiden kautta. Ei heille suututa heidän kokemuksistaan, jotenkin tämä aihe vain menee monella tunteisiin.

Enpä usko että apllekaan on suututtu hänen kokemuksistaan vaan siitä että kuulija kokee tulleensa harhaanjohdetuksi käyttämällä sanaa isätön kuvatessaan miestä, joka ei edes ole ollut isä, on kuitenkin ollut apn elämässä (ja ilmeisesti on edelleen), mutta hän ei käytä hänestä sanaa isä.

Kyllä, sana isätön ja isä (äiditön ja äiti) on tunnelatautuneita sanoja ja kaikkein paras on puhua niistä vain heille, joille on valmis avaamaan ajatustaan ja kokemustaan tarkemmin.

Tokihan sitä voi kokea tulleensa harhaanjohdetuksi, jos ei ymmärrä kontekstia.

Siitä ymmärtämättömyydestä ei tosin voi syyttää muita kuin itseään.

Mites sen konteksti muuttaa asiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No elämässä tulee tilanteita kun kasuaalisti kysytään isästä, esim. jouluna ja isänpäivänä tai kun joku muu kertoo isästään ja kysyy samalla asiasta. Harvoin isätön itse ottaa puheeksi asiaa, koska on jo kokemusta painostamisesta ottaa isään yhteyttä tai muuta tunteiden arvottamista.

"Emme ole tekemisissä keskenämme" ei ole aiheuttanut kenessäkään suurempaa reaktiota.

Miksi tämän isättömän pitäisi kaunistella totuutta vain siksi, että kanssakeskustelija saisi kuulla vain mieluisia asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan vielä täsmentää, että tämä aloituksessa kyseessä ollut ihminen ei ole minulle biologisesti mitään sukua. Virallisesti minulla ei myöskään ole isää, koska isyydentunnustusta ei koskaan tehty.

Ap

😅😅😂

Ei ole todellista enää. Jos sä lerran oikeasti olet isätön, mitä ihmettä sä selittelet jotain suurtumasta siitä että sanot olevasi isätön vaikket ole? Sun tilanteesi on täysin selkeä. Sulla ei ole isää ja sen lisäksi sun isäpuolesi oli perseestä. Huoh, mitä ajanhukkaa.

Tämähän lähti laukalle vain näiden "et sä mikään isätön oo"-öyhöttäjien omista ilmeisen vääristä oletuksista. Kuvittelivat asioiden olevan jotain, kitä ne ei olleetkaan, kun oli niin kiire öyhäämään.

Ap itse aloituksessa kertoi hänelle suutattavan sanasta isätön kun hän käyttää sitä isästään, johon ei ole väleissä.

Mistä öyhöttäjät teki omat virheelliset johtopäätöksensä, kun eivät viitsineet tutkia taustoja kunnolla. Tuollahan ap jo aiemmin viittasi tilanteeseen.

No joo, ap aloitti keskustelun vähän huterin perustein, näin jälkikäteen todettuna, mutta ongelma koskettaa muitakin, ei tämä olisi muuten venynyt näin. 

Ongelma niin, se että on paskoja isiä, eronneita ja karranneita, kaikki onko ap isätön vai ei-kommentit olisi jäänyt pois. Ja apn esittämä ongelma näyttäytyisi ihan eri valossa.

Tämä vahvistaa sen että ei hänelle suututa isättömyydestä tai huonosta mukaisäsuhteesta vaan siitä että hän selostaa ihan oudosti elämäänsä.

Moni selostaa elämäänsä erikoisesti, tunteiden kautta. Ei heille suututa heidän kokemuksistaan, jotenkin tämä aihe vain menee monella tunteisiin.

Enpä usko että apllekaan on suututtu hänen kokemuksistaan vaan siitä että kuulija kokee tulleensa harhaanjohdetuksi käyttämällä sanaa isätön kuvatessaan miestä, joka ei edes ole ollut isä, on kuitenkin ollut apn elämässä (ja ilmeisesti on edelleen), mutta hän ei käytä hänestä sanaa isä.

