Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut suuttuu, kun sanon olevani isätön?
28.01.2023 |
Minulla ei ole koskaan ollut isää, vaikka se ihminen samassa asunnossani asuikin silloin kun olin lapsi. Mutta sitä ihmistä ei voi tekojensa takia sanoa isäksi, enkä ole varhaislapsuuden jälkeen sanonutkaan. Meillä ei ole koskaan ollut mitään vanhemman ja lapsen välisen suhteen kaltaista suhdetta, täysin vieras ihminen.
Miksi silti jotkut suuttuu siitä kun sanon, että minulla ei ole ollut koskaan isää?
Yleensä nämä ovat sellaisia, joilla on ainakin ollut molemmat hyvät vanhemmat.
Kommentit (907)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isän kuolema on niin kova paikka, niin hakekaa apua. Apu ei ole häpeä.
Sen sijaan on naurettavaa purkaa omia traumojaan sättimällä isätöntä ihmistä kiittämättömäksi ja ties miksi ja jankata että kyllähän sulla nyt isä on.
Nostattekobitsenne aina jalustalle muisdakin tilanteissa, jotta voisitte korostaa omia kokemuksianne?
Jos ystävänne hakee adoptiota, niin olette kai ekana muistuttamassa, että eihän se sitten oikeasti teidän lapsi ole, sehän on vaan adoptoitu.
Voi näitä ankeuttajia.
Jos paska isä on noin kova paikka, hakekaa apua. On naurettavaa ulista isättömyydestä henkilölle, joka on isätön oikeasti. Purkakaa traumanne jossain muualla, jos ette kestä sitä että olette tällaisen henkilön mielestä lapsellisia itsenne korostajia.
Oijoi, vai että ihan oikeasti.
Naurettavaa tekstiä ja itsensä jalustalle nostamista.
Kyllä, oikeasti. Jos tuo kokemus on jalustalle nostoa, vielä enemmän sitä on sen leikisti isänsä menettäneen kokemuksen korostaminen.
Eli sinun mielestäsi vain sinun kokemuksesi on ainoa oikea.
Ahhh, minä, minä, minä.
Ei, vaan sen oikeasti isänsä menettäneen kokemus on ihan yhtä tärkeä kuin sen leikisti isättömänkin. On todella naurettavaa sanoa että ensin mainittu ei saa loukkaantua kun mä tässä nyt tarvitsen tilaa. Ymmärrätkö?
Mutta mikä siinä on sellaista, mistä pitää pahoittaa mielensä, jos joku sanoo että on isätön?
Ymmärrän, että vanhemman kuolema surettaa, mutta ei se silti muuta muiden ihmisten elämiä. Kokeeko siinä jotain kateutta toista kohtaan siitä, kun oma isä onkin kuollut? Ikävää varmaan?
Ymmärrätkö sinä, että sinun kokemuksesi vanhemman menettämisestä ei ole se ainoa oikea? On muitakin, jopa eri tavoin, vanhempansa menettäneitä.T. se jonka isä kuoli.
Olisko vaikka se että henkilö käyttää termiä isätön vaikka hän ei ole isätön? Jos olisin isätön ja joku tulis mulle sanomaan miten kauheeta on olla isätön vainkei hän sitä ole, todellakin loukkaantuisin. Ja saisin loukkaantua eikä hänellä olisi oikeutta siitä mussuttaa. Kokemusten ymmärtäminen toimii molempiin suuntiin. Jos mun täytyy antaa tilaa hänen kokemukselleen, niin pitää hänenkin antaa tilaa mun kokemukselle. Millä oikeudella hän sit sanoisi että katso peiliin ja hanki apua?
Miksi loukkaantuisit siitä, että joku toinen sanoo olevansa isätön vaikkakin eri syystä kuin sinä?
Sinulla olisi varmaan ikävä isääsi. Isäsi ei silti tulisi takaisin muiden ihmisten isästatuksesta huolimatta. Ehkä kokisit jonkinlaista katkeruutta? Katkeruus on ymmärrettävää, mutta siitäkään ei tässä ole mitään hyötyä. Katkeruus on siyäpaitsi kuluttava tunne, mistä kannattaa yrittää ohjautua pois.Huomaatko, että itse että tee mitään muuta kuin yrität mitätöidä tämän henkilön isättömyyttä väittämällä, että hän ei sitä ole, vain koska sinun mielestäsi asia on näin?
Ei kai tämä toinen alakaan väittää, että sinä et olisi isätön? Hän ei yritä kiistää isättömyyttäsi. Toisin kuin sinä hänen.
Eihän yässä kukaan isättömyydestä loukkaannu vaan siitä että sanotaan vain toiselle että et sä noin saa kokea, et sä saa nyt loukkaantua, koska tää on mun trauma.
Ymmärtäisin oikein hyvin, jos isänsä menettänyt loukkaantuisi siitä että toinen sanoo olevansa isätön vaikka ei ole. Ja saa loukkaantua. Ei se johdu siitä etteikö hyväksyisi toisen kokemusta tai olisi katkera.
Onpas itsekästä ajattelua, että vain minä voin määritellä, kuka saa sanoa olevansa isätön, ja muuten loukkaannun jos joku ei noudata määrittelyäni ja sanoo silti olevansa isätön.
Kannattaisiko muiden syyttelyn sijaan keskittyä itse pääsemään pois noin itsekkäästä ajattelusta?
Ehkä ajattelet, että no joo, onpas tuolla helppoa kun tuo vaan sanoo olevansa isätön. Sinä tunnut näkevän asian vain noin. Todellisuudessa sinulla ei voi olla aavistustakaan siitä, mitä se toinen on joutunut kokemaan. Ei kukaan ihan noin vaan huvikseen sano lapsesta asti olevansa isätön.
Kyllä loukkaantua saa. Kysytään vaihteeksi mitä se on sinulta pois jos kuolleen isän lapsi loukkaantuu siitä että sanot itseäsi isättömäksi? Ei se toisen loukkaantuminen mitätöi sun kokemusta tai todellisuutta mitenkään.
Kukaan ei ole väittänyt että olisi helppoa kasvaa niin kelvottoman isän kanssa, että tuntee kuin ei olisi isää ollenkaan. Kuitenkin sana isätön yleensä ymmärretään niin, ettei isää ole ollut lainkaan elämässä tai isä on kuollut.
Loukkaantua saa toki vaikka ja mistä, mutta eri asia, onko se aiheellista.
Ydinkysymysjä tässä on se, että miksi jotkut rajaavat isättömyyden vain heitä miellyttävin rajoin, ja asettavat jo lähtökohtaisesti itsensä siihen loukkaantumisen oikeutus rooliin?
Täällä on kuitenkin ollut monenlaisia isättömiä kertomassa aiheesta. Oikeastaan vain pieni vähemmistö täällä on huutanut pää punaisena siitä, miten jotkut tietyt eivät heistä saa sanoa olevansa isättömiä.
Mä en ole nähnyt yhtäkään kommenttia siitä etteikö saisi sanoa olevansa isätön (Haistanko loukkaantumisen?) Useamman sellaisen kommentin toki, jossa sanotaan että et sä kyllä isätön ole, mutta anna mennä. Enpä usko että tuo on loukkaantumisesta johtuvaa tai oman kokemuksen tuomaa, eiköhän se ole ihan puhtaasti sitä että he ei arvosta minkään sanan käyttöä väärin. Arvostaisitko jos joku avautuisi sulle kohtukuolemasta tarkoittaen sitä että sai tytön kun halusi pojan?
Logiikallasi on myös ihan ok sanoa kuolleen isän lapselle, että et sä mikään isätön ole. Sulla on ollut isä ja se vaan kuoli.