Kyllä, sana isätön ja isä (äiditön ja äiti) on tunnelatautuneita sanoja ja kaikkein paras on puhua niistä vain heille, joille on valmis avaamaan ajatustaan ja kokemustaan tarkemmin.

Eli pitää valehdella, voi kuinka mukavaa. Ehkä kuulija voisi muokata käsitystään vanhemmuuden kirjosta, jolloin hänen kanssaan voisi keskustella jos osapuolet niin haluaisivat muuten.

Miten niin valehdella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No elämässä tulee tilanteita kun kasuaalisti kysytään isästä, esim. jouluna ja isänpäivänä tai kun joku muu kertoo isästään ja kysyy samalla asiasta. Harvoin isätön itse ottaa puheeksi asiaa, koska on jo kokemusta painostamisesta ottaa isään yhteyttä tai muuta tunteiden arvottamista.

"Emme ole tekemisissä keskenämme" ei ole aiheuttanut kenessäkään suurempaa reaktiota.

Miksi tämän isättömän pitäisi kaunistella totuutta vain siksi, että kanssakeskustelija saisi kuulla vain mieluisia asioita?

Mitä kaunistelua tuo on? Fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.

Olet väärässä.

Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?

Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.

Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.

Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.

Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.

Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.

Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.

Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?

Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.

Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.

Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?

Miksi pitää kertoa henkilökohtaisia asioita "huonosta isästä". Se saisi vaikuttamaan siltä, että olen huono sosiaalisilta taidoiltani tai riitaisa. 

"Isäni" kuolema on helpottanut keskusteluja isättömyydestäni.  Olen kokenut olevani isätön hänen eläessään, nyt tilanne on helpompi kun voin vain kuitata että on kuollut.

Isä sanassa on tietty lataus, joka pitää sisällään esim. rahtusen välittämistä lastansa kohtaan.  Sen takia se ei ole ikinä ollut käytössäni muuta kuin pakotettuna eli kohteliaisuudesta.

Kyllä. Eikä mikään ilmaus paska isä riitä kuvaamaan isääni ja suhdettani häneen. Sana isätön kuvaa sen kaikkein täsmällisimmin. Sana paska isä antaisi sen mielikuvan, että olisi isä, joka on jotenkin tekemässä jotain paskatemppuja, mutta olemassa elämässä. 

Nimenomaan. Huono isä tarkoittaisi isää, joka on elämässä mukana, mutta tekee huonoja valintoja ja hoitaa isyyttään huonosti.

Huono tai paska isä on usein juurikin liian tilannetta vähättelevä ilmaus. Eiköhän melkein jokainen ole joskus sanonut isäänsä huonoksi, kun tämä ei mm. tullut katsomaan käsipallopelejä lupauksistaan huolimatta, teki liikaa töitä ja ei vienytkään perhettä lomamatkalle.

Eli kuten apn isäpuoli.

Niinkö sinusta?

No, toki sinä voit sanoa tuollaista ihmistä isäksesi. Älä kuitenkaan oleta muiden tekevän samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No elämässä tulee tilanteita kun kasuaalisti kysytään isästä, esim. jouluna ja isänpäivänä tai kun joku muu kertoo isästään ja kysyy samalla asiasta. Harvoin isätön itse ottaa puheeksi asiaa, koska on jo kokemusta painostamisesta ottaa isään yhteyttä tai muuta tunteiden arvottamista.

"Emme ole tekemisissä keskenämme" ei ole aiheuttanut kenessäkään suurempaa reaktiota.

Minussa se aiheuttaa.

Ihan kun en tulisi toimeen vanhempani kanssa, antaa negatiivisen kuvan.

No antaako isätön positiivisen kuvan? Ja kun kerran asia on negatiivinen, miksi se pitäisi silotella?