Ei ole kyse mistään sanan väärinkäytöstä vaan siitä, että jotkut kuolleiden isien lapset on jostain syystä keksineet, että isätön tarkoittaa vain heitä, ja sitten kiukkuavat kaikille muille itsestään samaa sanaa käyttäville.
Lapsellista.
No isätön nyt tarkoittaa isätöntä, toki kokea saa vaikka mitä. Saat ihan rauhassa kokea olevasi vaikka kuolleen koiran kissalapsi.
Isätön tarkoittaa isätöntä, ei sitä että isä olisi kuollut. Mutta voit toki uskotella itsellesi niin.
No ei ole ihme että käytät sanoja miten sattuu kun niiden määritelmät on sulle ihan hepreaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aijai, että joitain hiertää se, kun joku sanoo olevansa isätön.
Kannattaa tyhjän jankkaamisen sijaan mennä antamaan hali ja pusu sille omalle isälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isän kuolema on niin kova paikka, niin hakekaa apua. Apu ei ole häpeä.
Sen sijaan on naurettavaa purkaa omia traumojaan sättimällä isätöntä ihmistä kiittämättömäksi ja ties miksi ja jankata että kyllähän sulla nyt isä on.
Nostattekobitsenne aina jalustalle muisdakin tilanteissa, jotta voisitte korostaa omia kokemuksianne?
Jos ystävänne hakee adoptiota, niin olette kai ekana muistuttamassa, että eihän se sitten oikeasti teidän lapsi ole, sehän on vaan adoptoitu.
Voi näitä ankeuttajia.
Jos paska isä on noin kova paikka, hakekaa apua. On naurettavaa ulista isättömyydestä henkilölle, joka on isätön oikeasti. Purkakaa traumanne jossain muualla, jos ette kestä sitä että olette tällaisen henkilön mielestä lapsellisia itsenne korostajia.
Oijoi, vai että ihan oikeasti.
Naurettavaa tekstiä ja itsensä jalustalle nostamista.
Kyllä, oikeasti. Jos tuo kokemus on jalustalle nostoa, vielä enemmän sitä on sen leikisti isänsä menettäneen kokemuksen korostaminen.
Eli sinun mielestäsi vain sinun kokemuksesi on ainoa oikea.
Ahhh, minä, minä, minä.
Ei, vaan sen oikeasti isänsä menettäneen kokemus on ihan yhtä tärkeä kuin sen leikisti isättömänkin. On todella naurettavaa sanoa että ensin mainittu ei saa loukkaantua kun mä tässä nyt tarvitsen tilaa. Ymmärrätkö?
Mutta mikä siinä on sellaista, mistä pitää pahoittaa mielensä, jos joku sanoo että on isätön?
Ymmärrän, että vanhemman kuolema surettaa, mutta ei se silti muuta muiden ihmisten elämiä. Kokeeko siinä jotain kateutta toista kohtaan siitä, kun oma isä onkin kuollut? Ikävää varmaan?
Ymmärrätkö sinä, että sinun kokemuksesi vanhemman menettämisestä ei ole se ainoa oikea? On muitakin, jopa eri tavoin, vanhempansa menettäneitä.T. se jonka isä kuoli.
Olisko vaikka se että henkilö käyttää termiä isätön vaikka hän ei ole isätön? Jos olisin isätön ja joku tulis mulle sanomaan miten kauheeta on olla isätön vainkei hän sitä ole, todellakin loukkaantuisin. Ja saisin loukkaantua eikä hänellä olisi oikeutta siitä mussuttaa. Kokemusten ymmärtäminen toimii molempiin suuntiin. Jos mun täytyy antaa tilaa hänen kokemukselleen, niin pitää hänenkin antaa tilaa mun kokemukselle. Millä oikeudella hän sit sanoisi että katso peiliin ja hanki apua?
Miksi loukkaantuisit siitä, että joku toinen sanoo olevansa isätön vaikkakin eri syystä kuin sinä?
Sinulla olisi varmaan ikävä isääsi. Isäsi ei silti tulisi takaisin muiden ihmisten isästatuksesta huolimatta. Ehkä kokisit jonkinlaista katkeruutta? Katkeruus on ymmärrettävää, mutta siitäkään ei tässä ole mitään hyötyä. Katkeruus on siyäpaitsi kuluttava tunne, mistä kannattaa yrittää ohjautua pois.Huomaatko, että itse että tee mitään muuta kuin yrität mitätöidä tämän henkilön isättömyyttä väittämällä, että hän ei sitä ole, vain koska sinun mielestäsi asia on näin?
Ei kai tämä toinen alakaan väittää, että sinä et olisi isätön? Hän ei yritä kiistää isättömyyttäsi. Toisin kuin sinä hänen.
Eihän yässä kukaan isättömyydestä loukkaannu vaan siitä että sanotaan vain toiselle että et sä noin saa kokea, et sä saa nyt loukkaantua, koska tää on mun trauma.
Ymmärtäisin oikein hyvin, jos isänsä menettänyt loukkaantuisi siitä että toinen sanoo olevansa isätön vaikka ei ole. Ja saa loukkaantua. Ei se johdu siitä etteikö hyväksyisi toisen kokemusta tai olisi katkera.
Onpas itsekästä ajattelua, että vain minä voin määritellä, kuka saa sanoa olevansa isätön, ja muuten loukkaannun jos joku ei noudata määrittelyäni ja sanoo silti olevansa isätön.
Kannattaisiko muiden syyttelyn sijaan keskittyä itse pääsemään pois noin itsekkäästä ajattelusta?
Ehkä ajattelet, että no joo, onpas tuolla helppoa kun tuo vaan sanoo olevansa isätön. Sinä tunnut näkevän asian vain noin. Todellisuudessa sinulla ei voi olla aavistustakaan siitä, mitä se toinen on joutunut kokemaan. Ei kukaan ihan noin vaan huvikseen sano lapsesta asti olevansa isätön.
Kyllä loukkaantua saa. Kysytään vaihteeksi mitä se on sinulta pois jos kuolleen isän lapsi loukkaantuu siitä että sanot itseäsi isättömäksi? Ei se toisen loukkaantuminen mitätöi sun kokemusta tai todellisuutta mitenkään.
Kukaan ei ole väittänyt että olisi helppoa kasvaa niin kelvottoman isän kanssa, että tuntee kuin ei olisi isää ollenkaan. Kuitenkin sana isätön yleensä ymmärretään niin, ettei isää ole ollut lainkaan elämässä tai isä on kuollut.
Loukkaantua saa toki vaikka ja mistä, mutta eri asia, onko se aiheellista.
Ydinkysymysjä tässä on se, että miksi jotkut rajaavat isättömyyden vain heitä miellyttävin rajoin, ja asettavat jo lähtökohtaisesti itsensä siihen loukkaantumisen oikeutus rooliin?
Täällä on kuitenkin ollut monenlaisia isättömiä kertomassa aiheesta. Oikeastaan vain pieni vähemmistö täällä on huutanut pää punaisena siitä, miten jotkut tietyt eivät heistä saa sanoa olevansa isättömiä.
Mä en ole nähnyt yhtäkään kommenttia siitä etteikö saisi sanoa olevansa isätön (Haistanko loukkaantumisen?) Useamman sellaisen kommentin toki, jossa sanotaan että et sä kyllä isätön ole, mutta anna mennä. Enpä usko että tuo on loukkaantumisesta johtuvaa tai oman kokemuksen tuomaa, eiköhän se ole ihan puhtaasti sitä että he ei arvosta minkään sanan käyttöä väärin. Arvostaisitko jos joku avautuisi sulle kohtukuolemasta tarkoittaen sitä että sai tytön kun halusi pojan?