Antaa, kuten sanoin aiemmin isäni kuolema yksinkertaisti näitä asioita paljon. Myös kuulijan päässä, saa myötätuntoa jopa.

Miksi haluaisin kertoa jollekin että isäni oli kyvytön vanhemmuuteen? tai selittää, että isäni ei nyt vain rakastanut minua lainakaan. Aika deeppiä (syvälle tunteisiin menevää.)

"Isätön" on minulle voimaannuttavaa, en alistunut vaan pystyn määrittelemään henkilön arvon minulle hänen käytöksen mukaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No elämässä tulee tilanteita kun kasuaalisti kysytään isästä, esim. jouluna ja isänpäivänä tai kun joku muu kertoo isästään ja kysyy samalla asiasta. Harvoin isätön itse ottaa puheeksi asiaa, koska on jo kokemusta painostamisesta ottaa isään yhteyttä tai muuta tunteiden arvottamista.

"Emme ole tekemisissä keskenämme" ei ole aiheuttanut kenessäkään suurempaa reaktiota.

Miksi tämän isättömän pitäisi kaunistella totuutta vain siksi, että kanssakeskustelija saisi kuulla vain mieluisia asioita?

itsellähän kertojalle tulee hankala olo, ei kuulijalle. Sä voit kasuaalisti heittää elämäntarinasi pöytään, mutta jos niin ei halua tehdä, *Ei olla väleissä* on kaikkein eniten fakta ja neutraalein sanavalinta tilanteessa, jossa ei ole isätön sen virallisen määritelmän mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No elämässä tulee tilanteita kun kasuaalisti kysytään isästä, esim. jouluna ja isänpäivänä tai kun joku muu kertoo isästään ja kysyy samalla asiasta. Harvoin isätön itse ottaa puheeksi asiaa, koska on jo kokemusta painostamisesta ottaa isään yhteyttä tai muuta tunteiden arvottamista.

"Emme ole tekemisissä keskenämme" ei ole aiheuttanut kenessäkään suurempaa reaktiota.

Minussa se aiheuttaa.

Ihan kun en tulisi toimeen vanhempani kanssa, antaa negatiivisen kuvan.

No antaako isätön positiivisen kuvan? Ja kun kerran asia on negatiivinen, miksi se pitäisi silotella?

Antaa, kuten sanoin aiemmin isäni kuolema yksinkertaisti näitä asioita paljon. Myös kuulijan päässä, saa myötätuntoa jopa.

Miksi haluaisin kertoa jollekin että isäni oli kyvytön vanhemmuuteen? tai selittää, että isäni ei nyt vain rakastanut minua lainakaan. Aika deeppiä (syvälle tunteisiin menevää.)

"Isätön" on minulle voimaannuttavaa, en alistunut vaan pystyn määrittelemään henkilön arvon minulle hänen käytöksen mukaiseksi.

Eihän siinä, voimaantuminen on tärkeää. Sullahan ei siis ole ongelmaa tän asian kanssa. Kuulijalle se ei ole sen positiivisempi, joten vähän on turha miettiä antaako negatiivisen kuvan asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä sitä ymmärrä miksi suuttua tommosesta, mutta et sä isätön ole.

Olet väärässä.

Miksi koet tarpeellisena hokea tuota?

Yksi kommentti on hokemista? Ei ap ole isätön vaikka kuinka jankkaisit.

Voihan sitä sanoa, että kukaan ei ole isätön. Kaikilla on oltava isä ja äiti, henkilöt joiden sukusoluista lapsi on alkunsa saanut. Tällöin toki puhutaan vain yhdestä, minimaalisesta vanhemmuuden osa-alueesta.

Kuka määrittää miten kukakin saa asiat kokea? Minä koen olevani äiditön nyt, kun äitini on kuollut. En toki asiaa ilmaise ihan noin yksinkertaisesti, koska muuten ihmiset luulevat että olen kasvanut ilman äitihahmoa elämässäni mikä ei ole totta.