Logiikallasi on myös ihan ok sanoa kuolleen isän lapselle, että et sä mikään isätön ole. Sulla on ollut isä ja se vaan kuoli.
Ei ole kyse mistään sanan väärinkäytöstä vaan siitä, että jotkut kuolleiden isien lapset on jostain syystä keksineet, että isätön tarkoittaa vain heitä, ja sitten kiukkuavat kaikille muille itsestään samaa sanaa käyttäville.
Lapsellista.
No isätön nyt tarkoittaa isätöntä, toki kokea saa vaikka mitä. Saat ihan rauhassa kokea olevasi vaikka kuolleen koiran kissalapsi.
Isätön tarkoittaa isätöntä, ei sitä että isä olisi kuollut. Mutta voit toki uskotella itsellesi niin.
vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut
Eikun nyt se on : vailla isää henkisesti, kokemusperäisesti tai huomionhakuisesti oleva; sellainen, jonka isä ei ole ollut läsnä tai on ollut, mutta ei riittävästi tai, joka olisi toivonut että olisi isätön tai sanoo olevansa isätön.
Isäni on kuollut, enkä tosiaan sano olevani isätön. Miksi ihmeessä sanoisin? Minulla on ollut hyvä isä melkein puolet elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
Aijai, että joitain hiertää se, kun joku sanoo olevansa isätön.
Kannattaa tyhjän jankkaamisen sijaan mennä antamaan hali ja pusu sille omalle isälle.
Taitaa sua hiertää se tosiasia että ap ei ole isätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isän kuolema on niin kova paikka, niin hakekaa apua. Apu ei ole häpeä.
Sen sijaan on naurettavaa purkaa omia traumojaan sättimällä isätöntä ihmistä kiittämättömäksi ja ties miksi ja jankata että kyllähän sulla nyt isä on.
Nostattekobitsenne aina jalustalle muisdakin tilanteissa, jotta voisitte korostaa omia kokemuksianne?
Jos ystävänne hakee adoptiota, niin olette kai ekana muistuttamassa, että eihän se sitten oikeasti teidän lapsi ole, sehän on vaan adoptoitu.
Voi näitä ankeuttajia.
Jos paska isä on noin kova paikka, hakekaa apua. On naurettavaa ulista isättömyydestä henkilölle, joka on isätön oikeasti. Purkakaa traumanne jossain muualla, jos ette kestä sitä että olette tällaisen henkilön mielestä lapsellisia itsenne korostajia.
Oijoi, vai että ihan oikeasti.
Naurettavaa tekstiä ja itsensä jalustalle nostamista.
Kyllä, oikeasti. Jos tuo kokemus on jalustalle nostoa, vielä enemmän sitä on sen leikisti isänsä menettäneen kokemuksen korostaminen.
Eli sinun mielestäsi vain sinun kokemuksesi on ainoa oikea.
Ahhh, minä, minä, minä.
Ei, vaan sen oikeasti isänsä menettäneen kokemus on ihan yhtä tärkeä kuin sen leikisti isättömänkin. On todella naurettavaa sanoa että ensin mainittu ei saa loukkaantua kun mä tässä nyt tarvitsen tilaa. Ymmärrätkö?
Mutta mikä siinä on sellaista, mistä pitää pahoittaa mielensä, jos joku sanoo että on isätön?
Ymmärrän, että vanhemman kuolema surettaa, mutta ei se silti muuta muiden ihmisten elämiä. Kokeeko siinä jotain kateutta toista kohtaan siitä, kun oma isä onkin kuollut? Ikävää varmaan?
Ymmärrätkö sinä, että sinun kokemuksesi vanhemman menettämisestä ei ole se ainoa oikea? On muitakin, jopa eri tavoin, vanhempansa menettäneitä.T. se jonka isä kuoli.
Olisko vaikka se että henkilö käyttää termiä isätön vaikka hän ei ole isätön? Jos olisin isätön ja joku tulis mulle sanomaan miten kauheeta on olla isätön vainkei hän sitä ole, todellakin loukkaantuisin. Ja saisin loukkaantua eikä hänellä olisi oikeutta siitä mussuttaa. Kokemusten ymmärtäminen toimii molempiin suuntiin. Jos mun täytyy antaa tilaa hänen kokemukselleen, niin pitää hänenkin antaa tilaa mun kokemukselle. Millä oikeudella hän sit sanoisi että katso peiliin ja hanki apua?
Miksi loukkaantuisit siitä, että joku toinen sanoo olevansa isätön vaikkakin eri syystä kuin sinä?
Sinulla olisi varmaan ikävä isääsi. Isäsi ei silti tulisi takaisin muiden ihmisten isästatuksesta huolimatta. Ehkä kokisit jonkinlaista katkeruutta? Katkeruus on ymmärrettävää, mutta siitäkään ei tässä ole mitään hyötyä. Katkeruus on siyäpaitsi kuluttava tunne, mistä kannattaa yrittää ohjautua pois.Huomaatko, että itse että tee mitään muuta kuin yrität mitätöidä tämän henkilön isättömyyttä väittämällä, että hän ei sitä ole, vain koska sinun mielestäsi asia on näin?
Ei kai tämä toinen alakaan väittää, että sinä et olisi isätön? Hän ei yritä kiistää isättömyyttäsi. Toisin kuin sinä hänen.
Eihän yässä kukaan isättömyydestä loukkaannu vaan siitä että sanotaan vain toiselle että et sä noin saa kokea, et sä saa nyt loukkaantua, koska tää on mun trauma.
Ymmärtäisin oikein hyvin, jos isänsä menettänyt loukkaantuisi siitä että toinen sanoo olevansa isätön vaikka ei ole. Ja saa loukkaantua. Ei se johdu siitä etteikö hyväksyisi toisen kokemusta tai olisi katkera.
Onpas itsekästä ajattelua, että vain minä voin määritellä, kuka saa sanoa olevansa isätön, ja muuten loukkaannun jos joku ei noudata määrittelyäni ja sanoo silti olevansa isätön.
Kannattaisiko muiden syyttelyn sijaan keskittyä itse pääsemään pois noin itsekkäästä ajattelusta?
Ehkä ajattelet, että no joo, onpas tuolla helppoa kun tuo vaan sanoo olevansa isätön. Sinä tunnut näkevän asian vain noin. Todellisuudessa sinulla ei voi olla aavistustakaan siitä, mitä se toinen on joutunut kokemaan. Ei kukaan ihan noin vaan huvikseen sano lapsesta asti olevansa isätön.
Kyllä loukkaantua saa. Kysytään vaihteeksi mitä se on sinulta pois jos kuolleen isän lapsi loukkaantuu siitä että sanot itseäsi isättömäksi? Ei se toisen loukkaantuminen mitätöi sun kokemusta tai todellisuutta mitenkään.
Kukaan ei ole väittänyt että olisi helppoa kasvaa niin kelvottoman isän kanssa, että tuntee kuin ei olisi isää ollenkaan. Kuitenkin sana isätön yleensä ymmärretään niin, ettei isää ole ollut lainkaan elämässä tai isä on kuollut.
Loukkaantua saa toki vaikka ja mistä, mutta eri asia, onko se aiheellista.
Ydinkysymysjä tässä on se, että miksi jotkut rajaavat isättömyyden vain heitä miellyttävin rajoin, ja asettavat jo lähtökohtaisesti itsensä siihen loukkaantumisen oikeutus rooliin?
Täällä on kuitenkin ollut monenlaisia isättömiä kertomassa aiheesta. Oikeastaan vain pieni vähemmistö täällä on huutanut pää punaisena siitä, miten jotkut tietyt eivät heistä saa sanoa olevansa isättömiä.