Aloittajakin voisi miettiä miksi tahallaan haluaa käyttää ilmaisua, joka yleisesti katsotaan tarkoittavan tiettyä asiaa, joka ei pidä ap:n kohdalla paikkaansa. Miksi ei vain samalla vaivalla ilmaise asiaa tarkemmin: minulla ei koskaan ole ollut läsnäolevaa ja välittävää isää. Ei tarvitsisi väitellä ja tapella ja ärsyyntyä. Turhaa psovosointia, ja aika lapsellista.

Termi isätön ei kuvaa millään tavalla kokemusta. Ei siis ole kyse siitä että kaikki on siitetty ja synnytetty. Isätön on vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut. Sama kun kokisi olevansa orpo kun on paskat vanhemmat.

Ap nimenomaan täysin turhaan provosoi ja sit ihmettelee miksi provosoidutaan.

Mutta miksi joku provosoituu siitä, että joku toinen sanoo ettei hänellä ole isää. Mikä siinä kaivelee niin kovasti, että pitää alkaa inttämään?

Tässä keskustelussa on sitäpaitsi jo nekin kenen isä on kuollut kommentoineet, että ei he ole isättömiä.

Kyllä normaalijärkiselle aikuiselle pitäisi riittää, kun joku sanoo että on isätön. Ihan lapsellista alkaa inttää perusteluja ja syitä ja yrittää mitätöidä toisen sanomaa.

Eihän kukaan mitätöi hänen kokemustaan sanomalla että että et sä isätön ole. Kokemus isän huonouden vuoksi on ihan sama edelleen. Kyllä mä ihmettelisin, jos joku sanoisi mulle olevansa isätön vaikkei ole. Miettisin ja saattaisin kysyäkin että milloin hän kuoli? Vastaus olisi siis ei se ole kuollut vaan ihan hengissä mutta perseestä. Miksei voi alunperin sanoa että kasvoin käytännössä ilman isää, koska hän on huono isä?

Miksi pitää kertoa henkilökohtaisia asioita "huonosta isästä". Se saisi vaikuttamaan siltä, että olen huono sosiaalisilta taidoiltani tai riitaisa. 

"Isäni" kuolema on helpottanut keskusteluja isättömyydestäni.  Olen kokenut olevani isätön hänen eläessään, nyt tilanne on helpompi kun voin vain kuitata että on kuollut.

Isä sanassa on tietty lataus, joka pitää sisällään esim. rahtusen välittämistä lastansa kohtaan.  Sen takia se ei ole ikinä ollut käytössäni muuta kuin pakotettuna eli kohteliaisuudesta.

Kyllä. Eikä mikään ilmaus paska isä riitä kuvaamaan isääni ja suhdettani häneen. Sana isätön kuvaa sen kaikkein täsmällisimmin. Sana paska isä antaisi sen mielikuvan, että olisi isä, joka on jotenkin tekemässä jotain paskatemppuja, mutta olemassa elämässä. 

Nimenomaan. Huono isä tarkoittaisi isää, joka on elämässä mukana, mutta tekee huonoja valintoja ja hoitaa isyyttään huonosti.

Huono tai paska isä on usein juurikin liian tilannetta vähättelevä ilmaus. Eiköhän melkein jokainen ole joskus sanonut isäänsä huonoksi, kun tämä ei mm. tullut katsomaan käsipallopelejä lupauksistaan huolimatta, teki liikaa töitä ja ei vienytkään perhettä lomamatkalle.

Eli kuten apn isäpuoli.

Niinkö sinusta?

No, toki sinä voit sanoa tuollaista ihmistä isäksesi. Älä kuitenkaan oleta muiden tekevän samoin.

Huoh. Ei ole kyse siitä lutsuuko tuota ihmistä isäksi vai ei. On kyse siitä että onko isätön, ei ole.