Mä en ole nähnyt yhtäkään kommenttia siitä etteikö saisi sanoa olevansa isätön (Haistanko loukkaantumisen?) Useamman sellaisen kommentin toki, jossa sanotaan että et sä kyllä isätön ole, mutta anna mennä. Enpä usko että tuo on loukkaantumisesta johtuvaa tai oman kokemuksen tuomaa, eiköhän se ole ihan puhtaasti sitä että he ei arvosta minkään sanan käyttöä väärin. Arvostaisitko jos joku avautuisi sulle kohtukuolemasta tarkoittaen sitä että sai tytön kun halusi pojan?
Logiikallasi on myös ihan ok sanoa kuolleen isän lapselle, että et sä mikään isätön ole. Sulla on ollut isä ja se vaan kuoli.
Ei ole kyse mistään sanan väärinkäytöstä vaan siitä, että jotkut kuolleiden isien lapset on jostain syystä keksineet, että isätön tarkoittaa vain heitä, ja sitten kiukkuavat kaikille muille itsestään samaa sanaa käyttäville.
Lapsellista.
No isätön nyt tarkoittaa isätöntä, toki kokea saa vaikka mitä. Saat ihan rauhassa kokea olevasi vaikka kuolleen koiran kissalapsi.
Isätön tarkoittaa isätöntä, ei sitä että isä olisi kuollut. Mutta voit toki uskotella itsellesi niin.
vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut
Eikun nyt se on : vailla isää henkisesti, kokemusperäisesti tai huomionhakuisesti oleva; sellainen, jonka isä ei ole ollut läsnä tai on ollut, mutta ei riittävästi tai, joka olisi toivonut että olisi isätön tai sanoo olevansa isätön.
Sama. Isättömän määritelmässä tuo kuollut tarkoittaa alaikäisen lapsen isää.
Kaikesta ihmiset osaa olla katkeria. Siitäkin, että joku sanoo olevansa isätön, vaikka heidän mielestään tämä ei ole isätön. Flashnews, se ei ole teidän asianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijai, että joitain hiertää se, kun joku sanoo olevansa isätön.
Kannattaa tyhjän jankkaamisen sijaan mennä antamaan hali ja pusu sille omalle isälle.
Taitaa sua hiertää se tosiasia että ap ei ole isätön.
Sinua se taitaa hiertää? Miksi?
Minulla on hyvä isä, vaikka hän onkin kuollut.
Huvittava ajatus, että joku omii isättömyyden.
Yhyy, katsokaa mua, mun isä on kuollut, mä oon oikeesti isätön, byhyyyyy. Kukaan muu ei voi olla isätön, änkänk, angsti, buhuuu, byhyyyyyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aijai, että joitain hiertää se, kun joku sanoo olevansa isätön.
Kannattaa tyhjän jankkaamisen sijaan mennä antamaan hali ja pusu sille omalle isälle.
Mua ottaa päähän joo ihmiset, jotka huomiota saadakseen puhuu paskaa. Ai että kun mulla on tää selkä murtunut (lihasjumi) tai Ei vitsit kun taas en nukkunut yhtään (vain 7 tuntia) tai Lapsi valvotti taas koko yön (heräsi kahdesti) jne. Ap saa sanoa olevansa isätön, jos niin tuntee, mutta ei kannata yllättyä sit kun ihmiset ärsyyntyy.
Kokeekohan kuolleiden isien lapset jonkinlaista syyllisyyttä isänsä kuoleman takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijai, että joitain hiertää se, kun joku sanoo olevansa isätön.
Kannattaa tyhjän jankkaamisen sijaan mennä antamaan hali ja pusu sille omalle isälle.
Mua ottaa päähän joo ihmiset, jotka huomiota saadakseen puhuu paskaa. Ai että kun mulla on tää selkä murtunut (lihasjumi) tai Ei vitsit kun taas en nukkunut yhtään (vain 7 tuntia) tai Lapsi valvotti taas koko yön (heräsi kahdesti) jne. Ap saa sanoa olevansa isätön, jos niin tuntee, mutta ei kannata yllättyä sit kun ihmiset ärsyyntyy.
Onko sinun elämäntehtäväsi vähätellä muiden ongelmia?
Oletko niitä, joilla on asiat aina kymmenen kertaa huonommin kuin jollain toisella?
Nyyyt jokainen halaa isäänsä oikein kunnolla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittava ajatus, että joku omii isättömyyden.
Yhyy, katsokaa mua, mun isä on kuollut, mä oon oikeesti isätön, byhyyyyy. Kukaan muu ei voi olla isätön, änkänk, angsti, buhuuu, byhyyyyyy.
😅 Omii isättömyyden. Noinko pahalta tuntuu että sulla on isä elossa ja toisilla ei? Että pitää sit ihan omia isättömyys?
Se on valehtelua, koska sinulla on isä. Mulla ei ole joten olen isätön.
En usko että kukaan siitä suuttuu. Olet taas näitä ihmisiä jotka tulkitsevat täysin yli kaikkien muiden tunteet. Et erota mikä on suuttumusta ja mikä vaikka välinpitämättömyyttä, ärtyneisyyttä tai kyllästyneisyyttä.
Ei kellään, paitsi ehkä sillä sun isällä, ole syytä suuttua siitä että sanot itseäsi isättömäksi, vaikka se on tyhmästi sanottu, koska jokaisella on isä, ilman siittiötä ei ole vielä yhtään ihmistä tähän maailmaan ilmaantunut.
Biologisesti on aina isä ja äiti, siitä ei pääse mihinkään, se isyys tai äitiys ei ole mikään mielipidekysymys tai edes valinta jos hedelmöitys on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijai, että joitain hiertää se, kun joku sanoo olevansa isätön.
Kannattaa tyhjän jankkaamisen sijaan mennä antamaan hali ja pusu sille omalle isälle.
Mua ottaa päähän joo ihmiset, jotka huomiota saadakseen puhuu paskaa. Ai että kun mulla on tää selkä murtunut (lihasjumi) tai Ei vitsit kun taas en nukkunut yhtään (vain 7 tuntia) tai Lapsi valvotti taas koko yön (heräsi kahdesti) jne. Ap saa sanoa olevansa isätön, jos niin tuntee, mutta ei kannata yllättyä sit kun ihmiset ärsyyntyy.
Onko sinun elämäntehtäväsi vähätellä muiden ongelmia?
Oletko niitä, joilla on asiat aina kymmenen kertaa huonommin kuin jollain toisella?
Ei, mulla on kaikki loistavasti, kiitos kysymästä. Tyhmiä ihmisiä ja huomiohuo raajia en siedä. Onko sulta pois? Miten sä nyt tollai loukkaannut? Mun kokemus, ei sun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittava ajatus, että joku omii isättömyyden.
Yhyy, katsokaa mua, mun isä on kuollut, mä oon oikeesti isätön, byhyyyyy. Kukaan muu ei voi olla isätön, änkänk, angsti, buhuuu, byhyyyyyy.
😅 Omii isättömyyden. Noinko pahalta tuntuu että sulla on isä elossa ja toisilla ei? Että pitää sit ihan omia isättömyys?
Minun isäni on kuollut jo ollessani lapsi.
En silti koe mitään tarvetta pahoittaa mieltäni siitä, jos joku muu on isätön jostain toisesta syystä.
Vierailija kirjoitti:
Se on valehtelua, koska sinulla on isä. Mulla ei ole joten olen isätön.
No kerro sitten miten olet saanut alkusi jos sulla ei ole isää, olet nimittäin sitten ensimmäinen maailmassa.
Alue: Aihe vapaa
vailla isää oleva; sellainen, jonka isä ei ole tiedossa tai on kuollut